sen ympäristöltä. Me olemme velvollisia tekemään kyvyillämme äärimmäisyyteen asti, mitä Jehova tahtoo meidän tekevän. Täytä sydän totuudella, niin puhut totuutta. (Matt. 12:34; Fil. 4:8) Meille on selvää, että Jehova tutkii sisimmät ajatukset sydämemme syvyyksiin asti tarkastellen vaikuttimemme nähdäkseen, ovatko ne oikeat vai väärät. Jos me puhumme totuutta, niin voimme odottaa Jehovan suosiota. Ja meidän lapsemme saavat myös hänen suosionsa, sillä he näkevät vanhemmissaan oikean esimerkin ja ovat hekin totuudellisia Jehovan edessä. Lasten harjaannuttaminen puhumaan totuutta varhain elämässä on tietysti tärkeää.

31. Miksi totuudellisuus ja suoruus ovat välttämättömiä niiden keskuudessa, jotka muodostavat uuden maailman yhteiskunnan?

³¹ Me teemme tosin erehdyksiä, mutta me luotamme Jehova Jumalan armoon ja veljiemme rakkauteen, kun parhaan kykymme mukaan teemme sitä työtä, minkä Jehova Jumala on antanut uuden maailman yhteiskunnalleen näinä lopun aikoina. Nykyään on ainoastaan yksi ihmisjoukko, joka säilyttää nuhteettomuuden ja voimassapitää Jumalan Sanan totuuden ja vanhurskauden periaatteita, ja tämä joukko käsittää ne, jotka muodostavat uuden maailman yhteiskunnan. On oikein ja mieluista Jumalan edessä, että ne, jotka ovat hänen palvelijoitaan, ovat puhtaita ja rehellisiä ja tahrattomia ja puhuvat totuutta, menettelevät oikein ja rehellisesti veljiensä kanssa ja säilyttävät järjestön rauhan ja yksimielisyyden. Älkäämme salliko mitään väärintekoa niiden keskuudessa, jotka ovat Jehovan teokraattisen järjestön yhteydessä. Menetelkäämme oikein toistemme kanssa ja oppikaamme, miten tulee elää nyt uutta maailmaa varten, niin että voimme elää sitten uudessa maailmassa, kun se on täysin toiminnassa. – Ef. 4:15, 16.

Lukijain kysymyksiä

● Kirja ”Make Sure of All Things” (sivu 167, palsta 1, alin kappale) sanoo siitä ajasta, jolloin Johannes Kastaja sikisi: ”1. Aikak. 24:10, 18 [pappien palvelusvuoroista]: ’Seitsemäs Koosille, kahdeksas Abialle.’ [24:stä vuorosta sattuisi kahdeksannen toinen viikko juutalaisten neljännen kuukauden loppuosaan eli meidän kalenterimme mukaan heinäkuun alkuosaan.]” Miten tämä on laskettu? – R.L., Meksiko.

Johannes Kastajan isä, ”pappi, nimeltä Sakarias”, oli ”Abian osastoa”, kahdeksannessa palvelusvuorossa. (Luuk. 1:5, 8, 9) Abia oli kuningas Daavidin aikainen Israelin pappi. Daavid jakoi silloin, noin v. 1050 eKr., Israelin papit ja leeviläiset, kummatkin ensin 24 ryhmään.a Nuo 24 vuoroa palvelivat Jerusalemin alkuperäisessä pyhäkössä (tabernaakkelissa eli majassa – 1. Aikak. 16:1) aluksi vuoron perään, yhden viikon erikseen kerrallaan eikä kahta viikkoa perättäin. Kun Daavidin poika Salomo oli rakentanut ja vihkinyt Jehovan nimelle kuuluvan esikuvallisen temppelin, niin jokainen noista 24 ryhmästä palveli ”vuorollaan” kahdesti vuodessa temppelissä. (1. Aikak. 24:1–19, 31; 2. Aikak. 8:14; 31:2; 35:4; Esra 3:10) Kunkin vuoron jokainen viikon pituinen virka-aika kesti sapatista sapattiin. (2. Kun. 11:5–7; 2. Aikak. 23:8) Lähtevä vuoro hoiti ilmeisesti sapattiaamun uhrin ja tuleva vuoro iltauhrin, ja näin sekä lähtevät että tulevat ryhmät viettivät sapatin pyhäkössä. Toisten vuorojen papit voivat mennä temppeliin ja suorittaa papillisia tehtäviä niin kauan kuin he eivät sekaantuneet määrävuorollaan virkaa toimittavien pappien tehtäviin. ”Kukin pappien ja leeviläisten ’vuoro’ . . . tuli tehtäväänsä viikoksi, sapatista toiseen.” – Edersheim, The Temple, ss. 66, 158.

Mitä tulee vuoteen 537 eKr., jolloin uskollisen juutalaisen jäännöksen 70-vuotinen pakkosiirtolaisuus Babyloniassa päättyi, niin Abian ryhmä on yksi niistä, yli kahdestakymmenestä pappisryhmästä, joiden mainitaan palanneen Jerusalemiin käskynhaltija Serubbaabelin kanssa tai myöhemmin. – Esra 2:36–39; Neh. 10:7, 8; 12:1–4.

Kirjoittaessaan, miten kuningas Daavid jakoi papit 24 vuoroon, Josephus lisää: ”Ja tämä jako on ollut voimassa tähän päivään asti.” – Antiquities of the Jews (kirjoittaminen päättyi noin v. 93 jKr.), 7. kirja, 14. luku, § 7; katso myös McClintockin ja Strongin Cyclopedia, 8. osa, ss. 576, 577, Imperial Bible Dictionary, 2. osa, s. 664, palsta 2.

Koska kukin 24 vuorosta palveli kaksi kertaa vuodessa (noin kuuden kuukauden väliajoin), niin se tekee 48 viikkoa palvelusta. Juutalainen (kuu-)vuosi oli kuitenkin noin kymmenen päivää lyhyempi kuin meidän kalenteri- (aurinko-) vuotemme ja sisälsi niin ollen 51 viikkoa. Vuoden täyttämiseksi tarvittiin luonnollisesti järjestelyä aina kahden tai kolmen vuoden kuluttua, jolloin juutalaiseen (kuu-) kalenteriin lisättiin 13:s välikuukausi sen saattamiseksi sopusointuun aurinkoajan kanssa. Toisiakin järjestelyjä tapahtui ilmeisesti joka vuosi, kun kaikki vuorot asetettiin palvelemaan yhdessä vuoden kolmessa pääjuhlassa. (2. Aikak. 5:11; The Mishnah, ”sukkah”, 5. osa, §§ 7, 8) Kolme kertaa vuodessa ilmaantuivat kaikki Israelin miehet, myös papit ja leeviläiset, Jehovan eteen temppeliin hänen käskystään. Tuhansienb eläinuhrien ja niihin kuuluvien tehtävien suunnaton työ vaati kaikkien pappien yhteistoimintaa koko viikon ja enemmänkin kussakin noista kolmesta pääjuhlasta:

1) Pääsiäistä, jonka Jumala oli määrännyt aabibkuuhunc, seurasi heti viikon pituinen happamattoman leivän juhla. – 2. Moos. 34:18.

2) Helluntai, 50 päivää myöhemmin, oli toinen sellainen juhla, mihin liittyi ”viikkojuhla”. – 2. Moos. 34:22.

3) Jom kippur (”sovituspäivä”) sattui Jehovan määräämässä seitsemännessä kuussa, eetanimissad (10:s päivä),