hänen opetuksestaan”. (Mark. 11:18) Tästä uskonnollisesta vastustuksesta huolimatta Jeesus rohkeasti ”meni temppeliin ja . . . kaatoi kumoon rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysten myyjien istuimet”. (Mark. 11:15) Miten suuressa arvossa hän pitikään Jehovan palvontaa! On totta, ettei meitä ole valtuutettu ryhtymään voimallisiin toimiin niitä vastaan, jotka harjoittavat pahuutta, mutta me voimme Jeesuksen tavoin olla sekä rohkeita että innokkaita Jehovan palvonnan puolesta. (Vertaa samantapaiseen toimintaan Joh. 2:14–17:ssä.) Ilmaisemmeko me henkilökohtaisesti tällaisia ominaisuuksia Jehovan palvontaa kohtaan?

⁶ Seuraavana päivänä, tiistaina 11. niisankuuta, Jumalan Poika tuomitsi pelottomasti fariseusten ulkokultaisuuden. Keskellä Jerusalemia hän sanoi heille: ”Te suljette taivasten valtakunnan ihmisten edessä, sillä itse te ette mene sisään ettekä salli sisälle menevien mennä sisään!” (Matt. 23:13) Samaan aikaan Jeesus teki kaiken voitavansa auttaakseen ihmisiä pääsemään tuohon valtakuntaan. Juuri tuona samana päivänä Jeesus Jerusalemin ulkopuolella kertoi opetuslapsilleen huomattavan ennustuksen läsnäolonsa ja asiainjärjestelmän päättymisen tunnusmerkistä. Hän varoitti opetuslapsiaan silloin, samoin kuin meitä nykyään, sallimasta muiden elämän asioiden himmentää mielessämme näiden tapahtumien tärkeyttä. Hän sanoi selvästi: ”Kiinnittäkää huomiota itseenne, ettei sydämenne koskaan rasittuisi liiasta syömisestä ja paljosta juomisesta ja elämän huolista.” (Luuk. 21:34) Miten paljon me arvostamme sitä mitä hän sanoi? Onko hänen silloin esittämänsä sanoma yhtä tärkeä meille kuin se on hänelle?

⁷ Tuona samana päivänä Jeesus kiinnitti huomion naiseen, joka tajusi Jumalan asioiden kallisarvoisuuden. Hän viittasi temppelissä olevaan leskeen, joka oli pudottanut rahalippaaseen kaksi hyvin vähäarvoista kolikkoa. Mutta, kuten Jeesus selitti, hän antoi ”kaikki elatusvaransa, mitä hänellä oli”. (Luuk. 21:1–4) Osoittaako se, mitä me teemme edistääksemme tosi palvonnan etuja, että me arvostamme sitä yhtä paljon kuin tämä nainen arvosti?

12.–14. NIISANKUUTA

⁸ Keskiviikkona 12. niisankuuta Jeesus ei palannut Jerusalemiin. Mutta Raamattu kertoo, että eräs Maria-niminen nainen voiteli hänet hyvin kalliilla hyvänhajuisella öljyllä. Jeesus sanoi siitä, että ’hän teki sen hänen hautaamisensa päivää silmällä pitäen’. (Joh. 12:7) Jeesus arvosti naisen huomaavaisuutta niin paljon, että hän sanoi: ”Missä tätä hyvää uutista saarnataankin kaikessa maailmassa, myös se, mitä tämä nainen teki, on kerrottava hänen muistokseen.” (Matt. 26:13) Tämä tapaus herätti Juudaan ahneuden. Hän ”meni ylipappien luo” neuvottelemaan heidän kanssaan siitä, mitä he antaisivat hänelle Jeesuksen kavaltamisesta.

⁹ Torstaina niisankuun 13. päivänä ennen auringonlaskua Jumalan Poika teki järjestelyt viimeisen pääsiäisensä viettämistä varten opetuslasten kanssa. Niisankuun 14. päivä alkoi noin kello 18 ja seuraavat noin kaksikymmentä tuntia olivat hyvin vaikeita Jeesukselle. Pääsiäisaterialla hän pesi apostoliensa jalat, Juudaan jalat mukaan luettuina! Tämä oli erikoinen yö Jumalan Pojalle ja hänen apostoleilleen. Hän sanoi heille: ”Olen suuresti halunnut syödä tämän pääsiäisaterian teidän kanssanne.” (Luuk. 22:15) Miten vaikeaa Jeesukselle varmasti onkaan ollut tietää, että Juudas, joka söi juuri tuolla toisten apostoleitten kanssa, kavaltaisi hänet. Heidän syötyään pääsiäisaterian Juudas lähti, ja Jeesus asetti yhdentoista uskollisen apostolin läsnä ollessa oman kuolemansa muistojuhlan. Kun hänen kavaltajansa lähti pöydästä, Jeesus tiesi, että hänen vaikeimmat tuntinsa lähestyivät nopeasti. Hänen Isänsä sanan toteutuminen ja koko ihmiskunnan elämän mahdollisuudet riippuivat siitä, mitä hän tekisi. Ennen ylistyksien laulamista Jumalalle ja lähtemistään Getsemanen puutarhaan hän rukoili, ei vain omasta puolestaan, vaan niidenkin yksilöiden puolesta, jotka eivät olleet vielä edes uskoneet häneen. (Joh. 17:20) Millaista epäitsekästä rakkautta hän osoittikaan ihmisiä kohtaan!

