Kristityt elävät totuuden mukaisesti

”Kun te olette nyt panneet pois vääryyden, niin puhukaa siis kukin totuutta lähimmäisenne kanssa, koska me olemme toisillemme kuuluvia jäseniä.” – Ef. 4:25, Um.

 1. Miksi ei minkäänlaista valehtelua tule olla Jumalan seurakunnassa?

JEHOVA Jumalalla on nyt uuden maailman yhteiskunta toiminnassa. Hän valitsee kautta maailman ihmisiä ja valmentaa heitä elämään uudessa maailmassa. Hän odottaa näiden puhdistautuvan ja pysyvän puhtaina, pysyttelevän erossa Saatanan alaisesta vanhasta asiainjärjestelmästä. Heidän keskuudessaan ei ole tilaa maailman noudattamille menettelyille. Eräitä toteutettavia seikkoja on mainittu Kolossalaisten 3. luvussa. 9. ja 10. jae (Um) kehoittavat sitten: ”Älkää valehdelko toisillenne. Riisukaa pois vanha henkilöllisyys tottumuksineen ja pukeutukaa uuteen henkilöllisyyteen, joka uudistuu täsmällisen tiedon kautta hänen kuvansa mukaan, joka sen loi.” Kristittyjen on aika olla huolellisia sen suhteen, miten he elävät. On viisasta välttää sellaista, mikä johtaa valehteluun ja totuuden vastustamiseen. ”Kuka on viisas ja ymmärtäväinen teidän keskuudessanne? Osoittakoon hän oikeasta käytöksestään työnsä nöyryydessä, mikä kuuluu viisauteen. Mutta jos teillä on katkeraa kateutta ja riitaisuutta sydämessänne, niin älkää kerskailko ja valehdelko totuutta vastaan.” (Jaak. 3:13, 14, Um) Todellisuudessa tässä ikään kuin sanotaan, että jos jollakulla on kateutta tai riitaisuutta sydämessään, jos hänen sydämensä ei ole oikeassa tilassa, niin ei kestä kauan, ennenkuin hän valehtelee. Toinen vääryys johtaa toiseen; toinen valhe peittää toisen. Mutta valehtelemista ei pitäisi löytyä missään muodossa Jumalan seurakunnassa. Se on väärin, eikä Jehova hyväksy sitä.

 2. Mikä on seurauksena niille seurakunnassa oleville, jotka harjoittavat valehtelemista?

² On ollut menneisyydessä ja nykyaikoina tapauksia, joissa jotkut ovat yrittäneet valehdella Jumalan seurakunnassa, ja tämä on johtanut aina hämminkiin ja vaikeuteen erityisesti niille, jotka ovat lausuneet valheita. Valehtelemisen, väärinpuhumisen tai petoksenharjoittamisen syynä on usein ihmispelko tai henkilön ylpeys. Apostolien tekojen 5. luku (Um) kertoo: ”Mutta eräs mies, Ananias nimeltään, myi yhdessä vaimonsa Safiiran kanssa maatilan ja pidätti salaa osan hinnasta, hänen vaimonsakin tietäessä siitä, ja hän toi vain osan ja asetti sen apostolien jalkoihin. Mutta Pietari sanoi: ’Ananias, mitä tarkoitusta varten Saatana on rohkaissut sinua pettämään pyhää henkeä ja pidättämään salaa osan pellon hinnasta? Eikö se ollut sinun niin kauan kuin se oli sinulla, ja kun se myytiin, niin eikö se ollut edelleen sinun hallussasi? Miksi sinä päätit tällaisen teon sydämessäsi? Sinä et ole pettänyt ihmisiä, vaan Jumalaa.’ Kuultuaan nämä sanat Ananias kaatui maahan ja heitti henkensä. Ja suuri pelko valtasi kaikki, jotka siitä kuulivat.” Hänen vaimonsa yhtyi hänen valheeseensa ja sai saman tuomion. He antautuivat ulkokultaisuuteen. He halusivat näyttää toisten edessä sellaisilta, jollaisia he eivät olleet todellisuudessa. Jos he olisivat kertoneet totuuden, jos he olisivat sanoneet antavansa osan saamastaan hinnasta, niin he eivät olisi tehneet väärin. Mutta heidän sydämensä ei ollut oikeassa tilassa. Jehova tunkeutui heidän sydämensä sisimpään nähdäkseen, mitkä heidän vaikuttimensa olivat, miksi he tekivät, mitä olivat tehneet. Hän havaitsi heidän sydämensä pahaksi. Seuraus heille oli Jehovan epäsuotuinen tuomio. Ananiaksen ja Safiiran tapaus osoittaa, että ihmiset voidaan erottaa valehtelemisesta, sillä Jehova erotti heidät pysyvästi. Valehteleminen ja vääryys eivät maksa hyvää palkkaa.

TOTUUS VELJIEN KESKUUDESSA

 3, 4. a) Millainen todistus todistajan on annettava, kun seurakunnan palvelijat johtavat kuulustelua? b) Mitä valehtelemiseen mahdollisesti johtavia seikkoja tulee kristityn välttää? c) Mainitse eräitä raamatullisia esimerkkejä väärien todistajien aiheuttamasta vahingosta?

³ Kun olemme tekemisissä veljiemme kanssa, niin meidän täytyy sanoa totuus. Meidän täytyy pitää seurakunta puhtaana ja totuudenmukaisena. Jehova Jumala sanoo Sananlaskujen 6:19:nnessä, että hän vihaa valheita puhuvia vääriä todistajia. Jos puhutaan aina totta, niin silloin tehdään oikein. Ehkä jotakuta syytettyä veljeä kuulustellaan seurakunnan palvelijain edessä ja hänelle tehdään suora kysymys. On kysymys siitä, onko hän tehnyt oikein vai väärin. Todistamaan kutsuttu sanoo totuuden veljestään, vaikka se tuottaisi vähän vainoa tai nuhteita maailmallismielisten taholta. Minkäänlaisen koston pelon ei saa antaa värittää todistusta. Jotkut alkukantaiset maailman ihmiset saadaan valehtelemaan noituuden pelosta, mutta Jehovan todistajilla ei ole tällaista pelkoa, vaan Jumalan koko sota-asu suojelee heitä. (Ef. 6:11–20) Eikä perhesuhteitten eikä heimohengen – uskollisuuden väärä ajatus – tule vääristää todistusta väärintekijän suojelemiseksi. Ja toisilla ihmisillä on sellainen mieli, että he haluavat aina miellyttää jotakuta, jota pidetään ylempänä, sanomalla sitä, mitä tuo henkilö saattaisi haluta kuulla. Mutta ihmisten korvien miellyttämisen halun ei tule antaa koskaan johtaa kertomaan valheita seurakunnan kuulustelussa enempää kuin muinakaan aikoina. Sen, joka miellyttää Jehovaa, täytyy todistaa puhtaasti. Valheita ja totuutta ei tule kristityn suusta. – Jaak. 3:10, 11.

