12. luku
Rikas mies Haadeksessa
KOSKA Haades on vain kuolleen ihmiskunnan yhteinen hauta, niin miksi Raamattu sanoo, että rikas mies oli vaivoissa Haadeksen tulessa? Osoittaako se, että Haades tai ainakin osa siitä on tulisen piinan eli vaivan paikka?
Helvetin tulen opettajat viittaavat innokkaasti tähän kertomukseen varmana todistuksena siitä, että pahoja todella odottaa helvetin vaiva. Näin tehdessään he kuitenkin unohtavat sellaiset selvät ja toistuvasti esitetyt Raamatun lausunnot kuin: ”Se sielu, joka syntiä tekee – sen on kuoltava.” (Hes. 18:4, 19) Ja: ”Kuolleet eivät tiedä mitään.” (Saarn. 9:5) Nämä lausunnot eivät varmastikaan tue käsitystä, jonka mukaan ”kadotettuja sieluja” vaivataan tulisessa helvetissä.
Raamatun opetus kuolleitten tilasta jättää sen tähden monet kristikunnan papit tukalaan tilanteeseen. Juuri se kirja, johon he väittävät opetustensa perustuvan, Raamattu, on ristiriidassa heidän oppiensa kanssa. Kuitenkin he tietoisesti tai alitajuisesti tuntevat olevansa pakotettuja etsimään Raamatusta jotakin sellaista, millä voisivat todistaa väitteensä, ja näin he sokaisevat itsensä ja toiset näkemästä totuutta. Usein tämä tapahtuu tahallisesti.
Toisaalta vilpittömät totuuden etsijät haluavat tietää, mikä on oikein. He käsittävät, että he vain pettäisivät itsensä, jos he hylkäisivät osia Jumalan sanasta samalla, kun he väittäisivät uskomuksiensa perustuvan muihin Raamatun osiin. He haluavat tietää, mitä Raamattu todella sanoo kuolleitten tilasta. Ja täydentääkseen kuvan he haluavat tietää, mikä merkitys on sillä, mitä on sanottu rikkaasta miehestä, joka oli vaivoissa Haadeksessa, ja miten se sopii yhteen muun Raamatun kanssa.
Jeesus Kristus nimittäin puhui rikkaasta miehestä ja myös Lasarus-nimisestä kerjäläisestä. Luuk. 16:19–31 esittää hänen sanansa, ja ne kuuluvat:
”Oli rikas mies, joka pukeutui purppuraan ja hienoihin pellavavaatteisiin ja eli joka päivä ilossa loisteliaasti. Mutta eräs köyhä, nimeltä Lasarus, makasi hänen ovensa edessä täynnä paiseita ja halusi ravita itseään niillä muruilla, jotka putosivat rikkaan pöydältä. Ja koiratkin tulivat ja nuolivat hänen paiseitansa. Niin tapahtui, että köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan.
”Ja rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa [Haadeksessa, Um], vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan. Ja hän huusi sanoen: ’Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!’ Mutta Aabraham sanoi: ’Poikani, muista, että sinä eläissäsi sait hyväsi, ja Lasarus samoin sai pahaa; mutta nyt hän täällä saa lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa. Ja kaiken tämän lisäksi on meidän välillemme ja teidän vahvistettu suuri juopa, että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne, eivät voisi, eivätkä ne, jotka siellä ovat, pääsisi yli meidän luoksemme.’ Hän sanoi: ’Niin minä siis rukoilen sinua, isä, että lähetät hänet isäni taloon – sillä minulla on viisi veljeä – todistamaan heille, etteivät hekin joutuisi tähän vaivan paikkaan’. Mutta Aabraham sanoi: ’Heillä on Mooses ja profeetat; kuulkoot niitä’. Niin hän sanoi: ’Ei, isä Aabraham; vaan jos joku kuolleista menisi heidän tykönsä, niin he tekisivät parannuksen’. Mutta Aabraham sanoi hänelle: ’Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös’.”
