Kuninkaan häät Jumalan tarkoituksessa
”Taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka laittoi häät pojallensa. Ja hän lähetti palvelijansa kutsumaan häihin kutsuvieraita, mutta nämä eivät tahtoneet tulla.” – Matt. 22:2, 3.
1. Mitä kansoille on julistettu nyt kuusikymmentä vuotta, ja mikä historian esimerkki osoittaa, tulevatko ne saamaan siihen suhtautumisestaan hyötyä?
KOKO maailma on vaikeuksissa. Ei ole mitään syytä epäillä, että asiainjärjestelmä, jonka alaisuudessa se elää, on ennustetussa ”lopun ajassa”. Kuluneet kuusikymmentä vuotta on ”taivasten valtakuntaa”, ”Jumalan valtakuntaa”, julistettu maailman kaikilla kolkilla ahdingossa olevan ihmiskunnan ”ainoana toivona”. Mutta ihmiskunnan suuri enemmistö ei usko tähän jumalalliseen parannuskeinoon. Ihmiset eivät yleensä halua sitä. He ovat siihen kansaan kuuluvien kaltaisia, joka 1 900 vuotta sitten ei halunnut ”taivasten valtakuntaa”, kun sitä heille tarjottiin. Siitä, että he hylkäsivät tämän voimassa olevan tarjouksen, ei seurannut hyvää heidän kansalleen. Heidän kansallisen kokemuksensa valossa ”taivasten valtakunnan” hylkäämisestä ei nykyään tule olemaan mitään hyötyä niille, jotka pitävät ihmisten suunnitelmia ja järjestelyjä parempina kuin tätä vaikeuksissa olevan maailmamme ”ainoaa toivoa”. – Dan. 12:4; Matt. 3:1, 2; 4:17; Mark. 1:14, 15; Luuk. 6:20.
2. Milloin, missä ja keille ”taivasten valtakuntaa” alettiin saarnata, ja mille kansalle se piti antaa?
2 Kauan sitten Rooman valtakunta hallitsi vasta ensimmäistä vuosisataansa Lähi-itää, kun siellä alettiin julistaa ”taivasten valtakuntaa”, ”Jumalan valtakuntaa”. Meidän ajanlaskumme vuosi 33 oli sen julistamisen neljäs vuosi. Tämä valtakunta aiheutti kiihkeää keskustelua juutalaisessa Jerusalemin kaupungissa. Siitä väiteltiin jopa tuon pyhän kaupungin maailmankuulussa temppelissä. Erään väittelyn aikana Valtakunnan hyvän uutisen huomattavin Julistaja sanoi monille kuulijoilleen, joiden joukossa oli ylipappeja ja miehiä fariseusten lahkosta: ”Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä.” (Matt. 21:43–46) Näiden sanojen mukaan Jumalan valtakunta piti silloin pian ottaa pois heidän kansaltaan ja antaa vasta muodostetulle kansalle, joka tuottaisi sellaista hedelmää, joka ilmaisi, että sitä hallitsi Jumalan valtakunta. Puhujan sanat kävivät toteen, sillä tähän päivään mennessä tuolla kerran suositulla kansalla ei ole ollut Jumalan valtakuntaa.
3. Miten puhuja aloitti vertauksen, joka liittyy hänen profeetallisiin sanoihinsa?
3 Mikä oli syynä siihen, että niin kävi? Noiden profeetallisten sanojen esittäjä valaisi asiaa edelleen kertomalla jälleen yhden vertauksistaan, jotka olivat täynnä merkitystä. Mies, joka kuuli sen, kirjoitti sen muistiin meitä varten, ja hän aloittaa tämän kertomuksen sanomalla: ”Jeesus rupesi taas puhumaan heille vertauksilla ja sanoi: ’Taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka laittoi häät pojallensa. Ja hän lähetti palvelijansa kutsumaan häihin kutsuvieraita [kutsuttuja, Um], mutta nämä eivät tahtoneet tulla.’” – Matt. 22:1–3.
4. Mikä osoittaa, ketä Jeesuksen vertauksen ”kuningas” kuvasi?
4 Tämän vertauksen päähenkilö oli ”kuningas”. Kenestä hän sitten oli vertaus? Hän kuvasi itse Jumalaa, sillä koko vertauksellinen esitys alkoi sanoilla: ”Taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen”, joka ryhtyi tiettyyn toimintaan, mikä aiheutti tietyn vastavaikutuksen. Ilmaisu ”taivasten valtakunta” merkitsee samaa kuin ”Jumalan valtakunta”, sillä Jumala hallitsee ylimpänä näkymättömissä henkitaivaissa. Esimerkiksi Babylonian muinainen hallitsija alistettiin nöyryyttävään kokemukseen tätä ilmoitettua tarkoitusta varten: ”Kunnes tulet tuntemaan, että Korkein hallitsee ihmisten valtakuntaa ja antaa sen, kenelle hän tahtoo. . . . niin pian kuin tulet tuntemaan, että valta on taivaan.” (Dan. 4:22, 23) Jeesus tarkoitti Jumalaa, kun hän sanoi Jerusalemista: ”Älkää . . . vannoko . . . Jerusalemin kautta, sillä se on suuren Kuninkaan kaupunki.” Tätä taivaallista Kuningasta Jeesus opetti opetuslapsiaan rukoilemaan sanoen: ”Tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa.” – Matt. 5:34, 35; 6:9, 10.
