12. luku

”Kunnes tulee hän, jolla on laillinen oikeus”

 1. Miten Jumala suhtautuu alkuperäiseen maata koskevaan tarkoitukseensa ihmisen hallituksen epäonnistumisesta huolimatta, ja mikä tuo tarkoitus on?

VAIKKA ihminen on aiheuttanut oman hallituksensa epäonnistumisen, ihmisen Luoja pitää kiinni suurenmoisesta tarkoituksestaan menestyksellisen, vanhurskaan hallituksen tuottamisesta hallitsemaan paratiisimaassa asuvaa koko ihmiskuntaa. Ihmisen Luoja ei ole sen kaltainen Persoona, joksi eräs kirjailija kuvitteli hänet äskettäin kirjoittaessaan: ”Jos minä olisin Jumala, niin lopettaisin.”a Tosi Jumala ei lopeta, ennen kuin hän on toteuttanut sen loistavan tarkoituksen, joka hänellä oli alussa pannessaan ihmisen maan päälle. Mikä tuo tarkoitus oli? Se, että koko maa täyttyisi sopivasti ihmisperheestä, joka nauttisi rauhasta ja onnesta inhimillisessä täydellisyydessä Jumalan taivaallisen hallituksen alaisuudessa.

 2. Minkä lupaavan muinaisen hallituksen epäonnistuminen oli surullista katsottavaa, mutta mikä Hes. 21:27:ssä ilmaistu vakuutus on lohdullinen?

² On todella murheellista nähdä sellaisen hallituksen epäonnistuminen, joka aloittaa valoisin toivein ja hyvin lupauksin. Kohdatessamme sellaista epäonnistumista meidän on lohdullista vakuuttautua siitä, että Jumala on määräaikanaan tuottava kaivatun hallitsijan ja asettava hänet valtaan tyydyttääkseen siten jokaisen ihmissydämen vanhurskaat toiveet. Tämä toivo annettiin profeetta Hesekielille silloin, kun Jumala käski häntä julistamaan Jerusalemin kuninkaallisen hallituksen lähestyvää turmiota. Hesekielin sanoma kuulosti kuolinkellojen soitolta Jerusalemille, mutta sitä seurasi elämää antavan toivon julistaminen näillä sanoilla: ”Raunioiksi, raunioiksi, raunioiksi minä panen tämän; eikä tästä ole jäävä mitään, kunnes tulee hän, jolla on [laillinen, Um] oikeus, ja minä annan sen hänelle.” – Hes. 21:27.

 3. Milloin tämä profeetallinen sanoma annettiin Hesekielille, ja mitä hän oli tehnyt siihen saakka ja mitä Jumalan tarkoitusta korostaen?

³ Silloin oli Hesekielin seitsemäs pakkosiirtolaisvuosi Babylonian maassa eli vuosi 611 eaa., todennäköisesti viides kuukausi (nimeltä aab) ja kuukauden kymmenes päivä. (Hes. 20:1) Aina siitä lähtien kun Hesekiel oli viimeksi nähnyt Jehovan taivaalliset vaunut näyssä edellisenä vuonna, hän jatkoi ennustamista. Niissä jumalallisissa ennustuksissa, jotka hänelle oli annettu tuona aikana, hän oli toistuvasti julistanut Jumalan ilmoitettua tarkoitusta, että Hänen ennustustensa kuulijat ”tulevat tietämään, että minä olen Herra [Jehova, Um]”. (Hes. 12:15, 16, 20; 13:9, 14, 21, 23; 14:8; 15:7; 16:62; 20:12, 20, 26, 38, 42, 44) Aika oli nyt vierähtänyt vuotta lähemmäksi sitä hetkeä, jolloin Jehova oli toteuttava nuo sanat, jotta israelilaiset tulisivat tietämään, että Jehova oli puhunut ja että hän oli ryhtynyt toimenpiteisiin sen toteuttamiseksi, mitä hän oli puhunut. – Hes. 5:13; 12:15; 21:5; 22:22; 37:14, 28.

 4. Jos Hesekielin ennustukset toteutuivat, niin mitä on sanottava sitä koskevista uutisista, ja mikä vaikutus tällä oli oleva ennustusten kuulijoihin, ja miksi oli näin varsin pian?

⁴ Aivan yhtä varmasti kuin Jehovan Hesekielin välityksellä lausumat ennustukset tulisivat toteutumaan, yhtä varmasti saavuttaisivat uutiset noiden ennustusten täyttymisestä Hesekielin juutalaiset pakkosiirtolaistoverit Babyloniassa. Ne uutiset ravistaisivat pakkosiirtolaiset hereille epäuskoisesta asenteestaan Hesekieliä kohtaan ja saattaisivat kunniaan hänen Jumalansa Jehovan sanan. Tuo aika ei ollut silloin kaukana. Vähemmän kuin kaksi ja puoli vuotta sen jälkeen ”taistelu Jehovan päivänä” alkaisi Jerusalemia ja Juudan maata vastaan. (Hes. 13:5, Um) Oli siis varsin sopivaa, että Jehova, Soturi, käytti nyt sotilaallisia sanontoja Hesekielille antamassaan ennustuksessa. Siksi Hesekiel kirjoittaa:

 5. Mitä sotilaallisia sanontoja Jehova käyttää ”Israelin maata” vastaan esittämässään ennustuksessa, jonka Hes. 21:1–5 kertoo?

⁵ ”Ja minulle tuli tämä Herran sana: ’Ihmislapsi, käännä kasvosi Jerusalemia kohti, vuodata sanasi pyhäköitä [pyhiä paikkoja, Um] vastaan ja ennusta Israelin maata vastaan ja sano Israelin maalle: Näin sanoo Herra: Katso, minä käyn sinun kimppuusi, vedän miekkani tupestaan ja hävitän sinusta vanhurskaan ja jumalattoman. Koska minä tahdon hävittää sinusta vanhurskaan ja jumalattoman, sentähden lähtee tupestaan minun miekkani kaiken lihan kimppuun, etelästä pohjoiseen asti. Ja kaikki liha tulee tietämään, että minä, Herra, olen vetänyt miekkani tupestaan; eikä se siihen enää palaja.’” – Hes. 21:1–5.

 6. Miten tuosta ennustuksesta voidaan päätellä, kenen sota se on, ja mikä sodankäynnin väline on?

⁶ Jehova puhuu siitä omana sotanaan. Hän on Se, joka vetää tupestaan miekkansa, joka on hänen tuomiopäätöksensä toimeenpanon väline niitä vastaan, joita vastaan hän sotii. Hänen ”miekkansa” tarkoittaa hänen käyttämäänsä maallista välikappaletta, mutta siihen voisi sisältyä myös hänen näkymätön taivaallinen vaunujen kaltainen järjestönsä.

 7. Miksi tämän ”miekan” vetäminen tupestaan merkitsi ahdistusta kaikille ”Israelin maan” asukkaille, ja mikä tarkoitus oli sillä, että ”miekan” piti tehdä työtään etelästä pohjoiseen asti?

⁷ Kun tämä Jehovan vertauskuvallinen ”miekka” iskee, niin voi kaikkia ”Israelin maan” asukkaita! Tuo ”miekka” hävittää ”vanhurskaan” asukkaan samoin kuin myös ”jumalattoman” asukkaan, aivan niin kuin metsäpalo kuluttaa ”tuoreet” puut samoin kuin ”kuivat” puut. (Hes. 20:47, 48) Kun Jehova alkaa käyttää tuota miekkaa, se ei pysähdy hävitettyään asukkaat Juudan valtakunnasta, joka sijaitsi Babylonista etelään, ikään kuin ”etelässä”. Juuda oli myös eteläinen valtakunta vastakohtana Israelin kymmenen kapinoineen sukukunnan pohjoiselle valtakunnalle. (Hes. 20:45, 46) Jehovan ”miekka” jatkaisi toimintaansa myös kohti pohjoista, sillä se lähti ”tupestaan . . . kaiken lihan kimppuun, etelästä pohjoiseen asti”. Mikä on tämän ”miekan” niin laajamittaisen käytön tarkoitus? ”Miekan” taivaallinen Käyttäjä selittää sanoen: ”Ja kaikki liha tulee tietämään, että minä, Herra [Jehova, Um], olen vetänyt miekkani tupestaan; eikä se siihen enää palaja.” – Hes. 21:5.

