Kehittäkää hellittämättömän harrasta rakkautta toisianne kohtaan

”Rakastakaa toisianne hellittämättömän hartaasti sydämestä.” – 1. Piet. 1:22, Um.

1, 2. a) Miten tärkeä on rakkaus? b) Miksi ateistiset tiedemiehetkin tunnustavat rakkauden olevan elintärkeä?

RAKKAUS on välttämätön, jotta voisi nauttia rauhaa, onnea ja tyytyväisyyttä. Eihän elämä ole elämisen arvoistakaan ilman rakkautta – tämä on tosiasia, jonka materialistiset tiedemiehetkin tunnustavat. ”Haluan vakuuttaa rakkauden ainoalaatuista tärkeyttä . . . Rakkaus on korvaamaton”, kirjoitti tunnettu tiedemies sir Julian Huxley.

² Miksi nekin, jotka kieltäytyvät tunnustamasta Luojan olemassaoloa, tähdentävät rakkauden tärkeyttä? Yksi syy on se, että tieteelliset tutkimukset ovat vahvistaneet meidän tarvitsevan rakkautta. Nämä tutkimukset osoittavat, että samoin kuin nälkä täytyy tyydyttää, jotta ihminen säilyisi hengissä, ihmisillä on myös tarve rakastaa ja olla rakastettu. Tiedemies Ashley Montagu kirjoitti: ”Me tiedämme nyt lukuisien lääkäreiden ja tutkijoiden havainnoista, että rakkaus kuuluu olennaisena osana jokaisen pienokaisen ravitsemiseen ja että jollei häntä rakasteta, niin hän ei kehity terveeksi elimistöltään . . . Vaikka hän olisi ruumiillisesti hyvin ravittu, niin hän saattaa siitä huolimatta kuihtua pois ja kuolla.”

MIKSI IHMISILLÄ ON RAKKAUTTA

 3. a) Miksi lapset saavat tavallisesti tarvitsemaansa rakkautta? b) Mistä ihmiset saivat tämän rakastamisen taidon ja kyvyn?

³ Onneksi on kuitenkin hyvin vähän vaaraa, ettei lapsi saisi tarvitsemaansa hellää, epäitsekästä huolenpitoa. Tämä johtuu siitä, että kuten Raamattu sanoo ”imettävä äiti . . . vaalii lapsiansa” vaistomaisesti. (1. Tess. 2:7) Mistä äidit saivat tämän rakkauden jälkeläisiään kohtaan? Se ei kehittynyt sattumalta. Eikö ole ilmeistä, että rakastava Luoja istutti sen heihin? Meillä kaikilla on kyky ja taito rakastaa, ja kehittämällä tätä ominaisuutta sitä voidaan ilmaista mitä kauneimmilla ja sydäntä lämmittävimmillä tavoilla.

 4. a) Mistä tiedämme, että Aadamille annettiin luotaessa rakkauden ominaisuus? b) Mikä todistaa, että Aadamilla oli rakkautta Eevaa kohtaan ja että tämä kyky rakastaa vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvaa siirtyi hänen jälkeläisilleen?

⁴ Jehova Jumala antoi tämän rakkauden lahjan luodessaan ensimmäisen ihmisparin. Me tiedämme tämän, koska Aadam luotiin ”Jumalan kuvaksi”. Ja koska ”Jumala on rakkaus” – rakkauden ollessa hänen vallitseva ominaisuutensa – niin hänen kuvakseen tehdyillä luomuksilla oli myös oleva rakkautta. (1. Moos. 1:26, 27; 1. Joh. 4:8) Ensimmäisen ihmisen Aadamin iloinen lausunto, kun hän näki kauniin vaimonsa: ”Tämä on nyt luu minun luistani ja liha minun lihastani”, todistaa hänelle annetun rakkautta vaimoaan kohtaan. (1. Moos. 2:23) Vaikka Aadam teki syntiä ja menetti täydellisyyden, niin hän siirsi jälkeläisilleen rakastamiskyvyn, joka sisältää ihmisten kyvyn saada kiihottavaa mielihyvää vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvan kanssa. Eräs vanhan ajan viisas mies sanoikin, että yksi neljästä asiasta, jotka ovat liian ihmeellisiä hänen ymmärrettävikseen, olivat ”miehen jäljet nuoren naisen tykönä”. – Sananl. 30:19; 1. Moos. 24:67; 26:8.

