17. osa – ”Tapahtukoon sinun tahtosi maan päällä”

Kun Johannes Kastaja oli kastanut Jeesuksen Jordanin virrassa, niin Jehova Jumala kastoi hänet taivaasta käsin pyhällä hengellä määräten hänet sitten ”Kuninkaaksi ylimmän tahdon toteuttamiseksi” uudessa vanhurskaassa maailmassa. Hänestä tuli se kuvaannollinen ”kallio”, mille hänen seuraajiensa muodostama seurakunta piti rakentaa. Hän alkoi koota seuraajia, joista piti tulla niitä pyhiä, jotka hallitsevat hänen kanssaan hänen uutta maata johtavassa taivaallisessa valtakunnassaan. Hän vietti torstai-iltana, pääsiäisiltana, niisanin 14. päivänä vuonna 33 jKr., ensin juutalaista pääsiäistä yhdentoista uskollisen apostolinsa kanssa. Sitten hän asetti sen, mitä sanotaan ”Herran illalliseksi”. Hän mursi happamattoman leivän ja tarjosi sen heidän syötäväkseen sanoen, että se edusti hänen täydellistä ihmisruumistaan, mikä piti uhrata syntisten ihmisten edestä. Sitten hän tarjosi heille viinimaljan juotavaksi sanoen heille, että viini edusti hänen vertaan, seuraavasti: ”Tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.” – Matt. 26:27, 28.

 8. Mitä hänen ihmisruumiilleen piti tehdä ja mitä tarkoitusta varten?

⁸ Mitä tälle ruumiille piti tehtämän? Jeesus sanoi Luukkaan 22:19:nnen mukaan: ”Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Tehkää se minun muistokseni.” Tämä merkitsi sitä, että hänen ihmisruumiinsa piti annettaman peruuttamattomaksi, toistumattomaksi uhriksi heidän puolestaan ja koko ihmiskunnan hyväksi, joka uskoo häneen ja ottaa vastaan hänen uhrinsa. Heprealaiskirjeen 10:10 todistaa tämän sanoen: ”Tämän [Jumalan] tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.” Hänen ihmisruumiinsa oli otollinen uhri Jumalalle, koska se oli täydellinen, synnitön, ja sitä kuvasi leipä, missä ei ollut lainkaan hapanta, koska hapan kuvasi syntiä. (1. Kor. 5:8; Hepr. 7:26–28) Jeesus toimi omassa ruumiissaan kuin syntien kantaja niiden epätäydelliseen, syntiseen ihmiskuntaan kuuluvien puolesta, jotka uskovat hänen uhrinsa arvoon ja voimaan. Pietari muistuttaa kristittyjä: ”Kristuskin kärsi teidän puolestanne, jättäen teille esikuvan, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä, joka ’ei syntiä tehnyt ja jonka suussa ei petosta ollut’, . . . joka ’itse kantoi meidän syntimme’ ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle; ja hänen ’haavainsa kautta te olette paratut’.” – 1. Piet. 2:21–24.

 9. Mitä piti tehdä Jeesuksen verelle ja miksi?

⁹ Tätä yksinkertaista happamattoman leivän merkitystä tukee se merkitys, minkä Jeesus antoi viinimaljalle, ”viinipuun annille”. Hän ojensi sen heidän juotavakseen seuraavin sanoin: ”Tämä merkitsee minun ’liitonvertani’, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksisaamiseksi.” Viini oli täten hänen verensä vertauskuva. Kun se oli hänen ihmisruumiinsa verisuonissa, niin se merkitsi maallista ihmiselämää täydellisyydessään hänelle. Jeesuksen ruumiin Luoja oli sanonut kauan sitten: ”Lihan sielu on veressä, ja minä olen sen teille antanut alttarille, että se tuottaisi teille sovituksen; sillä veri tuottaa sovituksen, koska sielu on siinä.” (3. Moos. 17:11) Kun Jeesuksen veri vuodatettiin, niin se merkitsi hänelle kuolemaa ihmisenä. Tähän sisältyivät ihmisten synnit, ja siksi piti täydellisen ihmisuhrin verta vihmoa Jumalan alttarille, ”sillä mahdotonta on, että härkäin ja kauristen veri voi ottaa pois syntejä”. (Hepr. 10:4) Jeesus tiesi, mitä hänen oli tehtävä verellään, sillä hän tunsi Jumalan säännön: ”Ilman veren vuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista.” – Hepr. 9:22.

