Tuomintamalli

Nämä ”ovat osoituksena Jumalan vanhurskaasta tuomiosta, että teidät katsottaisiin arvollisiksi Jumalan valtakuntaan, jonka tähden te kärsittekin”. – 2. Tess. 1:5.

 1. Mitkä vastakohtaisuudet olivat Johannes Kastajan palveluksen tunnus?

JOHANNES KASTAJA aloitti palveluksensa saarnaamalla: ”Tehkää parannus [katukaa, Um], sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.” Hän ei hukannut aikaa kootessaan ympärilleen opetuslapsia, jotka pääsisivät osallisiksi hänen palveluksensa siunauksista. Hän valmisti heitä tulemaan ”arvollisiksi Jumalan valtakuntaan”. Samalla hän ilmoitti arvottomille uskonnollisille johtajille, että tuomioaika oli lähestymässä, että ”jo on kirves pantu puitten juurelle” ja että hän, joka oli tuleva, ”kokoaa nisunsa aittaan mutta ruumenet hän polttaa sammumattomassa tulessa”. – Matt. 3:1, 2, 7–12; 2. Tess. 1:5.

 2. Mitä mallilla tarkoitetaan, ja miten Jeesus pani alulle sellaisen palveluksessaan?

² Kun tuo ”tuleva”, Jeesus, kuuli Johanneksen pidätyksestä, hän alkoi heti saarnata samaa sanomaa: ”Tehkää parannus [katukaa, Um], sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.” (Matt. 4:12, 17) Hän alkoi silloin punoa tuomintamallia, valmistella tietyn päämäärän hallitsemaa sopusointuista näytettä, sillä sehän on malli. Ensimmäisen säikeen, ylen tärkeän aikatekijän, tunnus oli Valtakunnan sanoman saarnaaminen. Rikasta miestä ja Lasarusta koskevan vertauksen johdantojakeissa Jeesus sanoi: ”Laki ja profeetat olivat Johannekseen asti; siitä lähtien julistetaan Jumalan valtakuntaa [hyvänä uutisena, Um].” – Luuk. 16:16.

 3. Mitkä kaksi säiettä Jeesus otti sitten esiin, kuten on kerrottu Luuk. 16:17, 18:ssa?

³ Sitten Jeesus otti kaksi muuta säiettä ja sanoi: ”Ennemmin taivas ja maa katoavat, kuin yksikään lain piirto häviää [jää täyttymättä, Um].” Sen jälkeen hän lisäsi: ”Jokainen, joka hylkää vaimonsa ja nai toisen, tekee huorin; ja joka nai miehensä hylkäämän, tekee huorin.” (Luuk. 16:17, 18) Hänen kuulijansa tuskin näkivät mitään yhteyttä näiden lausuntojen kesken. Tilanne selvisikin todella vasta, kun kristillinen seurakunta sai apostoli Paavalin henkeytetyt kirjoitukset. Näiden kirjoitusten valossa voimme nyt tutkia noita kahta säiettä ja ymmärtää niiden aiotun tarkoituksen.

 4. Millä tavalla Jeesus täytti lain, ja mihin todellisuuksiin ja lopputulokseen se johti?

⁴ Jeesus ei ainoastaan pitänyt lakia olemalla täysin kuuliainen sen vaatimuksille vaan myös täytti sen. Hän sanoikin kerran: ”En minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään”, ja myös, että ’kaiken täytyy tapahtua pienimpään kirjaimeen asti’. (Matt. 5:17, 18) Paavali kirjoitti, että laki oli ”tulevaisten varjo [eli ’esikuvallinen esitys’], mutta ruumis [todellisuus, Um] on Kristuksen”. (Kol. 2:17; Hepr. 8:5; 10:1) Jeesus toteutti elämässään ja uhrikuolemassaan suuret todellisuudet. Lain tärkeimpiä varauksia oli syntiuhri, erityisesti sovituspäivän uhrit. Mutta nuo eläinuhrit eivät kuitenkaan ”ikinä voi syntejä poistaa; mutta tämä [Jeesus] on [uhrannut] yhden ainoan uhrin syntien edestä” antamalla täydellisen ihmiselämänsä kuolemaan. (Hepr. 10:11, 12) Hänen kuolemansa laski perustuksen suunnattomille muutoksille, joista on suuret edut niille, jotka uskovat niihin alkaen ”Lasarus”-luokan juutalaisista jäsenistä. Paavali sanoo sitten, että kun tuo entinen lakiliitto oli täyttänyt tehtävänsä, niin se otettiin pois tieltä ja naulattiin samaan kidutuspaaluun kuin Jeesuskin. (Kol. 2:14, Um) Mutta mitä yhteyttä tällä oli seuraavan säikeen, avioeroa ja aviorikosta koskevan Jeesuksen huomautuksen kanssa?