RAKKAUS ULOTTUU LAAJALLE

 5. Mikä todistaa, että paitsi miesten ja naisten välistä romanttista rakkautta lihallisten sukulaistenkin välillä on rakkautta?

⁵ Mutta tämän romanttisen rakkauden lisäksi, joka voi olla miesten ja naisten välillä, ihmisillä on tavallisesti luonnollisia, syvällisiä kiintymyksen tunteita lihallisia sukulaisiaan kohtaan. Niinpä kun Joosef näki monivuotisen eron jälkeen Benjaminin, ”hän tuli sydämessään liikutetuksi”. Myöhemmin ”hän lankesi veljensä Benjaminin kaulaan ja itki, ja myöskin Benjamin itki hänen kaulassaan”. (1. Moos. 43:30; 45:14) Tämä perherakkaus sai myös Andreaksen, kun hän oli löytänyt Messiaan, etsimään veljensä Pietarin kertoakseen hänelle tämän suurenmoisen uutisen. – Joh. 1:40–42.

 6. Mitkä Raamatun esimerkit osoittavat, että ihmisen rakkaus voi käsittää muitakin kuin lihallisia sukulaisia?

⁶ Tämä rakkauden ominaisuus kykenee kuitenkin ulottumaan laajemmalle ja käsittämään muitakin ihmisiä kuin lihalliset sukulaiset. Daavidin, erään Juudan jälkeläisen, hyvät ominaisuudet tekivät Israelin kuninkaan Saulin benjaminilaiseen poikaan Joonataniin niin syvän vaikutuksen, että hän ”kiintyi . . . kaikesta sielustaan Daavidiin, ja Joonatan rakasti häntä niinkuin omaa sieluansa”. Myöhemmin, kun Joonatan oli surmattu, Daavid liikuttui kutsumaan häntä ”veljeksi” ja sanomaan: ”Veljeni Joonatan; sinä olit minulle ylen rakas. Rakkautesi oli minulle ihmeellisempi kuin naisen rakkaus.” Mooabilaisen Ruutin rakkaus anoppiaan Noomia kohtaan on toinen esimerkki siitä, miten rakkaus voi sulkea piiriinsä muitakin ihmisiä kuin luonnollisia lihallisia sukulaisia. – 1. Sam. 18:1; 2. Sam. 1:26; Ruut 1:16, 17.

 7. Miten laaja täytyy kristityn rakkauden olla?

⁷ Niilläkin, joista tulee tosi kristittyjä, täytyy olla lämmin veljellinen rakkaus keskenään kristittyjen veljiensä ja sisartensa rotuun, kansallisuuteen, yhteiskunnalliseen asemaan tai taloudelliseen tilaan katsomatta. Jeesus osoitti tämän sanoen: ”Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.” (Joh. 13:35) Ja kuitenkaan tosi kristityn rakkaus ei voi rajoittua vain toisiin Jumalan palvelijoihin. Sen täytyy ulottua käsittämään vielä muitakin. Jeesushan käski: ”Rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat, että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa.” – Matt. 5:44, 45.

RAKKAUS, JOTA MEIDÄN ON KEHITETTÄVÄ

 8. Selitä, miten rakkautta voidaan ilmaista moniasteisena ja useissa merkityksissä.

⁸ On selvää, että tätä rakkauden ominaisuutta, jonka Jumala lahjoitti ihmisille, voidaan ilmaista moniasteisena ja useissa merkityksissä. Kuinka niin? Koska se rakkaus, jota kristitty tuntee vihollista kohtaan, joka vainoaa häntä, ei ilmeisesti ole samaa hellää kiintymystä, jota imettävällä äidillä on pienokaistaan kohtaan, jota Joosefilla oli Benjaminia kohtaan, jota Joonatan tunsi Daavidia kohtaan tai jota kristitty tuntee toista uskovaa kohtaan. Jumala ei odota, että me rakastaisimme hellästi vihollista tai välttämättä edes pitäisimme kovasti hänestä. Kuitenkin meidän velvollisuutemme on rakastaa häntä. Onko tämä ristiriitaista?