10. Mikä se liitto oli, mitä Jeesus tarkoitti verensä yhteydessä, ja minkä hän siten ilmaisi olevan juuri edessä?

¹⁰ Liitto, mihin Jeesus kiinnitti tässä apostolien huomion, vaati hänen vertaan. Mutta mikä liitto tämä oli? Ei vanha lakiliitto, minkä profeetta Mooses oli välittänyt Jumalan kanssa Siinain vuorella. Tuo lakiliitto oli ollut Herran illallisen aikaan mennessä voimassa yli tuhat viisisataa vuotta, sillä se oli saatettu voimaan eläinuhrien vuodatuksella. Apostoli Paavali sanoo tästä: ”Sentähden ei myöskään ensimmäistä liittoa verettä vihitty. Sillä kun Mooses oli kaikelle kansalle julkilukenut kaikki käskyt, niinkuin ne laissa kuuluvat, otti hän vasikkain ja kauristen veren ynnä vettä ja purppuravillaa ja isopin ja vihmoi sekä itse kirjan että kaiken kansan, sanoen: ’Tämä on sen liiton veri, jonka Jumala on teille säätänyt’. Ja samoin hän verellä vihmoi myös maljan ja kaikki palvelukseen kuuluvat esineet. Niin puhdistetaan lain mukaan miltei kaikki verellä, ja ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista.” (Hepr. 9:18–22) Kun Jeesus puhui omasta elämänverestään ”liiton verenä”, niin hän tarkoitti siis sitä, että edessä oli välittömästi hänen täydelliseen ihmisvereensä perustuva uusi ja suurenmoisempi liitto. Luukkaan 22:20:nnen mukaan Jeesus sanoi: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan.”

11. Kun Jeesus mainitsi uuden liiton, niin kenen ennustus sen on täytynyt tuoda apostolien mieleen, ja millä perustalla täytyy tämän liiton levätä aikaansaadakseen syntien anteeksiannon?

¹¹ Saattaessaan tämän ”uuden liiton” alkuun Jeesus käytti samoja sanoja, joita Mooses oli käyttänyt vahvistaessaan vanhan lakiliiton luonnollisen Israelin kanssa, nimittäin: ”liiton veri”. Kun Jeesus mainitsi uuden liiton, niin apostolien on täytynyt muistaa Jehovan Jeremian kautta (31:31–34) antama lupaus: ”Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton; . . . Minä, panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: ’Tuntekaa Herra’. Sillä he kaikki tuntevat minut pienimmästä suurimpaan, sanoo Herra; sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä.” Tämä uusi liitto ei voinut tarjota Jehova Jumalalle perustetta antaa anteeksi ihmisten syntejä ja rikoksia ja olla muistamatta niitä enää, jollei se levännyt täydellisen ihmisuhrin vuodatetulla verellä, uhrin, mikä vastasi Eedenin pyhäkössä ollutta täydellistä ihmistä Aadamia. Kun täydellinen ihminen Jeesus antoi synnittömän verensä vuotaa kuolemassa, niin hän toimi tämän uuden liiton välittäjänä Jumalan ja ihmisen välillä.

12. Keitä ne, päinvastoin kuin vanhassa lakiliitossa olevat, ovat, jotka otetaan uuteen liittoon, ja millä tavalla heidän ykseytensä ja etujensa samanlaisuus ilmenee?

¹² Kansa, joka oli otettu vanhaan lakiliittoon Mooseksen välityksellä, oli israelilaisten muodostama, jotka olivat luonnollisia juutalaisia lihan mukaan. Uuteen liittoon otettujen täytyy olla hengellisiä israelilaisia, sisäisesti juutalaisia, joiden ympärileikkaus on sydämen eikä lihallisen esinahan ympärileikkaus ja jotka siten ovat hengellisen Israelin ja hengellisen Juudan huonetta. (Room. 2:28, 29) Tällaiset henkilöt, jotka ovat israelilaisia eli juutalaisia hengen mukaan, muodostavat sen seurakunnan, minkä Jeesus Kristus sanoi rakentavansa ”kalliolle” eli petralle, mikä hän itse oli. Ollen yhtä seurakuntaa uudessa liitossa tällaiset hengelliset israelilaiset eli juutalaiset osoittavat ykseytensä ja etujensa samanlaisuuden syömällä ja juomalla samoja aineita, niin kuin Jehovan kansakin teki Mooseksen johdossa: ”söivät kaikki samaa hengellistä ruokaa ja joivat kaikki samaa hengellistä juomaa”. – 1. Kor. 10:3, 4.

13. Miten seurakunta osoittaa Herran illallista viettäessään ykseytensä, vaikka se on monien jäsenten muodostama, kuten apostoli Paavali sanoo?

