Miksi kristittyjen tulee omaksua ja täyttää vastuu?
”Kantakaa toistenne kuormia, ja niin te täytätte Kristuksen lain. Sillä kunkin on kannettava oma taakkansa.” – Gal. 6:2, 5.
1. Mitä se tekisi, jota pyydettäisiin rakentamaan kuninkaan palatsia, missä hänkin saisi asuinsijan?
JOS joku kuningas päättäisi rakentaa palatsin ja jos hän ei ainoastaan näkisi hyväksi käyttää sinua rakennuksen pystyttämisessä, vaan myös lupaisi sinulle paikan asua siinä, niin miltä se sinusta tuntuisi? Mitä tekisit? Sinä sanoisit: Minä ryhtyisin iloiten ja kiitollisena työhön ja tekisin parhaani sekä puhuisin jokaiselle, jonka kanssa tulisin kosketukseen, sen kuninkaan hyvyydestä ja anteliaisuudesta.
2. Milloin tämän palatsin rakentaminen alkoi, ketkä ovat sen rakentajia ja kuka sen Mestarityöntekijä?
2 Tällaisesta kuninkaallisesta palatsista puhutaan profeetallisesti Psalmissa 29:9. Sitä on rakennettu yli tuhat yhdeksänsataa vuotta. Se on huone eli temppeli, jonka Jumala itse rakentaa, mutta ei elottomista kivistä, vaan elävistä rakennusaineista, ihmisistä, niin miehistä kuin naisistakin, jotka otetaan täältä maan päältä. Lisäksi hän on antanut rakennuksen ylivalvonnan parhaan, taitavimman Mestarityöntekijän käsiin, sellaisen, joka on ollut lukemattomat vuodet tämän suuren Yksinvaltiaan palveluksessa. Hän on Jumalan oma Poika, Kristus Jeesus, johon viitataan Sananlaskujen 8:22–31:ssä (Um) Jumalan personoituna viisautena ja joka sanoo: ”Jehova itse valmisti minut tiensä aluksi, varhaisimmaksi saavutuksistaan kauan sitten. . . . minä tulin hänen rinnalleen mestarityöntekijäksi, ja minusta tuli se, josta hän oli erityisen ihastunut päivästä päivään, ja minä olin iloinen hänen edessään koko ajan.” – Kol. 1:15, 16; Joh. 1:3.
3. Kenet Jehova pani peruskiveksi ja miksi?
3 Jumala, kaikkeuden Kuningas, näki hyväksi laskea Poikansa siksi huoneen peruskiveksi, jolle kaikki muut kivet rakennetaan. Pietari kirjoittaa hänestä: ”Tulkaa hänen tykönsä, elävän kiven tykö, jonka ihmiset tosin ovat hyljänneet, mutta joka Jumalan edessä on valittu, kallis, ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia.” (1. Piet. 2:4, 5) Hän teki niin, koska Jeesus osoitti olevansa ”koeteltu kivi, kallis kulmakivi, lujasti perustettu”. – Jes. 28:16.
4. Kenen huone se on, kuka antaa ”rakennussuunnitelman” sitä varten, ja mikä on rakentajien suhde huoneen omistajaan?
4 Vaikka Jeesus on ”mestarityöntekijä”, niin palatsi eli huone kuuluu Jumalalle, ja se on rakennettu häntä varten, jotta hän asuisi siinä henkensä välityksellä. (Ps. 26:8) Apostoli Paavalikin kertoo meille siitä sanoen: ”Kristus on uskollinen Poikana, hänen huoneensa haltijana; ja hänen huoneensa olemme me, jos loppuun asti pidämme vahvana toivon rohkeuden ja kerskauksen.” (Hepr. 3:6) Koska Jumala on viisas Arkkitehti, niin hän on myös Se, joka antaa ”rakennussuunnitelman” (Um) eli nimenomaiset määräykset Mestarityöntekijälleen sen rakentamisesta. (1. Aikak. 28:12, 19) Sen tähden puhutaan kaikista, jotka työskentelevät tällä rakennuksella, ”Jumalan työtovereina”. Niinpä luemmekin: ”Sillä me olemme Jumalan työtovereita; te olette Jumalan viljelysmaa, olette Jumalan rakennus.” – 1. Kor. 3:9.
