4. luku

Valtuutettu puhumaan Jumalan nimessä

 1. Miksi Hesekiel heittäytyi maahan nähdessään näyn taivaallisista vaunuista ja niiden Ajajasta Kebarjoen varrella, ja mitä hän on voinut ihmetellä?

TEHKÄÄMME itsellemme kysymys: mitä tekisin, jos maani keisari, kuningas tai presidentti ajaisi virka-autollaan kotiini ja antaisi henkilökohtaisesti kulkuneuvostaan käsin minulle kansakuntaa koskevan tehtävän suoritettavaksi? Tämän kaltainen kokemus oli Hesekielillä, pappi Buusin pojalla, Kebarjoen rannalla vuonna 613 eaa., kun Jehovan taivaalliset vaunut vyöryivät näyssä neljän kerubin saattamina pohjoisesta ja pysähtyivät hänen eteensä. Tämän ”Herran kirkkauden hahmon” kunnioittavaa pelkoa herättävän näytelmän lumoissa Hesekiel kunnioittavana heittäytyi maahan. Ollessaan maassa pitkällään kasvot maata kohti ja ihmetellessään tämän näyn tarkoitusta hän kuuli taivaallisten vaunujen Ajajan äänen puhuttelevan häntä. (Hes. 1:1–28) Mitä sillä oli sanottavaa? Hesekiel kertoo meille:

 2. Mitä puhuttelusanaa Hesekielistä käytetään, ja tekikö se hänestä Kristuksen esikuvan vai mikä tarkoitus sillä oli?

² ”Ja hän sanoi minulle: ’Ihmislapsi [’Ihmisen poika, Um], nouse jaloillesi, niin minä puhuttelen sinua’.” (Hes. 2:1) Hesekieliä ei puhutella hänen persoonanimellään vaan ”ihmisen pojaksi [Ben adám]”. Hesekieliä puhutellaan kautta hänen ennustuksensa kirjan 93 kertaa tällä puhuttelusanalla. Profeetan persoonanimi esiintyy kirjassa tämän jälkeen vain kerran, 24. luvun jakeessa 24, missä profeetta lainaa Jehovan sanoja Israelin huoneelle: ”Hesekiel on oleva teille ennusmerkki: aivan niin, kuin hän on tehnyt, niin tekin teette. Kun tämä tapahtuu, te tulette tietämään, että minä olen Herra, Herra [Suvereeni Herra Jehova, Um].” Täten ei profeetan omalle nimelle anneta mitään huomattavaa asemaa, vaan häntä muistutetaan jatkuvasti alhaisesta säädystään ja alkuperästään. Hän on vain maallisen ihmisen jälkeläinen. Yli 640 vuotta myöhemmin Jeesuksen Kristuksen kerrotaan sanoneen itseään ”ihmisen Pojaksi” (Um) 76 kertaa (Matt. 8:20–Joh. 13:31). Hän ei kuitenkaan siten sanoessaan vertaa itseään Hesekieliin, eikä tämä tee Hesekielistä esikuvaa Kristuksesta.a Hesekielin pakkosiirtolaistoveria Danielia puhutellaan myös ”ihmisen pojaksi”.b

 3. Mitä Jumalan käsky nousta seisomaan soi Hesekielille, ja miksi Hesekielin oli parempi seistä Puhujan edessä?

³ Jehovan Hesekielille antama käsky nousta soi hänelle toimivaa voimaa ja auttoi häntä nousemaan maasta, kuten hän meille kertoo: ”Niin minuun tuli henki, kun hän puhui minulle, ja se nosti minut jaloilleni, ja minä kuulin hänen puhuvan minulle.” (Hes. 2:2) Seisoessaan Jumalan läsnä ollessa Hesekiel oli valppaampi kuulemaan, mitä sanottiin.

 4. Keiden luo Hesekiel sanottiin lähetettävän, ja mitä he tulisivat varmasti tietämään sen jälkeen, kun hän olisi puhunut heille Jehovan sanat?

⁴ ”Ja hän sanoi minulle: ’Ihmislapsi [’Ihmisen poika, Um], minä lähetän sinut israelilaisten tykö, kapinallisten pakanain tykö, jotka ovat kapinoineet minua vastaan; he ja heidän isänsä ovat luopuneet minusta, hamaan tähän päivään asti. Nuo lapset, joilla on kovat kasvot ja paatuneet sydämet – niitten luokse minä sinut lähetän, ja sinun on sanottava heille: Näin sanoo Herra, Herra [Suvereeni Herra Jehova, Um]. Kuulkoot tai olkoot kuulematta – sillä uppiniskainen suku he ovat – he tulevat kuitenkin tietämään, että profeetta on ollut heidän keskellänsä.” – Hes. 2:3–5.

 5. Mikä siis todistaa, ettei Hesekiel itse julkeasti omaksunut profeetan asemaa puhuakseen Jumalan nimessä?

⁵ Hesekielille ilmoitetaan siten selvästi, että hän on palveleva tästä lähtien profeettana. Hänet valtuutetaan puhumaan Jumalan nimessä, kun hänelle sanotaan: ”Näin sanoo Suvereeni Herra Jehova.” Samoin kuin Jehova oli lähettänyt Mooseksen profeetakseen 900 vuotta aikaisemmin, niin hän lähetti nyt Hesekielin. Hesekiel ei ylentänyt itseään profeetaksi eikä ottanut itselleen vapautta puhua Jumalan nimessä. Hän oli todella Korkeimman Jumalan lähettämä profeetta. Se, että Jehova ilmestyi Hesekielille näyssä ja puhui taivaallisten vaunujensa päällä olevalta valtaistuimeltaan ja suoranaisesti lähetti Hesekielin suorittamaan määrättyä tehtävää, johon liittyi nimenomainen sanoma, todistaa, että Hesekiel oli tosi profeetta, Jumalan lähettämä, ja että se, mitä hän puhui henkeytettynä, oli aitoa Jumalan sanaa. Sekin, että hänet lähetettiin suorittamaan niin vaikea tehtävä, on lisätodistus siitä, ettei hän itse ottanut itselleen profeetanosaa puhuakseen Jehovan nimessä, vaan että Korkein olemassa oleva Auktoriteetti lähetti hänet puhumaan Jumalan nimessä. Näin hänestä tehtiin merkittävällä tavalla Jehovan todistaja.

