Jehovan todistajat kestävät hänen suvereenin jumaluutensa puolesta

”Katso, me julistamme onnellisiksi ne, jotka ovat kestäneet. Te olette kuulleet Jobin kestävyydestä ja olette nähneet Jehovan antaman tuloksen.” – Jaak. 5:11, Um.

 1, 2. a) Miten ja miksi jumaluuskysymystä koskeva vihamielisyys jatkuu meidän aikanamme? b) Mitä se merkitsee, että Suuri Babylon kukistui v. 1919, ja miten tämä tekee pelastustyön mahdolliseksi?

JEESUS KRISTUS todisti aikansa Suurempana Jobina (eli ”vihamielisyyden kohteena”) Jehovan kaikkeuden suvereenia jumaluutta koskevan syytöksen kokonaan vääräksi. Hän oli torjunut kaiken häntä vastaan kohdistetun babylonilaisen uskonnon painostuksen. Jeesus kesti voittoisasti, ja tulos oli hänelle onnellinen tosi suvereenin Jumalan Jehovan käsissä. Saatana, joka haluaa vielä lisää vastausta Jehovaa vastaan nostamaansa haasteeseen, on ylläpitänyt vihollisuutta ja kohdistanut vääriä syytöksiä Jeesuksen uskollisia voideltuja seuraajia vastaan läpi vuosisatojen.

² Saatanan sallittiin tosiaan siihen aikaan, jolloin Kristus Jeesus asetettiin taivaan valtakunnan Kuninkaaksi vuonna 1914 (Dan. 7:13, 14), aiheuttaa ankara ’babylonilainen vankeus’ voidellulle jäännökselle maan päällä vuodesta 1914 vuoteen 1919.a Valtakunnan perustaminen vuonna 1914 aiheutti heti sodan sen valtaistuimelle nousseen Kuninkaan Kristuksen Jeesuksen – jota kutsutaan Miikaeliksi – ja vastustajan Saatanan ja hänen jumalattomien enkeliensä välillä. Se johti Saatanan perusteelliseen häviöön vuoteen 1918 mennessä, jolloin hänet ja hänen jumalattomat joukkonsa singottiin pois taivaalliselta alueelta heitettäviksi maan läheisyyteen. (Ilm. 12:7–10) Samoin kuin muinaiset kuninkaat Dareios ja Kyyros, muinaisen Babylonin valloittajat, ”auringon noususta tulevat kuninkaat” Jehova Jumala ja Kristus Jeesus täydensivät taivaallista voittoa ryhtymällä epäsuotuisaan tuomitsemistoimintaan Saatanan maallista väärän uskonnon mestarinäytettä, Suurta Babylonia, vastaan. (Ilm. 16:12) Kristus Jeesus Suurempana Kyyroksena sai taistelutta yliotteen Suuresta Babylonista. Se merkitsi sen saartoa, kukistumista näennäisestä taivaallisesta suosiosta, ensimmäistä kukistumista Kristuksen valvonnan ylivoimaisiin käsiin. (Ilm. 14:8; 18:2) Sitä seurannut ylivalvontakausi jatkuu enteillen Suurelle Babylonille täydellistä tuhoa myöhemmin Jehovan valitsemana aikana. (Ilm. 17:15–18) Tänä armollisesti pidennettynä saartoaikana vuodesta 1919 eteenpäin Kristus Jeesus on uutterasti ja rakkaudellisesti vapauttanut tosi kristillisen jäännöksen sen varhaisempien babylonilaisten vangitsijain valvonnasta. (Ilm. 18:4) Todellisuudessa tämä armollinen vapauttaminen on jatkunut aina tähän vuoteen 1966 asti, johon mennessä suunnaton joukko muita vanhurskautta rakastavia on pelastettu Suuresta Babylonista. (Ilm. 7:9, 14) Tultuaan syöstyksi pois taivaasta Saatana havaitsee nyt olevansa ’Kristuksen jalkojen astinlauta’, jossain määrin pidätetty Suuren Babylonin ”jumala” Kristuksen saarrossa. (Ps. 110:1, 2; 2. Kor. 4:4) Saatanan on kuitenkin sallittu vuoden 1919 jälkeen jatkaa kiihkeän babylonilaisen vihamielisyytensä osoittamista ei ainoastaan pilkatakseen Kristuksen seuraajien voideltua jäännöstä, vaan myös soimatakseen monia muita, jotka nyt pakenevat Babylonista osallistuakseen pakolaisina Jehovan suvereenin jumaluuden puolustamiseen. – Ilm. 12:13–17.

 3. Sovella Sananl. 27:11 nykyiseen tilanteeseen.

³ Siis samoin kuin muinaisen Jobin tapauksessa ja niin kuin Suurempi Job Jeesus Kristus sai kokea, Jehovan kristittyjen todistajien nykyisen Jobin kaltaisen ryhmän on ollut varattava Jumalalle vastaus Saatanaa varten kaikkina näinä vuosina Saatanan taivaasta kukistumisen jälkeenkin, jottei Saatanalla olisi mitään perusteita pilkata Jehovaa heidän takiaan. Heidän taivaallinen Isänsä Jehova sanoo nyt heille: ”Viisastu, poikani, ja ilahuta minun sydämeni, niin minä voin antaa herjaajalleni vastauksen.” – Sananl. 27:11.

