Vuoden selvillesaaminen tosiasiain ja Raamatun avulla

 1, 2. (a) Mille alueelle Jehova rajoitti hallintoa koskevan kiistan? (b) Minkä esikuvallisen hallituksen Jehova järjesti, miten se aikaansaatiin, ja mitä sille tapahtui lopulta?

KUTEN olemme nähneet, niin Jehova varasi noin 2 500 vuoden aikana, Aabelista Moosekseen, enkelien suojeluksen yksityisille tosi palvojilleen. Nyt tuli hänen aikansa osoittaa pienessä mitassa, mitä hänellä oli mielessä varata lopulta maan asukkaille koko maapallon laajuisesti: oikeudenmukaisen yksinvaltaisen valvontansa ennallistaminen uskollisen teokraattisen hallituksen kautta. Asian kehittämisessä maailmanlaajuisen hallinnon hyväksi Jumala valitsi mallialueen Palestiinasta asettaen sille neljä rajaa, ja sitä ruvettiin sanomaan ”Luvatuksi maaksi”. (Hepr. 10:1; 1. Moos. 15:18–21; 2. Moos. 23:31; 5. Moos. 34:1–4; Hepr. 11:9) Jehova osti lunastajana v. 1513 eKr. Israelin kansakseen, vapautti sen Egyptistä ja järjesti sen esikuvallisen teokraattisen hallituksen alaisuuteen, mille hän antoi vallan yksinvaltiudellaan, ja hänestä tuli myös Israelin näkymätön hallitsija. (2. Moos. 6:6; 19:6; 5. Moos. 33:2–5; Jes. 33:22) Hän vei kansansa Luvattuun maahan omistamaan sitä v. 1473 eKr. Tuo kansa oli karkoittanut ja kukistanut kuuden vuoden kuluttua suureksi osaksi aikaisemmat asukkaat, joilla ei ollut laillista oikeutta maahan, vaan jotka olivat vain luvattomia uudisasukkaita. Jehovan yksinvaltias valvonta vahvistettiin laillisesti ja todellisuudessa tällä tavalla kiistanalaisella alueella.

² Sama teokraattinen hallitusmuoto käytti 866 vuotta kestäneen kauden aikana lakiliiton perustuslain alaisuudessa ylintä valtaa Luvatun maan kansan keskuudessa. Se oli monta vuotta pitempi kuin useimmat alkuperäishallitukset, mitkä olivat olleet olemassa täällä maan päällä Saatanan valtuuttamina. Koska Juudan voidellut kuninkaat olivat uskottomia samoin kuin voideltu kerubikin Eedenissä, niin Jehova otti lopulta vallan tältä esikuvalliselta teokraattiselta hallitukselta ja lopetti joksikin ajaksi yksinvaltaisen valvontansa Palestiinassa. Hän riisti viimeiseltä jumalattomalta Juudan kuninkaalta, jonka nimi oli Sidkia, hallitusvallan v. 607 eKr. ja lähetti hänet vankina Babyloniaan hänen pakanallisen voittajansa Nebukadnessarin, Babylonian kuninkaan, toimesta. – 2. Kun. 25:1–7.

 3. Minkä lausunnon Jumala antoi tämän esikuvallisen hallituksen päättymisestä?

³ Raamattu kertoo tästä esikuvallisen hallituksen päättymisestä v. 607 eKr. näin: ”Ja sinä, sinä konna, surmattava Israelin ruhtinas, jolle synnin täyden rangaistuksen hetki tuo tuomion – ’Pois otsaripa, pois kruunu!’ sanoo Herra, Iankaikkinen [Jehova, As]; ’käännä kaikki ylösalaisin, ylös alhainen, alas ylhäinen! Minä panen kaiken raunioiksi, raunioiksi, raunioiksi; kaikki kukistetaan, kunnes oikea mies saapuu – ja minä annan hänelle kaiken.’” (Hes. 21:25–27, Mo) Huomaa, että tämä lausunto osoittaa laillisen oikeuden kruunuun keskeytyvän pitkäksi ajaksi, ”kunnes oikea mies saapuu”. Kun tuo ”ihmisen poika” saapuu, niin se merkitsee sitä, että Jumalan yksinvaltaisen voiman omaava hallitus ennallistetaan, mutta tällä kertaa kautta koko maailman, kuten sanotaan: ”Minä annan hänelle kaiken.”

