Hyöty alamaisuudesta esivalloille

 1. Miten joku voi asennoitua Jumalan järjestelyä vastaan esivaltojen suhteen, ja mitä Jumala ei estä tapahtumasta siten tekevälle?

KUKA ihminen haluaisi tahallaan asettua Jumalan järjestelyä vastaan? Hän voi kuitenkin tehdä siten vastustamalla valtaa, jota Jumala sallii korkeassa asemassa olevien ihmisten käyttää maan päällä. Vastustus ei koidu henkilön hyödyksi. Apostoli Paavali sanoo Roomalaiskirjeen 13:2:sessa (Um): ”Joka sen tähden [sen tähden, mitä Paavali on sanonut ensimmäisessä jakeessa, jota on edellä käsitelty] vastustaa tätä valtaa, hän on asennoitunut Jumalan järjestelyä vastaan; ne jotka ovat asennoituneet sitä vastaan, saavat tuomion itselleen.” Koska sellainen vastustus merkitsee asennoitumista Jumalan omaa järjestelyä vastaan, Jumala ei ehkäise sellaista vastustajaa kärsimästä nyt rangaistustuomiota esivallan käsissä.

 2. Miksi Jeesus ei vastustanut esivaltaa ollessaan maan päällä, ja miten hänet palkittiin tästä?

² Jeesus tunsi hyvin Jumalan järjestelyn. Siksi Jeesus ei vastustanut maan päällä olevaa esivaltaa, vaikka se merkitsikin hänen kuolemaansa. Hän ei vastustanut sitä, että Jumala salli Rooman Jerusalemissa olevan maaherran esivaltiudellaan määrätä hänet kuolemaan. Maaherran valta oli vain rajoitettu, kuten Jeesus itse sanoi hänelle, koska Jumalan valta on ylin ja ehdoton. (Joh. 19:10, 11; Luuk. 20:20) Tämän tähden Jeesus ei vedonnut keisariin. Hän alistui Jumalan järjestelyyn kuten alistuvainen karitsa täyttääkseen Jesajan 53:6, 7:nnessä olevan ennustuksen. (Apt. 8:32, 33) Mutta se kuolemantuomio, minkä Jeesus kärsi, ei johtunut esivallan vastustamisesta; se johtui siitä, että hänen väärät syyttäjänsä taivuttivat maaherran, joka halusi ehkäistä uskonnollisen metelin syntymisen, tekemään sen. Koska Jeesus ei ryhtynyt vastustamaan Jumalan ”ylivaltoja” koskevaa järjestelyä maan päällä, hänet palkittiin. Hänet herätettiin kuolleista taivaalliseen elämään ja hänelle annettiin kuninkaallinen istuin Jumalan oikealla puolella taivaassa.

 3. a) Minkä tekemisestä Jeesus surmattiin, ja mitä hän kuitenkin myöhemmin käski opetuslapsiaan tekemään? b) Miksi Raamatusta saarnaaminen ei merkitse asennoitumista Jumalan järjestelyä vastaan?

³ Jeesus saarnasi Jumalan valtakunnan hyvää uutista, ja hänet määrättiin kuolemaan sen saarnaamisesta. Jeesus tiesi, että se oli oikein, vaikka Rooman esivalta määräsikin hänet kuolemaan Jumalan valtakunnan saarnaamisesta. Sen vuoksi hän ilmestyi opetuslapsilleen, kun hänet oli herätetty kuolleista, ja käski heidän mennä saarnaamaan samaa Jumalan valtakunnan hyvää uutista. Tämä saarnaaminen, mikä maksoi hänelle hänen maallisen elämänsä, ei merkinnyt sitä, ettei hän olisi ollut alamainen tämän maailman ”ylivalloille”. Sellaiset ”ylivallat” eivät voi tehdä tyhjäksi Jumalan Kristuksen kautta antamaa käskyä saarnata pelastuksen hyvää uutista. Siksi alamaisuus maailman esivalloille ei merkitse Jumalan sanan saarnaamisen lopettamista. Sen saarnaaminen ei ole maailman esivaltoja koskevan Jumalan järjestelyn vastustamista. Saarnaaminen merkitsee oikeaa tottelevaisuutta Jumalaa kohtaan, jolta kaikki valta tulee.

