Kristityn käsitys itsepuolustuksesta
MAAILMASSA, joka on rikollisuuden ja väkivallan täyttämä, on hengen ja omaisuuden suojeleminen lisääntyvää huolestuneisuutta herättävä asia.
Tämä pulma on jokaisen edessä, sinunkin. Jos olet Jehovan todistaja, sinun on taisteltava myös erään lisäpulman kanssa tässä suhteessa: vastustuksen, joka johtuu uskollisuudestasi Jehova Jumalalle.
Voidakseen päättää, miten tulee menetellä itsepuolustusta koskevissa asioissa, kristitty, joka on antautunut tekemään Jehovan tahdon, kääntyy korkeimman viisauden lähteen, Jumalan sanan, puoleen. Raamatun tutkimisen avulla hän voi ymmärtää niitä lakeja ja periaatteita, joiden tulee häntä ohjata. – 2. Tim. 3:16, 17.
Merkitseekö tämä sitä, että kristityn on maksettava haava haavasta, mustelma mustelmasta, niin kuin Jumalan muinaiselle Israelille antamassa laissa sanotaan, koska se on Raamatussa? (2. Moos. 21:24, 25) Ei, sillä kristityt eivät ole sen lain alaisia. Kun Jeesus Kristus kuoli, se lakijärjestelmä päättyi. Sitä seurasi parempi, kristillinen asiainjärjestelmä. Apostoli Paavali osoitti, että Jeesus on ”paremman liiton välimies, . . . hän on julistanut ensimmäisen liiton vanhentuneeksi”. (Hepr. 8:6, 13) Paavali sanoi myös: ”Ette ole lain alla, vaan armon alla.” (Room. 6:14) Mutta kun kristillisen vaatimuksen pohjana on samanlainen periaate kuin lain vaatimus, niin silloin luonnollisesti voi olla hyödyllistä panna merkille myös, miten sitä nimenomaista asiaa käsiteltiin silloin.
”RAKASTA LÄHIMMÄISTÄSI NIINKUIN ITSEÄSI”
Jeesus sanoi: ”Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.” (Matt. 22:39) Samoin kuin ihmisen on rakastettava lähimmäistään, hänen on rakastettava myös itseään. Se merkitsee sitä, että hänen tulee pitää huoli mielestään ja ruumiistaan. Kristityn ei sen tähden pidä tarpeettomasti vaarantaa elämäänsä, sillä se ei tuottaisi kunniaa Jumalalle. Koska kristitty on pyhittänyt elämänsä Jumalan tahdon tekemiseen, niin hänen on suojeltava sitä voidakseen palvella Luojaansa. – Room. 12:1.
Jeesus ei vaarantanut henkeään tarpeettomasti. Eräässä tilaisuudessa hänen kuulijansa ”tulivat kiukkua täyteen ja nousivat ja ajoivat hänet ulos kaupungista ja veivät hänet . . . vuoren jyrkänteelle asti . . . syöstäkseen hänet alas”. Yrittikö Jeesus päästä pois? Kyllä yritti! Kertomus sanoo: ”Mutta hän lähti pois käyden heidän keskitsensä.” Jeesus saattoi siinä hälinässä päästä turvaan. – Luuk. 4:28–30.
Samoin apostoli Paavali rakasti henkeään ja varjeli sitä. Hän pakeni monta kertaa vaarallisista tilanteista. (Apt. 9:23–25; 14:5, 6) Silloinkin kun viranomaiset panivat hänet vankeuteen, hän yritti päästä vapaaksi vetoamalla keisariin. – Apt. 25:11.
Jeesus esitti näihin esimerkkeihin sisältyvän periaatteen sanoessaan: ”Kun teitä vainotaan yhdessä kaupungissa, paetkaa toiseen.” (Matt. 10:23) On siis kristillistä yrittää välttää vaikeuksia mikäli mahdollista. Silloin ei synny pulmaa sen suhteen, miten puolustaa itseään.
