12. luku
Messiaan kirkastaminen
1. Mitä Jehova henkeytti profeetta Jesajan (53:7–12) sanomaan siitä, minkä tulisi edeltää Messiaan kirkastamista?
KÄRSIMISEN täytyy tulla ennen kirkastamista. Jumalan messiaaninen ”palvelija” oli kokeva sen. Kun Jumala ennusti, että tämä oli Messiasta koskeva Jumalan tarkoitus, hän henkeytti profeettansa Jesajan sanomaan 8. vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua:
”Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut. . . . Sentähden minä jaan hänelle osan suurten joukossa, ja väkevien kanssa hän saalista jakaa; sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan, ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta.” – Jes. 53:7–12; Apt. 8:32–35.
2. Mitä sanomaa Jeesus ryhtyi saarnaamaan kuultuaan Johanneksen vangitsemisesta?
2 Jopa Messiaan edelläkävijän oli pakko kärsiä siksi, että hän oli uskollinen Jumalan laille. Sen jälkeen kun hän oli ohjannut monia kastettuja opetuslapsia Jeesuksen luo, Galilean aluehallitsija Herodes Antipas, Herodes Suuren poika, vangitsi hänet, ja myöhemmin, Herodeksen syntymäpäiväjuhlien aikana, hänet mestattiin. (Matt. 14:1–12) Sen jälkeen kun Jeesus oli kuullut Johanneksen pidättämisestä ja vangitsemisesta, hän ryhtyi esittämään Johanneksen sanomaa: ”Siitä lähtien Jeesus rupesi saarnaamaan ja sanomaan: ’Tehkää parannus [Katukaa, Um], sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle’.” – Matt. 4:12–17.
3. Mitä Mooses mieluummin halusi, minkä vuoksi hän kärsikin, ja miten Jeesuksen kokemuksen tulisi vastata sitä?
3 Johannes Kastajan tavoin Jeesuskaan ei saarnannut makkabealaisten maallista valtakuntaa, jonka ennallistamista monet juutalaiset halusivat. Hän saarnasi ”taivasten valtakuntaa”, sen Jumalan valtakuntaa, jolla oli suhteet muinaiseen kuningas Daavidiin. Kärsiessään hän ei ollut erilainen kuin profeetta Mooses. Hepr. 11:25, 26:ssa on kirjoitettu Mooseksen vahvasta uskosta: ”Hän otti mieluummin kärsiäkseen vaivaa yhdessä Jumalan kansan kanssa kuin saadakseen synnistä lyhytaikaista nautintoa, katsoen ’Kristuksen pilkan’ suuremmaksi rikkaudeksi kuin Egyptin aarteet; sillä hän käänsi katseensa palkintoa kohti.” Koska Messiaan piti olla Mooseksen kaltainen profeetta ja Mooses kärsi ennen Jehovan profeetaksi asettamistaan (voitelemistaan) ja sen jälkeen, oli vain täysin sopivaa, että Messiaan Jeesuksenkin piti kärsiä. Hänen kärsimystensä tuli todellisuudessa olla Mooseksen kärsimyksiä suuremmat. – 5. Moos. 18:15.
4. Kenen nimessä Mooses tuli kansansa luokse, ja miten tämä vastaa Jeesuksen Kristuksen tapausta?
4 Mooses lähetettiin Kaikkivaltiaan Jumalan Jehovan nimessä takaisin Egyptiin johtamaan kansaansa pois sen orjuudesta. (2. Moos. 3:13–15; 5:22, 23) Samoin kuin Mooses kohtasi vastustusta, samoin kohtasi myös hänen vastineensa ensimmäisellä vuosisadalla. Jeesus sanoi niille, jotka eivät lainkaan uskoneet häneen Jumalan lähettämänä Messiaana:
”Minä olen tullut Isäni nimessä, ja te ette ota minua vastaan; jos toinen tulee omassa nimessään, niin hänet te otatte vastaan. Kuinka te voisitte uskoa, te, jotka otatte vastaan kunniaa toinen toiseltanne, ettekä etsi sitä kunniaa, mikä tulee häneltä, joka yksin on Jumala? Älkää luulko, että minä olen syyttävä teitä Isän tykönä; teillä on syyttäjänne, Mooses, johon te panette toivonne. Sillä jos te Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte minua; sillä minusta hän on kirjoittanut. Mutta jos te ette usko hänen kirjoituksiaan, kuinka te uskoisitte minun sanojani?” – Joh. 5:43–47.
