Ajan ymmärtäminen auttaa tosi palvojia
1. Miksi ajan ymmärtäminen auttaa meitä jokapäiväisessä elämässämme?
JOKAPÄIVÄISESSÄ elämässämme meidän on usein tiedettävä, paljonko kello on. Onko aika nousta aamulla? Aika mennä työhön? Aika syödä? Aika lähteä kokoukseen? Aika mennä vuoteeseen? Yhä uudelleen useimpien meistä on joka päivä mitattava aikaa siirtyäksemme jostain päivittäisestä tehtävästämme toiseen. On niin kuin Raamattu sanoo Saarn. 3:1:ssä: ”Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla.” Jollemme pitäisi itseämme tietoisena ajasta, niin elämämme voisi joutua epäjärjestykseen hyvin pian. Saattaisimme helposti tuhlata liiaksi aikaa ja olla käyttämättä sitä kylliksi tuottoisaan toimintaan, mikä ylläpitää ruumiillista ja hengellistä elämäämme.
2. Miksi ajan ymmärtäminen Jehovan päätösten yhteydessä on rohkaisu?
2 Paitsi että meidän on säänneltävä elämäämme oikein, aikaan liittyvien asioitten ymmärtäminen saattaa olla suuren rohkaisun lähde kristityille, koska moniin maata ja ihmistä koskeviin Jumalan päätöksiin sisältyy yhtenä tekijänä aika. Eräitten Raamatussa ennustettujen tapahtumien yhteydessä Jehova on ilmoittanut aikatekijän avuksi tosi palvojille. Jeesus osoitti sellaisen ilmoituksen innoittavan tosi palvojia huudahtaessaan: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille.” – Matt. 11:25.
ROHKAISUA YMMÄRTÄMISESTÄ
3. Mitä huomattavia piirteitä sisältyi Juudan ja Jerusalemin autioitusta koskevaan ajanjaksoon?
3 Esimerkki rohkaisusta, mitä saadaan ennustusta koskevan aikatekijän ymmärtämisestä, koski sitä aikaa, jolloin Juuda ja Jerusalem olivat autioina 70 vuotta. Babylonia, silloinen maailmanvalta, piti juutalaisia vankeudessa heidän luopumuksensa tähden. Jumalan pyhän hengen henkeyttämänä profeetta Jeremia oli ennustanut tämän 70-vuotiskauden. Jeremia ennusti Juudasta ja Jerusalemista sekä lähikansoista: ”Koko tämä maa tulee raunioiksi, autioksi, ja nämä kansat palvelevat Baabelin kuningasta seitsemänkymmentä vuotta.” (Jer. 25:11) Mutta tämän autioituksen lisäksi Jehovan Jeremian kautta antama sana ennusti muutakin: ennallistus oli tapahtuva määräajan kuluttua umpeen: ”Sillä näin sanoo Herra: Vasta kun ne seitsemänkymmentä Baabelin vuotta ovat täyttyneet, minä katson teidän puoleenne ja panen täytäntöön teitä kohtaan hyvän lupaukseni ja palautan teidät tähän paikkaan.” – Jer. 29:10.
4, 5. Miten tämän aikatekijän tunteminen rohkaisi juutalaisia?
4 Babylonin-vankeus tuli Jehovan sanan mukaan. Juudan maa oli autiona. Vuodet vierivät. Lopulta, 68 vuotta myöhemmin, meedialaisten ja persialaisten yhtyneet sotajoukot valloittivat itsevarman Babylonin ja astuivat kaupunkiin, jonka portit oli huolettomasti jätetty auki. Babylon kukistui miltei taistelutta. Kaupungissa olevat juutalaiset säästyivät siten pitkän piirityksen tuholta. Yksi niistä juutalaisista, jotka olivat olleet tässä pitkässä Babylonin-vankeudessa, oli Daniel, Jumalan uskollinen palvoja. Hän joutui nyt Babylonia hallitsevan Meedo-Persian valtakunnan kuninkaan, meedialaisen Dareioksen, vallan alaisuuteen. – Dan. 5:31.
