Raamattu – toivoa antava kirja

WILLIAM GLADSTONE, jonka sanotaan olevan ”1800-luvun suurin brittiläinen valtiomies”, kirjoitti kerran: ”Tiede ja tutkimus ovat tehneet paljon Vanhan testamentin historiallisen luotettavuuden tukemiseksi: . . . siten tehdessään ne ovat lisänneet voimaa siihen väitteeseen, että meillä on niissä Jumalan ilmoitus; . . . järkevästi ajatellen sekä sisällön että seurausten muodostama todistusaineisto velvoittaa meidät seisomaan siinä missä esi-isämmekin ovat seisoneet, Pyhän Raamatun järkkymättömällä kalliolla.”

Raamattu on tosiaan kestänyt ajan myrskyt kuin järkähtämätön kallio. Tällä kalliolla seisova voi nähdä sen korkeilta huipuilta paitsi taaksepäin menneisyyteen myös kauas tulevaisuuteen. Katsokaamme nyt Raamatun sisäistä todistusaineistoa, joka varmentaa sen olevan toivoa antava kirja, johon voidaan luottaa.

SISÄINEN SOPUSOINTU KESKEISEN TEEMAN YMPÄRILLÄ

Noin 40 eri kirjoittajaa kirjoitti Raamatun 66 kirjaa 1 600 vuoden kuluessa. Tämä toteamus on helppo lukea, mutta ajattelehan sitä. Tiedätkö yhtään kirjaa, jonka kirjoittaminen olisi aloitettu vaikkapa 300-luvun loppupuolella ja olisi jatkunut välillä keskeytyen kymmenien eri elämänaloja edustavien ihmisten toimesta aina meidän päiväämme saakka?

Sellaista kirjaa ei ole olemassa. Mutta jos sellainen olisi ja jos sitä olisi kirjoitettu Rooman valtakunnan ajoista asti läpi yksinvaltiaitten aikakauden nykyajan tasavaltojen aikaan saakka ja kirjoittajina olisi ollut sotilaita, kuninkaita, pappeja, kalastajia ja jopa paimen ja lääkäri, niin odottaisitko, että kirjan jokaisessa osassa ilmenisi sama perusasenne ja että se noudattaisi samaa keskeistä teemaa? Tuskinpa!

Kuitenkin Raamattu kirjoitettiin todellisuudessa yhtä pitkän ajan kuluessa erilaisten poliittisten hallitusten alaisuudessa, ja kirjoittajat edustivat kaikkia noita ja muitakin elämänaloja ja kirjoittivat kolmella kielellä. Silti se on kauttaaltaan sopusointuinen. Sen perussanoma on samansuuntainen alusta loppuun saakka. Eikö se olekin hämmästyttävää?

Sellainen sisäinen sopusointu olisi ollut mahdoton, ellei koko kirjoittajajoukossa olisi vallinnut jokin ajaton, yhdistävä henki. Tämä henki oli Jumalan toimiva voima. Apostoli Pietari todisti tämän sanoessaan: ”Yksikään Raamatun profetia ei ole lähtöisin mistään yksityisestä tulkinnasta. Sillä profetiaa ei milloinkaan tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan ihmiset puhuivat Jumalalta saamaansa pyhän hengen johtamina.” – 2. Piet. 1:20, 21.

Yhden jumalallisen päätoimittajan alaisuudessa nämä raamatunkirjoittajat kehittivät yhden keskeisen teeman, joka on Jehovan suvereenisuuden kunniaan saattaminen ja hänen tarkoituksensa lopullinen täyttyminen maan suhteen hänen valtakuntansa välityksellä, jonka johdossa on Kristus, luvattu ”Siemen”. (Ks. sivua 16.)

ENNUSTUSTEN KIRJA

Ehkä suurin syy siihen uskomiseen, että Raamattu on Jumalan sanaa eikä ihmisen sanaa, on se seikka, että Raamattu on merkittävien ennustusten kirja. Ihmiset eivät kaikilla hienoilla tieteellisillä laitteillaankaan kykene vielä säännöllisesti esittämään tarkkoja sääennustuksia, puhumattakaan siitä että he ennustaisivat satoja tapahtumia. Mutta Raamattu sisältää kirjaimellisesti satoja ennustuksia, jotka ovat osoittautuneet hämmästyttävän tarkoiksi. Eikö tämä ilmaise, että sellaisten ennustusten takana ali suuri Alkuunpanija, Hän joka sanoi: ”Minä olen Jumala, eikä ole minun vertaistani. Minä ilmoitan alusta asti, mitä tuleva on, ammoisia aikoja ennen, mitä ei vielä ole tapahtunut”? – Jes. 46:9, 10.

