Osoittautukaamme arvollisiksi Jumalan uuteen järjestykseen
”Koska odotatte näitä, niin tehkää kaikkenne, jotta hän lopulta toteaisi teidän olevan virheettömiä ja rauhassa.” – 2. Piet. 3:14.
1. Mitä vanhaan järjestykseen tyytymättömät eivät voi tehdä sen suhteen, mutta mitä Jumala voi tehdä?
TYYTYMÄTTÖMYYS vallitsevaan vanhaan asiainjärjestykseen on laajalle levinnyt kautta maailman. Monet äärimmäisyysmieliset ihmiset protestoivat tätä perinnäistä järjestelmää vastaan. Useat heistä haluavat hävittää sen. Mutta he huomaavat, ettei heillä ole mitään sopivaa tilalle pantavaa. He eivät kykene keksimään mitään uutta ja parempaa korvikkeeksi. Jos he hävittäisivät tuon vakiintuneen vanhan järjestyksen, niin jäljelle jäisi vain raunioita. Onneksi on eräs ihmistä korkeampi, joka ei myöskään ole tyytyväinen maan päällä olevaan vanhaan järjestykseen. Hän ei ainoastaan kykene hävittämään tyystin vanhaa järjestystä, vaan hän kykenee myös korvaamaan sen järjestyksellä, joka on ihmiskunnalle säteilevän uusi. Hän on Kaikkivaltias Jumala, taivaitten ja maan Luoja.
2. Mitä tämä Kaikkivaltias Jumala on luvannut tehdä sen suhteen, ja mistä löydämme hänen lupauksensa merkittynä muistiin?
2 Sama Jumala on luvannut sekä sortavan, kuolemaa tuottavan vanhan järjestyksen poistamisen täältä maan päältä että vanhurskaan, elämää antavan uuden järjestyksen perustamisen, joka järjestys tyydyttää koko ihmiskunnan tarpeet ja oikeutetut toiveet. Me löydämme Jumalan lupauksen tästä ihmeellisestä muutoksesta ihmisten asioissa merkittynä muistiin Kirjaan, jonka Tekijä on Jumala, Pyhään Raamattuun. Eräs ensimmäisen vuosisadan raamatunkirjoittaja viittasi tähän kallisarvoiseen lupaukseen kirjoittaessaan sanat: ”Mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus on asuva.” – 2. Piet. 3:13.
3, 4. a) Mikä kysymys herää meistä tähän Jumalan lupaukseen nähden? b) Kun Ilmestyksen 21:3–5 täyttyy ihmiskuntaan nähden, niin millainen kokemus se tulee olemaan sille?
3 Noiden kristityn apostoli Pietarin luotettavien sanojen lukijat ensimmäisellä vuosisadalla odottivat todella innokkaasti luvattuja ”uusia taivaita ja uutta maata” Jumalalta, joka ei valehtele. Hänen lupauksensa pitää yhä paikkansa tänäänkin! Siksihän kysymys on: uskommeko mekin sen? Jos väitämme uskovamme, niin odotammeko samaten tuollaisia vanhurskaita ”uusia” asioita? Koska luotamme Jumalaan, jonka lupaus ei koskaan petä, meidän pitäisi odottaa. (Joos. 21:45; 23:14; Tiit. 1:2) Meidän pitäisi tosiaankin olla erittäin iloisia siitä, koska ”uudet taivaat ja uusi maa” ovat melkein kohdallamme! Me tarvitsemme totisesti niitä kipeämmin kuin koskaan aiemmin! Nuo uudet asiat ovat Jumalan vanhurskaan uuden järjestyksen vertauskuvia. Se on tosiaan oleva jotain ”uutta”. Tähän mennessä ihmiset eivät ole koskaan nähneet mitään sen kaltaista. Ihmiskunnalla tulee kieltämättä olemaan uusi kokemus, kun lähellä Raamatun loppua olevat seuraavat sanat täyttyvät:
4 ”’Ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan. Ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä surua eikä parkua eikä kipua ole enää oleva. Entiset ovat kadonneet.’ Ja valtaistuimella istuva sanoi: ’Katso! Minä teen kaiken uudeksi.’ Lisäksi hän sanoo: ’Kirjoita, koska nämä sanat ovat luotettavat ja todet.’” – Ilm. 21:3–5.