⁴ Jehova ei pidä valehtelijasta, jonka väärä todistus voidaan ostaa jostakin väärästä edusta tai lahjuksesta. Kuulusteltaessa ei saa kertoa valheita vastaajan saamiseksi vaikeuteen. Vääristelijä joutuu Jumalan vihan kohteeksi. Hän voi ajatella saavansa tällä todistuksella jonkun suosion tai henkilökohtaista hyötyä, mutta hän saattaa varmasti itsensä Jehovan epäsuosioon. ”Uskollinen todistaja ei valhettele, mutta väärä todistaja puhuu valhetta.” (Sananl. 14:5) Jollekulle henkilölle saatetaan aiheuttaa paljon pahaa, jos tehdään väärä vala todistettaessa hänestä. Naabot kärsi kuoleman väärän valan tekijöitten takia. (1. Kun. 21:8–13) Väärät todistajat esiintyivät Jeesusta vastaan ja vaikuttivat osaltaan hänen kuolemaansa. Väärät todistajat todistivat Stefanusta vastaan. Väärä vala on väärä. Se on eräs valehtelemisen muoto. Se on erityisen paha, kun se koituu vahingoksi toisille, ja näin käy melkein aina. – Matt. 26:60, 61; Apt. 6:10, 11.

 5. Miten ja milloin on viisasta puolustautua väärää valaa vastaan?

⁵ Joku voi jättää huomioonottamatta hänestä levitetyn joutavan juorun, mutta kun joku tekee väärän valan sinua vastaan oikeusistuimessa, niin on varmasti sopivaa, että puolustaudut ja esität todistukset kerrottujen valheitten kumoamiseksi. Niiden ei tule antaa jäädä asiakirjoihin sinua vastaan. Apostoli Paavali esitti puolustuksensa ollessaan hallitsijain edessä. Jeesuksen tapaus oli erilainen. Hän oli roskajoukon edessä ja jumalattomien ihmisten edessä, joilla ei ollut mitään käsitystä oikeudesta. Pitkähkön todistelun esittäminen ei olisi hyödyttänyt mitään. Hän tiesi sitäpaitsi, että hänen aikansa oli tullut antaa henkensä. Kun jumalattomat tuovat väärät todistuksensa jotakuta vastaan, niin se saattaa aiheuttaa hetkeksi vihastumista, mutta meidän tulee kuitenkin hillitä taipumuksemme eikä koettaa milloinkaan kostaa valheilla. Me noudatamme jatkuvasti Jumalan lakia ja hänen vanhurskaita periaatteitaan sekä puhumme totta. Vastuu on jumalattomilla siitä, mitä he tekevät. – Ps. 119:69, 70.

 6, 7. Mitä tulee tehdä veljien etujen suojelemiseksi ja seurakunnan ykseyden varjelemiseksi?

⁶ On aikoja, jolloin täytyy harkita veljien etujen suojelemista. Jos joltakulta kysytään hänen veljestään ja kysymykset ovat ehkä henkilökohtaisia, eikä kysyjä ole seurakunnan vastuullinen palvelija, joka on oikeutettu tietämään asiaa kyselyn aikaan, niin kristityn veljen on parasta hoitaa omat asiansa ja suojella veljeään olemalla sanomatta mitään vastaukseksi. Osoittakaa paheksumusta henkilöille, jotka yrittävät sekaantua toisten asioihin. On toisin sanoen hyvä välttää juoruamista, takanapuhumista, huhujen alullepanemista tai virheitten löytämistä veljistä. Muista, että Jehova ei vihaa ainoastaan valheita puhuvaa todistajaa, vaan myöskin sitä, joka kylvää epäsopua veljien keskuudessa. On vältettävä kuiskailemista keistään veljistä. Jos ajattelet jonkun tehneen väärin ja jos haluat sanoa siitä jotakin, niin mene suoraan hänen luokseen. Älä pane alulle kuiskailurynnistystä. On selvin sanoin kehoitettu hoitamaan omat asiat, ja näiden asioiden tulee olla sopusoinnussa Jehovan Sanan kanssa. Silloin ei joudu vaikeuteen ja kiusaan, mikä on seurauksena kuulumattomiin sekaantumisesta. – Sananl. 16:28; 18:8; Matt. 24:48–51; 1. Piet. 4:15.

⁷ Kun siis joku veljistä tulee hengellisen avun tarpeessa luoksesi puhumaan ongelmistaan, henkilökohtaisista vaikeuksistaan tai jostakin vuosia takaperin tekemästään, mikä on saattanut olla väärin, mutta mikä ei vaadi erottamista, niin neuvo häntä kypsänä kristittynä veljenä, miten hänen tulee oikaista asiansa. Auta häntä kaikin tavoin. Mutta muista, että kaikella on aikansa. Säästä veljeltäsi hämmennys ahdingon aikoina. Ei ole tarpeellista kertoa kaikkea tietämääsi jokaiselle. Auta veljeäsi, mutta älä mene kertomaan jokaiselle hänen ongelmistaan ja vaikeuksistaan, hänen perhehuolistaan tai muista asioistaan, jotka hän on saattanut uskoa sinulle tarvitessaan apua. Osoita rakkautta veljellesi. Tee se Jumalan järjestön ykseyden vuoksi. – Sananl. 11:13.

 8–10. a) Mikä menettely veljiämme kohtaan todistaa meidän rakastavan Jumalaa? b) Miten juoruaminen ja turha puhe voivat tehdä vahinkoa veljille ja ilmaista kristillisen rakkauden puutetta?

⁸ Jos joku väittää olevansa kristitty ja rakastavansa Jumalaa, niin hänen täytyy rakastaa myös veljeään. Jollei hän rakasta veljeään, niin hän elää todellisuudessa valheellisesti. ”Jos joku sanoo: ’Minä rakastan Jumalaa’, mutta vihaa veljeänsä, niin hän on valhettelija. Sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt. Ja tämä käsky meillä on häneltä, että joka rakastaa Jumalaa, se rakastakoon myös veljeänsä.” – 1. Joh. 4:20, 21.

