15. osa – ”Tapahtukoon sinun tahtosi maan päällä”

Lokakuun 1. päivän tienoilla vuonna 2 eKr. syntyi se kuningas, joka toteuttaa ylimmän tahdon, pakanallisen Rooman valtakunnan hallitessa maailmaa. Hänellä oli maan päällä edeltäjä, pappi Sakariaan poika Johannes. Enkeli Gabriel ilmestyi Jerusalemin temppelissä ja ilmoitti iäkkäälle Sakariaalle, että hänestä oli tuleva tämän edeltäjän isä. Sakariaan iäkkään vaimon Elisabetin raskauden kuudentena kuukautena ilmestyi enkeli Gabriel kuningas Daavidin sukuhaaraan kuuluvalle juutalaiselle neitsyelle Marialle Nasaretissa. Gabriel sanoi Marialle, että hänet oli valittu kuningas Daavidin iankaikkisen kuninkaallisen perillisen äidiksi. Hän tulisi raskaaksi Jehovan pyhän hengen vaikutuksesta, niin että syntyvä pyhä lapsi olisi toden teolla Jumalan Poika. Maria suostui alistuvasti tähän Jumalan järjestelyyn.

 5. Mitä tapahtui, kun Maria tuli Elisabetin luokse ja tervehti häntä?

⁵ Jumalan Poika Jeesus sikisi heti, koska pyhä henki laskeutui Mariaan ja Korkeimman voima varjosi hänet. Hän kiiruhti kertomaan raskaana olevalle sukulaiselleen Elisabetille, pappi Sakariaan vaimolle, jonka Gabriel sanoi odottavan Johanneksen syntymää. Kohta kun Maria tervehti häntä, Johannes hänen kohdussaan hypähti, ja ”Elisabet täytettiin pyhällä hengellä”. Hän sanoi Marialle: ”Siunattu sinä vaimojen joukossa, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä! Ja kuinka minulle tapahtuu tämä, että minun Herrani äiti tulee minun tyköni? Sillä katso, kun sinun tervehdyksesi ääni tuli minun korviini, hypähti lapsi ilosta minun kohdussani.” – Luuk. 1:39–44.

 6. Minkä tunnustuksen Elisabet ja syntymätön Johannes antoivat, ja miten tämä oli sopusoinnussa Psalmin 110:1 kanssa?

⁶ Elisabet tunnusti hengen vaikutuksesta, että Marian lapsi oli oleva hänen ”Herransa”. Samoin tunnusti Elisabetin vielä syntymätön lapsikin saman pyhän hengen vaikutuksesta Marian lapsen ”Herrakseen”. Kuningas Daavid oli tehnyt saman tunnustuksen Psalmissa 110:1. Maria itse ylisti henkeytyksestä Jehova Jumalaa, syntymättömän poikansa taivaallista Isää. Hän jäi Elisabetin luo miltei Johanneksen syntymään saakka ja palasi sitten Nasaretiin. – Luuk. 1:48–56.

 7. Minkä ennustuksen Sakarias lausui poikansa Johanneksen syntyessä, ja miten puuseppä Joosefia kehotettiin naimaan raskaana oleva Maria?

⁷ Elisabetin poika syntyi. Hänen miehensä antoi pojalle nimen Johannes ja ennusti sitten pyhän hengen täyttämänä pojastaan Johanneksesta seuraavaa: ”Ja sinä, lapsukainen, olet kutsuttava Korkeimman profeetaksi, sillä sinä olet käyvä Herran edellä valmistaaksesi hänen teitään, antaaksesi hänen kansalleen pelastuksen tuntemisen heidän syntiensä anteeksisaamisessa, meidän Jumalamme sydämellisen laupeuden tähden.” (Luuk. 1:57–78) Puuseppä Joosef havaitsi sillä välin, että Maria oli raskaana. Ajatellen hänen harjoittaneen epäsiveellisyyttä Joosef halusi peruuttaa avioliittositoumuksen ennemmin kuin syyttää julkisesti Mariaa hauraudesta ja saattaa hänet kivitetyksi. Mutta eräänä yönä Joosef näki unen, missä enkeli sanoi, että hänen piti naida Maria. Miksi? ”Sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä. Ja hän on synnyttävä pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä.” Joosef totteli herättyään ja otti Marian kotiinsa. – Matt. 1:18–25.