5. Miksi juutalaisten olisi tullut uskoa, että Jeesus tuli taivaallisen Isänsä nimessä, ja milloin väkijoukko ilmaisi sellaista uskoa?
5 Huomaamme, miten Jeesus vastasi niille, jotka eivät hyväksyneet häntä Messiaaksi ja jotka sanoivat hänelle: ”Kuinka kauan sinä pidät meidän mieltämme kiihdyksissä? Jos sinä olet Kristus [Mašíahh], niin sano se meille suoraan.” Jeesus pyysi, että he antaisivat hänen messiaanisten tekojensa puhua hänen puolestaan, ja hän sanoi: ”Minä olen sanonut sen teille, ja te ette usko. Ne teot, joita minä teen Isäni nimessä, ne todistavat minusta. Mutta te ette usko, sillä te ette ole minun lampaitani. Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua.” (Joh. 10:24–27) Mutta oli joitakin juutalaisia, jotka uskoivat, että Jeesus tuli taivaallisen Isänsä nimessä. Niinpä kun Jeesus aasin selässä istuen ratsasti Jerusalemiin viisi päivää ennen vuoden 33 pääsiäistä Sak. 9:9:n ennustuksen täyttymykseksi, joukko heitä tervehti häntä ja huusi: ”Hoosianna [Oi pelasta!, Um], siunattu olkoon hän, joka tulee Herran [Jehovan, Um] nimeen, Israelin kuningas!” – Joh. 12:1, 12, 13; Matt. 21:4–9; Mark. 11:7–11; Luuk. 19:35–38; Ps. 118:26.
6. Kenen nimessä Jeesus varjeli uskolliset opetuslapsensa?
6 Vietettyään pääsiäistä uskollisten opetuslastensa eli apostoliensa kanssa Jeesus lopulta pääsiäisyönä rukoili Jehovaa ja sanoi:
”Minä olen ilmoittanut sinun nimesi ihmisille, jotka sinä annoit minulle maailmasta. He olivat sinun, ja sinä annoit heidät minulle, ja he ovat ottaneet sinun sanastasi vaarin. . . . Pyhä Isä, varjele heidät nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, että he olisivat yhtä niinkuin mekin. Kun minä olin heidän kanssansa, varjelin minä heidät sinun nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, ja suojelin heitä.” – Joh. 17:6, 11, 12.
Tulemalla Jehovan nimessä Jeesus oli siis Mooseksen kaltainen profeetta.
TUNNISTETAAN MYÖS IHMETEOISTA JA ENNUSTUKSISTA
7. Miksi Mooses suoritti tunnustekoja egyptiläisten ja israelilaisten edessä, ja miten lukuisat hänen tunnustekonsa olivat Messiaan tunnustekoihin verrattuina?
7 Monien ihmetekojen välityksellä profeetta Mooses todisti sekä israelilaisille että egyptiläisille, että hän oli tullut ainoan elävän tosi Jumalan nimessä. Ne olivat Jumalan antamia ”tunnustekoja” sen todistamiseksi, että Jehova oli lähettänyt Mooseksen. (2. Moos. 4:1–30; 7:1–3; 8:22, 23; 10:1, 2; 5. Moos. 34:10, 11) Muinaiset israelilaiset eivät vaatineet Moosekselta ”merkkiä taivaasta”, ja siksi oli asiaankuulumatonta, että ajanlaskumme ensimmäisen vuosisadan israelilaiset pyysivät sellaista merkkiä Jeesukselta. (Matt. 16:1–4) Ei ole Mooseksen halventamista, kun sanotaan, että Jeesus suoritti messiaanisuutensa todistamiseksi paljon useampia ihmetekoja kuin Mooses.
8. Mikä oli Jeesuksen ensimmäinen ”tunnusteko”, ja mikä vaikutus ”tunnusteoilla” oli hänen opetuslapsiinsa ja Nikodeemukseen?