KRISTIKUNNAN BABYLONILAINEN LUOPUMUS

 4, 5. a) Ketkä ovat ”vihamielisyyden kohde” nykyään ja miksi? b) Mikä kaksipuolinen luopumusrynnistys kehittyi ja mistä lähteestä?

⁴ Jobin profeetallisen näytelmän täyttymystä koskeva tutkistelumme siirtyy nyt Jeesuksen ajasta tälle 20. vuosisadalle. Uskollisista voidelluista, jotka ovat Jeesuksen seuraajia, tulee nyt ryhmänä nykyinen Job, pääasiallinen ”vihollisuuden kohde”. He ovat kärsineet Jeesuksen ohella yhdessä vainottuina hänen laillaan siksi, että ovat pitäneet kiinni nuhteettomuudestaan tosi Jumalan Jehovan edessä ja kestäneet kaikenlaisen babylonilaisuskonnollisen vihamielisyyden. (Joh. 15:20) Jehovan voideltujen todistajien lyhyt historiallinen tuokiokuva vahvistaa kaiken tämän hyvin elävästi taustatietona. (Ks. lisää yksityiskohtia kirjasta Jehovan todistajat Jumalan päätöksissä, julkaistu suomeksi 1962.)

⁵ Viimeisen apostolin kuollessa ajan vierähtäessä toiselle vuosisadalle kasvavat joukot niitä, jotka harjoittivat tosi kristillistä uskontoa, heikentyivät tai tulivat luopioiksi. Vanha vihollinen Saatana tähyili ovelasti saastuttaakseen Jehovan tosi palvonnan kaksipuolisella rynnistyksellä. Ensiksi soluttamalla epäteokraattisia kirkkohallintomuotoja hän oli saastuttava järjestön alkuperäisen puhtaan temppelirakenteen, jonka Jeesus Kristus asetti. (Ef. 2:19–22) Toiseksi soluttamalla pakanallisia oppeja ja pakanallisia pyhäpäivänviettoja hän oli saastuttava oikean julkisen julistamisen eli ’kiitosuhrit’ (Hepr. 13:15), joita voideltujen kristittyjen temppeliluokka uhraa. Kaikki tämä luopumus sai alkunsa samasta yleisestä babylonilaisesta lähteestä kuin nekin vaikutteet, jotka olivat synnyttäneet luopiojuutalaisuuden Jeesuksen aikaa edeltäneinä vuosisatoina. Babylonilaistunut hellenismi oli taas se voima, jota Saatana käytti niiden hukuttamiseksi ja lannistamiseksi lisääntyvässä määrin, jotka väittivät olevansa kristittyjä.

 6. Esitä joitakin vääriä tapoja, joita alettiin omaksua.

⁶ Vähitellen jotkut seurakuntien valvojat ja vanhimmat taipuivat pitämään itseään lauman hallitsijoina. Niin alkoi ajan mittaan pappisluokka vallita maallikkoluokkaa aivan vastoin Jeesuksen antamaa määräystä: ”Yksi [Kristus] on teidän opettajanne, ja te olette kaikki veljiä.” (Matt. 23:8) Sellaisia pakanallisia pyhäpäiviä kuin joulua ja pääsiäistä alettiin viettää juhlina. Maallisten hallitsijoitten syntymäpäiviä ruvettiin kunnioittamaan. Jolloinkin kolmannella vuosisadalla otettiin Jumalan nimi Jehova pois pyhien Kreikkalaisten kirjoitusten kaikista jäljennöksistä, Septuagintastakin.b Arvonimi Herra (kyrios) pantiin persoonanimen Jehova sijaan. Kuten muistettaneen, luopioiksi tulleet juutalaiset olivat tehneet aivan samoin Babylonin-vankeutensa jälkeen 6. vuosisadalla eaa. He noudattivat silloin babylonialaisten tapaa, jotka eivät enää kutsuneet pääjumalaansa Mardukiksi hänen persoonanimellään, vaan rupesivat mieluummin käyttämään arvonimeä Beel (Herra) sen asemesta. Näin kävi mahdolliseksi, että yleinen arvonimi Beel tuli mieluisemmaksi muille uskonnollisesti herkkätunteisille ihmisille.

 7. a) Mainitse joitakin babylonilaista alkuperää olevia oppeja, jotka hiipivät seurakuntaan. b) Mitä tapahtui ”lusteelle” ja ”nisulle”, jotka mainitaan Jeesuksen vertauksessa? c) Mikä on Paavalin mainitsema ”laittomuuden ihminen”? Kuvaile sen synty.