 8. Miten siis ”kaiken lihan” piti tietää, että Jehova oli vetänyt miekkansa tupestaan, ja mikä oli siihen syynä?

⁸ ”Israelin maassa” ja Jerusalemissa olleet eivät olleet ainoat syntiset Jehovan edessä. ”Kaikki liha”, koko ihmiskunta, teki silloin syntiä häntä vastaan, vaikka nämä ihmiset eivät olleetkaan suoranaisesti liitossa Hänen kanssaan, kuten Israelin kansa oli. Hekin ansaitsivat rangaistuksen. Heitä ei jätetty sellaiseen asemaan, että he olisivat voineet iloita Israelin kustannuksella ja kerskua, että Israelin Jumala, Jehova, oli ryhtynyt jyrkkiin toimenpiteisiin omaa kansaansa vastaan, mutta että he itse, jotka eivät olleet israelilaista lihaa, olivat välttäneet Jehovan huomion. Heitä ei jätetty sen ajatuksen valtaan, että he olivat vanhurskaampia kuin Israel. Siksi kaikkien niiden kansojen, joilla oli pahoja aikeita Jehovan valittua kansaa vastaan, piti myös kaatua Jehovan miekanterästä, koska ne olivat tehneet syntiä Häntä ja hänen kansaansa vastaan. Hänen tupesta vedetty ”miekkansa” ei palaisi takaisin lepopaikkaansa, ennen kuin se oli toimeenpannut hänen tuomiopäätöksensä myös ei-israelilaista lihaa vastaan. Näin ”kaikki liha” pantaisiin tietämään, että Israelin Jumala Jehova taistelee sitä vastaan ”miekallaan”.

JEHOVAN ”MIEKKA” ”KAIKKEA LIHAA” VASTAAN

 9. Mitä kuvataan tänä aikana ”Israelin maalla”, ja ketkä Jehovan ”miekka” hävittää siitä?

⁹ ”Taistelu Jehovan päivänä” alkaa pian tällä 20. vuosisadalla Jerusalemin nykyistä vastakuvaa, kristikuntaa, vastaan. Muinainen ”Israelin maa” kuvaa sitä valta-aluetta, jolla kristikunta on toiminut. Se kuvaa sitä asemaa ja suhdetta, jonka kristikunta on väittänyt omaavansa Jumalan edessä hänen ”uuden liittonsa” välityksellä, jonka välittäjä Jeesus Kristus on. Nyt ei kenenkään kristikunnassa ole aika luottaa mihinkään vanhurskauteen omien ansioittensa perusteella ja kerskata omavanhurskaudestaan. Jehovan sodan ”miekka” hävittää tästä asemasta, jonka kristikunnan papit väittävät sillä olevan, kaikki uskonnon harjoittajat, jotka luottavat siihen, että sillä on hyväksytty asema Jumalan edessä.

10. Ketkä uskonnon harjoittajat kristikuntaan kuuluvien lisäksi hävitetään Jehovan ”miekalla” ennustuksen mukaan ja miksi?

¹⁰ Jehovan ”miekkaa” ei kuitenkaan käytetä ainoastaan niitä vastaan, jotka kannattavat kristikuntaa. Se käy myös ”kaiken lihan kimppuun, etelästä [kristikunnasta] pohjoiseen”. Uskonnon harjoittajat, jotka kuuluvat kaikkeen muuhun väärän uskonnon maailmanmahdin osaan, tulevat tuntemaan Jehovan ”miekan” purevan terän. Heitä ei säästetä siksi, että he ovat ei-kristittyjä. Heitä ei jätetä hekumoiden iloitsemaan kilpailevan uskonnollisen järjestelmän, kristikunnan, tuhoutuessa.

11. Millaisten uskonnollisten välikappaleitten avulla ei tosi vanhurskautta voida saavuttaa, ja kenen tie sen saavuttamiseksi meidän on nyt kiireellisen tärkeää omaksua?

¹¹ Vanhurskautta ei saavuteta ainoan elävän tosi Jumalan Jehovan edessä kristikunnan tai minkään muunkaan maailman uskonnollisen järjestelmän avulla, joka tarjoaa omaan ansioon perustuvan toivon ihmisen omavanhurskauden tekojen perusteella. Kun ”taistelu Jehovan päivänä” kaikkea väärää uskontoa vastaan lähestyy, meidän on yhä tärkeämpää omaksua Hänen tiensä tosi vanhurskauden saavuttamiseksi.

12. Miksi on sopivaa, että Jehova aloittaa tuomiopäätöksensä toimeenpanon kristikunnasta, mutta miksi se ei pysähdy siihen?

¹² Tuo tie kulkee uskon kautta syntien edestä annettuun lunastusuhriin, joka on varattu Hänen Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Koska kristikunta väittää olevansa ”Jumalan huone”, niin on sopivaa, että Hänen tuomiopäätöksensä toimeenpano alkaa siitä. Tämä on odotettavissa 1. Piet. 4:17, 18:n sanojen mukaan: ”Sillä aika on tuomion alkaa Jumalan huoneesta; mutta jos se alkaa ensiksi meistä, niin mikä on niiden loppu, jotka eivät ole Jumalan evankeliumille kuuliaiset? Ja ’jos vanhurskas vaivoin pelastuu, niin mihinkä joutuukaan jumalaton ja syntinen?’” Heillä ei ole pakopaikkaa ”taistelussa Jehovan päivänä”. Hänen ”miekkansa” ei palaa tuppeensa, ennen kuin hän on pannut ”kaiken lihan” tietämään, että Hän on ryhtynyt toimintaan.

13. Mitä Hesekielin elämän tapausta jäännöksen voimaperäinen toiminta, sen koettaessa varoittaa jokaista, kuvastaa Hes. 21:6, 7:n mukaan?

¹³ Onko mikään ihme, että nykyisten Jehovan kristittyjen todistajien voideltu jäännös on ryhtynyt niin voimaperäiseen toimintaan varoittaakseen kaikkialla olevia ihmisiä sellaisesta tulevaisuuden mahdollisuudesta? Ei, sillä näin käy ilmi, että he tuntevat aivan samalla tavalla kuin profeetta Hesekiel, jota Jehova seuraavin sanoin käski ilmaisemaan ajatuksensa: ”Mutta sinä, ihmislapsi, huokaile! Lanteet murtuneina, katkerassa tuskassa huokaile heidän silmiensä edessä. Ja kun he sinulta kysyvät: ’Minkätähden sinä huokailet?’ niin sano: Sanoman tähden, sillä se saapuu, ja kaikki sydämet raukeavat, kaikki kädet herpoavat, kaikkien henki tyrmistyy, kaikki polvet käyvät veltoiksi kuin vesi [tippuvat vettä, Um]. Katso, se tulee, se tapahtuu; sanoo Herra, Herra.” – Hes. 21:6, 7.

14. Kun ”sanoma” vihdoin saavutti juutalaiset pakkosiirtolaiset, niin miten sen voitiin odottaa vaikuttavan heihin, ja miten sanoman kristikunnan tuomiosta voidaan odottaa vaikuttavan uskonnon harjoittajiin?

¹⁴ Sen jälkeen, kun Jehovan ”miekka” vuonna 607 eaa. oli tuhonnut Jerusalemin ja perin pohjin autioittanut ”Israelin maan”, katkera ”sanoma” tosiaan saavutti jopa kaukana Babyloniassa olevat juutalaiset pakkosiirtolaiset. (Hes. 33:21, 22) Epäilemättä ”sanoma”, jonka tuhotusta Jerusalemista saapunut pakolainen kertoi, teki siihen saakka epäuskoisiin juutalaisiin pakkosiirtolaisiin juuri sellaisen vaikutuksen, kuin Jehova oli edeltä kertonut Hesekielille. Epäilemättä heidän polvistaan tippui muutakin kuin pelkkää kauhistavan kiihtymyksen aiheuttamaa tuskanhikeä. Luultavasti he menivät hengeltään niin heikoiksi, etteivät heidän munuaisensa voineet toimia ja heidän polvistaan tippui heidän omaa virtsaansa! Heidän oli myönnettävä, että Jehovan Hesekielin kautta puhuma sana oli saatettu kunniaan. Hän osoittautui totuutta puhuvaksi Jumalaksi. Kun lähiaikoina julkaistaan autenttinen sanoma siitä, että Jehovan teloittava ”miekka” on todellakin aiheuttanut perinpohjaisen turmion kristikunnalle, sillä on oleva samanlainen vaikutus moniin uskonnon harjoittajiin.

