Lukijain kysymyksiä
● 1. Mooseksen kirjan 2:1, 2 sanoo: ”Niin tulivat valmiiksi taivas ja maa kaikkine joukkoinensa. Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt.” Merkitseekö tämä sitä, että Jehova lopetti luomistyönsä taivaissakin kuudennen luomispäivän jälkeen? Jos on näin, niin miten tämä voidaan saattaa sopusointuun seuraavien Jeesuksen sanojen kanssa: ”Minun Isäni tekee yhäti työtä, ja minä myös teen työtä”? (Joh. 5:17) – G. G., Yhdysvallat.
Ei ole mitään ristiriitaa 1. Mooseksen kirjan 2:1, 2:sen ja Johanneksen 5:17:nnessä olevien Jeesuksen sanojen välillä. Jehova Jumala, Herramme Jeesuksen Kristuksen Isä, teki työtä kauan ennen kuin hän loi meidän taivaamme ja maamme, jotka koskevat läheisesti ihmiskuntaa. Hän omistautui itse suoranaisesti kuusi pitkää luomispäivää sen tuottamiseen, mikä on yhteydessä ihmisen kanssa. Kuudennen luomispäivän päätyttyä hän lakkasi tällaisesta aineellisesta luomistoiminnasta ihmiskunnan hyväksi. Mutta kaikki hänen taivaallinen toimintansa, mikä koskee koko hänen näkymätöntä enkelimaailmaansa, jatkui samoin kuin kaikki muukin toiminta, mikä on kaukana ihmiskunnan alueelta.
Jumala on työskennellyt tänä seitsemäntenä luomispäivänä ihmiskuntaankin nähden, joskaan ei aineellisessa työssä, vaan hengellisessä. Tämä on tapahtunut siten, että hän on luonut ”uuden luomuksen”. ”Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.” (2. Kor. 5:17) Apostoli Paavali puhuu tässä ”uudesta luomuksesta” tarkoittaen niitä 144 000 ihmiskunnasta ”kutsuttua ja valittua ja uskollista”, jotka hallitsevat Kristuksen Jeesuksen kanssa, eivät ryhmänä, vaan yksilöinä. Jehovan luomistaidon kruunaava työ, ”uusi luomus”, on todella hengellinen luomus, jonka lopullinen valtapiiri on näkymätön ihmissilmille. Lisäksi on se tarkoitus, mitä varten ”uusi luomus” saatetaan täyteen määräänsä, 144 001:een, myös armollisen työn tekeminen, mikä vaatii välitöntä toimintaa kuolevaan ihmiskuntaan nähden, joka on vapautettava ”turmeluksen orjuudesta”. Tällainen kohottava työ on luvallista, kuten Jeesus Kristus ilmaisi kysyessään lain tuntijoilta ja fariseuksilta: ”Onko luvallista parantaa sapattina, vai eikö?” ja vastasi siihen sitten myöntävästi suorittamalla parantamisihmeen ja tekemällä toisen kysymyksen: ”Jos joltakin teistä putoaa poika tai härkä kaivoon, eikö hän heti vedä sitä ylös sapatinpäivänäkin?” Jumalan työ hengellisen ”uuden luomuksen” hyväksi ei ole siis sen rikkomista, että hän on lakannut seitsemäntenä päivänä aineellisista töistä ihmiskunnan hyväksi. – Ilm. 17:14; Room. 8:21; Luuk. 14:3–5.