⁷ Babylonilaista alkuperää oleva sielunkuolemattomuusoppi hiipi samalla tavalla käyttöön pakanallisesta kreikkalaisesta uskonnollisesta vaikutuksesta. Tällä tavalla myös kreikkalainen (hellenistinen) käsitys haadeksesta (jonka monet raamatunkäännökset sittemmin käänsivät helvetiksi) jumalattomien sielujen tietoisessa tilassa tapahtuvana kidutuspaikkana tuli epäraamatulliseksi uskonasiaksi. Täsmälleen Jeesuksen ennustuksen mukaisesti alkoivat ”lusteet” eli luopuneet jäljittelykristityt babylonilaiskristillisine ”sibbolet” (Tuom. 12:6) -oppeineen peittää historiallisesta kuvasta oikean ”nisun” eli voidellut tosi kristillisine ”šibbolet”-oppeineen. (Matt. 13:24–30) Paavali vahvistaa tämän järjestelmällisen luopumisen ennustetun nousun lisäämällä, että voimakas ”laittomuuden ihminen” oli kehittyvä ”vastustajaksi” ja asettuva ”Jumalan temppeliin”. (2. Tess. 2:3–8) Vuoteen 325 mennessä keisari Konstantinuksen hallitsema pakanallinen Rooma tunnusti tämän luopiojohtajien ”laittomuuden ihmisen” luokan uuden Rooman valtionuskonnon, luopiokristillisyyden ja roomalaisen pakanuuden yhteenliittymän, uskonnollisiksi johtajiksi. Se, mikä nyt tunnetaan kristikuntana, syntyi tullakseen Suuren Babylonin, väärän uskonnon maailmanmahdin, vallitsevaksi osaksi. Siitä lähtien on ”laittomuuden ihminen” luokkana ollut kristikunnan papisto ryhmänä, papiston, joka koostuu monista lahkoista, jotka olivat siihen mennessä tyystin babylonilaistuneet Suuren Babylonin olennaiseksi osaksi. Täten on kristikunnan papisto vuotta 325 seuranneina tuhantena kuutenasatana vuotena vallinnut väärän uskonnon maailmannäyttämöllä ja ”laittomuuden ihmisenä” viljellyt kuvaannollista ”lustetta” eli valhekristittyjä.

NISUNKALTAISET KRISTITYT ILMESTYVÄT JÄLLEEN

 8. Miten nisunkaltaiset kristityt ilmestyivät uudelleen?

⁸ Saman edellä olevan Jeesuksen ennustuksen mukaisesti ”nisu” eli tosi kristityt kävivät jälleen historiallisesti ilmeisiksi erossa ”lusteesta” eli luopioista, kun ”elonaika” lähestyi ”maailman lopussa”. (Matt. 13:37–43) Niinpä 1870-luvun jälkeen pieni ryhmä vilpittömiä, voideltuja henkilöitä tuli yhteen ja muodosti lopulta Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran jonka puheenjohtajana eli presidenttinä oli Charles Taze Russell. Nuo voidellut omaksuivat myöhemmin nimen ”Jehovan todistajat”. Aina tähän päivään asti he ovat esiintyneet maailmannäyttämöllä tällaisina kristittyinä todistajina.

 9. Esitä eräitten perusoppien väärä ja sitten kirkastunut ymmärtämys.

⁹ Tämä voideltujen ryhmä puhdisti varhain pois useita babylonilaisia uskomuksia, jotka olivat olleet heidän kristillisen tiensä vastuksina. Eräät näistä kirkastuneista asioista olivat, että ihmisellä ei ole kuolematonta sielua, vaan että ihminen on elävä sielu (1. Moos. 2:7); että Lunastaja Kristus Jeesus ei ollut puoliksi ihminen ja puoliksi Jumala, vaan että hän oli kokonaan ihminen (1. Tim. 2:5, 6; 1. Joh. 4:2, 3); että ylösnousemuksessa ei tapahdu ”ruumiin ylösnousemusta” vaan kuolleen ”sielun” eli yksilön ylösnousemus (Joh. 5:25–28); että sellaista salaisuutta kuin ”kolminaisuus” ei ole, vaan että Jehova on ylin ja yksinomainen suvereenissa jumaluudessaan. (1. Kor. 8:4–6) He käänsivät ”paloletkun helvettiä kohti” sammuttaen niiden hellenististen opetusten väärät tulet, että jumalattomia paahdetaan haadeksessa (helvetissä).c (Apt. 2:31) Aikanaan nimi Jehova otettiin jälleen käyttöön heidän seurakunnankokouksissaan, se ilmestyi jälleen heidän raamatullisissa julkaisuissaan ja esiintyy 7 198 kertaa heidän Pyhien kirjoitusten Uuden maailman käännöksessään (engl.).d

LAHKOLAISPAPISTON VIHAMIELISYYS

10, 11. a) Keitä nykyaikana esikuvattiin Jobin kolmella väärällä ystävällä? b) Mitä eräät uskonnolliset kirjoittajat ovat sanoneet Jehovan todistajista?