⁹ Jos joku veli teki kenties kaksikymmentä vuotta takaperin erehdyksen ja tunnusti silloin väärintekonsa ja hänelle annettiin anteeksi, niin toisten ei tarvitse ottaa esiin näitä asioita jatkuvasti. Se ei ole rakkauden osoittamista veljeä kohtaan. Jos sinä rakastat todellisesti veljeäsi, niin sinä et juorua ja puhu hänestä. Vaikka on totta, että meidän täytyy sanoa totuus, kun puhumme, niin meidän ei tarvitse sanoa kaikkea, mitä tiedämme veljestämme. Jos hänelle on tosiaan annettu anteeksi, niin asia on päätetty, se on lopetettu, eikä sen tule nousta keskusteltavaksi joka viikko Valtakunnansalissa tai seurakuntalaisten keskuudessa. Missä suhteessa nämä, jotka kertovat jatkuvasti juoruja veljestä ja koettavat tuoda esiin hänen vikojaan, osoittavat armoa? Miten se aikaansaa yksimielisyyttä? Miten se varjelee seurakunnan sopusointua ja ilon henkeä? Jos joku haluaa puhua, niin on monia Valtakunnan totuuksia ja kenttäkokemuksia, joista voidaan keskustella.

¹⁰ Ne, jotka kylvävät epäsopua juoruamalla, hyödyttömällä puhumisella tai väärien oppien petoksella, eivät huolehdi Jehovan järjestön eduista. Paavali puhuu Tiituksen kirjeen 1:10–12 niistä, jotka ovat niskoittelevia turhanpuhujia ja pettävät mieltä, osoittaen, miten he mullistavat kokonaisia huonekuntia valheitten opettamisellaan. Hän mainitsi [Um:n mukaan], että ”kreettalaiset” ovat aina valehtelijoita. Hän osoitti tässä yhteydessä 9. jakeessa, että seurakuntien valvojia vaaditaan nuhtelemaan niitä, jotka ovat ristiriidassa totuuden kanssa. Totuus täytyy säilyttää Jumalan järjestössä.

OIKEIN JA REHELLISESTI MENETTELEMINEN

11. a) Miten rehellisyys ja totuudenmukaisuus ovat yhteydessä keskenään? b) Onko epärehelliselle henkilölle mahdollista olla jonkin aikaa Jumalan seurakunnan yhteydessä?

¹¹ Jehova ”on ilmoittanut sinulle, ihminen, mikä hyvä on; ja mitä muuta Herra [Jehova] sinulta vaatii, kuin että teet sitä, mikä oikein on, rakastat laupeutta ja vaellat nöyrästi Jumalasi edessä?” (Miika 6:8) Oikein eli rehellisesti menetteleminen ja totuuden puhuminen sopivat hyvin yhteen. Ne ovat ominaisuuksia, mitkä täytyy löytyä kristittyjen keskuudesta. Kristityt ovat veljiä, jotka menettelevät rehellisesti toistensa kanssa ja auttavat toisiaan. Mutta armollisen kristityn ei tarvitse sietää jatkuvasti väärintekemistä, jos seurakuntaan tulee joku, jolla ei ole hyvät vaikuttimet sydämessään. Joskus tulee kokouksiin tai Jehovan uuden maailman yhteiskunnan yhteyteen henkilöitä, jotka eivät ole sydämensä syvyydessä rehellisiä, eivät ole totuuden ja vanhurskauden ihmisiä. Heitä sanotaan toisinaan ”loiseläjiksi”, ihmisiksi, jotka harjoittavat petosta ja vilppiä, jotka kiertelevät koettaen lainata rahaa tai tavaroita ja veljiensä omaisuutta ja joilla ei ole sisimmässään aikomustakaan maksaa niitä takaisin ja jotka eivät koskaan maksakaan takaisin. Tällaiset ihmiset näyttelevät ulkonaisesti kristillisyyttä, mutta heidän harrastuksensa ovat puhtaasti itsekkäitä. Juudas oli varas, joka osoitti ulkokultaista myötätuntoa köyhiä kohtaan. – Joh. 12:6.

12. a) Onko hyvä lainata rahaa veljiltä? b) Miten Jehova piti huolta muinaisen Israelin rehellisyydestä, ja mitä vaadittiin synnin tekijältä asioitten selvittämiseksi?

¹² Ei ole aina hyvä tapa, että veljet lainaavat rahaa veljiltä. Rahan lainaaminen osoittaa toisinaan rakkautta, mutta se johtaa usein vaikeuksiin seurakunnassa. (Luuk. 6:35) Jos veljet ovat liike-asioissa keskenään, sopivat rahan maksamisesta tai määräerien maksamisesta tavaroista, niin heidän tulee pitää lupauksensa, sanoa totuus ja välttää epärehellisyyttä. Ottaen huomioon muistin puutteellisuuden on kinastelujen välttämiseksi viisasta tehdä asiallinen kirjoitettu sopimuspaperi kaikista liiketoimista. Petkuttaminen, puijaaminen ja epärehellisyys ovat syntejä Jumalan silmissä. Jehova varasi muinaisen Israelin kansan keskuudessa sovituksen näistä synneistä. Rikkoneen henkilön piti selvittää asiansa veljensä kanssa ja Jehovan edessä. ”Jos joku sielu tekisi syntiä siten, että hän on käyttäytynyt uskottomasti Jehovaa kohtaan ja on pettänyt toveriltaan jotain hallussaan olevaa tai käteensä talletetun tai on ryöstänyt, tai hän on petollisesti riistänyt toveriltaan, tai hän on löytänyt jotakin kadotettua ja valehdellut siitä ja vannonut väärin mistä tahansa, mitä ihminen saattaa suorittaa tehden syntiä sen kautta; silloin täytyy tapahtua niin, että jos hän tekisi syntiä ja tulisi tosiaan syylliseksi, niin hänen täytyy palauttaa ryöstetty tavara, minkä hän on ryöstänyt, tai kiristetty tavara, minkä hän on ottanut petoksella, tai hallussaan oleva tavara, mikä oli pantu hänen haltuunsa, tai kadotettu tavara, minkä hän on löytänyt, tai mikä tahansa, mistä hän saattaa vannoa väärin, ja hänen täytyy korvata se täyteen määräänsä, ja hän lisää siihen viidennen osan sen arvosta. Sille, jonka se on, hän antaa sen sinä päivänä, jona hänen syyllisyytensä todistetaan. Ja hän tuo vikauhrinaan Jehovalle terveen oinaan laumasta arvioidun arvon mukaan vikauhriksi papille. Ja papin täytyy suorittaa sovitus hänelle Jehovan edessä, ja niin hänelle täytyy antaa anteeksi kaikki, mitä hän saattaa tehdä sellaista, mikä johtaa sen kautta syyllisyyteen.” – 3. Moos. 6:2–7; 19:11–13.