9, 10. a) Miten ”agápe”-rakkauden merkityksen ja sen tietäminen, miten Jehova osoittaa sitä, auttaa meitä ymmärtämään, että ihmisiä voidaan rakastaa, vaikka heistä ei välttämättä pitäisi? b) Miten voimme osoittaa rakkautta pahoja, moraalittomia ihmisiä kohtaan?

⁹ Ei, ei se ole, kun ymmärrämme sen tärkeimmän kreikkalaisen sanan merkityksen, joka on käännetty ”rakkaudeksi” Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa eli ns. Uudessa testamentissa. Tämän sanan substantiivimuoto on agápē. W. E. Vinen Uuden testamentin sanojen selittävä sanakirja (An Expository Dictionary of New Testament Words) sanoo Jumalan agápēsta ihmiskuntaa kohtaan: ”Tämä ei ole tyytyväisyyden eikä kiintymyksen rakkautta, ts. sitä ei ole saanut esiin mikään sen kohteitten erinomaisuus.” Ja tosiasia on, ettei ihmiskunta kokonaisuudessaan ole kovin rakastettava joukko. Mutta tämä ei ole todellisuudessa sen vika. – Ef. 4:17–19; Tiit. 3:3.

¹⁰ Aadamilta saamansa perinnön johdosta ovat kaikki ihmiset siinneet synnissä ja syntyneet väärintekemiseen taipuvaisina. (Ps. 51:7) Jumala tietää tämän. Se saa hänet rakastamaan ihmiskuntaa, mutta ei minkään sen ansion tai erinomaisuuden takia, vaan erityisesti koska hän käsittää, että ajan mittaan monet ihmiset ilmaisevat vastakaikua hänen rakkaudelleen ja saattavat elämänsä sopusointuun hänen tahtonsa kanssa. (Room. 5:8–11) Agápē sisältää sen tähden sellaisen rakkauden merkityksen, jonka tunnuksena on periaatteen kunnioittaminen. Jos me siis jäljittelemme taivaallisen Isämme esimerkkiä, niin me rakastamme niitäkin, jotka eivät ilmaise mitenkään ansaitsevansa rakkauttamme. He saattavat olla julkeita, itsekkäitä ja jopa moraalittomia tai rikollisia. Me vihaamme sitä, mitä he tekevät ja sanovat, ja kuitenkin samalla olemme kiinnostuneita heidän henkilökohtaisesta hyvinvoinnistaan. Me teemme kaiken voitavamme kannustaaksemme heitä ilmaisemaan vastakaikua Jumalan rakkaudelle. Kehitätkö sinä tällaista rakkautta ihmiskuntaa kohtaan yleensä, periaatteen ohjaamaa rakkautta?

11, 12. a) Tuleeko kristityn rakkauden veljiään kohtaan olla vain periaatteen ohjaamaa? b) Miten aviollinen rakkaus ja Jehovan rakkaus Poikaansa kohtaan ilmaisee, että ”agápe” sisältää enemmän kuin vain periaatteen ohjaaman rakkauden?

¹¹ Mutta apostoli Pietarin mielessä ei ollut ainoastaan periaatteen ohjaama rakkaus, josta puuttuu kiintymys ja lämpö, kun hän kirjoitti kristityille tovereille: ”Rakastakaa toisianne hellittämättömän hartaasti sydämestä.” (1. Piet. 1:22, Um) Samalla kun periaatteen kunnioittaminen on tunnusomainen piirre agápēssa, niin sellainen rakkaus voi sisältää myös kiintymystä ja hellyyttä. Siksi luemmekin: ”Miesten pitää rakastaa [verbimuoto agapáo] vaimoaan.” (Ef. 5:28, Um) Tämä ei ilmeisestikään merkitse sitä, että kristittyjen aviomiesten pitäisi rakastaa vaimoaan vain niin kuin he rakastavat vihollisiaan! Ei, vaan kehotus ”pitää rakastaa vaimoaan” merkitsee sitä, että aviomiehillä tulee olla myös lämmön, hellyyden ja kiintymyksen tunteita vaimoaan kohtaan Luojan tarkoituksen mukaisesti.