¹⁰ Heti 1880-luvulta lähtien ”laittomuuden ihmisen” luokka, nyt lukuisiin lahkoihin jakautunut kristikunnan papisto, kohdisti uskonnollisen vihamielisyyden tulen tähän kokoontuvien voideltujen muodostamaan Job-luokkaan. Siten nämä Jobin kaltaiset voidellut saivat ”vääriä ystäviä” väittelemään heitä vastaan, samoin kuin Jobilla muinoin oli kolme ja Jeesuksella uskonnolliset lahkolaispainostusryhmät. Koska ”kolme” on korostusta ilmaiseva luku, se jälleen painottaa sitä kaikenkäsittävää yhteisvastustusta, minkä kristikunnan lahkolaispapisto on kohdistanut nykyisiin Jobin kaltaisiin henkilöihin. On historiallinen tosiasia, että samoin kuin Jobia ja Jeesusta pidettiin ”hylkiöinä” aikanaan, Jehovan todistajienkin huomataan olevan kristikunnan ei-toivottuja, haisevia hylkiöitä. – Job 2:7, 8.

¹¹ Todistajia ei esimerkiksi pidetä ”kunnioitettavina” eikä ”säännönmukaisina”, kun heistä puhutaan kristikunnan lusteenkaltaisten lahkojen yhteydessä.

”Joka tapauksessa, pidettäköönpä heistä [Jehovan todistajista] tai ei, hyväksyttäköönpä heidät tai ei, he jatkavat todistamistaan ei ainoastaan Amerikassa vaan monissa muissakin maissa niin ponnekkaasti ja hellittämättä, että sellaista voisi toivoa löytävänsä useammin omasta kirkostaan ja toisista huomattavan kunnioitettavista ’säännönmukaisista’ kirkoista.”e (Kursivointi meidän)

Varakkaat uskonnolliset johtajat leimaavat ”nisunkaltaiset” todistajat ’köyhien ja sivistymättömien’ ”harhaoppisen kultin” polttomerkillä.

”Jehovan todistajat kuuluvat yhteen niistä harhaoppisista uskonnollisista kulteista . . . jotka menestyvät niiden keskuudessa, jotka ovat kaiken muun paitsi maallisen omaisuuden ja sivistyksen etujen rasittamia.”f (Kursivointi meidän)

Näitä ”hylkiö”-todistajia sanotaan myös ’harhaan menneiksi’.

”Monet Jehovan todistajia tarkkailleet ovat päätelleet, että se on ’kristillinen harhauma’, koska sen oppijärjestelmä jäljittelee oleellisia kristillisiä uskomuksia ja samalla vääristelee ne.”g (Kursivointi meidän)

Lopuksi papisto pitää heitä ”vastenmielisenä” ja ”kiihkoilevana” lahkona.

”Hillike tämän vihattavan lahkon propagandatoiminnalle – jollei sen voida osoittaa olevan ehdoton vaara yhteiskunnalle – on mahdollinen hyökkäys kaikkien kansalaisten vapauksien kimppuun. Jehovan todistajat ovat meidän mielestämme erittäin vastenmielinen ja kiihkoileva lahko, mutta heidän oppinsa totuudenmukaisuus tai virheellisyys ei ole kysymyksessä eikä yhteiskunnanvastaisista pyrkimyksistä esitettyä syytöstä sisältynyt siihen juttuun, missä korkein oikeus antoi [epäsuotuisan] päätöksensä.”h (Kursivointi meidän)

BABYLONILAISET TAVAT POISTETAAN

12. Mitkä varhaiskristillisyyden tavat otettiin uudelleen käytäntöön 1880-luvun jälkeen?

¹² 1880-luvulta eteenpäin nykyiset Jobin kaltaiset voidellut olivat lisäksi palauttaneet kristillisyyden varhaiset tavat. Tämä auttoi kaikkia palvelemaan yhdessä evankeliuminpalvelijoina ja loistamaan yleisölle ”maailman vaikeutena”. (Matt. 5:14–16) Tämä tehtiin ottamalla jälleen käytäntöön todistamistyö talosta taloon sekä yksityisten uusintakäyntien teko koteihin, niin kuin Jeesus ja apostolitkin tekivät aikanaan. Kaikki muotomenot hylättiin heidän seurakunnankokouksistaan, ja heidän kokouksensa olivat sen sijaan laadultaan valistavia ja vetosivat Raamatun tutkimisella älyyn eivätkä olleet luonteeltaan tunteellisia, muotomenoja noudattavia. Tämä voideltujen ryhmä osallistui myös laajaan Raamattujen, raamatullisen kirjallisuuden ja traktaattien levitykseen, mikä nousi satoihin miljooniin kappaleisiin.