 6. Mikä Hesekiel itsekin oli samaan aikaan sen lisäksi, että hänen sanansa olivat profeetallisia?

⁶ Eivät ainoastaan Hesekielin henkeytetyt sanat olleet profeetallisia, vaan hän itsekin oli toiminnassaan profeetallinen malli, kuten myöhemmin toistuvasti osoitetaan. (Hes. 24:24) Koska Hesekiel itse oli ”ennusmerkki” eli ”merkki” (KJ) jostakin tulevasta ja koska hän ei ollut esikuva eli profeetallinen malli Jeesuksesta Kristuksesta, niin ketä profeetta Hesekiel esikuvasi suorittaessaan tehtävää, johon Jumala hänet valtuutti?

 7. Miltä aikakaudelta meidän tulee etsiä Hesekielin vastakuvaa, ja mistä lähtien me olemme olleet tuossa aikakaudessa?

⁷ Vaikka Hesekiel ei tiennyt sitä siihen aikaan, kun hänet valtuutettiin Jehovan profeetaksi, niin babylonialaiset tulivat hävittämään Jerusalemin kaupungin vain kuusi vuotta myöhemmin, vuonna 607 eaa. Siitä lähtien kun Hesekielin aikaisempi tuttava, Jeremia, pappi Hilkian poika, kutsuttiin julistamaan Jerusalemissa vuonna 647 eaa. Jerusalemin kuninkaan Joosian 13. hallitusvuotena, tuo kaupunki ja Juudan kansa oli ollut lopun ajassaan. (Jer. 1:1–3; 25:10, 11) Kun asiat ajoitetaan oikein, meidän tulisi tänä aikana etsiä esikuvana eli profeetallisena mallina olleen Hesekielin nykyistä vastinetta siltä ”lopun ajalta”, jossa me nyt olemme. Nykyajan historioitsijat ovat yksimielisiä siitä, että eräs aikakausi päättyi vuonna 1914, jolloin ensimmäinen maailmansota aloitti yli neljä vuotta ja kolme kuukautta kestäneen väkivaltansa ja hävityksensä. Sen sijaan nuo historioitsijat eivät ota huomioon, että Pyhän Raamatun mukaan ”pakanain ajat” päättyivät juuri vuoden 1914 varhaissyksyllä. (Luuk. 21:24) Siitä lähtien me olemme olleet maailman ”lopun ajassa”.

 8. Keiden ollessa Babylonin pakkosiirtolaisuudessa pakanain ajat alkoivat ja miten, ja milloin siis alkoi se aika, jolta meidän on etsittävä Hesekielin nykyistä vastinetta?

⁸ Profeetta Hesekielin ollessa yhä pakkosiirtolainen Babyloniassa alkoivat pakanain ajat vuonna 607 eaa., kun Babylonian kuninkaan sotajoukot hävittivät Jerusalemin ja kun kaksi kuukautta myöhemmin täydellinen autioitus kohtasi koko Juudan maata ja siis myös Jerusalemia. (2. Kun. 25:1–26; Jer. 39:1–43:7; 52:1–27) Hesekielin pakkosiirtolaistoveria profeetta Danielia käytettiin osoittamaan, että pakanain ajat kestäisivät seitsemän profeetallista ”aikaa” eli 2520 vuotta. (Dan. 3:31–4:25) 2520 vuoden laskeminen vuonna 607 eaa. tapahtuneesta Juudan maan autioituksesta osoittaa, että nämä vuodet, joina pakanakansat hallitsivat keskeytymättä koko maata, päättyivät vuonna 1914. Siitä ajankohdasta lähtien pakanakansat, kristikunnan kansat mukaan luettuina, ovat olleet ”lopun ajassaan”. Eivätkö sen jälkeiset maailman tapahtumat ja kehitysvaiheet osoita tämän olevan totta? (Matt. 24:3–44) Näin ollen meidän tulisi etsiä profeetta Hesekielin nykyistä vastinetta vuodesta 1914 ja erityisesti vuodesta 1919 lähtien, ensimmäisen maailmansodan päätyttyä.

 9. Onko nykyinen Hesekiel joku yksilö, ja miten apostoli Paavali valaisee, millainen Hesekielin vastine voisi olla?

⁹ Kuka on Hesekielin nykyinen vastine, jonka sanoma ja toiminta vastaa tuon muinaisen Jehovan profeetan julistusta ja tekoja? Kenestä nykyään elävästä hän oli ”merkki” eli ”ennusmerkki”? Ei kenestäkään yksilöstä vaan ihmisryhmästä. Koska nykyinen Hesekiel koostuu yhdistyneestä ihmisjoukosta, niin hän on ihmisyhteisö, joka muodostuu monista jäsenistä kuten ihmisruumiskin. Tämä muistuttaa meitä siitä, mitä entinen vainooja, kristitty apostoli Paavali, kirjoitti Roomassa oleville kristityille tovereilleen sanoessaan: ”Sillä niinkuin meillä yhdessä ruumiissa on monta jäsentä, mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä, niin me, vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa, mutta itsekukin olemme toistemme jäseniä.” (Room. 12:4, 5) Käyttäen samaa kuvausta Paavali sanoi kirjeessään Korinton seurakunnalle, joka oli Kreikassa: ”Sillä niinkuin ruumis on yksi ja siinä on monta jäsentä, mutta kaikki ruumiin jäsenet, vaikka niitä on monta, ovat yksi ruumis, niin on Kristuskin; sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä.” – 1. Kor. 12:12, 13.

10. Mitä meidän on tehtävä ratkaistaksemme, mikä ryhmä on Hesekielin nykyinen vastine?

¹⁰ Sellainen on myös Hesekielin nykyinen vastine: se ei ole yhden ihmisen ruumis vaan ruumisyhteisö, johon kuuluu monta jäsentä. Kaikkien näiden jäsenten oli määrä yhdessä tehdä Jehovan tahto, hänen, joka on tämän nykyisen ”Hesekielin” Luoja. Ketkä sitten muodostavat sen ihmisryhmän, joka ”lopun ajan” alussa valtuutettiin palvelemaan Jehovan puhetorvena ja toimivana edustajana? Tutki tämän ratkaisemiseksi vuoden 1919 historiaa, vuoden, joka oli ensimmäinen sodanjälkeinen vuosi ensimmäisen maailmansodan jälkeen.