Huomaa, mitä rikkaasta miehestä sanotaan. Miksi hän oli vaivoissa Haadeksessa? Mitä hän oli tehnyt? Jeesus ei sanonut, että rikas mies vietti huonoa elämää, vai sanoiko? Jeesus sanoi vain, että mies oli rikas, pukeutui hyvin ja vietti ylellisiä juhlia. Ansaitseeko sellainen elämäntapa itsessään rangaistukseksi piinan? Tosin rikkaan miehen asenne Lasarus-kerjäläistä kohtaan merkitsi vakavaa laiminlyöntiä. Rikas mies ei tuntenut sääliä häntä kohtaan. Mutta oliko tämä riittävä peruste niin suuren eron tekemiselle hänen ja Lasaruksen välille?
Ajattele, mitä Jeesus sanoi Lasaruksesta. Onko kertomuksessa mitään, mikä saisi meidät päättelemään, että jos tilanne olisi muuttunut päinvastaiseksi, niin Lasarus olisi ollut myötätuntoinen mies? Luemmeko, että Lasarus oli tunnettu hyvistä teoistaan Jumalan edessä ja että hän sen takia pääsi ”Aabrahamin helmaan”, ts. Jumalan suosion tilaan? Jeesus ei sanonut niin. Hän kuvaili Lasaruksen vain sairaaksi kerjäläiseksi.
Onko siis johdonmukaista päätellä, että kaikki sairaat kerjäläiset saavat kuollessaan Jumalan siunauksen, kun taas kaikki rikkaat miehet menevät tietoisen vaivan paikkaan? Ei suinkaan. Kerjääminen ei itsessään ole mikään todistus Jumalan suosiosta. Päinvastoin Raamatussa on harras pyyntö: ”Älä köyhyyttä, älä rikkautta minulle anna.” (Sananl. 30:8) Ja omasta ajastaan kuningas Daavid kirjoitti: ”En ole nähnyt vanhurskasta hyljättynä enkä hänen lastensa kerjäävän leipää.” – Ps. 37:25.
Jos me käsitämme Jeesuksen sanat kirjaimellisesti, niin meidän pitäisi tehdä muitakin johtopäätöksiä, jotka tekisivät tämän vertauksen hyvin oudoksi. Meidän tulisi mm. päätellä, että ne, jotka iloitsevat taivaan autuudesta, ovat sellaisessa asemassa, että he voivat nähdä ne, jotka kärsivät vaivaa Haadeksessa, ja puhua heidän kanssaan, että sormenpäässä pysyvä vesi ei haihdu Haadeksen tulessa ja että vaikka Haadeksen vaiva on ankara, pelkkä vesipisara toisi helpotusta kärsivälle.
Kuulostavatko nämä kohdat kirjaimellisesti ymmärrettyinä järkeviltä? Vai tuntuuko sinusta sen sijaan, että se, mitä Jeesus puhui, ei ollut tarkoitettu käsitettäväksi kirjaimellisesti? Onko mitään keinoa varmistautua asiasta?
”RIKKAAN MIEHEN” JA ”LASARUKSEN” TUNNISTAMINEN
Tutki tekstiyhteyttä. Kenelle Jeesus puhui? Luuk. 16:14:ssä sanotaan: ”Tämän kaiken kuulivat fariseukset, jotka olivat rahanahneita, ja he ivasivat häntä.”
Koska Jeesus puhui fariseusten kuullen, niin kertoiko hän todellisesta tapahtumasta vai käyttikö hän ainoastaan vertausta? Jeesuksen tavasta opettaa kansanjoukkoja me luemme: ”Ilman vertausta hän ei puhunut heille mitään.” (Matt. 13:34) Näin ollen kertomuksen rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta täytyy olla vertaus.
Tämä vertaus oli ilmeisesti kohdistettu fariseuksille. Luokkana he olivat kuin tuo rikas mies. He rakastivat rahaa samoin kuin vaikutusvaltaa ja imartelevia arvonimiä. Jeesus sanoi heistä: ”Kaikki tekonsa he tekevät sitä varten, että ihmiset heitä katselisivat. He tekevät raamatunlausekotelonsa leveiksi ja vaippansa tupsut suuriksi ja rakastavat ensimmäistä sijaa pidoissa ja etumaisia istuimia synagoogissa, ja tahtovat mielellään, että heitä tervehditään toreilla, ja että ihmiset kutsuvat heitä nimellä ’rabbi’.” – Matt. 23:5–7.