13. Mitä ilmoitettiin vuodesta 1914? Kuinka innokkaita voidellut olivat, ja mihin valoon papisto joutui?

¹³ He julistivat erityisesti, että vuosi 1914 oli ”pakanain aikojen” päättymisen (Luuk. 21:24) ja taivaallisen Kristuksen valtakunnan perustamisen vuosi. Tämä kaikki osoittautui todeksi, ja sen vahvisti ensimmäisen maailmansodan alkaminen siihen pakanakansoissa liittyvine tapauksineen. Koska heidän kristillistä työtään johdettiin laajassa mitassa monissa maissa, niin se toi voidellut huomattavalla tavalla uskonnonhistorian maailmannäyttämölle. Heidän innokas uskonnollinen työnsä saattoi lahkolaispapiston ”laittomuuden ihmisen” luokan häpeään. Noiden papiston jäsenten olisi pitänyt olla huolellisemmin kiinnostuneita opettaessaan Jumalan sanaa laumoilleen, sen sijaan että he tarjosivat seurakuntalaisilleen babylonilaisten oppien myrkyllistä ruokaa. Näin tämä voideltujen pieni vähemmistö alkoi osoittaa sellaista nuhteettomuutta Kristusta Jeesusta ja Jumalaa kohtaan, mikä saattoi kristikunnan katolisen, ortodoksisen ja evankelisen papiston huonoon valoon.

OMAKOHTAISEEN PUOLUSTAUTUMISEEN KESKITTYMINEN

14. Kuvaile, miten suuressa määrin voidellut keskittyivät itsensä puolustamiseen.

¹⁴ Samoin kuin muinaisessa Jobin tapauksessa nämä nykyiset todistajat joutuivat niiden kristikunnan uskonnollisten pappien ja johtajien parjaamiksi ja panettelemiksi, joita huonoiksi lohduttajiksi ja vääriksi ystäviksi osoittautuneet Jobin kolme ystävää esikuvasivat. Heille annettiin kaikenlaisia halventavia nimiä, kuten ”helvetinkieltäjät”, ”nukkuvat sielut”, ”russelilaiset”, ”rutherfordilaiset”, ”millenistit”, ”epäisänmaalliset pasifistit”, ”Raamatun vääristelijät”, ”papiksivihkimättömät saarnaajat” jne. Heidän virkaansa Jumalan sanan palvelijoina syytettiin petolliseksi ja vilpilliseksi, jota Jumala ei ollut määrännyt ja jota suoritettiin eri nimitysten, kuten Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran ja Kansainvälisen Raamatuntutkijain Seuran, varjolla sen hämmentämiseksi ja salaamiseksi, että he olivat ”russelilaisia”. Heitä pidettiin väärinä kristittyinä, itse asiassa ei-kristittyinä, ”väärinä profeettoina” ja antikristuksina, joilla ei ollut asemaa Jumalan edessä. Jehovan todistajain oli niin kuin Jobinkin puolustauduttava tällaisia uskonnollisia syytöksiä vastaan, joiden mukaan he olivat uskonnollisten ulkokultailijoiden muodostama harhaoppinen lahko, yrittäessään todistaa, että he olivat nuhteettomia tosi kristittyjä, että he olivat ”todellisia” ja todella sopusoinnussa Jumalan ja hänen Sanansa kanssa, että heillä oli Jumalan suosio ja että he olivat todellisia kristittyjä evankeliuminpalvelijoita, jotka olivat Jumalan eikä uskonnollisten pappien uskonnollisten laitosten virkaan asettamia. Näin syntyi suuri kiista uskonnollisen papiston ja Jumalan voiteleman ja virkaan asettaman jäännöksen välillä, samoin kuin Job joutui kiistaan Elifaan, Soofarin ja Bildadin kanssa. Täten voideltu jäännös joutui Jobin tavalla keskittymään itseensä ja omakohtaiseen asemaansa Jumalan edessä. Se ei arvostanut täysin Jumalan nimeä Jehovaa eikä nähnyt, että Jumalan nimen ja kaikkeuden suvereenisuuden kunniaan saattaminen oli pääasia, niin että se olisi toiminut hänen todistajinaan tämä pääkysymys silmämääränä. Jäännöksen pääsy taivaaseen ei ollut pääasia.

ELIHUN OIKEA ARVIOINTI

15, 16. a) Mikä vastaa Elihua nykyään ja miksi? b) Miten Vartiotornia käytetään esittämään oikeita arviointeja?

¹⁵ Kuka sitten lopulta esitti oikean arvioinnin näistä perusasioista ja julisti sen voidelluille asioiden oikaisemiseksi? (Jes. 1:18; 2. Tim. 3:16) Samoin kuin nuori Elihu esitti oikean arvioinnin vanhahkosta Jobista hänen aikanaan, niin nykyinenkin nuori Elihu nuhteli 1 900 vuotta vanhaa Jobin kaltaista voideltujen luokkaa. Muinaista Jobia kohtaan ”Elihu, . . . vihastui, koska tämä [Job] piti itseään Jumalaa vanhurskaampana”. (Job 32:2) Nykyinen Elihu näyttää hyvin sisältävän Kristuksen ruumiin voidellun jäännöksen hengellisen hallitsevan elimen, joka on aina läheisessä yhteydessä Pennsylvaniassa rekisteröidyn Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran johtajiin.i Koska tämä voideltujen hallitseva ryhmä oli tullut toimivaksi yksiköksi 1870-luvulla, niin se on historiallisesti nuori verrattuna 1 900 vuotiaaseen ”uskolliseen ja ymmärtäväiseen palvelijaan”, joka koostuu kunakin ajankohtana maan päällä elossa olevista uskollisista voidelluista. (Matt. 24:45, 46) Hallitseva yksikkö Elihu on ollut vuodesta 1879 lähtien vastuussa Vartiotorni-lehden julkaisemisesta.