15. Onko Jehovalla todella tällainen vertauskuvallinen ”miekka” käytettävissään nykyään, ja mitä Jehovan voidellun jäännöksen tulee nykyään tehdä tässä suhteessa, niin kuin Hes. 21:8–10 osoittaa?

¹⁵ Niin epäileviä kuin ihmiset voivatkin olla sen suhteen nykyään samoin kuin Hesekielin juutalaiset pakkosiirtolaistoverit, Jehovalla silti on todellakin ”miekka”, jota Hän käyttää välikappaleenaan toimeenpannessaan kristikunnalle sen ansaitseman tuomion. Jehovan voideltujen todistajien nykyinen jäännös kiinnittää huomiota tähän huomattavaan ”miekkaan”, jonka Jehova vetää tupestaan ulkokultaisen kristillisyyden järjestöä vastaan, kuten profeetta Hesekieliä käskettiin tekemään, kun Jehova sanoi hänelle: ”Ja minulle tuli tämä Herran sana: ’Ihmislapsi, ennusta ja sano: Näin sanoo Herra. Sano: Miekka, miekka on teroitettu, on myös kirkkaaksi hiottu. Teurasta teurastamaan se on teroitettu, salamoitsevaksi se on hiottu.’” – Hes. 21:8–10.

EI SYYTÄ ILOITA VÄÄRILLÄ PERUSTEILLA

16. Mitä huudahdus ”Vai iloitsisimmeko?” vihjasi niiden uskonnon harjoittajien kysyvän, jotka ovat itsestään varmat Jehovan ”miekkaan” nähden?

¹⁶ Itsevarmoilla ihmisillä ei ole mitään uskonnollista perustetta iloita ja käyttää todistelua: ”Me olemme Jumalan kansaa. Meidän keskuudessamme on Jumalan huone, jossa me palvomme. Jehovan teloitusmiekka ei tule meidän keskuuteemme ’teurasta teurastamaan’!” Sellaiseen väitteeseen vihjasi se välihuudahduksena esitetty kysymys, joka keskeytti Hesekielille annetun kuvauksen Jehovan miekasta: ”Vai iloitsisimmeko?” – Hes. 21:10.

17. Miksi ne, jotka olivat taipuvaisia iloitsemaan, herättivät kysymyksen siitä, hylkäisikö ”miekka” Jerusalemin kuninkaan valtikan?

¹⁷ Ne israelilaiset, jotka olivat taipuvaisia iloitsemaan, muistaisivat, että heidän pääkaupunkinsa oli Jerusalemin kaupunki, jolla oli pyhä asema, koska siellä oli kuningas Salomon rakentama temppeli. Lisäksi sen kuningas oli kuningas Daavidin jälkeläinen, Daavidin, jonka kanssa Jehova oli tehnyt liiton iankaikkisesta valtakunnasta. Daavidin sukuun kuuluva kuningas oli myös voideltu virkaansa öljyllä ja sen mukaisesti häntä kutsuttiin ”Herran [Jehovan, Um] voidelluksi” eli ”Messiaaksi” (hepreaksi) eli ”Kristukseksi”, (kreikaksi). Ja kuningas Daavidin jälkeläisenä tämän voidellun kuninkaan sanottiin istuvan Jumalan valtaistuimella, ’istuvan Herran [Jehovan, Um] valtaistuimella kuninkaana isänsä Daavidin sijasta’. (2. Sam. 7:4–16; Valit. 4:20; 1. Aikak. 29:23) Olisiko siis luultavaa, että Jehovan ”miekka” hylkäisi sellaisen kuninkaan valtikan?

18. Oliko Jehovan ”miekka” hylkäävä ”minun oman poikani valtikan, kuten se hylkää jokaisen puun”, ja kun otamme vastauksen huomioon, välttävätkö kristikunnan poliittiset hallitsijat Jehovan ”miekan” suorittaman teloituksen?

¹⁸ Jehovan miekka oli kuitenkin tekevä juuri niin hänen omien miekkaa koskevien sanojensa mukaan: ”Hylkääkö se minun oman poikani valtikan, kuten se hylkää jokaisen puun?” (Hes. 21:10, Um) Syistä, jotka on ilmaistu vähän myöhemmin, Jehovan miekka ei jätä hylkäämättä tuota Juudan valtakunnan kuninkaallista valtikkaa sen enempää kuin mitään muutakaan valtikkaa, mitään muutakaan ”puuta”. Se tosiseikka, että Jehova sanoi Daavidin seuraajista, jotka istuivat Jerusalemin kuninkaallisella valtaistuimella, että he olisivat kuin hänen poikiaan, ei pelastaisi heitä miekalta, jos he olisivat itsepäisesti tottelemattomia. Kristikunnan kuninkaitakaan ei varjella ”taistelussa Jehovan päivänä” vain siksi, että uskonnolliset papit ovat voidelleet nämä kuninkaat hallitsemaan ”Jumalan armosta”. Se välikappale, jota Jehova käyttää teloittavana ’miekkanaan’, hylkää sellaisten hallitsijoitten vaatimukset välttyä Jehovan ”miekan” suorittamalta teloitukselta. – 2. Sam. 7:14.

19. Kuka antaa Hes. 21:11:n mukaan ”miekan” surmaajan käteen?

¹⁹ Hesekielin aikana Jehova antoi teloittavan ’miekkansa’ sen välikappaleen käteen, jota hän käytti turmion tuottamiseksi Jerusalemille ja Juudan valtakunnalle. Jehova tekee tämän hyvin selväksi käskiessään Hesekielin sanoa: ”Ja hän on antanut sen hioa otettavaksi käteen; se miekka on teroitettu, on hiottu annettavaksi surmaajan käteen.” – Hes. 21:11.

20. Mitä se merkitsee, että Jehova antaa ”miekan” ”surmaajan” käteen, keitä vastaan sitä piti käyttää Jehovan valvonnassa ja keitä ei liioin pitänyt säästää?

²⁰ Tässä tapauksessa ”surmaaja” eli tappaja on se välikappale, joka suoranaisesti toimii teloittajana Jehovan puolesta, mutta kun Jehova antaa ”miekan” surmaajan käteen, niin hän nimittää ja valtuuttaa tuon välikappaleen surmaamaan. Sekin seikka, että ne, jotka tulivat olemaan ”miekkaan syöstyjä”, tavattiin niiden keskuudesta, joita Jehova sanoo ”minun kansakseni”, todistaa edelleen, että miekkaa käytettiin ”minun kansaani vastaan” Jehovan sallinnalla, jopa hänen johdollaan. Teloitusmiekan ei pitänyt säästää edes ”Israelin päämiehiä”, ei edes Israelin korkeinta maallista päämiestä eli kuningas Sidkiaa. Hänen valtikkaansa ei säästetty. Tällaisen asian pelkkä ajatteleminenkin riitti panemaan Israelin miehen huutamaan ja valittamaan ja läimäyttämään oikeaan reiteensä sen sijaan, että hän olisi takonut rintaansa kuin nainen. Tämän vuoksi Jehova sanoi Hesekielille kuvausta käyttäen:

21. Millä tavalla Jehova näin ollen käski Hesekielin toimia, ja mitä syitä hän esitti tällaiselle toiminnalle?

²¹ ”’Huuda ja valita, oi ihmisen poika, sillä se itse [miekka] on tullut minun kansaani vastaan; se on kaikkia Israelin päämiehiä vastaan. Juuri miekkaan syöstyt ovat olleet minun kansani kanssa. Siksi läimäytä reiteen. Sillä tuhoaminen on suoritettu, mutta entäpä, jos se hylkää myös valtikan? Tämän olemassaolo ei tule jatkumaan’, kuuluu Suvereenin Herran Jehovan lausunto.” – Hes. 21:12, 13, Um.