13. Onko Jehovan rehellisyyttä koskeva periaate muuttunut tähän mennessä?

¹³ Vaikka me kristityt emme olekaan saman pappisjärjestelmän alaisuudessa kuin muinainen Israel, niin me olemme siitä huolimatta velvolliset olemaan rehellisiä ja suoria sekä selvittämään kaikki velat ja sitoumukset asiaankuuluvasti. Me emme petä veljiä, vaan meidän tulee selvittää asiat veljien kanssa ja pyytää Jehovaa antamaan anteeksi kaikki vääryydet, mitkä on tehty. Veljet menettelevät oikein toistensa kanssa kaikissa liikeasioissa ja torjuvat valheet, epärehellisyyden ja petoksen keskuudestaan.

14. Mihin asianmukaiseen toimintaan kristityn tulee ryhtyä, kun hän haluaa saada takaisin sen, mitä häneltä on lainattu?

¹⁴ Seura saa silloin tällöin yksityisiltä veljiltä tai seurakunnilta ilmoituksia, mitkä osoittavat, että jotkut epärehelliset, moraalittomat henkilöt ovat soluttautuneet seurakuntaan. (Juud. 4) On selvää, miten tulee menetellä moraalittomien kanssa, mutta kuinka tulee suhtautua ihmisiin, jotka kuljeskelevat riistämässä veljiltään tai jotka esiintyvät veljinä vain rahanottamistarkoituksessa, jotka ovat sellaisia kuin psalminkirjoittaja sanoo: ”Jumalaton ottaa lainan eikä maksa”? (37:21) Mitä heille voidaan tehdä? Jos joku veli antaa rakkaudessaan ja ystävällisyydessään toiselle, joka näyttää olevan veli, jonkin verran rahaansa tai tavaraansa joksikin ajaksi, ja tuo lainaava henkilö kieltäytyy sovitun ajan päätyttyä maksamasta takaisin, niin lainan antanut veli voi mennä rahan tai tavarat ottaneen luo ja pyytää häntä palauttamaan ne kokonaisuudessaan. On sopivaa mennä veljesi luo, kun sinulla on jotakin häntä vastaan, ja puhua hänelle. (Matt. 18:15–17) Jollei hän selvitä asiaa oikealla tavalla, niin asianosainen veli voi silloin puhua seurakunnanpalvelijalle ja järjestää kuulustelun komitean edessä rikkojan ollessa läsnä. Tällöin havaitaan olevan eduksi, jos on allekirjoitettu kirjallinen sopimus, niin ettei ole kysymyksessä yhden henkilön sana toista vastaan. Jos syyllisyys todetaan, niin komitea voi määrätä rajoitetun, mutta kohtuullisen ajan, minkä kuluessa rikkojan tulee selvittää velka tai korjata tekemänsä vääryys.

15. a) Mitä seurakunta voi tehdä, jos joku veli kieltäytyy toimittamasta tai jättää toimittamatta takaisin, mitä hän en lainannut? b) Onko koskaan sopivaa mennä maalliseen oikeuteen saadakseen velan selvitetyksi? c) Mitä tulee harkita, ennenkuin mennään oikeuteen?

¹⁵ Jos rikkoja kieltäytyy tekemästä oikeudenmukaista ja asiallista maksusuoritusta, niin onko sopivaa, että lainan antanut veli vetää velallisen veljen oikeuteen ja velkoo oikeustietä häntä? Raamattu neuvoo, että meidän tulee ottaa tällaiset asiat seurakunnan kypsien veljien eteen eikä vetää veljeä oikeuteen. (1. Kor. 6:1–10) Mutta hänet voidaan erottaa seurakunnasta, jos hän on kiristäjä. Häntä tulee karttaa siitä lähtien. Seurakunnasta erottaminen on suurin rangaistus, mikä tuollaista henkilöä voi kohdata ihmisten taholta, sillä kun kypsät veljet toimivat Raamatun neuvon mukaan, niin he toimivat todellisuudessa Jehovan puolesta, ja tuomio on hänen Sanastaan. Haluaako petetty vetää erotetun oikeuteen vai ei, on hänen itsensä päätettävä. Erotettu ei ole enää veli, ja seurakunta on käyttänyt loppuun valtuutensa asiassa, joten ainoa keino olisi turvautuminen maan oikeusistuimiin. Mutta on hyvä harkita, mitä se tulee maksamaan ajan ja rahan kannalta katsoen. Oikeudenkäynnit ovat kalliita, ja toisinaan on tuloksena, että lakimiehet saavat kaiken palkkioikseen. On myös välttämätöntä ajatella, mitä häpeää saattaisi tulla työlle tuollaisen julkisen toimenpiteen kautta. Siinä on syy, miksi veli ei ehkä vedä veljeään oikeuteen, koska se saattaa aiheuttaa häpeää järjestölle. Paavali todistelee, että on parempi olla petetty kuin aiheuttaa häpeää seurakunnalle. Mutta asia on erilainen erotetun henkilön suhteen, vaikka ihmiset eivät yleensä saatakaan käsittää, että oikeuteen haastettu henkilö on erotettu. Jos ryhdytään laillisiin toimenpiteisiin, niin on päämääränä oltava sen takaisinsaaminen, mitä on otettu, eikä kosto. Jokaisella, joka menee näin pitkälle velan saamiseksi maksetuksi, pitäisi olla kirjoitettu sopimus alusta lähtien. Tai jos veli, jolle on tehty vääryys, haluaa luopua asiasta, niin se voidaan jättää Jehovan käsiin, hänen, joka tutkii kaikkien ihmisten sydämen ja tuntee heidän vaikuttimensa ja joka palkitsee oikein tekevät elämällä. – Room. 12:17–19; 1. Kor. 5:11–13; Hepr. 10:26–31.