5. a) Mihin tämä ”hengellinen huone” yhdistetään myös Raamatussa, ja kuinka monet muodostavat sen? b) Millä perusteella heitä kutsutaan siihen?
5 Tämä ”hengellinen huone” eli kuninkaallinen palatsi yhdistetään Raamatussa myös siihen valtakuntaan, minkä Suuri Arkkitehti, Korkein Jumala, antaa uskolliselle Pojalleen, joka vuorostaan ulottaa seuralaisilleen kutsun tulla ”’valituksi suvuksi, kuninkaalliseksi papistoksi, pyhäksi heimoksi, omaisuuskansaksi, julistaaksenne sen jaloja tekoja’, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa”. (1. Piet. 2:9) Heidän lukumääränsä on rajoitettu ainoastaan 144 000:ksi, kuten meille sanotaan Ilmestyskirjan 7:4–8:ssa ja 14:1–3:ssa. Jeesus sanoi pettämisyönään ensimmäisille valitsemilleen: ”Te olette pysyneet minun kanssani minun kiusauksissani; ja minä säädän teille, niinkuin minun Isäni on minulle säätänyt, kuninkaallisen vallan, niin että te saatte syödä ja juoda minun pöydässäni minun valtakunnassani ja istua valtaistuimilla ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa.” – Luuk. 22:28–30; 10:20; Dan. 7:13–22.
6. Mitä Jeesus sanoi ennen maan päältä lähtöään opetuslapsilleen valtakunnastaan, ja mitä luonnolliset tosiasiat osoittavat sen perustamisesta?
6 Ennen lähtöään maalliselta näyttämöltä Jeesus puhui opetuslapsilleen ja tarkoitti itseään ’jalosukuisella miehellä, joka lähti matkalle kaukaiseen maahan saadakseen itsellensä kuninkuuden ja sitten palatakseen’. (Luuk. 19:11, 12) Hän kertoi heille tämän kuvauksen painaakseen heidän mieleensä, että hänen valtakuntansa ei ollut ”kohta ilmestyvä”, so. sitä ei pitänyt perustettaman heidän aikanaan, vaan kauan jälkeenpäin, tosiaankin melkein tuhat yhdeksänsataa vuotta myöhemmin. Nykyiset luonnolliset tosiasiat asetettuina täyttyneitten ennustusten rinnalle todistavat kiistattomasti, että tämä valtakunta on perustettu taivaissa ja että Mestarirakentaja on tullut. Vuonna 1914, kansojen aikain loppuessa, Jeesus otti suuren valtansa ja alkoi hallita vihollistensa keskellä. (Ps. 110:1, 2) Todistukseksi tästä pyydämme lukijaa tutkimaan huolellisesti ja rukoillen Matteuksen 24., Luukkaan 21. ja Markuksen 13. luvun. Katso myös yksityiskohtaisia selityksiä lokakuun 15. päivän Vartiotornista 1958 kirjoituksesta ”Jumalan valtakunta hallitsee – onko maailman loppu lähellä?”
7. Mitä Jeesus antoi työntekijöille ”jalosukuista miestä” koskevassa vertauksessa, ja mitä heidän piti tehdä niillä?
7 Jeesuksen esitetään ”jalosukuista miestä” koskevassa vertauksessa kutsuneen kymmenen palvelijaansa ja antaneen heille kymmenen ”leiviskää” sanoen: ”Asioikaa näillä, kunnes minä tulen.” (Luuk. 19:13) Matteus esittää samanlaisen vertauksen. ”Leiviskät” tarkoittavat työtä, mitä työntekijät ovat ryhtyneet tekemään Valtakunnan saarnaamiseksi, so. Valtakuntaluokan kokoamiseksi ja sitten Valtakunnan alamaisten kokoamiseksi ja valistamiseksi. He olivat hyväksyneet kiitollisina tämän vastuun, ja nyt heidän täytyi uskollisesti suorittaa se. Mutta mitä ”jalosukuinen mies”, kuningas Kristus, havaitsi ”saatuaan itsellensä kuninkuuden” vuonna 1914 (jKr.) ja tultuaan palvelijoittensa luo ilmestyessään vuonna 1918 katsomaan, täyttivätkö he oikein ja innokkaasti vastuunsa vai eivät?