VAIKEUKSIEN VÄLTTÄMINEN
Sama yleisperiaate on voimassa, vaikkei kysymyksessä olisikaan uskonvaino. Sinä saatat esimerkiksi asua kaupungissa, jossa on mellakoita tai muita levottomuuksia. Mitä sinun tulee tehdä? Voit nähdä hyväksi paeta vaaraa. Miten? Ei ole ehkä aina mahdollista lähteä alueelta, mutta voit vetäytyä turvalliseen paikkaan ovien taa ja pysyä siellä, kunnes vaara on ohitse. Sananl. 26:17 sanoo: ”Kulkukoiraa korviin tarttuu se, joka syrjäisten riidasta suuttuu.” Se, joka noudattaa tätä neuvoa, ei sekaannu nykyisen pahan asiainjärjestelmän levottomuuksiin. Hän ei mene lähellekään niitä uteliaisuudestakaan, vaan välttää niitä milloin se vain on mahdollista. Se koituu hänelle suojaksi.
Samoin on viisasta koettaa välttää joutumasta tilanteeseen, missä sinun kenties pitäisi ruveta puolustautumaan. Saatat esimerkiksi kohdata riitaisan ihmisen kadulla, käyttäessäsi yleistä kulkuneuvoa tai ehkä työpaikassasikin. Noudatettava periaate kohdatessasi tällaisen vihamielisen ihmisen on: älä lisää puita tuleen. ”Halkojen loppuessa sammuu tuli.” (Sananl. 26:20) Sen sijaan ”leppeä vastaus taltuttaa kiukun”. (Sananl. 15:1) Puhumalla ystävällisellä, lempeällä äänellä saatat tyynnyttää kiihtyneen henkilön vihan ja välttää vaikeuden.
Entäpä jos tällainen lempeä vastaus ei taltutakaan tuon toisen vihamielisyyttä? Sananl. 17:14 vastaa: ”Henkeä [lähde pois, Um], ennenkuin riita syttyy.” Siis samoin kuin paetaan vainoa milloin se on mahdollista, kristillinen tapa on poistua mielettömien ihmisten luota vaikeuksien välttämiseksi, milloin se vain on mahdollista.
Tämä vaikeuden välttäminen merkitsee myös sitä, ettei antaudu tarpeettomiin vaaroihin matkustaessaan. Ole varovainen vaarallisilla seuduilla varsinkin yöllä. Voisitpa vaihtaa maallista tointasi, jos se vaarantaa henkesi, kun sinun täytyy tulla kotiin myöhään vaarallisten alueitten kautta. Siten kristillisten periaatteiden soveltaminen voi auttaa sinua välttämään vaikeuksia.
HENKILÖKOHTAISESTI UHATTUNA
Mutta on aikoja, jolloin vaikeuksia ei voida välttää. Esimerkiksi aseistautunut ryöväri saattaa lähestyä sinua puhuttelemaan päivänvalossakin. Mitä voit tehdä? Voisit yrittää puhua järkevästi ryövärin kanssa ehkäpä ilmaisten olevasi kristitty evankeliuminpalvelija, jos olet Jehovan todistaja. Monta kertaa tämä on johtanut siihen, että kristitty on jätetty rauhaan ja vahingoittamatta.
Mutta entä jollei se riitä ja jos puhuttelija on päättänyt saada rahaa hinnalla millä hyvänsä? Kysy itseltäni: Kumpi on tärkeämpi, rahaniko vai henkeni? Voinko palvella jatkuvasti Jehovaa ilman sitä rahaa, mikä lompakossani tai kukkarossani on? Voinko palvella jatkuvasti Jehovaa ilman henkeäni? Vastaus on ilmeinen. Elämä on paljon arvokkaampi. On sen tähden erittäin epäviisasta vaarantaa henkeäsi vain rahan vuoksi. Ja koska monet ryövärit eivät nykyään emmi käyttää väkivaltaa, jos uhri vastustaa, niin on käytännöllistä viisautta antaa heidän saada raha.
Sama ajatus pätee, jos varas tulee kotiisi. Jos hänellä on ase, niin sinulla ei ehkä ole tilaisuutta kutsua poliisia avuksi. Varas voi olla etsimässä vain rahaa tai muuta aineellista. Vastustaminen voi johtaa monien perheenjäsenten vahingoittamiseen tai kuolemaan, joten pelkästään aineellisten tavarain puolustamiseksi olisi epäviisasta turvautua sellaiseen, mitä jotkut voivat pitää ”sankarillisena”. Itsesi ja perheesi turvallisuus on ensi sijalla.
