Rukous näinä ”viimeisinä päivinä”
”Pysykää siis hereillä koko aika rukoillen.’ – Luuk. 21:36.
1. a) Missä Luukas ensi kerran mainitsee ”rukouksen”? b) Miten Jeesus vastasi pyyntöön: ”Herra, opeta meitä rukoilemaan”?
VAIKKA rukous mainitaankin Luukkaan evankeliumin alussa puhuttaessa Sakarjan Jumalalle esittämästä ”rukouksesta” (1. luvun 13. jakeessa), Jeesus käsittelee tätä aihetta laajemmalti luvussa 11. Aluksi Jeesus vastaa erään opetuslapsensa pyyntöön: ”Herra, opeta meitä rukoilemaan, niin kuin Johanneskin opetti opetuslapsiaan.” (Luuk. 11:1) Jeesus vastasi:
”Aina kun rukoilette, sanokaa: ’Isä, olkoon sinun nimesi pyhitetty. Tulkoon sinun valtakuntasi. Anna meille leipämme täksi päiväksi päivän tarpeen mukaan. Ja anna meille syntimme anteeksi, sillä mekin annamme anteeksi jokaiselle, joka on meille velkaa; äläkä saata meitä kiusaukseen.’” – Luuk. 11:2–4.
2. a) Miten Jumalan nimi tulee täten kunnioitetuksi ja minkä raamatunkohtien kanssa sopusoinnussa? b) Mikä vastakohtainen tilanne maailmassa vallitsee, ja miten se korjataan?
2 Pane merkille, että samoin kuin edellisessä kirjoituksessa mainituissa raamatunkohdissa, jotka 1. Kuningasten kirjan 8:41–43 ja Jesajan 56:6–8 esittävät, Jeesus asettaa etusijalle Isänsä nimen. Jehovan nimeä ei totisesti pyhitetä nykyisessä maailmassa. Kansallishenki, itsensä asettaminen ensiksi ja nautinnonhalu, tyytyminen ’jumalisen antaumuksen muotoon, mutta sen voimaan nähden pettymykseksi osoittautuminen’ ynnä muu sellainen aiheuttavat Jumalan nimelle soimausta ja häpeää tai saavat syrjäyttämään sen kokonaan. (2. Tim. 3:5) Siksi Jumalan täytyy pyhittää oma nimensä vastaukseksi tähän rukoukseen. (Hes. 36:23) Tämä häpeällinen asiaintila korjaantuu, kun Kristuksen Jeesuksen johdossa oleva Jumalan valtakunta ryhtyy toimintaan kansoja ja niiden hallitsijoita vastaan, kuten niin eloisasti kuvaillaan Psalmissa 2.
3. Minkä varoituksen ja lupauksen Pietari esittää tässä yhteydessä?
3 Nämä tapahtuvat Jehovan päivänä, joka on nyt hyvin lähellä, kuten täyttymässä olevat Raamatun ennustukset selvästi osoittavat. Meidän on siksi hyvä kiinnittää huomiota Pietarin henkeytettyyn kehotukseen ja varoitukseen:
”Odottaessanne ja pitäessänne läheisenä mielessä Jehovan päivän läsnäoloa, päivän jonka vuoksi taivaat palavina hajoavat ja alkuaineet äärimmäisen kuumina sulavat! Mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus on asuva. Siksi, rakkaat, koska odotatte näitä, niin tehkää kaikkenne, jotta hän lopulta toteaisi teidän olevan tahrattomia ja virheettömiä ja rauhassa.” – 2. Piet. 3:12–14.
4. Miten Herran rukouksen kaksi ensimmäistä anomusta liittyvät läheisesti toisiinsa, ja miten tämä auttaa meitä muiden anomusten suhteen?