 4. Miksi Jumala sallii, että meidät viedään maaherrojen ja kuningasten eteen Valtakunnan saarnaamisen takia?

⁴ Jos meitä vainotaan Jumalan sanan saarnaamisesta, se ei merkitse sitä, että me vastustaisimme maallista esivaltaa. Kun meidät saarnaajat viedään kuninkaitten, hallitsijoitten ja tuomarien eteen hyvän uutisen julistamisesta, Jumala sallii sen tapahtua, jotta heille voitaisiin antaa todistus ja jotta me voisimme, mikäli mahdollista, käyttää näiden esivaltojen apua hyväksemme. Siksi Jeesus ei käskenyt seuraajiensa lopettaa, kun heitä vainotaan ja viedään hallitsijoitten eteen. (Luuk. 12:11, 12) Hän käski meidän käyttää tilaisuutta hyväksemme ja ulottaa Valtakunnan todistus ”ylivalloille” pelkäämättä todistuksen antamista heille. Meidän tulisi muuttaa tilanne hyväksemme ja antaa heille todistusta. Jeesus sanoi: ”Teidät viedään maaherrain ja kuningasten eteen minun tähteni, todistukseksi heille ja pakanoille.” – Matt. 10:18.

 5. Miten apostolit selittivät sen, että he eivät totelleet juutalaista oikeusistuinta, ja kenen tahdon mukaan he siten menettelivät?

⁵ Pietari ja muut Kristuksen apostolit selittivät, miksi he eivät olleet totelleet Jerusalemissa olevan juutalaisten korkeimman oikeuden määräystä, sanomalla: ”Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.” Tämä ei merkinnyt sitä, että he olisivat nousseet väärällä tavalla juutalaisten oikeusistuinta vastaan, joka oli yhä toiminnassa ja jonka Rooman hallitus oli hyväksynyt. (Apt. 5:29) Apostolit tiesivät, että Jumala itse tuhoaisi tämän oikeusistuimen. Siksi he eivät tehneet salaliittoa eivätkä ryhtyneet kapinaan sitä vastaan kristillisessä seurakunnassakaan. He eivät liioin nostattaneet mitään poliittista liikettä oikeusistuinta vastaan kansan keskuudessa. He menettelivät kahdella tavalla Jumalan tahdon mukaan: 1) olemalla alamaisia Jumalan sallimalle esivallalle ja 2) tottelemalla Jumalan antamaa saarnaamiskäskyä.

 6, 7. a) Miten kristikunnan uskonnolliset järjestöt ovat syyllistyneet Jumalan järjestelyn vastustamiseen? b) Miten roomalaiskatolinen kirkko on syyllistynyt tähän ja mistä sen väitteistä huolimatta?

⁶ Kristikunnan uskonnolliset järjestöt ovat syyllistyneet Jumalan järjestelyn vastustamiseen. Miten? Vastustamalla sallittuja esivaltoja pikemminkin kuin olemalla niille alamaisia. Miten ne ovat vastustaneet niitä? Sekaantumalla politiikkaan ja yrittämällä päästä valtion yläpuolelle ja hallita sitä.

⁷ Jokainen historiaa lukenut tietää, miten roomalaiskatolilaiset paavista alaspäin ovat yrittäneet olla maan päällä korkeampia kuin ”ylivallat” eli esivallat. He ovat yrittäneet määräillä poliittisia esivaltoja sen sijaan että olisivat olleet niille alamaisia kuten tosi kristityt. Roomalaiskatolisen kirkon ja kristikunnan valtioiden välillä on käyty vuosisatoja taistelua. Se on pakottanut kanonisen lakinsa joillekin valtioille ja teloituttanut valtion avulla uskonnolliset kerettiläiset puolestaan. Se on nostattanut kapinoita ei-katolisia valtioita vastaan ja aiheuttanut sellaisten hallitusten kaatumisen, joita se ei ole hyväksynyt. Se on aikaansaanut kirkon ja valtion yhtymisen eli avioliiton. Tässä yhdistymisessä se on anastanut itselleen aviomiehen osan olemalla päänä pikemminkin kuin vaimon osan, jonka on määrä olla alamainen aviomiehelle. Ja kuitenkin roomalaiskatolinen kirkko väittää olevansa Kristuksen morsian ja alamainen hänen määräyksilleen, kuten niille Kristuksen määräyksille, jotka annettiin Paavalin välityksellä Roomalaiskirjeen 13:1, 2:sessa ja Pietarin välityksellä 1. Pietarin kirjeen 2:13–17, 21–24:ssä. Roomalaiskatolinen kirkko saa nyt asianmukaisen tuomion.

 8. Mitä kreikkalaista sanaa Paavali käyttää tässä ”tuomiosta”, ja mikä osoittaa, rajoittuuko tämä sana tulevaan tuomiopäivään?