Mutta entä jos sinua lähestyy väkivaltainen ihminen, joka hyökkää kimppuusi? Silloin järkevä puhe ja rauhallinen aineellisen omaisuuden luovuttaminen ei ehkä enää riitä. Tällaisessa äärimmäisessä tilanteessa kristityllä on oikeus suojella itseään. Jollei hän voi väistyä pois tai jos hän on omassa kodissaan, hän voi torjua iskuja ja puolustautua tehden mitä voi pitääkseen hyökkääjän kurissa. Jos hyökkääjiä on useita, niin tämäkin puolustuskeino voi tietysti osoittautua tehottomaksi.
Itsepuolustuksessa annettu isku voi tosin vahingoittaa hyökkääjää, mutta jos se johtaisi hyökkääjän tappoon, sen ei pitäisi tapahtua tahallisesti. Kristityn, joka siten vahingossa tappaisi hänen kimppuunsa hyökänneen, tulee ymmärtää tapahtuneen vakavuus. Käsittäen, että hän voi olla verivelkainen tapahtuneen johdosta, vaikka se olikin tahaton, hänen tulee mennä nöyrästi Jumalan luo rukouksessa etsimään hänen anteeksiantoaan Kristuksen Jeesuksen kautta.
Mitä voidaan tehdä, jos perheesi tai hengelliset veljesi ja sisaresi joutuvat ruumiillisen hyökkäyksen kohteiksi läsnä ollessasi? Sinä voit ryhtyä vastustamaan niin paljon kuin mahdollista, jollei ole mitään muuta avunsaantimahdollisuutta. Se voi saattaa henkesi vaaraan, mutta Jeesus sanoi: ”Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä.” (Joh. 15:13) Olosuhteista riippuen saattaa osoittautua käytännölliseksi mennä hakemaan apua, sen sijaan että yrittäisi hoitaa tilanteen yksin. Jos perheen tai kristillisten veljien kimppuun hyökkää suuri joukko, niin saattaa olla viisasta hankkia poliisin apua, jos sitä on saatavissa. Menettelytapa riippuu siis olosuhteista. Ja samanlaistakin tilannetta voivat eri henkilöt käsitellä eri tavalla. Kunkin on ratkaistava, mikä menettely on paras valita, riippuen siitä, mitä hän tietää tilanteesta sillä hetkellä.
RAISKAUSYRITYS
Jos olet kristitty nainen, niin mitä sinun pitäisi tehdä, jos kaikista varokeinoista huolimatta joudut raiskaajan ahdistamaksi? Jollet voi saada häntä luopumaan aikeistaan järkipuheella tai huutamalla avuksi Jehovan nimeä, niin mitä silloin? Kristittynä on velvollisuutesi vastustaa. Tähän vastustukseen kuuluu huutaminen ja niin suuren hälinän aikaansaaminen, että se pelottaisi hyökkääjän pois ja toisi apua. Jos hyökkäys jatkuu etkä voi päästä vapaaksi paetaksesi, niin sinulla on silloin oikeus aiheuttaa vahinkoakin kimppuusi kävijälle, jos se on välttämätöntä. Vastustus on välttämätön, koska raiskaaja ei ole vaanimassa vain rahaa vaan hyvettäsi. Tässä on kysymyksessä nuhteettomuus Jehovan lakia kohtaan. Ei ole siis missään tapauksessa sopivaa alistua vaieten raiskaukseen, koska se olisi haureuteen myöntymistä. – 1. Tess. 4:3.
Periaate on samanlainen kuin 5. Moos. 22. luvussa esitetty. Siinä sanotaan: ”Jos joku neitsyt on kihloissa miehen kanssa ja toinen tapaa hänet kaupungissa ja makaa hänen kanssaan, niin viekää molemmat sen kaupungin portille ja kivittäkää kuoliaaksi.” Miksi tytön piti kuolla lakiliiton alaisuudessa? Raamattu jatkaa: ”Tyttö siksi, että hän ei huutanut apua kaupungissa.” Jollei hän yrittänyt huutaa, niin hänen katsottiin myöntyneen haureuteen. Mutta jos nainen huusi ja vastusti ja hänet siitä huolimatta voitettiin, niin hän ei ollut osallinen rikokseen: ”Tyttö huusi, mutta hänellä ei ollut auttajaa.” – 5. Moos. 22:23–27.