8. Millaisen tilan ”jalosukuinen mies” havaitsi vallitsevan palvelijoittensa keskuudessa, kun hän palasi?
8 Hän tapasi kaksi palvelijaluokkaa. Toinen luokka näki voittoisan Kuninkaan toiminnassa, toimi uskollisesti Valtakunnan hyvän uutisen saarnaamisessa ja niiden Valtakunnan perillisten auttamisessa, joita Jehova toi mukaan saatettaviksi kypsyyteen, jotta heitäkin voitaisiin käyttää hänen loistoisan hallituksensa toiminnoissa. Apostoli Paavali sanoo siitä, että Jumala ryhtyi toimenpiteisiin ”tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön”. (Ef. 4:12) Vaikka toiseen palvelijaluokkaan kuuluvat olivat saaneet samat palvelustilaisuudet, ja vaikka he olivat hyväksyneet ne, niin he olivat laiminlyöneet velvollisuutensa ja vastuunsa, kääntäneet huomionsa palvelijatovereittensa lyömiseen, tulleet laiskoiksi ja lakanneet asioimasta ”leivisköillään”. He panivat ”leiviskänsä” ”liinaseen” tullen toimettomiksi Herran palveluksessa, Valtakunnan saarnaamisessa. – Luuk. 19:20; Matt. 24:48, 49.
9. Miten hän toimi sitten ensimmäistä luokkaa kohtaan?
9 Mitä Herra teki tämän johdosta? Hän ryhtyi heti toimenpiteisiin. Hän sanoi ensimmäiselle palvelijalle: ”Hyvä on, sinä hyvä palvelija; koska vähimmässä olet ollut uskollinen, niin saat vallita kymmentä kaupunkia.” (Luuk. 19:17) Tämänkaltaisille palvelijoille annettiin enemmän Valtakunnan etuja Valtakunnan perillisten kokoamisessa, ja heidän ilonsa ja onnellisuutensa lisääntyivät suuresti ja ovat lisääntyneet siitä lähtien.
10. Mitä hän sanoi ja teki toimettomille ja miksi?
10 Pankaamme merkille nyt erästä ihmisluokkaa esittävän toimettoman palvelijan tila. Hän ei ollut ainoastaan laiska ja arvostamaton, vaan myös ilkeä ja moittimishaluinen. Hän syytti rakkaudellista Herraansa tylyksi, vaativaksi, joka leikkasi sieltä, mihin hän ei kylvänyt, ja kokosi sieltä, missä hän ei ollut eloa viskannut. (Luuk. 19:20, 21; Matt. 25:24, 25) Mutta suvaitsiko Herra tällaista epäoikeudenmukaista ja ilkeätä syytöstä? Hän lausui viivyttelemättä epäsuotuisan tuomion hänelle. Hän sanoi häntä pahaksi ja laiskaksi, kelvottomaksi palvelijaksi. Häneltä otettiin hänen leiviskänsä pois ja annettiin sille, jolla oli kymmenen leiviskää, ja uskoton palvelija heitettiin ulkopuoliseen pimeyteen. (Luuk. 19:22, 23; Matt. 25:28–30) Miksi? Koska sen luokan jäsenistä oli tehty Jumalan pyhien salaisuuksien huoneenhaltijoita (1. Kor. 4:1), he olivat suostuneet käytettäviksi Jehovan ”lampaitten” ruokkimisessa osallistumalla Kristuksen lampaankaltaisten seuraajien kokoamiseen ja rakentamiseen, mutta he tulivat laiminlyöviksi, toimettomiksi. Huomaa, että heidät heitettiin ulkopuolelle pimeyteen, mutta ei moraalittomuuden eikä minkään muunkaan lihallisen synnin takia, vaan siksi, että he eivät työskennelleet lisätäkseen leivisköitään Valtakunnan palveluksessa; he eivät huolehtineet vastuustaan.