8 Jeesus ei tehnyt samaa kuin Mooses ja muuttanut vettä vereksi, mutta hän muutti veden parhaimmanlaatuiseksi viiniksi, kun varastot loppuivat kesken eräissä häissä Galilean Kaanassa. Tämä oli vain alkua sen mukaan, mitä on kirjoitettu Joh. 2:11:een: ”Tämän ensimmäisen tunnustekonsa Jeesus teki Galilean Kaanassa ja ilmoitti kirkkautensa; ja hänen opetuslapsensa uskoivat häneen.” Vuoden 30 pääsiäisestä muistiinmerkinnät kertovat: ”Kun hän oli Jerusalemissa pääsiäisenä, juhlan aikana, uskoivat monet hänen nimeensä, nähdessään hänen tunnustekonsa, jotka hän teki.” (Joh. 2:23) Esimerkiksi fariseus nimeltä Nikodeemus, joka oli juutalaisten hallitusmiehiä ja Jerusalemin sanhedrinin jäsen, kävi Jeesuksen luona yöllä ja sanoi: ”Rabbi, me tiedämme, että sinun opettajaksi tulemisesi on Jumalasta, sillä ei kukaan voi tehdä niitä tunnustekoja, joita sinä teet, ellei Jumala ole hänen kanssansa.” – Joh. 3:1, 2; 7:50, 51; 19:39, 40.
9. Millaisia Jeesuksen ihmeteot olivat laadultaan Mooseksen ihmetekoihin verrattuina?
9 Paransiko Mooses lepran eli spitaalin? Jeesus paransi Israelin maassa monia lepratautisia. Jakoiko Mooses Punaisenmeren vedet kansansa pelastamiseksi? Jeesus käveli Galileanmeren vesien päällä ja tyynnytti sen vedet vaarallisen myrskyn aikana. Neljäkymmentä vuotta israelilaiset elivät erämaassa taivaasta tulleella mannalla ja kuolivat sitten aikanaan. Jeesus tarjosi taivaasta tullutta mannaa uhratessaan oman täydellisen ihmisyytensä, jotta kaikki sitä uskossa syövät saattaisivat elää iankaikkisesti. (Joh. 6:48–51) Mooses ei koskaan parantanut kaikkia sellaisia sairauksia ja vajavaisuuksia, jotka Jeesus paransi. Mooses ei herättänyt koskaan ketään kuolleista. Jeesus herätti kuolleista useampia ihmisiä kuin profeetat Elia ja Elisa; yksi näistä kuolleista oli Betanian Lasarus, joka oli ollut kuolleena ja haudattuna neljä päivää. (Joh. 11:1–45; 12:1–9) Jopa Jeesuksen vihollisten oli myönnettävä, että hän suoritti monia tunnustekoja, sillä he sanoivat: ”Mitä me teemme, sillä tuo mies tekee paljon tunnustekoja? Jos annamme hänen näin olla, niin kaikki uskovat häneen, ja roomalaiset tulevat ja ottavat meiltä sekä maan että kansan.” – Joh. 11:46–48; 12:37.
10. Miten Pietari todisti Jeesuksen ihmeteoista sekä juutalaisille helluntaina Jerusalemissa että pakanoille Kesareassa?
10 Liioittelematta asiaa apostoli Pietari saattoikin sanoa tuhansille juutalaisille šavuot- eli viikkojuhlan päivänä vuonna 33: ”Te Israelin miehet, kuulkaa nämä sanat: Jeesuksen, Nasaretilaisen, sen miehen, josta Jumala todisti teille voimallisilla teoilla ja ihmeillä ja merkeillä, joita Jumala hänen kauttansa teki teidän keskellänne, niinkuin te itse tiedätte.” (Apt. 2:22) Muutamia vuosia myöhemmin sama Pietari mainitessaan asiaan liittyviä tosiseikkoja Kesareassa muutamille kiinnostuneille pakanoille, jotka olivat suosiollisia juutalaisille, sanoi:
”Sen sanan, joka lähtien Galileasta on levinnyt koko Juudeaan, sen kasteen jälkeen, jota Johannes saarnasi, sen te tiedätte; te tiedätte, kuinka Jumala Pyhällä Hengellä ja voimalla oli voidellut Jeesuksen Nasaretilaisen, hänet, joka vaelsi ympäri ja teki hyvää ja paransi kaikki perkeleen valtaan joutuneet; sillä Jumala oli hänen kanssansa. Ja me olemme kaiken sen todistajat, mitä hän teki juutalaisten maassa ja Jerusalemissa.” – Apt. 10:37–39.
11, 12. a) Miten Jeesus profeettana muistuttaa Moosesta? b) Mitä on sanottava Jeesuksen laajimman ennustuksen täyttymyksestä?