¹⁰ Ulkona Getsemanessa hän toistuvasti rukoili hartaasti Isäänsä. Hän oli sanonut kolmelle opetuslapselleen: ”Sieluni on syvästi murheellinen, aivan kuolemaan asti. Jääkää tähän ja pysykää valveilla minun kanssani.” (Matt. 26:38) Mutta koska he eivät ymmärtäneet sen merkitystä, mitä oli tapahtumaisillaan, he vaipuivat uneen. Pian kavaltaja saapui mukanaan suuri joukko ihmisiä miekkoineen ja nuijineen. Sillä aikaa kun opetuslapset pakenivat, Jeesus pidätettiin.

¹¹ Kavaltamisensa jälkeen Jeesus vietti jäljellä olevan yön ja seuraavan aamun ylipappien, sanhedrinin, Herodeksen ja Pilatuksen edessä. Lopulta noin kello kolme perjantai-iltapäivällä 14. niisankuuta Jeesus julisti riippuessaan kidutuspaalussa: ”Se on suoritettu!” ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” (Joh. 19:30; Luuk. 23:46) Tämän sanottuaan hän kuoli.

¹² Mikä suurenmoinen kertomus rohkeudesta ja uskollisuudesta! Jeesus ei kuitenkaan tehnyt tätä kaikkea kirkastaakseen itseään. Hän teki sen kunnioittaakseen Isäänsä. Apostoli Pietari sanoi lisäksi: ”Kristus kärsi TEIDÄN puolestanne.” Miten meidän tulisi osoittaa arvostavamme hänen huomattavaa ja epäitsekästä elämäntapaansa meidän puolestamme? Ei ainoastaan olemalla läsnä muistonvietossa, vaan kuten Pietari sanoi: ”Kristus kärsi teidän puolestanne jättäen teille mallin seurataksenne tarkoin hänen askeleitaan.” (1. Piet. 2:21) Niin, osoittakaamme kaikella tavalla syvää arvostusta sitä kohtaan, mitä Jeesus teki, pyrkimällä joka päivä tekemään sellaista, mikä edistää Jehovan nimen kunniaan saattamista.

Tämän ei tulisi olla näiden kokousten kertaamista, vaan tähdentää, miten kokouksissa käsiteltyä aineistoa on todella käytetty.

 5 min. Paikallisia kenttäpalvelusjärjestelyjä. Ilmoita yksityiskohdat huhtikuun kirjallisuustarjouksesta. (Ks. Ilmoituksia.) Erikoisesitelmä pidetään 1. huhtikuuta aiheesta ”Kuinka nälkäinenkin voi olla onnellinen?” Älä jää siitä pois, ja pyri tuomaan muita kanssasi. Laulu 46 ja rukous.

25. MAALISKUUTA ALKAVA VIIKKO

Ohjelma suunnitellaan paikallisesti seurakunnan tarpeiden mukaan. Käsitelkää 15 minuutin ajan huhtikuun tarjousta ja lehtien runsaampaa levitystä. Kehottakaa kaikkia panemaan merkille, mitä on sanottu erityisestä raamatunlukuohjelmasta ennen muistonviettoa.

1. HUHTIKUUTA ALKAVA VIIKKO

10 min. Laulu 118 ja yleisiä ilmoituksia. Kannusta yleisöä lukemaan Markuksen kirjasta ne kohdat, jotka on ehdotettu lukuohjelmassa.

30 min. ”Arvostatko sitä mitä Jeesus Kristus teki hyväksesi?” Keskustele kirjoituksesta yleisön osallistuessa innokkaasti. Kirjoituksen aineisto tulisi käsitellä perusteellisesti käyttäen kappaleissa olevia kysymyksiä, jotta yleisöä autettaisiin soveltamaan aineistoa henkilökohtaisesti. Kysy lopuksi kuulijoilta: Mitä opitte tästä keskustelusta? Miten arvostuksen sitä kohtaan, mitä Jeesus teki, tulisi vaikuttaa elämäämme?

10 min. Oletko kutsunut kaikkia saapumaan muistonviettoon? Keitä tulisi kutsua? (Raamattua tutkivia, kiinnostuneita, sukulaisia, naapureita, tuttavia, toimettomia julistajia, tutkistelunsa lopettaneita.) Pyydä veljiä tai sisaria näyttämään lyhyesti, miten tällaiset ihmiset voidaan tavoittaa. Pyydä kuulijoita esittämään ajatuksia siitä, miksi julistajien esittämät asiat voisivat olla hyödyksi. Päätä kysymällä, mitä voitaisiin tehdä sellaisten tavoittamiseksi, joita emme voi tavata kotoa.

10 min. Mainitse uusimmista lehdistä kohtia, joita voitaisiin käyttää kenttäpalveluksessa. Älä pelkästään kiinnitä huomiota kirjoitusten otsikoihin, vaan nimenomaisiin kohtiin, joista voisi olla veljille apua. Kannusta julistajia tuomaan mukanaan omat kappaleensa viimeisistä lehdistä tätä osaa varten. Kannusta kaikkia osallistumaan kenttäpalvelukseen viikonlopun aikana. Laulu 32 ja rukous.

8. HUHTIKUUTA ALKAVA VIIKKO

Vanhimmat voivat päättää, pitäisikö muistonvieton huomioon ottaen tällä viikolla järjestää teokraattista koulua ja palveluskokousta vai ei.