 8. Mitä tapahtui sellaista, minkä vuoksi Jeesus ei syntynyt Nasaretissa, ja miten paimenet tulivat Jumalan Pojan syntymän todistajiksi?

⁸ Jeesus, Jumalan Poika, ei syntynyt Nasaretissa. Ennen kuin hän voi syntyä, oli Joosefin ja Marian mentävä noin sata kilometriä etelään Beetlehemiin, Juudan maakunnassa eli Juudeassa olevaan kuningas Daavidin syntymäpaikkaan. Rooman valtakunnan ensimmäinen keisari Caesar Augustus määräsi, että kaikki valtakunnan alamaiset piti luetteloida siellä, mistä kunkin suku oli kotoisin. Niinpä Jumalan Poika Jeesus syntyikin Beetlehemissä juutalaisten seitsemännen, etanimkuun, puolivälissä eli meidän lokakuumme 1. päivän tienoilla vuonna 2 eKr. Talvisateet eivät olleet vielä alkaneet, ja paimenet vartioivat vielä laumojaan Beetlehemin ympäristöllä. Puhkesi ihmeellinen valo, minkä keskeltä ilmestyi enkeli ja sanoi: ”Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa.” Paimenet näkivät sitten äkkiä tuon enkelin mukana ”suuren joukon taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: ’Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto [joilla on hyvä tahto, Um]!’” Paimenet löysivät vastasyntyneen lapsosen ja tulivat Jumalan Pojan syntymän todistajiksi. He todistivat sitten tästä toisillekin, mutta eivät Juudean jumalattomalle kuninkaalle Herodekselle. – Luuk. 2:1–20.

 9. Missä Jeesus kuitenkin kasvoi, ja mihin työhön Sakariaan poika Johannes ryhtyi ja miksi?

⁹ Kun Jeesus oli viety Egyptiin niin kauaksi, kuin kuningas Herodes Suuri kuoli, niin hänet tuotiin takaisin pohjoiseen Nasaretiin. Täällä hän kasvoi ja tuli kasvatusisänsä, puuseppä Joosefin oppipojaksi. Johanneksen vanhemmat kuolivat tällä välin, ja Johannes ryhtyi Jumalan päätösten mukaan elämään Juudean autiomaassa. Hän kasvoi siellä kolmenkymmenen ikäiseksi eläen heinäsirkkahyönteisillä ja hunajalla. Jumala lähetti sitten Johanneksen aloittamaan kastamisen ja toimimisen Jumalan Pojan, Jeesuksen, Daavidin valtakunnan Perillisen, edeltäjänä. (Joh. 1:33, 34) Niinpä Johannes alkoi saarnata Juudean autiomaassa ja kastaa Jordanin virrassa niitä juutalaisia, jotka katuivat syntejään, vuoden 29 (jKr.) keväällä eli ”viidentenätoista keisari Tiberiuksen hallitusvuotena”, hänen, joka oli keisari Augustuksena seuraaja. Johanneksen isä, pappi Sakarias, oli ennustanut hänestä: ”Sinä olet käyvä Herran edellä valmistaaksesi hänen teitään, antaaksesi hänen kansalleen pelastuksen tuntemisen heidän syntiensä anteeksisaamisessa.” Johanneksen sopi sen tähden käskeä kymmenen käskyn alaisuudessa olevia juutalaisia katumaan syntejään ja tulemaan kastetuiksi katumuksensa vertauskuvaamiseksi. – Matt. 3:1–11; Luuk. 3:1–6.