¹² Se, että kreikkalainen sana agápē voi sisältää erittäin syvällisiä kiintymyksen ja hellyyden tunteita, ilmenee myös toisista Raamatun esimerkeistä. Meillehän kerrotaan esimerkiksi, että ”Isä rakastaa Poikaa”. (Joh. 3:35) Jumalan rakkautta Poikaansa Jeesusta Kristusta kohtaan ei säätele vain periaatteen kunnioitus. Jehovalla on hellää kiintymystä ja myötätuntoa Jeesusta kohtaan, kuten Raamattu sanoo: ”Isä on kiintynyt Poikaan ja näyttää hänelle kaiken, mitä hän itse tekee.” Jehova Jumala sanoi: ”Tämä on minun poikani, minun rakkaani, jonka minä itse olen hyväksynyt.” – Joh. 5:20; 2. Piet. 1:17; Um.

13. a) Missä määrin kristityillä tulee olla rakkautta toisiaan kohtaan? b) Miten sanoja ”hellittämättömän hartaasti” vastaavan kreikkalaisen sanan perusmerkitys ilmaisee rakkautemme oikean määrän?

¹³ Kristittyjen on siis kehitettävä tässä määrin rakkautta toisiaan kohtaan. Se ei ole puolisydämistä rakkautta eikä rakkautta, jota osoitetaan vain velvollisuudesta ihmisiä kohtaan, joista ei ehkä pidetäkään. Se on sen sijaan sellaista lämmintä, hellää kiintymystä toisia kohtaan, jota voidaan verrata siihen hellään rakkauteen, jota tunnetaan erittäin rakasta sukulaista kohtaan ja joka Jehovalla on suuresti rakastamaansa Poikaa kohtaan. Apostoli Pietari tähdensi, että meidän rakkautemme toisiamme kohtaan tulee olla tämänlaatuista eli tämänasteista, kun hän kehotti: ”Rakastakaa toisianne hellittämättömän hartaasti” (Um) tai niin kuin toiset käännökset esittävät sen: ”palavasti”, ”kaikesta voimastanne”. (1. Piet. 1:22; New American Standard Bible, The New English Bible) Alkuperäinen kreikkalainen sana, joka on käännetty sanalla ”hellittämättömän hartaasti”, merkitsee kirjaimellisesti ’ojennetusti’. (Kingdom Interlinear Translation) Rakkautemme täytyy sen tähden ponnistella hellittämättömän hartaasti äärimmäiseen asti. Kehitätkö sinä tällaista rakkautta?

14. a) Miksi meidän tarvitsee ponnistella rakkauden kehittämiseksi? b) Miten voimme oppia rakastamaan toisiamme?

¹⁴ Meidän kaikkien tarvitsee ponnistella tehdäksemme näin. Tämä johtuu siitä, että Aadamin noin 6 000 vuotta sitten ilmaisema tottelemattomuus on saanut ihmisperheen vajoamaan syvälle syntiin ja epätäydellisyyteen ja vaikuttanut haitallisesti kykyymme heijastaa Jehovan vallitsevaa rakkauden ominaisuutta. Ovatpa nekin vaistomaiset rakkauden tunteet, joita läheisillä sukulaisilla on luonnostaan toisiaan kohtaan, toisinaan kieroutuneet ja vääristyneet, niin kuin muinoin Kainia, Eesauta ja Joosefin velipuolia koskevissa tapauksissa. Raamattu ennusti tämän olevan myös ilmeistä ”viimeisinä päivinä”, jolloin ihmiset olisivat ”vailla luonnollista kiintymystä”. (2. Tim. 3:1–3, Um) Miten tärkeätä onkaan sen tähden, että me kehitämme rakkautta pitääksemme sen vireillä sydämessämme! Mutta miten me, jotka elämme tänä ”viimeisten päivien” kriittisenä aikana, voimme oppia rakastamaan toisiamme? Apostoli Paavali selittää: ”Veljellisestä rakkaudesta ei ole tarvis teille kirjoittaa; sillä itse te olette Jumalalta oppineet rakastamaan toisianne.” (1. Tess. 4:9) Miten Jumala opettaa meille tätä?

MITEN JUMALA ON OPETTANUT RAKASTAMAAN

15. a) Millä tavalla voitaisiin sanoa Jehovan opettavan meitä rakastamaan toisiamme? b) Miten paljon kristityt ovat velvolliset rakastamaan toisiaan?