5. Kuka on ”poika”, jolle taivaallinen Kuningas laittaa ”häät”, ja mikä todistaa sen?
5 Jeesuksen vertauksessa sanotaan, että kuninkaalla on poika. Taivaallisella Kuninkaalla, Jumalalla, on kuitenkin satoja miljoonia henkipoikia, joita kutsutaan Raamatun mukaan ”Jumalan pojiksi”. (Job 38:7; Dan. 7:9, 10) Ketä näistä monista pojista tarkoitetaan Jeesuksen vertauksessa? Jumalan taivaallisen perheen huomattavinta Poikaa. Tälle pojalle taivaallinen Kuningas laittaa ”häät”, ja Pyhä Raamattu osoittaa, että tämä poika on vertauksen esittäjä, itse Jeesus Kristus. Johannes Kastaja, joka kastoi Jeesuksen, sanoi tarkoittaen kastettua Jeesusta: ”En minä ole Kristus, vaan minä olen hänen edellänsä lähetetty. Jolla on morsian, se on ylkä; mutta yljän ystävä, joka seisoo ja kuuntelee häntä, iloitsee suuresti yljän äänestä. Tämä minun iloni on nyt tullut täydelliseksi.” (Joh. 3:28, 29) Eräässä toisessa vertauksessa Jeesus tarkoitti itseään, kun hän sanoi: ”Silloin on taivasten valtakunta oleva kymmenen neitsyen kaltainen, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät ylkää vastaan.” – Matt. 25:1; 9:15.
6, 7. a) Kuka on taivaallisen Kuninkaan Pojan ”morsian”? b) Mihin Ef. 5:23–32 vertaa Jeesuksen Kristuksen ja hänen seurakuntansa välistä suhdetta?
6 Niin kuin kuka tahansa ylkä eli sulhanen Jeesus on varmaan tuntenut suurta mielihyvää, kun hän on ajatellut tätä ”morsianta” tai kun hän on puhunut tästä ”morsiamesta”, jonka Kuningas, hänen taivaallinen Isänsä, antaisi hänelle. ”Morsian” ei tietenkään ole yksityinen henkilö, joku yksityinen Jeesuksen Kristuksen opetuslapsi. Kysymyksessä on päinvastoin yhteisö eli kollektiivinen persoona, hänen uskollisten voideltujen opetuslastensa koko joukko eli seurakunta. Tämän ei pitäisi vaikuttaa oudolta. Raamatun profetioissa verrataan muinaista Israelin kansaa Jehova Jumalan vaimoon, koska kansa ikään kuin astui aviosuhteeseen Hänen kanssaan hyväksymällä lakiliiton, jonka profeetta Mooses välitti Siinainvuorella Arabiassa. (Jes. 54:5; Jer. 3:14; 31:31, 32) Samoin Jumalan Pojan ja hänen voidellun seurakuntansa välistä suhdetta verrataan miehen ja vaimon väliseen suhteeseen, kuten luemme:
7 ”Mies on vaimon pää, niinkuin myös Kristus on seurakunnan pää, hän, ruumiin vapahtaja. Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä. Tämä salaisuus on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa.” – Ef. 5:23, 25, 32.
8. Missä ja miten taivaallisen Kuninkaan Pojan ja hänen ’morsiamensa’ avioliitto saatetaan täydelliseksi?
8 Kuninkaan Pojan ja hänen kuvaannollisen ’morsiamensa’ avioliitto saatetaan täydelliseksi siten, että Jeesus Kristus ja hänen uskollinen seurakuntansa yhdistetään henkitaivaissa ”taivasten valtakunnan” yhteydessä. Tämän voidellun seurakunnan jäsenten täytyy olla kihlatun neitsyen tavoin uskollisia Jeesukselle Kristukselle kuolemaansa asti. Palkaksi maallisen vaelluksensa loppuun saakka säilyttämästään neitseellisestä uskollisuudesta heidät herätetään kuolleista olemaan hänen taivaallinen ’morsiamensa’, hänen morsian-seurakuntansa, ikuisesti Taivaallisen Isän ja Kuninkaan talossa. – 2. Kor. 11:2, 3.