10. Minkä tuloa Johannes julisti, ja miten Johannes tiesi ja osoitti, että hän oli Jumalan Pojan edeltäjä?

¹⁰ Johannes alkoi myöskin julistaa Jumalan valtakunnan tuloa. Sanoiko hän: ’Katukaa, sillä Daavidin valtakunta on lähestynyt’? Jos Johannes olisi saarnannut tätä sanomaa, niin Rooman keisari ja myöskin Pontius Pilatus, Juudeassa oleva Rooman maaherra, olisivat käyneet käsiksi Johannekseen kapinaan nostamisen takia ja siksi, että hän olisi rikkonut laesa majestas (”majesteettirikos”-) lakia. Mutta mitä Johannes sitten saarnasi? Tätä: ”Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.” (Matt. 3:1, 2) Jumala oli sanonut Johannekselle, että hän oli Jumalan Pojan edeltäjä ja että hänellä oli oleva etu ilmoittaa Jumalan Poika, jollei kastaakin hänet. Johanneksen isä – ja kenties hänen äitinsäkin – oli sanonut Johannekselle, mitä enkeli Gabriel oli sanonut temppelin pyhäkössä, että nim. Johannes oli oleva edeltäjä ja että hänen piti profeetta Eliaan tavalla ’toimittaa Herralle valmistettu kansa’. Johannes odotti näin ollen Jehovan Pojan tulevan luokseen tunnistettavaksi. Hän sanoi katuville juutalaisille: ”Minä kastan teidät vedellä parannukseen [teidän katumuksenne tähden, Um], mutta se, joka minun jäljessäni tulee, on minua väkevämpi, jonka kenkiäkään minä en ole kelvollinen kantamaan; hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.” – Matt. 3:11; Luuk. 1:17.

11. Miten Jeesus tuli tietämään todellisen suhteensa Joosefiin ja että hän oli Daavidin kanssa tehdyn valtakuntaliiton kuninkaallinen perillinen?

¹¹ Jeesus teki yhä puusepäntyötä äitinsä ja veli- ja sisarpuoltensa keskuudessa Nasaretissa. Mutta Jeesus tiesi, että hänen ei pitänyt olla puuseppänä aina. Hänen äitinsä oli kertonut hänelle, miten hän oli Jumalan Poika Jumalan pyhän hengen voimasta, joka oli vaikuttanut häneen, niin että Jeesus oli siinnyt. Hänen kasvatusisänsä Joosef oli myöskin kertonut hänelle, että hän, Joosef, ei ollut Jeesuksen isä, vaan että hän oli siinnyt Mariassa pyhästä hengestä. Maria oli kertonut hänelle senkin, että enkeli Gabriel oli sanonut Jehova Jumalan antavan Jeesukselle hänen maallisen esi-isänsä Daavidin valtaistuimen ja hänen tulevan olemaan Jaakobin (Israelin) huoneen kuningas iankaikkisesti hänen valtakuntansa loppumatta milloinkaan. Jeesus tiesi näin ollen olevansa sen liiton kuninkaallinen perillinen, minkä Jehova oli tehnyt Daavidin kanssa iankaikkisesta valtakunnasta.

12. Miten Jeesus tiesi, milloin hänen piti ilmestyä valtakunnan perillisenä?

¹² Mutta milloin hänen piti lähteä valtakuntaa koskevalle uralleen? Hän oli nyt kolmannellakymmenennellä ikävuodellaan ihmisenä. Hän ei voinut ryhtyä toimimaan oman päänsä mukaan. Hänelle oli sanottu, että enkeli Gabriel oli ilmoittanut pappi Sakariaan pojan Johanneksen olevan hänen edeltäjänsä. Hänen täytyi antaa siis edeltäjän ensin ilmaantua ja hoitaa tehtäväänsä noin kuusi kuukautta ja ilmoittaa tätä tulevaa. Sitten tuli eräänä päivänä uutinen Jeesukselle Nasaretiin, että Johannes oli alkanut kastaa katuvia juutalaisia ja että Johannes julisti: ”Taivasten valtakunta on tullut lähelle.” Sen on täytynyt vaikuttaa hänen sielunsa syvyyksiin asti. Nyt oli tullut aika hänen ilmestyä valtakunnan perillisenä!

