Onko anteeksipyyntö heikkouden merkki?
ANTEEKSI pyytämisestä on olemassa jyrkkiä mielipide-eroavaisuuksia. Jotkut ihmiset pitävät sitä heikkoutena, kuten eräs kirjoittaja, joka sanoi: ”Kukaan järkevä ihminen ei ole koskaan pyytänyt anteeksi.” Toinen kirjoittaja ottaa tämän kannan: ”Anteeksi pyytäminen ylevöittää ihmisen koko olemuksen tasoa.” Mikä on kristillinen näkemys anteeksi pyytämisestä?
Anteeksipyyntö on Webster’s New International Dictionaryn (Websterin uuden kansainvälisen sanakirjan) mukaan ”tunnustus, mikä on tarkoitettu sovittamaan jokin sopimaton tai loukkaava huomautus tai teko; toiselle tehdyn vääryyden tai osoitetun epäkohteliaisuuden myöntäminen, mitä seuraa katumuksen ilmaus”.
Miten Jumala suhtautuu sitten tähän myöntämiseen, että joku on ollut väärässä, kun inhimilliset suhteet ovat kysymyksessä? Se, minkä Jumala hyväksyy, on oikea menettelytapa.
Meidän tulee ensiksi panna merkille, että kun kristitty rukoilee Jumalalta anteeksiantoa, niin hän itse asiassa pyytää anteeksi Jumalalta. Kun kysymyksessä ovat ihmisten väliset suhteet, niin kristityt noudattavat Jeesuksen Kristuksen ohjaavia periaatteita. Hän sanoi: ”Kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille.” (Matt. 7:12) Kun meille on tehty väärin, niin miten me arvostammekaan sitä, jos väärintekijä tulee luoksemme pyytämään anteeksi! Miten tällainen anteeksipyyntö ennallistaakaan rauhaisat suhteet! Miten usein me tunnemmekaan vielä enemmän ystävällisyyttä katuvaa henkilöä kohtaan kuin ennen loukkauksen tai rikkomuksen tapahtumista!
Kun me siis näemme, mitä menettelyä me arvostamme, niin eikö meidän tulisi osoittaa tätä samaa ystävällisyyttä toisille? Se ilmaisee rakkautta ja nöyryyttä. Jos me rakastamme lähimmäistämme, niin me teemme hänelle, mitä haluamme itsellemme tehtävän. Jos joku on väärässä, niin hänen rakkautensa pitäisi panna hänet noudattamaan sitä menettelytapaa, mitä Jeesus suositteli oikeana. Nöyryyskin sisältyy asiaan. Anteeksi pyytäminen vaatii nöyryyttä. Ylpeys on este. Ylpeän ihmisen on vaikeata tai mahdotonta pyytää anteeksi, vaikka hän tietääkin olleensa väärässä.
Jeesus osoitti toisissa raamatunkohdissa, että anteeksipyyntö rikkovan puolelta on oikea menettely: ”Jos sinun veljesi tekee syntiä, niin nuhtele häntä, ja jos hän katuu, anna hänelle anteeksi. Ja jos hän seitsemän kertaa päivässä tekee syntiä sinua vastaan ja seitsemän kertaa kääntyy sinun puoleesi ja sanoo: ’Minä kadun’, niin anna hänelle anteeksi.” (Luuk. 17:3, 4) Kun joku on väärässä ja tulee loukatun veljensä luo ja pyytää anteeksi, kuten sanat ”minä kadun” ilmaisevat, niin hänelle tulee antaa anteeksi. Samoin kuin rikkojalle tulee antaa anteeksi rakkaudesta ja rauhan ja ykseyden takia kristillisessä seurakunnassa, niin tulee anteeksipyyntökin tehdä juuri näistä syistä.
Korkein Jumala pitää erittäin tärkeänä rauhaa ja ykseyttä. Voimme olla varmoja siitä Matteuksen 5:23, 24:nnessä olevien Jeesuksen sanojen perusteella: ”Sentähden, jos tuot lahjasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä lahjasi siihen alttarin eteen, ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa, ja tule sitten uhraamaan lahjasi.”