¹⁵ Hän opettaa sitä lukuisilla tavoilla. Voisimme sanoa, että Jumala on luomalla ihmisen kuvakseen, antamalla ihmiselle kyvyn rakastaa, itse asiassa tehnyt meidät halukkaiksi olemaan rakastavia, vaikka olemmekin nyt syntisiä. Jumala on lisäksi myös opettanut meitä rakastamaan toisiamme tekemällä tuon tuostakin rakkauden harjoittamisesta käskyn. Toinen Jumalan Israelille antaman lain kahdesta pääkäskystä oli Jeesuksen Kristuksen sanojen mukaan: ”Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.” Opetuslapsi Jaakob sanoi tätä ”kuninkaalliseksi laiksi”. (Matt. 22:39; 3. Moos. 19:18; Jaak. 2:8) Puhuen Jumalan edustajana Jeesus ilmoitti kuitenkin, että kristityillä täytyy olla vielä ylevämpi rakkaus, heidän täytyy rakastaa toisiaan niin kuin hän oli rakastanut opetuslapsiaan. (Joh. 13:34; 1. Joh. 3:16) Mutta Jehova Jumala on opettanut toisella erittäin vetoavalla tavalla ihmisiä rakastamaan toisiaan.

16. a) Millä erikoisen suurenmoisella tavalla Jehova opettaa meitä rakastamaan toisiamme? b) Mikä on Jumalan rakkauden suurin ilmaus?

¹⁶ Hän tekee sen esimerkillään. Apostoli Paavali puhui ihmisjoukolle muinaisessa Rooman provinssissa Galatiassa, Vähässä-Aasiassa, ja sanoi Jumalasta: ”Hän on tehnyt teille hyvää, antaen teille taivaasta sateita ja hedelmällisiä aikoja ja raviten teidän sydämenne ruualla ja ilolla.” (Apt. 14:17) Näin ollen Jumala ei ainoastaan käske meitä rakastamaan toisiamme, vaan myös osoittaa esimerkillä, miten meidän tulisi tehdä siten. (Matt. 5:44, 45) Hänen suurenmoisin esimerkkinsä rakkauden osoittamisessa on se, että hän antoi kalleimman omaisuutensa hyväksemme. Raamattu selittää: ”Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa. . . . Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme.” – 1. Joh. 4:9–11.

17. Minkä pitäisi olla seuraus, kun opimme tietämään totuuden Jehovasta ja hänen suurenmoisista varauksistaan hyväksemme?

¹⁷ Kun me siis tarkastelemme, mitä ihmeellisyyksiä Jehova on tehnyt – varaamalla meille runsaasti aineellisia siunauksia, mutta varsinkin antamalla lahjaksi Poikansa, joka tekee mahdolliseksi iankaikkisen elämän uudessa vanhurskaassa järjestelmässä – niin me opimme tietämään totuuden siitä, miten erinomainen Jumala ja Luoja Jehova on. Minkä pitäisi olla seurauksena siitä, että otamme vastaan tämän suurenmoisen totuuden Jehovan varauksista ja sitten elämme sen mukaisesti? Apostoli Pietari puhui siitä johtuvasta ’vilpittömästä veljesrakkaudesta’, niin, veljeyden ja rakkauden ihanasta perhesuhteesta! Ja mitä meidän on näin ollen arvostuksessamme tärkeätä tehdä? Pietari lisäsi: ”Rakastakaa toisianne hellittämättömän hartaasti sydämestä.” – 1. Piet. 1:22, Um.

MIKSI HELLITTÄMÄTTÖMÄN HARRAS RAKKAUS OLI SILLOIN TÄRKEÄ

18. Milloin Pietari kirjoitti ensimmäisen kirjeensä, ja mikä oli silloin lähellä?

¹⁸ Ymmärtääksemme, miksi hellittämättömän harras rakkaus oli tärkeä Pietarin aikana, meidän on tutkittava silloisia olosuhteita. Pietari selittää: ”Kaiken loppu on tullut lähelle. Olkaa sen tähden tervemieliset ja olkaa valppaat rukousten suhteen. Olkoon teillä ennen kaikkea hellittämättömän harras rakkaus toisianne kohtaan.” (1. Piet. 4:7, 8, Um) Loppu oli tosiaan silloin lähellä. Pietari kirjoitti jolloinkin vuosien 62 ja 64 välillä, ja kohta sen jälkeen, vuonna 70, tuli lopullisesti juutalaisen asiainjärjestelmän loppu. Rooman sotajoukot autioittivat koko Juudean alueen ja erityisesti Jerusalemin. Eräs Jeesuksen ennustus auttaa meitä ymmärtämään, miksi kristityt tarvitsivat silloin ”hellittämättömän harrasta” rakkautta toisiaan kohtaan.