”HÄIHIN KUTSUTUT”
9. Mikä suhde Jeesuksen vertauksessa ”häihin” kutsutuilla oli kuninkaaseen, ja mitä heidän myönteinen toimintansa kutsun suhteen olisi ilmaissut?
9 Kutsun saaminen kuninkaan pojan häihin oli suuri suosionosoitus kuninkaalta. Hänen kutsumansa olivat niitä, joiden kuningas hän oli. He olivat hänen alamaisiaan. Hän tunsi heidät nimeltä. Hän tiesi, missä he asuivat hänen valta-alueellaan, ja siksi hän voi lähettää palvelijansa sinne, missä he asuivat, ilmoittamaan heille, kun juhlat, joihin heidät oli jo kutsuttu, olivat valmiina. Kutsuttujen myönteinen toiminta silloin, kun he saivat ilmoituksen, että juhlat olivat valmiina, olisi ilmaissut asiaankuuluvaa kunnioitusta heidän kuningastaan kohtaan. Keitä sitten ”häihin kutsutut” Jeesuksen vertauksessa kuvasivat?
10. Minkä kansan Kuningas Jehova Jumala oli vertauksen esittämisen aikaan ja minkä järjestelyn välityksellä?
10 Koska kuningas kuvaa Jehova Jumalaa, niin keitä sitten olivat ne, joiden kuningas Hän siihen aikaan oli? Keille Jeesus sanoi: ”Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä”? Juutalaiselle kansalle. Vuonna 1513 eaa. Jehova Jumala oli ottanut tähän kansaan kuuluvat liittoon kanssaan profeettansa Mooseksen toimiessa välittäjänä Siinainvuorella. He astuivat halukkaasti tähän liittoon pitääkseen sen lakikokoelman, jonka peruslait olivat kuuluisat kymmenen käskyä. (2. Moos. 19:1–24:8) Erikoisesti tämän liittojärjestelyn välityksellä Jehovasta tuli tämän kansan taivaallinen Kuningas, mikä merkitsi, että kansaan kuuluvat olivat nyt Hänelle alamainen ”kansa”. (5. Moos. 33:5) Israelilaiset olivat jo laulaneet ylistystä Hänelle Kuninkaanaan, sen jälkeen kun hän oli vapauttanut heidät kuolemasta Punaisessameressä, sillä he olivat laulaneet: ”Herra [Jehova, Um] on kuningas aina ja iankaikkisesti.” – 2. Moos. 15:18.
11, 12. a) Miten Israelin kansasta oli tullut Jumalan nimikkokansa? b) Miten Jumala voi lähettää sille kutsun sen kansallisella nimellä?
11 Tällä taivaallisella Kuninkaalla on nimi – Jehova – ja kun Israelin kansa saatettiin hänen kanssaan, Jumalansa kanssa, lakiliittoon, siitä tuli hänen nimikkokansansa. Kansa oli otettu hänen nimiinsä. Välittäjä Mooses sanoi Israelin liittokansalle: ”Herra [Jehova, Um] korottaa sinut hänelle pyhitetyksi kansaksi, niinkuin hän valalla vannoen on sinulle luvannut, jos sinä noudatat Herran, sinun Jumalasi, käskyjä ja vaellat hänen teitänsä. Ja kaikki kansat maan päällä näkevät, että Herra [Jehova, Um] on ottanut sinut nimiinsä; ja he pelkäävät sinua.” (5. Moos. 28:9, 10) Jehova sanoi tälle valitulle kansalle profeettansa Aamoksen suulla: ”Ainoastaan teidät minä olen valinnut [tuntenut, Um] kaikista maan sukukunnista.” (Aam. 3:2) Ei ainoastaan kansaa tunnistettu Hänen nimellään, vaan myös Hän tunsi kansan nimeltä.
12 Hän sanoi sille profeetta Jesajan suulla: ”Mutta nyt, näin sanoo Herra [Jehova, Um], joka loi sinut, Jaakob, joka valmisti sinut, Israel: Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun.” (Jes. 43:1) Jos Hän siis halusi lähettää sille kutsun tai esittää sille aina voimassa olevan kutsun, Hän voi esittää sen kansan nimellä.
