”Lisää meille uskoa”
USKO on välttämätön tekijä ihmiselämässä. Se on tarpeellinen miltei kaikessa, mitä ihminen tekee. Sinä et ajaisi autossa, junassa, laivassa etkä lentokoneessa, jos sinä et uskoisi näihin kulkuvälineisiin. Sinä luotat niihin. Sinä luotat siihen, että ne vievät sinut turvallisesti sinne, mihin sinä haluat mennä. Sama luottamus eli usko ilmenee, kun sinä menet johonkin rakennukseen. Sinä uskot tuon rakennuksen lujuuteen ja luotat siihen, että se ei luhistu sinun niskaasi. Elämästä tulisi pelon painajainen, jollei ihmisellä olisi tällaista uskoa. On sen tähden hölynpölyä, kun joku väittää, ettei hänellä ole uskoa. Hän ei voi elää ilman sitä.
Yhtä välttämätöntä on, että ihmisellä on usko Luojaansa. Jollei hän voi uskoa Ylimpään Olentoon, niin hänen elämänsä on tyhjää ja tarkoituksetonta. Hänen on luotettava Voimaan, joka on hänen yläpuolellaan. Hänen iankaikkinen hyvinvointinsa riippuu tästä luottamuksesta. On kirjoitettu, että ’’ilman uskoa on mahdotonta saavuttaa hänen mielisuosiotaan, sillä Jumalaa lähestyvän täytyy uskoa, että hän on ja että hänestä tulee niiden palkitsija, jotka etsivät häntä vakavasti”. (Hepr. 11:6, Um) Jehovan mielisuosiota kannattaa etsiä, koska se merkitsee turvallisuutta, rauhaa, tyytyväisyyttä ja iankaikkista elämää.
On vaikeata uskoa Jumalaan tai toisiin ihmisiinkään elettäessä maailmassa, mikä on turmeltunut, maailmassa, missä petos ja epärehellisyys ovat vallalla, maailmassa, millä ei ole uskoa Luojaan. Sen huono vaikutus saattaa luhistaa ihmisen uskon.
Jumalaan uskominen merkitsee häneen luottamista. Mutta tämä ei ole mahdollista, jollei ihminen saa tietoa hänestä ja hänen menettelyistään ihmiskunnan kanssa menneinä aikoina. Hänen täytyy saada myöskin tietoa Jehova Jumalan oikeudenmukaisista laeista, oikeista periaatteista ja ihmeellisistä päätöksistä. Hänen täytyy oppia tietämään, että Jumala ei ole jättänyt koskaan täyttämättä yhtään lupausta, ettei hän ole milloinkaan valehdellut ja että hän ei ole menetellyt konsanaan epäoikeudenmukaisesti. Kun ihmisellä on tämä tieto, niin hänen ei ole vaikeaa uskoa tuohon ylimpään Olentoon, vaikka hän elääkin uskon tuhoavassa maailmassa.
On runsaasti todistuksia, mitkä osoittavat Jumalan olemassaolon, niin kuin hänen oma Sanansa sanoo: ”Sillä hänen näkymättömät ominaisuutensa ovat selvästi nähtävissä maailman luomisesta alkaen, koska ne ymmärretään siitä, mikä on tehty.” (Room. 1:20, Um) Tämä todistus voi auttaa sinun uskosi muodostumista, jos sinä olet halukas havaitsemaan sen.
Kristuksen apostolit näkivät lujan uskon Jumalaan ja hänen lupauksiinsa tarpeelliseksi siinä määrin, että he sanoivat Kristukselle: ”Lisää meille uskoa.” (Luuk. 17:5) He tiesivät, että Kristus voi antaa heille sen tiedon, mikä muodostaisi ja vahvistaisi heidän uskoaan.