11. Mitä arveluttavaa havaitsemme, kun etsimme oikeaa ryhmää luonnollisista juutalaisista ja sen jälkeen kristikunnasta?

¹¹ Me emme etsi heitä luonnollisten, ympärileikattujen juutalaisten keskuudesta, sillä he olivat osallistuneet aktiivisesti ensimmäiseen maailmansotaan, ja tunnettu sionistijohtaja Chajim Weizmann tarjosi Englannin hallitukselle palveluksiaan keksijänä kemian alalla tuon maailmanselkkauksen aikana. Vuonna 1919 heitä kiinnosti pääasiassa kansallisen kotimaan perustaminen juutalaisille Palestiinaan sen sijaan, että he olisivat halunneet täyttää mitään uskonnollista tehtävää muinaisen Hesekielin tavoin. Mutta mitä on sanottava uskonnollisesta kristikunnasta? Sekin esiintyi Jehovan edessä hirvittävästi verentahrimana, sillä ensimmäinen maailmansota oli lähinnä sen sota, koska 24 lihalliseen sotaan osallistuneesta 28 kansakunnasta väitti olevansa kristittyjä. Kun tämä ensimmäinen maailmanselkkaus päättyi vuonna 1918 (11. marraskuuta), voittoisa Iso-Britannia oli liittolaisineen kiinnostunut rauhanjärjestelyn perustamisesta voitettujen kansojen kanssa sen lisäksi, että se oli tekemisissä Venäjälle vastikään nousseen kommunistisen valtion kanssa. Raamatun ”Hesekielin” nykyisen osan esittäminen oli kaukana niiden ajatuksista.

12. Mitä me havaitsemme, kun etsimme oikeaa ryhmää kristikunnan kirkoista, Vatikaani mukaan luettuna?

¹² Kristikunnan kirkot eivät olleet ryhtyneet mihinkään rohkeaan kristilliseen toimenpiteeseen ensimmäisen maailmansodan ehkäisemiseksi. Ne olivat jakaantuneet kahteen suureen leiriin kansallismielisten sotakysymysten suhteen. Sodan päättyessä ne olivat jakaantuneita ja tarvitsivat sovitusta tullakseen jälleen uskonnollisiksi ystäviksi. Lontoon sopimuksen mukaan, jonka Italia, Iso-Britannia, Ranska ja Venäjä allekirjoittivat 9. toukokuuta 1915, ”Pyhän istuimen [Rooman paavin] ei sallittu sekaantua diplomaattisin toimin rauhaan eikä liioin sodan herättämiin kysymyksiin”.c Saksalaisystävällisen Vatikaanin ei siis millään tavalla sallittu osallistua Versailles’n rauhansopimuksen laatimiseen vuonna 1919, sopimuksen, jonka vaadittu määrä asianomaisia kansallishallituksia ratifioi saman vuoden lokakuun 13. päivänä. Kansainliiton peruskirjasta tehtiin tuon rauhansopimuksen osa.

13. Mitä kristikunnan verentahrimat kirkot kasvonsa pelastaakseen tekivät rauhan ja turvallisuuden suhteen?

¹³ ”Pelastaakseen kasvonsa” kristikunnan verentahrimat kirkot, jotka olivat aktiivisesti tukeneet sotaa, missä kirkonjäsenet taistelivat toisia kirkonjäseniä vastaan, kannattivat ehdotettua Kansainliittoa, koska se esitettiin kansainvälisenä maailmanrauhan ja turvallisuuden järjestönä.

14. Millaisen asenteen Englannin, Kanadan ja Amerikan Yhdysvaltain kirkot omaksuivat Kansainliittoon?

¹⁴ Englannin kirkko kannatti Kansainliittoa, koska sen uskonnollinen pää oli Ison-Britannian kuningas, Kansainliiton ehdottaja ja päätukija. Myös Kanadan kirkot, jotka olivat vannoneet uskollisuudenvalan Ison-Britannian hallitsijalle, suosivat Kansainliittoa. Liittolaismaassa Amerikan Yhdysvalloissa toimi Amerikan Kristuksen kirkkojen liittoneuvosto, erilaisten protestanttisten kirkkokuntien edustajien muodostama kirkkokuntien välinen järjestö.d Se lähetti 18. joulukuuta 1918 hyväksymänsä julistuksen Yhdysvaltain presidentille ja pyysi häntä työskentelemään Kansainliiton hyväksi. Julistuksessa sanottiin mm:

Tämä liitto ei ole pelkkä poliittinen välikappale – se on pikemminkin Jumalan valtakunnan poliittinen ilmaus maan päällä. . . . Kirkko voi antaa hyvän tahdon hengen, jota ilman mikään Kansainliitto ei voi kestää. . . . Kansainliiton juuret ovat evankeliumissa. Niin kuin evankeliumin, niin senkin päämääränä on ”rauha maassa, hyvä tahto ihmisiä kohtaan”.

15. Mitä Jeesuksen sanoja vastaan, jotka hän lausui ollessaan henkeään koskevassa kuulustelussa, Liittoneuvosto toimi, ja mikä Jumalan valtakunta siis epäonnistui toisen maailmansodan puhjetessa?

¹⁵ Suositellessaan ja kannattaessaan Kansainliittoa ”Jumalan valtakunnan poliittisena ilmauksena maan päällä” Amerikan kirkkojen liittoneuvosto toimi aivan vastoin Jeesuksen Kristuksen sanoja, jotka hän lausui vuonna 33 ollessaan roomalaisen maaherran Pontius Pilatuksen kuulusteltavana henkensä ollessa kysymyksessä: ”Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta; jos minun kuninkuuteni olisi tästä maailmasta, niin minun palvelijani olisivat taistelleet, ettei minua olisi annettu juutalaisten käsiin; mutta nyt minun kuninkuuteni ei ole täältä.” (Joh. 18:36) Hyväksymällä Kansainliiton ”Jumalan valtakunnan poliittiseksi ilmaukseksi maan päällä” Amerikan kirkkojen liittoneuvoston jäsenet todellisuudessa hyväksyivät ’Jumalan valtakunnan maanpäällisen’ väärennöksen. Kun siis toisen maailmansodan puhkeaminen kaksikymmentä vuotta myöhemmin lopetti Kansainliiton toiminnan ja ”rauha maassa, hyvä tahto ihmisiä kohtaan” otettiin pois, merkitsi se tämän väärennöksen, ”poliittisen ilmauksen”, epäonnistumista eikä todellisen Jumalan valtakunnan, jota julistettiin Kristuksen evankeliumissa.