Olisiko toisin, jos miehellä olisi ase ja hän uhkaisi tappaa sinut, jollet alistuisi? Ei, sillä Raamattu sanoo selvästi kristityille: ”Paetkaa haureutta.” (1. Kor. 6:18) Edessäsi on tosin tällaisessa tapauksessa mahdollisesti kuolema. Mutta sinulla ei ole mitään takeita siitä, että jos nöyrästi alistut, niin kimppuusi kävijä ei tapa sinua joka tapauksessa välttääkseen tunnistamisen.
Kristityt naiset ovat viisaita, jos tekevät kaikkensa välttyäkseen joutumasta raiskaajan tavoitteiksi. Ryhtykää kaikkiin varotoimiin tietäen, että nykyisen sukupolven moraali on vajoamassa entistä syvemmälle. Välttäkää kulkemasta yksin pimeän tultua vaarallisilla alueilla. Saarn. 4:12 sanoo: ”Yksinäisen kimppuun voi joku käydä, mutta kaksi pitää sille puolensa. Eikä kolmisäinen lanka pian katkea.” Ota myös huomioon miten pukeudut. Jos nainen valitsee nykyään niin yleiset kiihottavat, vihjailevat pukumuodit, niin hän ilmaisee olevansa höllämoraalinen nainen ja siten tehdessään voi aiheuttaa itselleen vaikeuksia.
Kuitenkin saattaa kaikista varotoimista ja kaikesta vastustuksesta huolimatta tapahtua, että yksi tai useammat hyökkääjät ottavat kiinni kristityn naisen ja raiskaavat hänet. Näin on tapahtunut viime aikoina Malavissa. Paheellisten, eläimellisten, pääasiassa nuorten miesten roskajoukot raiskasivat useita kristittyjä naisia. Tämä tuli vainona, koska he jyrkästi kieltäytyivät liittymästä poliittiseen toimintaan, joka olisi merkinnyt sovittelua heidän nuhteettomuudessaan Jehovaa kohtaan, ja niin heidän kimppuunsa käytiin. Heidän puolustautumisestaan ja aviomiesten ja toisten kristittyjen puolustuksesta huolimatta heidät voitettiin pelkästään ylivoimalla. Kuitenkin tekemällä vastarintaa tällaisissakin olosuhteissa kristityt miehet ja naiset osoittavat, mikä heidän asenteensa asiassa on.
Tällaisissa tapauksissa on kristittyjen pyrittävä ankarasti säilyttämään tasapainonsa ollakseen turvautumatta ruumiilliseen kostoon moisen hyökkäyksen jälkeen ajatellen sen olevan samaa kuin itsepuolustus. On sopivaa hakea oikeutta kaikin laillisin keinoin, mutta ei ole kristillistä yrittää henkilökohtaista kostoa hyökkäyksen ollessa ohitse. ”Minun on kosto ja rankaiseminen”, Jehova sanoo. (5. Moos. 32:35) Muista, että Jehova tietää vallan hyvin, mikä vahinko on aiheutettu hänen palvelijoilleen. Pitäisikö meidän ajatella, ettei suuri Oikeuden Jumala selvittäisi tilejä aikanaan? Voimme olla varmat siitä, että Jehova murskaa pian katumattomat jumalattomat olemassaolosta.
Voimme olla varmat myös siitä, että Jehova palkitsee nuhteettomuutensa säilyttävät palvelijansa iankaikkisella elämällä uudessa asiainjärjestelmässään. Henkinen ja ruumiillinen terveys saatetaan entiselleen heille täydellisyydessään, niin että kaikki vammat, jotka kristityt ovat kärsineet sen tähden, että he ovat säilyttäneet nuhteettomuutensa Jumalan lakeja kohtaan, häipyvät aikanaan muistista. Jumala korvaa kansansa vammat, niin että kauheita kuolemantapauksia Rooman areenoilla, Saksan keskitysleireissä tai sellaisia nöyryytyksiä petomaisten ihmisten käsissä kuin Malavissa ei muistetakaan. ”Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää ajatukseen astu.” (Jes. 65:17) On aina hyvä muistaa Jeesuksen sanoneen: ”Eikö viittä varpusta myydä kahteen ropoon? Eikä Jumala ole yhtäkään niistä unhottanut. Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut. Älkää peljätkö; te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta.” – Luuk. 12:6, 7.