 5. Mitä kuvausta käyttäen Paavali osoittaa, että eräät olivat ”irti laista”?

⁵ Kun Jeesus otollisesti ”uhrasi itsensä viattomana Jumalalle”, niin hänestä tehtiin ”uuden liiton välimies”. (Hepr. 9:14, 15) Paavali selittää, että juutalaiset olivat sitä ennen lakiliittonsa sitomat, niin kuin laki sitoo ”naidun vaimon hänen elossa olevaan mieheensä; . . . mutta jos mies kuolee, on hän vapaa siitä laista, niin ettei hän ole avionrikkoja, jos menee toiselle miehelle. Niin, veljeni, teidätkin on kuoletettu laista Kristuksen ruumiin kautta, tullaksenne toisen omiksi, hänen, joka on kuolleista herätetty, että me kantaisimme hedelmää Jumalalle.” Paavali puhui ”Lasarus”-luokkaan kuuluville veljilleen, ja vain sellaiset olivat ”irti laista”. – Room. 7:1–6.

 6. Minkä mittapuun Jeesus asetti avioeron suhteen, ja miten tämä vaikutti fariseuksiin?

⁶ Sen sijaan Jeesus puhui avioliittoa ja aviorikosta koskevat sanansa pääasiassa fariseuksille, ”rikkaan miehen” luokan jäsenille. He eivät olleet vapaita laista. Lakiin sisältyi kyllä avioeromahdollisuus, minkä perusteella miehellä saattoi olla useampia kuin yksi elossa oleva vaimo, mutta Jeesus palasi Jumalan alkuperäiseen malliin, joka koski kaikkia, jotka haluavat Jumalan suosion uudessa liitossa tai sen alaisuudessa. Aadamille ja Eevalle ei ollut varattu avioeromahdollisuutta. Jos siis kristitty eroaisi puolisostaan muulla perusteella kuin sukupuolisen uskottomuuden tähden ja sitten menisi uusiin naimisiin eronneen vielä eläessä, niin hän tekisi aviorikoksen. Siksi Jeesuksen huomautukset fariseuksille, jotka turvautuivat tässä asiassa perimätietoon ja silloin vielä kirjoittamattoman talmudin opetuksiin, vain ärsyttivät heitä. Se kuului heidän vaivaamiseensa. – 5. Moos. 24:1–4; Matt. 19:3–9.

 7. Miten Jeesus näki kuolemansa tuottaman hyödyn?

⁷ Näin näemme tuomintamallin hahmottuvan. Pidä kuitenkin mielessäsi, että ne muutokset, jotka Jeesuksen kuolema varmisti, alkoivat tapahtua jo ennen hänen kuolemaansa. Sekä Johannes Kastajan että Jeesuksen sanoma ja työ perustui siihen lujaan uskoon, että Jeesus oli varmasti suorittava kaiken, mikä oli ennustettu ja esikuvattu laissa ja profeetoissa. Todistukseksi tästä Jeesus asettaessaan kuolemansa muiston paaluunnaulitsemisensa edellisenä iltana pani maljan kiertämään opetuslastensa keskuudessa ja sanoi: ”Tämä malja merkitsee uutta liittoa minun vereni perusteella, mikä tulee vuodatettavaksi teidän edestänne . . . ja minä teen liiton teidän kanssanne, samoin kuin minun Isäni on tehnyt liiton minun kanssani, valtakunnasta.” – Luuk. 22:20, 29, Um.