16. Millainen oli se ryhmä, jonka eteen Jehovan järjestön ”vaunut” saattoivat tulla vuonna 1919 valtuuttamaan sen puhumaan Jumalan nimessä?

¹⁶ On siis varmaa, että sodanjälkeisenä vuonna 1919 ei juutalaisuuden tai kristikunnan sotasyyllisten uskonnollisten osien keskuudessa ollut ketään, joka olisi osoittautunut päteväksi saamaan valtuutuksen Hesekielin nykyiseksi vastineeksi eli vastakuvaksi. Eikö sitten ollut ketään, jonka Jehova saattoi herättää palvelemaan tavalla, joka vastasi tuon muinaisen Babylonian pakkosiirtolaisen palvelusta? Kenen eteen Jehovan järjestön todelliset ”vaunut” saattoivat tulla ja pysähtyä, jotta Hän olisi valtuuttanut tämän pätevän puhumaan profeettana Jehovan nimessä? Oli olemassa ryhmä, jonka jäsenet olivat kärsineet uskonnollista vainoa ensimmäisen maailmansodan aikana Suuren Babylonin, väärän uskonnon maailmanmahdin, käsissä ja jonka jäsenet olivat itse asiassa tulleet pois Suuren Babylonin uskonnollisista järjestöistä. He olivat jopa kieltäytyneet olemasta kristikunnan ja muun Suuren Babylonin liittolaisia siten, että olisivat osallistuneet aktiivisesti lihalliseen sodankäyntiin ensimmäisen maailmansodan aikana. Keitä he olivat?

NYKYINEN ”HESEKIEL”

17. Miten tämä ryhmä erottui tosi kristityiksi?

¹⁷ He olivat sellaisten miesten ja naisten muodostama pieni vähemmistöryhmä, jotka olivat antautuneet Jehovalle pitäen häntä Jumalanaan seuraamalla hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen askeleita. Todistaakseen julkisesti tämän Jehovalle antautumisensa he olivat menneet vesikasteelle aivan kuten heidän Johtajansa Jeesus Kristus, kun Johannes Kastaja oli kastanut hänet Jordanissa upottamalla. (Matt. 3:13–17; 28:19, 20; 1. Piet. 2:21) He olivat hyvin toimeliaita Jumalan valtakunnan hyvän uutisen saarnaamisessa, koska heidän Johtajansa Jeesus Kristus oli määrännyt heille tämän saarnaamistyön Matt. 24:14:ssä olevassa ennustuksessaan. He käsittivät kirjaimellisesti Jeesuksen Kristuksen roomalaisen maaherran edessä lausumat sanat, että hänen kuninkuutensa eli valtakuntansa ei ole tästä maailmasta, ja siksi he kieltäytyivät osallistumasta mitenkään tämän maailman politiikkaan ja sen poliittisiin taisteluihin ja selkkauksiin. He omaksuivat sydämestään Jeesuksen seuraajilleen lausumat sanat: ”Te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut.” (Joh. 15:19) Siksi he odottivat kärsivänsä maailman vihaa, koska he elivät tämän kristillisen säännön mukaan. Heihin kohdistuva viha muuttui väkivaltaiseksi ensimmäisen maailmansodan aikana.

18. Mistä Raamatun profeetallisesta kirjasta tämä ryhmä oli kiinnostunut, ja miten tähän kiinnostukseen vastattiin vuonna 1917, ja mitä tapahtui myöhemmin?

¹⁸ Merkitsikö muinainen profeetta Hesekiel heille mitään? Kyllä! Yksi niistä profeetallisista kirjoista, joita nämä Raamatun tutkijat olivat vuosia halunneet ymmärtää, oli Hesekielin kirja. Vuosien odotusten jälkeen heistä tuntui, että heidän toivomukseensa oli kiinnitetty huomiota, kun kirja nimeltä ”Täyttynyt salaisuus” julkaistiin englanniksi heinäkuussa vuonna 1917. Tämä Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran julkaisema 608-sivuinen kirja sisälsi selityksen paitsi Raamatun viimeiseen kirjaan, Ilmestyskirjaan, myös Raamatun 26. kirjaan, Hesekieliin. Se arvosteli ankarasti kristikunnan uskonnollisia järjestelmiä ja paljasti kristikunnan papiston uskottomaksi Jehovan sanalle. Tarvitseeko meidän ihmetellä, miksi tätä kirjaa ei levitetty täyttä yhdeksää kuukautta Yhdysvalloissa ja Kanadassa? Se johtui siitä, että kirja kiellettiin ja kummankin maan sotatilaa käytettiin hyväksi tämän tekemiseen. Vartiotorni-seuran presidentti ja sihteeri-rahastonhoitaja sekä kuusi muuta Seuran jäsentä, jotka olivat olleet tekemisissä Täyttyneen salaisuuden kanssa, vietiin vankeina liittovaltion kuritushuoneeseen Atlantaan Georgiaan Yhdysvalloissa.

19. Mistä vapautuksesta ryhmä riemuitsi vuonna 1919, ja minkä lehden välityksellä tuli rohkaisu sodanjälkeiseen työhön?

¹⁹ Jumalan valtakunnan saarnaamistyön lamauttaminen ensimmäisen maailmansodan aikana murehdutti suuresti näitä rauhaa rakastavia Jeesuksen Kristuksen antautuneita, kastettuja seuraajia. Polttava kysymys oli, olisiko heillä tilaisuus ryhtyä jälleen rauhalliseen toimintaan Jehovan, Jumalansa, palveluksessa. Vastaus osoittautui myönteiseksi. Ensimmäinen maailmansota ei johtanut pakanakansojen Harmagedoniin, vaan se päättyi 11. marraskuuta 1918. Nämä seuraajat koettivat saada Vartiotorni-seuran vangitut virkailijat ja heidän vankitoverinsa pois liittovaltion kuritushuoneesta. Taivas siunasi heidän ponnistuksensa. Yhdeksän kuukauden vankeuden jälkeen nämä väärin syytetyt Jehovan palvelijat vapautettiin maaliskuussa 1919, eivätkä he enää palanneet vankilaan. Kaikki Jehovan antautuneet, kastetut palvelijat riemuitsivat. He ymmärsivät antautuneensa Hänelle elämäniäksi, ja siksi heidän täytyi tehdä hänen tahtonsa silloin alkaneena sodanjälkeisenä kautena. Lehti Vartio-Torni ja Kristuksen läsnäolon airut rohkaisi heitä palstoillaan olemaan pelottomia ja tekemään hänen tahtonsa.