4 Kun kaikki tämä on tapahtunut, Jumalan nimi saatetaan täysin kunniaan ja pyhitetään. Sen tähden Luukkaan 11:2:ssa olevat kaksi anomusta liittyvät läheisesti toisiinsa ja ovat ensimmäisinä Herran rukouksessa. Ne ovat meidän aikamme ja lähitulevaisuuden todella suuria tapahtumia. Niiden pitäminen läheisinä mielessä auttaa saamaan tasapainoisemman näkemyksen henkilökohtaisista päivittäisistä tarpeistamme ja ongelmistamme, jatka mainitaan seuraavaksi rukouksessa. Sen sijaan että tulisimme itsekeskeisiksi, mikä on niin helppoa, kysymme ensiksi itseltämme: millainen asenne ja menettelytapa minulla tulisi olla, jotta se olisi sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa, joka esitetään hänen Sanassaan, ja siten tuottaisi kunniaa hänen nimelleen?
ROHKEA HELLITTÄMÄTTÖMYYS KANNATTAA
5. a) Mikä on yleinen sääntö Jeesuksen kuvauksissaan käyttämien henkilöiden suhteen? Mainitse esimerkki. b) Mitä henkilöitä esiintyy Luukkaan 11:5–8:ssa, ja mitä osaa he näyttelevät?
5 Edellä esitetyn jälkeen Luukas seuraavaksi kertoo Jeesuksen mainitseman kuvauksen, johon sisältyy epätavallinen piirre. Yleensä kun kuvauksessa käytetään yhtä tai useampia henkilöitä, kukin vastaa läheisesti niitä, joita henkilöillä esitetään. Jos kuvaillaan esimerkiksi taivaallista Isää, kuten tuhlaajapoikakuvauksessa Luukkaan 15:11–32:ssa, niin meidän ei ole vaikea nähdä, kuinka pojan isä sanoillaan ja teoillaan sopivasti kuvasi taivaallista Isää. Mutta näin ei voida sanoa Jeesuksen seuraavasta kuvauksesta:
”Kuka teistä omaa ystävän ja menee hänen luokseen keskiyöllä ja sanoo hänelle: ’Ystävä, lainaa minulle kolme leipää, koska eräs ystäväni on juuri tullut luokseni matkallaan, eikä minulla ole mitä panna hänen eteensä’? Ja sisäpuolelta toinen sanoo vastaukseksi: ’Lakkaa vaivaamasta minua. Ovi on jo tukittu, ja lapsukaiseni ovat minun kanssani vuoteessa; en minä voi nousta antamaan sinulle mitään.’ Minä sanon teille: vaikkei hän nousekaan antamaan hänelle mitään sen vuoksi, että on hänen ystävänsä, niin varmasti hänen rohkean hellittämättömyytensä vuoksi hän nousee antamaan hänelle, mitä hän tarvitsee.” – Luuk. 11:5–8.
6. Miten eräs siinä esiintyvä henkilö on huomiota herättävä Jehovan vastakohtana, ja mitä Jeesus siten tähdensi?
6 Tässä se, jolla oli mahdollisuus täyttää anojan tarpeet, ensin ehdottomasti kieltäytyi ryhtymästä mihinkään toimiin ja sanoi: ”Lakkaa vaivaamasta minua.” Hän ei ollut lainkaan halukas. Sen sijaan että hän olisi osoittautunut taivaallisen Isän kaltaiseksi, hän on jyrkkä vastakohta. Tällä tavalla kuvauksen ydin tehtiin paljon voimakkaammaksi. Jos mies, joka perheineen oli jo mennyt vuoteeseen, olisi ollut halukas nousemaan ja antamaan, mitä tarvittiin, ei pyytäjältä olisi vaadittu ”rohkeaa hellittämättömyyttä”. Jeesus tähdensi sitä.
7, 8. Millä tavalla Jeesuksen sanat edelleen vahvistivat tämän, ja miten tämä suuresti rohkaisee meitä?
7 Tämän vahvistavat selvästi Jeesuksen seuraavat sanat: ”Niinpä minä sanon teille: pyytäkää jatkuvasti, niin teille annetaan; etsikää herkeämättä, niin te löydätte; kolkuttakaa lakkaamatta, niin teille avataan.” (Luuk. 11:9) Sitten hän esittää edelleen vastakohdan avulla päätelmän: ”Jos siis te, vaikka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin Isä, joka on taivaassa, antaakaan pyhää henkeä niille, jotka pyytävät häneltä!” – Luuk. 11:13.