Jeesus viittasi tässä juutalaiseen tapaan tuoda uhri temppelin esipihalle ja odottaa sitä hetkeä, jolloin pappi tulisi ottamaan sen vastaan. Lahjan tuoja odotti, kunnes hänen uhrinsa otettiin, pappi teurasti sen, ja se esitettiin sitten alttarilla uhrina. Israelilainen oli tällä juhlallisella hetkellä heittäytymässä Jumalan armoille ja etsimässä tuossa uhrissa Jumalan anteeksiannon sinettiä, ja hänen täytyi silloin olla varma siitä, että hän oli rauhassa veljiensä kanssa. Jos hän muisti tehneensä väärin jollekulle veljelle jollakin tavalla, niin mitä sitten? Oliko hänen sanottava: ’Niin pian kuin olen uhrannut tämän lahjan Jumalalle, menen suoraa päätä veljeni luo pyytämään anteeksi’? Ei, vaan tätä sovitusta piti etsiä jo ennen seuraavan askeleen ottamista – ennen uhrin esittämistä –, vaikka lahja pitikin jättää uhraamatta alttarin eteen. Jeesus osoitti siis, että kristitty ei voi olla rauhassa Jumalan kanssa, jollei hän ole rauhassa veljiensä kanssa, olkoonpa hänen uhrinsa mikä hyvänsä.
Mitä kristitty oppii tästä? Että ollakseen rauhassa Jumalan kanssa hänen täytyy olla rauhassa hänen näkyvän järjestönsä jäsenten, kristittyjen veljiensä kanssa. Kristityn suhteet kristittyihin veljiinsä edustavat siis hänen suhdettaan itseensä kaikkivaltiaaseen Jumalaan. Ennen kuin voimme olla rauhassa Jumalan kanssa, meidän täytyy olla rauhassa hänen maanpäällisen järjestönsä kanssa. Jeesuksen neuvo on siis nimenomaisen selvä: ole rauhassa Jehova Jumalan järjestön kanssa ja sen jäsenten, kristillisten veljiesi, kanssa. Jotta olisi rauhassa veljiensä kanssa ja siis Jumalan kanssa, niin saattaa toisinaan pitää oikaista vaikeuksia, ja tämä saattaa taas vuorostaan vaatia anteeksipyyntöä.
Miten anteeksipyyntöä voidaan siis pitää heikkouden merkkinä? Sitä ei voida, jos omataan Jumalan henki ja ymmärretään, mitä Jumala vaatii rakkauden, nöyryyden, rauhan ja ykseyden suhteen.
Vilpitön anteeksipyyntö ei ole heikkoutta, vaan päinvastoin voimaa. Jumalan sana sanoo: ”Petetty veli on vaikeampi voittaa kuin vahva kaupunki, ja riidat ovat kuin linnan salvat.” (Sananl. 18:19) Mikä poistaa nämä rauhan ja ykseyden ja ystävällisten suhteitten suunnattomat esteet? Oikaisevatko ylpeys ja sen ilmaumat asiat? Eivät! Mutta on jotain kyllin voimakasta, mikä voi poistaa ystävällisten suhteitten ennallistamisen esteet, jotka ovat yhtä pelottavat kuin linnoituksesta löydettävät rautasalvat, ja se on anteeksipyyntö!
On myös oikeuden ja vanhurskauden asia. Vilpitön anteeksipyyntö osoittaa vanhurskauden huomioon ottamista. Samoin kuin uhri Jumalalle ilman rauhaa veljen kanssa on arvoton Jumalan silmissä, on myös uhri ilman noudatettua vanhurskautta. Jumalallinen sääntö on: ”Vanhurskauden ja oikeuden harjoittaminen on Herralle otollisempi kuin uhri.” (Sananl. 21:3) Henkilö, joka pyytää anteeksi, mitä hän on saattanut tehdä väärin, osoittaa asiaankuuluvaa vanhurskauden huomioon ottamista.
Vastoin monien maailman ihmisten mielipidettä anteeksipyyntö ei ole heikkouden merkki. Se on voima, mikä voi murskata ykseyden esteet. Se on merkki vanhurskauden noudattamisesta. Rakkauden ja nöyryyden täyttämä sydän hyötyy anteeksipyynnön voimasta.