16. Miten veljet voivat osoittaa armoa velallisille?

¹⁶ Armoa täytyy osoittaa monissa tapauksissa. Joku on saattanut lainata muutamia tuhansia markkoja ja laiminlyödä kokonaan maksamisen ilman, että hänellä on petos mielessään. Hänen tulisi sallia maksaa takaisin, mitä hän on velkaa, ja jos hänen sydämensä on oikeassa tilassa, niin hän haluaa selvittää velkansa veljelle. Ja voi olla niinkin, että jotkut veljet eivät ole puutteessa ja haluavat antaa velat anteeksi. (Matt. 6:12; 18:23–35; Luuk. 7:41–43) Kukaan ei voi odottaa anteeksi velkaansa; niin ei tarvitse ehdottomasti olla, mutta niin voi käydä veljen sydämessä olevan rakkauden tähden. Velallisen omantunnon ja hyvän sydämen pitäisi pakoittaa hänet haluamaan selvittämään velkansa, ja hänen tulisi ainakin koettaa tehdä se. Seurakunnan komitea voi joissakin pienissä asioissa päättää suositella, että sairaan, varattoman henkilön velka annettaisiin anteeksi, kun kuulustelu suoritetaan, mutta se voi olla ainoastaan suositus, ja hänen, joka antoi lainan, täytyy tehdä lopullinen ratkaisu. Tämä osoittaa, miten tärkeää on, että seurakunnan komiteassa on viisaita, kypsiä veljiä palvelijoina.

17. a) Mitä palvelijan täytyy varoa varoittaessaan seurakuntaa epärehellisestä henkilöstä? b) Voidaanko rikkoja ottaa takaisin seurakuntaan?

¹⁷ Jos seurakunnille ilmoitetaan jostakusta, joka kieltäytyy maksamasta velkoja tai joka kulkee ympäri ottaen rahaa tai muuta tavaraa seurakuntaan kuuluvilta, niin seurakunnanpalvelijan tulee tehdä ilmoitus, ja hänen tulee huolellisesti välttää sanomasta mitään herjaavalla tavalla ja sen sijaan vain ilmoittaa tosiasiat sellaisina kuin ne ovat tai että tuo henkilö on erotettu epärehellisyyden tai petoksen takia. Silloin voivat seurakuntaan kuuluvat tietää, mitä tapahtuu, ja he kykenevät suojelemaan omia samoin kuin veljiensäkin etuja. ”Hänen jumalattomuutensa tulee osoittaa avoimesti kokoukselle.” (Sananl. 26:26, 18, 19, As) Jos joku erotetaan ja jos hän myöhemmin korvaa sen, mitä hän on velkaa, niin hänet voidaan ottaa takaisin, koska hän on osoittanut oikeaa sydämentilaa oikealla menettelytavalla. Takaisinottaminen tapahtuu komitean harkitsevasta päätöksestä. Tämä on yksi hyvä syy, miksi ei tule vetää veljeä oikeuteen velan selvittämiseksi.

18. Mikä osoittaa, että Luukkaan 16:1–8 kerrottu Jeesuksen vertaus ei hyväksy epärehellisyyttä?

¹⁸ Jeesus ei hyväksy eikä kiitä epärehellisyyttä siinä vertauksessa, minkä hän esittää Luukkaan 16:1–8. Jeesus ei hyväksy koskaan epävanhurskautta. Jotkut ovat ajatelleet, että ”herra”, johon viitataan, tarkoittaa häntä, joka esitti vertauksen, Jeesusta Kristusta, mutta niin ei ole. Hän ei suositellut epärehellistä huoneenhaltijaa. Siinä viitataan vain väärän huoneenhaltijan herraan, joka ei voinut olla ihailematta uskottoman huoneenhaltijan oveluutta. Jeesus osoitti, miten maailmallismieliset käyttävät varojaan varmistaakseen tulevaisuutensa. ”Valkeuden lasten” täytyy myöskin katsoa tulevaisuuteen ja käyttää omaisuuttaan ja kykyjään miellyttääkseen Jehovaa ja saadakseen iankaikkisen elämän pysyvän rikkauden. – Katso yksityiskohtaisia tietoja kesäkuun. 1. p:n Vartiotornista 1948.

VARJELTUMINEN VIHOLLISILTA

19. Mitä kristitty voi tehdä joutuessaan vihollisten kanssa vastakkain?

¹⁹ Onko kristityn välttämättä vastattava pahoille ihmisille, kun he yrittävät vahingoittaa kristittyä tai jotakuta hänen veljistään tai Jumalan seurakuntaa ja kun he koettavat urkkia yksityisasioita? Mitä voidaan tehdä omaksi varjeltautumiseksi tai kristittyjen suojelemiseksi varsinkin vaikeuksien tai vainojen aikoina? Jos sinä tiedät, että joku paha ihminen koettaa aikaansaada vahinkoa jollekulle veljelle ja kysyy sinulta, mistä tuo veli voitaisiin löytää, niin ei ole tarpeellista vastata. Jeesus torjui usein kysymyksiä toisilla kysymyksillä, mitkä saattoivat hänen vastustajansa huonoon valoon. Se osoittaa myöskin, miten voidaan karttaa pahoja ihmisiä. (Matt. 15:1–6; 21:23–27; 22:15–21) On tapauksia sellaisia kuin oli Saksan natsihallituksen aikana, jolloin oli rikos olla Jehovan todistaja. Jos joku tuli ja pyysi jotakuta ilmoittamaan, oliko hän Jehovan todistaja vai ei, ja jos hän vastasi olevansa, niin hänet saatettiin ottaa heti vangiksi ja panna vankilaan. Henkilön täytyi itsensä tuollaisessa tilanteessa päättää, mitähän halusi tehdä. Hän voi ajatella olevan sopivaa sanoa vain: ”Olen kristitty”, tai olla sanomatta mitään. Tämä ei olisi Kristuksen kieltämistä siinä merkityksessä, mistä puhutaan Matteuksen 10:33:nnessa. Dominikaanisessa tasavallassa on tällä kertaa lainvastaista olla Jehovan todistaja. Diktaattori laati tämän ankaran lain yrittäessään pysähdyttää saarnaamistyön jatkamisen siellä. Näyttäisi näin ollen epäviisaalta, jos joku kävisi ympäri kertomassa jokaiselle olevansa Jehovan todistaja. Hän voi sen sijaan jatkaa työtään kertoen ihmisille hyvää uutista Raamatusta ja suojella omia ja Jehovan järjestön etuja olemalla vastaamatta jokaisen sellaisen kysymyksiin, joka saattaa esittää niitä. – Ps. 29:1.

