Ole rohkea ja luja uskon avulla
”Ole vain rohkea ja hyvin luja huolehtiaksesi siitä, että teet koko . . . lain mukaan . . . jotta toimisit viisaasti.” – Joos. 1:7, Um.
1. Miten Juudas osoittautui Perkeleen petturivälikappaleeksi, ja mikä ilmaisee, että hänen suunnitelmansa olivat huolellisesti laaditut?
OLI niisanin 14:s vuonna 33 jKr., pääsiäisyö. Jerusalemissa oli petosta ilmassa tuona yön myöhäisenä hetkenä. Petturi oli laatinut hyvin suunnitelmansa. Mitään ei ollut jätetty sattuman varaan. Oli täysikuu, mutta petturi ajatteli, että saattaisi olla pilvistä ja Mestari voisi istua lehvistöjen varjossa tuossa kauniissa öljypuutarhassa. Piti siis olla soihtuja ja palavia lamppuja valaisemaan tietä Öljymäen rinnettä ylös, missä Jeesus varmasti olisi. Petturi ”Juudas otti sotilasjoukon sekä ylipappien ja fariseusten palvelijoita ja tuli sinne soihdut ja lamput ja aseet mukanaan”. Perkeleen asiamiehenä Juudas osoittautui vihdoinkin Kristuksen Jeesuksen uskottomaksi opetuslapseksi ryhtymällä sen roskajoukon johtajaksi, joka oli kohta ottava Jumalan Pojan kiinni. Hän ”tiesi sen paikan, koska Jeesus ja hänen opetuslapsensa usein olivat kokoontuneet sinne”. – Joh. 18:2, 3.
2. a) Miksi Jeesuksen pettäminen hänen vihollisilleen ei ollut hänelle yllätys? b) Miten hän osoitti rohkeutta heidän läsnäollessaan?
2 Tämä ei ollut yllätyshyökkäys Jeesukselle. Hän oli tietoinen siitä, että hänet petettäisiin juuri sinä yönä ja että hän kuolisi sinä samana pääsiäispäivänä kidutuspaalussa. ”Kun Jeesus tiesi hetkensä tulleen, että hän oli siirtyvä tästä maailmasta Isän tykö, niin hän, joka oli rakastanut omiansa, jotka maailmasta olivat, osoitti heille rakkautta loppuun asti.” (Joh. 13:1) Nyt oli se hetki, ja kuullessaan maan rasahtelevan joukon jalkojen alla sekä nähdessään valojen tulevan lähemmä ”Jeesus, joka tiesi kaiken, mikä oli häntä kohtaava, astui esiin ja sanoi heille: ’Ketä te etsitte?’ He vastasivat hänelle: ’Jeesusta, Nasaretilaista’. Jeesus sanoi heille: ’Minä se olen’.” (Joh. 18:4, 5) Sen sanominen vaati häneltä rohkeutta! Hän tiesi sen merkitsevän kuolemaansa.
3. a) Miten Jeesus osoitti tietävänsä, mikä oli hänen edessään, kun hän oli uskollisten opetuslastensa kanssa eräässä ylähuoneessa Jerusalemissa? b) Miten Jeesus osoitti rohkeutta rukoillessaan Getsemanessa?
3 Juuri muutamia hetkiä aikaisemmin Jeesus esitti Jerusalemin kaupungissa ”suuressa ylähuoneessa” (Um) yhdelletoista uskolliselle opetuslapselleen jotain uutta. Juudas ei edes tiennyt siitä mitään. Hän ei ollut silloin siellä Jeesuksen kanssa, kun hän ”otti leivän, kiitti, mursi ja antoi heille ja sanoi: ’Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Tehkää se minun muistokseni.’ Samoin myös maljan, aterian jälkeen, ja sanoi: ’Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan.’” (Luuk. 22:19, 20) Jeesus tiesi, että hänen piti kuolla täyttääkseen Isänsä tahdon. Jeesus rukoili Getsemanen puutarhassa Isäänsä niin hartaasti ja innokkaasti, että ”hänen hikensä oli niinkuin veripisarat, jotka putosivat maahan”. Hän rukoili: ”Älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun.” (Luuk. 22:42, 44) Tämän rukoileminen vaati rohkeutta.