5 Daniel tunsi Jeremian ennustuksen. Hän ymmärsi myös aikaa ja kykeni mittaamaan ja laskemaan sitä oikein. Millaisin seurauksin? Me luemme Danielin kirjan 9. luvun 1. ja 2. jakeesta: ”Daarejaveksen, Ahasveroksen pojan, ensimmäisenä hallitusvuotena, hänen, joka oli meedialaista sukua ja oli tullut kaldealaisten valtakunnan kuninkaaksi – hänen ensimmäisenä hallitusvuotenaan, minä, Daniel, kirjoituksista huomasin vuosien luvun, josta Herran sana oli tullut profeetta Jeremialle, että Jerusalem oli oleva raunioina seitsemänkymmentä vuotta.” Millainen rohkaisu sen onkaan täytynyt olla Danielille ja toisille juutalaisvangeille, kun he pystyivät näkemään, että heidän vankeusaikansa oli miltei ohi ja että ennustettu vapautuksen ja ennallistuksen aika oli lähellä!
6, 7. Miten ”pakanain aikain” ymmärtäminen auttoi tosi palvojia?
6 Toinen esimerkki Jehovan päätöksiä koskevan täyttymisajan havaitsemisesta ja siitä saatavasta rohkaisusta sisältää sen ajanjakson, minkä Jeesus mainitsi ”maailman lopun” yhteydessä. Niin kuin Luukkaan 21. luvun 24. jakeessa kerrotaan, Jeesus sanoi: ”Ja Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät.” Kun Jumalan maan päällä olevat palvelijat ymmärsivät, mitkä nämä ”pakanain ajat” olivat, ja kun he kykenivät mittaamaan ja laskemaan kyseisen ajan pituuden, niin he voivat nähdä, milloin Jumalan valtakunta piti perustettaman taivaassa. Tämä ihmeellinen tapahtuma oli sattuva yhteen ”pakanain aikain” päättymisen ja ”lopun ajan” alkamisen kanssa. – Dan. 11:27, 40; Matt. 24:3; 2. Tim. 3:1.
7 Tämä ajanjakso osoittautui 2 520 vuodeksi. Se alkoi Jerusalemin kukistumisesta vuonna 607 eaa. Se päättyi vuonna 1914, ja maan päällä oleva Jumalan kansa pystyi laskemaan ajankohdan jo ennen kuin se tuli, vaikkeivät sen yksityisseikat, mitä oikeastaan tapahtuisi, olleetkaan selvät. Mutta kun Jehovan palvojat maan päällä kykenivät käsittämään Jehovan aikatekijöiden käytön, niin he totesivat, että Jumalan sanassa ennustetut ”viimeiset päivät” olivat todella alkaneet. Ja se seikka, että ”lopun aika” oli alkanut, merkitsi sitä, että Jumalan valtakunta oli perustettu taivaissa Kristuksen alaisuuteen. Kaikki tämä osoittautui suureksi rohkaisuksi noina kriittisinä vuosina, varsinkin kun tosi palvojat saivat kokea vainoa. Ja miten rohkaisevaa tämä onkaan tosi palvojille nykyään, sillä me tiedämme, että vuoden 1967 syksyllä oli kulunut 53 vuotta siitä, kun ”viimeiset päivät” alkoivat ja ”pakanain ajat” päättyivät! Se merkitsee, että tämän pahan asiainjärjestelmän loppu tulee hyvin pian. Kuten Jeesus sanoi, loppu tulee saman sukupolven aikana, joka näki ”viimeisten päivien” alun vuonna 1914. – Matt. 24:34.