8 Kuvittelehan miestä, joka ”rohkean hellittämättömyytensä vuoksi” sai tarvitsemansa jopa keskiyöllä! Hänen hellittämättömyytensä maksoi vaivan. Mikä kannustin panna käytäntöön Jeesuksen oma sovellutus kuvauksesta: ’Pyytäkää – etsikää – kolkuttakaa jatkuvasti.’ Älä luovu rukoilemisesta äläkä heikkene uskossa siksi, että työsi Valtakunnan saarnaamisessa tai opetuslasten tekemisessä kohtaa hellittämätöntä vastustusta tai että asut jakautuneessa huonekunnassa tai taistelet jotakin henkilökohtaista heikkoutta vastaan, joka on syvemmässä kuin kuvittelitkaan.
9. Mitkä esimerkit hellittämättömyydestä rukouksessa ja toiminnassa todetaan Apostolien tekojen 4:24–30:stä ja 5:41, 42:sta?
9 Hyvä esimerkki sellaisesta hellittämättömyydestä rukouksessa ja siihen liittyvästä sopivasta toiminnasta nähdään kristillisen seurakunnan alkuajoilta. Kun Pietari ja Johannes kertoivat vastustuksesta, jota he olivat kokeneet sanhedrinin edessä, huomaa yhteinen rukous, joka kerrotaan Apostolien tekojen 4:24–30:ssä, varsinkin jakeen 29 sanat: ”Ja nyt, Jehova, ota huomioon heidän uhkauksensa ja suo orjiesi puhua jatkuvasti sanaasi täysin rohkeasti.” Kohta sen jälkeen, kun kaikki apostolit oli piesty sanhedrinin uuden istunnon määräyksestä, Apostolien tekojen 5:41, 42:n kertomus sanoo: ”Nämä lähtivät siis sanhedrinin edestä iloiten siitä, että heidät oli katsottu arvollisiksi kärsimään häpäisyä hänen nimensä puolesta. Ja joka päivä temppelissä ja talosta taloon he jatkoivat herkeämättä opettamista ja hyvän uutisen julistamista Kristuksesta, Jeesuksesta.” Kukaan noista apostoleista ei kokenut hellittämättömämpää vastustusta kuin apostoli Paavali, ja hän ilmoitti: ”Kaikkeen minulla on voimaa hänen ansiostaan, joka voimistaa minua.” – Fil. 4:13.
’MITEN TARPEELLISTA ON AINA RUKOILLA EIKÄ HELLITTÄÄ’
10. Mitä Luukas kertoo Jeesuksen sanoneen ennen rukousta korostavaa toista kuvausta, ja mihin kaksoistäyttymykseen hän viittaa?
10 Lähellä maallisen palveluksensa loppua Jeesus esitti vielä voimakkaamman esimerkin vastakohdan käyttämisestä kuvauksessa korostuksen vuoksi, kuten Luukas mainitsee: ”Sitten hän [Jeesus] jatkoi kertoen heille kuvauksen siitä, miten tarpeellista heidän oli aina rukoilla eikä hellittää.” (Luuk. 18:1) Tarkastelemme kuitenkin ensiksi, mikä johti tämän kuvauksen esittämiseen. (On kiinnostavaa, että Luukas usein mainitsee syyn siihen, miksi joitakin kuvauksia käytettiin, kuten voidaan, todeta Luukkaan 18:9:stä ja 19:11:stä.) Tarkastellessamme Luukkaan 17:22–37:ää huomaamme Luukkaan kertovan siitä, mitä Jeesus oli sanonut olosuhteista, jotka vallitsisivat, kun hän joutuisi ”tämän sukupolven hylkäämäksi”. (Luuk. 17:25) Vaikka näillä Jeesuksen sanoilla, jotka vastaavat osaksi Matteuksen 24. lukua, oli hänen aikanaan täyttymys, joka johti silloisen juutalaisen asiainjärjestelmän loppumiseen, niillä on suurempi täyttymys tänä meidän aikanamme, nykyisen asiainjärjestelmän ”lopun aikana”. – Dan. 12:4.