11 Oliko Mooses profeetta? Totta tosiaan oli! Samoin oli myös Messias Jeesus. Hän puhui monia profeetallisia vertauksia eli kuvauksia. Hän ennusti, että hänen oma apostolinsa Juudas pettäisi hänet, samoin sen, miten hänen oma kuolemansa tapahtuisi ja ketkä sen aiheuttaisivat, ja myös sen, että hänet herätettäisiin haudasta kolmantena päivänä kuolemastaan. Hän ennusti Jerusalemin tuhon, joka oli tapahtuva roomalaisten käsissä vuonna 70. Hänen laajin ennustuksensa on se, joka on merkitty muistiin Matteuksen evankeliumin lukuihin 24 ja 25, Markuksen 13. lukuun ja Luukkaan 21. lukuun. Tämä ennustus vastasi hänen opetuslastensa kysymykseen siitä, milloin Jerusalemin ja sen temppelin tuho tapahtuisi ja mikä olisi hänen messiaanisen paluunsa ja ’läsnäolonsa’ (Um; parousia) ja ”asiainjärjestelmän päättymisen tunnusmerkki” (Um).
12 Tämän ennustuksen täsmällisyyden todisteeksi jotkin ennustuksen piirteet täyttyivät sen sukupolven aikana ensimmäisellä vuosisadalla, ja vielä merkittävämpää on ollut, että samat piirteet ja muut yksityiskohdat ovat täyttyneet oman sukupolvemme aikana vuodesta 1914 lähtien, josta vuodesta lähtien on ollut sotia, ruoanpuutetta, maanjäristyksiä, ruttoa, hänen seuraajiensa vainoa sekä maailmanlaajuista ahdinkoa, ja edessäpäin on vertaansa vailla oleva ”suuri ahdistus”. – Matt. 24:21.
13. Millainen Jeesus on Moosekseen verrattuna, jos tarkastellaan ennustuksia, jotka ovat edeltäkertoneet hänestä ja jotka täyttyivät hänessä?
13 Profeetta Mooseksesta ei ollut mitään ennustuksia, jotka olisivat täyttyneet hänessä. Mutta kaikkialla Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa 1. Mooseksen kirjasta Malakiaan on satoja ennustuksia, jotka täyttyivät Jeesuksessa hänen syntymästään hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa asti sen todistamiseksi, että hän tosiaan oli Messias, ”siemen”, jota Suuri Käärme Saatana oli pistävä ”kantapäähän”. Hän kiinnitti itse opetuslastensa huomion tähän sen jälkeen, kun Jumala oli herättänyt hänet kuolleista. Luuk. 24:25–48 kertoo siitä seuraavasti:
”Niin hän sanoi heille: ’Oi, te ymmärtämättömät ja hitaat sydämeltä uskomaan kaikkea sitä, minkä profeetat ovat puhuneet! Eikö Kristuksen [Mašíahh] pitänyt tätä kärsimän ja sitten menemän kirkkauteensa?’ Ja hän alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu. . . .
”Ja hän sanoi heille: ’Tätä tarkoittivat minun sanani, kun minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne, että kaiken pitää käymän toteen, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa’. Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset. Ja hän sanoi heille: ’Niin on kirjoitettu, että Kristus [Mašíahh] oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista, ja että parannusta [katumusta, Um] syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista. Te olette tämän todistajat.’”
14. Mitä Mooses kirjoitti Israelia kohtaavista kirouksista ja rikollisen tekemisestä Jumalan kiroamaksi? Kuka silmämääränä?
14 Kolmannen Mooseksen kirjan 26. luku ja 5. Moos. 28:15–68 esittävät kaikki Mooseksen kirjoittamat kiroukset, jotka kohtaisivat Israelin kansaa, jos se ei pitäisi Jehova Jumalan kanssa tekemäänsä lakiliittoa. Mooses kirjoitti lisäksi:
”Jos joku on tehnyt itsensä syypääksi rikkomukseen, josta rangaistaan kuolemalla, ja hänet surmataan, ja sinä ripustat hänet hirteen [paaluun, Um], niin älköön hänen ruumiinsa jääkö hirteen yöksi, vaan hautaa hänet samana päivänä, sillä Jumalan kiroama on se, joka on hirteen ripustettu; älä saastuta sitä maata, jonka Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle perintöosaksi.” – 5. Moos. 21:22, 23.