⁸ Se tuomio, minkä esivallan vastustaja saa, ei toteudu tulevaisuudessa Kristuksen tuhatvuotishallinnon aikana. Se on tuomio, minkä maailmassa nyt vallassa oleva esivalta toteuttaa. Paavali käytti sanaa krima merkitsemään ”tuomiota”. Tämä sana ei ole se, jota käytetään kauttaaltaan sanonnassa ”tuomiopäivä”, vaan siinä käytetään ”tuomiosta” sanaa krisis. Sana krima voi tarkoittaa mitä tahansa kenen hyvänsä, joko ihmisen tai Jumalan, milloin tahansa antamaa yksityistä tuomiota. Ei ole oikein rajoittaa sitä tuomioksi tulevana tuomiopäivänä Harmagedonin jälkeen. Niinpä Luukkaan 24:20 käyttää sanaa krima mainitessaan roomalaisen hallitusmiehen antaneen Jeesuksen ”tuomittavaksi kuolemaan”. Ja 1. Korinttolaiskirjeen 6:7 käyttää sanaa krimata puhuessaan ’käräjöimisestä’.

 9. Keille maailman esivallat toimeenpanevat tuomion syyllisyydestä johonkin rikkomukseen, ja mitä seurakunnan täytyy tehdä jokaisen syyllisen jäsenen suhteen?

⁹ Maailman esivallat määräävät tuomion ja rankaisevat henkilöitä, ovatpa he seurakunnan sisä- tai ulkopuolella, jos he rikkovat säädyllisyyttä ja hyviä tapoja koskevia lakeja. Rikkojilla ei ole oikeutta valittaa sellaisesta rangaistuksesta, kuten Paavalin sanat keisarin tuomioistuimen edessä osoittivat. (Apt. 25:11) Tämän vuoksi kristillinen seurakunta ei voi suojella jäseniään, jos he varastavat, syyllistyvät salakuljetukseen, kaksinnaimiseen, murhaan, herjaukseen, kavallukseen ja niin edelleen. Seurakunnan täytyy luovuttaa sellaiset syylliset jäsenet maailman esivaltojen rangaistaviksi. Koska syylliset rikkovat maan lakeja ja siten vastustavat ”valtaa”, he asennoituvat Jumalan järjestelyä vastaan.

10. Miten pitkälle seurakunta voi mennä lakia rikkoneen jäsenen suhteen ja miksi?

¹⁰ Kristillisellä seurakunnalla ei ole määräystä Jumalalta eikä oikeutta suojella sellaisia vastustajia ja lainrikkojia maan esivallan asianmukaiselta rangaistukselta. Me emme voi ehkäistä, vastustaa tai paheksua kriman eli tuomion toimeenpanemista auttamalla tai suojelemalla lainrikkojia. Sellaisen tekeminen saattaisi myös kristillisen seurakunnan Jumalan järjestelyn vastustajaksi. Sen lisäksi että Jumalan kansalle häväistystä tuottavia syyllisiä jäseniä kohtaa krima eli ”tuomio”, seurakunta saattaa myös erottaa sellaiset lainrikkojat. Seurakunta ei halua saada osakseen krimaa eli ”tuomiota” lainrikkojien ohella asettumalla heidän puolelleen tai olemalla yhteistoiminnassa heidän kanssaan maallisen esivallan vastustamisessa. Se ei myöskään halua tulla häväistyksi.

PELKONA PAHOILLE TEOILLE

11. Keitä Roomalaiskirjeen 13:3:nnessa tarkoitetaan hallitsevilla, ja mikä on se ”hyvä teko”, mille he eivät ole pelkona?

¹¹ Roomalaiskirjeen 13:3 jatkaa edellä olevan mukaisesti: ”Sillä hallitsevat ovat pelkona, mutta eivät hyvälle teolle, vaan pahalle. Haluatko siis olla pelkäämättä tätä valtaa? Tee jatkuvasti hyvää, ja sinä saat kiitosta siltä.” Tässä tarkoitetut hallitsijat eivät ole tämän maailman näkymättömät hallitsijat, jotka ovat Saatana Perkele ja hänen demoninsa, kuten Johanneksen 12:31; 14:30 ja Efesolaiskirjeen 2:2; 6:12 osoittavat. Tässä mainitut ”hallitsevat” ovat näkyviä, maallisia ihmisiä. Sellaiset hallitsijat eivät ole pelkona ”hyvälle teolle”. Tämä ei tarkoita Jumalan valtakunnan hyvän uutisen saarnaamista, vaikka se onkin paras teko, minkä me voimme tehdä. ”Hyvä teko” tarkoittaa niitä hyviä töitä, joita ”ylivaltojen” lait määräävät jokaiselle ja joita ihmiset yleensä tekevät.