20. Milloin joku voi Yhdysvalloissa kieltäytyä todistamasta itseään vastaan?

²⁰ Yhdysvaltojen perustuslaki myöntää, että henkilön ei tarvitse todistaa itseään vastaan. Perustuslaki tekee pakolliseksi todistamisen itseään vastaan rikosasioissa. Se antaa myös todistajalle oikeuden kieltäytyä kaikissa oikeus- tai lainsäädäntä- tai täytäntöönpanoasioissa vastaamasta kysymykseen sillä perusteella, että se saattaisi syyttää häntä. Henkilöllä ei ole oikeutta kieltäytyä vastaamasta sillä perusteella, että se saattaisi syyttää jotakuta toista henkilöä, mutta eräissä olosuhteissa voi olla vaiti ja ottaa vastaan oikeuden halveksimista koskevat syytökset. (Katso selitystä kappaleesta 22.) Erivapaus on henkilökohtainen ja vain sitä vaativan henkilön hyväksi. On tehty lakeja, joiden mukaan jotkut henkilöt voivat menettää toimensa, jos he kieltäytyvät vastaamasta kysymyksiin. Työkysymyksissäkään ei henkilöä voida pakoittaa syyttämään itseään. Mutta jos hän kieltäytyy vastaamasta – olkoonpa kysymyksessä syytös tai ei – niin se antaa laillisen perusteen hänen erottamiselleen. Henkilön on itsensä päätettävä, haluaako hän vastata kysymyksiin vai kärsiä äänettömyyttään seuraavan rangaistuksen.

21. a) Milloin joku voi englantia puhuvissa maissa kieltäytyä vastaamasta syylliseksi osoittaviin kysymyksiin? b) Milloin hänen täytyy vastata? c) Miten Jeesusta kohtaan meneteltiin epäoikeudenmukaisesti?

²¹ Mutta jos pidätetään syyttävä tieto sellaiselta, joka ei ole oikeutettu sitä tietämään, niin mitään vahinkoa ei silloin aiheuteta. Esimerkki tästä englantia puhuvissa maissa on, että kun joku on pidätetty, niin hän voi, jos hän tahtoo, lain mukaan olla antamatta tietoja poliisivirkailijalle, joka saattaa tehdä syylliseksi osoittavia kysymyksiä. Hänelle ei tarvitse antaa vastausta, koska se ei kuulu tuolle virkailijalle. Se on tuomioistuimen asia. Mutta kun joku menee oikeuteen ja todistajan paikalle sekä vannoo puhuvansa totta, niin ei voida enää pidättää asioita, jotka koskevat oikeusjuttua ja jotka olivat sitä ennen luottamuksellisia ja mahdollisesti syyttäviäkin, ilman että joudutaan alttiiksi oikeuden halveksimista koskeville syytöksille, koska tuomarilla on valta vaatia vastaamaan. Henkilö, jota syytetään rikoksesta ja joka on todistajan paikalla vastaajatodistajana omasta puolestaan, ei voi vaatia erikoisvapautta olla vastaamatta sitä rikosta koskeviin kysymyksiin, mistä häntä syytetään. Todistajan täytyy niin ikään kertoa kaikki, mitä hän tietää tuosta nimenomaisesta tutkittavana olevasta rikoksesta, mutta ei vastaajaa eikä todistajaakaan voida englantia puhuvissa maissa pakoittaa todistamaan itseään vastaan jostakin toisesta oikeusjutusta, mikä saattaa sisältää rikoksen. Kaikki tutkittavana olevaa tapahtumaa koskevat tosiasiat täytyy esittää vastauksissa. Jos vastaaja tahtoo välttää itsensä syylliseksi osoittamista nimenomaan kysymyksessäolevassa jutussa, niin hänen ei tule mennä todistajan paikalle, jos maan laki antaa hänelle sellaisen oikeuden, ja hän voi kieltäytyäkin siitä eräissä maissa. Vaikka vastaaja voi kieltäytyä todistamasta, niin se, joka on haastettu oikeuteen todistamaan, ei saa kieltäytyä ottamasta todistajan paikkaa. Kun joku astuu todistajan paikalle kysymyksessäolevassa jutussa tai rikoksessa, niin hän luopuu siten tehdessään oikeudestaan vaatia etua tai poikkeusta syyttää itseään tuossa nimenomaisessa jutussa tai rikoksessa. Hän voi vaatia erivapautustaan muihin rikoksiin tai juttuihin nähden. Tämä erivapaus koskee myös kaikkia Amerikan kongressin tutkimuskomiteoitten eteen tuotuja todistajia. Silloin ei ole kysymyksessä mikään erityinen rikos tai oikeusjuttu. Noiden komiteoitten edessä sopii kaikkien ihmisten vaatia tätä etua. Erivapautus itsensä syyttämisestä myönnetään tavallisesti vain englantia puhuvissa maissa. Jeesuksen ollessa kysymyksessä – Matteus 26:63–65 (Um) – tuomioistuin ylitti oman laillisen oikeutensa, kun ylimmäinen pappi pani Jeesuksen valaehtoisesti sanomaan, oliko hän Kristus, Jumalan Poika. Jeesus vastasi: ”Se oli sinun sanottava. Kuitenkin minä sanon teille, ihmiset, tästä lähtien te näette ihmisen Pojan istuvan voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien päällä.” Jeesus pakoitettiin epäoikeudenmukaisesti vastaamaan, ja hänen vastauksestaan kokonaisuudessaan käy ilmi, että ylimmäinen pappi ymmärsi hänen vastauksensa olleen myönteinen.

22. Mitkä menettelytavat olivat kristityille mahdolliset, kun heidät pantiin valalle totalitaaristen hallitusten alaisuudessa?