 4, 5. (a) Miten Jehova valaisi asemaansa yksinvaltiaana? (b) Missä määrin Israelin ja Juudan kansat tunnustivat Jehovan yksinvaltiuden?

⁴ Jehova Jumala antoi maan päällä olevien uskollisten, kuuliaisten alamaistensa hyväksi valaisua lailliseen ylimmyysasemaansa Yksinvaltiaana, joka voi oikeutetusti panna valtakuntia valtaan maan päällä ja kaikkeudessa. Jumala valaisi tätä asiaa merkitsevästi profeetta Jeremialle vähää ennen kuin Jumalan yksinvaltius poistettiin valtuuttamasta Daavidin sukuhaaran viimeistä kuningasta, Sidkiaa, hallitsemaan. Huomaa, mitä Jehova, tuo savenvalajaan verrattu Yksinvaltias, sanoo siitä, miten hän perustaa ja murskaa savimaisia hallituksia:

⁵ ”’Mene savenvalajan taloon, ja siellä minä annan sinun kuulla, mitä minulla on sanottavaa.’ Niin minä menin savenvalajan taloon. Hän teki työtä pyörällään; ja milloin jokin astia, jota hän oli tekemässä, meni piloille hänen käsissään, niin hän muovaili sen uudelleen, mieleisekseen, kunnes hän oli tyytyväinen. Silloin tuli Iankaikkisen sana minulle: ’Israelin huone, enkö minä voi tehdä sinulle niinkuin tämä savenvalaja tekee? Niinkuin savi savenvalajan käsissä, niin olette te minun käsissäni. Minä saatan puhua jollakin kertaa jonkin kansan tai valtakunnan poisrepimisestä, sen murskaamisesta ja tuhoamisesta; mutta jos se kansa kääntyy pois pahuudestaan, niin minä muutan mieleni sen pahan suhteen, mitä minä ajattelin tuottaa sille. Taas minä saatan puhua rakentavani jonkin kansan tai valtakunnan, istuttavani sen; mutta jos tuo kansa tekee pahaa minun silmissäni kieltäytymällä kuuntelemasta minun ääntäni, niin minä muutan mieleni niiden etujen suhteen, joita minä aioin antaa sille. Anna sentähden Juudan miehille ja Jerusalemin asukkaille tämä sanoma Iankaikkiselta [Jehovalta, As]: ”Minä hankin onnettomuutta teille ja teen suunnitelmaa teitä vastaan; kääntykää jokainen pois pahoilta teiltänne, parantakaa elämänne ja työnne!” He sanovat: ”Ei kannata puhua; me aiomme elää niinkuin haluamme, ja seurata, kukin meistä, omaa pahaa, uppiniskaista mieltämme.”’” – Jer. 18:2–12, Mo.

 6. Minkä tuomion Jehova langetti siksi, että he eivät tunnustaneet hänen yksinvaltiuttaan?

⁶ Ja niin kävi, että suurin osa Israelin ja Juudan kansasta sekä niiden kuninkaista hylkäsi lopulta suuren ”savenvalaja”-Yksinvaltiaansa, Jehovan. He valitsivat sen sijaan omien kapinallisten teittensä kulkemisen niinkuin heidän pakanalliset Saatanan maailmaan kuuluvat naapurikansansakin olivat tehneet vuosisatoja. Jehova määräsi tästä syystä, että juutalaisia, joita heidän pääkaupunkinsa Jerusalem edusti, vallitsisivat pakanakansat ja hallitsisivat niiden Saatanalta valtuuden saaneet hallitukset vuodesta 607 eKr. lähtien. Jeesus, suurin profeetta, viittasi tähän hallintoon ja sen jatkumiseen kauan maallisen palveluksensa jälkeen sanoessaan: ”Jerusalem on oleva kansojen tallaama, kunnes kansain määräajat täyttyvät.” (Luuk. 21:24, Um) Miten pitkät olivat nämä ”kansain määräajat”, joista Jeesus puhui? Salaisuuksien paljastaja Jehova tekee tunnetuiksi nämä ”ajat” omalla tavallaan ja ajallaan.