5. Millaisiksi poliitikkojen lupaukset osoittautuvat verrattuina Jumalan lupauksiin?
5 Ihmiskunta on surullisesti havainnut ääniä metsästävien poliitikkojensa kunnianhimoisten lupausten olevan onttoja, tyhjiä, liioiteltuja, toteutumattomia ja uskomista ja luottamusta ansaitsemattomia. ”Uusien taivaitten ja uuden maan” Luojan lupaukset tulevat tämän jyrkkänä vastakohtana osoittautumaan ”luotettaviksi ja tosiksi”. Voimme odottaa sitä, mitä hän on luvannut, ilman minkäänlaista mahdollisuutta pettyä.
VANHAN TÄYTYY VÄISTYÄ UUDEN TIELTÄ
6, 7. Mitä monet ihmiset ajattelevat uskontonsa mukaan vanhasta järjestyksestä, ja mistä Kirjasta ja sen Tekijästä he ovat tietämättömiä?
6 Maan päällä on nyt ollut tuhansia vuosia vallalla vanha asiainjärjestys. Sitä on kestänyt niin kauan, että ihmiset ovat tympääntyneet siihen. Ihmiskunnan lukemattomien miljoonien uskonnollisena käsityksenä on, että vanha järjestys on ihmisen osa, hänen muuttumaton kohtalonsa. He alistuvat siihen toivottomassa lohduttomuudessa. Tällaiset uskonnolliset henkilöt eivät tunne Pyhää Raamattua. He eivät tunne Raamatun jumalallista Tekijää. Hämmästyttävän monet eivät tiedä edes hänen nimeään. He tuntevat niiden epäraamatullisten jumalien erisnimet, joita heidät on opetettu palvomaan, mutta eivät Raamatun Jumalan persoonanimeä. Hänen nimensä on kuitenkin tässä Kirjassa. Sen löytämiseksi heidän tarvitsee vain ottaa Pyhän Raamatun yleisin suomenkielinen käännös, ns. Kirkkoraamattu, joka on hyväksytty luettavaksi kaikissa Suomen kirkoissa, ja katsoa 2. Mooseksen kirjaa (Raamatun toista kirjaa), kuudetta lukua, jakeita kaksi ja kolme. He saavat niistä lukea:
7 ”Ja Jumala puhui Moosekselle ja sanoi hänelle: ’Minä olen Herra. Ja minä olen ilmestynyt Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille ”Jumalana Kaikkivaltiaana”, mutta nimelläni ”Herra” en minä ole tehnyt itseäni heille tunnetuksi.’” Alaviitteessä sanotaan: ”Hebreaksi Jahve.” Vironkielisessä Raamatussa ja yleisimmässä englanninkielisessä, Kuningas Jaakon käännöksessä on ”Herra”-sanan tilalla ”Jehova”.
8, 9. Mikä Hänen nimensä on, joka on ”korkein koko maassa”, ja miten ja miksi me voimme käyttää hänen persoonanimeään?
8 Jollei tämä yksi esimerkki Jumalan nimestä heidän omassa Raamatussaan riitä heille, niin he voivat katsoa esim. viimeksi mainitusta raamatunkäännöksestä Psalmia 83 jaetta 18 (suom. Raamatussa 19), mistä he lukevat: ”Jotta ihmiset tietäisivät, että sinä, jonka nimi yksin on JEHOVA, olet korkein koko maassa.” He voivat myös etsiä Jesajan 12:2:n ja 26:4:n, joissa niin ikään sekä virolainen että englantilainen käännös käyttävät nimeä ”Jehova”.