20. Miten Vartio-Tornin kirjoitussarja esti ihmispelkoa?

²⁰ Tämän lehden elokuun 1. ja 15. päivän numeroissa vuonna 1919 (engl., suom. tammi- ja helmikuun numeroissa 1920) julkaistiin kahden kirjoituksen sarja aiheesta ”Siunatut ovat ne, jotka ovat pelottomat”. Tämän kirjoituksen kolmannessa ja viidennessä kappaleessa oli seuraavat lausunnot, jotka estivät kaikkea ihmispelkoa: ”Löytyy pelko joka on oikeutettu ja joka jokaisella täytyy olla, joka miellyttää Jumalaa, ja tämä on tunnettu ’hurskaana pelkona.’ Se merkitsee, että me kunnioitamme pyhästi Jehovaa, ja pelkäämme, että emme vain olisi epämieluisia hänelle ja menettäisi hänen meille lupaamiaan siunauksia. . . . Raamatussa on viljalti todistuksia siitä, että ne, jotka Jumala hyväksyy, eivät pelkää ketään ihmistä eikä luotua, vaan tuntevat pyhää, kunnioittavaa pelkoa Jehovaa kohtaan. Entisinä aikoina vanhurskautti Jehova muutamia ihmisiä ystävyyteen kanssansa, ja kertomus hänen menettelystään heidän kanssaan kirjoitettiin seurakunnan hyödyksi.” Noiden kirjoitusten jälkeen siinä oli kirjoitus ”Palvelustilaisuuksia”, jonka alaotsikkoja olivat ”Löytyykö työtä, jota voidaan tehdä”, ”Pienen lauman työ” ja ”Yhteenkokoontumisen edut”. Myös Cedar Pointissa (Eriejärvi) pidettävästä yleiskonventista ilmoitettiin.

21. Miten ryhmä vastasi vuoden 1919 Cedar Pointin konventin ilmoitukseen, ja minkä esitelmässä esitetyn Kansainliittoa koskevan julkilausuman he hyväksyivät sydämestään?

²¹ Tämä Cedar Pointin (Ohio) yleiskonventti pidettiin menestyksellisesti määräaikana 1.–8. syyskuuta 1919. Tuhansia antautuneita, kastettuja Jehovan palvelijoita oli läsnä Amerikan Yhdysvalloista ja Kanadasta. Vartiotorni-seuran presidentti kehotti heitä ryhtymään jälleen pelottomasti Jehovan työhön, jossa heillä oli käytettävissä Vartio-Tornin ohella uusi lehti, nimittäin 32-sivuinen lehti nimeltään ”Kultainen Aika”. Tuhannet kokoontuneet Jehovan palvelijat tervehtivät tätä ilmoitusta työn elvyttämisestä entistä laajamittaisempana suunnattoman iloisina ja Jehovalle antautuneessa hengessä. Konventin esitelmä pidettiin kello 15 sunnuntaina 7. syyskuuta 1919 aiheesta ”Ahdistetun ihmiskunnan toivo”. Konventtilaiset olivat sydämestään samaa mieltä, kun Vartiotorni-seuran presidentti esitelmässään – sen mukaan kuin seuraavan päivän sanomalehti, Sanduskyssä (Ohiossa) ilmestyvä Star-Journal, asiaa selosti –

selitti Kansainliiton, jonka poliittiset ja taloudelliset voimat ovat muodostaneet ja jonka panee toimimaan halu parantaa ihmiskuntaa rauhan ja hyvinvoinnin vakiinnuttamisella, saavan paljon hyvää aikaan, mutta väitti sitten, että Herran epäsuosio kohtaa kuitenkin varmasti liittoa, koska papisto – sekä katolinen että protestanttinen – väittäen edustavansa Jumalaa on hylännyt hänen suunnitelmansa ja kannattanut Kansainliittoa tervehtien sitä Kristuksen valtakunnan poliittisena ilmauksena maan päällä.e

22. Miten kristikunnan papisto suhtautui Kansainliiton ratifiointiin vuonna 1919? Entä Jehovan palvelijat?

²² Kristikunnan papisto oli tyytyväinen, kun riittävä määrä kansakuntia ratifioi Versailles’n rauhansopimuksen 13. lokakuuta 1919 ja Kansainliitto siten syntyi. Todellisuudessa Kansainliitto alkoi toimia 10. tammikuuta 1920, kun kaikki allekirjoittajavallat muodollisesti vaihtoivat ratifiointikirjoja Pariisissa. Mutta Jehovan antautuneet, kastetut palvelijat eivät hyväksyneet tätä väärennöstä, ”Jumalan valtakunnan poliittista ilmausta maan päällä”. He tunnustivat, että todellinen Jumalan valtakunta oli perustettu taivaissa Kristuksen Jeesuksen käsiin pakanain aikojen päättyessä vuonna 1914, ja he ryhtyivät nyt saarnaamaan sitä innokkaammin kuin koskaan ”kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille”. Tässä työssä heitä auttoi nyt myös Kultainen Aika (nykyään Herätkää!-lehti).

23. Mistä profeetallisesta kirjasta Jehovan palvelijat ovat olleet kiinnostuneita ja millä tavalla siitä lähtien, kun Täyttynyt salaisuus vapautettiin julkaisukiellosta kesäkuussa 1920? Mistä kiinnostus on johtunut?