 8. Mikä oli seurauksena Jeesuksen Valtakunnan sanoman julistamisesta?

⁸ Nuo muutokset alkoivat heti. Valtakunnan hyvän uutisen julistus aiheutti varsin pian täydellisen muutoksen niiden kahden ihmisluokan asemassa, joita olemme tarkastelleet. Siitä pitäen kumpikin luokka kuoli pois aikaisemmasta asemastaan ja kokemuksestaan, mikä osoitetaan Jeesuksen vertauksessa Lasaruksen ja rikkaan miehen kuolemalla. ”Lasarus”-luokka kuoli Mooseksen laille silloin kun Jeesus kuoli saman lain täyttymykseksi, ja seuraavana helluntaina sen vahvistettiin pyhän hengen vuodatuksella olevan Suuremman Aabrahamin helmassa. Me seuraamme kiinnostuneina, mitä sitten tapahtui Jeesuksen kuvauksen mukaan ja mitä sillä osoitettiin.

AABRAHAM, TÄRKEÄ HENKILÖ

9, 10. a) Minkä tärkeän henkilön Jeesus esitti vertauksessaan? b) Miten fariseukset katselivat suhdettaan Aabrahamiin? c) Missä suhteessa he olivat oikeassa ja missä väärässä johtopäätöksissään?

⁹ Kuvittele näkyä: Rikas mies kohottaa vaivassa Haadeksessa silmänsä, ja mitä hän näkee? Kas, tuolla kaukana on entinen kerjäläinen, joka nyt iloitsee Aabrahamin helmassa, ts. suositussa asemassa, niin kuin levätään toisen edessä samalla leposohvalla aterialla oltaessa! (Luuk. 16:23; ks. myös Joh. 13:23.) Aabrahamin liittäminen kuvaan oli varsin merkityksellistä, ja se lisäsi mitä tärkeimmän säikeen tuomintamalliin. Keitä hän kuvaa? Muista, että Jeesus puhui suoraan fariseuksille. He katsoivat olevansa uskonnollisina hallitusmiehinä ainoita, joilla oli oikeus päästä Aabrahamin helmaan. Heidän silmissään yhteinen kansa ei kuulunut lainkaan kuvaan. Nuo hallitusmiehet sanoivat Jeesukselle eräässä aikaisemmassa sanaharkassa hänen kanssaan: ”Me olemme Aabrahamin jälkeläisiä” ja: ”Aabraham on meidän isämme” ja: ”Meillä on yksi Isä, Jumala.” – Joh. 8:33, 39, 41.

¹⁰ Tästä käy ilmi, että fariseukset katsoivat Aabrahamin esittäneen Jumalaa. Siinä he olivat oikeassa. Mutta he olivat väärässä väittäessään olevansa Aabrahamin tai Jumalan lapsia. Tätä suhdetta ei Jumalan silmissä ratkaise lihallinen polveutuminen vaan asianomaisen mielenlaatu ja teot. Jeesus sanoikin heille tuossa samassa tilaisuudessa: ”Jos olisitte Aabrahamin lapsia, niin te tekisitte Aabrahamin tekoja”, ja Jeesus sanoi myös: ”Te olette isästä[nne, Um] perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti.” – Joh. 8:39, 44.

11. Miksi usko oli välttämätön Jeesuksen vastaanottamiseksi Messiaana?

¹¹ Vaikka tämä selittää, miksi Jeesus kuvasi tuon ennen rikkaan miehen olleen kaukana Aabrahamista, niin me voimme ihmetellä, miksi Lasarus kuvattiin kuolemansa jälkeen viedyksi suoraa päätä Aabrahamin helmaan. (Luuk. 16:22) Usko on ratkaiseva tekijä. Jeesus ei tullut Kuninkaana, niin kuin odotettiin, vaan ”syntisen lihan kaltaisuudessa”, ”niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään”. (Room. 8:3; Jes. 53:7) Hänen vastaanottamisensa Messiaana vaati tosi uskoa. Jotkut, eivät ylpeät, vaan alhaiset, uskoivat sillä tavalla. He astuivat esiin uskossa, niin kuin Aabraham teki, kun hän ”lähti [omasta maastaan] tietämättä, minne oli saapuva”. (Hepr. 11:8) Heistä tuli Jeesuksen opetuslapsia, ja myöhemmin helluntaina, kun he saivat pyhän hengen, heistä tuli kristittyjä. Paavali kirjoitti näistä: ”Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia. . . . Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.” – Room. 8:14–16.