¹³ Käyttäen tätä seikkaa todisteena hengellisten israelilaisten yhteydestä keskenään ja heidän Jumalansa Jehovan kanssa Paavali jatkaa sanoen Herran illallisen vietosta: ”Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen? Se leipä, jonka murramme, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen? Koska leipä on yksi, niin me monet olemme yksi ruumis; sillä me olemme kaikki tuosta yhdestä leivästä osalliset.” (1. Kor. 10:16, 17) Vaikka hengellisten israelilaisten seurakunta onkin monien jäsenten, lopulta 144 000 jäsenen, muodostama, niin he ovat silti yksi kokonainen, yhdistetty ruumis. He osoittavat tämän ykseyden ruumiina ottamalla osaa eli syömällä yhdestä happamattomasta leivästä, mitä tarjotaan Herran illallisen jokavuotisessa vietossa. Tuo yksi leipä on vertauskuva Jeesuksen Kristuksen uhratusta ruumiista, millä he ravitsevat itseään yhteisosakkuudessa aktiivisen, hedelmällisen uskonsa avulla vuoden joka päivä. Se vertauskuvallinen malja, mistä he kiittävät Jumalaa, edustaa samaten jotain, mihin he yhdessä osallistuvat, nimittäin Jeesuksen Kristuksen kallista elämänverta. Uskomalla hänen vereensä he saavat synnit anteeksi ja vanhurskautuksen eli vanhurskaan aseman Jehova Jumalan edessä. ”Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme. Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta.” (Room. 5:8, 9) Rotu, väri, kansallisuus, kieli ja yhteiskunnallinen asema eivät jaa tätä yhtä seurakuntaa. – Gal. 3:28, 29.

14. Mihin leipä ja malja kiinnittävät todellisuudessa huomion, ja keneen osanottajat ovat todellisuudessa yhteydessä, ja miksi he eivät saa sen tähden olla epäjumalanpalvelijoita?

¹⁴ Herran illallinen kiinnittää voimakkaasti huomion Jeesuksen Kristuksen uhriin varsinkin hänen hengellisten israelilaistensa seurakunnan puolesta. He eivät voi sekaantua mihinkään epäjumalanpalvelukseen, vaan heidän täytyy osoittaa yksinomaista antaumusta Jumalalle tämän täydellisen ihmisuhrin takia, mikä uhrattiin Jehova Jumalalle ja mistä he saavat osansa uskon välityksellä. Herran illallispöytä viinimaljoineen on vertauskuvallisesti ”Herran pöytä”, jolla on ”Herran malja”. Sen malja kuvasi Jeesuksen liitonverta. Hänen vertaan kuvasi se eläinten veri, millä Mooses vahvisti vanhan lakiliiton paljon aikaisemmin. 2. Mooseksen kirjan 24:3–8:ssa olevan kertomuksen mukaan sisälsi se veri, mitä käytettiin tuon vanhan liiton saattamiseksi voimaan, myöskin rauhan uhrin eli ”Herralle [tuotavan] yhteysuhrin” veren. Kun nyt rauhan eli yhteysuhria uhrattiin, niin eläimen veri, rasva ja tärkeät elimet uhrattiin Jehovalle, ja alttarilla toimiva pappi sai määrätyn osan, ja uhraaja sekä hänen mukanaan olevat söivät loput. (3. Moos. 3:1–17; 7:11–15, 28–34) Tällä tavalla söivät muinaiset israelilaiset yhteysuhriensa ohella Jehova Jumalan yhteydessä hänen alttaripöydässään. Samalla tavalla ovat hengelliset israelilaiset Herran illallista viettäessään yhteydessä toistensa kanssa ja myöskin – mikä on tärkeintä – Jumalan kanssa. He eivät voi samalla osallistua epäjumalanpalvelukseen ja olla siten yhteydessä paholaisten kanssa. Paavali sanoo:

15. Miten Paavali osoittaa tämän Herran illallisen viettäjille?

¹⁵ ”Katsokaa luonnollista Israelia; eivätkö ne, jotka syövät uhreja, ole alttarista osalliset? Mitä siis sanon? Ettäkö epäjumalan uhri on jotakin, tai että epäjumala on jotakin? Ei, vaan että, mitä pakanat uhraavat, sen he uhraavat riivaajille eivätkä Jumalalle; mutta minä en tahdo, että te tulette osallisiksi riivaajista. Ette voi juoda Herran maljasta ja riivaajien maljasta, ette voi olla osalliset Herran pöydästä ja riivaajien pöydästä.” – 1. Kor. 10:18–21; Mal. 1:6–8, 12.

16. Mistä tämän vuotuisen illallisen pitäisi näin ollen auttaa sen viettäjiä pidättymään, ja minkä muistoksi he sitä viettävät?