OIKEA AIKA
8. Millä muulla tavalla ajan ymmärtäminen osoittautuu arvokkaaksi?
8 Ajan ymmärtäminen osoittautuu arvokkaaksi toisellakin tavalla. Kristittyjen ei tarvitse tietää ainoastaan mitä tehdä, vaan myös milloin tehdä se. Jumalan palvelijat haluavat varmasti tehdä oikein oikeaan aikaan. Joku voi ryhtyä toimintaan oikeaan aikaan, mutta se ei koidu miksikään hyödyksi, jos toimintatapa on väärä. Jokin menettely saattaa myös osoittautua hedelmättömäksi, vaikka sitä tavallisesti voitaisiin pitää oikeana, jos se suoritetaan väärään aikaan. Kukaan ei voisi väittää sitä vastaan, että ihmisen on oikein nukkua keskimäärin kahdeksan tuntia vuorokaudessa. Mutta entä jos nuo kahdeksan tuntia sattuisivat ajaksi, jolloin hänen olisi pitänyt työskennellä? Silloin se ei tietysti olisi oikein. Ajan varaaminen perheen rentoutumiselle, virkistymiselle, voi olla rakentavaa. Mutta jos se sattuisi aina siksi illaksi, jolloin heidän pitäisi olla kristillisessä kokouksessa, silloin se ei olisi oikein.
9. Vaikka aika olikin oikea, niin mihin väärään menettelyyn Israel ryhtyi?
9 Kun Israelin kansa johdettiin pois Egyptistä, niin Jehova sanoi kansalleen, että se saisi omistaa Kanaanin maan, joka vuotaa maitoa ja mettä. (2. Moos. 3:15–17) Mutta maan vakoilemisen jälkeen kansa muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kieltäytyi menemästä sinne sen asukkaitten pelosta. Israelilaiset napisivat ja halusivat kääntyä takaisin Egyptiin. Oli oikea aika mennä Luvattuun maahan, varsinkin kun heillä oli todiste siitä, että Jumala oli heidän kanssaan. Mutta israelilaiset tekivät väärin. He eivät halunneet mennä maahan. Tästä syystä Jehova määräsi kapinallisen sukupolven vaeltelemaan 40 vuoden ajan erämaassa, kunnes se muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta olisi kuollut. Uusi sukupolvi oli menevä Luvattuun maahan. – 4. Moos. 13:31–33; 14:1–4, 28–34.
10. Miksei kuningas Saulin rukouksiin vastattu?
10 Eräs esimerkki sellaisen tekemisestä, mitä normaalisti pidettäisiin oikeana mutta mikä tapahtui väärään aikaan, on ajalta, jolloin kuningas Saul rupesi pelkäämään filistealaisia. Ensimmäisen Samuelin kirjan 28. luvun 6. jae osoittaa, että Saul teki sellaista, mitä toisissa tilaisuuksissa olisi pidetty oikeana, sillä siinä sanotaan: ”Saul kysyi Herralta.” Mutta hän kysyi Jehovalta väärään aikaan! Se tapahtui sen jälkeen kun Saul oli rikkonut Jumalan käskyt ja Jehova oli ottanut henkensä pois häneltä. (1. Sam. 16:14) Hänen olisi pitänyt tehdä tuo tiedustelu rukouksessa kauan ennen kuin hänen sydämensä oli paatunut rikkomaan Jumalan selvästi ilmaisemia käskyjä. Koska hän kääntyi Jumalan puoleen rukouksessa väärään aikaan, kun oli liian myöhäistä, se ei hyödyttänyt mitään. 1. Sam. 28:6 lisääkin: ”Herra ei vastannut hänelle, ei unissa, ei uurimin eikä profeettain kautta.”