USKOLLISIA ESIMERKKEJÄ
11. Millä tavalla Jeesuksen esimerkki innokkaana työntekijänä on huomattava?
11 Raamattu on täynnä uskollisia esimerkkejä työntekijöistä, jotka kantoivat kiitollisina vastuunsa. Kaikkein suurin esimerkki on Jeesuksen Kristuksen, jolla oli tosiaan kuluttava into Jehovan huoneen puolesta ja joka työskenteli sen hyväksi. Hän ei vitkastellut eikä sanonut Isälleen: ”Työ, minkä sinä annoit minulle, on liian raskas ja vaatii paljon aikaa ja ponnistusta.” Ei, vaan hän meni suoraan eteenpäin sanoen: ”Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni.” (Ps. 40:9; Hepr. 10:7–9) Pane merkille sanat: ”Minä teen mielelläni.” Hän täytti Isänsä tahdon Jumalan hengellisen temppelin rakentamisessa ”elävistä kivistä” tehden sen rakkaudesta, ja hän iloitsi tässä työssä. Jumala oli antanut hänelle kaksitoista apostolia rakennuksen toissijaisiksi peruskiviksi, ja hän opetti heitä ja valmensi heitä rakkaudellisesti saarnaajiksi ja opettajiksi ollen joka päivä heidän kanssaan. Hän rakasti heitä niin paljon, että antoi oman henkensä heidän ja kaikkien ”lampaittensa” edestä. Hän täytti vastuunsa loppuun asti. Osoitammeko me kristittyinä tällaista intoa Jehovan ”lampaitten” puolesta? – Joh. 10:11–17.
12. a) Mitä eräs toinen, joka omaksui ja täytti vastuunsa, tunsi veljiään kohtaan? b) Mitkä kiintymyksen sanat hän kirjoitti tessalonikalaisille?
12 Toinen uskollinen esimerkki vastuun hyväksymisestä ja täyttämisestä Jumalan ”lampaisiin” nähden on apostoli Paavalin antama. Tämä Jumalan työtoveri otti vastuunsa niin vakavasti sydämessään, että hän ’uhrasi kaikkensa, uhrasi itsensäkin’ iloiten veljiensä edestä. (2. Kor. 12:15) Vaikka hän tiesi Jumalan hengen kaupungista kaupunkiin ilmoittaessa, että kahleet ja ahdistukset odottivat häntä Jerusalemissa, niin hän meni suoraan eteenpäin, kuten hän sanoo: ”En minä kuitenkaan pidä henkeäni itselleni minkään arvoisena, kunhan vain täytän juoksuni ja sen viran, jonka minä Herralta Jeesukselta olen saanut: Jumalan armon evankeliumin todistamisen.” (Apt. 20:24) Toisen kerran hän sanoi rakentajatovereilleen Tessalonikassa: ”Mekin, teitä hellien, halusimme antaa teille, ei ainoastaan Jumalan evankeliumia, vaan oman henkemmekin, sillä te olitte meille rakkaiksi tulleet.” (1. Tess. 2:8) Mikä sai hänet henkensäkin antamaan? Into ja rakkaus Jehovan huoneen ”eläviä kiviä” kohtaan.