SE, JONKA ”OLEMASSAOLO” EI TULLUT ”JATKUMAAN”

22. Mitä sen epäonnistuminen, jonka ”olemassaolo” ei tullut ”jatkumaan”, merkitsi hallitusvalloille maailmanlaajuisesti, mutta mitä se ei merkinnyt kuningas Daavidin kuninkaalliselle sukuhaaralle?

²² Minkä ”olemassaolo” ei tullut ”jatkumaan”? Israelin kuninkaitten valtikan, sen sauvan eli virkavaltikan, joka on aktiivisen kuninkaallisen vallan ja valtuuden vertauskuva. Se merkitsi, että Juudan valtakunnan piti vaipua alas, hävitä. Jehovan Jerusalemissa olevan valtaistuimen piti kukistua eikä kuningas Daavidin kuninkaallinen jälkeläinen tulisi istumaan sillä. Jehova Jumalan esikuvallinen eli pienoisvaltakunta israelilaisten keskuudessa piti keskeyttää, sen piti lakata toimimasta. Sen jälkeen jäisi maan päälle toimimaan vain tämän maailman valtakuntia, pakanavaltakuntia. Tämä ei kuitenkaan merkinnyt sitä, että Daavidin kuninkaallisen sukuhaaran jokainen laillinen jälkeläinen hävitettäisiin, niin että Daavidin kuninkaallinen sukuhaara päättyisi. Vaikka yksikään Daavidin kuninkaallisen huoneen eloon jäänyt jälkeläinen ei enää koskaan pitäisi kädessään aineellista valtikkaa maallisen Jerusalemin aineellisella valtaistuimella, niin joku Daavidin kuninkaallisen sukuhaaran jäsen kuitenkin nousisi, ja hänellä olisi luonnollinen oikeus Daavidin valtakuntaan, joka hallitsi Israelin kahtatoista sukukuntaa. Hesekiel odotti Jumalan varmistavan tämän seikan hänelle.

23. Miten ”miekan” voidaan sanoa ympäröineen israelilaiset, ja miten Hesekieliä käskettiin korostamaan tämän ”miekan” merkittävyyttä?

²³ Jehovan ”miekan” tuhoavat liikkeet tulivat olemaan niin nopeita, että se näytti ikään kuin ympäröivän tuomitut israelilaiset. Tämä riitti saamaan israelilaiset lyömään kätensä yhteen hämmästyksestä, ellei pelosta. Tuo hyvin hiottu ja teroitettu miekka oli oleva merkittävä, kansainvälisesti tärkeä. Tästä syystä Jehova käski Hesekieliä kiinnittämään siihen vielä huomiota sanoen: ”Ja sinä, oi ihmisen poika – ennusta ja lyö kämmen kämmentä vasten, ja ’Miekka!’ tulisi toistaa kolme kertaa. Se on surmattujen miekka [1]. Se on jonkun suuren surmatun miekka [2], joka ympäröi heidät. Jotta sydän sulaisi ja jotta kukistuneitten määrä moninkertaistuisi kaikissa heidän porteissaan, minä järjestän teurastuksen miekalla [3]. Voi, se on tehty välkkyväksi, hiottu teurastukseen!” – Hes. 21:14, 15, Um.

24. Kuka ottaa vastuun teurastuksesta, ja missä strategisissa paikoissa teurastus siksi moninkertaistuu?

²⁴ Pane merkille, että Jehova itse ottaa vastuun teurastuksesta, vaikka hän käyttää välikappaletta sen toimeenpanemiseen. Hän sanoo: ”Minä järjestän teurastuksen miekalla.” Kun siis Jerusalemin piiritetyt juutalaiset ryntäävät sen porteille puolustamaan pyhää kaupunkiaan, niin se on turhaa: heidät kukistetaan. Jehova moninkertaistaa sellaisissa strategisissa paikoissa surmattujen määrän. Kun hiottua miekkaa heilutetaan jatkuvasti heitä vastaan, niin se synnyttää toistuvaa välkettä. Koska se on teroitettu teräväksi leikkauspinnaksi, niin se saa aikaan pelottavan teurastuksen.

25. Minkä puoleen Hesekielin käsketään kääntyä ja suunnata sanansa sen osoittamiseksi, millainen teurastus on kyseessä, ja milloin Jehova on tyydyttänyt kiivautensa?

²⁵ Hesekieliä käsketään puhuttelemaan miekkaa ikään kuin se olisi elävä ja voisi ottaa vastaan määräyksiä sen suhteen, minne sen piti suuntautua: ”Lyö terävästi oikealle, ojennu vasemmalle, mihin vain teräsi suunnataan.” Kysymyksessä on siis Jehovan tahdon mukainen ohjattu teurastus. Hän tietää, ketä vastaan hänen teloitusmiekkaansa on käytettävä. Hänen miekalleen ei suoda lepoa, ennen kuin hän on täysin toteuttanut tuomionsa, kuten hän sanoo: ”Minäkin lyön käsiäni yhteen ja tyydytän kiivauteni. Minä, Herra, olen puhunut.” – Hes. 21:16, 17.

DEMONIEN PUUTTUMINEN ASIAAN ESTETÄÄN

26. Mitkä tienviitat Hesekieliä käskettiin laittamaan, ja mikä demonien ohjaavaa voimaa koskeva kysymys herää tässä yhteydessä?

²⁶ Sallitaanko hallitsijansa Saatanan valvonnassa olevien henkidemonien kääntää Jehovan ”miekka” sivuun, kääntää se eri suuntaan, kuin mihin hän haluaa sen menevän ensiksi suoraa päätä? Demonit voivat yrittää sitä spiritistien, astrologien, povaajien ja väärien profeettain vetoomuksesta, jotka ovat demonien vaikutuksen alaisuudessa. Se ei kuitenkaan onnistu koskaan sen mukaan, mitä Hesekiel nyt kertoo meille: ”Ja minulle tuli tämä Herran sana: ’Sinä, ihmislapsi, laita kaksi tietä, Baabelin kuninkaan miekan tulla. Samasta maasta lähtekööt molemmat. Ja veistä viitta; veistä se kaupunkiin vievän tien suuhun. Laita tie miekan tulla ammonilaisten Rabbaan sekä Juudaan, varustettuun Jerusalemiin. Sillä Baabelin kuningas seisahtuu tien haaraan, molempain teitten suuhun, taikojansa taikomaan [turvautuakseen ennusteluun, Um].” – Hes. 21:18–21.

27. Keneksi ”surmaaja” tässä osoitetaan, ja millainen henkilö tämä ”surmaaja” oli?

²⁷ Ahaa! Tässä meille on osoitettu se ”surmaaja”, jonka käteen Jehova oli antava teloitusmiekan, jotta hän johtaisi näkyvästi ”taistelua Jehovan päivänä” Jerusalemia vastaan. Hän on Babylonian kuningas. Koska Babylonia oli siihen aikaan maailmanvalta, Raamatun historian kolmas maailmanvalta, niin ei ole ihme, että sen käyttämä sodan ”miekka” oli kansainvälisesti merkittävä miekka, joka ansaitsi hyvin sen, että Hesekiel kiinnitti siihen sellaista huomiota! Hesekielin ennustamisen aikaan Babylonian kuninkaan nimi oli Nebukadnessar. Maallisen historian mukaan hän oli hyvin uskonnollinen mies, joka oli syvästi antautunut Marduk-nimiselle demonijumalalle. Se merkitsi, että Nebukadnessar oli hyvin taikauskoinen ja että hän virassaan luotti demonisten tapojen, kuten ennustelun, ohjaukseen.

28. Mistä kristikunnan poliitikkojen menettelystä ja demonismin muotoihin turvautumisesta tämä muistuttaa meitä?

²⁸ Tämä muistuttaa meitä siitä, miten kristikunnankin poliittiset hallitsijat luottavat demonismiin ohjauksen saamiseksi poliittiselle toiminnalleen ja päätöksilleen, sillä esimerkiksi Yhdysvaltain pääkaupungin Washingtonin (D.C.) povaajien ja selvänäkijöiden vakituisiin asiakkaisiin kuuluu kansakunnan poliitikkoja, joilla on virastonsa siellä. Aikanaan Saksan Kolmannen valtakunnan natsidiktaattori Adolf Hitler tuli surullisen kuuluisaksi riippuvaisuudestaan astrologiasta – hänellä oli erityinen virallinen astrologinsa. He eivät etsi sen enempää Jehovan ohjausta kuin Nebukadnessar.