12. Miten ne, jotka pitivät kiinni uskosta, saivat lisäsiunauksia?

¹² Paavali sanoi näistä myös: ”Ne, jotka uskoon perustautuvat, ovat Aabrahamin lapsia. Ja . . . siunataan uskovan Aabrahamin kanssa.” Millä tavalla? Aabrahamille annettiin suurenmoinen lupaus, että hänen siemenensä kautta ”tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä”. Tämä siemen on pääasiassa Kristus Jeesus. Mutta Jumalan ansaitsemattoman hyvyyden rikkaudessa toisetkin saavat edun kuulua Kristuksen kanssa osana tähän siemeneen. Paavali sanoo edelleen: ”Te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. . . . Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.” – Gal. 3:7–9, 16, 26–29; 1. Moos. 22:18.

13. a) Ketkä muodostivat ”Lasarus”-luokan ensi sijassa? b) Miten Johannes ja Jeesus olivat enkeleitä näille luokille?

¹³ Me näemme siis yhteenvetona, että Jumalan hengen johtamat kristillisen seurakunnan jäsenet ovat Jumalan lapsia. Heistä puhutaan myös Aabrahamin lapsina, koska heillä on samanlainen usko kuin hänellä ja koska he Kristuksen Jeesuksen kanssa muodostavat Aabrahamin siemenen, joka on Jumalan väline hänen valtakuntaansa keskittyvän päätöksen toteuttamisessa. He muodostavat ”Lasarus”-luokan, joka alkoi niistä juutalaisista, jotka olivat tietoisia hengellisestä tarpeestaan ja uskoivat kuullessaan Jumalan sanansaattajia Johannes Kastajaa ja Jeesusta. Johannes ja Jeesus olivat tosiaan enkeleitä eli sanansaattajia tehdessään noille juutalaisille mahdolliseksi niiden suurenmoisten siunausten saamisen, jotka liittyivät Jumalan Aabrahamille ja hänen siemenelleen valallisesti antamaan lupaukseen. Ei ole näin ollen ihme, että Jeesus kuvaili Lasaruksen heti vietynä ”Aabrahamin helmaan”. – Luuk. 16:22.

14. Mikä viittaus annettiin siitä, että monet ei-juutalaiset tulisivat Jumalan suosioon?

¹⁴ Vaikka ”Lasarus”-luokka alussa rajoittuikin uskollisiin juutalaisiin, niin se ei pysynyt sellaisena. Jeesus sanoi eräälle sotaväen pakanaupseerille, joka ilmaisi poikkeuksellista uskoa: ”Minä sanon teille: monet tulevat idästä ja lännestä ja aterioitsevat Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin kanssa taivasten valtakunnassa; mutta valtakunnan lapset heitetään ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.” (Matt. 8:5–12) Tämä osoitti, että monet ei-juutalaiset, jotka siihen asti olivat olleet vieraantuneina Jumalasta ja kerjäläisen asemassa, tulisivat kaikista osista, ja heidät saatettaisiin suoraan Jumalan suosion helmaan, kuten Paavali sanoi: ”Koska Raamattu edeltäpäin näki, että Jumala vanhurskauttaa pakanat uskosta, julisti se Aabrahamille edeltäpäin tämän hyvän sanoman: ’Sinussa kaikki kansat tulevat siunatuiksi’.” (Gal. 3:8) Mutta ne, jotka luulivat Aabrahamin luonnollisina lapsina olevansa Jumalan valtakunnan kaikkien avainasemien kiistattomia perillisiä, huomaisivat olevansa hylättyjä ja vaivassa.