13. Mistä taivaallinen Kuningas tiesi ”häihin kutsuttujen” osoitteen, ja kenen syntymä osoitti tämän asian?
13 Jeesuksen vertauksen kuningas tiesi niiden osoitteet, jotka hän oli kutsunut häihin. Samoin Jehova tiesi valitun kansansa, kutsumansa kansan, ”osoitteen”. Hän tiesi, missä se asui. Se asui maassa, jonka Hän oli luvannut sen esi-isille, Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille, ja maassa, johon Hän oli uskollisesti tuonut sen. Senkin jälkeen, kun se oli ollut pakkosiirtolaisuudessa Babylonian maassa, Jehova oli ennallistanut sen samaan maahan. Jehova Kuningas ei lähettänyt Poikaansa Jeesusta väärään paikkaan, kun Hän lähetti hänet siihen maahan. Ei ollut erehdys eikä sattuma, että Jeesus, Aabrahamin ja kuningas Daavidin Jälkeläinen, syntyi Beetlehemin kaupungissa Juudean provinssissa syksyllä vuonna 2 eaa. Jehova, Kuningas, oli satoja vuosia etukäteen ennustanut profeettansa Miikan kautta, missä tämä ihmeellinen syntymä tapahtuisi. – Miika 5:1.
14. Annettiinko ”kutsutuille” alkuperäinen kutsu vasta silloin, kun sanansaattajat toivat ilmoituksen, vai mikä suhde ilmoituksella oli kutsuun?
14 Jeesuksen vertauksen täyttymyksessä Jehova, Kuningas, tiesi ”häihin kutsuttujen” osoitteet eli asuinpaikat. Siksi hän luonnollisesti tiesi, mihin lähettää sanansaattajansa ilmoittamaan oikeaan aikaan, että häät, joihin heidät oli jo kutsuttu, olivat valmiit ja että heidän oli aika tulla niihin tuntien hyvää ruokahalua. Kutsua juhlaan ei esitetty heille vasta silloin, kun sanansaattajat tulivat heidän kotiinsa ilmoittamaan heille, että juhlat olivat nyt valmiina ja että heidän piti tulla heti. Tämä kutsu oli vain lisäkutsu, ei alkuperäinen. Milloin ja millä tavalla heidät sitten oli jo ’kutsuttu’ eli milloin ja miten alkuperäinen kutsu oli annettu?
15. a) Minä vuonna kutsu ”häihin” esitettiin ja keille? b) Mihin kutsu silloin sisältyi, ja mitkä olivat ehdot?
15 Se tapahtui vuonna 1513 eaa., kun Jumala, Kuningas, toimi siten, että hän saattoi Israelin kansan lakiliittoon Mooseksen toimiessa välittäjänä. Ensimmäinen ’kutsu’ esitettiin Israelille kansana, ei yksilöinä, sillä kansa eivätkä yksityiset jäsenet olisi olemassa siihen saakka, kun Kuninkaan ”häät” valmistettaisiin ja olisivat valmiit pidettäviksi. Alkuperäinen ’kutsu’ Israelin kansalle sisältyi Jumalan ehtoihin, jotka ilmaisivat, mikä hyöty Israelin kansalle koituisi siitä, että se astuisi Jehova Jumalan kanssa lakiliittoon ja pitäisi liiton. Kun Jumala ehdotti liittoa Israelille Siinainvuorella, hän käski Mooseksen sanoa: ”Jos te nyt kuulette minun ääntäni ja pidätte minun liittoni, niin te olette minun omaisuuteni ennen kaikkia muita kansoja; sillä koko maa on minun. Ja te olette minulle pappisvaltakunta ja pyhä kansa.” – 2. Moos. 19:1–6.
16. a) Millä perusteella lakiliitto solmittiin Israelin kansan kanssa ja miten? b) Keille ja aina mihin saakka sekä tuohon liittoon sisältyvät velvoitukset että kutsu ulottuivat?
16 Israelin kansan eteen asetettiin täten Valtakunnan odote, sille annettiin tilaisuus, oikeastaan kutsu tulla ”pappisvaltakunnaksi”. Sellainen pappisvaltakunta toimisi Jumalan palvelijana koko muun ihmiskunnan hyödyksi. Israelin kansa hyväksyi tämän taivaalliselta Kuninkaaltaan tulevan kutsun hyväksymällä Hänen ehdotuksensa ja sanomalla: ”Kaiken, mitä Herra [Jehova, Um] on puhunut, me teemme.” Niin Jumala Kuningas solmi Israelin kansan kanssa lakiliiton, joka vahvistettiin uhreilla, jotka välittäjä Mooses pani toimeen. (2. Moos. 19:7, 8; 24:1–12) Sekä Mooseksen välityksellä tehdyn lakiliiton velvoitukset että myös kutsu tulla ”pappisvaltakunnaksi” ulottuivat liiton tehneiden israelilaisten luonnollisille jälkeläisille aina ajanlaskumme ensimmäiselle vuosisadalle asti. (Room. 9:4, 5; Apt. 3:25, 26) Koska nuo ensimmäisen vuosisadan luonnolliset jälkeläiset olivat ’kutsuttu’ kansa, Jumala, Kuningas, toimi liittonsa ehtojen mukaisesti herättäessään Johannes Kastajan ja lähettäessään hänet saarnaamaan Israelin kansalle: ”Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.” – Matt. 3:1, 2.
