Kristittyjen omaama rauha

”Minä tahdon kuulla, mitä tosi Jumala Jehova puhuu, sillä hän puhuu rauhaa kansalleen ja uskollisilleen.” – Ps. 85:9, Um.

 1, 2. Mitä lisämerkityksiä sanalla ’rauha’ on, ja mikä ennustus valaisee sitä hyvin?

RAUHA! Miten suloinen onkaan tämän sanan kaiku siihen liittyvien mielleyhtymien takia! Rauha tuo mieleen tyyneyden, levollisuuden, vapauden kitkasta ja riidasta, epäilystä ja pelosta. Ei ihme, että Jumalan sanassa olevat rauhan lupaukset ovat niin lohdullisia!

² Ihastuttava on tosiaan profeetta Jesajan esittämä kuvaus rauhasta: ”Erämaassa asuu oikeus, ja puutarhassa majailee vanhurskaus. Silloin vanhurskauden hedelmä on rauha, vanhurskauden vaikutus lepo ja turvallisuus iankaikkisesti. Ja minun kansani asuu rauhan majoissa, turvallisissa asunnoissa, huolettomissa lepopaikoissa.” – Jes. 32:16–18.

 3. Kuka rikkoi alun perin kaikkeuden rauhan, ja miksei rauhaa ole nyt?

³ Jumalan tahto on rauha kaikille luomuksilleen, ja koko kaikkeudessa oli rauha, kunnes suuri rauhanrikkoja Saatana ilmestyi. Siitä lähtien on täällä maan päällä ollut vähän rauhaa. Sanotaan tosiaan, että muistiin merkityn historian menneinä 3 370 vuotena on ollut 3 143 sotavuotta ja vain 227 rauhanvuotta eli 13,8 vuotta sotaa jokaista rauhanvuotta kohti. Mutta eikö tämä ollut odotettavissakin, koska suuri rauhanrikkoja Saatana on ”tämän maailman jumala”? Hän on pahuuden personoituma, eivätkä pahuus eli jumalattomuus ja rauha kerta kaikkiaan viihdy yhdessä, kuten luemme: ”Mutta jumalattomat ovat kuin kuohuva meri, joka ei voi tyyntyä ja jonka aallot kuohuttavat muraa ja mutaa. Jumalattomilla ei ole rauhaa, sanoo minun Jumalani.” – 2. Kor. 4:4; Jes. 57:20, 21.

 4. Varsinkin mistä lähtien rauha on kaikonnut maan päältä, ja minkä ennustusten täyttymyksestä se nähdään?

⁴ Rauha on ollut poissa maan päältä erityisesti vuodesta 1914 lähtien, jolloin apostoli Johanneksen apokalyptisen näyn tulipunainen hevonen ratsastajineen ilmestyi: ”Ja minä näin, . . . hevonen, tulipunainen, ja sen selässä istuvalle annettiin valta ottaa pois rauha maasta, että ihmiset surmaisivat toisiaan; ja hänelle annettiin suuri miekka.” Tuo vuosi merkitsi myös tämän asiainjärjestelmän loppua koskevan Jeesuksen suuren ennustuksen täyttymisen alkua: ”Sillä kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan.” Siitä lähtien ovat Jeesuksen seuraavatkin sanat saaneet silmiinpistävän täyttymyksen: ”Ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivo, kun meri ja aallot pauhaavat. Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa.” – Ilm. 6:2, 4; Matt. 24:7; Luuk. 21:25, 26.