11. Miten tosi palvojat miellyttävät Jehovaa?
11 Siksi Jumalan palvelijat, tosi palvojat, tutkivat nyt hänen totuuden Sanaansa ja ymmärtävät, mitä heidän taivaallinen Isänsä haluaa heidän tekevän, ja kun hän haluaa heidän tekevän jotain, niin heidän mukautumisensa siihen ilmaistuun tahtoon auttaa heitä miellyttämään Jehovaa ja saamaan hänen siunauksensa. Se merkitsee Jehovan edistyvästi paljastetun tahdon ja hänen edistyvän näkyvän järjestönsä tasalla pysymistä ja työskentelemistä sen yhteydessä sen toimiessa näinä jäljellä olevina vuosina ennen kuin tämän asiainjärjestelmän loppu tulee.
AJAN OMINAISPIIRTEITÄ
12. a) Mitä me muun muassa voimme tietää ajasta? b) Mitä emme voi tietää?
12 Koska ajan ymmärtäminen auttaa kristittyjä useilla tavoilla, niin ottakaamme selville eräitä seikkoja, jotka voimme tietää siitä. Eräitä tärkeitä näkökohtia ovat seuraavat: 1) miten se kulkee; 2) miten sitä mitataan; 3) miten sitä lasketaan. Mutta onko ajassa jotain, mitä emme tiedä emmekä voi tietää? On, me emme tiedä, missä aika alkoi ja minne se on menossa läpi iankaikkisuuden. Vain Jehovalla on sellainen tieto nykyään, joten meidän ei pidä olla huolissamme siitä, jottemme olisi kuin muurahainen, joka yrittäisi ymmärtää ihmisen alkuperää ja Jumalan päätöstä hänen pannessaan ihmisen maan päälle. Sellainen tieto on paljon tuon pienen hyönteisen käsityskyvyn yläpuolella.
13. Mihin suuntaan aika kulkee?
13 Yksi seikka, minkä voimme tietää ajasta, on sen kulku. Se kulkee ainoastaan yhteen suuntaan, eteenpäin. Se on kuin liikenne yksisuuntaisella kadulla. Se kulkee hellittämättä tuossa yhdessä suunnassa, eikä yksikään luomus voi kääntää sen kulkua päinvastaiseksi. Siitä syystä emme voi saada menneisyyttä takaisin, sillä me emme voi koskaan mennä taaksepäin ajassa poistaaksemme nykyisyyden kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan. Aika menee eteenpäin, ja me elämme aina nykyisyydessä emmekä menneisyydessä. Me tiedämme, että on olemassa tulevaisuus minuutin tai vuoden kuluttua tästä eteenpäin ja että me aina etenemme nykyisyydestä tulevaisuuteen, mutta emme voi koskaan mennä taaksepäin.
14, 15. Mitkä ajan mitat Jehova varasi?
14 Toinen ajan ominaispiirre on sen ilmeinen virtaamisnopeus, ts. miten nopeasti se kuluu nykyisyydestä tulevaisuuteen. Tämä virtaamisnopeus voidaan mitata. Jehova tiesikin ihmisen tarvitsevan tietoa siitä, miten aikaa mitataan, varsinkin koska aikatekijä sisältyy hänen päätöksiinsä. Siksi hän antoi ihmiselle kyvyn mitata aikaa, mitä kykyä eläimillä ei ole. Jehova varasi myös keinot, joilla ihminen voi mitata aikaa tarkasti. 1. Moos. 1:14 sanoo: ”Ja Jumala sanoi: ’Tulkoon valot taivaanvahvuuteen erottamaan päivää yöstä, ja olkoot ne merkkeinä osoittamassa aikoja [vuodenaikoja, Um], päiviä ja vuosia’.” Jehova teki siten ihmiselle mahdolliseksi ajankulun seuraamisen, sillä joka kerta kun maa on kiertänyt kerran auringon ympäri, on yksi aurinkovuosi mennyt. Sen ajan kuluessa käymme läpi vuodenaikojen kierroksen. Ja joka kerta kun maa pyörähtää kerran akselinsa ympäri, on yksi päivä, yksi vuorokausi mennyt.