17. a) Miten kuninkaan pojalle järjestetyt ”häät” liittyvät valtakuntaan? b) Missä tehtävässä ne, jotka muodostavat Iankaikkisen isän ”morsiamen”, tulevat edelleen palvelemaan?
17 Miten sitten ”pappisvaltakunta” liittyy häihin, jotka kuningas järjesti pojalleen? Sen, että nämä kaksi asiaa liittyvät toisiinsa, Jeesus Kristus itse osoitti esittelemällä vertauksensa näillä sanoilla: ”Taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka laittoi häät pojallensa.” (Matt. 22:1, 2) ”Morsiamesta”, jonka kanssa kuninkaan poika solmisi avioliiton, tulisi luonnollisesti prinssin puoliso ja tavallisesti tulevaisuudessa kuningatar. Vastaavasti ”morsian”, jonka Jumala, Kuningas, antaa avioon Pojalleen Jeesukselle Kristukselle, on hänen uskollisten opetuslastensa voideltu seurakunta. Taivaissa nämä uskolliset voidellut opetuslapset tulevat olemaan enemmän kuin ”morsian” Jeesukselle Kristukselle, joka on tuleva lunastetun ihmissuvun ”Iankaikkiseksi isäksi”. Heistä tulee myös taivaallisen Ylkänsä perijätovereita Valtakunnassa, jonka Jumala, Kuningas, antaa Pojalleen Jeesukselle Kristukselle ja joka hallitsee koko ihmiskuntaa.
18. Miten Jeesus piti Valtakunnan toivon opetuslastensa edessä vuorisaarnassaan ja viimeisenä pääsiäisenään?
18 Jeesus Kristus piti alinomaa tätä Valtakunnan toivoa tosi opetuslastensa edessä. Vuorisaarnassaan hän sanoi heille: ”Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta. . . . Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.” (Matt. 5:3, 10; 6:32, 33) Ja kun Jeesus oli viimeisen pääsiäisillan uskollisten opetuslastensa kanssa ja sen jälkeen kun hän oli asettanut Herran illallisen, hän sanoi heille: ”Te olette pysyneet minun kanssani minun kiusauksissani; ja minä säädän teille, niinkuin minun Isäni on minulle säätänyt, kuninkaallisen vallan, niin että te saatte syödä ja juoda minun pöydässäni minun valtakunnassani ja istua valtaistuimilla ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa.” – Luuk. 22:23–30.
19. Kuinka toteutuu se, ettei kuninkaallinen Poika jää ilman valtakuntaa, ja miten morsian-seurakunta osallistuu siihen hänen kanssaan?
19 Jeesuksen Kristuksen morsian-seurakunnan on siis määrä olla osallinen hänen kanssaan, koska siihen kuuluvat ovat hänen perijätovereitaan taivaallisessa valtakunnassa ja hän on heidän Ylkänään heidän päänsä. Hän on oleva muinaisen Melkisedekin kaltainen Hallitsija. Melkisedek oli sekä Saalemin kuningas että Korkeimman Jumalan pappi, siis kuningas-pappi. (1. Moos. 14:18–20; Ps. 110:1–4; Hepr. 5:5, 6; 6:20–7:28) Jeesus Kristus palvelee Jehovan Ylimmäisenä Pappina, ja Kristuksen morsian-seurakunta varaa alipapit. Tällä tavalla todellisesta kristillisestä seurakunnasta tulee ”pappisvaltakunta”. Tälle seurakunnalle apostoli Pietari kirjoitti sanoen: ”Te olette ’valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja’, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa.” (1. Piet. 2:9) Näin ollen Jeesus Kristus, Jumalan Poika, ei jää kuninkaallisena Poikana ilman valtakuntaa, vaan Jumala, Kuningas, antaa Pojalle erikoisvaltakunnan hallitsemaan koko ihmiskuntaa, ja hänen morsian-luokkansa osallistuu tähän messiaaniseen Valtakuntaan hänen kanssaan. – Room. 8:16, 17.
”HÄIHIN KUTSUTTUJEN” ASENNE
20. a) Mikä kysymys heräsi siitä sukupolvesta, jolle ilmoitettiin, että se voisi tulla häihin? b) Mikä kysymys herää sen suhteen, kuinka monet ilmaisisivat myönteistä vastakaikua?