Fariseukset halveksivat toisia, etenkin veronkokoojia, porttoja ja muita, joilla oli sellainen maine, että he olivat syntisiä. (Luuk. 18:11, 12) Kerran, kun käskyläiset, jotka oli lähetetty pidättämään Jeesusta, palasivat takaisin tyhjin toimin, koska hänen opetuksensa oli tehnyt heihin niin suuren vaikutuksen, fariseukset sanoivat: ”Oletteko tekin eksytetyt? Onko kukaan hallitusmiehistä uskonut häneen tai kukaan fariseuksista? Mutta tuo kansa, joka ei lakia tunne, on kirottu.” – Joh. 7:47–49.
Vertauksessa kerjäläinen Lasarus edustaa näin ollen sopivasti niitä nöyriä ihmisiä, joita fariseukset halveksivat mutta jotka katuivat ja joista tuli Jeesuksen Kristuksen seuraajia. Jeesus osoitti, että nuo halveksitut syntiset pääsisivät katumuksensa takia Jumalan suosion asemaan, kun sen sijaan fariseukset ja muut huomattavat uskonnolliset johtajat luokkana menettäisivät sen. Hän sanoi: ”Totisesti minä sanon teille: publikaanit ja portot menevät ennen teitä Jumalan valtakuntaan. Sillä Johannes tuli teidän tykönne vanhurskauden tietä, ja te ette uskoneet häntä, mutta publikaanit ja portot uskoivat häntä; ja vaikka te sen näitte, ette jäljestäpäinkään katuneet, niin että olisitte häntä uskoneet.” – Matt. 21:31, 32.
”RIKKAAN MIEHEN” JA ”LASARUKSEN” KUOLEMA
Mitä sitten ”rikkaan miehen” ja ”Lasaruksen” kuolema merkitsee? Meidän ei tarvitse päätellä sen tarkoittavan kirjaimellista kuolemaa. Raamatussa käytettynä kuolema voi myös edustaa suurta muutosta yksilöitten olosuhteissa. Esimerkiksi: Ihmisten, joiden elämäntapa on Jumalan tahdon vastainen, sanotaan olevan ’kuolleita rikoksiin ja synteihin’. Mutta kun he saavat hyväksytyn aseman Jumalan edessä Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina, heidän sanotaan tulleen ”eläviksi”. (Ef. 2:1, 5; Kol. 2:13) Samanaikaisesti sellaiset elävät ihmiset tulevat ”kuolleiksi” synnille. Me luemme: ”Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.” – Room. 6:11.
Koska tämän Jeesuksen vertauksen ”rikas mies” ja ”Lasarus” ovat kumpikin selvästi vertauskuvallisia, niin johdonmukaisesti heidän kuolemansakin ovat vertauskuvallisia. Mutta missä mielessä he kuolevat?
Avain tämän kysymyksen vastaukseen on siinä, mitä Jeesus sanoi juuri ennen kuin hän alkoi kertoa vertausta: ”Jokainen, joka hylkää vaimonsa ja nai toisen, tekee huorin; ja joka nai miehensä hylkäämän, tekee huorin.” (Luuk. 16:18) Tällä lausunnolla ei ehkä näytä olevan mitään tekemistä vertauksen kanssa. Mutta asia ei ole niin.
Mooseksen lain takia Israelin kansa oli liittosuhteessa Jumalan kanssa, ja siksi siitä voitiin puhua hänen vaimonaan. Esimerkiksi Jer. 3:14:ssä Jumala puhuu kansasta uskottomana vaimona: ”Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, sanoo Herra, sillä minä olen ottanut teidät omikseni [minusta itsestäni on tullut teidän aviomiesomistajanne, Um].” Kun sitten Jeesus tuli, niin juutalaisille tarjottiin mahdollisuus tulla osaksi hänen ”morsiantaan”. Siksi Johannes Kastaja sanoi opetuslapsilleen: ”Te olette itse minun todistajani, että minä sanoin: en minä ole Kristus, vaan minä olen hänen edellänsä lähetetty. Jolla on morsian, se on ylkä; mutta yljän ystävä, joka seisoo ja kuuntelee häntä, iloitsee suuresti yljän äänestä. Tämä minun iloni on nyt tullut täydelliseksi. Hänen [Jeesuksen] tulee kasvaa, mutta minun vähetä.” – Joh. 3:28–30.