¹⁶ Herran illallisen vieton niisanin neljännentoista päivän iltana kuukalenterin mukaan pitäisi vahvistaa osanottajia pidättymään kaikenlaisesta epäjumalanpalveluksesta ja omistamaan yksinomaisen antaumuksensa ainoalle elävälle tosi Jumalalle, Jehovalle, joka varasi Karitsansa Jeesuksen Kristuksen meidän hyväksemme. Jeesus ei käskenyt seuraajiaan viettämään syntymäpäiväänsä, minkä täsmällistä aikaa ei ole ilmaistu Raamatussa, koska ihmisten syntymäpäivän vietot olivat pakanallisia. Mutta hän määräsi hengellisten israelilaisten uskolliselle seurakunnalleen erään vieton. Tämä oli ”Herran illallinen”, minkä hän asetti Jerusalemissa sinä pääsiäisiltana. Hän ”otti leivän, kiitti, mursi ja sanoi: ’Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan; tehkää tämä minun muistokseni’. Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi: ’Tämä malja on uusi liitto minun veressäni; niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni’.” Ja apostoli Paavali selittää tämän sanoen: ”Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee.” (1. Kor. 11:23–26) Jeesus käski tällä tavalla meitä viettämään kuolemaansa eikä syntymäänsä.

17. Milloin ja kuinka usein ovat Jehovan nykyiset todistajat viettäneet Herran illallista ja mistä lähtien raporttien mukaan?

¹⁷ Totellen tätä Herran Jeesuksen Kristuksen järjestelyä ja käskyä ovat Jehovan antautuneet, hengestä siinneet ihmiset, jotka hän on saattanut uuteen liittoonsa, viettäneet Herran illallista vuosittain sinä vuosipäivänä, jolloin Jeesus asetti sen, niisanin 14:ntenä, julkaistujen raporttien mukaan 1870-luvulta lähtien.a

18. Miten he ovat koettaneet osallistua vertauskuviin tuottamatta tuomiota itselleen?

¹⁸ He ovat erottaneet tuossa tilaisuudessa käytetyssä happamattomassa leivässä ja viinissä Herran Jeesuksen täydellisen ihmisruumiin ja veren sydämestään kiitollisina. He ovat koettaneet osoittaa oikeaa kunnioitusta ja arvostusta näitä pelastuksen kallisarvoisia varauksia kohtaan, jotta he eivät osallistuisi noihin vertauskuviin tavalla, mikä aliarvioisi nämä asiat. Heidän mielessään on ollut apostoli Paavalin varoitus ”Sentähden, joka kelvottomasti syö tätä leipää tai juo Herran maljan, hän on oleva vikapää Herran ruumiiseen ja vereen. Koetelkoon siis ihminen itseänsä, ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta; sillä joka syö ja juo erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo tuomioksensa. Sentähden onkin teidän joukossanne paljon heikkoja ja sairaita, ja moni on nukkunut pois. Mutta jos me tutkisimme itseämme, ei meitä tuomittaisi; mutta kun meitä tuomitaan, niin se on meille Herran kuritusta, ettei meitä maailman kanssa kadotukseen tuomittaisi.” – 1. Kor. 11:27–32, 20, 21.

19. Mikä suuri joukko on varsinkin vuodesta 1932 lähtien ollut Herran illallisen vietossa ja miksi?

¹⁹ Erityisesti sunnuntaina, maaliskuun 20. päivällä 1932, auringonlaskun jälkeen tapahtuneesta Herran illallisen vietosta lähtien ovat Oikean Paimenen Jeesuksen Kristuksen ”muut lampaat” olleet läsnä tässä vuotuisessa vietossa, mutta eivät osallistumassa vertauskuviin, vaan seuraamassa sitä. Esimerkiksi huhtikuun 3. päivänä 1958 auringonlaskun jälkeen tapahtuneessa vietossa ilmoitettiin läsnä olleen 1 150 000 henkeä Jehovan todistajain kokoontumispaikoissa kautta maailman. Koko tästä määrästä ainoastaan 15 000 osallistui leipään ja maljaan. Muiden lampaitten ”suuri joukko” ei osallistunut, koska sen jäsenet ymmärsivät, että he eivät kuulu Jeesuksen verellä vahvistetussa uudessa liitossa olevien hengellisten israelilaisten seurakuntaan. He tietävät myöskin, että Jeesus asetti tämän illallisen niille, jotka piti otettaman Valtakuntaa koskevaan liittoon. Jeesus sanoi uutta illallista seuraavassa pöytäpuheessaan yhdelletoista uskolliselle apostolille: ”Te olette pysyneet minun kanssani minun kiusauksissani; ja minä säädän teille, niinkuin minun Isäni on minulle säätänyt, kuninkaallisen vallan, niin että te saatte syödä ja juoda minun pöydässäni minun valtakunnassani ja istua valtaistuimilla ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa.” (Luuk. 22:28–30) Tarkkailevilla ”muilla lampailla” on henkilökohtainen raamatullinen todistus, että he eivät kuulu tähän valtakuntaliittoon.