15 Raamattu esittää 5. Moos. 5:13, 14:ssä toisen ajan mitan: ”Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi; mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti.” Tämä vahvisti seitsenpäiväisen viikkojakson, mitä jaksoa yhä käytämme nykyään. Mutta sitä ennenkin sanotaan Nooan käyttäneen seitsenpäiväistä jaksoa samoin kuin 30-päiväistä kuukautta. – 1. Moos. 7:4, 11, 24; 8:4.
16. Millä kolmella tavalla Raamattu käyttää sanaa päivä?
16 Ymmärtääksemme päiväksi kutsuttua ajanjaksoa Raamatussa käytettynä täytyy aina tutkia tekstiyhteyttä. Tämä johtuu siitä, että sanalla päivä (hepr. jom, kreik. héméra) on eri merkityksiä Pyhässä Raamatussa. Yksi käyttö on 1. Moos. 1:5:ssä, missä sanotaan: ”Ja Jumala kutsui valkeuden päiväksi.” Päivä tarkoitti tässä noin 12-tuntista päivänvalon aikaa. Joh. 20:19 viittaa päivä-sanan toiseen käyttöön ja tarkoittaa tällä kertaa vuorokautta: ”Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, myöhään illalla.” Kolmas päivä-sanan käyttö koskee ajanjaksoa, joka on samanaikainen jonkun huomattavan henkilön kanssa. Meillä on esimerkki Jes. 1:1:ssä, joka kuuluu: ”Jesajan, Aamoksen pojan, näky, jonka hän näki Juudasta ja Jerusalemista Ussian, Jootamin, Aahaan ja Hiskian, Juudan kuningasten, päivinä.”
17. Millä muulla tavalla sanaa päivä on käytetty Raamatussa?
17 Sana päivä voi tarkoittaa pitempää ajanjaksoa. 2. Piet. 3:8:ssa sanotaan: ”Yksi päivä on Herran edessä niinkuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä.” Tämä sana voi merkitä pitempääkin ajanjaksoa, sillä 2. Moos. 20:11 sanoo: ”Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi.” Tämä tarkoittaa ajan luomiskausia, joista kukin näyttää olevan 7 000 vuoden pituinen seitsemännestä päivästä päätellen. Kuitenkin on vieläkin pitempi ajanjakso, mikä voidaan yhdistää Raamatun päivä-sanaan ja mihin sisältyvät kaikki luomispäivät yhdessä. 1. Moos. 2:4 sanoo: ”Tämä on taivaitten ja maan historia, niiden luomisaikaan, sinä päivänä, jona Jehova Jumala teki maan ja taivaan.” (Um) Tässä merkityksessä käytettynä sana tarkoittaa ilmeisesti pitempää ajanjaksoa kuin kukin luomispäivä.
AJANJAKSOJEN LASKEMINEN
18, 19. Mikä auttaa meitä laskemaan aikaa?
18 Sen jälkeen kun ihmisellä oli tieto miten jakaa aika kausiin, nähtiin tarve laskea sitä pitkin jaksoin, ja niin syntyivät kalenterit. Yksi tällainen kalenteri oli juutalainen, yksi taas juliaaninen, jonka Julius Caesar pani käytäntöön vuonna 46 eaa. Vielä yksi oli gregoriaaninen kalenteri, jonka paavi Gregorius XIII otti käytäntöön vuonna 1582. Tämä kalenteri oli täsmällisempi kuin juliaaninen, ja sitä käytetään nykyään useimmissa maissa.
19 Pitkien ajanjaksojen laskemisessa ovat tietyt ”kiinteät ajankohdat” hyvin arvokkaita. Ne ovat ajankohtia, jotka maallinen historia on osoittanut luotettaviksi, sellaisten tapahtumain todellisia aikoja, jotka on kerrottu Raamatussakin. Aloittaen yhdestä tällaisesta nimenomaisesta ajankohdasta voimme – käyttäen Raamatun itsensä luotettavaa sisäistä ajanlaskua – varmistua siitä, milloin monet muut Raamatun tapahtumat sattuivat.