Tullakseen osaksi Kristuksen ”morsianta” juutalaiset piti vapauttaa tämän lain alaisuudesta, joka teki heistä kuvaannollisesti puhuen Jumalan vaimon. Ilman sellaista vapautusta he eivät voineet päästä vaimon kaltaiseen suhteeseen Kristuksen kanssa, koska se olisi silloin ollut avionrikkoinen suhde. Room. 7:1–6:ssa olevat sanat vahvistavat tämän:
”Vai ettekö tiedä, veljet – minä puhun lain tunteville – että laki vallitsee ihmistä niin kauan kuin hän elää? Niinpä sitoo laki naidun vaimon hänen elossa olevaan mieheensä; mutta jos mies kuolee, on vaimo irti tästä miehen laista. Sentähden hän saa avionrikkojan nimen, jos miehensä eläessä antautuu toiselle miehelle; mutta jos mies kuolee, on hän vapaa siitä laista, niin ettei hän ole avionrikkoja, jos menee toiselle miehelle.
”Niin, veljeni, teidätkin on kuoletettu laista Kristuksen ruumiin kautta, tullaksenne toisen omiksi, hänen, joka on kuolleista herätetty, että me kantaisimme hedelmää Jumalalle. . . . nyt me olemme irti laista ja kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina, niin että me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa.”
Vaikka Jeesuksen Kristuksen kuolema oli se peruste, jolla juutalaiset voitiin vapauttaa lain alaisuudesta, niin katuvat yksilöt saattoivat jo ennen hänen kuolemaansa päästä suosittuun asemaan Jumalan edessä hänen Poikansa opetuslapsina. Johannes Kastajan ja Jeesuksen Kristuksen sanoma ja työ tekivät juutalaisille mahdolliseksi päästä Jumalan suosioon ja ehdolle taivaalliseen perintöön Kristuksen morsiamen jäseninä. Jeesus itse sanoikin: ”Johannes Kastajan päivistä tähän asti on taivasten valtakunta ollut se päämäärä, jota kohti ihmiset voimakkaasti ponnistelevat, ja ne, jotka voimakkaasti ponnistelevat, tarttuvat siihen.” – Matt. 11:12, Um.
Näin ollen Johannes Kastajan ja Jeesuksen Kristuksen työ ja sanoma alkoivat johtaa täydelliseen muutokseen vertauskuvallisen ”rikkaan miehen” ja ”Lasaruksen” olosuhteissa. Molemmat luokat kuolivat aikaisemmille olosuhteilleen. Katuva ”Lasarus”-luokka pääsi Jumalan suosion tilaan, kun sen sijaan ”rikkaan miehen” luokka joutui Jumalan epäsuosioon, koska se kieltäytyi itsepäisesti katumasta. Yhteen aikaan ”Lasarus”-luokka oli odottanut fariseuksilta ja muilta juutalaisuuden uskonnollisilta johtajilta hengellisiä ”muruja”, mutta Jeesuksen heille antama totuus tyydytti heidän hengelliset tarpeensa. Osoittaen, kuinka jyrkästi Jeesuksen varaama hengellinen ravinto erosi juutalaisuuden uskonnollisten johtajien varaamasta, Raamattu sanoo: ”Kansanjoukot [olivat] hämmästyksissään hänen opetuksestansa, sillä hän opetti heitä niinkuin se, jolla valta on, eikä niinkuin heidän kirjanoppineensa.” (Matt. 7:28, 29) Täydellinen muutos oli todella tapahtunut. Juutalaisuuden uskonnollisilla johtajilla ei osoitettu olevan mitään tarjottavaa ”Lasarus”-luokalle.