 5. Mikä osoittaa, että ihmiset yleensä haluavat rauhaa, ja miksi he eivät ole kyenneet hankkimaan sitä?

⁵ Ihmiset eivät tosin yleensä haluaisi siten olevan. Eivät lainkaan! He kaipaavat hartaasti rauhaa, ja vain silloin, kun heidät on kiihotettu vihan propagandalla, he haluavat sotaa. Todistus tästä nähdään siinä, että ihmiset ponnistelevat saadakseen aikaan rauhansopimuksia ja liittoja, jotka tekevät sodan laittomaksi. Se on näennäisesti yksi Yhdistyneiden Kansakuntien päätavoitteista, kuten voidaan nähdä kirjoituksesta, mikä on hakattu kiviseinään Yhdistyneitten Kansakuntien päärakennusta vastapäätä ja kuuluu: ”He takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan.” Poliitikot lupaavat rauhaa tullakseen valituiksi. Mutta heidän lupauksistaan, suunnitelmistaan ja yrityksistään huolimatta sota vitsaa jatkuvasti ihmiskuntaa hutiloinnin, ahneuden ja kansallismielisyyden tähden ja koska Saatana, suuri rauhanrikkoja, on tämän asiainjärjestelmän jumala.

 6. Millä erheellisellä ajatuksella maailman viisaat yrittävät puolustella ihmisen kyvyttömyyttä varmistaa rauha, ja mikä osoittaa heidän olevan väärässä?

⁶ Ilmeisesti yrittäessään puolustella ihmisen kyvyttömyyttä rauhan aikaansaamisessa huomaamme eräitten tämän maailman viisaitten väittävän, että sota on siunaus, että se on välttämätön edistymiselle. Niinpä luemme edesmenneen huomatun englantilaisen kehitysopin kannattajan sir Arthur Keithin kuolemasta: ”Vuonna 1931, toistaen Herbert Spencerin ja muiden uusdarwinistien mielipidettä, hän julisti, että sota on edistyksen ehto. ’Luonto’, hän sanoi, ’pitää ihmishedelmätarhan terveenä karsimalla sitä puutarhaveitsellä. Sota on sen puutarhaveitsi.’ Hän vakuutti myös, että rotuennakkoluulot ovat tärkeitä kansan elinvoimalle.”a Voisiko mikään olla typerämpää? Eikö sodan aikana tuhoudu kansan paras miesvoima? Armeijat eivät halua heikkoja, henkisesti, moraalisesti ja ruumiillisesti sopimattomia. Voiko sen lisäksi kukaan väittää maailman olevan paljon paremmassa kunnossa nykyään henkisesti, moraalisesti, ruumiillisesti, taloudellisesti jne. kuin ennen vuotta 1914 siksi, että se on kokenut kaksi maailmansotaa? Ottakaamme vain yksi esimerkki: Voiko kukaan osoittaa Sveitsin kansaa ja syyttää sitä huonommuudesta siksi, ettei sitä ”karsittu”, koska se ei sotkeutunut noihin kahteen sotaan eikä moniin muihinkaan sotiin useina vuosina aikaisemmin? Päinvastoin eräs historioitsija kertoo tietystä Sveitsin historian kaudesta: ”Seurannut rauhan kausi koitui edistykseksi Sveitsin elämän kaikissa piirteissä.”b Rauha, ei sota, auttoi heitä edistymään. Tämän maailman viisaus on totisesti hulluutta Jumalan silmissä ja kaikkien niiden ihmisten silmissä, jotka kykenevät ajattelemaan selvästi! – 1. Kor. 3:19.

RAUHAN JUMALA JA RAUHANRUHTINAS

 7. Minkä todistuksen Raamattu antaa siitä, että Jehova on rauhan Jumala?

⁷ Suuren rauhanrikkojan Saatanan ja ihmisen kyvyttömyyden suorana vastakohtana rauhan aikaansaamiseksi on Jehova Jumala, rauhan Jumala. Me löydämme hänen Sanastaan, Pyhästä Raamatusta, rauhan mainittuna noin 350 kertaa. Sen sivuilla luvataan rauha, neuvotaan siihen ja painotetaan sitä kerran toisensa jälkeen alusta loppuun. Kristillisissä kreikkalaisissa kirjoituksissa kuvataan Jehova Jumala yhä uudelleen ”rauhan Jumalana”. Sitähän meidän tuleekin odottaa kaikkiviisaalta, kaikkivoivalta, oikeudenmukaiselta ja rakkaudelliselta Jumalalta. – Room. 15:33; 16:20; 1. Kor. 14:33; 2. Kor. 13:11; Fil. 4:9; 1. Tess. 5:23; Hepr. 13:20.