12. Miten Paavalin Kesarean tuomioistuimessa esittämä vetoomus osoittaa, olivatko Rooman keisarit siihen mennessä olleet ”pelkona” saarnaamiselle?

¹² Kun Paavali kirjoitti kirjeensä Rooman kristityille vuonna 56, keisari Nero hallitsi yhä. Paavali vetosi siis tähän Rooman keisariin. Miksi Paavali vetosi tähän pakanalliseen hallitsijaan, jolla oli keisarillinen valta? Säilyttääkseen vapauden saarnata Jumalan valtakunnan hyvää uutista juutalaisella alueellakin. (Apt. 25:8–12; 26:1–7) Täten keisari Nero ei ollut ”pelkona” Jumalan valtakunnan saarnaamisen erinomaiselle teolle. Edellinen keisari Claudius (51–54 jKr.) oli karkottanut luonnolliset juutalaiset, Akylas ja Priskilla mukaan luettuna, maanpakoon Roomasta. Mutta tämä keisari Claudiuksen teko ei ollut tähdätty kristittyjä vastaan, vaikka kristityt saatettiinkin sekoittaa juutalaisiin heidän uskontonsa alkuperän vuoksi. – Apt. 11:28; 18:2; Joh. 4:22.

13. Ketkä olivat siihen mennessä pääasiassa vainonneet kristittyjä, ja mistä huolimatta Paavali vapautettiin Filippin vankilasta?

¹³ Vuonna 64 sattunut Rooman palo ei ollut vielä tapahtunut, mikä palo johti sattumalta pakanoiden suorittamaan järjestelmälliseen kristittyjen vainoamiseen siitä lähtien. Paavali voi tässä asemassaan vedota keisari Neroon kristillisen evankeliuminpalveluksen puolesta, mitä juutalaiset Paavalin tapauksessa vastustivat. Tähän saakka pääasiassa juutalaiset olivat vainonneet kristittyjä. Se, mitä tapahtui Paavalille ja Silaalle Filippissä, Makedoniassa, johtui pääasiassa siitä, että nämä kaksi lähetystyöntekijää esitettiin ei-juutalaisille hallitusmiehille väärin tulojen riistäjiksi ja että heidät leimattiin myös juutalaisiksi. Paavali viittasi tässä tapauksessa menestyksellisesti Roomankansalaisuuteensa, ja hänet vapautettiin vankilasta huolimatta siitä, että hän oli toimelias kristitty. – Apt. 16:19–21, 37–39.

14. Miksi siis Paavali ei pelännyt vedota keisariin, ja miten tämä vahvisti sen, mitä hän Roomalaiskirjeen 13:3:nnessa oli sanonut hallitsevista?

¹⁴ Niinpä kun Paavali ilmestyi maaherra Festuksen eteen, hän ei pelännyt vedota keisariin, sillä Paavali ei ollut tehnyt mitään pahaa saarnaamalla Jumalan sanaa. Hän vetosi tähän Rooman korkeimpaan oikeuteen puolustaakseen oikeuttaan saarnata jatkuvasti. Paavali kirjoitti kirjeensä roomalaisille vuosia ennen kuin hänet vangittiin Jerusalemissa ja Kesareassa ja ennen kuin hänet siirrettiin Roomaan, jotta hän olisi voinut henkilökohtaisesti vedota keisari Neroon. Paavali saapui Roomaan ensi kerran noin vuonna 59 eli viisi vuotta ennen kohtalokasta Rooman paloa. Paavali voi aivan oikein kirjoittaa Roomalaiskirjeen 13:3:nnessa, että ne, jotka hallitsevat korkeassa maallisessa asemassa, eivät ole pelkona Valtakunnan saarnaamisellekaan.