¹⁶ Kun nykyinen Elihu teki oikean arvioinnin asioista, niin se käytti välinettään, Vartiotorni-lehteä, neuvoakseen edistyvästi voideltuja. Vartiotorni julisti ensimmäisenä, että Jehovan kaikkeudensuvereenisuuden kunniaan saattaminen on tärkeämpää kuin kenenkään yksityisen ihmisen syyttömäksi todistaminen. Neuvojen antamisessaan historiallisesti nuori hallitseva ryhmä osoitti Jobin ajan nuoren Elihun tavalla enemmän nuorekasta luottamusta Jumalan henkeen hengellisen neuvon antamisessa kuin iänikuiseen inhimilliseen viisauteen ja filosofiaan, niin kuin papit tekivät. Tästä syystä saattoi nykyinen Elihu Vartiotornin välityksellä edelleen asettua johtoon 1 600 vuotta vanhan ”laittomuuden ihmisen” luokan, lahkolaispapiston, paljastamisessa. Kristillisellä rohkeudella Vartiotorni saattoi vuodesta 1919 lähtien väittää oikein arvioiden, että kristikunnan papit ovat ”ryhtyneet julistamaan Jumalaa pahaksi” saarnaamalla iänikuisesti asioita, jotka perustuvat Jehovaa vastustaviin, babylonilaisiin oppeihin. (Job 32:3, Um) Tällä tavalla uskonnollisten kehitysvaiheiden oikea toteaminen ja virheetön arviointi tulevat kaikille vanhurskasmielisille mahdolliseksi Vartiotornin välityksellä.

SAMANKALTAINEN KOETUS KUIN JOBILLA

17. Kuvaile babylonilainen vankeuskokemus, minkä voidellut saivat vuodesta 1914 vuoteen 1919.

¹⁷ Nyt tuli muutamille tuhansille voidelluille samankaltainen koetusaika kuin Jobille vuoden 1914 syksystä vuoden 1919 kevääseen. He joutuivat pakosta Babylonin vankeuden kaltaiseen kauteen. He saivat syytämällä pilkkaa papeilta. Ensimmäisen maailmansodan aikana heidät parjaten leimattiin ”vaarallisiksi turvallisuudelle”. Tämä aiheutti hallituksen nousemisen heitä vastaan Kanadassa, Yhdysvalloissa ja muissa maissa. Heidän julkaisunsa asetettiin kieltoon. Heidän johtajansa vangittiin. Lopulta heidän järjestetty julkinen todistustyönsä lamautettiin kesällä 1918. Heidän päätoimistonsa Brooklynissa, N.Y., oli suljettava, ja tilapäistoimistoa pidettiin yllä jälleen Pittsburghissa, Pennsylvaniassa. Heidän kokoushuoneistoissaan pidettiin tarkastuksia ja niitä suljettiin. Tosiaan hengellisesti puutteenalainen, hylätty tila yllätti heidät. Uskollisten voideltujen mieleen tuli kysymyksiä, mitä se kaikki merkitsi ja miksi Jehova salli kaiken tuon avoimen vihamielisyyden. Eivätkö he olleet Jumalan ja Kristuksen nimessä suorittaneet suurta julkista todistustyötä kansoissa noin 30 vuotta ennen vuotta 1914? Eikö Jehova näyttänyt suosivan tuota työtä antamalla sille jatkuvasti kasvua ennen vuotta 1914? Jobin kaltaiset halusivat tietää: miksi nyt kaikki tämä vastoinkäyminen ja vihamielisyys? – Matt. 24:9, 10.

18. Mikä vastasi Jobin lasten poisottamista ja sairautta?

¹⁸ Monet, jotka hengellisten lasten tavoin olivat odottaneet heiltä hengellistä opastusta ja apua, jättivät nyt heidän seuransa. Se oli kauttaaltaan puutteenalaista aikaa ”hengellisille lapsille” ja uskonnollisen palvonnan keinoille. Lahkolaispappien silmissä hylkiöinä ja hengellisesti sairaina, inhottavina ja kartettavina voidellut jätettiin vuonna 1918 pohtimaan surullista hengellistä tilaansa, silloista ja tulevaakin. (Ilm. 11:7–10) Saatana ja kaikki hänen maanpäälliset voimansa olivat aiheuttaneet heille pakolla hengellisen onnettomuustilan. Mutta Jobin kaltaiset kysyivät yhä uudelleen rukouksissaan: Miksi, oi miksi Jehova sallii kaiken tämän?