 8. Miten Raamattu liittää Jeesuksen Kristuksen rauhaan?

⁸ Samoin kuin Jehova on rauhan Jumala, hänen Poikansa Jeesus Kristus on ”Rauhanruhtinas” ja ”rauhan Herra”. (Jes. 9:5; 2. Tess. 3:16) Meille sanotaan hänen hallituksestaan: ”Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton.” Kun hän hallitsee maata, niin ”rauha on oleva runsas siihen saakka, kunnes kuuta ei enää ole”. – Jes. 9:6; Ps. 72:7.

 9, 10. Keille Jehova Jumala ja Jeesus Kristus ovat antaneet rauhan, ja mitkä ennustukset he siten täyttävät?

⁹ Mutta Jehova Jumala ja Jeesus Kristus eivät pidä rauhaa itsellään. He suovat sen uskollisille palvelijoilleen ja seuraajilleen, kuten luemme: ”Herra [Jehova, Um] siunaa kansaansa rauhalla.” ”Minä tahdon kuulla, mitä tosi Jumala Jehova puhuu, sillä hän puhuu rauhaa kansalleen ja uskollisilleen.” (Ps. 29:11; 85:9, Um) Heille on suotu rauha erityisesti Jeesuksen syntymästä lähtien, jolloin enkelit lauloivat: ”Maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan [Jumalalla] on hyvä tahto!” tai: ”Rauha ihmisille, joita hän suosii!” (Luuk. 2:14, suom.; Ak) Ja vähää ennen kuin Jeesus jätti apostolinsa ja palasi Isänsä luo, hän vakuutti heille: ”Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille.” – Joh. 14:27; 16:33.

¹⁰ Ovatko Jehova Jumala ja Jeesus Kristus osoittautuneet uskollisiksi lupauksilleen rauhan antamisesta heidän palvelijoilleen ja seuraajilleen? Totisesti he ovat! Suuri ja yltäkylläinen on se rauha, mikä vallitsee heidän keskuudessaan, niin kuin oli ennustettukin: ”Minä luon . . . rauhan, rauhan kaukaisille ja läheisille.” ”Minä panen sinulle esivallaksi rauhan.” ”Minä ohjaan hänen tykönsä rauhan niinkuin virran.” Ja Jes. 2:4:n profeetalliset sanat täyttyvät näiden kristittyjen keskuudessa eikä Yhdistyneissä Kansakunnissa: ”Niin he takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan.” – Jes. 57:19; 60:17; 66:12.

11, 12. a) Millaista sanomaa Jumalan palvelijat tuovat, ja minä se tekee heidät tunnetuiksi? b) Mitä voidaan sanoa tavasta, jolla näiden tulee tuoda sanomansa?

¹¹ Jäljitellen Jehova Jumalaa ja Jeesusta Kristusta ne kristityt, joiden keskuudessa nämä ennustukset täyttyvät, yrittävät epäitsekkäästi saada toisetkin jakamaan heidän kanssaan heidän rauhansa. Siitä syystä heidän tuomansa sanoma kuvataan kerran toisensa jälkeen ”rauhan evankeliumiksi”. (Apt. 10:36; Ef. 6:15) He ovat Jes. 52:7:ssä ennustettuja rauhan sanansaattajia: ”Kuinka suloiset ovat vuorilla ilosanoman tuojan jalat, hänen, joka julistaa rauhaa, ilmoittaa hyvän sanoman, joka julistaa pelastusta, sanoo Siionille: ’Sinun Jumalasi on kuningas!’”