13. Minkä profeetallisen viikon piti silloin alkaa, ja mihin Jeesus meni ja mitä varten?

¹³ Hän oli nyt tulemassa kolmenkymmenen ikäiseksi, täysin kypsän miehen ikään. Danielin 9:24–26:ssa ennustettu 69. vuosiviikko oli myös päättymäisillään ja 70. vuosiviikko siitä laskien, jolloin Nehemia rakensi uudelleen Jerusalemin muurit, oli alkamassa. Jeesus ymmärsi tällöin, että, hänen oli aika ilmestyä Messiaana, Kristuksena, josta enkeli oli ilmoittanut hänen syntyessään Beetlehemissä. Jeesus laski puusepäntyökalunsa. Hän jätti verstaansa ja kotinsa. Hän suuntautui kaakkoon edeltäjänsä Johanneksen luokse, joka julisti siellä Jordan-virran rantamilla taivasten valtakunnan lähestymistä. Hän ei aikonut mennä Jerusalemiin, suuren Kuninkaan Jehovan kaupunkiin eikä Herodeksen temppeliin, jotta ylimmäinen pappi Hannas olisi voidellut hänet kuninkaaksi. Hän aikoi mennä edeltäjänsä, tämän papinpojan, luokse ei voideltavaksi pyhällä voiteluöljyllä maallisen Israelin kuninkaaksi, vaan kastettavaksi veteen. – Matt. 3:13; Mark. 1:9.

14. Miksi Johannes empi kastaa Jeesusta vedessä?

¹⁴ Johannes Kastaja iloitsi nähdessään Jeesuksen. Mutta miksi Jeesus pyysi tulla kastetuksi vedessä? Johannes tiesi kastavansa juutalaisia, jotka olivat syntisiä ja jotka katuivat niitä syntejään, joita he olivat tehneet Jehova Jumalan Israelin kansalle Mooseksen välityksellä antamaa lakia vastaan. Johannes tiesi, että Jeesus oli pyhä, sillä hän oli Jumalan Poika, jonka sikiämisen oli pyhä henki aiheuttanut Mariassa. Johannes tiesi senkin, että kun hän oli vielä syntymättömänä äitinsä kohdussa, niin hän oli hypähtänyt hänen kohdussaan tunnustukseksi siitä, että syntymätön Jeesus oli hänen ”Herransa”. Johannes yritti tämän tähden estellä Jeesusta menemästä kasteelle sanoen: ”Minun tarvitsee saada sinulta kaste, ja sinä tulet minun tyköni!”

15. Miten Johanneksen vastaväitteet voitettiin, ja mikä varmistus annettiin Johannekselle, kun hän oli kastanut Jeesuksen?

¹⁵ Miten Jeesus voitti Johanneksen vastaväitteet? Jeesus sanoi: ”Salli nyt; sillä näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus.” Johannes suostui alistuen tekemään sen, mikä sopi heille silloin. Hän kastoi Jeesuksen, valtakuntaliiton Perillisen, ja Jeesus rukoili tämän toimituksen aikana, mutta ei tunnustanut mitään syntejä. Johannekselle varmistettiin Jumalan Pojan henkilöllisyys, ei ainoastaan inhimillisessä merkityksessä, vaan myöskin hengellisessä merkityksessä, mikä erosi siitä, että hän oli siinnyt ihmisen kohdussa. Mitä tapahtui?

16. Miten tämä varmistus tuli Johannekselle, ja miten hän tiesi, kuinka se oli ymmärrettävä?

¹⁶ ”Kun Jeesus oli kastettu, nousi hän kohta vedestä, ja katso, taivaat aukenivat, ja hän näki Jumalan Hengen tulevan alas niinkuin kyyhkysen ja laskeutuvan hänen päällensä. Ja katso, taivaasta kuului ääni, joka sanoi: ’Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt’.” (Matt. 3:13–17; Luuk. 3:21–23) Tämä oli se ihmeellinen tapaus, mitä Johannes kertoi myöhemmin opetuslapsilleen odottaneensa: ”Minä näin Hengen laskeutuvan taivaasta alas niinkuin kyyhkysen, ja se jäi hänen päällensä. Ja minä en tuntenut häntä; mutta hän, joka lähetti minut vedellä kastamaan, sanoi minulle: ’Se, jonka päälle sinä näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, hän on se, joka kastaa Pyhällä Hengellä.’ Ja minä olen sen nähnyt ja olen todistanut, että tämä on Jumalan Poika.” – Joh. 1:32–34.

17. a) Mihin Jeesus siitettiin täten, ja minkä Perillinen hänestä tuli? b) Minkä havaittiin nyt hänessä olevan juutalaisten keskellä?