20 Koska Israelin kansa otettiin Mooseksen välityksellä tehtyyn lakiliittoon, sille tarjottiin suurenmoinen etu ja ’kutsu’. Jumalansa Jehovan, Kuninkaan, järjestämien ”häiden” suhteen se oli ”kutsuttujen” muodostama kansa. Mutta sen tulemiseen ”pappisvaltakunnaksi” liittyi ehtoja. Sen tähden herää kysymys: Mikä olisi kansan asenne, kun sille ilmoitettaisiin, että se oli sukupolvi, jota suosittiin tilaisuudella noudattaa nyt Kuninkaansa kutsua ja saapua hääjuhliin? Ilmaisisiko niin moni yksilö kansasta myönteistä vastakaikua kuin häähuoneessa oli paikkoja eli sijoja? Tilaisuus oli avoinna monelle, koska vertaus osoittaa, että kuningas kutsui monia ja että siellä oli monta leposohvaa, joilla kutsuvieraat voivat olla pitkällään juhlapöydän ääressä.
21. Milloin taivaallinen Kuningas alkoi lähettää ”palvelijoitaan” ilmoittamaan ”kutsutuille”, että juhlat olivat valmiit?
21 Milloin Jumala, Kuningas, vertauksen täyttymyksessä lähetti ”palvelijansa” ilmoittamaan ”kutsutuille”, että ”häiden” aika oli tullut ja että heidän piti tulla heti? Se tapahtui sen jälkeen, kun Jeesus oli kastettu vedessä ja hänet oli voideltu Jumalan pyhällä hengellä, jotta hän olisi tullut Kristukseksi, voidelluksi olemaan messiaaninen Kuningas. Kun Jeesus Kristus palasi vietettyään neljäkymmentä päivää Juudean erämaassa, Johannes Kastaja viittasi häneen ja sanoi kuulijoilleen: ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” Johannes ei ainoastaan ilmaissut Jeesusta kuvaannolliseksi Karitsaksi, joka oli määrä uhrata ihmismaailman pelastamiseksi synnin rangaistuksesta, vaan myös todisti, että Jeesus Kristus oli Jumalan Poika. Pian tämän jälkeen voideltu Jeesus aloitti opetustyönsä muutamien kanssa, jotka alkoivat seurata häntä, Messiasta. Yksi heistä, nimeltä Andreas, tapasi veljensä Simonin ja sanoi hänelle: ”’Me olemme löytäneet Messiaan’, se on käännettynä: Kristus.” (Joh. 1:26–2:2) Näin Jeesus alkoi muodostaa opetuslasten joukkoa.
22. Kuinka pitkä ensimmäisen ilmoituksen antamisaika oli, ja keille ilmoitus silloin annettiin?
22 Jeesus Kristus ei ainoastaan opettanut ja saarnannut Jumalan messiaanista valtakuntaa, vaan hän lähetti myös juutalaiset opetuslapsensa saarnaamaan kanssaan: ”Taivasten valtakunta on tullut lähelle.” (Matt. 10:1–7; Luuk. 9:1–6; 10:1–9) Tällä tavoin taivaallinen Kuningas, Jehova Jumala, lähetti lakiliiton alaisuudessa olevat ”palvelijansa” antamaan ensimmäistä ilmoitusta. Se jatkui vuoden 29 syksystä vuoden 33 kevääseen eli noin kolme ja puoli vuotta. Nämä ”palvelijat” lähetettiin vain ”kutsuttujen” luo, toisin sanoen, juutalaisen kansan luo, joka oli Mooseksen välityksellä tehdyn lakiliiton alaisuudessa, liiton, joka soi tilaisuuden tulla ”pappisvaltakunnaksi”. Tunnistaen ”kutsutut” Jeesus sanoi opetuslapsille, jotka hän lähetti ilmoittamaan, että aika oli tullut: ”Älköön tienne viekö pakanain luokse, älkääkä menkö mihinkään samarialaisten kaupunkiin, vaan menkää ennemmin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö.” Ja itsestään Jeesus sanoi: ”Minua ei ole lähetetty muitten kuin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö.” – Matt. 10:5, 6; 15:24.
23. Miten Jeesus osoitti, että se oli oikea aika ensimmäiselle ilmoitukselle, mutta miten hänen vertauksensa osoitti kutsuttujen asenteen?
23 Se oli oikea aika tälle ensimmäiselle ilmoitustyölle. Jeesus muistutti ”Israelin huonetta” tästä Jumalan ajoituksesta, kun hän sanoi juutalaisille: ”Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi.” (Mark. 1:15) Mutta johtiko se, että taivaallisen Kuninkaan ”palvelijat” saarnasivat koko kansan keskuudessa, siihen, että kansa katui ja kääntyi ja hyväksyi Kuninkaan Pojan kuninkaalliseksi Messiaaksi? Melkein tämän ensimmäisen ilmoituskutsun lopulla Jeesus kuvaili, miten tämä ensimmäinen kutsu oli otettu vastaan. Hän sanoi vertauksessaan edelleen: ”Mutta nämä eivät tahtoneet.”