15. Mikä on hallituksen lainmukainen tarkoitus, ja miten Hammurapin lakikokoelmakin ilmaisee tämän?

¹⁵ ”Sillä hallitsevat ovat pelkona, . . . pahalle [teolle].” Tämä johtuu siitä ”vallasta”, mikä sellaisilla hallitsijoilla on. Hallituksen lainmukainen tarkoitus on estää paha teko. Hallitsijan täytyy toimia pahuutta vastaan maan lain mukaan. Sellaisessa laissa oleva vanhurskaus on seuraus omastatunnosta, jonka Jumala pani ensimmäiseen ihmiseen ja josta on vielä havaittavissa jäännöksiä inhimillisissä lainlaatijoissa. Hallitsijan täytyy herättää vanhurskaalla menettelyllä ehkäisevä pelko henkilöissä, jotka ovat taipuvaisia olemaan pahoja. Muinaisen Babylonian pakanakuninkaan Hammurapin lakikokoelmakin ilmaisee tämän. Hän sanoo ensimmäisessä palstassa: ”. . . siihen aikaan he kutsuivat minut, Hammurapin, korkean ruhtinaan, jumalten kunnioittaman, säilyttämään oikeuden maassa, poistamaan jumalattomuuden ja pahuuden, vapauttamaan heikot vahvojen sorrosta, . . . valistamaan maata ja edistämään ihmisten hyvinvointia.”a

16. Mitä kansa odottaa hallitsijoiltaan, miksi Jumala sallii heidän omata valtaa, ja onko vallan väärinkäyttö Jumalan määräämää?

¹⁶ Hallitsijan oleminen pelkona pahalle teolle ei ole ainoastaan Jehovan järjestön sisäpuolella vallassa olevien miesten tunnus, vaan myös tämän maailman ”ylivaltojen”. Se on kaikkien ihmishallitsijoitten tarkoitus; ja juuri sitä kansa, heidän alamaisensa, odottaa hallitsijoilta. Hallitsijoitten pelkoa herättävä valta pitää yleensä pahuuden vähäisenä. Jumala sallii maailman hallitsijoitten omata valtaa maan päällä, jotta he näkisivät, miten paljon tai miten vähän hyvää he voivat sillä tehdä luvattuun Jumalan valtakuntaan verrattuna. Jumala ei ole määrännyt vallan väärinkäyttämistä maan päällä; se on perkeleellistä. Vallan oikea käyttö on varattu hyödyksi siten, että se ehkäisee laittomuuden ja sekasorron.

17. a) Miksi kristityt ovat saarnatessaan ”pelkäämättä tätä valtaa”? b) Mikä on se hyvä, mitä Roomalaiskirjeen 13:3 käskee kristittyjä tekemään, jotta he saisivat kiitosta esivallalta?

¹⁷ Väärintekijöillä on syytä pelätä esivaltaa, koska esivallan lait ja määräykset on yleensä julkaistu ja tehty tunnetuksi. Jumalan valtakunnan hyvän uutisen saarnaajilla ja opettajilla ei ole pelkoa, sillä he eivät tee väärää, vaan mitä suurinta hyvää. Kun Roomalaiskirjeen 13:3 sanoo: ”Tee jatkuvasti hyvää, ja sinä saat kiitosta siltä [esivallalta]”, se ei kuitenkaan tarkoita Valtakunnan saarnaamista. Se tarkoittaa maan hyvien lakien tottelemista, joita nekin tottelevat, jotka eivät saarnaa Jumalan valtakuntaa. Antamalla kiitosta henkilöille, jotka ovat lainkuuliaisia alamaisia eli kansalaisia, esivalta edistää hyvää järjestystä, säädyllisyyttä ja yleistä oikeintekemistä. Roomalainen maaherra Festuskin puhui kuningas Herodes Agrippa II:lle kaikesta huolimatta hyvää apostoli Paavalista. – Apt. 25:24–27.

18. Onko sitten epätavallista, että Jehovan todistajat saavat kiitosta hallitusmiehiltä?

¹⁸ Paavali ei siis pelännyt esivaltaa Jumalan sanan saarnaamisensa vuoksi. Hän oli iloinen voidessaan esittää puolustuksensa kuningas Agrippan sekä maaherra Festuksen edessä. (Apt. 26:1–3; 25:8–11) Nykyään ei ole epätavallista, että kristityt Jehovan todistajat saavat kiitosta hallitusmiehiltä. Toisen maailmansodan aikana Yhdysvaltain valtionasianajaja Francis Biddle puhui Jehovan todistajien puolesta vaimentaakseen harhaanjohdettujen, fanaattisten, ennakkoluuloisten ihmisten aikaansaaman roskaväen toiminnan neljässäkymmenessä neljässä Yhdysvaltain osavaltiossa.b Siitä oli paljon hyötyä.

(Sarja jatkuu seuraavassa numerossa.)

[Alaviitteet]