4. Rinnasta Jeesuksen rohkeutta ja Pietarin urheutta toisiinsa.
4 Jeesuksella Kristuksella oli sisäistä voimaa, hän oli täynnä luottamusta Jehova Jumalaan, Isäänsä, astuessaan esiin kuun, palavien soihtujen ja sytytettyjen lamppujen täyteen valoon ja katsoessaan suoraan noita miehiä aseineen, miekkoineen, nuijineen ja seipäineen. Hänen ilmaistuaan itsensä heille ”peräytyivät he ja kaatuivat maahan. Niin hän taas kysyi heiltä: ’Ketä te etsitte?’ He sanoivat: ’Jeesusta, Nasaretilaista’. Jeesus vastasi: ’Minähän sanoin teille, että minä se olen’.” (Joh. 18:4–8) Hänellä ei ollut lainkaan ihmispelkoa. Hän pani toivonsa Jehovaan! Hän oli tyyni mutta rohkea. Mutta kiihkeä Pietari osoitti ohimenevää urhoollisuutta. Historioitsija Markus kertoo, että petturi Juudas ”kohta astui hänen [Jeesuksen] luoksensa ja sanoi: ’Rabbi!’ ja antoi hänelle suuta. Silloin he kävivät häneen käsiksi ja ottivat hänet kiinni. Mutta eräs niistä, jotka lähellä seisoivat, veti miekkansa, iski ylimmäisen papin palvelijaa ja sivalsi häneltä pois korvan.” (Mark. 14:45–47) Palvelijan nimi oli Malkus. Jeesus sanoi kuitenkin Pietarille: ”’Pistä miekkasi tuppeen. Enkö minä joisi sitä maljaa, jonka Isä on minulle antanut?’ Niin sotilasjoukko ja päällikkö ja juutalaiset palvelijat ottivat Jeesuksen kiinni ja sitoivat hänet ja veivät ensin Hannaan luo, sillä hän oli Kaifaan appi, ja Kaifas oli sinä vuonna ylimmäisenä pappina.” – Joh. 18:10–13.
5. Minkä menettelyn Jeesus hylkäsi vihollisen äärimmäisen painostuksenkin alaisuudessa, ja miten hän paljasti vihollisten toimintatavat?
5 Jeesus ei osoittanut rohkeuttaan taistelemalla lihallisin asein eikä tahtonut opetuslastensakaan näyttävän omaa rohkeuttaan sillä tavalla. Siksi hän kosketti sen miehen korvaa, jota Pietari oli iskenyt, ja paransi hänet. Tyynen rohkeasti ”Jeesus sanoi ylipapeille ja pyhäkön vartioston päälliköille ja vanhemmille, jotka olivat tulleet häntä vastaan: ’Niinkuin ryöväriä vastaan te olette lähteneet miekat ja seipäät käsissä. Minä olen joka päivä ollut teidän kanssanne pyhäkössä, ettekä ole ojentaneet käsiänne minua vastaan. Mutta tämä on teidän hetkenne ja pimeyden valta.’” (Luuk. 22:52, 53) Jehova Jumalan ja Jumalan Pojan vihollinen Saatana ei ottanut Jeesusta kiinni selvällä päivänvalolla hänen saarnatessaan temppelissä. Hän pani salakavalasti pelkuriraukkansa suorittamaan likaisen työnsä yöllä. Sellaiset oliot, jotka ovat Perkeleen tavoin vihan täyttämät, eivät voi nähdä valoa. ”Joka sanoo valkeudessa olevansa, mutta vihaa veljeänsä, se on yhä vielä pimeydessä.” (1. Joh. 2:9) Kuinka tosi onkaan Jeesuksen lausunto: ”Mutta tämä on teidän hetkenne ja pimeyden valta”! Vastaantaistelemattomuus vaati rohkeutta.