11. a) Miten nykyiset olosuhteet ovat rinnakkaiset sekä Nooan että Lootin päiville? b) Mitä Jeesus erikoisesti mainitsi, ja onko sillä rinnakkaisuus nykyään?
11 Ja millaiset olosuhteet vallitsevat tämän nykyisen sukupolven ihmisten keskuudessa? Päivä päivältä tilanne tulee yhä enemmän Nooan päivien kaltaiseksi, jolloin ”Jumala näki, että maa oli turmeltunut; sillä kaikki liha oli turmellut vaelluksensa maan päällä” ja maa oli ”täynnä väkivaltaa”. (1. Moos. 6:12, 13) Jeesus ei kuitenkaan maininnut näitä asioita, vaan sen sijaan jotakin muuta vielä merkittävämpää. Mitä se oli? Ihmiset olivat silloin täysin uppoutuneita sellaisiin jokapäiväisen elämän asioihin kuin ’syömiseen ja juomiseen, naimisiin menemiseen ja naittamiseen’, ja olivat varsin tyytyväisiä niihin. Oli ”niin kuin tapahtui Lootin päivinä”, jolta ajalta lisäksi mainitaan esimerkiksi ostaminen, myyminen, istuttaminen ja rakentaminen. (Luuk. 17:26–29) Sen sijaan että ihmiset olisivat olleet huolissaan ja hädissään vallitsevan pahuuden ja väkivallan takia, heille oli luonteenomaista piittaamattomuus ja välinpitämättömyys. Nooan sekä sanoin että arkin rakentamisen teolla antamaa suurta todistusta ihmiset ’eivät panneet merkille’. (Matt. 24:39; 2. Piet. 2:5) Totisesti samoin voidaan sanoa yleensä ihmisten asenteesta nykyään, varsinkin Jumalan valtakunnan innokkaan maailmanlaajuisen todistamisen suhteen, josta ennustetaan Matteuksen 24:14:ssä. Useimmat ihmiset eivät yksinkertaisesti ole kiinnostuneita; heillä on liian paljon muuta, mikä vie heidän aikansa ja huomionsa. Huomaa myös seikka, jonka Jeesus mainitsi molemmista edellä mainituista ajanjaksoista, nimittäin se, että lopullinen tuomio pantiin täytäntöön odottamattoman äkkiä ”ja se tuhosi heidät kaikki”. – Luuk. 17:27, 29.
12. Mitä voimme oppia ja panna käytäntöön Luukkaan 17:31–37:n perusteella?
12 Uskomme, että sinä kuulut niihin suhteellisen harvoihin, jotka ovat huolestuneita maailman nykyisestä tilanteesta ja halukkaita kiinnittämään huomiota siihen, mitä Jumalan sanalla on sanottavana näistä asioista. Jos sinä, kuten Luukkaan 17:31–37:ssä ilmaistaan, näet tarpeelliseksi lakata olemasta osa nykyisestä asiainjärjestelmästä tai kannattamasta sitä etkä enää yritä ’tallettaa sieluasi (elämääsi)’ vain itsellesi, niin älä tuhlaa aikaa. Asennoidu Jehovan ja hänen valtakuntansa puolelle. Jätä sekä nykyisen että tulevan elämän odotteesi antaumuksessa Jehovan haltuun tehdäksesi hänen tahtonsa. Älä katso taaksesi kaivaten sitä, mitä olet jättänyt sinne. ”Muistakaa Lootin vaimoa.” (Luuk. 17:32) Liity sen sijaan niiden joukkoon, joista Jeesus sanoi, että he ”eivät ole osa maailmasta, niin kuin en minäkään ole osa maailmasta”. – Joh. 17:14–17.
13. Mitkä ovat Luukkaan 18:2–5:ssä kerrotun kuvauksen pääkohdat?
13 Kuvauksessa, jonka Luukkaan 18:2–5 esittää, on myös anoja, tällä kertaa leski, ja mies, jolla on mahdollisuus täyttää hänen tarpeensa, kuvattuna ”tuomarina, joka ei pelännyt Jumalaa eikä kunnioittanut ihmistä”. Lopulta hän vastahakoisesti huolehti siitä, että nainen sai oikeuden, vain siksi että ”tämä leski tuottaa minulle jatkuvasti vaivaa”, niin kuin hän sanoi. Nainen oli epäilemättä hellittämätön, mikä valaisi sitä, ’miten tarpeellista meidän on aina rukoilla eikä hellittää’.