13. Millä tavalla Paavali ilmaisi vastuunsa ”eläviä kiviä” kohtaan?
13 Eikä hän lausu pelkkiä sanoja, vaan todistaa myös sen. Kirjoittaessaan korinttolaisille, jotka eivät rakastaneet häntä sillä tavalla kuin hän rakasti heitä, ja kertoessaan heille kärsimyksistään rakentaessaan veljiään hengellisesti hän luettelee koko joukon pahoinpitelyjä, joita hän sai palveluksensa aikana – sellaisia, joiden kärsimisessä hyvin harvat meistä nykyään tulevat lähellekään häntä. Hän jatkaa sanoen: ”Kaiken muun [so. päivittäisten vaarojensa ja vastoinkäymistensä] lisäksi jokapäiväistä tunkeilua luonani, huolta kaikista seurakunnista. Kuka on heikko, etten minäkin olisi heikko? Kuka lankeaa, ettei se minua polttaisi?” (2. Kor. 11:23–29) Ajattelehan sitä! Keskellä kaikkia näitä vaaroja ja vastoinkäymisiä hänellä oli huoli kaikista seurakunnista. Hän murehti niiden hengellisestä hyvinvoinnista. Hän rakasti veljiään. Hän ajatteli heitä. Hän tunsi syvästi vastuunsa heistä.
14. Miten Jehovan todistajain tulee täyttää vastuunsa heikkoja kohtaan?
14 Noudattavatko kaikki Jehovan todistajat Paavalin esimerkkiä tässä suhteessa? Huolehdimmeko me samaten heikoista veljistämme? Käyvätkö ne meistä, jotka ovat palvelijoita ja tutkistelunjohtajia, näiden hengellisesti sairaitten luona heidän kodeissaan auttaakseen heitä? Onko meillä tämä Paavalille ominainen huoli, niin että valvomme peläten, että joku veljistämme olisi tullut hengellisesti sairaaksi tai olisi kompastunut syystä tai toisesta? Olet luultavasti havainnut, että jotkut heikoista Valtakunnan julistajista ovat lakanneet käymästä kokouksissa eivätkä ole raportoineet kenttäpalvelusta, sanokaamme viikkoon tai pariin. Otatko sinä asiaksesi käydä heidän luonaan valmistautuneena etukäteen antamaan hengellistä neuvoa ja opetusta heidän hengellisen sairautensa parantamiseksi? Puhutko sinä ’lohduttavasti näille masentuneille sieluille’? (1. Tess. 5:14, Um) Oletko mennyt heidän kotiinsa ja pyytänyt heitä tahdikkaasti lähtemään kanssasi tekemään yhden tai pari uusintakäyntiä hyväntahtoisten luo heidän lähistöllään? Oletko sinä tietoinen siitä, että sinä tulet tekemään tilin yhdenkin ”lampaan” menetyksestä? (Hepr. 13:17) Muista, että se on Jehovan Jesajan kautta antama käsky, kun hän sanoo kypsille työntekijöille: ”Vahvistakaa hervonneet kädet, voimistakaa horjuvat polvet.” (Jes. 35:3) Samaa tarkoittavat Paavalin Roomalaiskirjeen 15:1, 2:sessa esittämät sanat: ”Mutta meidän, vahvojen, tulee kantaa heikkojen vajavaisuuksia, eikä elää itsellemme mieliksi. Olkoon kukin meistä lähimmäiselleen mieliksi hänen parhaaksensa, että hän rakentuisi.” Sovellammeko me kristittyinä tätä neuvoa itseemme?
”KAIKKIEN KANSOJEN HALUTUT”
15. Mitä Jehova on päättänyt tehdä huoneelleen tänä lopun aikana, ja miten Jeesuksen sanat ovat sopusoinnussa sen kanssa?