9 Hänen persoonanimensä, joka on Jumala ja ”korkein koko maassa”, on siis Jahve eli Jehova. Alkuperäisissä Heprealaisissa kirjoituksissa, joita kutsutaan yleisesti Vanhaksi testamentiksi, tämä Jumalan persoonanimi esiintyy noin 7 000 kertaa ja on kirjoitettu neljällä heprealaisella konsonantilla. Koska Jumalan omaa persoonanimeä on käytetty niin usein Raamatun kirjoituksissa, niin meillä on nykyään oikeus käyttää tätä nimeä, mutta vain kunnioittavalla tavalla, ei turhaan. Näin voimme selvästi viitata siihen Jumalaan, jota tarkoitamme, Raamatun Jumalaan. Hänen persoonanimensä eroaa hänen rakkaan Poikansa Jeesuksen nimestä, joka merkitsee ’Jehova on Pelastus’.
10. a) Mitä Jumalan lupaus uusista taivaista ja uudesta maasta merkitsi vanhalle asiainjärjestykselle? b) Mitä Pietari kehotti lukijoitaan tekemään, vaikka hänen ei sallittukaan elää niin kauan, että hän olisi päässyt luvattuihin ”uusiin” olosuhteisiin?
10 Juuri taivaallinen Isä, Jehova, on luvannut uuden järjestyksen, jonka muodostavat ”uudet taivaat ja uusi maa”. Heti kun Hän mainitsi uudet taivaat ja uuden maan, se merkitsi, että vanha asiainjärjestys, joka ei ollut edes lähtöisinkään Jehova Jumalalta, oli tuomittu katoamaan. Eikö se ole hyvä uutinen? (Vrt. Hepr. 8:13.) Tästä Jumalan lupauksen antamisesta pitäen ovat ihmiset, jotka uskovat todella lupauksen Antajaan, innokkaasti odottaneet hänen tuovan tämän vanhurskaan uuden järjestyksen. Apostoli Pietari ja ne kristittyjen seurakunnat, joille hän kirjoitti kirjeensä, kuuluivat niihin, jotka katsoivat yli nykyisyyden ja odottivat luottavaisina vanhurskaitten uusien hallitus-”taivaitten” ja vanhurskaan uuden yhteiskunta-”maan” perustamista. Pietari itse ei odottanut elävänsä niin kauan, että näkisi sen siunatun päivän maan päällä, sen takia, mitä hänen Herransa, Jeesus Kristus, oli sanonut. (Joh. 21:18, 19; 2. Piet. 1:13–15) Mutta hän kannusti lukijoitaan odottamaan vanhurskaan uuden järjestyksen tuloa. Pietarin henkeytetty kannustus soveltuu nyt meihin 1 900 vuotta myöhemmin.
VANHAN JÄRJESTYKSEN LOPPU ON ODOTETTAVISSA ENSIN
11. Mitä maan päältä täytyy poistaa ensin, ja miten näytettiin, ettei se ole liian suuri tehtävä Luojalle?
11 Meidän täytyy kumminkin ensin odottaa jumalattoman vanhan järjestyksen loppua. Paha vanha järjestys on ollut linnoittautuneena maan päälle kohta senjälkeisestä ajasta pitäen, kun maailmanlaajuinen vedenpaisumus nielaisi maan profeetta Nooan päivinä yli 4 300 vuotta sitten. Se ei näin ollen aio hellittää helposti, ilman taistelua. Taistelua ketä vastaan? Luonnollisesti uuden järjestyksen Alkuunpanijaa, ”uusien taivaitten ja uuden maan” Luojaa, vastaan. Mutta vanhan järjestyksen poisjuuriminen ei ole liian suuri tehtävä Kaikkivaltiaan Jumalan suoritettavaksi. Jumala osoitti Nooan päivinä kykenevänsä hävittämään koko ihmismaailman yhdellä pyyhkäisyllä, yhdellä ”Jumalan teolla”, joka ei ollut sattuma. Hän aikaansai kauan aiemmin, luomisviikkonsa toisena päivänä, vesien jakautumisen, niin että suuret vesimassat riippuivat avaruudessa maapallon ympärillä ilmakehän eli ”taivaanvahvuuden” ollessa välissä. (1. Moos. 1:6–8) Aikanaan Hän pani nuo riippuvat vedet putoamaan maan päälle. Se aiheutti maailmanlaajuisen vedenpaisumuksen, joka hukutti koko maan väestön lukuun ottamatta Nooan arkissa olleita kahdeksaa ihmissielua. – 1. Piet. 3:20.