²³ Kun kirja Täyttynyt salaisuus vapautui kiellosta kesäkuussa 1920, nämä Jehovan palvelijat jatkoivat sen levittämistä. Käyttämällä sitä oppikirjanaan he jatkoivat Raamatun Hesekielin kirjan tutkimista. Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseura julkaisi myöhemmin vuonna 1931 ja 1932 Hesekielin ennustuksesta edistyneemmän, ajanmukaisemman näkemyksen kolmiosaisessa kirjassa ”Puolustus”. He ovat yhä suuresti kiinnostuneita Hesekielin profeetallisesta kirjasta, ja he tutkivat sitä määrätietoisesti saadakseen selville, millaista lisävalaistusta se antaa Jehovan heitä koskevaan tahtoon näinä ”lopun ajan” viimeisinä päivinä.

24. Kenet huomion kiinnittäminen näihin historiallisiin tapahtumiin auttaa tunnistamaan nykyään, ja mikä nimi omaksuttiin Puolustus-kirjan julkaisemisen aikaan?

²⁴ Mutta miksi meidän huomiomme on kiinnitetty kaikkiin näihin historiallisiin tapahtumiin? Ennustuksen täyttymyksen osoittamiseksi. Jehova on löytänyt ja valtuuttanut nykyisen ”Hesekielinsä”. Se on Hesekiel-yhteisö. Sen muodostavat ne antautuneet, kastetut Jumalan valtakunnan julistajat, jotka on voideltu työhönsä hänen hengellään. (Jes. 61:1–3) On ilmeistä, että Jehovan näkymätön taivaallinen järjestö tuli vuonna 1919 Hesekielin näyssä nähtyjen taivaallisten vaunujen tavoin ja pysähtyi, ei kristikunnan Kansainliiton kannattajien eteen, vaan Jeesuksen Kristuksen käsissä olevan Jumalan taivaallisen valtakunnan voideltujen julistajien eteen. Tämän vaunujen kaltaisen taivaallisen järjestön huipulta Jehova valtuutti antautuneen, kastetun voidellun palvelijaluokan puhumaan kaikille kansakunnille Hänen nimessään. Näin heistä tuli Hesekielin tavoin Jehovan todistajia. Oli mitä sopivinta, että kun he olivat maailmanlaajuisesti toimineet kaksitoista vuotta tässä ominaisuudessa, he omaksuivat erottavan nimen Jehovan todistajat kesällä 1931 Puolustus-kirjan julkaisemisen yhteydessä.

KUKA VALTUUTTI NYKYISEN ”HESEKIELIN”?

25. Mikä merkitys on sillä, että juutalaiset rabbiinit ja kristikunnan papisto eivät ole nimittäneet Jehovan todistajia vastakuvalliseksi Hesekieliksi, ja millä on todella merkitystä ja miksi?

²⁵ Älkööt juutalaisuuden rabbiinit ja kristikunnan papit sanoko: ”Me emme ole virkaanasettaneet emmekä valtuuttaneet näitä Jehovan todistajia profeetta Hesekielin nykyiseksi vastakuvaksi.” Mutta mitä sillä on väliä? Kuka teki noista rabbiineista tai lahkolaispapeista uskonnollisen elimen, joka nimittää Korkeimman Jumalan viralliset palvelijat? Jokainen noista uskonnon harjoittajista lähtöisin oleva virkaanasetus ja valtuutus olisi tässä suhteessa aivan arvoton ja pätemätön. Henkilölle tai henkilöryhmälle on kaikkein tärkeintä, että sillä on nimitys ja valtuutus itse Korkeimmalta Jumalalta Jehovalta. Tämä se on ratkaisevaa. Korkeimpana Olentona hän voi sivuuttaa nuo uskonnon harjoittajat ja ratkaista itse, kuka on kelvollinen siihen erikoistyöhön, jota hän haluaa suoritettavan tänä ”lopun aikana”.

26. Ketkä sivuutettiin silloin kun Hesekiel asetettiin profeetaksi ja todistajaksi, ja keneltä Jehovan nykyiset voidellut todistajat tunnustavat saaneensa nimityksensä?

²⁶ Vuonna 613 eaa. Jehova sivuutti ylimmäisen papin Serajan ja häntä lähimmän papin Sefanjan Jerusalemin temppelissä ja asetti Hesekielin, alipappi Buusin pojan, profeetakseen Babylonian maahan puhumaan Hänen nimessään ja todistamaan Hänestä. (2. Kun. 25:18) Taivaallisten vaunujensa päältä Jehova sanoi Hesekielille: ”Ihmislapsi [Ihmisen poika, Um], minä lähetän sinut israelilaisten tykö, kapinallisten pakanain [kansakuntien, Um] tykö, jotka ovat kapinoineet minua vastaan.” (Hes. 2:3) Jehovan voidellut, antautuneet todistajat olivat tällaisessa tilanteessa vuonna 1919. Sen jälkeiset tapahtumat todistavat tähän päivään saakka, että he saivat virkaanasetuksensa ja nimityksensä ja valtuutuksensa työhönsä tänä ”lopun aikana” itse Jehovalta hänen taivaallisen vaunujen kaltaisen järjestönsä välityksellä. Siksi he ovat suhtautuneet hyvin vakavasti jumalalliseen valtuutukseen, jota he ovat pitäneet todella raamatullisena, ja he ovat koettaneet toimia uskollisesti sen mukaan kristikunnan papiston arvostelusta ja vastaväitteistä huolimatta.

27. Mikä kysymys herää ’israelilaisten, kapinallisten kansakuntien’ suhteen, joiden keskuuteen nykyinen Hesekiel lähetettiin, ja mitä on sanottava luonnollisista juutalaisista vuonna 1919?

²⁷ Keitä sitten ovat ’israelilaiset, kapinalliset kansakunnat, jotka ovat kapinoineet Jehovaa vastaan’, joiden luo nykyinen vastakuvallinen Hesekiel on lähetetty tänä ”lopun aikana”? He eivät ole luonnollisia, ympärileikattuja ”israelilaisia”, jotka etsivät kansallista juutalaista kotimaata vuonna 1919 sionistijohtaja Chajim Weizmannin johdolla. Ei, vaan noilla muinaisilla ’israelilaisilla, kapinallisilla kansakunnilla’ on nykyinen vastineensa.