15. Minkä erinomaisen kuvauksen teokratiasta Jeesus antoi Matt. 8:11:ssä?

¹⁵ Se, että Iisak ja Jaakob liitetään tässä tapauksessa yhteen Aabrahamin kanssa, muodostaa erinomaisen kuvan Valtakunnasta, teokratiasta, koko muodostelmana. Aabraham, niiden isä, jotka riippuvat kiinni uskossa, kuvaa taivaallista Isää Jehovaa, kaikkien niiden siunausten tosi alkulähdettä, joista kansat pääsevät osallisiksi. Iisak, Aabrahamin poika, kuvaa Jumalan Poikaa Jeesusta Kristusta. Kun Aabraham tarjosi poikansa Iisakin uhrina Moorian vuorella eli meni uhraamispisteeseen asti, niin hän siis esikuvasi sitä, kuinka Jehova uhrasi ainosyntyisen Poikansa todellisena uhrina. Iisakin poika Jaakob vuorostaan kuvaa kristillistä seurakuntaa. Kuten Jaakob sai elämän Aabrahamilta Iisakin kautta, niin kristillinen seurakuntakin saa hengellisen elämän Jehovalta Jeesuksen Kristuksen kautta. Tämä seurakunta alkoi uskollisten juutalaisten jäännöksestä, mutta noin kolme ja puoli vuotta helluntain jälkeen Valtakunnan hyvää uutista alettiin saarnata pakanoille Korneliuksesta alkaen. Sen jälkeen on kansojen ihmisiä alkanut tulla kaikista osista maailmaa, joten lukumäärä on tullut täyteen. Nämä kaikki muodostavat ”Lasarus”-luokan.

JUMALAN ”TUOMIO” ON ”SUURI JUOPA”

16. Miten rikkaan miehen pyynnöt osoittivat hänen todellisen aikeensa Lasaruksen suhteen, ja minkä mielentilan se paljasti?

¹⁶ Käännämme nyt huomiomme Jeesuksen vertauksen loppuosaan ja seuraamme rikkaan miehen ja Aabrahamin välistä keskustelua, mikä paljastaa lisäpiirteitä Jumalan tuomiosta. Pane merkille rikkaan miehen kaksi pyyntöä. Ensiksi hän pyytää, että Lasarus lähetettäisiin jäähdyttämään hänen kieltään vesipisaralla tulen takia. Kun näin ei tapahdu, hän pyytää, että Lasarus lähetettäisiin varoittamaan hänen viittä veljeään tästä vaivan paikasta. (Luuk. 16:24–28) Hän tekee mitä tahansa saadakseen Lasaruksen pois Aabrahamin helmasta ja pitääkseen hänet poissa! Miksei hän pyytänyt lähettämään enkeleitä suorittamaan näitä laupeudentöitä nähtyään, kuinka nopeasti he toimivat viedessään Lasaruksen Aabrahamin luo? Mutta ei, Lasaruksen piti kiirehtiä hänen sanansaattajanaan. Voimme Jeesuksen kuvaamasta rikkaasta miehestä kuvitella, että jos Lasarus olisi todella käynyt hänen luonaan ja pannut sormensa hänen suuhunsa jäähdyttääkseen hänen kieltään vesipisaralla, niin tuo rikas mies olisi saanut otteen hänen sormestaan ja pitänyt hänet siellä! Mehän tiedämme Jeesuksen sanoista, että kirjanoppineet ja fariseukset yrittivät kaikkensa ’tehdäkseen yhden käännynnäisen’, ja kun he sitten hänet saivat, niin he tekivät ’hänestä helvetin [Gehennan, Um] lapsen, kahta vertaa pahemman, kuin he itse olivat’. – Matt. 23:15.