¹² Nämä Jehovan kristityt palvelijat eivät ainoastaan tuo rauhan sanomaa, vaan he myös tuovat sen rauhaisalla tavalla, niin kuin Jeesus osoitti lähettäessään 70 evankelistaa: ”Kun tulette johonkin taloon, niin sanokaa ensiksi: ’Rauha tälle talolle!’ Ja jos siellä on rauhan lapsi, niin teidän rauhanne on lepäävä hänen päällänsä; mutta jos ei ole, niin se palajaa teille.” Huomaa, miten tärkeäksi tämä tekee rauhan: kristittyjen tulee etsiä ihmisiä, jotka ovat rauhan ystäviä, kulkiessaan talosta taloon viemässä ”rauhan evankeliumia”! Se, että kristittyjen tulee esittää rauhan sanomansa rauhallisella tavalla, nähdään myös apostoli Paavalin Timoteukselle antamasta neuvosta: ”Mutta vältä tyhmiä ja taitamattomia väittelyjä, sillä tiedäthän, että ne synnyttävät riitoja. Mutta Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään; hänen tulee sävyisästi ojentaa vastustelijoita.” – Luuk. 10:5, 6; 2. Tim. 2:23–25.

AINOALAATUINEN RAUHA

13. Mitä lisämerkityksiä heprealaisilla ja kreikkalaisilla rauhaa merkitsevillä sanoilla on, ja mistä raamatunkohdista se nähdään?

¹³ Raamatussa käytetty sana ”rauha” merkitsee usein enemmän kuin pelkästään sitä, ettei ole sotaa. Heprealainen sana šalóm, joka tavallisesti käännetään sanalla rauha, sisältää myös terveyden, menestyksen ja hyvinvoinnin ajatuksen. Se on sama kuin nykyisten arabialaisten salam, ja sitä käytetään samalla tavalla tervehdyksissä.c Niinpä luemme kuningas Daavidin kysyneen Uurialta, ”kuinka Jooab ja väki voivat ja kuinka sota menestyi”, eli kirjaimellisesti kääntäen, miten oli Jooabin ”rauhan”, väen ”rauhan” ja sodan ”rauhan” laita. (2. Sam. 11:7) Samoin myös Jehova neuvoi profeetta Jeremian kautta pakkosiirtolaisuudessa olevia israelilaisia: ”Harrastakaa sen kaupungin menestystä [rauhaa], johon minä olen teidät siirtänyt, ja rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidän menestyksenne.” (Jer. 29:7) Tämän heprealaisen sanan merkitys näyttää myös siirtyneen kreikkalaiseen rauhaa merkitsevään sanaan eirénee Kristillisissä kreikkalaisissa kirjoituksissa. Esimerkki tästä on Jeesuksen uskottomalle Jerusalemille lausumissa sanoissa: ”Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii”, ts. rauhaisaan hyvinvointiisi. – Luuk. 19:42.

14, 15. Millä perustavalla tavalla kristittyjen omaama rauha on ainoalaatuinen?

¹⁴ Jumalan rauha, joka on kristittyjen omaisuutta, on ainoalaatuinen myös siinä, että se perustuu vanhurskauteen. Se ei ole rauha hinnalla millä hyvänsä, se ei ole sovittelulla eikä hyötymismielessä saavutettu rauha. Se ei ole sanan missään merkityksessä sovittelurauha Jumalan, totuuden ja vanhurskauden vihollisten kanssa, jollaisen monet uskontojärjestöt ovat solmineet ateististen kommunistien kanssa saadakseen edun jatkaa uskonnollisten järjestöjensä toimintaa ja jumalanpalveluksiaan hallituksen ahdistamatta. M. A. Rauf jr sanoo Kuuban katolisesta kirkosta kirjassaan Cuban Journal (1964): ”Mutta kirkon valta on murtunut. Syy siihen, että se on lainkaan vielä olemassa, on, että se on tehnyt samanlaisen epävirallisen sopimuksen hallituksen kanssa kuin Neuvostoliitossa ja muissa rautaesiripun takaisissa maissa: piispat ovat kiitokseksi siitä, että heidän sallitaan olla, lakanneet julkaisemasta paimenkirjeitä kommunismia vastaan . . . Menin eräänä sunnuntaina Jesus de Miramarin kirkkoon Havannassa . . . Kaikki oli hyvin tukahdettua ja mekaanista. Missään eli ollut lainkaan henkeä eikä intoa. Saarna pidettiin, mutta se kesti vain kolme minuuttia.” Tämän vastakohtana kirjailija kertoo, kuinka Kuuban hallitus on käynyt Jehovan todistajain ja evankelisten kimppuun mutta eri syistä.