28. Mikä on ’israelilaisten, kapinallisten kansakuntien’ nykyinen vastine, ja minkä uskonnollisen väitteen mukaan?

²⁸ Tuo vastine on kristikunta, joka väittää olevansa kristitty Israel. Kristikunta on soveltanut itseensä Gal. 6:15, 16:ssa olevat apostoli Paavalin sanat: ”Sillä ei ympärileikkaus ole mitään eikä ympärileikkaamattomuus, vaan uusi luomus. Ja kaikille, jotka tämän säännön mukaan vaeltavat, kaikille heille rauha ja laupeus, ja Jumalan Israelille!” Esimerkiksi teoksessaan ”A Commentary and Critical Notes” (Selitysteos ja kriittisiä huomautuksia, vuoden 1836 painos) wesleyläistä metodismia edustava pappi tri Adam Clarke selittää ilmaisua ”Jumalan Israel” seuraavasti: ”Tosi kristittyjä, joita tässä sanotaan Jumalan Israeliksi erotukseksi Israelista lihan mukaan. Katso Room. 2:29:ää ja 4:12:ta koskevia huomautuksia.”

29. Mitä Room. 2:29 sanoo, ja miten tri Adam Clarke selittää sitä?

²⁹ Room. 2:29 kuuluu: ”Vaan se on juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa; ja hän saa kiitoksensa, ei ihmisiltä, vaan Jumalalta.” Tri Adam Clarke selittää sanontaa ”vaan se on juutalainen” seuraavasti: ”Jumalan kirkon tosi jäsen.” Ilmaisua ”ja hän saa kiitoksensa, ei ihmisiltä” hän selittää: ”Varsin perustellusti on otaksuttu, että apostoli voi tässä viitata siihen merkitykseen, mikä on sanalla juutalainen tai Juuda, יהודה Jehudah, YLISTYS, sanasta ידה Jadah, hän YLISTI. Sellainen on tosi israelilainen, joka vaeltaa uskontonsa hengen mukaan: hänen maanmiehensä voivat ylistää häntä, koska hän on juutalaisen uskonnon harras noudattaja; mutta Jumala ylistää häntä, koska hän on omaksunut Aabrahamin kanssa tehdyn liiton hengen ja on noudattanut sitä ja on saavuttanut uskonsa päämäärän: sielunsa pelastuksen. Tästä aiheesta voidaan tavata samankaltaisia mielipiteitä muinaisilta juutalaisilta kirjoittajilta.”

30. Miten ”israelilaisista” voitiin puhua ”kansakuntana”, ja miten kristikunta toimi vastaavalla tavalla vuonna 1054?

³⁰ Kristikunta ei ole kuitenkaan toiminut sen väitteensä mukaisesti, että se olisi ”Jumalan Israel”. Sen historia neljänneltä vuosisadalta lähtien osoittaa sen olleen samanlainen kuin ne ”israelilaiset”, joiden luo Hesekiel lähetettiin, kuin ne ’kapinalliset kansakunnat, jotka ovat kapinoineet Jehovaa vastaan’. ”Kansakunnat”?f Niin, sillä vuonna 997 eaa. syttyi kapina Daavidin kuninkaallisen sukuhaaran hallintoa vastaan ja Israelin kaksitoista sukukuntaa jakaantuivat kahdeksi valtakunnaksi, Israelin valtakunnaksi ja Juudan valtakunnaksi, ja täten Israelin sukupuusta muodostui kaksi kansakuntaa. Monet jumalaapelkäävät israelilaiset jättivät kapinallisen Israelin valtakunnan ja menivät Juudan valtakuntaan. Lisäksi niissä maakunnissa, jotka Babylonian maailmanvalta oli valloittanut Assyrialta, oli monia Israelin valtakunnan pakkosiirtolaisia. Vastaavasti kristikunnan kreikkalaiset kirkot ja latinalaiset kirkot erosivat vuonna 1054 lopullisesti, kun Rooman paavin lähettiläät julistivat Konstantinopolin patriarkan Mikael Kerullarioksen kirkonkiroukseen.

31. Mikä toinen jakautuminen tapahtui 1500-luvulta lähtien, ja miten kristikuntaa voidaan syystä nimittää ”kansakunniksi”?

³¹ Myöhemmin, 16. vuosisadalla, tapahtui uusi jakautuminen, kun entisen papin Martti Lutherin seuraajat perustivat vuonna 1529 protestanttisen liikkeen. Englannin parlamentti hyväksyi myöhemmin vuonna 1534 lain, jonka mukaan Englannin kuningas Henrik VIII tuli Englannin kirkon ylimmäksi pääksi, jolla oli valtuus oikaista erehdyksiä, kerettiläisyyttä ja väärinkäytöksiä Englannin kirkossa. Sen jälkeen ilmaantui kautta kristikunnan satoja ei-roomalaiskatolisia uskonnollisia lahkoja. Kristikuntaa voidaan uskonnollisesti sanoa ”kansakunniksi”, koska monilla niin sanotuilla ”kristityillä” mailla on omat kansalliset valtionkirkkonsa. Tähän 20. vuosisadan kristikuntaan Jehova lähetti nykyisen Hesekiel-luokan.

TEHTÄVÄN SUORITTAMINEN VAATII PELOTTOMUUTTA

32. Miksi se tehtävä, jota Hesekiel lähetettiin suorittamaan, oli vaikea, ja mikä Jumalan ennustuksen mukainen odote oli lohduttava ja vahvistava Hesekieliä?

³² Jehova lähetti muinaisen Hesekielin suorittamaan vaikeaa tehtävää ihmisten keskuuteen, joilla oli ”kovat kasvot ja paatuneet sydämet”. Tehtävänsä loppuun suorittamiseksi Hesekielin tarvitsi kokea nimensä merkityksen ’Jumala vahvistaa’ täyttyminen. Siihen aikaan he eivät ehkä pitäneet tai arvostaneet häntä Jehovan profeettana. Mutta kuulivatpa he häntä profeettana tai kieltäytyivät kuulemasta ja kiinnittämästä huomiota häneen, oli tuleva aika, jolloin nämä kapinalliset ihmiset tulisivat ”kuitenkin tietämään, että profeetta on ollut heidän keskellänsä”. Jehova todistaisi Hesekielin heidän edessään profeetaksi toteuttamalla sen, mitä hän ennusti. (Hes. 2:3–5) Sen odottaminen olisi Hesekielille lohduttavaa ja vahvistavaa eikä sallisi hänen masentua siitä, minä häntä pidettäisiin ja miten häntä kohdeltaisiin tuona aikana.