29. Kun Nebukadnessar marssi pohjoisesta, millaisessa tienhaarassa hänen oli pakko tehdä ratkaisu, ja miten hän oli tekevä sen?

²⁹ Kun Nebukadnessar tuli Palestiinaan pohjoisesta, hän joutui tienhaaraan marssiessaan mahtavan armeijansa etunenässä. Siinä paikassa oli tehtävä ratkaisu. Aivan niin kuin Hesekielin oli käsketty havainnollistaa se etukäteen juutalaisille pakkosiirtolaisille Babyloniassa, toinen tienhaara vei ammonilaisten Rabbaan, joka sijaitsi Jordanin itäpuolella. Tien toinen haara vei Jerusalemiin, Jordanin ja Kuolleenmeren länsipuolella oleville vuorille. Ammonilaisten pääkaupunki Rabba oli heikommin linnoitettu kaupunki, helpompi valloittaa, joten pitikö Nebukadnessarin suunnata sotaretkensä ensin sitä kaupunkia vastaan? Toisaalta Juudean pääkaupunkia sanottiin ”varustetuksi Jerusalemiksi”. Se olisi paljon vaikeampi valloittaa ja vaatisi pitempiaikaisen piirityksen, joka voisi viedä Babylonian sotilailta rohkeuden. Pitäisikö Nebukadnessarin lykätä sen kimppuun hyökkäämistä, kunnes hänen joukkonsa saisivat lisää rohkeutta ammonilaisten Rabban valtaamisesta? Vaikea valinta! Miten hän tekisi sen? Ennustelun avulla!

30. Miten moneen demonismin muotoon Nebukadnessar turvautui ja miksi, ja kuka osoitti nyt ylimmyytensä – demonit vai Jehova?

³⁰ Kuningas Nebukadnessar ei tyytynyt yhteen ennustelumenetelmään. Hänen täytyi varmistautua asiasta käyttämällä kolmea menetelmää. Panisivatko demonit, joiden taikauskoinen palvoja Babylonia oli, tämän kolminkertaisen ennustelun johtamaan siihen, että se ohjaisi hänet toimimaan vastoin Jehovan tahtoa – hyökkäämään ensin ammonilaisten Rabbaa vastaan? Eivät, koska Kaikkivaltias Jumala Jehova oli julistanut tarkoituksensa, jonka mukaan Hänen oma teloittava ’miekkansa’ käy ensin Jerusalemin kimppuun. Hän toimi demoneja taitavammin, ja siksi Hesekieliä käskettiin sanomaan Nebukadnessarin ennustelusta:

31. Miten Jehova kuvaili Hesekielille Nebukadnessarin turvautumisen ennusteluun, ja mitä menettelyä suosi hänen oikean kätensä vetämä arpa?

³¹ ”Hän [1] pudistaa nuolia [joista toiseen on merkitty Rabba ja toiseen Jerusalem ja jotka vedetään astiasta pudistamisen jälkeen], [2] kysyy kotijumalilta, [3] tarkkaa maksaa [joka on otettu teurastetusta uhrieläimestä]. Hänen oikeaan käteensä tulee Jerusalemin arpa: panna muurinmurtajia, avata suu ärjyntään [surmaamiseen, Um], kohottaa sotahuuto, panna muurinmurtajia portteja vastaan, luoda valli, rakentaa saartovarusteet.” – Hes. 21:21, 22.

32. Kumpaa kaupunkia vastaan Nebukadnessarin oikean käden vetämä arpa ohjasi hänet, ja mitä se siis merkitsi hänelle?

³² Se, mitä kuningas Nebukadnessar veti oikealla kädellään, oli suosittu valinta, joka ilmaisi hyväenteisimmän menettelyn. Jehovan tahdon mukaisesti se ohjasi Babylonian kuninkaan ensin Jerusalemia vastaan. Se merkitsi, että Jerusalemia vastaan tuotiin Babylonian koko raskas piirityskalusto ja kaikkia keinoja tultaisiin käyttämään vahvasti varustetun kaupungin saartamiseen.

33. Miltä Hes. 21:23:n mukaan tällaisen lopputuloksen ennalta kertominen Nebukadnessarin ennustelulle näytti Juudan ja Jerusalemin asukkaista, jotka olivat valan velvoittamassa suhteessa häneen?

³³ Mutta miltä Juudan ja Jerusalemin asukkaista tuntui, kun kuningas Nebukadnessarin ennustelulle edeltä kerrottiin sellainen lopputulos? Jehova näki ennalta, miltä se näyttäisi heistä, ja siksi hän sanoi vielä Hesekielille: ”Mutta Jerusalemin asukkaiden silmissä tämä on pettävää taikomista [valheellista ennustelua, Um]: heillähän on valojen valat; mutta hän saattaa muistoon syntivelan, että he joutuisivat kiinni.” – Hes. 21:23.

34. Miksi Nebukadnessarin edeltä kerrottu ennustelu näytti Juudan maan asukkaista valheelliselta, ja miten he suhtautuivat hänelle vannomiinsa valoihin?

³⁴ Kuningas Nebukadnessarin edeltä kerrottu ennustelu näytti näistä Juudan maan juutalaisista ”valheelliselta”, koska he ajattelivat, ettei Babylonian kuningas haluaisi tulla niin voimakkaasti linnoitettua kaupunkia kuin Jerusalemia vastaan. He uskoivat, ettei hän koskaan valloittaisi sitä, vaikka yrittäisikin. Lisäksi he voisivat pyytää Babylonian voimakasta kansainvälistä kilpailijaa, Egyptin faaraota, tulemaan avukseen ja ajamaan takaisin Babylonian sotajoukot. Mitä heidän tarvitsi välittää niistä valoista, joita he olivat vannoneet Babylonian kuninkaalle lupaamalla olla hänelle alamaisia vasalleja? He eivät piitanneet siitä tosiseikasta, että he Jehovan, heidän Jumalansa, nimessä olivat vannoneet alamaisuutta kuningas Nebukadnessarille yliherranaan. Niinpä he mieluummin rikkoivat itsevarmoina Babylonian kuninkaalle tekemänsä valan kapinoimalla häntä vastaan ja luottivat Egyptin faaraoon eivätkä Jehovaan. He taivuttivat kuninkaansa Sidkiankin omaksumaan tämän valapattoisen, kapinallisen menettelyn.

35. Miten Jehova ennusti kuningas Sidkian valapattoisen kapinan, ja mitä kysymyksiä Jehova sen tähden teki?

³⁵ Jehova ennusti Hesekielin kautta, että näin tulisi tapahtumaan. Puhuessaan siitä, miten kuningas Nebukadnessar oli asettanut Sidkian Jerusalemin valtaistuimelle hänen veljenpoikansa Joojakinin sijaan vuonna 617 eaa., ja ennustaessaan, miten kuningas Sidkia suhtautuisi valaansa, Jehova sanoi Hesekielille: ”Ja hän [Nebukadnessar] otti yhden [Sidkian] kuninkaallisesta suvusta, teki hänen kanssansa liiton ja otti häneltä valan, mutta maan mahtavat hän [Nebukadnessar] vei mukanaan, että valtakunta tulisi vähäpätöiseksi eikä kohoaisi, että se pitäisi liittonsa ja liitto pysyisi. Mutta hän [Sidkia] kapinoi häntä vastaan ja laittoi lähettiläänsä Egyptiin, että hänelle annettaisiin hevosia ja paljon väkeä. Menestyyköhän se [Sidkia], pelastuukohan se, joka tällaista tekee? Pelastuuko se, joka liiton rikkoo?” Näihin kysymyksiin Jehova vastaa heti sanoen:

36. Mitä Jehova vastasi noihin kysymyksiin Hesekielille valapattoisesta Sidkiasta ja Egyptin faaraosta?

³⁶ ”Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra: sen kuninkaan [Nebukadnessarin] asuinpaikalla, joka hänet [Sidkian] kuninkaaksi teki, jonka valan hän on halpana pitänyt ja jonka liiton hän on rikkonut, sen luona, keskellä Baabelia, hänen totisesti on kuoltava. Ja farao suurella sotajoukollaan ja paljolla väellään ei tee mitään hänen hyväkseen sodassa, kun luodaan valli ja rakennetaan saartovarusteet paljojen ihmisten hävittämiseksi. Hän [Sidkia] piti halpana valan ja rikkoi liiton; katso, vaikka oli kättä lyönyt [liiton pitämisen vakuudeksi], hän teki kaiken tämän – ei hän pelastu. Sentähden, näin sanoo Herra, Herra: Niin totta kuin minä elän, niin valani, jonka hän halpana piti, ja liittoni, jonka hän rikkoi, minä annan totisesti tulla hänen päänsä päälle.” – Hes. 17:13–19; 2. Aikak. 36:11–13.