12. Miten kauan ainakin Jumala osoitti itsehillintää vedenpaisumuksen aiheuttamisessa, ja mitä vedenpaisumus hävitti?
12 Maailmanlaajuinen vedenpaisumus oli Jehova Jumalalta tullut rangaistus. Hän oli kärsivällisesti pidättynyt aiheuttamasta tätä rangaistusta ainakin 120 vuotta. (1. Moos. 6:1–3) Apostoli Pietari tähdensi erityisesti tätä Jumalan itsehillintää, kun hän kirjoitti: ”Eikä [Jumala] pidättynyt rankaisemasta muinaista maailmaa, mutta varjeli Nooan, vanhurskauden saarnaajan, sekä seitsemän muuta tuottaessaan vedenpaisumuksen jumalattomien maailmalle.” Apostoli Pietari korostaa jälleen sitä, että tämä merkitsi maailmantuhoa, kun hän lisää: ”Ja niillä keinoin sen ajan maailma kärsi tuhon, kun se hukutettiin vedellä.” – 2. Piet. 2:5; 3:6.
13. Vertaa ”muinaista maailmaa” ja nykyistä ”maailmaa” eli ihmisyhteiskuntaa toisiinsa Jumalan pitkämielisyyden ollessa kysymyksessä.
13 ”Muinainen maailma”, ensimmäinen ihmisyhteiskunta, kesti näin ollen 1 656 vuotta ihmisen luomisen jälkeen. Nykyiseen ”maailmaan” eli ihmisyhteiskuntaan nähden Jumalan kärsivällisyys on kestänyt paljon kauemmin, noin 4 200 vuotta eli siitä ”Jumalan teosta” lähtien, kun hän sekoitti Baabelin tornin rakentajien kielen. (1. Moos. 10:8–10; 11:1–9) Nooan ajan ”muinainen maailma” upotettiin vesihautaan, koska se oli ’jumalaton’. Se oli täyttänyt maan väkivallalla. Se turmeli maata eikä saattanut sitä paratiisilliseen kauneuteen. ”Ihmisten pahuus oli suuri maan päällä.” (1. Moos. 6:5–9, 12, 13) Se ansaitsi tulla hävitetyksi.
14. Miksi Nooa ja hänen perheensä katsottiin arvollisiksi varjeltumaan elossa vedenpaisumuksessa?
14 Miksi sitten Nooa ja hänen perheensä katsottiin arvollisiksi säilymään läpi vedenpaisumuksen ja pääsemään senjälkeiseen aikakauteen? Siksi, että Nooa johti perhettään vaeltamaan tosi ”Jumalan yhteydessä” eikä jumalattoman maailman mukana. Jumala huomasi Nooan olevan vanhurskas, ”aikalaistensa keskuudessa . . . nuhteeton”. Hän oli ”vanhurskauden saarnaaja”. Hänellä oli esimerkillinen usko Jumalaan. Siksi hän rakensi tottelevaisesti arkin huonekuntansa varjelemiseksi elossa. – 1. Moos. 6:9–7:1; Hepr. 11:7.
15, 16. a) Mikä läksy tästä on opittavissa nykyaikaan soveltuvana? b) Miten Jeesus ennusti maailman lopun maailmanlaajuisessa mitassa?
15 Älkäämme jättäkö huomioon ottamatta tässä esitettyä läksyä: Jehova Jumalalle on mahdollista tehdä loppu koko huonon ihmisyhteiskunnan maailmasta ja sen lisäksi varjella hyväksytyt ihmisyksilöt sellaisen maailman lopun läpi. (2. Piet. 2:9, 10) Maailman loppu, joka on samalla tavalla oleva koko maapallon käsittävä laajuudeltaan, on nyt edessämme. Jumalan oma Poika, itse Jeesus Kristus, ennusti sen sanoen:
16 ”Lisäksi niin kuin tapahtui Nooan päivinä, niin tulee olemaan myös Ihmisen Pojan päivinä: ihmiset söivät, he joivat, miehiä meni naimisiin, naisia naitettiin siihen päivään saakka, jona Nooa meni arkkiin, ja vedenpaisumus tuli ja tuhosi heidät kaikki. . . . Samalla tavoin on sinä päivänä, jona Ihmisen Poika ilmestyy.” – Luuk. 17:26–30; Matt. 24:37–39.