Jumalalla oli ilmeisesti mielessään Messiaansa, kun hän antoi tämän lain. Miksi niin? Jotta Israelin kansa pelastettaisiin siitä kirouksesta, joka sille tuli Jumalan kanssa tekemänsä lakiliiton rikkomisesta, Messiaan täytyi kuolla paalussa kirottuna Israelin sijasta.
KUOLEMA JA KIRKASTAMINEN
15. Mitä tehtiin vuoden 33 pääsiäispäivänä, jotta ei-juutalaiset olisi saatu teloittamaan Jumalan Karitsa?
15 Vuoden 33 pääsiäispäivänä, niisanin 14. päivänä, teurastettiin ja valmistettiin pääsiäislammas, myös Jeesuksen omat opetuslapset valmistivat sen. (Matt. 26:1–30; Mark. 14:1–26; Luuk. 22:1–39) Mutta entä hän, jota Johannes Kastaja kutsui ”Jumalan Karitsaksi, joka ottaa pois maailman synnin”? (Joh. 1:29, 36) Myöhään samana yönä pääsiäisillallisen jälkeen apostoli Juudas Iskariot kavalsi hänet ja aseellinen joukko pidätti hänet ja luovutti hänet Jerusalemin uskonnollisille johtajille. Sanhedrinin oikeusistuin kuulusteli häntä ja tuomitsi hänet kuolemaan, sen mukaan kuin he tulkitsivat Lakia. Koska tuolla oikeusistuimella oli rajoituksia kuolemantuomion täytäntöönpanon suhteen, se luovutti tuomitun Jeesuksen pakanamaaherralle Pontius Pilatukselle väittäen hänen olevan rauhanhäiritsijä ja rikollinen kapinaanyllyttäjä. Hänen syyttäjänsä vaativat itsepintaisesti, että hänet piti ripustaa paaluun kuolemaan.
16. Mitä Jeesus sanoi Pilatuksen edessä valtakunnasta ja totuudesta?
16 Ollessaan Pontius Pilatuksen edessä kuulustelussa Jeesus osoitti, että hänen messiaanisen valtakuntansa piti olla taivaallinen eikä maallinen valtakunta Jerusalemissa Lähi-idässä. Kun Pilatus kysyi häneltä: ”Oletko sinä juutalaisten kuningas?” Jeesus vastasi: ”Minun kuninkuuteni [valtakuntani, Um] ei ole tästä maailmasta; jos minun kuninkuuteni [valtakuntani, Um] olisi tästä maailmasta, niin minun palvelijani olisivat taistelleet, ettei minua olisi annettu juutalaisten käsiin; mutta nyt minun kuninkuuteni [valtakuntani, Um] ei ole täältä.” Tämän vastauksen kuullessaan Pilatus kysyi: ”Sinä siis kuitenkin olet kuningas?” Jeesus vastasi: ”Sinäpä sen sanot, että minä olen kuningas. Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten maailmaan tullut, että minä todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minun ääneni.” – Joh. 18:33–37.
17. Miten Jeesus sitten ”luettiin pahantekijäin joukkoon”, ja minkä toivon hän esitti toiselle pahantekijöistä?
17 Pilatus myöntyi vastahakoisesti syyttäjien vaatimuksiin, että Jeesus tuli ripustaa paaluun. Teloituspaikaksi osoittautui Golgata (”Pääkallonpaikka”) Jerusalemin muurin ulkopuolella. Hänet ripustettiin kahden rikollisen, ’pahantekijän’, väliin. Ne, jotka olivat perehtyneet Mooseksen lakiin, katsoivat paalussa olevaan Jeesukseen kuin ”Jumalan kiroamaan”. Vaikka Jeesus siten ”luettiin pahantekijäin joukkoon”, hän piti silti mielessään toivon maallisesta paratiisista, jonka ihmiskunta saavuttaisi hänen tulevan messiaanisen hallituksensa alaisuudessa. Kun siis toinen pahantekijä, joka tajusi, että Jeesus oli viaton mies ja syntipukkina syntisten puolesta, sanoi hänelle: ”Jeesus, muista minua, kun pääset valtakuntaasi”, niin Jeesus vastasi: ”Totisesti minä sanon sinulle tänään: sinä tulet olemaan minun kanssani paratiisissa.” – Luuk. 23:39–43, Um; 22:37.