”KANSAIN MÄÄRÄAJAT”

 7. Mitä Jesaja ennustaa 14. luvussaan Babylonian kuninkaasta?

⁷ Runsaasti 150 vuotta ennen kuin Jerusalem menetti kansallisen yksinvaltiutensa Babylonian pakanakansalle, ennusti Jesaja pilkkalaulun. Se oli tähdätty Babylonian kuningasta vastaan, joka kuvailtiin ’mäntypuitten kaatajana’, mikä merkitsee Jumalan tosi palvojien surmaajaa, koska nämä kuvataan ”vanhurskauden puiksi”. Jesaja ennusti, että Babylonian kuningas korottaa valtaistuimensa Jumalan esikuvallisen teokratian tähtien eli ruhtinasten yläpuolelle ja kukistaa tämän yksinvaltaisen hallituksen valtaamalla sen. Kun hän on saavuttanut tämän valta-aseman maailman hallitsijana, niin tulee Jumalan tuomio, ja Babylonian kuningaskin kaadetaan kuin puu, ja kaikki ihmiset saavat nähdä hänen nöyryytyksensä. (Katso Jesajan 14:4, 8, 12–16; 61:3.) Kaikki tämä tapahtui Nebukadnessarin, Babylonian valloittajakuninkaan, hallitsijasuvulle. Hän kuvasi vuorostaan suurempaa Babylonian kuningasta, Saatana Perkelettä, joka kukistetaan lopulta täysin ja hakataan maahan tuhoon.

 8. Miten Egyptistä ja Assyriasta tuli ensimmäinen ja toinen maailmanvalta? Miten ratkaistiin, mikä valta oli seuraava Assyriaa maailmanvaltana?

⁸ Jesajan 14. luvun täyttävien luonnollisten tosiasioitten historiallinen lavastus on seuraava. Kuten olemme sanoneet, niin Jehovan Aabrahamin aikaan erottaman Luvatun maan hallitseminen oli kiistan aiheena. Egypti, minkä lasketaan olevan ensimmäinen maailmanvalta, koska se vallitsi Palestiinaa Aabrahamin ajan jälkeen, menetti valtansa Luvatussa maassa, kun israelilaiset pitivät sitä hallussaan vuodesta 1473 eKr. lähtien. Assyriasta tuli vuosisatoja myöhemmin toinen maailmanvalta, kun se kukisti Israelin pohjoisen valtakunnan v. 740 eKr. (2. Kun. 17:6) Vuonna 632 kukistui Ninive, toisen maailmanvallan Assyrian pääkaupunki, liittoutuneitten pakanavaltojen, kaldealaisten (babylonialaisten), skyyttalaisten ja meedialaisten hyökätessä. (Naah. 3:7) Nyt nousi kysymys: Mikä kansa täyttäisi Assyrian kukistuessa syntyneen tyhjiön ja tulisi siten kolmanneksi maailmanvallaksi? Sekä Egypti kuninkaansa Nekon alaisuudessa että Babylonia nuoren ylipäällikkönsä Nebukadnessarin, Babylonian kuninkaan Nabopolassarin pojan, johdolla tavoitteli tätä asemaa. Nämä ratkaisivat kysymyksen suuressa muinaisessa Karkemiin taistelussa Eufrat-virran varrella v. 625 eKr., jolloin Babylonia kukisti Egyptin. (2. Aikak. 35:20) Nebukadnessar nousi Babylonian valtaistuimelle tämän voiton jälkeen ja samana vuonna, 625 eKr., isänsä kuoltua.