Monet Raamatun tärkeimmistä ennustuksista liittyvät sen keskeiseen teemaan: Jumalan kunniaan saattamiseen luvatun ”Siemenen” valtakunnan välityksellä. Jottei vallitsisi mitään epäilyä ”Siemenen” oikean tunnistamisen suhteen, Jumala henkeytti monet eri profeetat esittämään yksityiskohtia tämän luvatun vapauttajan syntymästä, elämästä ja kuolemasta. Nämä ”Siementä” eli ”Messiasta” koskevat ennustukset – joita on laskettu olevan yli 300 – täyttyivät kaikki Jeesuksessa Kristuksessa.a

Jotkut vapaa-ajattelijat ovat yrittäneet ehdottaa, että Kristus sovitti itsensä näihin ennustuksiin ja siten järjesti niiden täyttymyksen. Vapaa-ajattelijat ylpeilevät yleensä siitä, että he ovat hyvin johdonmukaisia. Mutta onko järkevää ajattelua väittää, että Jeesus järjesti oman syntymänsä Betlehemissä (Miika 5:1; Matt. 2:1, 5, 6), syntymisensä Juudan sukukunnasta (1. Moos. 49:10; Luuk. 3:23, 33) ja kuningas Daavidin jälkeläisenä? – Jes. 9:6; Matt. 1:1.

Toiset saattaisivat väittää, että jos Jeesus oli Jumalan Poika ja eli aikaisemmin taivaassa, niin hän on voinut järjestää syntymänsä ihmiseksi täyttääkseen sellaiset ennustukset. Se on totta, mutta jos vapaa-ajattelija käyttää tällaista väitettä, niin hän tekisi tyhjäksi oman tarkoituksensa, sillä hänhän kieltäytyy tunnustamasta, että Jeesus oli jotakin muuta kuin tavallinen ihminen.

Entä mitä on sanottava Jeesuksen kuolemaan liittyvistä olosuhteista: hänen lyömisestään, sylkemisestä hänen päälleen, paaluun naulitsemisesta ja siitä (erittäin poikkeuksellisesta paalussa teloitetuille), ettei yhtään hänen luutaan murrettu? (Jes. 50:6; Miika 5:alkujae; Jes. 53:5; Ps. 34:21; Matt. 27:26, 30; Luuk. 23:33; Joh. 19:33–36) Järjestikö Jeesus kaiken tämänkin? Mahdotonta! Nämä olivat siis tosi ennustuksia, jotka kirjoitettiin yli 700 vuotta ennen niiden täyttymystä. Miten voimakas todistus Raamatun luotettavuuden puolesta!

Yksi merkittävimpiä ennustuksia, jonka täyttymyksen maallinen historia on runsain mitoin vahvistanut, oli Jeesuksen ennustama Jerusalemin tuho. Se ei ollut sellainen ennustus, jonka kuka tahansa kokenut poliittisten ennusteiden esittäjä olisi voinut tehdä ottaen huomioon juutalaisten ärtymyksen Rooman hallitusvallan alaisuudessa. Se sisälsi yksityiskohtia, joita kukaan tulevaisuuden tutkija ei olisi voinut nähdä ennalta. Kuka olisi osannut kuvitella, että roomalainen sotapäällikkö Cestius Gallus vuonna 66 vetäisi sotajoukkonsa Jerusalemista ”ilman vähäisintäkään syytä”, kuten Josephus sanoi, juuri kun hän ali saamassa kaupungin käsiinsä? Mutta Jeesus oli ennustanut, että ihmisille tulisi tilaisuus paeta piiritetystä kaupungista. (Luuk. 21:20–22) Hänen opetuslapsensa, jotka odottivat tätä merkkiä, saivat siten tilaisuuden paeta. Sitten, lähes neljä vuotta myöhemmin, vuonna 70, tapahtui Jerusalemin ja sen temppelin täydellinen tuho juuri niin kuin Jeesus oli ennustanut. – Luuk. 19:41–44; Matt. 24:2.