20. Mitä Jeesus teki niille yhdelletoista apostolille, jotka pakenivat hänen luotaan, kun hänet petettiin, ja milloin heidät saatettiin hengellisen Israelin kansaan?

²⁰ Nuo yksitoista apostolia pakenivat tosin ja jättivät Jeesuksen, kun hänet otettiin kiinni myöhemmin sinä yönä Getsemanen puutarhassa. Mutta kun Jeesus oli herätetty kuolleista niisanin 16. päivän aamuna, niin hän ilmestyi pelokkaille opetuslapsilleen, jotka kokoontuivat maan alla. Neljäkymmentä päivää myöhemmin hän ilmestyi heille viimeisen kerran. Hän sanoi heille, että Jumalan valtakuntaa ei ennallisteta luonnolliselle Israelin kansalle, ja neuvoi heitä pysymään Jerusalemissa, kunnes Jumalan pyhä henki laskeutuisi heihin. Sitten hän kohosi heidän silmiensä edessä taivasta kohti pois heidän näkyvistään. Kaksi enkeliä, jotka ilmestyivät silloin, sanoi heille: ”Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva samalla tavalla, kuin te näitte hänen taivaaseen menevän.” (Apt. 1:1–11) Kymmenen päivää myöhemmin alkoi Isänsä oikealla puolella taivaassa oleva Jeesus Kristus kastaa heitä pyhällä hengellä helluntaipäivänä Jerusalemissa. Hän vuodatti sen 120 kokoontuneelle opetuslapselle ihmeellisellä tavalla. Heidät siitettiin siten hengestä Jumalan hengellisiksi lapsiksi ja saatettiin hengellisen Israelin vastasyntyneeseen kansaan.

21. Mihin liittoon heidät otettiin Jeesuksen veren perusteella, ja mitä tarkoitusta varten heidät voideltiin ja pyhitettiin?

²¹ Heidät otettiin hengellisinä israelilaisina uuteen liittoon Välittäjän Jeesuksen Kristuksen veren perusteella ja tehtiin kansaksi Jehovan nimelle, Hänen todistajikseen. Heidät voideltiin Valtakunnan perillisiksi Jeesuksen Kristuksen kanssa ja otettiin siten Valtakuntaa koskevaan liittoon hänen kanssaan, joka on kuningas Daavidin Perillinen ja Herra. Tällä hengen voitelulla heidät myöskin valtuutettiin eli määrättiin saarnaamaan Valtakunnan hyvää uutista kaikille kansoille. Heistä tehtiin pyhän hengen pyhittävällä voimalla ”pyhiä”, ”pyhä kansa”. – Apt. 2:1–38; Room. 8:15–17; 1. Joh. 2:20, 27; 1. Piet. 2:9.

SEURAKUNNAN JÄRJESTÄMINEN KALLIOLLE

22. Milloin Jeesus alkoi rakentaa seurakuntaansa kalliolle, ja keitä hän käytti toissijaisina perustuksina?

²² Tuona helluntaipäivänä Jeesus alkoi rakentaa seurakuntaansa peruskalliolle (petra), mikä hän itse oli, kastamalla maan päällä olevat seuraajansa pyhällä hengellä. Jehova oli käyttänyt kauan sitä ennen Jaakobin (Israelin) kahtatoista poikaa kahdentoista sukukunnan muodostaman Israelin kansan perustuksena. (1. Moos. 49:1, 2, 28) Noudattaen tätä esikuvana Jeesus Kristus käytti kahtatoista uskollista apostoliaan toissijaisina perustuksina, mitkä rakennettiin hänen itsensä muodostamalle perustukselle. Hän kuvaili seurakuntansa kaupungiksi, jolla on kaksitoista perustusta: ”Kaupungin muurilla oli kaksitoista perustusta, ja niissä Karitsan kahdentoista apostolin kaksitoista nimeä.” (Ilm. 21:14) Mutta osoittaakseen, että taivaassa oleva kirkastettu Jeesus on kaikkea tukeva perustus, apostoli Paavali sanoi seurakunnalle: ”Te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja [kristillisten] profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa; ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä.” – Ef. 2:19–22.

(Jatkuu)

[Alaviitteet]