 9. Kuvaile Nebukadnessarin yritykset ylivaltansa varmistamiseksi Juudan valtakunnassa ja lopputulos.

⁹ Nebukadnessar yritti viisi vuotta myöhemmin varmistaa vastasaavuttamansa herruuden lähi-idässä tekemällä veronalaiseksi yhden viimeisistä riippumattomista valtakunnista, Juudan valtakunnan, ja sen kuninkaan, Joojakimin, minkä hän toteuttikin tullen Jerusalemia vastaan v. 620 eKr. (2. Kun. 24:1, 7; 2. Aikak. 36:5, 6) Joojakim kuoli v. 618 eKr. yrittäessään kukistaa Babylonian yliherruuden. Nebukadnessar piiritti tästä syystä Jerusalemia toisen kerran (v. 618 eKr.) ja pakoitti sen alistumaan ehtoihinsa ottaen Joojakinin, Joojakimin seuraajan, vangiksi Babyloniaan monien Juudan ruhtinaitten ja muitten huomattavien miesten kanssa, joihin Danielkin kuului. (2. Kun. 24:1, 8–16; Dan. 1:1–6) Nebukadnessar antoi Jerusalemille toisen tilaisuuden alistettuna ylimmän vallan omaavana valtiona sallimalla Sidkian, Joojakimin veljen, tulla Juudan voidelluksi kuninkaaksi v. 617 eKr. (2. Kun. 24:17, 18) Sidkia yritti veljensä tavoin ravistaa Babylonian ikeen pois kapinoimalla. Mutta se pakoitti Nebukadnessarin tulemaan vihoissaan Jerusalemia vastaan kolmannen kerran ja tuhoamaan sen tällä kerralla perusteellisesti. Nebukadnessar aloitti Jerusalemin kolmannen piirityksensä kymmenennen kuukauden, teebetin, kymmenentenä päivänä, Sidkian hallituksen yhdeksäntenä vuonna, eli tammikuun 18.–19. v. 608 eKr. (so. klo 18:n jälkeen tammikuun 18:ntena), nykyisen gregoriaanisen kalenterijärjestelmämme mukaan.a (2. Kun. 25:1) Heinäkuun 2.–3. v. 607 eKr. oli piirityksen aiheuttama nälänhätä erittäin suuri, vihollinen oli tehnyt aukon Jerusalemin muurilinnoituksiin, ja kuningas Sidkia pakeni kaupungista tuona päivänä Jerikoon, missä hänet vangittiin myöhemmin vietäväksi pois vankina. – 2. Kun. 25:2–7.

10, 11. (a) Milloin tarkalleen sanoen temppeli ja kuninkaan palatsi tuhottiin Jerusalemissa, ja mitä tämä merkitsi Jumalan antamalle yksinvaltiudelle? (b) Mikä vähäinen todistus oli siellä vielä juutalaisten vallasta, ja mitä sille tapahtui?

¹⁰ Kaldealaiset (babylonialaiset) soturit, jotka olivat tunkeutuneet Jerusalemiin, alkoivat polttaa ”Jehovan huonetta”, ”kuninkaan huonetta” ja kaikkia kaupungin suuria rakennuksia aabin 7:ntenä, heinäkuun 30.–31. v. 607 eKr. (2. Kun. 25:8, 9) Aabin 10:ntenä, elokuun 2.–3. v. 607 eKr., kolme päivää myöhemmin, he olivat tuhonneet perusteellisesti temppelin, kuninkaan palatsin ja kaupungin muurit. (Jer. 52:12–14) Tässä kohdassa tulee muistaa, että Jehova teki ylimmän tahtonsa tunnetuksi temppelissä olevan papistonsa kautta, ja kuninkaan palatsi oli se keskus, mistä lähti Jumalan kuninkaalle antama kansan hallinto. (2. Kun. 22:12, 13) Nämä Jumalan antaman yksinvaltaisen hallinnon keskukset lakkasivat näin ollen olemasta Jerusalemin kukistuessa.

¹¹ Kuitenkin oli vielä yksi vähäinen ilmaus juutalaisesta ylimmästä vallasta olemassa Pyhän kaupungin kukistuttua, ja se oli, että Nebukadnessar määräsi Gedaljan, juutalaisen, maahan jäljellejääneitten siirtokuntien käskynhaltijaksi. Mutta juutalaisten salamurhaajien joukko surmasi kaksi kuukautta myöhemmin Gedaljan ja hänen babylonialaisen neuvonantajansa. Kuullessaan uutisen tästä Nebukadnessarin armon surullisesta häpäisystä kaikki jäljelläolevat juutalaiset pakenivat Egyptiin vieden profeetta Jeremian mukanaan. (2. Kun. 25:22–26; Jer. 41:1–18; 43:5–7) Kun maa tuli nyt autioitetuksi juutalaisista asukkaista, niin teokraattisen hallinnon viimeisetkin jäljet katosivat seitsemännessä kuussa, mikä alkoi syyskuun 21.–22. v. 607 eKr. Maa tyhjentyi siis tapausten edetessä nopeasti, ja teokraattinen yksinvaltius lakkasi jättäen pakanoille Luvatun maan kiistattoman valvonnan heidän ”määräajoikseen”. – Luuk. 21:24.