24. Kuinka itsepintaista ”kutsuttujen” haluttomuus oli, ja mihin tapahtumaan ensimmäinen ilmoitus päättyi?
24 Kansa ei tosiaankaan kääntynyt eikä hyväksynyt Kuninkaan Poikaa Jeesusta Kristusta Messiaaksi, jota odottivat kuninkaalliset ”häät”. Heidän haluttomuutensa oli niin itsepintaista, että he taivuttivat roomalaisen maaherran Pontius Pilatuksen surmauttamaan hänet vuoden 33 pääsiäispäivänä. Täten Jeesus kuoli ”Jumalan Karitsana, joka ottaa pois maailman synnin”. (Joh. 1:29, 36) Hänen kuolemansa täydellisenä ihmisuhrina oli määrä tuottaa pysyvää hyötyä Kuninkaan todellisiin ”häihin” ”kutsutuille”. Mutta tämä uhrikuolema lopetti Jeesuksen Kristuksen suoranaisen, henkilökohtaisen osallistumisen ilmoitustyöhön. Tällä tavoin ”kutsutuille” esitetty ensimmäinen ilmoitus päättyi.
25. a) Miksi Jumalan tarkoitus häiden suhteen ei silloin epäonnistunut? b) Miksi Jumala tunnusti yhä alun perin ”kutsutut” lakiliiton mukaan?
25 Entä sitten? Oliko koko Kuninkaan pojan ”häiden” valmistelu turhaa? Olivatko ”häät” nyt tuomitut epäonnistumaan? Eivät Jumalan, Kuninkaan, tarkoituksen mukaisesti. Kaikkivaltias Jumala herätti uskollisen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kuolleista ja korotti hänet kuninkaanistuimelle oikealle puolelleen taivaissa. (Apt. 2:32–36; Ps. 110:1, 2; Matt. 22:41–45) Jumalan läsnäolossa ylösnoussut Jeesus esitti ihmisuhrinsa arvon Jumalan Karitsana, ja tämä saattoi loppuunsa Mooseksen välityksellä tehdyn lakiliiton ja sen ihmistä alemmat eläinuhrit. Vaikka lakiliitto oli näin kumottu ja uusi liitto perustettu Jeesuksen Kristuksen ollessa Välittäjänä, Jehova Jumala, Kuningas, tunnusti yhä armollisesti ”häihin kutsutut” lakiliiton mukaan. Hän menetteli siten siksi, että he olivat luonnollisen periytymisen mukaan ”Israelin huone” ja uskollisen patriarkan Aabrahamin, Jumalan ystävän, luonnollisia, lihallisia jälkeläisiä. – Dan. 9:24, 27.
TOINEN ILMOITUS ”KUTSUTUILLE”
26. Miten ylösnoussut Jeesus osoitti, että kutsutuille annettaisiin vielä toinen ilmoitus, niin että he voisivat yksin täyttää paikat?
26 Jehova Jumalalla, Kuninkaalla, oli syytä olla hyvin närkästynyt ”kutsuttujen” kansaan, mutta hän antoi kansalle vielä tilaisuuden yksin täyttää kaikki paikat ”häissä”, jotka hänellä oli tarkoitus laittaa ”pojallensa”. Hän lähetti heille toisen, mutta viimeisen ilmoituksen. Jeesus Kristus osoitti tätä laajennettua Jumalan armoa kutsutuille, kun hän sanoi opetuslapsilleen juuri ennen taivaaseen nousemistaan: ”Kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja [vasta sen jälkeen] Samariassa ja aina maan ääriin saakka.” – Apt. 1:8.
27. Miten Jeesus esitti vertauksessaan sen, kuinka kutsutut suhtautuisivat toiseen ilmoitukseen?
27 Sen, miten kansa yleensä suhtautuisi tähän toiseen ilmoitukseen, Jeesus ennusti vertauksessaan, kun hän sanoi: ”Vielä hän [kuningas] lähetti toisia palvelijoita lausuen: ’Sanokaa kutsutuille: Katso, minä olen valmistanut ateriani, minun härkäni ja syöttilääni ovat teurastetut, ja kaikki on valmiina; tulkaa häihin’. Mutta he eivät siitä välittäneet, vaan menivät pois, mikä pellolleen, mikä kaupoilleen; ja toiset ottivat kiinni hänen palvelijansa, pitelivät pahoin ja tappoivat.” – Matt. 22:4–6.
28. Milloin toinen ilmoitus alkoi, ja mikä juutalaisen korkeimman oikeuden syytös osoittaa, että kutsuttujen kansa sai ilmoituksen?
