Jumalan kanssa puhuminen

”Olkaa . . . rukouksessa kestävät.” – Room. 12:12.

 1. Mikä arvo on puhumisella meitä lähellä oleville?

KESKINÄINEN keskustelu on ystävyyden perusvaatimus. Ystävien ei tarvitse kuitenkaan puhella koko aikaa, mutta ajatustenvaihtoa on oltava. Sama koskee perheen jäseniä. Hyvien suhteitten säilyttämiseksi heidän välillään heidän on ehdottomasti puhuttava jatkuvasti keskenään. Sen laiminlyöminen merkitsisi sitä, että he ajautuisivat loitolle toisistaan, vaikka olisivatkin saman katon alla, nukkuisivat samassa vuoteessa ja söisivät samat ateriat. Keskinäinen puhuminen asioista johtaa ymmärtämykseen, luottamukseen ja kiintymykseen. Kukin tietää silloin, mitä toisen mielessä ja sydämessä on ja mistä hän on huolissaan, mitä hän tarvitsee ja toivoo. Heidän keskinäinen arvonantonsa kasvaa siten, kun he ovat kanssakäymisissä keskenään ja ovat yhteisesti mukana siinä, mitä elämän vaihtelut tuovat tullessaan. Ja niin kuin on hyvin sanottu, jaetut murheet puoliutuvat ja jaetut ilot kaksinkertaistuvat.

 2. Millainen on suhteemme Jehovaan?

² Koska me olemme antautuneet Jehova Jumalalle, niin me kuulumme hänelle ja olemme joko hänen ottolapsiaan tai tulevia lapsenlapsiaan. Jehova Jumalalla ja meillä on yhteisiä harrastuksia, joista tärkein on Jehovan nimen kunniaan saattaminen ja toisarvoisena oma pelastumisemme. Me haluamme Jumalan kunniaan saattamista ja hän meidän pelastumistamme. Jehova Jumala voi kumminkin tulla aivan helposti toimeen ilman meitä, sillä jos me petämme hänet, niin joku toinen ottaa meidän paikkamme. Mutta me emme voi tulla toimeen ilman Jumalaa, jos haluamme onnea ja iankaikkista elämää. Me olemme täysin riippuvaisia hänestä ja haluamme sen tähden aina säilyttää parhaat suhteet häneen. Hän on meidän korvaamaton Herramme, ja me olemme hänen ansiottomia orjiaan. – Luuk. 17:10.

 3, 4. Minkä välityksellä Jumala puhuu meille, ja mitä hän sanoo meille siinä?

³ Jehova Jumala itse ei ole äänetön taivaallinen Isä tai Herra. Ei millään muotoa! Hän on valmis puhumaan meille aina 66 kirjan välityksellä, jotka ovat pieniä kooltaan, käsittävätpä jotkut ainoastaan yhden sivun, mutta joiden sisällys on painava. Nämä auttavat meitä ymmärtämään Jumalan suhtautumistapaa, mitä hän ajattelee ja mitä meidän täytyy tehdä miellyttääksemme häntä. Me luemmekin, että ”ei Herra, Herra, tee mitään ilmoittamatta salaisuuttaan palvelijoillensa profeetoille”. Samaan tapaan sanoi Jeesuskin apostoleilleen: ”Ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni.” – Aam. 3:7; Joh. 15:15.

⁴ Sanansa välityksellä Jehova Jumala ilmoittaa meille rakkautensa ja kiintymyksensäkin meitä kohtaan eikä ainoastaan tahtoaan ja päätöksiään. ”Niinkuin äiti lohduttaa lastansa, niin minä lohdutan teitä.” ”Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sentähden minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta.” ”Isä itse rakastaa teitä.” Silloinkin kun hänen luomuksensa menettelevät epäviisaasti ja kärsivät sen seurauksena, Jumala tuntee mielipahaa, ja se koskee hänen sydämeensä. Toisaalta, jos valitsemme viisaan menettelytavan, se tekee Jehovan sydämen iloiseksi. Kun me siis annamme Jumalan puhua itsellemme jatkuvasti Sanansa välityksellä, me tutustumme paremmin hänen tahtoonsa ja päätöksiinsä ja saamme paistatella hänen rakkaudessaan. – Jes. 66:13; Jer. 31:3; Joh. 16:27; Tuom. 10:16; Sananl. 27:11.