²² Totalitaarisissa maissa, kuten Hitlerin hallituksen aikana, tuli tuomioistuimissa valavelvoituksen alaisuudessa tilanteita, joissa veljet joutuivat kahden vaihtoehtoisen menettelyn eteen. Toinen oli kertoa kaikki, mitä tiesi ja saattaa syyllisiksi ja paljastaa veljiä vainottaviksi ja rangaistaviksi sekä aiheuttaa tuomio itselleenkin. Toinen menettely oli kieltäytyä vastaamasta kysymyksiin oltaessa todistajana ja joutua oikeuden halveksimisesta syytetyksi. Samanlaisissa olosuhteissa on nytkin henkilön yksityisasia valita, haluaako vastata vai ei. Kieltäytyminen merkitsee rangaistusta. Hän voi päättää olla ääneti ja mennä vankilaan tai puhua ja lisätä rangaistustaan tai saattaa veljensä vaaraan. Hän ei voi valita valehtelemista, mutta hän voi kieltäytyä vastaamasta, muistaen, että hänen täytyy kärsiä rangaistus, minkä keisari määrää ja mikä voi olla vuosia vankeutta. Kristitty ei valehtele ollessaan valalla, ja siksi natsi-Saksassa olevien täytyi kärsiä seuraukset siitä, että he asuivat maassa, missä ei ollut oikeutta, missä oli rikos olla kristitty. Jehova antoi heille voimaa ja viisautta kestää sen. Tällä emme tahdo kuitenkaan sanoa, että henkilön tulisi olla aina ääneti epäoikeudenmukaisessa tuomioistuimessa. On hetkiä, jolloin voidaan aikaansaada hyvää Jehovan nimen kunniaksi antamalla rohkea todistus. Jeesus Kristus osoitti, että hänen seuraajansa joutuvat hallitsijain eteen antamaan todistusta ja että he puhuvat. (Matt. 10:17–20) Apostolien tekojen 22. ja 26. luku osoittavat Paavalin antaneen rohkean, tahdikkaan todistuksen viranomaisten edessä. Jää siis syytetyn kristityn asiaksi ratkaista, onko viisasta eri olosuhteissa puhua vapaasti vai ei, mutta jos joku puhuu, niin hänen on kerrottava totuus.

23. Valehteliko Jeesus valalla ollessaan?

²³ Jotkut ovat väittäneet, että sellaiset olosuhteet kuin natsi-Saksassa oikeuttavat valehtelemisen valalla, mutta Raamattu ei sano niin. Jeesus vastasi ollessaan valalla sanoen totuuden, vaikka hän sanoikin hyvin vähän. Raamatussa ei ole mitään, mikä osoittaisi Jeesuksen koskaan valehdelleen. Ne, jotka tahtovat puolustaa valheen puhumista, ovat turvautuneet Johanneksen 7:8:nnessa (As) kerrottuihin Jeesuksen sanoihin: ”Menkää te näille juhlille; minä en mene näille juhlille”, mutta Uuden maailman käännöksen [samoin kuin suomalaisenkin viimeisen käännöksen] tarkastaminen osoittaa, ettei Jeesus todellisuudessa puhunut epätodenmukaisesti. Hän sanoi: ”Minä en vielä mene näille juhlille.”

24. Mitä me opimme Pietarin katkerasta kokemuksesta?

²⁴ Matteuksen 26:69–75 esitetään kertomus, miten Pietari kielsi Jeesuksen valalla. Kun joku tekee valan, niin hänen täytyy sanoa totuus. Se, mitä Pietari teki, ei ollut suinkaan oikein. Hän tiesi sen, koska hän itki jälkeenpäin katkerasti. Hänen omatuntonsa vaivasi häntä. Jeesus ei ollut antanut hänelle sellaista esimerkkiä noudatettavaksi. Hän oli väärässä, mutta tässä tapauksessa on ilmeistä, että Jehova osoitti ansaitsematonta hyvyyttä Pietarille ja antoi hänelle anteeksi, koska häntä käytettiin myöhemmin suorittamaan varhaiskristittyjen työtä ja palvelemaan veljiä. Jeesuksen Kristuksen hyvä menettely ja Pietarin katkera kokemus ovat esimerkkejä nykyisille kristityille.

25. Mitkä seikat jotkut esittävät, ja mitä me voimme odottaa?

²⁵ Raamatun useita henkilöitä on syytetty valehtelemisesta, kuten Jaakobia, Raahabia, gibeonilaisia, Daavidia ja toisia, mutta Raamatussa ei kerrota mitään siitä, että he olisivat joutuneet Jumalan hylkäämiksi tästä syystä. Jossakin toisessa kirjoituksessa, minkä toivomme voivamme julkaista Vartiotornissa, käsitellään sitä, miten nämä näennäiset valehtelemistapaukset tulee ymmärtää.

LUPAUKSET JA OIKEINTEKEMINEN

26, 27. Miten ihminen voi elää valheellisesti?

²⁶ Ne, jotka tulevat Jehovan uuden maailman yhteiskunnan yhteyteen ja antautuvat Jehovan palvelukseen, tekevät lupauksen, mitä ei voida rikkoa ilman, että siitä johtuu rangaistus. Niiden, jotka tekevät tällaisen lupauksen, täytyy täyttää kaikki antautumisensa ehdot, mikä merkitsee täydellistä tottelevaisuutta Kaikkivaltiaalle Jumalalle, Jehovalle. (5. Moos. 23:21–23) Tai jos joku tulee tuntemaan totuuden ja tietää, mikä on oikein, niin hänelläkin on vastuu sen tekemisestä, mikä on oikein Jehovan edessä. Antautukoonpa siis joku Jehovalle tai vain tunnustakoon olevansa Jumalaa pelkäävä kristitty, niin häneltä vaaditaan joka tapauksessa, että hän tekee, mikä on oikein, ja noudattaa totuutta. ”Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, niin me valehtelemme emmekä tee totuutta. Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.” (1. Joh. 1:6, 7) Se merkitsee, että elämme valehdellen, jos väitämme olevamme jotakin, mitä emme ole, ja se on täsmälleen samaa, mitä Ananias ja Safiira tekivät. Jeesuksen päivän jumalattomat papit tekivät myös niin. Kaikki, jotka ovat uskottomia, tekevät itsestään valehtelijoita. Väärän menettelyn noudattaminen merkitsee itse asiassa Kristuksen Jeesuksen kieltämistä. ”Kuka on valhettelija, ellei se, joka kieltää sen, että Jeesus on Kristus?” – 1. Joh. 2:22.