17, 18. Miksei ”muinainen maailma” ottanut vaarin Nooan kautta annetusta Jumalan varoituksesta, ja milloin Jumalan tuomio paljastui?
17 Jumalattomat ihmiset eivät uskoneet silloin vuonna 2370 eaa. silmiensä edessä olevaa todistusta siitä, että heidän ’muinaisen maailmansa’ loppu oli käsillä. Se näytti heistä epätodennäköiseltä, mitä uskomattomimmalta, mahdottomalta! Tuo mies Nooa varoitti heitä sellaisesta luonnonilmiöstä, joka oli liian valtava heidän uskoa. Miksi siis olla huolissaan?
18 Elämä oli siihen mennessä jatkunut heillä aivan normaalina: he söivät, joivat ja avioituivat seuraavan sukupolven synnyttämiseksi. He eivät ottaneet lainkaan huomioon, että Jumala voisi asettaa päivän, jona he joutuisivat tekemään tilin kaikesta pahuudestaan, siitä väkivallasta, jolla he täyttivät maan, siitä tavasta, jolla he turmelivat maan, ja itsekkäästä elämäntavastaan maan päällä. Se, että Nooa teki arkin valmiiksi ja vei lintu- ja maaeläinlajien perusyksilöt arkkiin, ei lisännyt lainkaan painavuutta Nooan heille antamaan varoitukseen. He osoittivat täydellistä uskon puutetta. Siksi he olivat tuomittuja Jumalan silmissä vastakohtana Nooan uskonvaellukselle, jota teot tukivat. Vihdoin saapui toisen kuukauden (todennäköisesti buulin, joka merkitsee ’sade’) 17. päivä vuonna 2370 eaa. Silloin paljastui Nooan Jumalan tuhotuomio sille ”jumalattomien maailmalle”. – 1. Moos. 7:11–17; 2. Piet. 2:5.
19. Jos haluamme Nooan tavalla varjeltua maailman lopussa, niin mitä muuta vaaditaan kuin pelkästään toivetta pelastua tuhoutumasta tämän asiainjärjestelmän mukana?
19 Haluammeko me nyt Nooan ja hänen perheensä tavoin varjeltua maailman lopussa ja päästä Jumalan vanhurskaaseen uuteen järjestykseen iloitsemaan ”uusista taivaista ja uudesta maasta”? Jotta meidät katsottaisiin arvollisiksi tällaiseen etuun, niin asiaan liittyy enemmän kuin pelkästään toive pelastua tuhoutumasta ”nykyisen pahan asiainjärjestelmän” mukana. (Gal. 1:4) Meidän on oltava sen kaltaisia kuin Nooan, ”vanhurskauden saarnaajan”, perhe oli aikanaan ennen maailmanlaajuista vedenpaisumusta. Nooan oli suoritettava uskon tekoja sen ohella, että hän saarnasi vanhurskautta ja kaiutti varoitusta maailman tuhosta. Pitäisikö meiltä odottaa vähemmän, meiltä, jotka havaitsemme olevamme nyt ”asiainjärjestelmän päättymisessä” sen mukaan, millaiseksi Jeesus profeetallisesti kuvaili sen vaiheikkaan aikakauden, jonka läpi olemme eläneet vuodesta 1914 lähtien? Ei, jos nykyisen vastakuvan on oltava Nooan ajan muinaisen esikuvan kaltainen. – Matt. 24:3–39.
20. Mitä todistelua Pietari käyttää Jumalan kyvystä käsitellä vanhurskaita ja epävanhurskaita ihmisiä, kun hän muistuttaa meitä siitä, mitä tulee tehdä?