 5. Miten suuri merkitys sillä on, että kokoamme muistiimme osia Jumalan sanasta?

⁵ Jumalan puhuminen meille ei ole suinkaan rajoittunut yksistään siihen, että me luemme hänen Sanaansa. Joka kerta kun me palautamme mieleemme osia siitä muististamme, me kuuntelemme Jehovan puhuvan itsellemme. Me emme aina saa käsiimme hänen kirjoitettua Sanaansa, saatetaanpa se riistääkin meiltä, niin kuin joillekuille on tapahtunut kommunistien työleireissä. Miten voimakas syy tässä onkaan koota muistiimme Jumalan sanasta niin paljon kuin suinkin voimme, jotta Jehova Jumala voisi kaikkina aikoina ja kaikenlaisissa tilanteissa puhua pitkään meille! Ja kun me olemme kristillisessä työssä, me haluamme turvautua suuressa määrin Jumalan sanaan, sillä me emme voi tehdä paremmin kuin antaa Jumalan puhua kuulijoillemme.

JUMALALLE PUHUMISEN TARVE

 6. Mistä syistä meidän tulee puhua Jumalan kanssa?

⁶ Itse asiain luonteeseen kuuluu, että meidän tulee puhua Jumalalle. Onko meillä mitään epäilyjä hänen olemassaolostaan, siitä, että hän on ”jokaisen hyvän annin ja jokaisen täydellisen lahjan” Antaja? Ei suinkaan! Niinpä siis, samoin kuin lasta on opetettu päivällispöydässä pyytämään ruokaa ja sen saatuaan lausumaan: ”Kiitos!”, samoin on meidänkin laitamme. Me emme saa pitää Jumalan hyvyyttä selviönä. Meidän täytyy pyytää häneltä, mitä tarvitsemme, ja sitten ilmaista arvostavamme sitä, mitä saamme. – Jaak. 1:17.

 7. Mitä muuta hyötyä seuraa tunteittemme pukemisesta ajatuksiksi ja sanoiksi?

⁷ Mutta sen lisäksi meissä herää rukouksissamme siinä määrin arvostusta, vakavuutta, antaumusta, kiitollisuutta ja erehdystemme pahoittelua, katumusta, että me emme todennäköisesti ajattele toisin kuin rukoilemme. Kun me yritämme pukea tunteemme, kiitollisuutemme tai katumuksemme sanoiksi, niin se vahvistaa niitä. Ajattele hetkinen, miten helppoa nuoren miehen on ajatella nuoresta naisesta: ”Minä rakastan sinua!” ja miten vaikeata hänen on kuitenkin saada sanotuksi nämä sanat! Tai kuinka halukkaita me olemme ilmaisemaan anteeksipyyntömme rikkomuksen johdosta jollakin peitetyllä tavalla tai jollain lahjalla mieluummin kuin pukemalla sitä sanoiksi! Jumalan luo tuleminen rukouksessa, sen puhuminen hänelle, mitä on sydämessämme ja mielessämme, vahvistaa siis kiitollisuuttamme tai katumustamme asianhaarain mukaan.

 8. Jos me emme puhuisi Jumalalle, niin mitä se ilmaisisi?

⁸ Tosiaankin, jollemme me puhu Jumalalle rukouksessa, niin ei meidän voitaisi sanoa vaeltavan Jumalan kanssa. Käytöksemme saattaa olla vilpitöntä, ja me voimme olla ahkeria hänen palveluksessaan, mutta jollei Jumala ole niin todellinen meille, että me puhumme hänelle jatkuvasti, jotain on vinossa. Me paljastamme silloin, että olemme antautuneet jollekin työlle, asialle tai järjestölle emmekä Persoonalle, rakastavalle taivaalliselle Isällemme. Jos aviomies ja isä työskentelisi ahkerasti ylläpitääkseen perhettään, mutta ei koskaan puhuisi sille enempää kuin mikä on välttämätöntä eikä milloinkaan ilmaisisi sille hellyyttään, niin hänen perheensä voisi aivan hyvin päätellä, että hänen vaikuttimensa on pelkkä epämieluinen velvollisuus eikä rakkaus. Näin on meidänkin laitamme.

 9–11. a) Mitä käskyjä on olemassa rukouksen suhteen? b) Miten ne voidaan toteuttaa?

⁹ Siksi meitä käsketäänkin: ”Olkaa . . . rukouksessa kestävät.” ”Tehkää tämä kaikella rukouksella ja anomisella, rukoillen joka aika Hengessä.” Teroittaakseen mieleemme, miten tärkeätä meidän on ”aina rukoilla eikä väsyä”, Jeesus esitti vertauksen leskestä, joka vaivasi jatkuvasti pyynnöillään erästä tuomaria, kunnes sai oikeutta. – Room. 12:12; Ef. 6:18; Luuk. 18:1–8.