17. Miten ja miksi uskonnolliset hallitusmiehet etsivät helpotusta ”Lasarus”-luokalta?

¹⁷ Miten naurettavaa ajatellakaan, että tämä olisi tapahtunut kirjaimellisesti, mutta miten kaikki sopiikaan tosiasioihin, kun tunnemme ne luokat, jotka olivat Jeesuksen mielessä! Niinpä kysymme: miten uskonnolliset hallitusmiehet yrittivät saada ”Lasarus”-luokalta helpotusta, vaikka vain vesipisaraa? Nuo miehet eivät olisi olleet niin vaivautuneita, jos Jeesuksen halveksitut seuraajat olisivat vain seuranneet häntä ja olleet vaiti. Sen sijaan heidät valmennettiin ja lähetettiin saarnaamaan, ensin ne kaksitoista ja sitten ne 70. He – eivät hallitusmiehet – toimivat nyt Aabrahamin siemenenä vieden taivaan lähettämiä siunauksia, parantaen sairaita ja saarnaten Jumalan valtakuntaa. (Luuk. 9:1, 2; 10:1, 9) Tuli helluntai, ja pyhä henki valtuutti noin 120 puhumaan kielillä, ja ennen kuin päivä päättyi, vielä 3 000 lisättiin heidän joukkoonsa. Entä heidän rohkeutensa! Apostoli Pietari ja muut, kuten Stefanus, eivät koskaan empineet julkisesti ja sanhedrinin edessä julistaa noiden hallitusmiesten vastuuta ja verivelkaa. (Apt. 2:23; 3:14, 17; 4:10; 5:30; 7:52) Aabrahamin luonnollisina jälkeläisinä ”rikkaan miehen” luokka kuvaannollisesti huusi: ”Isä Aabraham, armahda minua” ja pane tämä ”Lasarus”-luokka puhumaan tämän sijasta suosiollisesti meille vaikka sanakin! Miten Aabraham vastasi?

18. Miten Aabrahamin vastaus osuvasti osoitti tuomintamallin molemmat puolet?

¹⁸ Aabrahamin ensimmäiset sanat ilmaisivat vain tosiseikat: ”Poikani, muista, että sinä eläessäsi sait hyväsi, ja Lasarus samoin sai pahaa; mutta nyt hän täällä saa lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa.” (Luuk. 16:25) Rikkaalle miehelle ei tuhlattu sanoja. Miksi ei? Koska Jeesus tiesi toimivansa Jumalan palvelijana etsikkoaikana. Hän oli todella Aabrahamin siemen, ja kaikki, jotka toivottivat pahaa tälle siemenelle, olivat Jumalan kiroamia. (1. Moos. 12:3) ”Rikkaalla miehellä” oli luokkana ollut tilaisuutensa ’eläessään’, kun hän oli ’saanut hyvänsä’ runsaasti, joten hän olisi voinut kovin helposti jakaa sitä tarpeessa oleville. Mutta tuo luokka osoitti, ettei sillä ollut aikomustakaan tehdä niin, ja nyt sitä kohtasi Jumalan epäsuotuisa tuomio ilmeisenä. Jumalan suotuisa tuomio oli yhtä ilmeinen ”Lasarus”-luokalle. Tämä oli tuomintamalli, kuin piirustusluonnos, missä toinen puoli tasapainottaa toisen ja on sen vastapainona. Voimakas suora viiva on vedetty alas asti keskelle korostuksen vuoksi, ja tässä tulee esiin ”suuri juopa”. Huomaa, mitä Aabraham tämän jälkeen lausuu rikkaalle miehelle:

19. Mikä suuren ”juovan” vaikutus ja merkitys oli?

¹⁹ ”Ja kaiken tämän lisäksi on meidän välillemme ja teidän vahvistettu suuri juopa, että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne, eivät voisi, eivätkä ne, jotka siellä ovat, pääsisi yli meidän luoksemme.” (Luuk. 16:26) Ei mitään veljeilyä! ”Lasarus”-luokka ei voinut sovitella eikä puhua rauhaa ”rikkaan miehen” luokalle. Jeesus ymmärsi tämän olevan tärkeä piirre tuomintamallissa ja Jumalan tuomion olevan ”niinkuin suuri syvyys”. (Ps. 36:7) Huomaa, että tuomio oli lopullinen ainoastaan luokille. Kumpikaan luokka tai mitkään kannattavat luokat eivät voineet mennä toisen puolelle, mutta yksilöt voivat ja tekivätkin niin elinaikanaan. Apostoli Paavali oli huomattava esimerkki, joka ’entisessä vaelluksessaan juutalaisuudessa’ katkerasti vainosi ”Lasarus”-luokkaa. (Gal. 1:13–17) Johannes Kastaja sanoi fariseuksia ja saddukeuksia ”kyykäärmeitten sikiöiksi” ja lisäsi: ”Tehkää . . . parannuksen soveliaita hedelmiä.” Jotkut heistä tekivätkin myöhemmin niin. – Matt. 3:7, 8; Apt. 6:7.

20. Miten rikas mies esitti lisävetoomuksen, ja miten tämä soveltui Jeesuksen aikaan?

²⁰ Tuntien ”rikkaan miehen” luokan mielentilan Jeesus liitti vertaukseensa lisäkeskustelun, jonka rikas mies aloitti. Yrittäen sivuuttaa tai kiertää tämän juovan hän pyysi: ”Niin minä siis rukoilen sinua, isä, että lähetät hänet [Lasaruksen] isäni taloon – sillä minulla on viisi veljeä – todistamaan heille, etteivät hekin joutuisi tähän vaivan paikkaan.” (Luuk. 16:27, 28) Kun hän puhuttelee Aabrahamia isäksi, niin hän puhuu jostain läheisemmästä isästä, jonka talossa on hänen viisi veljeään. Jeesus oli tietoinen juutalaisuuden uskonnollisesta talosta, joka oli rakennettu inhimilliselle perimätiedolle ja johon uskonnolliset hallitusmiehet kuuluivat. Juuri se talo herätti katkeran vainon, jopa murhan hengen. Sen isä oli Saatana, joka oli ”murhaaja”. (Joh. 8:44) Viisi veljeä (rikkaan miehen kanssa yhteensä kuusi, vertauskuva Saatanan järjestöstä) edustivat kaikkia uskonnollisten hallitusmiesten ihailijoita ja kannattajia ja ilmaisivat samaa henkeä. Hallitusmiehet eivät halunneet tulla paljastetuiksi omissa silmissään eivätkä kannattajiensa silmissä. Jos näiden, heidän veljiensä, olisi kuoltava kuvaannollisesti ja jouduttava samaan paikkaan, se vain lisäisi heidän vaivaansa. Nuo hallitusmiehet halusivat siis itse asiassa ”Lasarus”-luokan jättävän Jumalan suosion aseman ja ’todistavan’, mutta ei tuomiosta vaan sanomasta, mikä antaisi sellaisen vaikutelman, että kaikki on ennallistettu samaksi kuin ennen etsikkoaikaa, jolloin hallitusmiehiä ja heidän kannattajiaan ei vaivattu.

21. Mikä oli Aabrahamin vastauksen merkitys?

²¹ Voisiko se tapahtua? Mitä Aabraham vastasi? ”Mutta Aabraham sanoi: ’Heillä on Mooses ja profeetat; kuulkoot niitä’.” (Luuk. 16:29) Ei enempää eikä vähempää kuin Jumalan sana ja totuus! Jeesus puhui yksistään tällä valtuudella kansalle ja hallitusmiehille, silloinen tuomiosanoma mukaan luettuna. ”Lasarus”-luokka puhui samalla tavalla. Esimerkiksi Pietarin voimakas, huomiota herättävä sanoma helluntaipäivänä perustui kokonaan Heprealaisista kirjoituksista, Mooseksesta (laista) ja profeetoista ja psalmeista, otettuihin lainauksiin. Se tosiasia, että kolmetuhatta heti otti sen vastaan ja kastettiin, osoitti, että Heprealaiset kirjoitukset itsessään olivat riittävä varoitus ja opas niille, jotka olivat halukkaita kuulemaan ja joista monet olivat aikaisemmin juutalaisuuden kannattajia. – Apt. 2:41.