37. Mikä oli se ”syntivelka”, joka piti muistaa, ja mikä sai Babylonian kuninkaan muistamaan sen?

³⁷ Jerusalemin kuningas Sidkia syyllistyi väärään menettelyyn ryhtyessään kapinoimaan babylonialaista valtiastaan vastaan. Babylonian kuningas ei kuitenkaan jättänyt sitä huomiotta tai unohtanut sitä. ”Hän saattaa muistoon syntivelan, että he joutuisivat kiinni.” (Hes. 21:23) Näin valapattoinen Sidkia ja hänen neuvonantajansa joutuivat oman väärän tekonsa katkeriin seurauksiin. Siksi Jehova sanoo vielä näille itseään pettäville valanrikkojille: ”Sentähden, näin sanoo Herra, Herra: Koska te olette saattaneet muistoon syntivelkanne, kun rikkomuksenne ovat tulleet julki, niin että teidän syntinne on näkyvissä kaikissa teidän teoissanne, niin – koska te olette saatetut muistoon – teidät otetaan käsin kiinni.” (Hes. 21:24) Heidän rikkomuksensa liiton oikeaa pitämistä vastaan tuli julki eli paljastettiin, ja tämä sai loukatun Babylonian kuninkaan muistamaan heidän syntivelkansa.

38. Mitä merkitsi se ennustus, että liitonrikkojat ”otetaan käsin kiinni”?

³⁸ Aikanaan juutalaiset ansaitsivat tulla saatetuiksi muistoon sen huomion takia, jonka liitonrikkojat ansaitsevat. Heidän kapinansa oli siis epäonnistuva ja Jerusalemin vahvat muurit tulisivat pettämään heidät ja heidät ’otettaisiin käsin kiinni’ ja vietäisiin vankeina Babyloniin.

39. Mitä Sidkian velvollisuus ”Israelin ruhtinaana” oli tehdä sen mukaan, mitä Jehova hänelle sanoi?

³⁹ Mitä kuningas Sidkian velvollisuus ”Israelin ruhtinaana” oli tehdä tämän vuoksi? Jehova ilmoittaa sen hänelle suoraan vasten kasvoja profeetta Hesekielin välityksellä sanoen: ”Ja sinä saastutettu [kuolettavasti haavoitettu, Um], jumalaton, sinä Israelin ruhtinas, jonka päivä on silloin tullut, kun syntivelka on loppumäärässään! Näin sanoo Herra, Herra: Ota pois käärelakki, nosta pois kruunu. Tämä ei jää tällensä: alhainen korotetaan, korkea alennetaan. Raunioiksi, raunioiksi, raunioiksi minä panen tämän; eikä tästä ole jäävä mitään, kunnes tulee hän, jolla on [laillinen, Um] oikeus, ja minä annan sen hänelle.” – Hes. 21:25–27.

”KORKEA” ALENNETAAN

40. Millaisella menettelyllä Sidkia teki itsestään ”kuolettavasti haavoitetun” ruhtinaan, miten hän osoittautui ”jumalattomaksi”, ja miten hänen ’päivänsä’ oli tullut ’syntivelan loppumäärää’ ajatellen?

⁴⁰ Kapinallisella menettelyllään kuningas Sidkia haavoitti itsensä kuolettavasti ja varmisti siten oman kuolemansa, jonka ei pitänyt tapahtua rauhassa hänen ollessaan kuninkaana Jerusalemissa Babylonian kuninkaan yliherruuden alaisuudessa vaan valtaistuimelta syöstynä, lapsettomana, sokeana, vangittuna pakkosiirtolaisena Babyloniassa. Hän osoitti jumalattomuutensa rikkomalla Jehovan nimessä vannomansa valan ja toimimalla vastoin Babylonian kuninkaan kanssa tekemäänsä liittoa. Oli tullut hänen päivänsä syödä ”Israelin ruhtinaana” harjoittamansa pahuuden katkeraa hedelmää. ”Syntivelka” oli nyt ”loppumäärässään”, ei vain kuningas Sidkian ”syntivelka” vaan myös koko Juudan valtakunnan ja Jerusalemin ”syntivelka”. Tämä aika alkoi Joosian ollessa kolmattatoista vuotta Jerusalemin kuninkaana, joka oli sama vuosi, jolloin pappi ”Jeremia, Hilkian poika”, alkoi ennustaa. (Jer. 1:1, 2; 25:3–11) Profeetta Hesekieliä oli käsketty havainnollistamaan tuota viimeistä neljääkymmentä vuotta makaamalla julkisesti oikealla kyljellään Jerusalemin mallin edessä, jotta hän siten kantaisi ”Juudan heimon syntivelkaa”. (Hes. 4:6, 7) Sidkialla oli osuutta tähän ’syntivelan loppumäärään’.

41. Miten käärelakki otettiin pois ja kruunu nostettiin pois Jehovan käskyn täyttymykseksi, mikä siten lakkautettiin, ja millaisen maailmantilanteen se aloitti?

⁴¹ Kuningas, Sidkia kantoi kuninkaallista käärelakkia eli turbaania, kuninkaallisen virkansa tunnusta, ja myös kruunua. Hän ei ’ottanut pois käärelakkia, nostanut pois kruunua’ päästään vapaaehtoisesti Jehovan Hesekielin kautta antamaa käskyä totellen. Sen teki hänen puolestaan Babylonian kuningas vangitessaan pakenevan Sidkian ja syöstessään hänet kuninkaanvirasta ja tuhotessaan hänen kuninkaallisen valtaistuimensa ja kuninkaallisen kaupunkinsa. (2. Kun. 25:1–7; Hes. 17:19, 20) Tuohon tapahtumaan päättyi maan päällä Jumalan esikuvallinen valtakunta, jossa kuningas Daavidin jälkeläinen oli istunut ”Jehovan valtaistuimella” (Um) Jerusalemissa. Se oli ollut olemassa 463 vuotta, vuodesta 1070 vuoteen 607 eaa. Maailmannäyttämö jäi silloin kokonaan ei-juutalaisten eli pakanoiden valtakuntien valvontaan Jehova Jumalan maanpäällisen esikuvallisen pienoisvaltakunnan millään tavalla puuttumatta tai rajoittamatta niiden toimintaa. Millaisen maailmantilanteen se aloittikaan!

42. Millaisin sanoin Jehova osoitti, että muutoksen aika oli tullut?

⁴² Jehovan määräämä muutoksen aika oli tullut. Sen hän ilmaisi lisätessään: ”Tämä ei jää tällensä: alhainen korotetaan, korkea alennetaan.” – Hes. 21:27.

43. Mitä on sanottava Sidkian suvusta Joojakinin suvun vastakohtana ja Salomon suvusta Naatanin suvun vastakohtana, kun ajatellaan alhaisen korottamista ja korkean alentamista?