¹⁷ Jeesus sikisi tämän Jumalan toimenpiteen avulla Jumalan hengestä erossa Marian kohdusta Jumalan hengelliseksi Pojaksi, ”uudeksi luomukseksi”, jolla oli odotettavissa henkielämä näkymättömissä taivaassa. Hänet voideltiin myöskin tällä teolla, mutta sitä ei suorittanut Israelin ylimmäinen pappi öljysarvea käyttäen, vaan Jehova Jumala pyhällä hengellä. Syntyen ihmiseksi kuningas Daavidin perheeseen ja ollen kuninkaallista sukua olevan puuseppä Joosefin hyväksymä pojakseen Jeesuksesta tuli kuningas Daavidin perillinen luonnollisella ja laillisella tavalla Jehovan valtakunnasta tekemän liiton mukaan. Mutta kun Jeesus siitettiin nyt taivaasta ja julistettiin Jumalan pojaksi ja kun hänet voideltiin Jumalan pyhällä hengellä, niin hänestä tuli Jumalan Voideltu eli Kristus. Hänestä tuli sitä valtakuntaa suurenmoisemman ja korkeamman valtakunnan voideltu Perillinen, mikä oli kuningas Daavidin maallinen israelilaisvaltakunta Luvatussa maassa Palestiinassa. Jeesuksesta tuli taivaallisen Valtakunnan Perillinen. Totisesti oli hänestä tullut Messias, ”voideltu, ruhtinas”, tuona vuonna 29 (jKr.) 69. vuosiviikon lopussa Danielin 9:25:nnen täsmälliseksi täyttymykseksi. Totisesti oli hänessä Valtakunnan Perillisenä ”taivasten valtakunta” tullut lähelle, niin, se oli todellisuudessa juutalaisten keskellä. – Luuk. 17:21, Um.

18, 19. Miksi Johannes ei kastanut Jeesusta katumuksen vertauskuvaamiseksi, ja miksi sitten Jeesus tuli kastettavaksi vedessä?

¹⁸ Mitä Jeesuksen vesikaste oli sitten kuvannut? Ei sitä, että hän olisi ollut katuva syntinen, sillä hän oli pitänyt Jumalan lain täydellisesti. Hän teki tämän paljon paremmalla tavalla kuin se juutalainen, joka halusi periä iankaikkisen elämän ja sanoi Jeesukselle: ”Niitä kaikkia minä olen noudattanut nuoruudestani asti.” (Mark. 10:17–20) Todeten Jeesuksen Jumalan pyhäksi ihmis-Pojaksi Johannes ei kastanut häntä kuvaukseksi syntien katumisesta. Mitä sanoja Johannes käytti – jos hän käytti niitä lainkaan – upottaessaan Jeesuksen Jordanin vesien alle, sitä ei Raamattu kerro. Mutta Jeesus tiesi, miksi hän oli tullut kastettavaksi. Hän tuli tekemään taivaallisen Isänsä tahdon maan päällä samoin kuin taivaassakin.

¹⁹ Apostoli Paavali selittää sitä sanoen Mestaristaan Jeesuksesta: ”Mahdotonta on, että härkäin ja kauristen veri voi ottaa pois syntejä. Sentähden hän maailmaan tullessaan sanoo: ’Uhria ja antia sinä et tahtonut, mutta ruumiin sinä minulle valmistit; polttouhreihin ja syntiuhreihin sinä et mielistynyt. Silloin minä sanoin: ”Katso, minä tulen – kirjakääröön on minusta kirjoitettu – tekemään sinun tahtosi, Jumala”.’ Kun hän ensin sanoo: ’Uhreja ja anteja ja polttouhreja ja syntiuhreja sinä et tahtonut etkä niihin mielistynyt’, vaikka niitä lain mukaan uhrataankin, sanoo hän sitten: ’Katso, minä tulen tekemään sinun tahtosi’. . . . Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.” (Hepr. 10:4–10) Apostoli Paavali sovellutti tässä profeetallisen Psalmin 40:6–8 Jeesukseen hänen kasteessaan.

(Jatkuu)

[Alaviitteet]