33. Miksi nykyisen Hesekiel-luokan tehtävä on samaten koetteleva, mutta mitä kristikunnankin täytyy tulla tietämään?

³³ Myös nykyinen Hesekiel-luokka lähetettiin suorittamaan koettelevaa tehtävää samankaltaisten uskonnollisten ihmisten keskuuteen kuin olivat ne, jotka elivät Hesekielin aikana. Mutta siitä huolimatta, miten kristikunta suhtautuu tähän Jehovan voideltujen todistajien ryhmään, tulee pian aika, jolloin kristikuntaan kuuluvat tulevat tietämään, että heidän keskuudessaan on todella ollut Jehovan ”profeetta”.

34. Millaisista Israelin kapinallisen suvun olosuhteista huolimatta Hesekieliä kehotettiin puhumaan pelottomasti Jumalan sanaa, ja miksi Jehovan todistajien voidellun jäännöksen on niin ikään pitänyt puhua pelottomasti?

³⁴ Haluaisimmeko me nykyään kertoa Jehovan sanomaa orjantappuroiden ja skorpionien keskuudessa? Sen tekeminen vaatisi suurta rohkeutta ja luottamusta Häneen, joka on lähettänyt meidät tuohon työhön. Hesekiel lähetettiin sellaisiin oloihin sen mukaan, mitä Jehova vielä sanoi hänelle: ”Mutta sinä, ihmislapsi, älä pelkää heitä, äläkä pelkää heidän sanojansa, vaikka edessäsi on ohdakkeita ja orjantappuroita ja sinä asut skorpionien seassa; älä pelkää heidän sanojansa äläkä arkaile heidän kasvojansa, sillä he ovat uppiniskainen [kapinallinen, Um] suku. Vaan puhu heille minun sanani, kuulkoot tai olkoot kuulematta, sillä uppiniskaisia he ovat.” (Hes. 2:6, 7) Vuodesta 1919 lähtien Jehovan todistajien voideltu jäännös on havainnut tilanteen juuri tällaiseksi puhuessaan pelottomasti Jehovan sanaa kristikunnan keskuudessa.

35. Millä tavalla kristikunnan nykytila osoittaa sen suhtautuneen Jehovan sanaan, jota on sille tarjottu kaikin viestintäkeinoin, ja missä asiassa kristikuntaa ei siis tulisi jäljitellä?

³⁵ Kristikunnan nykyinen uskonnollinen tila todistaa, että kapinallisena se ei ole kuunnellut Jehovan Pyhän Raamatun sanaa, jota on puhuttu sille kaikin viestintäkeinoin: levittämällä kirjallisuutta talosta-taloon-käynneillä, matkagramofoneilla soitettujen levyjen, ääniautojen kaiuttimien sekä suoranaisten julkisten luentojen, radioverkostojen ja television välityksellä. Kristikunnan välinpitämättömyydestä ja kapinallisuudestakin huolimatta Jehovan voidellut todistajat ovat tehneet juuri niin kuin Hän käski Hesekieliä tekemään sanoessaan: ”Mutta sinä, ihmislapsi, kuule, mitä minä sinulle sanon. Älä ole uppiniskainen [kapinallinen, Um], niinkuin uppiniskainen [kapinallinen, Um] suku on. Avaa suusi ja syö, mitä minä sinulle annan.” – Hes. 2:8.

36. Mitä Hesekielille annettiin syötäväksi, ja mitä tietoa se sisälsi häntä varten?

³⁶ Mitä Hesekielille annettiin syötäväksi? Hänen kirjoittamansa selostus kertoo: ”Niin minä näin, ja katso: käsi ojennettiin minua kohti, ja katso: siinä oli kirjakäärö. Ja hän levitti sen minun eteeni, ja katso: se oli kirjoitettu täyteen sisältä ja päältä. Ja siihen oli kirjoitettu itkuvirret ja huokaukset ja voi-huudot.” (Hes. 2:9, 10) Siitä, mitä kirjakääröön oli kirjoitettu, Hesekiel sai tietää sen sanoman sisällön, joka hänen piti julistaa Israelin kapinalliselle suvulle Jehovan nimessä.

37. Miten julistettavan sanoman täysipainoisuus kuvattiin, ja miksi sen kaltainen sanoma oli sopiva sekä Hesekielin että nykyisten Jehovan todistajien julistettavaksi?

³⁷ Koska kirjakäärön tilaa ei ollut tuhlattu, vaan se oli kirjoitettu molemmin puolin, sisältä ja päältä, niin Hesekielin oli julistettava täysipainoinen sanoma, jonka tuli sisältää paljon synkkiä itkuvirsiä ja huokauksia ja voi-huutoja. Se ei ollut oleva mikään miellyttävä sanoma eikä sen julistaminen olisi Hesekielille pelkästään mieluisaa. Mutta kun kapinalliset ihmiset kieltäytyvät kääntymästä jumalattomalta tieltään, minkä muunkaanlaista sanomaa voidaan heille julistaa? Ei varsinkaan sen jälkeen, kun Jehovan nykyiset voidellut todistajat tutkivat Hesekielin profeetallista kirjaa ja Jehovan sanan muita kohtia ja havaitsivat, että juuri tällainen sanoma oli varattu kristikunnalle.

38. Millä tavalla kirjakäärö tarjottiin Hesekielille, ja mikä kysymys herää sen vastaanottamisesta?

³⁸ Käsi, joka ojennettiin Hesekieliä kohti ja joka tarjosi hänelle kirjakäärön, oli todennäköisesti Jehovan taivaallisia vaunuja seuranneista neljästä elävästä kerubiluomuksesta jonkun siiven alla. (Hes. 1:8) Myöhemmin kerrotaan, että näistä kerubeista yhden kättä käytettiin antamaan tulta ”pellavavaatteisiin puetun miehen” käteen. (Hes. 10:6–8) Mutta ottiko Hesekiel tuosta kädestä vastaan kirjakäärön, vaikka hänelle oli paljastettu sen sisällys, ja söikö hän sen tehden siitä osan itsestään? Mitä hän ilmaisi tulevaisuutta varten olevana ”merkkinä” eli ”ennusmerkkinä” Jehovan voideltujen todistajien jäännöksen tekevän tällä 20. vuosisadalla?

[Alaviitteet]