15 Kuten aikaisemmin tässä lehdessä on osoitettu, niin Jehovan temppelin, huoneen eli palatsin muodostaa 144 000 ja yksi ”elävää kiveä”. Tänä lopun aikana on suurin osa heistä laskettu taivaaseen herättämällä heidät kuolleista, ja ainoastaan jäännös heistä on vielä maan päällä odottamassa muuttumistaan. (1. Tess. 4:15–17) Tämän loistoisan huoneen Tekijä haluaa nyt loputtomassa laupeudessaan täyttää tämän huoneen ihmisillä, jotka arvostavat hänen rakkauttaan ja hyvyyttään. Toisin sanoen hän tahtoo tarjota sadoilletuhansille ihmiskuntaan kuuluville edun liittyä näihin temppelin ”eläviin kiviin”, jotta hekin saisivat iankaikkisen elämän uudessa maailmassa tuntemalla Jehovan ja hänen Poikansa ja tulemalla palvojatovereiksi ”elävien kivien” kanssa. Nämä seuralaiset ovat niitä, jotka Jeesuksen mielessä oli hänen sanoessaan: ”Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta; myös niitä tulee minun johdattaa, ja ne saavat kuulla minun ääneni, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen.” – Joh. 10:16; 17:3.
16. a) Milloin ja minkä tapauksen jälkeen näitä ”kaikkien kansojen haluttuja” alkoi tulla mukaan? b) Mistä he tulevat ja mitä varten?
16 Milloin näiden ”muiden lampaitten” kokoaminen tapahtuu? Jesaja sanoo henkeytettynä: ”Aikojen lopussa”, jolloin ”Herran temppelin vuori [on] seisova vahvana, ylimmäisenä vuorista”. (Jes. 2:2) Ja miten Jehova kokoaa heidät? Hän sanoo: ”Vielä vähän aikaa, ja minä liikutan taivaat ja maan, meren ja kuivan. Ja minä liikutan kaikki pakanakansat, ja kaikkien pakanakansojen kalleudet [halutut, Um] tulevat, ja minä täytän tämän temppelin kunnialla, sanoo Herra Sebaot.” (Hagg. 2:6, 7) Kuninkaallinen huone alkoi täyttyä näistä ”kaikkien kansojen halutuista” Jumalan valtakunnan synnyttyä taivaissa vuonna 1914 (jKr.) ja suuren ahdistuksen alkaessa Saatanalle ja hänen jumalattomalle joukolleen taivaassa. Yksi vanhimmista ilmoitti Johannekselle ”muiden lampaitten” ”suuresta joukosta”: ”Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.” (Ilm. 7:9–14) Näitä nöyriä, lampaankaltaisia ihmisiä, joita on Johanneksen mukaan lukematon suuri joukko, alkoi tulla kuninkaalliseen huoneeseen eli temppeliin, kun he kuulivat Jumalan valtakuntaa saarnattavan itselleen vuodesta 1919 lähtien. Heitä tulee nyt noin 185 maasta ja merensaaresta, jotta heille opetettaisiin Jehovan teitä ja he vaeltaisivat hänen polkujaan. – Jes. 2:3.
17. a) Mikä on siis oikeitten paimenien vastuu? b) Minkä varoituksen Päätarkastaja antaa itsekylläisille?
17 Kuka heitä opettaa? Jehova vakuuttaa, että hän herättää lopun aikana ”heille paimenia, ja he kaitsevat heitä”. (Jer. 23:4) Oletko sinä yksi näistä paimenista? Oletko omaksunut tämän vastuun ja täytätkö sen? Kerrotaan, että Jehovan todistajain seurakunnissa on joitakuita päteviä, kypsiä veljiä, joilla on kyky antaa apua ja valmentaa näitä lampaankaltaisia oppivaisia ihmisiä, mutta jotka eivät tee sitä. Miksi eivät? Koska he eivät halua tulla sidotuiksi. He unohtavat, että nyt, vähän ennen Harmagedonia, näkymätön Tarkastaja, Jeesus Kristus, sanoo niille seurakunnissa oleville, jotka luulevat elävänsä, mutta ovatkin kuolleita: ”Heräjä valvomaan ja vahvista jäljellejääneitä, niitä, jotka ovat olleet kuolemaisillaan.” (Ilm. 3:1–3) Tällaista itsekylläisyyden henkeä on joidenkuiden keskuudessa joissakin Jumalan kansan seurakunnissa, ja jos he eivät kadu ja herää etuihinsa auttamalla niitä, jäljellejääneitä, ”jotka ovat olleet kuolemaisillaan”, niin he menettävät hengellisen näkökykynsä eivätkä tunne aikaa, jolloin Kristus tulee tekemään tiliä heidän kanssaan.