19. Kuvaile niiden vakiintunut menettely nykyään, joita Jobin kolme ystävää esikuvasivat.

¹⁹ Voideltujen kärsiessä tätä alennustilaa nykyiset ’kolme väärää ystävää’, kristikunnan pappien koko joukko, lisäsi kiihkeää vihamielisyyttään jäännöstä kohtaan. Rakkaudettomina ajatuksiltaan ja sydämeltään uskonnolliset johtajat käyttivät kaikkia babylonilaisia menetelmiä ja perusteluja. He olivat palvovinaan Raamatun Jumalaa, mutta todellisuudessa ’julistivat Jumalan pahaksi’. (Job 32:3, Um) Jehova Jumala havaitsi heidät valheellisiksi väitteissään ja hyökkäyksissään, jota vastoin voideltujen huomattiin olevan totuudenmukaisia. (Job 42:7, 8) Pappien opit ja perimätiedot ovat niitä, jotka ovat kulkeutuneet läpi aikakausien Babylonista eikä Raamatusta. Vuodesta 325 tähän asti kristikunnan papit ovat olleet voimakkain Suuren Babylonin osa. He ovat olleet ja ovat nytkin Jehovan todistajain pahimpia vainoojia. Nämä nykyiset ’kolme väärää lohduttajaa’ vaanivat jatkuvasti kuvaannollisesti puhuen tosi todistajien ’nahkaa’ ja yrittävät päästä heidän ’niskaansa’ aina Suuren Babylonin tuhoisaan loppuun asti.

VAPAUTUS HENGELLISEEN KUKOISTUKSEEN

20. Kuvaile voideltujen kokema ennallistaminen. Mistä lähtien se on tapahtunut?

²⁰ Niin kuin Job tehtiin onnelliseksi, kun hänet ennallistettiin, niin nykyiset voidellutkin saivat kokea hengellisesti paratiisimaisen ennallistuksen vuodesta 1919 lähtien. Tämä ennallistus on merkinnyt heille suurta hengellistä kukoistusta ja onnea Jehovan kuninkaallisessa Valtakunnan palveluksessa. Heidän ilonsa lisäämiseksi on suuri joukko lampaankaltaisia ihmisiä ohjattu pakenemaan Suuresta Babylonista ja tulemaan heidän hengelliseen suosiontilaansa. Tosiaankin vuonna 1934 käskettiin ”muita lampaita” antautumaan ja menemään kasteelle sekä tulemaan voidellun jäännöksen onnellisiksi hengellisiksi lapsiksi.j Mutta vasta vuonna 1942 alkoi tapahtua täydessä voimassaan Jobin kymmenen uuden lapsen täyttymys.k Siitä lähtien ovat nämä kuvaannolliset ”kymmenen lasta” sadointuhansin tulleet nykyisen Jobin, voidellun jäännöksen, avuksi. – Jes. 2:2, 3; Sak. 8:23.

ENTISET PAPIT NYT TODISTAJIA

21, 22. a) Miten Job 42:8, 9 soveltuu nykyään? b) Millaista menettelyä nämä katuvat ovat noudattaneet nykyisten kokemusten mukaan?

²¹ Jobin ennallistamisen aikaan Elifas, Soofar ja Bildad ottivat vastaan Jehovan neuvon ja katuivat väärää uskonnollista asennettaan sekä omaksuivat Jobin pappispalveluksen, jotteivät olisi joutuneet ”häpeälliseen rangaistukseen”. (Job 42:8, 9) Myös Jeesukselle ylösnousemuksessa ja taivaaseen korottamisessa tapahtuneen ennallistamisen jälkeen hänen tehokkaat pappispalveluksensa otettiin vastaan, kun ”lukuisa joukko pappeja tuli uskolle kuuliaisiksi”. (Apt. 6:7) Onko näinä viimeisinä päivinä tapahtunut vastaavaa? On. Vuoden 1919 jälkeisinä ennallistamisen vuosikymmeninä on eri osissa maailmaa oikean sydämentilan omanneita pappeja eri uskonlahkoista katuen ottanut vastaan Jobin kaltaisen voidellun jäännöksen pappispalvelukset menemällä kasteelle ja tulemalla määrätyiksi Jehovan tosi evankeliuminpalvelijoiksi.l Ovatpa jotkut huomattavissakin asemissa olleet papit tehneet tämän täyskäännöksen, mm. eräs pappi, joka oli aikaisemmin ollut kreikkalaiskatolinen piispa. Nämä monet parannuksen tehneet evankeliuminpalvelijat eivät enää etsi maailman mainetta, vaan saarnaavat nyt innokkaasti Valtakunnan hyvää uutista samoissa paikoissa, joissa he olivat aiemmin toimineet lahkolaispappeina. Mutta sen sijaan että he saarnaisivat saarnastuolista kirkossa, heidän oikeana saarnastuolinaan on nyt ovenkynnys.