19. a) Minkä tunnusmerkin Jeesus antoi, jotta kristityt olisivat tienneet lopun olevan lähellä, ja miten tämä tunnusmerkki toteutui? b) Miten kristityt pystyivät noudattamaan Jeesuksen käskyä paeta, ja oliko heidän viisasta totella?

¹⁹ Jeesus ennusti: ”Kun te näette Jerusalemin sotajoukkojen ympäröimänä, silloin tietäkää, että sen hävitys on lähellä.” (Luuk. 21:20; Matt. 24:15) Rooman sotajoukot ympäröivät Jerusalemin Cestius Galluksen johdolla marraskuussa vuonna 66. Ne työntyivät suoraan kaupunkiin, paikkaan, jota juutalaiset pitivät ”pyhänä”, ja tekivät hyökkäyksen temppelinmuuria vastaan ja kaivautuivat sen alle. Roomalaiset olisivat voineet helposti valloittaa koko kaupungin, mutta kenraali Gallus vetäytyi äkkiä ilman nähtävää syytä pois ja lähti perääntymään. Tämä antoi kristityille tilaisuuden noudattaa Jeesuksen seuraavaksi esittämää kehotusta: ”Silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille.” (Luuk. 21:21–24) Rooman sotajoukot palasivat myöhemmin kenraali Tituksen johdolla ja tuhosivat maan sillä seurauksella, että yksistään Jerusalemissa ilmoitettiin kuolleen 1 100 000 henkeä; se oli todella ”suuri ahdistus”!

20. Mikä todistaa kristittyjen noudattaneen Jeesuksen käskyä?

²⁰ Mutta miten oli kristittyjen laita? Kolmannella vuosisadalla elänyt historioitsija Eusebius Pamphili mainitsee: ”Edelleen oli Jerusalemin seurakunnan kansa ennustuksen mukaan, joka ilmestyksessä oli annettu koetelluille miehille, saanut käskyn siirtyä pois kaupungista ennen sotaa ja asettua asumaan Perean kaupunkiin, jonka nimi oli Pella.”a Niin, ilmeisesti kristityt noudattivat Kristuksen ohjeita ja Cestius Galluksen ja hänen sotajoukkojensa vetäydyttyä pois pakenivat Pellan ympärillä olevaan vuoriseutuun ja selvisivät siten hengissä. Mutta heillä ei ollut helppoa.

21. a) Miksi Jeesus tähdensi välittömän pakenemisen tärkeyttä? b) Millaisia olosuhteita pakenevat kristityt saattoivat kokea?

²¹ Tietäen, että tilanteen kehitys Rooman sotilaitten paluun yhteydessä – kenraali Tituksen johdolla – oli pian tekevä lähes mahdottomaksi päästä pois tuomitusta kaupungista, Jeesus oli jo kauan ennemmin kehottanut: ”Joka on katolla, älköön astuko alas noutamaan, mitä hänen huoneessansa on, ja joka on pellolla, älköön palatko takaisin noutamaan vaippaansa.” (Matt. 24:17, 18) Seurauksena oli, että sadat ja ehkä tuhannet tottelevaiset kristityt lähtivät kiireesti kohta kun Gallus ja hänen sotajoukkonsa olivat vetäytyneet pois eivätkä vieneet paljon omaisuutta mukanaan. Oli hyvä, että he eivät olleet raskaasti kuormitettuja, sillä matka oli pitkä, maasto mäkinen ja sääolosuhteet epäilemättä rasittavat siihen vuodenaikaan. Sellaisissa olosuhteissa voi helposti sattua pakolaisten keskuudessa kiistoja ja muita vaikeuksia. Lisäksi oli myös kysymys siitä, missä he kaikki asuisivat.

22. a) Millaiset olosuhteet vallitsivat silloin koko alueella? b) Miksi oli elintärkeätä, että kristityt noudattivat silloin Pietarin kehotusta?