12, 13. ( Kenelle paljastettiin kansojen ”aikain” lukumäärä ja millä tavalla? (b) Mikä oli tämän paljastuksen aiheena? Esitä lyhyesti näytetty kuva.

¹² Miten monta ”aikaa” Jehova määräsi pakanakansojen saavan kiistattomasti valvoa Luvattua maata, mikä oli maailmanlaajuisen yksinvaltiuden koetinalue? Raamattu vastaa, että piti olla seitsemän aikaa. (Dan. 4:13, 20, 22) Tämä luku ilmaistiin tarkoituksellisesti kuningas Nebukadnessarille unessa vuoden 607:n jälkeen eKr., kun hänestä oli tullut kolmannen maailmanvallan totalitaarinen hallitsija. Huomaa nyt tämän unen yksityiskohdat sellaisina, kuin Nebukadnessar kertoo sen Jehovan todistajalle Danielille saadakseen Jumalan antaman selityksen. Huomaa, kuinka tämän unen aiheena on Jumalan yksinvaltius, ”antaakseen elävien tietää, että Korkein hallitsee ihmisten valtakuntaa, antaen sen kenelle hän hyväksi näkee, ja asettaen sitä valvomaan alhaisimman ihmiskunnasta”. – Dan. 4:17, Mo.

¹³ Nebukadnessar sanoi Danielille: ”’Beltsassar, tietäjien mestari, minä tiedän, että sinussa on jumalien jumalallinen henki ja ettei mikään salaisuus ole sinulle lainkaan vaikea; kuuntele minun unieni näkyjä, mitkä minä olen nähnyt, ja sano minulle, mitä ne merkitsevät. Sellaiset olivat aivojeni näyt vuoteessa. Minä katsoin, ja keskellä maata oli puu, tavattoman korkea! Puu kasvoi ja kasvoi vahvaksi, kunnes se oli korkea kuin taivas ja näkyi koko maan ääristä asti; sen lehdet olivat ihanat ja sen hedelmät runsaat, ja siinä oli ravintoa kaikille; villieläimet suojautuivat sen alle, ilman linnut majailivat sen oksilla, ja se ravitsi kaikkia eläviä luomuksia. Minä katselin aivojeni näyissä, ja oli yksi enkelivartija. Hän tuli taivaasta ja huusi äänekkäästi: ”Hakatkaa puu maahan, karsikaa sen oksat, riipikää sen lehdet ja hajoittakaa sen hedelmät; poistukoot eläimet sen alta ja linnut sen oksilta. Jättäkää kumminkin sen juurien kanto maahan kedon pehmeään nurmikkoon, rauta- ja pronssikahle sen ympärille; kostuttakoot taivaan kasteet sitä ja jakakoon hän maan yrtit eläinten kanssa, lakatkoon hänen mielensä olemasta ihmisen, annettakoon hänelle eläimen mieli, ja kulukoon häneltä seitsemän vuotta [aikaa, As].”’” – Dan. 4:9–16, Mo.

14, 15. Miten tämä uni täyttyi Nebukadnessarissa?

¹⁴ Daniel selitti unen ennustavan, että Nebukadnessaria kohtaa seitsemän ajan eli vuoden mielipuolisuus, joiden kuluessa hän ei voi henkilökohtaisesti hoitaa valtakunnan hallintoaan, vaan on villi kuin eläin ja elää ulkona avoimilla kedoilla. Tämä suuri maailmanhallitsija oli siten ikäänkuin huomaava valtakuntansa otetuksi pois itseltään, niinkuin tuo hänen unessaan mainittu korkea puu katkaistiin. Hänen terveytensä piti palata seitsemän vuoden kuluttua, ja hänet piti ennallistettaman valtakuntaansa, mikä oli maassa olevan kahlehditun puunkannon tavoin pidettävä odottamassa hänen paluutaan valvomaan valtakuntaansa.