20 Meidän tarvitsee tehdä juuri se, mistä apostoli Pietari muistuttaa kristityille uskoville kirjoittamansa toisen kirjeen lukijoita. Rakentaen todistelunsa sille perustalle, että Jumala toimeenpani tuomion jumalattomille enkeleille ja ihmisille, Pietari kirjoittaa: ”Jollei hän säästänyt muinaista maailmaa, mutta piti Nooan, vanhurskauden airuen, turvassa seitsemän muun ohella, kun hän päästi valloilleen vedenpaisumuksen epäpyhien ihmisten maailman ylle . . . – niin olkaa varmat, että Herra tietää, miten pelastaa jumaliset koettelemuksesta ja miten pitää epävanhurskaat rangaistuksen alaisuudessa tuomiopäivään asti, erityisesti ne, jotka sortuvat lihan saastuttavaan himoon ja halveksivat taivaallisia Valtoja.” – 2. Piet. 2:5–10, Moffatt.
JUMALAN ETENEMINEN KOHTI TUOMIOPÄIVÄÄ EI OLE HIDASTA
21. Miksi tämä sukupolvi ajattelee, että sen tuho torkkuu ja että Jumala on hidas tuomion toimeenpanossa?
21 Kun kaksisataa vuotta oli kallistumassa lopuilleen Nooan ajan vedenpaisumuksen jälkeen, niin Nooan jälkeläiset alkoivat yleensä unohtaa maailmanlaajuisen tuomion, jonka Jumala pani toimeen epäpyhille, jumalattomille ihmisille. He muodostivat silloin kapinallisen ihmisyhteiskunnan, joka vastusti Jehova Jumalan asemaa Kaikkeuden Suvereenina. Baabel (eli Babylon) -nimisestä kuuluisasta kaupungista tuli tällaisen Jumalaa uhmaavan ihmisyhteiskunnan vertauskuva. (1. Moos. 10:8–10) Se tapahtui tuhansia vuosia sitten. Näin ollen tämän ihmismaailman, joka jättää huomioon ottamatta Ylimmän Tuomarin, joka päästi valloilleen vedenpaisumuksen ”muinaisen maailman” ylle, on sallittu elää pitkä aika tähän mennessä. Se on pitkä aika, vaikka se mitattaisiin kristikunnan perustamisestakin, mikä tapahtui keisari Konstantinus Suuren päivinä yleisen ajanlaskumme 4. vuosisadalta. Sitä paitsi meidän oman sukupolvemme aikana on jo kulunut 61 vuotta siitä, kun ”lopun aika” alkoi vuonna 1914. (Dan. 12:1–4) Niin muodoin voivat kristikunnan ulkokullatut uskonnon harjoittajat olla taipuvaisia ajattelemaan, että Jumalan tuomio etenee hitaasti kohti toimeenpanoaan ja että heidän tuhonsa torkkuu. He ajattelevat, että vaikka he ovat uskonnollisesti ulkokultaisia Raamatun Jumalan suhteen, niin ei hän siitä huolimatta pane toimeen uudelleen koko kapinallisen ihmismaailman tuhoa.
22. Mitkä historian mallit Jumalan toimenpiteistä ihmisten suhteen osoittavat, ettei Jumala säästä nykyistä ihmismaailmaa?
22 Meidän on nyt viisasta suhtautua vakavasti apostoli Pietarin henkeytettyihin sanoihin, kun hän kirjoitti: ”Mutta vanhoista ajoista saakka oleva tuomio ei etene heille hitaasti, eikä heidän tuhonsa torku.” (2. Piet. 2:3) Kaiken henkeytetyn Raamatun valossa katsellun todistusaineiston mukaan hetki on hyvin myöhäinen. Jumalan suvaitsevainen pitkämielisyys on saavuttamaisillaan rajansa. Yhtä varmasti kuin tämä muuttumattomien vanhurskauden mittapuitten Jumala ei säästänyt enkeleitä, jotka tulivat tottelemattomiksi vedenpaisumusta edeltäneinä vuosina, ja yhtä varmasti kuin hän ei säästänyt jumalattomien ihmisten materialistista maailmaa Nooan päivinä, ja yhtä varmasti kuin hän ei säästänyt Sodoman ja Gomorran moraalittomia kaupunkeja Aabrahamin ja hänen veljenpoikansa Lootin päivinä, hän ei tule säästämään uskottomien, itsekeskeisten ihmisten nykyistäkään maailmaa.