Kristityt elävät nykyään samassa vihollismaailmassa kuin apostolitkin, ja he tarvitsevat samaten enemmän uskoa. Se on maailma, mitä ei kiinnosta lainkaan tottelevaisuus Jumalan lakeja kohtaan. Sillä ei ole myötätuntoa niitä kohtaan, jotka haluavat totella ja palvella häntä. Se on välinpitämätön hänen valtakuntansa ja hänen päätöksiensä suhteen, mitkä koskevat tämän maan hallitsemista oikeudessa ja vanhurskaudessa. Se on tulvillaan ihmisiä, jotka eivät edes teeskentelekään omaavansa uskoa häneen. Moinen ympäristö voi järkyttää heikkoa uskoa tai tehdä äärimmäisen vaikeaksi uskon saamisen Jumalaan alkamaankaan. Siitä syystä täytyy kristittyjen nykyään rukoilla lisää uskoa niin kuin apostolitkin tekivät.
Ihminen voi saavuttaa Jumalan kirjoitetun Sanan avulla sen tiedon, mitä tarvitaan lujan uskon muodostamiseen. Mutta jollei ponnistella tämän tiedon hankkimiseksi, niin kuinka ihminen voi odottaa vastattavan lisäuskoa koskevaan rukoukseensa?
Elämän lahjaa ei anneta kenellekään, joka väsyy ja lakkaa turvaamasta Jumalaan ja luottamasta hänen lupauksiinsa. Se annetaan ainoastaan niille, jotka kestävät uskonsa koetuksen. Apostoli Pietari sanoi tästä: ”Tästä asiasta te riemuitsette suuresti, vaikka moninaiset koetukset ovatkin vähäksi aikaa nykyään – jos niin täytyy olla – murehduttaneet teitä, jotta teidän uskonne koeteltu ominaisuus, joka on paljon suurempiarvoinen kuin kulta, mikä tuhoutuu, vaikka se koetellaankin tulessa, havaittaisiin kiitoksen ja ylistyksen ja kunnian aiheeksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä.” – 1. Piet. 1:6, 7, Um.
Uskoa voidaan verrata muinaisten aikojen soturin kilpeen, mikä suojeli häntä vihollisen heittokeihäiltä, nuolilta ja miekanpistoilta. Usko suojelee tuollaisen kilven tavoin kristittyä siltä jatkuvalta valheitten ryöpyltä, millä Saatana pommittaa häntä. Se suojelee häntä inhimillisen filosofian ja selittelyn tyhmyydeltä sekä väärän uskonnon turmelevalta vaikutukselta. Se kuvaillaan suojaavaksi kilveksi Efesolaiskirjeen 6:10, 16:nnessa: ”Lopuksi, vahvistukaa Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa. Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet.”
Me voimme uskoa, mitä Jumala sanoo meille Raamatussa siitä, mitä me emme voi nähdä, koska kaikki se, mitä hän on sanonut sellaisesta, mitä me voimme nähdä, on osoittautunut todeksi. Tässä on näin ollen uskomme koetus. Olemmeko me halukkaat luottamaan häneen kaikessa, mitä hän sanoo, vaikka se onkin ristiriidassa tämän maailman filosofian ja teorioitten kanssa? Ihmisen täytyy koettaa kehittää ja vahvistaa alituisesti rajatonta luottamusta Jumalan kirjoitettuun Sanaan ja hänen ehdottomuuteensa. Se on suojaava kilpi, mikä varjelee hänen elämänsä.
Raamattu sanoo niistä muinaisista ihmisistä, jotka kestivät monia vaikeuksia ja kauhistavia kokemuksia, koska he turvasivat Jumalaan eläessään maailmassa, joka ei niin tehnyt: ”Uskon kautta [he] olivat todistuksen saaneet.” (Hepr. 11:39) Heidän uskonsa sai Jumalan hyväksymyksen, ja se merkitsee heille ylösnousemusta iankaikkiseen elämään.
Kaikesta, missä yleinen usko näyttelee osaa ihmiselämässä, usko Jumalaan on epäilemättä tärkein. Meidän täytyy luottaa häneen ehdottomasti. Meidän onnellisuutemme, turvallisuutemme ja elämämmekin riippuu siitä. Meidän tulee sen tähden toistaa hyvällä syyllä nyt apostolien esittämää pyyntöä: ”Lisää meille uskoa.”