¹⁵ Tarvitseeko Jehova Jumalan sovitella keidenkään vihollistensa kanssa? Onhan hän kaikkivaltias! Kuka voi vastustaa hänen tahtoaan? Hän ei hiero rauhaa vihollistensa kanssa. Siksihän enkeliryhmä ei julistanut Jeesuksen syntyessä rauhaa kaikille ihmisille vaan niille, joita Jumala suosii! (Luuk. 2:14, Ak) Samoin kenraali Jeehu vastaukseksi Israelin kuninkaalle Jooramille, joka oli kysynyt häneltä: ”Onko rauha, Jeehu?”, painotti: ”Mikä rauha voi olla niin kauan kuin sinun äitisi Iisebelin haureus ja hänen monet noituutensa ovat olemassa?” Todellakaan ketkään, jotka oikein edustavat Jehova Jumalaa, eivät sovittele rauhan tähden. – 2. Kun. 9:22, Um.

16. Miten Raamattu osoittaa, että vanhurskaus käy rauhan edellä?

¹⁶ Tosiaan, jollei rauha perustu vanhurskauteen, se ei voi kestää. Niin huomattavaksi kuin Raamattu tekeekin rauhan, se näin ollen mitä sopivimmin yhä uudelleen osoittaa, että vanhurskaus tulee ennen rauhaa. Apostoli Paavalihan neuvoi: ”Ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.” Samoin opetuslapsi Jaakob kuvaillessaan jumalallista viisautta kirjoitti: ”Ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä.” Tämän mukaisesti havaitsemme Jeesuksen mainitsevan rauhantekijät seitsemäntenä niistä ”autuaista”, joilla hän aloitti vuorisaarnaansa. – Room. 14:17; Jaak. 3:17; Matt. 5:3–9.

17. Missä muussa suhteessa kristityn rauha on ainoalaatuinen?

¹⁷ Kristityn omaama rauha on edelleen ainoalaatuinen siinä, ettei se ole riippuvainen ympäristöstä. Apostoli Paavali on hyvin kuvaillut sen ’Jumalan rauhaksi, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi’. Se on tyyni mielen ja sydämen tila, sisäinen levollisuudentila siitä riippumatta, mitä ulkopuolella tapahtuu. Sitä on valaistu hyvin emolinnulla, joka istuu pesämuniensa päällä puussa ukkosilmalla rauhallisena, häiriintymättömänä siinä kaikessa. Se on selvästi rauhaa, josta maailma ei tiedä mitään. Siksi Jeesus saattoi sanoa siitä: ”Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.” ”Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.” Niin, sellaisista olosuhteista huolimatta, jotka tavallisesti saisivat ihmiset levottomiksi ja kyyristymään pelosta, Jeesuksen Kristuksen tosi seuraajilla voi olla rauha, vaikka on ahdistustakin. – Fil. 4:7; Joh. 14:27; 16:33.

JUMALAN RAUHAN SAAVUTTAMINEN

18, 19. a) Millä perusteella rauhaa Jumalan kanssa voidaan nauttia? b) Mikä virka kristityille on sen tähden annettu?