18. Miten Jeesus sai haudan jumalattomain joukossa ja rikkaiden luona, ja missä tilassa hän oli šeolissa?
18 Jeesus kuoli tuon pääsiäisiltapäivän puolivälin tienoilla. ”Hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan.” ”Hän vuodatti sielunsa aivan kuolemaan.” (Jes. 53:12, suom.; Um) 5. Moos. 21:22, 23:n mukaan hänet haudattiin sinä samana iltapäivänä. Hänet pantiin vastikään hakattuun hautaan, joka kuului eräälle rikkaalle miehelle. Tällä tavoin ”hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa”. (Jes. 53:9) Siten Jeesuksenkin sielu meni Šeoliin, ihmiskunnan yhteiseen hautaan. Kuolleesta Jeesuksesta piti siellä paikkansa: ”Kuolleet eivät tiedä mitään, . . . ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta tuonelassa [Šeolissa, Um; American Standard Version; Revised Standard Version], jonne olet menevä.” – Saarn. 9:5, 10.
19. Milloin ja miten Jehova täytti oman Ps. 16:10:ssä olevan henkeytetyn ennustuksensa, ja miksi heräsi kysymys Jeesuksen olinpaikasta?
19 Kuningas Daavid oli kuitenkin kirjoittanut profeetallisesti: ”Sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan [Šeoliin, Um; AS; RS] etkä anna hurskaasi nähdä kuolemaa [turmelusta, AS]. Sinä neuvot minulle elämän tien; ylenpalttisesti on iloa sinun kasvojesi edessä, ihanuutta sinun oikeassa kädessäsi iankaikkisesti.” (Ps. 16:10, 11) Uskollisena tälle omalle henkeyttämälleen ennustukselle Kaikkivaltias Jumala Jehova herätti Messiaan Jeesuksen kolmantena päivänä, niisanin 16:ntena, jona päivänä ylimmäinen pappi Kaifas esitti temppelissä Jehovalle ohrasadon ”uutislyhteen”. (3. Moos. 23:9–14; 1. Kor. 15:20, 23) Oli kyllä totta, että hauta, jonne Jeesus oli pantu, havaittiin tyhjäksi, mutta miksi hänen omat opetuslapsensa eivät voineet löytää häntä mistään? Miksi hän neljänkymmenen päivän aikana ylösnousemuksensa jälkeen yhtäkkiä näyttäytyi heille ja yhtä äkillisesti katosi näkyvistä todistaakseen heille, että hänet oli herätetty kuolleista? – Apt. 1:1–3; Joh. 20:1–31; Matt. 28:1–18.
20. Miten Pietari selittää Jeesuksen ylösnousemuksen, ja miten Paavali kuvailee Jeesuksen opetuslasten vastaavaa ylösnousemusta?
20 Apostoli Pietari, jolle ylösnoussut Jeesus näyttäytyi kerran yksityisesti, esittää selityksen näihin aineellistumisiin, jotka olivat samanlaisia kuin henkienkelien aineellistumiset muinaisten profeettojen päivinä. Pietari sanoo: ”Myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä, jossa hän myös meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille.” (1. Piet. 3:18, 19; 1. Kor. 15:5; Luuk. 24:34) Hänen ylösnousemuksessaan hänelle tapahtui samoin, kuin on ennustettu käyvän hänen uskollisille opetuslapsilleen heidän ylösnousemuksessaan:
”Kylvetään alhaisuudessa, nousee kirkkaudessa; kylvetään heikkoudessa, nousee voimassa; kylvetään sielullinen [aineellinen, Um] ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on sielullinen [aineellinen, Um] ruumis, niin on myös hengellinen. Niin on myös kirjoitettu: ’Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä sielu’; viimeisestä Aadamista tuli eläväksitekevä henki.
”Mutta tämän minä sanon, veljet, ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta. . . . Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen. Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: ’Kuolema on nielty ja voitto saatu’.” – 1. Kor. 15:43–45, 50–54.
”Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa.” – Room. 6:5.