TURVAUTUAKO ASEISIIN?
Tällaiset Jehovan palvelijoitten vainot panevat jotkut ajattelemaan, pitäisikö heidän harkita aseistautumista esimerkiksi revolverein ja kiväärein suojellakseen itseään ja omaisiaan.
Muinaisessa Israelissa käytettiin tosin joskus lihallisia aseita. Mutta kuten olemme aikaisemmin huomauttaneet, kristityt eivät ole lakiliiton alaisia. He ovat korkeamman kristillisen asiainjärjestelmän, erityisesti rakkauden lain, alaisia. (Joh. 13:34, 35) He ovat takoneet ”miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi”. (Jes. 2:4) Kuinka he sitten voisivat muuttaa tämän tapahtumain kulun päinvastaiseksi ja tarttua aseisiin silti pitäen itseään kristittyinä?
Jos kristitty aseistautuisi suojeluksekseen, niin eikö hän saattaisi tappaa jonkun viattoman ihmisen ja joutua verivelkaan Jehovan edessä? Lisäksi on eräissä tapauksissa aseen näkeminen pannut ryövärit laukaisemaan omat aseensa ja ottamaan hengen uhrilta. Jollei uhri olisi vetänyt asetta esiin, hänet olisi saatettu pelkästään ryöstää eikä tappaa. Useissa tapauksissa on myös aseen pitäminen talossa johtanut kuolemaan eikä perheen suojelemiseen, kun ase on vahingossa lauennut esimerkiksi lasten käsissä.
Aseistautuiko Jeesus hyökkäyksen varalta? Entä hänen seuraajansa? 2. Kor. 11:23–27:stä käy ilmi, että apostoli Paavali oli usein vaarallisella alueella. Ajatteliko hän kuitenkaan olevansa velvollinen kantamaan kuolettavaa asetta itsensä tai nuoren Timoteuksen suojelemiseksi, joka matkusti hänen kanssaan? Voimmeko kuvitella apostolien tai Jeesuksen saarnanneen rakkauden ylevää lakia ja samalla jatkaneen toimintaansa aseistautuneina miekoin ja keihäin?
Ainoa kerrottu tilanne, jossa Jeesuksen seuraajilla oli aseita, oli ennen pyhän hengen saamista helluntaina. Se oli Öljymäellä. Miksi heillä oli aseita siellä? Koska Jeesus oli antanut heille käskyn! (Luuk. 22:36–38) Miksi? Jotta Jeesus olisi voimakkaasti voinut näyttää, että jos hän olisi halunnut turvautua lihallisiin aseisiin itsepuolustukseksi, hän olisi saattanut tehdä sen. Mutta hän ei tahtonut! Hän päinvastoin nuhteli sitä, joka käytti asettaan, sanoen: ”Kaikki, jotka miekkaan tarttuvat, ne miekkaan hukkuvat.” (Matt. 26:51, 52) Jeesus osoitti täten mm., ettei hän halunnut etsiä suojaa tuollaisten kuolettavien aseitten avulla. On niin kuin Paavali myöhemmin sanoi: ”Meidän sota-aseemme eivät ole lihalliset.” – 2. Kor. 10:4.
Tämä periaate, ettei kanna lihallisia aseita itsepuolustukseksi, on todella suojakeino monissa tapauksissa. Kuinka niin? Koska kuolettaviin aseisiin turvautuminen vainottujen kristittyjen puolustamiseksi koituisi todennäköisesti paljon suuremmaksi vahingoksi kuin niiden käyttämättömyys. Jos Jumalan palvelijat kantaisivat aseita ja laukaisisivat niitä vainottuina kimppuunsa hyökkääjiä kohti, niin on hyvin todennäköistä, että poliisin tai hallituksen sotajoukkojenkin täysi viha kohdistuisi heihin. Paljon useampia kristittyjä luultavasti surmattaisiin kuin jos he eivät olisi kantaneet aseita. Ja jos kristityt esimerkiksi Malavissa olisivat aseistautuneet, niin olisivatko sellaiset maat kuin Mosambik sallineet heidän tulla sinne rauhallisina pakolaisina?