¹⁸ Miten ihminen voi täten päästä omistamaan rauhan, tämän rauhan, joka on kuvailtu yhtenä Jumalan pyhän hengen hedelmistä Gal. 5:22:ssa, tämän rauhan, joka ylittää kaiken ajatuksen? Ensiksikin tekemällä rauhan Jumalan kanssa, tulemalla ystävällisiin suhteisiin Hänen kanssaan. Ystävällisiin suhteisiin Jumalan kanssa? Eikö Jumala ole jokaisen ystävä? Ei suinkaan! Apostoli Paavali huomauttaa sopivasti: ”Teidätkin, jotka ennen olitte vieraantuneet ja mieleltänne hänen vihamiehiänsä pahoissa teoissanne, hän nyt on sovittanut.” Sovittanut millä tavalla? Jeesuksen Kristuksen uhrin kautta: ”Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut.” Profeetallisesti oli ennustettu: ”Hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.” – Kol. 1:21; Room. 5:10; Jes. 53:5.

¹⁹ Siitä syystä apostoli Paavali sanoo tosi kristillisyyttä tai kristillisen evankeliumin saarnaamista ”sovituksen viraksi”. Jeesus tuli maan päälle julistamaan ”rauhaa teille, jotka kaukana olitte, ja rauhaa niille, jotka lähellä olivat”, ja tämän evankeliuminpalveluksen hän uskoi seuraajilleen: ”Kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti [sovitti Kristuksen kautta, Um] maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi heille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Sen [Jeesuksen Kristuksen], joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.” – Ef. 2:17; 2. Kor. 5:18–21.

20, 21. a) Mitä uskominen merkitsee? b) Mitkä ensiaskeleet täytyy ottaa?

²⁰ Rauha Jumalan kanssa voidaan saada siis ainoastaan Jeesuksen Kristuksen kautta: ”Ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.” Se ei vaadi ainoastaan mielessä sen hyväksymistä, mitä Jeesus on tehnyt ihmisen puolesta, vaan myös uskoa: ”Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” Uskominen merkitsee sitä, että tekee jotain, toimii uskonsa mukaisesti, ”sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut”. – Joh. 14:6; 3:16; Jaak. 2:26.

²¹ Millaisia töitä vaaditaan? Ensiksikin katumusta itsekkäästä epävanhurskaasta vaelluksesta sekä kääntymystä noudattamaan Jeesuksen Kristuksen antamaa esimerkkiä, niin kuin apostoli Pietari kehotti Jerusalemin juutalaisia aikanaan: ”Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois, että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista.” – Apt. 3:19, 20.

22, 23. Minkä esimerkin Jeesus antoi evankeliuminpalveluksensa alussa, ja miten tärkeä tämä askel on rauhaan pääsemiseksi Jehova Jumalan kanssa?

²² Jeesus aloitti elämänuransa Kristuksena esittäytymällä tekemään Isänsä tahdon, niin kuin luemme hänen sanoneen: ”Katso, minä tulen . . . tekemään sinun tahtosi, Jumala.” Se tapahtui Jordanilla, missä Johannes Kastaja kastoi hänet. Koska hänet kastettiin ja hän käski seuraajiaankin niin tekemään, niin siitä seuraa, että vaeltaakseen Jeesuksen askeleissa ihmisen on päätettävä tehdä Jumalan tahto niin kuin Jeesus teki ja sitten tultava kastetuksi Jeesuksen tavalla. Tämä kaste merkitsee eli kuvaa sitä, että henkilö on päättänyt tehdä Jumalan tahdon. Se on voimakas muistutin tämän päätöksen tekemisestä ja myös julkinen todistus muille, että hän on päättänyt tehdä Jumalan tahdon ja seurata Jeesusta Kristusta. – Hepr. 10:7; Matt. 3:13–17; 28:19, 20.