²² He ovat saattaneet lopulta pystyttää hätäisesti kokoon kyhättyjä majoja Pellan ympärille, mahdollisesti perustaa jonkinlaisen pakolaisleirin sinne vuoristoon. Emme tiedä. Mutta miten olikin, heillä oli vaikeata. Se oli puutteen ja kärsimysten aikaa koko alueella. Koko juutalaisen järjestelmän loppu oli lähellä! Miten sopiva olikaan sen tähden Pietarin henkeytetty kannustus hänen kirjeensä lukijoille, jotka olivat ”tilapäisasukkaita”: ”Kaiken loppu on tullut lähelle. . . . Olkoon teillä ennen kaikkea hellittämättömän harras rakkaus toisianne kohtaan.” (1. Piet. 1:1; 4:7, 8; Um) Omatessaan sellaisen rakkauden kristityt eivät olisi itsekkäitä eivätkä toisiaan ärsyttäviä, vaan jakaisivat tarvikkeet toistensa kanssa ja rakentaisivat ja vahvistaisivat toisiaan kestämään edessään olevat koettelevat olosuhteet.

MIKSI HELLITTÄMÄTTOMÄN HARRAS RAKKAUS ON NYT TÄRKEÄ

23. Onko Raamatun varoituksilla lopun läheisyydestä merkitystä meille nykyään?

²³ Me emme halua kuitenkaan vain katsoa taaksemme tuohon aikaan, sillä Jeesuksen ennustus ”asiainjärjestelmän päättymisestä” (Um) soveltuu tähän aikaan; todellakin sen suurempi täyttymys on nyt. Samoin soveltuu nyt Pietarin samankaltainen varoitus, että ”kaiken loppu on tullut lähelle”. Jumalan tarkoitus on pyyhkäistä pois koko nykyinen paha järjestelmä ja aloittaa aivan lähitulevaisuudessa ’uudet taivaansa ja uusi maansa’! (Matt. 24:3–22; 2. Piet. 3:13) Me elämme siis aikana, jolloin Jerusalemin ja sen ympäristön hirvittävä hävitys kalpenee merkityksettömäksi nyt niin lähellä olevan ”suuren ahdistuksen” rinnalla! Koettelemukset, joita useimmat kristityt joutuvat kohtaamaan edessä olevan ”suuren ahdistuksen” aikana, saattavat olla niiden kaltaisia, jotka on saatu kestää kahdessa äskeisessä tapauksessa.

24, 25. a) Millaisen kokemuksen Malawin todistajat kestivät, ja miksi Pietarin kehotuksen totteleminen oli tärkeää heille? b) Mitä itsetutkistelua meidän olisi viisasta suorittaa?

²⁴ Ensimmäinen näistä koski Malawissa olevia Jehovan todistajia. New York Times ilmoitti 22.10.1972 otsikon ”Jehovan todistajat – pakenevat henkensä edestä” alla: ”Viime viikolla tuli pienestä Itä-Afrikan maasta Malawista tietoja laajakantoisesta ahdistelusta . . . ryhmään kuuluvien naisten raiskaamisesta, todistajien kotien polttamisesta ja lopulta maassa olleiden 23 000 kannattajan suurimman osan väkivaltaisesta karkotuksesta.” Koska Malawin todistajat olivat uskollisia Jumalan lakia kohtaan, heidät ajettiin yli rajan ja pakotettiin valtavan suureen pakolaisleiriin, jossa oli aluksi ankara pula elämän välttämättömyyksistä. Monet kuolivat vaikeuksien johdosta. Kuinka tärkeätä olikaan noissa kurjissa oloissa noudattaa henkeytettyä neuvoa: ”Olkoon teillä ennen kaikkea hellittämättömän harras rakkaus toisianne kohtaan.”

²⁵ Suurin osa Malawin todistajista läpäisi kokemuksensa uskollisina Jumalaa kohtaan ja hengellisesti lujina, ja heitä auttoi varmasti se, että he tottelivat edellä mainittua Raamatun neuvoa. Mutta miten on meidän itsemme laita? Valmistaudummeko me edessä olevien koettelemusten varalle? Kehitämmekö me harrasta hellän kiintymyksen tunnetta toisiamme kohtaan, jollaista Joosef tunsi veljeään kohtaan, Joonatan Daavidia kohtaan ja jollaista Jehova Jumala tuntee rakasta Poikaansa Jeesusta Kristusta kohtaan? Tällaisen rakkauden osoittaminen on todella tärkeätä näinä ”viimeisinä päivinä”.