20. Miten Heprealaisten kirjoitusten ajankohdat lasketaan?
20 Heprealaisten kirjoitusten ajankohtien laskemisessa on tärkeä kiinteä ajankohta 5.–6.10. vuonna 539 eaa. Tämä oli se vuosi, jolloin meedialaiset ja persialaiset kukistivat Babylonian, ja se tuli ehdottomasti vahvistetuksi maallisessa historiassa, kun löydettiin kuningas Nabunaidin, kuningas Belsassarin isän ja rinnakkaishallitsijan, aikakirja. Tämä huomattava saviasiakirja vahvisti sen, että Babylon kukistui 5.–6.10. vuonna 539 eaa. gregoriaanisen kalenterin mukaan. Tästä ajankohdasta lähtien voidaan kaikki muut Heprealaisten kirjoitusten ajankohdat laskea.
21. a) Mistä tiedämme Jerusalemin kukistuneen v. 607 eaa? b) Mikä pulma tulee eteen ”pakanain aikojen” suhteen?
21 Yksi tärkeimmistä pitkän ajanjakson laskelmista sisältää edellä mainitut ”pakanain ajat”. Hesekielin ennustuksen mukaan (Hes. 21:25–27) ne alkoivat, kun Babylonia kukisti Jerusalemissa hallitsevan Jumalan esikuvallisen valtakunnan. Milloin se tapahtui? Maalliset historioitsijat ovat yhtä mieltä siitä, että Babylonia itse kukistui vuonna 539 ennen ajanlaskumme alkua meidän lokakuumme alussa. Kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 537 eaa., juutalaiset palautettiin takaisin Jerusalemiin, joten Jerusalemin 70-vuotinen autionaoloaika päättyi. Kun laskemme taaksepäin 70 vuotta vuodesta 537 eaa., niin tulemme vuoteen 607 eaa. Jerusalem jäi näin ollen autioksi lokakuun alussa vuonna 607 eaa. ”Pakanain ajat” alkoivat. Ne päättyivät, kun perustettiin Jumalan taivaallinen valtakunta ja ”viimeiset päivät” alkoivat. Tämä ajanjakso oli, kuten monet Raamatun tutkijat jo tietävätkin, 2 520 vuotta pitkä, niin kuin Dan. 4:13, 14, 28, 29:ssä ja Ilm. 11:2, 3:ssa ja Hes. 4:6:ssa ilmaistaan. Mutta miten tämä lasketaan? Jos vain lisäämme 1914 vuotta 607 vuoteen, niin saamme 2 521 vuotta eikä 2 520 vuotta.
22. Miten paljon aikaa oli vuoden 607 eaa. lokakuun ja vuoden 1 eaa. välillä?
22 Yksi oikea laskutapa on tämä: Aloittaen vuoden 607 eaa. lokakuun 1. päivästä laskemme 3 kuukautta vuoden loppuun. Tulemme silloin 1. päivään tammikuuta vuonna 606 eaa. (ennen ajanlaskumme alkua olevien vuosien numerot pienenevät lähentyessään Kristuksen aikaa). Kun lisäämme tähän täydet 606 vuotta, tulemme vuoden 1 loppuun eaa., joten meillä on tähän mennessä yhteensä 606 vuotta ja 3 kuukautta.