18. a) Mitä välinpitämättömät itse asiassa sanovat Jehovalle ja hänen vaimojärjestölleen? b) Miten kypsien veljien ja tutkistelunjohtajien tulee menetellä näitä hengellisiä lapsukaisia kohtaan?
18 Jehova tuo nyt temppeliinsä kymmeniätuhansia nöyriä ja oppivaisia ihmisiä kaikista kansoista joka vuosi. Ne, jotka välttävät vastuutaan, sanovat itse asiassa hänelle: ’Isä, lakkaa tuomasta heitä’, ja hänen vaimojärjestölleen: ’Lakkaa synnyttämästä heitä, heitä on liian paljon meille, meillä ei ole aikaa ruokkia heitä.’ Etkö ymmärrä, että sinä määräät itse asiassa välinpitämättömällä, veltolla toimintatavallasi Jumalalle, miten hänen pitäisi hoitaa asiansa? Kuka sitten ruokkii näitä lampaita, opettaa ja valmentaa heitä? Odotatko sinä näiden lapsukaisten ruokkivan itseään? Ruokitko sinä itseäsi ollessasi pienokainen? Tottelevaisten työntekijäin täytyy noudattaa Paavalin esimerkkiä, kun hän ’oli lempeä veljien keskuudessa, niinkuin imettävä äiti, joka vaalii lapsiansa’. (1. Tess. 2:7) Se merkitsee sitä, että kun raamatuntutkistelun johtajat ja kypsät Valtakunnan julistajat näkevät Jumalan ”lampailla” olevan vaikeata vastata kysymyksiin heidän raamatuntutkistelussaan, niin heidän täytyy ottaa asiakseen käydä heidän luonaan opettamassa heille, miten tulee tutkia, paloitella heille ravintoa, kunnes he kasvavat kypsyyteen.
19. a) Miksi eräät ovat tulleet veltoiksi vastuuseensa nähden nykyään? b) Mitkä muinaiset ja nykyiset esimerkit todistavat, että heidän selittelynsä on perusteeton?
19 On huomattu, että jotkut ovat tulleet seurakunnissa leväperäisiksi ja ovat olleet välinpitämättömiä vastuunsa täyttämisessä asettamalla maallisen työnsä Valtakunnan etujen yläpuolelle ja ovat tehneet ylitöitä huolehtiakseen tämän maailman mukavuuksista ja ylellisyyksistä. He jäävät pois kokouksista ja usein kenttäpalveluksesta. He riistävät itseltään uskollisten veljiensä toveruuden ja seuran, mikä on niin tärkeä ja kannustava tänä lopun aikana. He perustelevat asiaa näin: ”Me olemme naimisissa, meillä on lapsia, meidän täytyy tehdä työtä huolehtiaksemme perheestämme.” Aivan niin. Paavalin mukaan ”jos joku ei pidä huolta omaisistaan ja varsinkaan ei perhekuntalaisistaan, niin hän on kieltänyt uskon ja on uskotonta pahempi”. (1. Tim. 5:8) Mutta miten oli profeettojen Jesajan, Hesekielin ja Hoosean sekä apostoli Pietarin laita? Miten nykyään tuhansien muiden, jotka ovat naimisissa ja joilla on useita lapsia, mutta jotka silti ovat ahkeria työntekijöitä Jehovan palveluksessa? Miten heidän onnistuu jatkaa? Missä on velttojen veljien usko? He suhtautuvat epäilemättä keveästi Jeesuksen, Mestarityöntekijän, sanoihin: ”Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.” (Matt. 6:33; Ps. 37:25) Nämä veljet panevat sananparren mukaisesti kärryt hevosen eteen, ja siitä syystä heillä ei ole Herransa iloa.