Jeesuksen ennustus ensimmäisen vuosisadan Jerusalemin tuhosta kiinnostaa meitä erityisesti, koska se liittyy hänen profetiaansa, joka koski nykyisen pahan järjestelmän loppua ja Jumalan valtakunnan perustamista luvatun ”Siemenen” haltuun. Samoin kuin Jeesus antoi ensimmäisen vuosisadan kristityille tunnusmerkin, jonka avulla he tiesivät, että Jerusalemin loppu oli lähellä, ja pakenivat turvaan, niin hän on antanut myös nykyään eläville kristityille tunnusmerkin, jonka avulla he tietävät hänen valtakuntansa olevan lähellä.

Puhuttuaan kansainvälisistä sodista, suurista maanjäristyksistä, ruttotaudeista, elintarvikepulasta ja tosi kristittyjen vainosta Jeesus mainitsi ”kansojen [ei vain juutalaisten] ahdingon” ja ennusti, että ihmiset tulisivat ”voimattomiksi pelosta ja sen odotuksesta, mikä kohtaa asuttua maata [ei vain Jerusalemia]”. (Luuk. 21:10–19, 25, 26) Pelkästään nämä ilmaukset osoittavat vääräksi väitteen, että hänen profetiansa täyttyi täysin Jerusalemin tuhossa vuonna 70. Hänen profetiallaan oli ilmeisesti paljon laajempi ulottuvuus aina siihen aikaan saakka, jolloin ei tuhottaisi ainoastaan luopio-Jerusalemia vaan kaikki väärät uskonnot ja Saatanan jumalattoman asiainjärjestelmän muu osa tilan tekemiseksi vanhurskaalle ’uudelle maalle, jota me odotamme Jumalan lupauksen mukaan’. – 2. Piet. 3:13.

Tämän vahvistaa Jeesuksen opetuslasten hänelle esittämä kysymys: ”Sano meille: milloin nämä [ne mitkä hän oli juuri sanonut Jerusalemin tuhosta] tapahtuvat, ja mikä tulee olemaan sinun läsnäolosi ja asiainjärjestelmän päättymisen [maailman lopun, Kirkkoraamattu] tunnusmerkki?” – Matt. 24:3.

Se, että Jeesus ajatteli paljon pitemmälle kuin Jerusalemin tuhoon, aina siihen aikaan saakka, jolloin hän tulisi jälleen voimassa ja Jumalan valtakunta perustettaisiin, ilmenee edelleen siitä, mitä hän sanoi: ”Ja silloin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvessä voimalla ja suurella kirkkaudella. . . . Pankaa merkille viikunapuu ja kaikki muut puut: kun niissä on jo silmuja, niin sen huomaamalla te tiedätte itse, että kesä on jo lähellä. Tällä tavoin te myös, kun näette näiden [sotien, maanjäristysten, ruttotautien, elintarvikepulan, kristittyjen vainon ja kansojen ahdingon] tapahtuvan, tiedätte Jumalan valtakunnan olevan lähellä.” – Luuk. 21:10–31.

Aivan yhtä varmasti kuin Jerusalemin tuhoa koskeva Jeesuksen profetia osoittautui totuudelliseksi pienimpiä yksityiskohtia myöten, tulee myös hänen nykyisen jumalattoman asiainjärjestelmän loppua koskeva profetiansa täyttymään. Vuodesta 1914 lähtien olemme nähneet runsaasti todisteita siitä, että Matteuksen 24. ja 25. luvuissa, Markuksen 13. luvussa ja Luukkaan 21. luvussa kerrotut Jeesuksen ennustukset ovat täyttymässä. Sanottuaan, että ”kaikki nämä ovat ahdingon tuskien alkua”, Jeesus lisäsi: ”Ja tämä valtakunnan hyvä uutinen tullaan saarnaamaan koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansoille, ja sitten tulee loppu.” – Matt. 24:8, 14.

Niin, nykyinen ”ahdingon” aika edeltää loistavan toivon täyttymistä. Jehovan todistajat saarnaavat nykyään ”tätä valtakunnan hyvää uutista . . . koko asutussa maassa”. He julistavat laajalti kaikkein suurenmoisinta uutista, että pian Jehova Jumalan suvereenisuus tullaan saattamaan kunniaan ja hänen tarkoituksensa maan suhteen täyttymään, kun ”Siemenen”, Jeesuksen Kristuksen, valtakunta tuhoaa pahat ja huolehtii siitä, että Jumalan tahto tapahtuu maan päällä niin kuin taivaassa. (Matt. 6:9, 10) Silloin kaikilla vanhurskautta rakastavilla miehillä ja naisilla, sekä niillä jotka säilyvät elossa nykyisen asiainjärjestelmän lopussa että miljoonilla kuolleista herätettävillä, on oleva tilaisuus elää ikuisesti paratiisimaassa. – Joh. 5:28, 29.