¹⁰ Jos me arvostamme rukousetua, niin me emme rukoile ainoastaan säännöllisinä aikoina, vaan myös ”tilapäisesti”, tilaisuuden tarjoutuessa. Ja monia tilaisuuksia tuleekin, jos me vain olemme ”valppaat rukousten suhteen”. Sellaiset ajat kuin ylösnousun ja levolle menon hetket, ateriat, seurakunnankokoukset ja kenttäpalvelus ovat itsestään selviä. On myös erittäin helppo ajatella Jumalan puoleen kääntymistä, kun tarvitsemme erityistä viisautta ja voimaa tai kun saamme erikoissiunauksia. Mutta sen lisäksi meidän tulee kehittää rukoilemistaipumusta, niin että sydämemme on kuin kompassineula, mikä kääntyy aina osoittamaan pohjoista, vaikka ulkopuoliset vaikutukset tilapäisesti saavatkin sen poikkeamaan siitä. Me teemme silloin rukoilemisesta tottumuksen ja noudatamme käskyä: ”Rukoilkaa lakkaamatta.” – 1. Piet. 4:7, Um; 1. Tess. 5:17.

¹¹ Mutta vieläkin enemmän: me emme ainoastaan toistamiseen käänny Jumalan puoleen, vaan viivymme mielellämme rukoilussa, samoin kuin kaksi ystävystä nauttii toistensa seurasta ja viivyttelee eroamista. Me emme esitä ainoastaan anomuksia, vaan myös ylistystä ja kiitosta. Apostoli Paavali kehottaakin: ”Olkaa kestäväiset rukouksessa ja siinä kiittäen valvokaa.” Silloin emme aseta Jehova Jumalaa poliisin, lääkärin tai lakimiehen asemaan, jonka kanssa neuvoteltaisiin vain kun joudutaan vaikeuksiin, vaan pidämme häntä rakkaimpana ja luotettavimpana ystävänämme, jolle puhumme mielellämme vaeltaessamme hänen kanssaan. – Kol. 4:2.

EHDOT

12. Keitä varten ainoastaan rukousetu on olemassa, ja minkä perusehtojen täyttämistä se seuraa?

¹² Maailmassa rukouksesta vallitseviin väärinkäsityksiin kuuluu se, että kuka tahansa voi rukoilla odottaen tulevansa kuulluksi. Näin ei ole. Rukoiluetu on ainoastaan niitä varten, jotka ovat täsmällisen tiedon perusteella antautuneet tekemään Jehovan tahdon. Se on vain niitä varten, jotka vaeltavat Jumalan kanssa tehtyään hänen kanssaan sopimuksen. (Aam. 3:3) Mutta nämäkään eivät voi odottaa tulevansa kuulluiksi, jolleivät he lähesty Jumalaa ainoan välittäjän kautta ja rukoile uskossa. Jeesus sanoi: ”Minä valitsin teidät . . . että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi.” ”Tapahtukoon teille uskonne mukaan.” – Joh. 15:16; Matt. 9:29.

13. Mitä muuta rukoukselle asetettua ehtoa Daavid ja Paavali tähdentävät?

¹³ Toinen tärkeä ehto Jumalan luo tulemisellemme rukouksessa on puhdas omatunto. Huomaa, miten vakavasti kuningas Daavid anoi tämän perusteella ennen kuin esitti pyynnön kansansa ja poikansa Salomon puolesta: ”Minä tiedän, Jumalani, että sinä tutkit sydämen ja mielistyt vilpittömyyteen. Vilpittömällä sydämellä minä olen antanut kaikki nämä vapaaehtoiset lahjat.” (Daavidin lahjoitus oli arvoltaan yli 452 546 000 nykymarkkaa.)a Huomaa myös, miten Paavali yhdistää puhtaan omantunnon rukoukseen: ”Rukoilkaa meidän edestämme; sillä me tiedämme, että meillä on hyvä omatunto, koska tahdomme kaikessa hyvin vaeltaa.” Niin, ainoastaan ”oikeamielisten rukous on . . . otollinen” Jehovalle. – 1. Aikak. 29:17; Hepr. 13:18; Sananl. 15:8.

14–16. Mikä ominaisuus on vielä tarpeellinen, jotta rukouksemme kuultaisiin?