28 Tämä osa Jeesuksen vertauksesta alkoi vuoden 33 helluntaipäivänä, kun pyhä henki vuodatettiin Jeesuksen odottaviin opetuslapsiin ja he alkoivat saarnata Jumalan messiaanisen valtakunnan hyvää uutista Jerusalemissa juutalaisille ja ympärileikatuille juutalaisuuteen kääntyneille. Sitä, kuinka monta sataa tuhatta juhlijaa eri osista maata Jerusalemissa oli, henkeytetty kertomus ei sano. Tuhannet juhlijat alkoivat kuulla hyvää uutista ylösnousseesta Jeesuksesta Messiaasta. Ennen pitkää juutalainen korkein oikeus sanoi Jeesuksen Kristuksen kahdelletoista apostolille: ”Katso, te olette täyttäneet Jerusalemin opetuksellanne ja tahdotte saattaa meidän päällemme tuon miehen veren.” (Apt. 5:27, 28) Ei ole epäilystäkään siitä, että ”kutsuttujen” kansa sai ilmoituksen, nyt toisen kerran.
29. Miten kutsutut suhtautuivat kuninkaan toiseen ilmoitukseen, ja miten todeksi historialliset muistiinmerkinnät osoittavat Jeesuksen vertauksen tässä suhteessa?
29 Miten kansa yleensä suhtautui taivaallisen Kuninkaan toiseen muistutukseen siitä, että kansaan kuuluvat oli kutsuttu nyt valmiisiin ”häihin”? Se loukkasi Kuningasta ja halveksi hänen avioliittoon menevää Poikaansa osoittamalla enemmän henkilökohtaista kiinnostusta aineellisia harrastuksiaan kohtaan kuin Kuninkaan kunnioittamista kohtaan saapumalla Hänen Poikansa häihin! Se jopa ryhtyi hänen tottelevaisten ”palvelijoittensa”, Jumalan messiaanisen valtakunnan hyvän uutisen kristittyjen saarnaajien, suoranaiseen murhaamiseen. Apostolien tekojen kirjan luvuista 3–9 voit lukea historiallisen kertomuksen siitä, miten tosi Jeesuksen profeetallinen vertaus tässä suhteessa oli.
30, 31. a) Milloin toinen ilmoitus päättyi? b) Mitä kuningas teki vertauksessa, kun hänen antamansa toinen ilmoitus oli hylätty?
30 Kun siis toisen ilmoituksen vieminen kutsutuille päättyi, sen täytyi päättyä ennustuksen mukaan. Se tapahtui vuonna 36, kolme ja puoli vuotta Jerusalemissa tapahtuneen Jeesuksen Kristuksen marttyyrikuoleman jälkeen. Miten se tapahtui? Jeesuksen vertaus kuvasi sen. Viitaten rangaistukseen, joka oli tuleva ”kutsuttujen” kansalle siksi, että se uskottomasti hylkäsi taivaallisen Kuninkaansa kutsun, Jeesus sanoi:
31 ”Mutta kuningas vihastui ja lähetti sotajoukkonsa ja tuhosi nuo murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa. Sitten hän sanoi palvelijoillensa: ’Häät ovat valmistetut, mutta kutsutut eivät olleet arvollisia. Menkää siis teiden risteyksiin ja kutsukaa häihin, keitä tapaatte.’ Ja palvelijat menivät ulos teille ja kokosivat kaikki, keitä vain tapasivat, sekä pahat että hyvät, ja häähuone tuli täyteen pöytävieraita.” – Matt. 22:7–10.
32. Merkitseekö Jeesuksen vertauksen sanajärjestys, ettei kuningas tehnyt lisää hääjärjestelyjä, ennen kuin hän oli antanut ”kutsuttujen” kaupungin tuhoutua?
32 Siitä sanajärjestyksestä, missä Jeesus esittää edellä olevat vertauksen yksityiskohdat, meidän ei tule ymmärtää, että ennen kuin kuningas kiinnitti lisähuomiota häihin, hän määräsi sotajoukkonsa palvelukseen ja lähetti ne sitä kaupunkia vastaan, jossa arvostamattomat ”kutsutut” asuivat ja ”tuhosi nuo murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa”. Muutoin se olisi merkinnyt, että taivaallinen Kuningas, Jehova Jumala, ei lähettänyt palvelijoitaan kokoamaan ihmisiä valikoimatta häihin ennen kuin vasta vuoden 70 loppupuolella, sillä tuon vuoden kesällä roomalaiset keisari Vespasianuksen pojan kenraali Tituksen johdolla hävittivät Jerusalemin maan tasalle. Silloin tosiaan nuo ”murhamiehet” tuhottiin. Kuten Flavius Josephus kertoo, 1 100 000 juutalaista sai surmansa Jerusalemin piirityksessä ja tuhossa ja 97 000 vietiin pois vankeina orjuuteen. – Luuk. 21:20–24; 19:41–44.
[Kokosivun kuva s. 128]
Vertauksessa kuninkaasta, joka laittoi häät, Jeesus osoitti, että jotkut, jotka luulevat menevänsä taivaaseen, eivät tule menemään sinne