¹⁵ Kaikki tämä tapahtui lähellä Nebukadnessarin hallituksen loppua. Nebukadnessaria käsittelevät kirjat mainitsevat hänen seitsenvuotisen mielipuolisuutensa. (Dan. 4:30) ”Se mielipuolisuuden laji, mitä hän (Nebukadnessar) kärsi, kun ylpeys pimitti hänen järkensä, oli niin sanottu lycanthropia, missä potilas kuvittelee olevansa jokin alhainen eläin ja käyttäytyy sillä tavalla. Nebukadnessar kuvitteli tulleensa häräksi ja meni syömään ruohoa kuin muukin karja.” (Raamatun Westminster-sanakirja (engl.), s. 422. Katso myös kirjaa Nebukadnessar (engl.), kirj. G. R. Tabouis, ss. 263–265, 383.) Michaud kirjoittaa kirjassaan Yleisbiografia (ransk.): ”Nebukadnessaria rangaistiin ylpeydestään melko oudolla sairaudella, sillä hän vajosi täydellisen heikkomielisyyden tilaan ja oli vakuuttunut siitä, että hän oli muuttunut häräksi.” Eräs toinen ranskalainen kirjoittaja, Larousse, antaa samanlaisen selityksen lisäten: ”Hän kuoli vuosi sen jälkeen kuin hän tuli jälleen järkiinsä.”

16. Miten tämä uni soveltuu suuremmassa mittakaavassa taivaalliseen hallintoon? Minkä toivon Jumala jättää ihmiskunnalle?

¹⁶ Mutta Nebukadnessarin unella on suurempi sovellutuksensa taivaan hallintoon. Olemme kuvailleet kappaleissa 7–11, sivuilla 198 ja 199, sitä näkymätöntä teokraattista hallintoa, mikä uskottiin alkujaan suojaavalle kerubille Eedenissä. Nebukadnessarin unen korkealla puulla kuvattiin sattuvasti Jumalan yksinvaltiutta, joka toimi todellisuudessa tämän voidellun kerubin kautta. Kun tuo ihmisten ja eläinten korotettu teokraattinen hallitsija kapinoi tekemällä kyseelliseksi Jehova Jumalan yksinvaltiaan ylimmyyden, niin hänet poistettiin heti vuoren kaltaisesta Jumalan järjestöstä ja erotettiin iäksi Jumalan yhteydestä. Tämä oli tuon korkean puun kaato. Kuinka iloisia olemmekaan huomatessamme, että Jumala jätti näyssä tuosta puusta kannon antamaan toivoa vanhurskaalle ihmiskunnalle. Tämä kuvaa selvästi sen vanhurskaan taivaallisen hallintoviran keskeytystä, minkä kautta Jumala käyttää ylintä valtaansa jälleen koko maailmaan nähden. Se oli oleva lakkautettuna, kunnes oli tuleva hän, joka oli todistava oikeutensa siihen. Uni osoittaa, että Korkein antaa tämän valtakunnan oikeuden ”alhaisimmalle ihmiskunnasta” eli eräälle ihmisen pojalle. – Dan. 4:17, Mo.

17, 18. (a) Milloin ne ”seitsemän aikaa” alkavat täyttyä ”puun kantoon” nähden? (b) Milloin ”mielipuolisuus”-kausi tulee erityisesti ilmeiseksi, ja mitkä muutokset tapahtuvat pakanain Jerusalemin-hallinnossa?

¹⁷ Jumala ei voinut oman päätöksensä mukaan perustaa ihmisiä hallitsevaa valtakuntaa vanhurskaan näkymättömän hallitsijan käsiin, ennenkuin tuo kuvaannollinen puunkanto oli ollut olemassa ”seitsemän aikaa”. Profeetallinen uni ei osoita noiden ”seitsemän ajan” alkaneen Eedenissä heti Saatanan kapinoitua ja hänen menetettyään oikeuden ja valtuuden vanhurskaaseen hallintoon. Täyttymyksen tosiasiat osoittavat, että ne eivät alkaneet silloin, vaan sen unennäkijän päivinä, jossa tuo uni täyttyi pienoiskoossa, nimittäin siihen aikaan, jolloin kuvaannollinen hallinto otettiin pois Juudan viimeiseltä voidellulta kuninkaalta, Sidkialta. Uni ilmaisee vain, että puunkanto saa kokea ”seitsemän ajan” aikakauden ja että se on juuri kannon irtipäästämisen ja sen uuden vapaan kasvun edellä.