²⁷ Jehova on antanut meille monta opetusta totuudensanassaan, joten me voimme varustautua elämään hänen uudessa maailmassaan, ja meidän odotetaan noudattavan hänen käskyjään. Jehova on ryhtynyt armollisiin toimenpiteisiin Kristuksen kautta sen pätemättömyyden ja synnin poisottamiseksi, mikä on tullut ensimmäisen suuren valheen kautta. Jos me palvelemme häntä asianmukaisesti, niin me tottelemme niitä käskyjä, mitkä Jehova on antanut Poikansa kautta. Ne, jotka väittävät olevansa Jumalan palvelijoita, kristittyjä, mutta jotka eivät noudata hänen käskyjään, ovat todellisuudessa valehtelijoita, elävät vaiheessa. ”Ja tämän kautta me saamme tiedon, että olemme tulleet tuntemaan hänet, nimittäin jos me noudatamme jatkuvasti hänen käskyjään. Joka sanoo: ’Minä olen tullut tuntemaan hänet’, ja joka ei kuitenkaan noudata hänen käskyjään, on valehtelija, eikä tässä henkilössä ole totuutta.” – 1. Joh. 2:3, 4, Um.

OMATUNTO

28. Mikä on kristillinen omatunto, ja miten se on oikeintekemisen opas?

²⁸ Jehova on antanut ihmisille omantunnon. Omatunto voi olla hyvä tai huono. Apostoli Paavali kirjoitti Timoteukselle ajan loppukausina olevista ihmisistä, joiden omatunto on merkitty poltinraudalla. Nämä ovat niitä, jotka kääntyvät pois Jumalan opetuksista. He ovat niitä, joiden omaatuntoa ei väärintekeminen vaivaa. Mutta kristityllä tulee olla hyvä omatunto. Hänen tulee olla varma siitä, että hän tekee oikein, että pysyy aina totuudessa. On välttämätöntä omata hyvä omatunto Jehovan edessä, jotta menestyisimme uskossamme, ”säilyttäen uskon ja hyvän omantunnon, jonka eräät ovat hyljänneet ja uskossaan haaksirikkoon joutuneet”. (1. Tim. 1:19) Kun tulemme tuntemaan totuuden, niin jätämme jälkeemme pahan omantunnon ja puhdistaudumme Jehovan tarjoaman varauksen kautta. ”Käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä.” (Hepr. 10:22) Kristityn omatunto, joka on Jumalan Sanan opettama, on hyvä opas oikeintekemiseen ja tekee talmudia muistuttavien sääntöjen kokoelman tarpeettomaksi. Kristityn täytyy henkilökohtaisesti tutkia Jehovan Sanan neuvoja nähdäkseen, mikä on oikein, ja saadakseen selville, mitä hänen täytyy tehdä, kun hänen edessään on valittavana vastatako vai ei.

29. Miksi hyvä omatunto on siunaus?

²⁹ Meidän täytyy usein kärsiä vainoojien ja niiden maailman ihmisten taholta, jotka vastustavat hyvää, jos haluamme tehdä oikein ja kertoa totuutta. Tekemällä oikein me todistamme osaltamme Kaikkivaltiaasta Jumalasta ja osallistumme hänen nimensä kunniaansaattamiseen. Hyvän omantunnon omaaminen on mieluista, mutta valheitten puhuminen ja väärälle tielle meneminen ja huonon omantunnon saaminen on kidutus ihmiselle. Jos ihminen puhuu totuutta, niin hänen ei tarvitse huolehtia kertomustensa pitämisestä yhdenmukaisina. Niiden, jotka harjoittavat valehtelemista, täytyy aina peittää jälkiään. Miksi olisit sydän syrjällään koko elämäsi koettaen peittää jälkiäsi? Miksi et kertoisi totuutta aina ja iloitsisi elämisestä omatunto puhtaana? Jos jonkun täytyy kärsiä totuuden puhumisen tähden, niin se ei ole niin vaikea kestää, kun on varma omassatunnossaan Jehovan edessä. On etu kärsiä oikeintekemisen ja hyvän omantunnon säilyttämisen tähden. – 1. Piet. 2:19, 20.

30. Miten me hyödytämme itseämme ja lapsiamme säilyttämällä puhtaan sydämen ja pysyttelemällä läheisesti kiinni Jehovan järjestössä?

³⁰ Mitä tehnemmekin elämässämme, niin me haluamme ensi sijassa miellyttää Jehovaa. Me tahdomme tehdä, mikä on otollista Jumalalle. Me pidämme sentähden läheisesti kiinni järjestöstä, minkä Jehova on rakentanut, ja teemme, mitä hänen Sanansa käskee meitä tekemään. Meidän täytyy välttää tämän vanhan maailman pahoja vaikutteita ja olla ottamatta moraaliopetusta sen ympäristöltä. Me olemme velvollisia tekemään kyvyillämme äärimmäisyyteen asti, mitä Jehova tahtoo meidän tekevän. Täytä sydän totuudella, niin puhut totuutta. (Matt. 12:34; Fil. 4:8) Meille on selvää, että Jehova tutkii sisimmät ajatukset sydämemme syvyyksiin asti tarkastellen vaikuttimemme nähdäkseen, ovatko ne oikeat vai väärät. Jos me puhumme totuutta, niin voimme odottaa Jehovan suosiota. Ja meidän lapsemme saavat myös hänen suosionsa, sillä he näkevät vanhemmissaan oikean esimerkin ja ovat hekin totuudellisia Jehovan edessä. Lasten harjaannuttaminen puhumaan totuutta varhain elämässä on tietysti tärkeää.

31. Miksi totuudellisuus ja suoruus ovat välttämättömiä niiden keskuudessa, jotka muodostavat uuden maailman yhteiskunnan?

³¹ Me teemme tosin erehdyksiä, mutta me luotamme Jehova Jumalan armoon ja veljiemme rakkauteen, kun parhaan kykymme mukaan teemme sitä työtä, minkä Jehova Jumala on antanut uuden maailman yhteiskunnalleen näinä lopun aikoina. Nykyään on ainoastaan yksi ihmisjoukko, joka säilyttää nuhteettomuuden ja voimassapitää Jumalan Sanan totuuden ja vanhurskauden periaatteita, ja tämä joukko käsittää ne, jotka muodostavat uuden maailman yhteiskunnan. On oikein ja mieluista Jumalan edessä, että ne, jotka ovat hänen palvelijoitaan, ovat puhtaita ja rehellisiä ja tahrattomia ja puhuvat totuutta, menettelevät oikein ja rehellisesti veljiensä kanssa ja säilyttävät järjestön rauhan ja yksimielisyyden. Älkäämme salliko mitään väärintekoa niiden keskuudessa, jotka ovat Jehovan teokraattisen järjestön yhteydessä. Menetelkäämme oikein toistemme kanssa ja oppikaamme, miten tulee elää nyt uutta maailmaa varten, niin että voimme elää sitten uudessa maailmassa, kun se on täysin toiminnassa. – Ef. 4:15, 16.