Helluntaipäivänä vuonna 33 olosuhteitten muutos saatettiin päätökseen. Siihen aikaan uusi liitto tuli vanhan lakiliiton tilalle. Ne, jotka katuivat ja tunnustivat Jeesuksen, vapautettiin silloin kokonaan vanhan lakiliiton alaisuudesta. He kuolivat sille. Tuona helluntaipäivänä nähtiin myös varma todistus siitä, että Jeesuksen Kristuksen opetuslapset oli korotettu paljon fariseusten ja muiden huomattavien uskonnollisten johtajien yläpuolelle. Eivät juutalaisuuden uskonnolliset johtajat vaan nämä opetuslapset saivat Jumalan hengen, joka teki heidät kykeneviksi puhumaan ”Jumalan suuria tekoja” varsin eri alueilta tulleitten ihmisten omilla kielillä. (Apt. 2:5–11) Mikä hämmästyttävä ilmaus tämä olikaan siitä, että heillä oli Jumalan siunaus ja hyväksymys! ”Lasarus”-luokka oli todella päässyt suosittuun asemaan tulemalla Suuremman Aabrahamin, Jehovan, hengelliseksi siemeneksi. Tätä kuvattiin ”helmalla”. – Vrt. Joh. 1:18.
Sen sijaan katumattomat fariseukset ja muut huomattavat uskonnolliset johtajat olivat kuolleet aikaisemmalle näennäisen suosion asemalleen. He olivat ”Haadeksessa”. Koska he pysyivät katumattomina, heidät eristettiin Jeesuksen uskollisista opetuslapsista, ikään kuin ”suuri juopa” olisi ollut heidän välissään. Se oli Jumalan muuttumattoman, vanhurskaan tuomion ”juopa”. Siitä me luemme Raamatusta: ”Sinun tuomiosi [on] niinkuin suuri syvyys.” – Ps. 36:7.
”RIKKAAN MIEHEN” VAIVAT
”Rikkaan miehen” luokkaa myös vaivattiin. Miten? Jumalan tulisilla tuomiosanomilla, joita Jeesuksen opetuslapset julistivat. – Vrt. Ilm. 14:10.
Ei voi olla epäilystäkään siitä, että Jeesuksen opetuslasten julistama sanoma vaivasi uskonnollisia johtajia. He koettivat epätoivoisesti lopettaa julistamisen. Kun Jeesuksen Kristuksen apostolit puolustautuivat huomattavien uskonnollisten miesten muodostaman juutalaisten korkeimman oikeuden edessä, ”viilsi se heidän [tuomareitten] sydäntänsä, ja he tahtoivat tappaa heidät”. (Apt. 5:33) Myöhemmin opetuslapsi Stefanuksen puolustuspuheella oli samanlainen vaivaava vaikutus tuon tuomioistuimen jäseniin. ”Viilsi se heidän sydäntänsä, ja he kiristelivät hänelle hampaitansa.” – Apt. 7:54.
Nämä uskonnolliset johtajat halusivat, että Jeesuksen opetuslapset olisivat tulleet ’jäähdyttämään heidän kieltänsä’. He halusivat ”Lasarus”-luokan jättävän Jumalan suosion ”helman” ja esittävän sanomansa sellaisella tavalla, että se ei olisi aiheuttanut heille hankaluuksia. He halusivat ”Lasarus”-luokan myös vesittävän Jumalan sanomaa, niin ettei se olisi pannut heidän ’viittä veljeään’, heidän uskonnollisia liittolaisiaan, ”vaivan paikkaan”. He eivät siis halunneet, että ketään heidän tovereistaan olisi vaivattu tuomiosanomilla.
Mutta, kuten Jeesuksen vertaus osoittaa, ei ”rikkaan miehen” luokkaa eikä sen uskonnollisia liittolaisia vapautettu ”Lasarus”-luokan julistaman sanoman piinaavista vaikutuksista. Herran Jeesuksen Kristuksen apostolit kieltäytyivät vesittämästä sanomaa. He kieltäytyivät lopettamasta opettamista Jeesuksen nimen perusteella. Heidän vastauksensa juutalaisten korkeimmalle oikeudelle kuului: ”Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.” – Apt. 5:29.