26, 27. a) Mitä tapahtui joulukuussa 1972 Managuassa Nicaraguassa, ja mistä se voisi antaa pienessä mitassa esimakua? b) Miten Jehovan todistajat osoittivat rakkautta toisiaan kohtaan tuon Managuan tuhon aikana?

²⁶ Esimakua edessä olevista vaikeuksista saatettiin saada myös siinä tuhossa, josta kerrottiin Herätkää!-lehdessä 8.5.1973, missä sanottiin: ”Kilpi on yhä pystyssä. Tuo mykkä todistaja ilmoittaa: MANAGUA, 404 700 ASUKASTA. Ja kaupungin keskustassa antaa toinen hiljainen vartiomies todistuksensa. Kansallispalatsin pääsisäänkäynnin luona oleva kello on pysähtynyt näyttämään aikaa 00.35. Tuona aamuyön hetkenä lauantaina 23. joulukuuta 1972, kun vielä oli pimeää, Nicaraguan pääkaupunki tuhoutui hirvittävässä maanjäristyksessä.” Niin, kaikki toiminta kaupungissa lakkasi kerta kaikkiaan – vesijohdot eivät toimineet, sähkö sammui, itse asiassa kaikki pysähtyi. Tämä tulee kohdakkoin tapahtumaan, mutta ei ainoastaan yhdessä kaupungissa, vaan kaupunki toisensa jälkeen luhistuu – koko asiainjärjestelmä häviää! Minkä osoittaminen on meille tärkeätä tällaisissa olosuhteissa?

²⁷ Monet sadat Jehovan todistajat Nicaraguassa ja lähellä olevissa maissa osoittivat harrasta rakkauttaan, kuten Herätkää! kertoi: ”Ryhdyttiin heti ponnistuksiin näistä [maanjäristyksessä kärsineistä] todistajista ja heidän perheistään huolehtimiseksi. Aito rakkaus, joka vallitsee Jumalan kansan keskuudessa, ilmeni todella selvästi. Lauantai-iltapäivänä saapui eräs todistaja kuorma-autolla 26 kilometrin päässä olevasta seurakunnasta mukanaan yli 1 000 litraa vettä. . . . Kello 22 saapuivat kaksi ensimmäistä kuorma-autoa mukanaan tarvikkeita Jehovan todistajilta Liberiasta Costa Ricasta. Vähän myöhemmin saapui kaksi kuorma-autoa todistajilta Tegucigalpasta Hondurasista. Siten oli saatu ruokaa, vaatteita, lääkkeitä, vettä ja bensiiniä noin 24 tunnin kuluessa onnettomuudesta!”

28. a) Mitä voimme oppia tästä Managuan kokemuksesta? b) Millä muilla tavoilla Jehovan todistajat ovat saaneet valmennusta rakkauden osoittamisessa toisiaan kohtaan?

²⁸ Me voimme ottaa oppia tästä kokemuksesta. Kun joka puolella on suuria vaikeuksia ja onnettomuuksia, niin eniten, ennen kaikkea muuta, me tarvitsemme hellittämättömän harrasta rakkautta toisiamme kohtaan. Ja kun me ajattelemme asiaa, niin emmekö me ole Jehovan todistajina saaneet jatkuvasti valmennusta tällaisten olosuhteitten varalta? Me kokoonnumme säännöllisesti kokouksiin, suuriin ja pieniin, joissa saamme erinomaista opetusta ja kannustusta rakastamaan toisiamme. Meillä on myös ollut ruokaloita aterioiden varaamiseksi toisillemme, ja me olemme vieraanvaraisesti varanneet majoituksia kodeissamme kristityille tovereillemme. Kuinka erinomaista valmennusta todellakin rakkaudessa ja toisistamme huolehtimisessa! Mutta meidän on ilmaistava jatkuvasti tätä suurenmoista rakkauden ominaisuutta, jonka Jumala on antanut ihmisille, mutta joka on vääristynyt ja kieroutunut kovasti noin 6 000-vuotisen synnin ja epätäydellisyyden aikana. On tärkeätä, että me kehitämme jatkuvasti hellittämättömän harrasta rakkautta toisiamme kohtaan nyt, koska kaiken loppu on tullut lähelle.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 369]

Aito rakkaus Daavidia kohtaan sai Joonatanin antamaan hänelle lahjoja kiintymyksensä merkiksi