¹⁴ Koska meidän tarvitsee Jumalaa rukoillessamme anoa hänen armoaan ja anteeksiantamustaan, niin hän vaatii oikeutetusti meitäkin osoittamaan anteeksiantavaisuutta. Jeesus valaisi tämän tärkeyttä vertauksessaan kuninkaasta, joka tiliä tehdessään orjiensa kanssa antoi anteeksi eräälle, joka oli hänelle velkaa yli 32 miljoonaa markkaa. Mutta tämä orja kieltäytyi sitten antamasta anteeksi henkilölle, joka oli hänelle velkaa vain 55 markkaa. Tämä sai kuninkaan peruuttamaan anteeksiantonsa ja panemaan tuon armottoman orjan vankilaan, kunnes hän olisi maksanut täysin velkansa. ”Näin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille, ellette anna kukin veljellenne sydämestänne anteeksi.” – Matt. 18:23–35.

¹⁵ Jeesus esitti saman ajatuksen sanoessaan: ”Jos tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että, veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä lahjasi siihen alttarin eteen, ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa, ja tule sitten uhraamaan lahjasi.” Niihin lahjoihin, joita voimme uhrata nykyään, kuuluu ”huulten hedelmä”. – Matt. 5:23, 24; Hepr. 13:15.

¹⁶ Apostoli Pietari puhuu samasta asiasta neuvoessaan aviomiehiä olemaan huomaavaisia ja kohtelemaan vaimojaan heikompina astioina. Sen laiminlyöminen aiheuttaisi aviomiesten rukouksen estymisen. Aviosuhteessa täytyy vallita rakkaus ja ykseys samoin kuin kristillisessä seurakunnassakin, jotta Jumala kuulisi rukoukset ja vastaisi niihin. – 1. Piet. 3:7.

17. Millaisia tekojemme täytyy olla, jotta Jumala vastaisi rukouksiimme?

¹⁷ Emmekä me halua sivuuttaa sitäkään ehtoa, että meidän on toimittava sopusoinnussa rukoustemme kanssa. Miten Jumala voisi tosiaankaan vastata rukouksiimme, jos me toimimme niiden vastaisesti? Rukoilemmeko me turvallista saapumista jonnekin ja sitten rikomme nopeusrajoituksia, otamme tarpeettomia riskejä tai ajamme nautittuamme alkoholipitoisia juomia? Rukoilemmeko me viisautta ja laiminlyömme sitten henkilökohtaisen tutkimisen, kokoukset ja konventit? Rukoilemmeko me Jerusalemin rauhaa ja ykseyttä toimien samalla tahdittomasti, tylysti tai nurinkurisesti ollessamme tekemisissä veljiemme kanssa? Me puhumme silloin Jumalalle turhaan. Niin, meidän täytyy suorittaa oma osamme, mikäli odotamme Jumalan tekevän oman osansa.

RUKOUSTEMME SISÄLLYS

18. Mitä voimme rukoilla?

¹⁸ Me tiedämme, mitä voimme rukoilla – kaikkea, mikä on sopusoinnussa Jehovan tahdon kanssa, niin kuin Jeesus osoitti mallirukouksessaan. Kaikki, mikä koskee meitä hengellisesti ja ruumiillisesti tai aineellisesti, voi sisältyä anomuksiimme: ”Kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella . . . Jumalalle tiettäväksi.” Me emme voi kuitenkaan rukoilla jumalallista parannusta, sillä se ei ole sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa itseemme nähden nykyään, mutta me voimme rukoilla Jumalan viisauden ja voiman pyhää henkeä kyetäksemme noudattamaan viisainta menettelyä ja saadaksemme voimaa kaiken sen kestämiseen, mitä Jumala sallineekin. – Fil. 4:6; Luuk. 11:13.

19. Miten voimme välttää joutumasta totunnaiseen uomaan rukouksissamme?

¹⁹ Koska me rukoilemme säännöllisesti, niin meidän täytyy olla huolellisia sen suhteen, että emme jäykisty kaavamaisuuteen ilmaisuissamme. ”Kun rukoilette”, Jeesus sanoi, ”niin älkää toistako samoja asioita yhä uudelleen”. Miten koneellisilta kristittyjen evankeliuminpalvelijoiden ovilla pitämät saarnat kuuluisivatkaan, jos he käyttäisivät samoja vuoden toisensa jälkeen! Mutta jos me emme ajattelisi sitä, niin saattaisimme kuitenkin olla syypäitä aivan samaan henkilökohtaisissa rukouksissamme, ja millaista siunausten menetystä se merkitsisikään! Samoin kuin Jehova Jumala antaa meille loputonta vaihtelua Sanassaan ja luonnossa, huolehtikaamme mekin siitä, että emme Jumalalle puhuessamme koneellisesti toistaisi itseämme, vaan vaihtelemme rukoustemme ajatussisältöä välittömien olosuhteitten, päivän tekstin jne. mukaan. – Matt. 6:7, Um.