²³ Nykyään on Jehovan kristittyjen todistajien yhteydessä paljon ihmisiä, jotka käyvät heidän kokouksissaan, lukevat Vartiotornin julkaisuja ja osallistuvat myös kenttäpalvelukseen, mutta pidättyvät ottamasta antautumis- ja kasteaskelta. He näyttävät vaeltavan Jumalan kanssa, mutteivät todellisuudessa niin tee, sillä niin kuin luemme Aam. 3:3:ssa: ”Kulkeeko kaksi yhdessä, elleivät ole keskenänsä sopineet?” Tietäkööt kaikki sellaiset, ettei kukaan voi nauttia Jumalan rauhaa solmimatta ensin rauhaa Jumalan kanssa uskomalla, antautumalla ja tulemalla kastetuksi.

24. Miten täytyy vaeltaa tämän rauhan säilyttämiseksi?

²⁴ Se ei merkitse sitä, ettei meidän antautumis- ja kasteaskeleet otettuamme tarvitsisi tehdä mitään muuta saadaksemme nauttia pysyvästi tätä rauhaa Jumalan kanssa. Se on vasta alku. Meidän täytyy muun muassa hankkia jatkuvasti tietoa, antaa Jehovan opettaa itseämme Sanansa ja näkyvän järjestönsä kautta; meidän täytyy todella rakastaa Jumalan lakia ja tavoitella viisautta. Jos teemme näin, niin meille vakuutetaan, että saamme rauhan: ”Sinun lapsesi ovat kaikki Herran opetuslapsia, ja suuri rauha on sinun lapsillasi oleva.” ”Suuri rauha on niillä, jotka rakastavat sinun lakiasi, eikä heille kompastusta tule.” ”Poikani, älä unhota minun opetustani, vaan sinun sydämesi säilyttäköön minun käskyni; sillä pitkää ikää, elinvuosia ja rauhaa ne sinulle kartuttavat.” ”Sen [viisauden] tiet ovat suloiset tiet, sen polut rauhaisat kaikki tyynni.” Apostoli Paavali neuvoi kristittyjä: ”Mitä myös olette oppineet ja saaneet ja minulta kuulleet ja minussa nähneet, sitä tehkää, niin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne.” – Jes. 54:13; Ps. 119:165; Sananl. 3:1, 2, 17; Fil. 4:9.

25. a) Miten tätä rauhaa hallitsevaa periaatetta voitaisiin valaista? b) Miksi Jumalan rauhaa voitaisiin sen tähden sanoa?

²⁵ Tätä rauhaa voitaisiin verrata avio-onneen. Häät ovat kyllä iloinen tilaisuus ja avaavat tien avio-onneen, mutta ne eivät takaa sitä pysyvästi, mikä harha-ajatus monilla pareilla ilmeisesti on. Omatakseen avio-onnen pariskunnan täytyy jatkuvasti työskennellä sen hyväksi, omistaa sille ajattelua, aikaa ja ponnistelua ilmaisten kypsyyttä kaikissa suhteissaan. Samoin on niiden laita, jotka ovat päässeet rauhaisiin suhteisiin Jumalan kanssa katumalla, kääntymällä, uskomalla Kristuksen lunastukseen, antautumalla ja menemällä kasteelle. Heidän täytyy jatkuvasti työskennellä tämän rauhan hyväksi säilyttääkseen sen. Voitaisiin sen tähden sanoa, että Jumalan rauha on palkinto, niin kuin Jehova lupasi muinaiselle kansalleenkin rauhan, jos se täyttäisi hänen ehtonsa: ”Jos te vaellatte minun säädöksieni mukaan ja noudatatte minun käskyjäni ja pidätte ne, annan minä . . . rauhan teidän maallenne, ja te saatte levätä, kenenkään peljättämättä; . . . eikä miekka käy teidän maanne ylitse.” – 3. Moos. 26:3–6.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 496]

”Mikä rauha voi olla niin kauan kuin sinun äitisi Iisebelin haureus on olemassa?”