Mutta miten on sellaisten taitojen harjoittelemisen laita itsepuolustukseksi kuin nyrkkeilyn, karaten ja judon? Sellaisilla keinoilla mies voi tappaa toisen ihmisen pelkästään käsillään, minkä vuoksi monet pitävät täten harjoitelleitten ihmisten käsiä kuolettavina aseina. Kun Jeesuksen kimppuun hyökättiin, hän ei turvautunut lujiin karateiskuihin eikä yrittänyt seljättää vastustajiaan judotyylillä. Jeesus ja hänen seuraajansa eivät kuluttaneet aikaansa valmentautumalla ruumiillisiin otteluihin. Niinpä Raamattu neuvookin kristittyjä: ”Herran orjan ei tarvitse taistella, vaan tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, . . . hilliten itsensä pahaa kärsiessään.” (2. Tim. 2:24, Um) Muista myös, että se, joka harjoittelee ruumiillista puolustustaitoa, turvautuu väkivaltaan vaikeissa tilanteissa paljon luultavammin kuin tekisi voitavansa väkivallan välttämiseksi. Tuollaiset valmistautumiset ovat vastoin Room. 12:18:n henkeä, missä sanotaan: ”Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.”
KOHDISTA KATSEESI IANKAIKKISEEN ELÄMÄÄN
Kristitty tekee voitavansa puolustaakseen itseään ja omaisiaan henkilökohtaisesti kristillisten periaatteiden mukaan. Hän ymmärtää kuitenkin myös, ettei hänen nykyinen elämänsä ole niin tärkeä, että hän sovittelisi Jehovan laeissa yrittäen pelastaa henkensä. Tottelevaisuus Jehovaa kohtaan ja iankaikkinen elämä hänen uudessa asiainjärjestelmässään ovat paljon paljon tärkeämpiä.
Päähuolena näinä ”viimeisinä päivinä” on siis nuhteettomuuden säilyttäminen Jehovan edessä eikä riippuminen kiinni nykyisessä elämässä hinnalla millä hyvänsä. Sovittelu Jumalan laeissa hengen pelastamiseksi nyt maksaisi todella elämän, sillä Jeesus sanoi: ”Joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen.” Jeesus lisäsi: ”Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon?” Mutta jos me emme sovittele, jos säilytämme nuhteettomuutemme Jehovaa kohtaan, niin, kuten Jeesus sanoi: ”Joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.” – Matt. 16:24–26.
Jos pidät siis Jehovaa ja iankaikkista elämää alituisesti silmällä, niin säilytät nuhteettomuuden. Silloinkin kun vastustus tai vaino vaarantaa elämäsi, sinä noudatat horjumatta sitä, mikä miellyttää Jumalaa: ”Sillä se on armoa, että joku omantunnon tähden Jumalan edessä kestää vaivoja, syyttömästi kärsien. Sillä mitä kiitettävää siinä on, jos te olette kärsivällisiä silloin, kun teitä syntienne tähden piestään? Mutta jos olette kärsivällisiä, kun hyvien tekojenne tähden saatte kärsiä, niin se on Jumalan armoa.” – 1. Piet. 2:19, 20.
Pysy siis lujana! Kasva vahvaksi uskossa. Luota siihen, että Jehova antaa sinulle voimaa kaiken tulevan vastustuksen ja vainon kestämiseen. ”Heitä murheesi Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen, ei hän salli vanhurskaan ikinä horjua.” (Ps. 55:23) Jos olet kristitty, sinun ei näin ollen tarvitse lainkaan elää alituisessa kimppuusi hyökkäämisen tai vainon pelossa. Voit luottavaisesti katsoa kohti tulevaisuutta, kun noudatat kristillistä menettelytapaa, tietäen että Jehova tukee sinua vaikeina aikoina.
Iloitse myös siitä tiedosta, että Jehova kohdistaa hyvin pian voimansa tätä pahaa asiainjärjestelmää vastaan ja murskaa pois olemassaolosta kaikki, jotka aiheuttavat vahinkoa. Ja hän palkitsee ehdottomasti nuhteettomuutensa säilyttävät palvelijansa: ”Sillä oikeamieliset saavat asua maassa, ja nuhteettomat jäävät siihen jäljelle; mutta jumalattomat hävitetään maasta, ja uskottomat siitä reväistään pois.” – Sananl. 2:21, 22.
[Kuva s. 381]
Vastustukseen kuuluu huutaminen ja mahdollisimman suuren hälinän aikaansaaminen