23. Miten paljon aikaa oli ajanlaskumme alusta lokakuuhun v. 1914? Minkä summan saamme tästä laskelmasta?
23 Entä sitten? Mikä tulee vuoden 1 eaa. jälkeen? Nollavuosiko? Ei. Muinaisilla kansoilla, kreikkalaiset ja roomalaiset mukaan luettuina, ei ollut mitään käsitystä nollasta. Jos luit roomalaisia lukusanoja koulussa, niin opitko tuntemaan nolla-merkin? Et, koska he eivät sellaista käyttäneet. Nollan keksivät hindut noin 150 vuotta ajanlaskumme alun jälkeen, ja arabit toivat sen Eurooppaan joitakin vuosisatoja myöhemmin. Vuoden 1 eaa. jälkeinen vuosi ei siis ollut nollavuosi vaan vuosi 1 ya., ensimmäinen vuosi yleistä ajanlaskuamme. Sen vuoden alusta vuoden 1913 loppuun ya. on 1 913 koko vuotta. Ensimmäisestä päivästä tammikuuta 1. päivään lokakuuta vuonna 1914 on 9 kuukautta lisää. Kun lisäämme 1 913 vuotta ja 9 kuukautta noihin 606 vuoteen ja 3 kuukauteen ennen ajanlaskumme alkua, niin saamme 2 520 vuotta pitkän ajanjakson 1. päivästä lokakuuta vuonna 607 eaa. 1. päivään lokakuuta vuonna 1914 ya. Tämä on se ”pakanain aikojen” ajanjakso, josta Jeesus puhui. Tämän laskelman vahvistavat selvästi oikeaksi ne monet näkyvät tapahtumat, jotka Jeesus ennusti ja jotka ovat sattuneet vuodesta 1914 lähtien. Vaikka tämä laskelma saattaakin olla hiukan vaikea, kristityille on tärkeätä tuntea se, koska se auttaa ratkaisemaan ajan, jolloin Jumalan valtakunta perustettiin taivaissa ja jolloin nykyinen paha asiainjärjestelmä tuli ”lopun aikaansa”.
24. Miten Jeesuksen evankeliuminpalveluksen ajankohdat lasketaan?
24 Laskettaessa Jeesuksen maallisen vaelluksen eri ajankohtia kiinteä ajankohta 19.8. vuonna 14 ya. on tärkeä. Keisari Augustus kuoli tuona päivänä, ja keisari Tiberius seurasi häntä Rooman hallitsijana. Pane nyt merkille, mitä Luukkaan 3. luku sanoo: ”Viidentenätoista keisari Tiberiuksen hallitusvuotena . . . tuli Jumalan sana Johannekselle, Sakariaan pojalle, erämaassa. Ja hän vaelsi kaikissa seuduissa Jordanin varrella ja saarnasi parannuksen kastetta syntien anteeksisaamiseksi.” Keisari Tiberiuksen 15. vuosi päättyi elokuun lopulla vuonna 29 ya. Kuusi kuukautta Jeesusta vanhempi Johannes alkoi saarnata keväällä. Kuusi kuukautta myöhemmin eli syksyllä vuonna 29 Jeesus kastettiin ja hän aloitti evankeliuminpalveluksensa.
25. Miksi voimme luottaa Jumalan sanaan sisältyviin aikatekijöihin?
25 Kristityille erittäin tärkeä asia on se, että Raamattu on ainoa aikakirja, joka luettelee tarkalleen kaikki ajanjaksot taaksepäin ihmisen luomiseen jopa sen ylikin. Mikään muu asiakirja ei tee sitä. Siksi kristityt voivat luottaa kaikkiin Raamatun ennustuksiin, joissa on aikatekijöitä. Jehova on Suuri Ajoittaja. Hänellä on määräaika jokaista päätöstään varten. Kun hän lupaa uuden asiainjärjestelmän, niin me voimme iloita siitä tosiasiasta, että nämä ennustukset täyttyvät varmasti täsmälleen aikanaan. Tosi palvojilla ei näin ollen ole nykyään maailman ihmisten huolta, sillä he tietävät, että heidän Jumalansa Jehova johtaa heitä vanhurskauden polkuja ja kertoo heille etukäteen, mitä on odotettavissa ja milloin. Aam. 3:7 sanoo: ”Ei Herra, Herra, tee mitään ilmoittamatta salaisuuttaan palvelijoillensa profeetoille.”