²² Mikä on ollut seurauksena näille entisille pappismiehille, kun he ovat menetelleet näin oikein ja nöyrästi? He saavat entisiltä pappis-”ystäviltään” paljon babylonilaista vihamielisyyttä ja pilkkaa, minkä he ovat rohkeasti ja uskollisesti kestäneet. Suvereenilta Jumalalta Jehovalta he saavat hyvän tahdon siksi, että he kantavat Jumalan nimeä tehden tunnetuksi Jehovan suvereenin jumaluuden talosta taloon niin kuin Jeesus Kristuskin teki. Vuosien oikean saarnaamistoiminnan jälkeen useita näistä entisistä papeista on määrätty Jehovan todistajain paikallisseurakuntien johtaviksi evankeliuminpalvelijoiksi. Heillä on ollut vuorollaan etu käydä Vartiotorni-seuran Valtakunnan palveluskouluissa saamassa lisää valmennusta evankeliuminpalveluksessa. Tässä on siis jälleen eräs armollinen syy, miksi Jehova sallii Suuren Babylonin olla olemassa jonkin aikaa kauemmin, jotta enemmän tällaisia nöyrtyneitä, oikeasydämisiä pappisvankeja voisi yksilöinä seurata näiden aikaisempien esimerkkiä ja lähteä ulos pian, ennen kuin ”häpeällinen rangaistus” yllättää kaikki, jotka jäävät Suureen Babyloniin.

PAPPIEN VIHAMIELISYYS YHÄ ITSEPINTAINEN

23, 24. Selitä, miksi papit ovat yhä itsepintaisen vihamielisiä, kuten on kuvattu a) Joosefin tapauksessa Egyptissä ja b) Jeesuksen vertauksessa.

²³ Mutta miksi nykyinen Job kokee yhä lisääntyvää katkeraa vihamielisyyttä katumattomien babylonilaisten pappien taholta, jos nyt on voideltujen ennallistamisen ja valta-asemaan saattamisen aika? Tilanne on samanlainen kuin Egyptin vastakuvallisessa seitsenvuotisessa nälänhädässä ja seitsenvuotisessa vauraudessa.a (1. Moos. 41:29–32) Nykyisessä vastakuvallisessa sovellutuksessaan nuo kaksi vastakuvallista seitsenvuotiskautta kulkevat rinnan. Kristikunnan maassa eli valta-alueella on suuri hengellinen nälänhätä Jumalan sanan kuulemisen suhteen. (Aam. 8:11) Samalla on tosi voideltujen maassa, valta-alueella eli tilassa suuri hengellinen yltäkylläisyys.

²⁴ Tämä rinnakkaistäyttymys vahvistetaan vertauksessa rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta. (Luuk. 16:19–31) Tässä sekä ”rikkaan miehen” eli pappisluokan ja ”Lasarus”-ryhmän, voidellun jäännöksen, tila on samanaikainen, ts. vuodesta 1919 nykyaikaan. Tosiasiat osoittavat ylen runsaasti, että Jehovan voidellut todistajat ovat vuodesta 1919 lähtien iloinneet hengellisestä runsaudesta evankeliuminpalveluksessaan, samalla kun papit ovat kokeneet lisääntyviä pettymyksiä ja hengellisiä epäonnistumisia palveluksissaan. Kaikki tämä todistaa heidän ”vaivaamisensa”. Aikaisemmin tässä kirjoituksessa esitettiin toinen vahvistus, että vaikka Suuri Babylon joutui Kristuksen Jeesuksen saartoon vuonna 1919, niin sen sallitaan olla olemassa kaikkine hengellisine turmeluksineen ja vihamielisyyksineen, kunnes sen vankien pelastaminen on päättynyt, jolloin se tuhotaan perusteellisesti. – Ilm. 18:4; 17:15–18.

25. a) Mikä toinen tarkoitus sillä on, että Jehova sallii babylonilaisen vihamielisyyden jatkua meidän aikanamme? b) Mitä voidaan odottaa seuraavasta Vartiotornin kirjoituksesta?

²⁵ Jehova on viisaudessaan sallinut tämän jatkuvan babylonilaisen vihamielisyyden jatkua toistakin tarkoitusta varten. Miksi? Koska se tarjoaa nyt ”muiden lampaitten” ”suurelle joukolle” myös tilaisuuden tukea voideltuja vastauksen antamisessa Saatanalle hänen Jehovan suvereeniin jumaluuteen kohdistamiinsa solvauksiin ja haasteisiin. Saatuamme kaiken tämän taustatiedon me olemme nyt valmiit tarkastelemaan sen suuren uskonnollisen kiistan aineellisia todistuksia, mikä on riehunut toiselta puolen Jehovan jumaluutta puoltavien voideltujen ja toiselta puolen kristikunnan babylonilaispapiston välillä. Miten huomattavasti Jobia vastaan hänen aikanaan ja Jeesusta vastaan hänen aikanaan suunnatut kokemukset ja väitteet kaksinkertaistuvatkaan painetussa muodossa nykyään suurisuuntaisemmassa vihamielisyydessä nykyisiä todistajia kohtaan!

[Alaviitteet]