23, 24. a) Miksi meidän ei pidä päätellä, että Jumalalla ei ole kiinteää aikataulua tässä suhteessa? b) Mitä Jumalan pitkämielisyys Nooan päivinä salli?
23 Vaikka tälle maailmalle ei ole kerrottu Raamatussa täsmällistä päivää ja hetkeä, jolloin ”kaiken maan tuomari” toteuttaa tuhotuomionsa tälle asiainjärjestelmälle, niin se ei merkitse sitä, että Hänellä ei olisi kiinteää aikataulua. – 1. Moos. 18:25.
24 Tämä ei ole sellainen oikeudenkäynti, joka edistyy hyvin hitaasti tuomion toimeenpanemiseksi niin kuin nykyisissä tuomioistuimissa. Kysymys ei ole siitä, että Jumala torkkuisi tuomarinistuimella tai että hän olisi syvässä unessa ”nykyisen pahan asiainjärjestelmän” tuhon tuottamisen suhteen. (Gal. 1:4) Hänen määräaikaansa tälle ei ole sijoitettu mihinkään tätä edeltäneeseen ajankohtaan, koska Hän on ollut pitkämielinen, ”hidas vihaan”. (2. Moos. 34:6, UM) Me kaikki voimme olla nyt onnellisia siksi, että Jumala on ajoittanut tapahtumat tällä tavalla! Miksi niin? Siitä hyvästä syystä, että se on sallinut meille pelastumistilaisuuden. On niin kuin Nooan päivinä, kun Jumala varasi aikaa 120 vuotta vedenpaisumukseen suoden Nooalle ja hänen vaimolleen tilaisuuden saada kolme poikaa ja näiden kasvaa aikuisiksi ja naida kolme tyttöä ja sitten kaikkien näiden kahdeksan liittyä rakentamaan arkkia ja tuomaan luontokappaleita arkkiin pelastumaan. – 1. Moos. 6:3–7:10; Ps. 103:8.
25. Miten vanhaan järjestykseen kuuluvat ihmiset ja ne, jotka kaipaavat Jumalan uutta järjestystä, käyttävät hyväkseen hänen pitkämielisyyttään?
25 Nykyinen jumalaton maailma käyttää Jumalan pitkämielisyyttä nauttiakseen sen verran kauemmin itsekkäistä huvituksistaan turmeltuneessa vanhassa järjestyksessä. Ne, jotka kaipaavat Jumalan vanhurskasta uutta järjestystä, käyttävät hyväkseen Hänen ’hitauttaan vihaan’ katuakseen kuolemaa tuottavia tekojaan ja osoittautuakseen arvollisiksi pelastumaan Hänen uuteen järjestykseensä. He omaksuvat sellaisen näkökannan, jonka apostoli Pietari esittää seuraavissa sanoissa: ”Jehova ei ole hidas lupauksensa suhteen, niin kuin jotkut pitävät hänen menettelyään hitautena, vaan hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska hän ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan haluaa kaikkien pääsevän katumukseen.” – 2. Piet. 3:9.
26, 27. a) Mitä se katumus, johon tässä viitataan, koskee? b) Miten Jeesus osoitti, että hänen mielessään oli tällainen katumus?
26 Olemmeko me päässeet katumukseen? Tätä kysyessämme emme tarkoita tavallista katumusta jonkin suoritetun väärinteon johdosta, kuten Jeesus viitatessaan rikkomuksen uusijaan sanoo: ”Vieläpä jos hän tekee syntiä seitsemän kertaa päivässä sinua vastaan ja tulee takaisin luoksesi seitsemän kertaa ja sanoo: ’Minä kadun’, niin sinun tulee antaa hänelle anteeksi.” (Luuk. 17:4) 2. Pietarin 3:9:ssä mainittu katumus koskee sen sijaan henkilön toimintatapaa Jumalan valtakuntaan, siihen hallitukseen, nähden, jossa Jeesus Kristus on asetettu koko ihmiskunnan Kuninkaaksi.