¹⁸ Tämä osoittaa selvästi, että nämä ”seitsemän aikaa” alkoivat, kun Nebukadnessar kukisti Jehovan esikuvallisen teokratian Jerusalemissa v. 607 eKr. Niin kauan kuin Jumalan esikuvallinen hallitus toimi lainkaan Jerusalemissa, vaikka epätäydellisenäkin, hänen nimessään, niin kauan oli tämän maailman kansojen keskuudessa jossakin määrin kansallista terveyttä ja ilmeni osaksi vanhurskas hallitus. Mutta kun esikuvallinen teokratia kukistui, ei ihmishallitsijain ja ihmiskunnan järjettömyydellä ja petomaisuudella ollut sitten enää mitään esteitä. Pakanavallat eli -hallitukset olivat nyt yksin näyttämöllä. Jumalan liittokansalla ei ollut enää kansallista yksinvaltiutta tämän maailman keskellä, pakanakansoista riippumattomana. Meedo-Persian maailmanvalta hallitsi v. 539 eKr. Luvattua maata. V. 332 eKr. se joutui Aleksanterin, kreikkalaisen valloittajan, käsiin. V. 63 eKr. tuli Palestiinaan Rooman hallinto. Vuodesta 637 vuoteen 1917 jKr. vallitsivat Jerusalemia yleensä useat muhamettilaishallitsijat. V. 1917 otti varakreivi Allenby Isosta-Britanniasta Jerusalemin muhamettilaisilta turkkilaisilta, jotka olivat olleet siellä vallassa vuodesta 1517 lähtien.

MATEMAATTINEN LASKELMA

19, 20. Miten pitkä on kansojen ”seitsemän aikaa”? Esitä todistukset, mitkä vahvistavat 1914:n merkkivuodeksi.

¹⁹ Miten pitkään ”seitsemän aikaa”, kansain ajat, kestää? Laskelma annetaan meille eräässä toisessa ennustuksessa, mikä ei ole yhteydessä tämän ennustuksen kanssa, mutta jossa käytetään ”aikoja” tai ”ajanjaksoja”. Ilmestyskirjan 12:6:nnessa mainitaan 1 260 päivää ja sitten 14. jakeessa viitataan tähän samaan ajanjaksoon 3 ¹/2 ”aikana”. Jos siis 3 ¹/2 ”aikaa” on 1 260 päivää, niin 7 ”aikaa” (kaksi kertaa 3 ¹/2 ”aikaa”) täytyy olla kaksi kertaa 1 260 eli 2 520 päivää. Israelilaiset hylkäsivät Jumalansa suurimman viisauden autiomaavaelluksensa alussa halutessaan palata Egyptiin, kun he uskoivat kymmenen uskottoman vakoilijan uskon puutetta ilmaisevat kertomukset. (4. Moos. 14:1–4) Jehova tuomitsi tuon kansan vaeltamaan neljäkymmentä vuotta autiomaassa saamatta hallita ylimpänä maata, koska se oli osoittanut, että siltä puuttui uskoa Jumalan yksinvaltiaaseen johdatukseen. ”Jokaista maan vakoilussa viettämäänne päivää kohti te saatte kuluttaa vuoden, kun teitä rangaistaan pahantekonne takia, neljäkymmentä vuotta neljästäkymmenestä päivästä; se opettaa teille, minkälaista on saada minut itseänne vastaan.” – 4. Moos. 14:34, Mo.

²⁰ Juudan kansan, joka osoitti kerran toisensa jälkeen, ettei se arvostanut Jehovan yksinvaltaista valvontaa, piti siis tämän autiomaassa vahvistetun säännön mukaan kärsiä Jumalan epäsuotuisa tuomio pakanayliherrojensa puolelta seitsemän ”ajan” eli 2 520:n vuodenpituisen päivän aikana. Nämä 2 520 vuotta kestivät Jerusalemin ja maan autioituksesta, mikä tapahtui kesällä ja syksyllä v. 607 eKr., vuoden 1914 kesään ja syksyyn, jolloin ne päättyivät. Vuodesta 607 eKr. vuoteen 1 eKr. on 606 vuotta. Vuodesta 1 eKr. vuoteen 1 jKr. on vain yksi vuosi, koska muinaiskansat eivät olleet keksineet nollaa, mikä olisi nykyisen laskutavan mukaan tehnyt siitä kaksi vuotta. Nollan käyttö matematiikassa on verraten uutta. Vuodesta 1 jKr. vuoteen 1914 jKr. on 1913 vuotta. Kun siis laskemme yhteen 606 vuotta ynnä 1 vuoden ynnä 1913 vuotta, niin saamme yhteensä 2 520 vuotta.