⁴³ Tämä asioitten kääntäminen ylösalaisin muuttaisi kaikki toiseksi pitkäksi aikaa. Mikä oli se ”alhainen”, joka piti korottaa tuhoamalla Juudan valtakunta, ja mikä oli se ”korkea”, joka alennettiin? Ei kuningas Sidkian suku, joka oli kerran korkea Jerusalemin valtaistuimella päinvastoin kuin hänen veljenpoikansa Joojakinin suku, joka oli silloin pakkosiirtolaisena Babylonissa Joojakinin itsensä viruessa vankilassa. (2. Kun. 24:8–16; 25:27–30) Eikä se ollut myöskään Daavidin pojan kuningas Salomon korkea sukuhaara, jonka vastakohtana oli kuningas Daavidin pojan Naatanin alhainen ja huomaamaton sukuhaara. (Matt. 1:6–16; Luuk. 3:23–31) Molemmat viimeksi mainitut sukuhaarat liittyivät sukutieteellisesti Jeesuksen Kristuksen syntymään Juudan Beetlehemissä, sillä nimet Sealtiel ja Serubbaabel mainitaan sekä Salomon että Naatanin sukuluetteloissa. (Matt. 1:12; Luuk. 3:27) Toista sukua ei siis erikoisesti alennettu toisen hyväksi Messiaan tuottamiseksi.

44. Mikä siis oli se korkea, joka alennettiin, ja se alhainen, joka korotettiin? Miten se tapahtui?

⁴⁴ Sen sijaan Juudan valtakunta oli se ”korkea”, koska se oli Jehova Jumalan pienoisvaltakunta maan päällä, joten Juudan valtakunta siis alennettiin tuhoamalla se vuonna 607 eaa. Tämän maailman ei-juutalaiset eli pakanalliset valtakunnat olivat se ”alhainen”, joka ’korotettiin’ tuhoamalla Juudan valtakunta ja jättämällä pakanalliselle hallitusvallalle koko maapallon täysi valvonta, joten Jehovan valittu kansa Israelkin oli tämän jälkeen sellaisen pakanallisen hallitusvallan alaisuudessa.

45, 46. Mikä maailmanvalta vallitsi siis siihen aikaan maallista näyttämöä poliittisesti, ja miten Jehova oli ennustanut tämän asioiden kääntymisen päinvastaisiksi Mooseksen kautta 5. Mooseksen kirjan 28. luvussa?

⁴⁵ Tästä ajankohdasta alkaen Babylonian maailmanvalta, Raamatun historian kolmas maailmanvalta, vallitsi siis kansainvälisen politiikan koko maallista näyttämöä. Profeetta Mooses oli ennustanut tämän paljon aikaisemmin vuonna 1473 eaa., jolloin hän Jumalan henkeyttämänä oli sanonut Israelin kansalle: ”Herra tekee sinut pääksi eikä hännäksi; sinä aina vain ylenet etkä koskaan alene, jos tottelet Herran, sinun Jumalasi, käskyjä, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, että ne tarkoin pitäisit.

⁴⁶ ”Mutta jos sinä et kuule Herran, sinun Jumalasi, ääntä etkä tarkoin pidä kaikkia hänen käskyjänsä ja säädöksiänsä, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, niin kaikki nämä kiroukset tulevat sinun päällesi ja saavuttavat sinut. Herra vie sinut ja kuninkaan, jonka seinä itsellesi asetat, kansan luo, jota sinä et tunne ja jota sinun isäsi eivät tunteneet; ja siellä sinä palvelet muita jumalia, puu- ja kivijumalia. Muukalainen, joka asuu keskuudessasi, kohoaa sinun ylitsesi yhä ylemmäksi, mutta sinä painut aina alemmaksi. Hän lainaa sinulle, mutta sinä et voi lainata hänelle. Hän tulee pääksi, mutta sinä hännäksi.” – 5. Moos. 28:13, 15, 36, 43, 44.

47. Minkä polkeminen eli tallaaminen alkoi siis vuonna 607 eaa.?

⁴⁷ Kun pakanakansat korotettiin vuonna 607 eaa., jolloin babylonialaiset tuhosivat Jerusalemin ja syöksivät vallasta Daavidin kuninkaallisen suvun, ne alkoivat polkea eli tallata Jerusalemia, joka edusti Jehova Jumalan valtakuntaa, jossa Daavidin kuninkaallinen jälkeläinen istuu ”Jehovan valtaistuimella”.

48. Kuka pani pakanain ajat alulle, mitä hän oli myös määrännyt pakanain ajoista, ja miten Jeesus puhui niistä ennustuksessa?

⁴⁸ Pakanain aikojen – joiden kuluessa tallattiin täten Daavidin kuninkaallisen sukuhaaran oikeutta Jehova Jumalan perustaman valtakunnan valtaistuimeen – piti kestää vain määrätty ajanjakso. Jehova, joka pani pakanain ajat alulle, määräsi myös niiden loppumisen ajan. Ajanlaskumme 33. vuonna Jeesus Kristus puhui profeetallisesti pakanain ajoista, jotka jatkuivat yhä hänen päivinään. Hän sanoi ennustaessaan oman aikansa Jerusalemin tuhon: ”Suuri hätä on oleva maan päällä ja viha tätä kansaa vastaan; ja he kaatuvat miekan terään, heidät viedään vangeiksi kaikkien kansojen sekaan, ja Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät.” (Luuk. 21:20–24) Pakanain ajat päättyisivät siis jonakin vuonna.

49. Millaisin Hes. 21:27:ssä mainituin sanoin Jehova ennusti sen tapahtuman, johon pakanain ajat päättyisivät?

⁴⁹ Milloin? Sinä vuonna, jolloin eräs merkittävä tapahtuma toteutuisi. ”Jehovan valtaistuimella” istuvan kuningas Daavidin laillisen jälkeläinen kuninkuus ei tulisi olemaan iäti ”raunioina”. Jehova sanoi: ”Raunioiksi, raunioiksi, raunioiksi minä panen tämän; eikä tästä ole jäävä mitään, kunnes tulee hän, jolla on [laillinen, Um] oikeus, ja minä annan sen hänelle.” – Hes. 21:27.

”TULEE HÄN, JOLLA ON LAILLINEN OIKEUS”

50. Miksi Jeesus Kristus ei tavoitellut mitään kuninkuutta maan päällä olonsa päivinä?

⁵⁰ Se vuosi, jolloin laillisen oikeuden omaava kuningas Daavidin jälkeläinen oli tuleva ja jolloin Jehova oli antava kuninkuuden hänelle, sattuisi pakanain aikojen loppuun. Nuo pakanain ajat eivät päättyneet Jeesuksen Kristuksen päivinä hänen ollessaan maan päällä ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla, sillä Jeesus sanoi, että Jerusalem täytyy ensin tuhota toisen kerran, minkä jälkeen pakanain aikojen täytyy yhä jatkua, kunnes ne täyttyvät. Siksi Jeesus Kristus ei tavoitellut mitään kuninkuutta maan päällä olonsa päivinä. (Joh. 6:14, 15) Sen tähden Jehova ei antanut Jeesukselle Kristukselle Daavidin kuninkuutta hänen uhrikuolemansa, ylösnousemuksensa ja taivaaseen Jehovan oikealle puolelle nousemisensa aikaan. – Apt. 1:6, 7; 2:29–37.

51. Miten kauan Jeesuksen Kristuksen piti odottaa Jehovan oikealla puolella noustuaan taivaaseen, ja mitä piti sen jälkeen tapahtua?

⁵¹ Jerusalem tuhottiin toisen kerran vuonna 70 Rooman legioonien toimesta, ja Jeesus Kristus ennusti pakanain aikojen jatkuvan vielä jonkin aikaa sen jälkeen. (Luuk. 21:24) Taivaaseen nousemisensa jälkeen vuonna 33 Jeesuksen Kristuksen täytyi siis odottaa taivaassa noiden pakanain aikojen päättymistä. Silloin tuli Jumalan määräaika alentaa pakanakansat ja korottaa Jumalan messiaaninen kuningas Daavidin jälkeläisen valtakunta. Silloin oli oikea aika Jeesuksen Kristuksen ottaa laillinen oikeutensa kuninkuuteen ja anoa sitä Jehovalta ja Jehovan aika antaa se hänelle. Näin Jeesuksesta Kristuksesta kerrottiin heprealaisille kristityille Hepr. 10:12, 13:ssa (Um): ”Tämä mies uhrasi pysyvästi yhden uhrin syntien edestä ja istuutui Jumalan oikealle puolelle, odottaen siitä lähtien, kunnes hänen vihollisensa pantaisiin hänen jalkojensa aluseksi.” (Ps. 110:1, 2; 2:7–9; Apt. 2:34–36) Koska Jeesus Kristus tiesi Danielin ennustuksesta (4:13–24) ”pakanain aikojen” pituuden, niin hän saattoi laskea niiden päättyvän vuonna 1914.