20, 21. Mitkä tekijät tulee ottaa huomioon seurakunnassa pidetyissä rukouksissa?

²⁰ Varsinkin jos meillä on etu edustaa julkisesti toisia rukouksessa, on meidän ajateltava näitä asioita ottaen huomioon esimerkiksi seurakunnan kokouksen teeman. Pieni huomaavaisuus siinä, että ilmoitetaan etukäteen sille, joka saa tämän edun, auttaa julkisen rukouksen tekemisessä joustavaksi, yhtenäiseksi, vakavaksi, rikkaaksi ajatussisällöltään ja juuri siihen kokoukseen sopivaksi. Tällaisten rukousten tulee karttaa molempia äärimmäisyyksiä pituutensa puolesta. Joidenkuiden pappien on tiedetty rukoilleen jopa kaksi tuntia!

²¹ Jotta kaikki hyötyisivät täysin seurakunnassa pidetystä rukouksesta, niin sen, joka valitaan edustamaan seurakuntaa, tulee kyetä puhumaan riittävän äänekkäästi, yhtenäisesti ja selvästi. Rukouksen tarkoituksena ei ole rukoilevan kannustaminen eikä kokemuksen antaminen hänelle julkisessa rukoilemisessa, vaan toisten edustaminen asianmukaisesti Jehovan ansaitsemattoman hyvyyden valtaistuimen edessä. Huomattakoon, että seurakunnassa esitetty rukous ei ole pelkkä muodollisuus, kuten messun suoritus vieraalla kielellä. Jokaisen tulee sen vuoksi kuunnella huolellisesti, ja se tulee pitää tavalla, mikä pakottaa jokaisen kuulijan lausumaan palavasti ”Amen!” sen lopussa.

22. Miten ja missä tulee lapset opettaa rukoilemaan?

²² Koska julkiset rukoukset eivät ole harjoittelutilaisuuksia, lapsia ei pidä pyytää edustamaan aikuisia rukouksessa. Paikka, missä nuoret lapset oppivat rukoilemaan, on isän tai äidin polvi. Käyttäkää, vanhemmat, aikaa ja ajatusta opettaaksenne lapsillenne, miten heidän tulee rukoilla ja mitä heidän rukoustensa tulee sisältää. Painakaa heidän nuoreen mieleensä, että he puhuvat Jumalalle, minkä tähden heidän tulee puhutella häntä kunnioittaen, vilpittömästi ja lapsen yksinkertaisuudessa.

23. Mitä kunnioitus rukousetua kohtaan määrää?

²³ Kunnioitus rukouksen kallista etua kohtaan määrää, ettei rukouksia pidä esittää näytteissä. Siitä johtuu, että kun miespalvelija seuraa sisarta tämän Raamatun kotitutkisteluihin ja antaa sisaren johtaa voidakseen antaa hänelle ohjeita, jos tarvitaan, niin hän itse pitää alku- ja loppurukouksen, sillä rukousta ei pidetä milloinkaan ohjeitten saamiseksi.

24. Miten voidaan etumme puhua Jumalan kanssa esittää lyhyesti?

²⁴ Osoittaa todella suurta alentuvaisuutta Jumalan puolelta, että hän sallii meidän vaeltaa ja puhua kanssaan. Ja kun vaellamme hänen kanssaan, niin olkaamme aina valppaat kuuntelemaan ja tarkkaamaan, mitä hänellä on sanottavana meille puhuessamme jatkuvasti hänen kanssaan, lakkaamatta, ollen siinä kestäviä kiittäen tehdessämme anomuksemme tunnetuiksi. Olkaamme samalla huolelliset sen suhteen, että käyttäydymme anomustemme mukaisesti ja pidämme rukoustemme ajatussisällön aina tilaisuuteen sopivana ja vältämme totunnaiseen uomaan joutumista. Jos teemme näin, niin osallistumme Jehovan nimen kunniaan saattamiseen, ilahdutamme hänen sydäntään ja takaamme itsellemme paljon iloa nyt ja Jehovan loputtomassa vanhurskaassa uudessa maailmassa.

[Alaviitteet]