20. a) Mikä etu meillä on nyt, ja mitä meidän täytyy tehdä ollaksemme Herramme ilossa? b) Keiden väsymätöntä nykyistä esimerkkiä tulee niiden noudattaa, jotka sanovat: ”Olen väsynyt”?
20 On etu saada olla työntekijänä Jehovan palveluksessa varsinkin nyt ”kaikkien kansojen haluttujen” lopullisessa kokoamisessa. Jos haluamme kuulla seuraavien sanojen kaikuvan korvissamme: ”Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. . . . Mene herrasi iloon”, niin meidän täytyy omaksua ja täyttää vastuumme. Jos me kuvittelemme Messias-Kuninkaan voittavan vihollistensa keskellä ja jos olemme sopusoinnussa sen vanhurskaan sodan kanssa, mitä hän käy Saatanaa ja jumalattomia voimia vastaan, niin meidän täytyy olla alttiita tänä hänen sotavoimiensa päivänä. Muuten me joudumme häviölle. Mitä voittoisa Kuningas ajattelee siitä, joka ei tule edes raamatuntutkisteluun, mihin heikot ”lampaat” tulevat tutkimaan Jumalan sanaa, antamaan apuaan heille ja joka puolustelee sanomalla, että hänen kotinsa on niin monen korttelin päässä? Mitä tämä veli sanoo Afrikan Njassamaassa olevista todistajista, joiden on ’kuljettava 10–25 kilometriä sateessa ja uitava yhden tai kahden krokotiilien vaaralliseksi tekemän virran yli’ päästäkseen seurakunnan kokouksiin? Heikko puolustelu ”olen väsynyt” ei auta häntä. Mestarityöntekijä ei halua laiskoja ihmisiä armeijaansa. Hän oksentaa sellaisen arvottomana soturina ja työntekijänä pois suustaan. – Ilm. 3:16.
21. a) Onko sopivaa tavoitella minkälaisen palvelijan asemaa tahansa seurakunnassa? b) Mistä kahdesta syystä kaikkien Jehovan todistajien tulee omaksua ja täyttää vastuu?
21 Seurakunnanpalvelijoista ja tutkistelunjohtajista, jotka hoitaisivat ”muiden lampaitten” suurta kokoamistyötä, on huutava puute. Apostoli Paavali kehottaa kyvykkäitä veljiä tavoittelemaan näitä asemia tarmokkaasti neuvoen Timoteusta: ”Jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen.” (1. Tim. 3:1) Viisaan Yksinvaltiaan loistoisa palatsi tulee hyvin pian valmiiksi, kun nyt maan päällä olevat viimeiset jäsenet on liitetty niihin ”eläviin kiviin”, jotka ovat jo taivaissa. ”Kaikkien kansojen haluttujen” virtaaminen temppeliin on käynnissä ja tulee yhä kiihkeämmäksi. Mitä meidän on tehtävä? Kuulummepa me voideltuihin, jotka muodostavat Jehovan palatsin taivaissa, tai maallisiin ”muihin lampaisiin”, niin me olemme kypsinä kristittyinä omaksuneet vastuun työskennellä muiden nöyrien ihmisten kokoamisessa ja heidän tekemisessään Jehovan kuuliaisiksi palvojiksi ja opettajiksi. Meidän täytyy täyttää tämä vastuu rakkaudellisesti. Miksi niin? Ensiksikin siksi, että Korkeimman Jumalan työtoverina oleminen tässä suurenmoisessa työssä on arvaamaton etu ja kunnia, ja toiseksi siksi, että elämä on tarjolla sekä opettajalle että niille, joita opetetaan. Henkeytetty apostoli Paavali tekee tämän hyvin selväksi kirjoittaessaan Timoteukselle: ”Valvo itseäsi ja opetustasi, ole siinä kestävä.” Miksi? ”Sillä jos sen teet, olet pelastava sekä itsesi että ne, jotka sinua kuulevat.” – 1. Tim. 4:16.