14. a) Mitä Jeesus sanoi Jumalan tekevän vastakohtana ”epävanhurskaalle” tuomarille? b) Mitä voimme oppia tästä ajan suhteen?
14 Tämä tuomari on samankaltainen kuin Luukkaan 11:7:n mies, sillä tässäkin näemme täydellisen vastakohdan sille, millainen Jumala todellisuudessa on. Pane myös merkille, mitä Jeesus edelleen sanoo siitä, mitä Jumala tulee tekemään, esittäen hänet ”epävanhurskaan” Tuomarin vastakohtana. Jumala tulee ’toimittamaan oikeuden valituilleen, . . . vaikka hän onkin pitkämielinen heitä kohtaan’. Hän tekee sen ”pikaisesti”. (Luuk. 18:6–8) Voimme oppia paljon näistä selostuksista. Sen tähden meidän täytyy yrittää katsella kaikkia asioita Jumalan näkökannalta, olkoonpa kysymys jostakin henkilökohtaisesta asiasta tai hänen tarkoituksensa toteutumisesta. Pietari selittikin: ”Jehova ei ole hidas lupauksensa suhteen, niin kuin jotkut pitävät hänen menettelyään hitautena, vaan hän on kärsivällinen teitä [Jumalan kansaa] kohtaan, koska hän ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan haluaa kaikkien pääsevän katumukseen.” Ja profeetta esitti näyn täyttymystä koskevat Jehovan sanat: ”Jos se viipyy, odota sitä; sillä varmasti se toteutuu, eikä se myöhästy.” – 2. Piet. 3:9; Hab. 2:3; ks. myös Ilm. 6:10, 11.
15. Miten tämä soveltuu henkilökohtaisiin ongelmiin, ja mitä täytyy välttää?
15 Kun on kysymys henkilökohtaisista ongelmista, niin me voimme olla varmoja siitä, että jos vastaus anomuksiimme näyttää viipyvän, niin se ei johdu Jumalan kyvyttömyydestä tai haluttomuudesta. Jos me kuvauksen lesken tavoin kärsimme epäoikeudenmukaisuutta tai vainoa, niin miten me osoitamme uskovamme, että oikeus toimitetaan? Emme ainoastaan jatkamalla rukoilemista, vaan myös sillä, että säilytämme uskollisen toimintatavan. Jos sovittelemme välttääksemme vainoa, niin ei tietenkään ole mitään tarvetta jatkaa rukoilemista. Se ei ilmaisisi ainoastaan uskon puutetta, vaan johtaisi myös todisteen menettämiseen siitä, että olemme yksi Jumalan kristityistä palvelijoista. – 2. Kor. 11:23–27; 2. Tim. 3:12.
16. Miten Luukkaan 18:8:ssa olevaan kysymykseen voidaan suhtautua meille hyödyllisenä henkilökohtaisena haasteena?
16 Tuntuu ehkä oudolta, että Jeesus lopettaa selostuksensa kysymykseen: ”Kuitenkin, kun Ihmisen Poika saapuu, löytäneekö hän sitä uskoa maan päältä?” (Luuk. 18:8) Hän jätti sen avoimeksi kysymykseksi. Vaikka tämä näyttäisi viittaavan siihen, ettei uskoa olisi runsaasti siihen aikaan, emme voi päätellä, ettei tosi uskoa esiintyisi lainkaan maan päällä. Voimme sen sijaan pitää sitä henkilökohtaisena haasteena. Meidän ei tulisi pitää itseämme yksilöinä ilman muuta varmoina tapauksina, kuinka kauan tahansa sitten olemmekin olleet Jehovan antautuneita palvelijoita. (1. Kor. 10:12, 13) Meidän ei tule ainoastaan noudattaa Luukkaan 11:9:n kehotusta ’pyytää – etsiä – kolkuttaa jatkuvasti’, vaan meidän täytyy myös ’tähyillä, pysyä hereillä, pysyä valveilla’, minkä tarpeellisuutta Jeesus korosti meidän aikanamme. Tämä vaatii kaikissa suhteissa hellittämättömyyttä, ulkopuolelta tulevan välinpitämättömyyden ja vastustuksen aiheuttaman paineen kestämistä sekä sisältä käsin tulevien heikkouksien voittamista. – Mark. 13:32–37; 14:38.