Sellaisen suurenmoisen toivon Raamattu tarjoaa ihmiskunnalle. Tämän maailman filosofit, tiedemiehet ja poliitikot eivät voi tarjota sinulle sellaista toivoa. Miksi siis hylkäisit ainoan nykyisin olemassa olevan toivoa antavan kirjan, RAAMATUN? Jehovan todistajat auttavat sinua mielellään tuntemaan paremmin Raamattua.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 16]

RAAMATUSSA ESIINTYY YKSI KESKEINEN TEEMA:

Jehova Jumalan suvereenisuuden kunniaan saattaminen ja hänen tarkoituksensa lopullinen täyttyminen maan suhteen Kristuksen, luvatun ”Siemenen”, johdossa olevan Jumalan valtakunnan välityksellä

PERUSTOTUUS:

”Alussa . . . Jumala . . .” – 1. Moos. 1:1

JUMALA ANTOI IHMISELLE HYVÄN ALUN:

”Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää.” – 1. Moos. 1:31

JUMALAN TARKOITUKSENA OLI MAAILMANLAAJUINEN PARATIISI:

”Jumala sanoi heille: ’Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi.’” – 1. Moos. 1:27, 28; 2:8

ENSIMMÄINEN IHMINEN KAPINOI JA SIIRSI KUOLEMAN JÄLKELÄISILLEEN:

”Yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema, ja näin kuolema levisi kaikkiin ihmisiin.” – Room. 5:12

JUMALA LUPASI VAPAUTUKSEN ”SIEMENEN” VÄLITYKSELLÄ:

”Sinun [Aabrahamin] siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä.” – 1. Moos. 22:17, 18; vrt. 1. Moos. 3:15

KRISTUS ON LUVATTU ”SIEMEN”:

”Lupauksethan puhuttiin Aabrahamille ja hänen siemenelleen. Ei sanota: ’Ja siemenille’, niin kuin monesta, vaan niin kuin yhdestä: ’Ja sinun siemenellesi’, joka on Kristus.” – Gal. 3:16

”SIEMENEN” ALAISUUDESSA OLEVA JUMALAN VALTAKUNTA TÄYTTÄÄ JUMALAN TARKOITUKSEN MAAN SUHTEEN:

”Teidän tulee siis rukoilla näin: ’Meidän Isämme taivaissa, olkoon sinun nimesi pyhitetty. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.’” – Matt. 6:9, 10; Ilm. 12:10

KAIKKIEN KAPINOITSIJOIDEN TUHOAMINEN SAATTAA KUNNIAAN JUMALAN NIMEN JA SUVEREENISUUDEN:

”Joutukoot häpeään ja kauhistukoot ikuisesti, tulkoot häpeään ja hukkukoot. Ja tulkoot tuntemaan, että sinun ainoan nimi on Herra [Jehova, UM], että sinä olet Korkein kaikessa maassa.” – Ps. 83:18, 19

KRISTUKSEN TUHATVUOTISEN VALTAKUNNAN HALLINTO ENNALLISTAA PARATIISIN IHMISTEN KESKUUTEEN:

”Onnellinen ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja tulevat hallitsemaan kuninkaina hänen kanssaan ne tuhat vuotta.” – Ilm. 20:6

SYNNIN VAIKUTUKSET PYYHKÄISTÄÄN POIS:

”Katso! Jumalan teltta on ihmisten luona, ja hän on asuva heidän kanssaan, ja he tulevat olemaan hänen kansojaan. Ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan. Ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä surua eikä parkua eikä kipua ole enää oleva. Entiset ovat kadonneet.” – Ilm. 21:3, 4

JÄRJESTYS PALAUTETAAN ENTISELLEEN JA JUMALA SAATETAAN LOPULTA KUNNIAAN:

”Sitten tulee loppu, kun hän [Kristus] luovuttaa valtakunnan Jumalalleen ja Isälleen tehtyään tyhjäksi kaiken hallituksen ja kaiken vallan ja voiman. Sillä hänen täytyy hallita kuninkaana, kunnes Jumala on pannut kaikki viholliset hänen jalkojensa alle. Viimeisenä vihollisena tehdään tyhjäksi kuolema. . . . Mutta kun kaikki on alistettu hänen alaisuuteensa, silloin Poika itsekin alistuu Hänen alaisuuteensa, joka alisti hänen alaisuuteensa kaiken, jotta Jumala olisi kaikki jokaiselle.” – 1. Kor. 15:24–28