22. a) Mikä oli rikkaan miehen viimeinen pyyntö? b) Mikä sen aiheutti, ja miten Jeesus vastasi merkin pyyntöön?

²² Mutta rikas mies ei ollut lopettanut. Hän paljastaa nyt todellisen värinsä ja on suoraan eri mieltä Aabrahamin kanssa sanoen: ”Ei, isä Aabraham; vaan jos joku kuolleista menisi heidän tykönsä, niin he tekisivät parannuksen.” (Luuk. 16:30) Ts. hän pyysi ratkaisevaa merkkiä, jota hän piti välttämättömänä: että joku nousisi kuolleista. Tämä tekisi tarpeettomaksi sekä saarnaamisen Raamatusta että juutalaisuuden perimätietojen paljastamisen. Useammin kuin kerran fariseukset ja muut pyysivät Jeesusta ”näyttämään heille merkin taivaasta”. Hän vastasi: ”Tämä paha ja avionrikkoja sukupolvi tavoittelee merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin Joonaan merkki.” Joona oli riittävä merkki niiniveläisille, joista Jeesus sanoi, että ”he tekivät parannuksen Joonaan saarnan vaikutuksesta, ja katso, tässä on enempi kuin Joonas”. (Matt. 16:1–4; 12:38–41) Jeesus saarnasi paljon suuremmin valtuuksin ja sitovammin todistein kuin konsanaan Joona. Mutta tulos oli niin kuin Jeesus sanoi: ”Ellette näe merkkejä ja ihmeitä, te ette usko.” – Joh. 4:48.

23. Miten Aabrahamin loppusanat olivat sopivat ja tosiasioiden mukaiset?

²³ Tämän mukaisesti Aabraham vastasi rikkaalle miehelle: ”Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös.” (Luuk. 16:31) Tämä oli viimeinen tuomiosana rikkaan miehen ja hänen veljiensä edustamaa luokkaa vastaan. Jos he ovat kuuroja Raamatussa olevalle Jumalan sanomalle, niin he ovat sokeita Jumalan sanansaattajaa kohtaan, olkoonpa tämä sitten Jeesus tai ”Lasarus”-luokka. Jeesus sanoi heille: ”Te tutkitte kirjoituksia, . . . ja ne juuri todistavat minusta”, ja hän lisäsi, että ”jos te Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte minua; sillä minusta hän on kirjoittanut. Mutta jos te ette usko hänen kirjoituksiaan, kuinka te uskoisitte minun sanojani?” – Joh. 5:39, 46, 47.

24. Mikä varoitus ja rohkaisu voidaan saada tässä vertauksessa lausutuista loppusanoista?

²⁴ Jeesuksen vertaus päättyi ankaran tuomion sävyyn, joka oli yhtä selväpiirteinen kuin ”suuri juopa”. Se osoitti Jumalan vanhurskaan ”tuomion” sekä puolesta että vastaan. Se oli koko niiden huonekuntaa vastaan, jotka ”työläästi kuulevat” ja jotka ”silmänsä . . . ovat ummistaneet, etteivät he näkisi . . . eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi”. (Matt. 13:15) Mutta kiitos Jumalan, että viimeinen sana oli tyystin suosiollinen ”Lasarus”-luokalle! Siihen kuuluvien ei tarvitsisi eikä olisi syytä koskaan lähteä eikä jättää Jumalan suosion paikkaa, sen lohduttavia varauksia ja tilaisuuksia juhlia Jehovan pitopöydässä.

25. Mitkä kysymykset tämä herättää meidän aikaamme katsoen?

²⁵ Voimmeko löytää yhtäläisyyksiä ja soveltaa tuomintamallia ja sen eri piirteitä omana aikanamme? Onko Jeesuksen vertauksella nimenomainen sanoma meille? Voimmeko löytää kaksi vastakkaista luokkaa ja nähdä, miten suuri muutos, olosuhteitten vaihtuminen, on tapahtunut aivan silmiemme edessä? Ja auttaako se meitä yksilöinä näkemään, mitä meidän täytyy tehdä löytääksemme tosi rikkauksia Jumalan suotuisan tuominnan alaisuudessa?