21–23. (a) Esitä yksi oikaisu siihen pieneen virheeseen, minkä veljet tekivät vuosia sitten päätyessään 1914:ään. (b) Selitä toinen oikaisu.

²¹ Jotkut kysyvät tässä kohdassa, miksi Charles T. Russell käytti v. 1877 vuotta 606 eKr. Jerusalemin kukistumisvuotena, kun Vartiotorni on viime vuosina käyttänyt vuotta 607 eKr. Tämä johtuu siitä, että nykyisen tiedon valossa tehtiin kaksi pientä virhettä, mitkä kumoavat toisensa, joten seurauksena on sama vuosi 1914. Ensimmäinen virhe oli, että Russell ja toiset luulivat vuodesta 1 eKr. vuoteen 1 jKr. olevan kaksi vuotta, jotavastoin siinä on vain yksi vuosi, koska, kuten edellä on sanottu, vuosien laskemisessa käytetyssä eKr.–jKr.-järjestelmässä ei ole lainkaan ”nolla”-vuotta. ”Kristillinen aikakausi ei alkanut nollavuodesta, vaan 1:sestä vuodesta.” – Raamatun Westminster-sanakirja (engl.), s. 102.

²² Toinen virhe oli siinä, että 2 520 vuotta ei alettu laskea oikeasta kohdasta, kun otetaan huomioon historialliset tosiseikat ja olosuhteet. Melkein kaikki varhainen raamatullinen ajanlasku yhtyy maalliseen historiaan v. 539 eKr., jona vuonna Dareios ja Kyyros Meediasta ja Persiasta kukistivat Babylonian. Viime vuosina on löydetty useita nuolenpääkirjoitustauluja, jotka käsittelevät Babylonian kukistumista ja vahvistavat sekä raamatulliset että maalliset historialliset ajankohdat. ”Nabunaidin ajanlasku” -nimellä tunnettu taulu ilmoittaa Babylonian kukistumisajan, minkä asiantuntijat ovat vahvistaneet olevan lokakuun 12.–13. v. 539 eKr. juliaanisen kalenterin mukaan eli lokakuun 6.–7. v. 539 eKr. nykyisen gregoriaanisen kalenterimme mukaan.b Tämä taulu sanoo myöskin, että Kyyros tuli voittokulkueessa Babyloniin 16 päivää sen kukistuttua hänen armeijansa edessä. Hänen maahantulovuotensa alkoi näin ollen lokakuussa 539 eKr. Mutta eräässä toisessa nuolenpääkirjoitustaulussa, minkä nimi on ”Strassmaier, Kyyros n:o 11”, mainitaan Kyyroksen ensimmäinen hallitusvuosi, minkä piti alkaa maaliskuun 17.–18. v. 538 eKr. ja päättyä maaliskuun 4.–5. v. 537 eKr.c Kyyros antoi ensimmäisenä hallitusvuotenaan määräyksensä, että juutalaisten piti sallia palata Jerusalemiin uudelleenrakentamaan temppeliä. (Esra 1:1) Tuo määräys on saatettu antaa lopulla vuotta 538 eKr. eli ennen maaliskuun 4.–5. v. 537 eKr.

²³ Kummassakin tapauksessa jäi täten kylliksi aikaa suurelle 49 897 henkeä käsittävälle juutalaisjoukolle järjestää retkensä ja tehdä pitkä nelikuukautinen matkansa Babyloniasta Jerusalemiin ollakseen siellä syyskuun 29.–30. v. 537 eKr., seitsemännen juutalaisten kuun ensimmäisenä päivänä, ja rakentaakseen alttarinsa Jehovalle, niinkuin Esran 3:1–3 kerrotaan. Koska syyskuun 29.–30. v. 537 eKr. päättää virallisesti autionaolon seitsemänkymmentä vuotta, kuten kerrotaan 2. Aikakirjan 36:20, 21:sessä, niin täytyi maan autioitusta alkaa virallisesti laskea syyskuun 21.–22. jälkeen 607 eKr., juutalaisten seitsemännen kuukauden ensimmäisenä päivänä 607 eKr., mikä on 2 520:n vuoden lähtökohta.

[Alaviitteet]