Jos ”rikkaan miehen” uskonnolliset liittolaiset halusivat säästyä tältä vaivalta, se oli mahdollista heille. Heillä oli ”Mooses ja profeetat”, ts. heillä oli Mooseksen ja muiden muinaisten profeettojen kirjoittamat henkeytetyt Pyhät kirjoitukset. Nuo henkeytetyt kirjoitukset eivät kertaakaan viitanneet mihinkään kuolemanjälkeiseen kirjaimelliseen vaivan paikkaan, mutta ne sisälsivät kaiken, mikä oli välttämätöntä Jeesuksen tunnistamiseksi luvatuksi Messiaaksi eli Kristukseksi. (5. Moos. 18:15, 18, 19; 1. Piet. 1:10, 11) Jos siis ”rikkaan miehen” luokka ja hänen ’viisi veljeään’ olisivat kuunnelleet ”Moosesta ja profeettoja”, he olisivat ottaneet Jeesuksen vastaan Messiaana. Se olisi saattanut heidät ehdolle Jumalan suosion saamiseen ja suojellut heitä Jumalan tuomiosanoman piinaavilta vaikutuksilta.
KRISTIKUNNAN PITÄISI TIETÄÄ
Kristikunnan pappien ei pitäisi olla tietämättömiä tästä Jeesuksen vertauksen selityksestä. Huomattava protestanttinen raamatunselitysteos The Interpreter’s Bible kiinnittää huomion samankaltaiseen selitykseen. Se viittaa siihen, että monet raamatunselittäjät uskovat Jeesuksen sanojen olevan ”vertauskuvallinen liite, joka edellyttää varhaiskristillisyyden ja ortodoksijuutalaisuuden välistä ristiriitaa. Rikas mies ja hänen veljensä edustavat epäuskoisia juutalaisia. Jeesus joutuu vakuuttamaan, että he ovat itsepäisesti kieltäytyneet katumasta siitä huolimatta, että Raamattu selvästi todisti hänestä, ja ennustamaan, että hänen ylösnousemuksellaan ei ole heihin vaikutusta. On kuviteltavissa, että Luukas ja hänen lukijansa ymmärsivät nämä jakeet suunnilleen tällä tavalla.” Ja Luukkaan 16. luvun alaviitteessä katolilainen Jerusalem Bible myöntää, että kysymyksessä on ”kertomuksen muotoon puettu vertaus, joka ei viittaa mihinkään historialliseen henkilöön”.
Tämän perusteella me voimme aiheellisesti kysyä: Miksi kristikunnan papit eivät ole edes myöntäneet kirkkokansalleen, että kyseessä on vertaus? Miksi ne, jotka tietävät, ettei Raamattu opeta ihmissielun kuolemattomuutta, jatkuvasti soveltavat kirjaimellisesti selvää vertausta? Eikö se ole epärehellistä? Eivätkö he osoita piittaamattomuutta Jumalan sanaa kohtaan ja tahallaan pimitä tosiseikkoja?
Vertaus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta sisältää tärkeitä opetuksia meille nykyään. Kiinnitämmekö me huomiota henkeytettyyn Jumalan sanaan? Haluammeko noudattaa sitä Jeesuksen Kristuksen antautuneina opetuslapsina? Ne, jotka kieltäytyvät tekemästä sitä juutalaisten fariseusten tavoin, eivät tule välttämään heitä vastaan esitetyn Jumalan tuomiosanoman piinaavia vaikutuksia. Hänen uskolliset palvelijansa jatkavat edelleenkin totuuden julistamista paljastaen pelottomasti uskonnolliset erheet.
Mikä on sinun asemasi tässä asiassa? Uskotko, että tällainen paljastaminen olisi lopetettava, ajatellen, että kaikissa uskonnoissa on jotakin hyvää? Vai tunnetko olevasi närkästynyt siksi, että kristikunta on esittänyt Jumalan väärässä valossa opettamalla vääriä oppeja kuolleista? Haluatko nähdä Jumalan nimen puhdistettuna siitä häpeästä, jota väärien oppien opettaminen on sille aiheuttanut? Toivotko, että sydämeltään rehellisten ihmisten vapauttaminen uskonnollisten valheitten kahleista jatkuu ponnistuksia säästämättä? Jos toivot, niin kuolleita ja eläviä koskeva Jumalan tarkoitus on sinusta mitä lohduttavin.