21. Millaiseksi persoonaksi Jumala herätti Jeesuksen, joten miten Jeesuksella säilyi hänen ihmisuhrinsa ansio?
21 Raamatun todisteet osoittavat näin ollen, että Jeesus Kristus herätettiin kuolleista Jumalan Henkipoikana kuolemattomuudessa ja katoamattomuudessa. (Apt. 13:32–37) Saadessaan siis ylösnousemuksen kuolleista Jeesus Kristus ei ottanut uhrina olevaa ihmisruumistaan pois Jumalan alttarilta jatkamalla elämäänsä ihmisruumiissa. (Hepr. 10:1–10) Samoin kuin vuotuisena sovituspäivänä hävitettiin niiden eläinuhrien ruumiit, joiden verta vietiin kaikkeinpyhimpään syntien sovitukseksi, samoin Jumalakin hyväksyi Jeesuksen inhimillisen luonnon uhraamisen ja hävitti Jeesuksen ihmisruumiin. Miten? Me emme tiedä. (Hepr. 13:10–13; 3. Moos., 16. luku) Vaikka Kaikkivaltias Jumala ei herättänyt Poikaansa Jeesusta Kristusta ihmisruumiissa, ylösnousseella Jumalan Pojalla säilyi hänen ihmisuhrinsa arvo eli ansio, joka oli kuin se uhriveri, jonka juutalainen ylimmäinen pappi vei temppelin kaikkeinpyhimpään toimittaakseen sovituksen synnistä.
22, 23. a) Koska Jeesus oli ylösnousemuksen kautta henkipersoona, niin mitä sellaista hän kykeni nyt tekemään, jota ylimmäinen pappi esikuvasi sovituspäivänä? b) Miten Jeesus oli nyt vahvemmassa asemassa Käärmeen ”pään” murskaamiseksi?
22 Koska Jeesus Kristus oli Jumalan Henkipoika, hän kykeni nousemaan takaisin taivaaseen 40. päivänä ylösnousemuksestaan kuolleista. Joukko hänen uskollisia opetuslapsiaan oli tuon taivaaseen nousemisen todistajia. (Apt. 1:1–11) Samoin kuin juutalainen ylimmäinen pappi pirskotti kaikkeinpyhimmässä sovitusverta kohti kultaista liitonarkkia, samoin Jeesuskin astui Jumalan taivaalliseen läsnäoloon ja esitti täydellisen ihmisuhrinsa arvon eli ansion. (Hepr. 9:11–14, 24–26) Korkein Jumala asetti hänet sitten oikealle puolelleen ”papiksi iankaikkisesti, Melkisedekin järjestyksen mukaan”. – Ps. 110:1–4; Apt. 2:31–36; Hepr. 5:10; 10:11–13.
23 Tällä tavoin Jumalan Poika palkittiin taivaallisella asemalla, joka oli korkeampi kuin se, joka hänellä oli, ennen kuin hän tuli täydelliseksi ihmiseksi ja Suuri Käärme pisti häntä ”kantapäähän”. Hän otti jälleen nimen Miikael, joka hänellä oli ollut ennen ihmiseksi tuloaan, niin että taivaassa oli jälleen ”ylienkeli Miikael”. (Juud. 9; Ilm. 12:7) Jumalan ”vaimon” kirkastettu ”siemen” oli nyt paljon vahvemmassa asemassa murskatakseen Käärmeen pään Jumalan määräaikana. – 1. Moos. 3:15.
24, 25. a) Millainen Messias Jumalan Poika ei ole, mistä seikasta sekä juutalaiset että pakanat voivat yhtäläisesti olla iloisia? b) Minkä mielenasenteen Fil. 2:5–11 kehottaa meitä omaksumaan?
24 Kuinka kiitollisia ja iloisia kaikkien ihmisten, sekä luonnollisten juutalaisten että pakanoiden, tulisikaan olla siitä, että Jumalan luvattu Messias tulee olemaan kuolematon taivaallinen Messias eikä pelkkä maallinen ”voideltu” ihminen kuningas Daavidin tavoin! Profeetallisesta henkeytyksestä Daavid tunnusti nöyrästi tämän korkealle korotetun Herrakseen, ja meidän asenteemme tulisi olla sama. Seuraavissa henkeytetyissä sanoissa meitä kehotetaan omaksumaan tämä alistuvainen mielenasenne:
25 ”Olkoon teillä se mieli [sama mielenlaatu, Uusi testamentti nykysuomeksi], joka myös Kristuksella [Mašíahh] Jeesuksella oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen [Hän oli Jumalan kaltainen, mutta ei pyrkinyt Jumalan veroiseksi, UTN], vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin [kidutuspaalun, Um] kuolemaan asti. Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaassa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus [Mašíahh] on Herra.” – Fil. 2:5–11. Ks. myös 2. Kor. 5:16.