27 Jeesuksen mielessä oli tällainen katumus Jumalan taivaallisen messiaanisen valtakunnan yhteydessä Matteuksen 4:17:ssä olevan kertomuksen mukaan, josta luemme: ”Siitä lähtien Jeesus alkoi saarnata ja sanoa: ’Katukaa, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.’” (Ks. myös Mark. 1:14, 15; Matt. 3:1, 2.) Tällaisen katumusta koskevan kertomuksen mukaisesti sanotaan Jeesuksen Kristuksen lähettäneen kaksitoista apostoliaan kaksittain saarnaamaan samalla tavalla kuin hänkin saarnasi: ”Taivasten valtakunta on tullut lähelle.” ”Niin he lähtivät ja saarnasivat, jotta ihmiset katuisivat.” – Matt. 10:1–15; Mark. 6:7–12.
28. Miten Pietari ja Paavali osoittivat katumisen tärkeyden Jumalan messiaanisen valtakunnan yhteydessä?
28 Silloin oli juutalaisten tärkeätä katua messiaanisen valtakunnan yhteydessä. Jeesus sanoi sen tähden heille: ”Ellette kadu, niin te kaikki tuhoudutte samoin.” (Luuk. 13:1–4) Apostoli Pietari sanoi helluntaipäivänä vuonna 33 tuhansille tiedusteleville juutalaisille: ”Katukaa, ja kastettakoon kukin teistä Jeesuksen Kristuksen nimessä syntienne anteeksi antamiseksi.” (Apt. 2:1–38) Pietari antoi myöhemmin samanlaisen neuvon juutalaisille Jerusalemin temppelissä, kuten Apostolien tekojen 3:19–23 kertoo. Apostoli Paavali tähdensi myös katumista huomioon ottaen Jumalan messiaanisen valtakunnan. Paavali sanoi esimerkiksi Ateenassa Areiopagin kukkulan oikeusistuimelle julistettuaan ”hyvää uutista Jeesuksesta ja ylösnousemuksesta”: ”Jumala on tosin jättänyt huomioon ottamatta sellaisen tietämättömyyden ajat, mutta nyt hän ilmoittaa ihmisille, että heidän kaikkien tulisi kaikkialla katua. [Miksi?] Sillä hän on asettanut päivän, jona hänen tarkoituksensa on tuomita asuttu maa vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän on määrännyt, ja hän on varannut kaikille siitä takeen herättämällä hänet kuolleista.” – Apt. 17:16–31. Ks. myös Apt. 26:20; Room. 2:4.
29. a) Mikä on siis ensimmäinen askeleemme osoittautuaksemme arvollisiksi pääsemään Jumalan uuteen järjestykseen? b) Onko katumukseen pääsy asian loppu Pietarin mukaan?
29 Asiassa ei siis ole epäselvyyttä: Ensimmäinen askeleemme osoittautuaksemme arvollisiksi pääsemään Jumalan vanhurskaaseen uuteen järjestykseen on katumus, joka koskee Jumalan messiaanista valtakuntaa. Ainoastaan Jumalan tälle hallitukselle asettaman Kuninkaan, Jeesuksen Kristuksen, välityksellä voivat katuvat henkilöt saada Jumalan anteeksiannon synneilleen. (Apt. 2:38) Jumala saattaa tämän messiaanisen valtakunnan välityksellä kunniaan kaikkeudensuvereenisuutensa, ja ihmisten täytyy katua sitä, että ovat olleet Jumalan suuren Vastustajan, Saatana Panettelijan, suvereenisuuden alaisuudessa. Olemmeko me kaikki Jumalan meitä koskevan toiveen mukaisesti päässeet tähän katumukseen? Jos voimme vastata myöntävästi, niin olemme apostoli Pietarin mukaan sillä tiellä, jolla meidän on tehtävä vielä muutakin, jos haluamme saada Jumalan lopullisen hyväksymyksen. Me voimme käyttää hyväksemme hänen suvaitsevaista pitkämielisyyttään, jota hän osoittaa tätä pahaa vanhaa asiainjärjestystä kohtaan. Siten voimme varmistautua Hänen lopullisesta hyväksymyksestään. Se merkitsee meille pelastusta.
[Kuvat s. 80]
Nooa johti perhettään palvonnassa
Hän oli ”vanhurskauden saarnaaja”
Hän rakensi tottelevaisesti arkin