17. Mitä meidän pitäisi ennen kaikkea rukoilla ja kenen esimerkkiä seuraten?
17 Rukoile jatkuvasti uskossa, että voisit osoittautua uskolliseksi etkä vetäytyisi pois. (Hepr. 10:39) Rukoile ankarassa koetuksessa ollessasi jatkuvasti, että ennen kaikkea muuta tapahtuisi Jumalan tahto, niin kuin Jeesuskin rukoili suurimman ahdingon hetkellä. (Matt. 26:38–44) Jumalaa miellyttävät suuresti sellaiset rukoukset. Hän sallii meidän anojina ilmaista kiinnostuksemme syvyyden, halumme voimakkuuden ja vaikuttimemme aitouden. Vaikka hän on pitkämielinen, hän toimittaa oikeuden pikaisesti, kun aika on kypsä. – Ps. 55:16, 17; Room. 1:9–12.
”PYSYKÄÄ . . . HEREILLÄ KOKO AIKA RUKOILLEN”
18. a) Minkä selvän varoituksen ja kehotuksen Jeesus esitti ennustuksensa lopussa? b) Millä tavalla me voimme paeta kaikkea sitä, minkä on ”määrä tapahtua”?
18 Sopusoinnussa edellä olevan kanssa Luukkaan evankeliumi kertoo, kuinka Jeesus päättäessään sekä omaa aikaansa että meidän aikaamme koskevan ennustuksensa varoitti kohtuuttomuudesta ja siitä, ettei sydämemme ”rasittuisi liiasta syömisestä ja paljosta juomisesta ja elämän huolista ja se päivä [lopullisen tuomion päivä] kohtaisi [meitä] äkkiä samassa hetkessä kuin ansa”. Sitten hän sanoi selvästi: ”Pysykää siis hereillä koko aika rukoillen [mitä tarkoitusta varten?], että teidän onnistuisi päästä pakoon tätä kaikkea, minkä on määrä tapahtua, ja seisoa Ihmisen Pojan edessä.” (Luuk. 21:34–36) Tämä ei merkitse, että meidät otettaisiin pois toimintanäyttämöltä, vaan pikemminkin sitä, että meidän täytyy välttyä joutumasta yllätetyksi, niin että huomaisimme olevamme ansassa tai väärässä leirissä. Sen sijaan meidän täytyy aina rukoilla hartaasti ja yrittää toimia sopusoinnussa rukoustemme kanssa, niin että voimme ”seisoa [hyväksyttyinä] Ihmisen Pojan edessä”.
19. Mitä kysymyksiä meidän on hyödyllistä tehdä itsellemme rukouksesta, ja kuinka Nehemian esimerkki auttaa meitä?
19 Kuinka usein rukoilet, kun otat huomioon kaikki nämä monet muistuttimet, jotka kannustavat hellittämättömyyteen ja siihen, ettemme koskaan luopuisi? Vain määräaikoinako, kuten aterioilla tai kokouksissa? Ovatko rukouksesi lähtöisin vain mielestä ja huulilta vai ’rukoiletko’ ja pyydätkö hartaasti sydämestä, ehkäpä joskus ”lausumattomin huokauksin”? (Room. 8:26) Mistä tahansa tarpeesta onkin kysymys, sinä voit tehdä niin kuin Nehemia teki huomaamattomasti kuninkaan edessä ollessaan: ”Minä rukoilin taivaan Jumalaa.” (Neh. 2:4) Hänen uskon rukoukseensa vastattiin. Muista myös, että vaikka voitkin saada apua toisten rukouksista, niin kukaan ei voi todella toimia sijaisenasi rukouksessa.