52. Mikä näky annettiin Danielille Daavidin jälkeläisen tulosta vastaanottamaan kuninkuus, ja kenessä Jeesus Kristus odotti tuon näyn täyttyvän ja milloin?

⁵² Profeetta Daniel oli Hesekielin tavoin pakkosiirtolaisena, joten oli varsin sopivaa, että Jehova ”Vanhaikäisenä” antoi Danielille näyn Messiaan tulemisesta luokseen pakanain aikojen päättyessä kuninkuuden saamiseksi kuningas Daavidin Pysyvänä Perillisenä. Daniel kirjoittaa: ”Ja muiltakin [pakana]pedoilta otettiin valta pois; . . . Minä näin yöllisessä näyssä, ja katso, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen; ja hän saapui Vanhaikäisen tykö, ja hänet saatettiin tämän eteen. Ja hänelle annettiin valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta, joka ei lakkaa, ja hänen valtakuntansa on valtakunta, joka ei häviä.” (Dan. 7:12–14) Jeesus Kristus odotti tämän profeetallisen näyn täyttyvän hänessä taivaassa pakanain aikojen päätyttyä vuonna 1914.

53. Miten Jehova teki lopun pakanakansojen harjoittamasta tallaamisesta pakanain aikojen lopussa, vaikka ne pitivät hallussaan maallisen Jerusalemin aluetta?

⁵³ Pakanain aikojen päättyessä vuonna 1914 tisrikuussa (syys-lokakuussa) tuli Jehovan määräaika tehdä loppu siitä, että pakanakansat (kristikunta mukaan luettuna) tallasivat sitä, mitä muinainen Jerusalem vertauskuvasi, nimittäin ”Jehovan valtaistuimella” hallitsevan kuningas Daavidin voidellun jälkeläisen käsissä olevaa valtakuntaa. Jehova teki tämän antamalla silloin toimivan Daavidilta periytyvän kuninkuuden hänelle, ”jolla on laillinen oikeus”, ts. voidellulle Pojalleen Jeesukselle Kristukselle. Sen jälkeen pakanakansat saattoivat kirjaimellisesti polkea ja tallata lähi-idässä olevan muinaisen Jerusalemin aluetta niin paljon kuin tahtoivat, mutta ne eivät enää tallaisi kuningas Daavidin voidellun jälkeläisen todellista valtakuntaa, hänen, jolla on siihen laillinen oikeus. Hän istuu ”Jehovan valtaistuimella” taivaissa, eivätkä nykyiset raskaasti aseistetut kansat voi koskaan kukistaa ja tuhota sitä taivaallista valtaistuinta eli ”elävän Jumalan kaupunkia, taivaallista Jerusalemia”. – Hepr. 12:22.

54. Mitä tapahtuu pian nykyiselle vastakuvalliselle uskottomalle Jerusalemille, ja miten se vaikuttaa Jumalan messiaaniseen valtakuntaan, joka perustettiin pakanain aikojen päättyessä?

⁵⁴ Miten mieltä virkistävää näiden ihmeellisten tosiasioiden tietäminen onkaan niille, jotka todella rakastavat Jumalan messiaanista valtakuntaa! Muinaisen uskottoman Jerusalemin nykyinen vastakuva hävitetään pian pysyvästi, kuten kuvattiin Jerusalemin hävittämisellä vuonna 607 eaa. Se ei kuitenkaan merkitse Jumalan messiaanisen valtakunnan hävitystä ja tuhoa, koska kristikunnan väite, jonka mukaan se olisi Kristuksen valtakunta, on valheellinen ja on suuresti vääristellyt raamatullisia tosiasioita. Maan päällä olevan ulkokultaisen Kristuksen valtakunnan täytyy kadota! Kristuksen oikean taivaallisen valtakunnan täytyy pysyä taivaallisessa vallassaan koko sen ihmiskunnan siunaamiseksi, jonka edestä Jeesus Kristus kuoli lunastusuhrina. Pakanakansat sen paremmin kuin kristikuntakaan eivät voi häiritä tätä siunaamista. Koska niiden ”ajat” päättyivät vuonna 1914, ne hävitetään iäksi ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodassa” parhaillaan hahmottuvassa maailmantilanteessa, jota nimitetään Harmagedoniksi. – Ilm. 16:14–16, Um.

MITÄ KRISTIKUNNAN TUHON JÄLKEEN?

55. Mikä tuhoutuu kristikunnan jälkeen, ja mikä tämän rinnakkaistapahtuma oli Hesekielin aikana?

⁵⁵ Kristikunnan tuhoa seuraa poliittisten pakanakansojen tuho. Tämän muinaisessa rinnakkaistapahtumassa seurasi muinaisen Jerusalemin tuhoa vuonna 607 eaa. ammonilaisten pääkaupungin Rabban tuho. Oli Jehovan tahto, että Jerusalemin piti kukistua ensin. Siksi hän piti huolen siitä, että kuningas Nebukadnessarin ennustelu lähetti hänet ensin Jerusalemia vastaan oikeanpuoleista tienhaaraa pitkin. (Hes. 21:19–22; Jer. 25:17–29) Varoittaessaan, ettei ammonilaisten Rabba iloitsisi Jerusalemin turmiosta, Jehova ilmoitti Hesekielille, mitä tämän piti sanoa:

56. Miten Jehova käski Hesekieliä varoittamaan Ammonia, jotta ammonilaisten Rabba ei iloitsisi raunioitetusta Jerusalemista?

⁵⁶ ”Ja sinä, ihmislapsi, ennusta ja sano: Näin sanoo Herra, Herra ammonilaisia ja heidän herjauksiansa vastaan: Sano näin: Miekka, miekka on paljastettu, teurastukseen hiottu, saamaan kyllänsä, salamoitsemaan [välkkymään, Um], vaikka sinulle petollisia näkyjä nähdään, valheita ennustellaan, että sinut muka pannaan tallaamaan saastaisten, jumalattomain niskaa [jotta sinut pantaisiin surmattujen, pahojen niskan päälle, Um], joitten päivä on silloin tullut, kun syntivelka on loppumäärässään. Pane se tuppeensa takaisin. Paikassa, jossa olet luotu, synnyinmaassasi, minä tahdon sinut tuomita. Minä vuodatan sinun ylitsesi kiivastukseni, puhallan sinuun vihani tulen ja annan sinut raakain miesten käsiin, turmiontekijäin. Tulen kulutettavaksi sinut annetaan, sinun veresi on oleva keskellä maata, ei sinua enää muisteta. Sillä minä, Herra, olen puhunut.” – Hes. 21:28–32.

57. Mikä varoitus pitäisi kaikkien Jehovaa herjaavien omaksua tuosta historiallisesti täyttyneestä ennustuksesta, ja miksi ennustus ei jää täyttymättä heissä?

⁵⁷ Aikanaan Babylonian kuningasta käytettiin tuottamaan turmio ammonilaisten maalle. Se tapahtui, koska Ammonin profeetat ’näkivät’ Rabban pääsevän kuningas Nebukadnessarin ”miekkaa” pakoon, ja tämä piti osoittaa ’petolliseksi näyksi’. Ammonin ennustelijat ennustivat, että Rabba varjeltaisiin, mikä piti osoittaa ”valheiksi”. Tämän tarkoituksena oli ’panna’ Ammonin surmatut ikään kuin surmattujen pahojen israelilaisten ”niskan päälle” niin kuin ruumispinossa. Ottakoot kaikki Suvereenin Herran Jehovan herjaajat tämän historiallisen esimerkin varoitukseksi. ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodan” ”miekka” saavuttaa heidät heidän omassa maassaan. Heidän synnyinmaassaan vuodatetaan heidän verensä. Kuolema, jota he ennustelivat ja toivoivat Jehovan tosi kansalle, kohtaa heitä itseään Jehovan tuomiona. Älkööt he kuvitelko tästä mitään petollisia näkyjä, älkööt he erehtykö tämän johdosta. Jehova on puhunut sen. Siksi se ei jää täyttymättä Hänen kunniaan saattamisekseen.

[Alaviitteet]