6, 7. a) Kehen Jeesus turvasi koetukselle pantuna ja miksi? b) Miten Jeesuksen opetuslapset toisaalta menettelivät, kun hänet otettiin kiinni?
6 Tämän keskustelun käynnissä ollessa Jeesuksen opetuslapset vetäytyivät taka-alalle, ja ”niin he kaikki jättivät hänet ja pakenivat”. (Mark. 14:50) Mutta kun Jeesus johdatettiin pois ja vietiin ylimmäisen papin talon luo, niin Pietari seurasi loitolla. ”Ja Jeesusta seurasi Simon Pietari ja eräs toinen opetuslapsi. Tämä opetuslapsi oli ylimmäisen papin tuttava ja meni Jeesuksen kanssa sisälle ylimmäisen papin kartanoon. Mutta Pietari seisoi portilla ulkona. Niin se toinen opetuslapsi, joka oli ylimmäisen papin tuttava, meni ulos ja puhutteli portinvartijatarta ja toi Pietarin sisälle.” (Joh. 18:15, 16) Mutta oliko näillä kahdella opetuslapsella kylliksi rohkeutta nousta silloin Jeesuksen Kristuksen puolesta? Oliko heillä se usko ja voima, mitä vaaditaan yksin seisomiseen siten kuin Jeesus seisoi nyt yksin juutalaisten uskonnollisten johtajien ja myöhemmin roomalaisten hallitusmiesten edessä? Tämä koetus oli tulossa heille. Jeesus oli silloin rohkeutensa suurimmassa kokeessa. Hän käsitti täysin sen taistelun, mikä oli silloin käynnissä Saatanan ja hänen välillään. Jeesus turvasi Jehovaan. Hän antoi oikean esimerkin kaikkien elämää rakastavien seurattavaksi. Hän saattoi sanoa: ”Ole rohkea ja olkoon sydämesi luja! Niin, pane toivosi Jehovaan!” – Ps. 27:14, Um.
7 Jeesus oli sanonut aikaisemmin tuona samana yönä, niisanin 14:ntenä, yhdelletoista uskolliselle opetuslapselleen: ”Te olette pysyneet minun kanssani minun kiusauksissani, ja minä säädän teille, niinkuin minun Isäni on minulle säätänyt, kuninkaallisen vallan.” Sitten Jeesus sanoi Pietarille: ”Simon, Simon, katso, saatana on tavoitellut teitä valtaansa, seuloakseen teitä niinkuin nisuja; mutta minä olen rukoillut sinun puolestasi, ettei sinun uskosi raukeaisi tyhjään. Ja kun sinä kerran palajat, niin vahvista veljiäsi.” Pietari sanoi silloin hänelle: ”Herra, sinun kanssasi minä olen valmis menemään sekä vankeuteen että kuolemaan.” Mutta Jeesus sanoi: ”Minä sanon sinulle, Pietari: ei laula tänään kukko, ennenkuin sinä kolmesti kiellät tuntevasi minua.” (Luuk. 22:28–34) Jeesus tiesi, että Saatana yrittäisi seuloa kaikkia kristittyjä kuin vehnää, minkä vuoksi he kaikki tarvitsivat enemmän uskoa. He tarvitsivat auttajaa, pyhää henkeä, Jumalalta, ja Jeesus lupasi sen heille. Hän sanoi: ”Minä sanon teille totuuden: teille on hyväksi, että minä menen pois. Sillä ellen minä mene pois, ei Puolustaja [auttaja, Um] tule teidän tykönne; mutta jos minä menen, niin minä hänet teille lähetän. Ja kun hän tulee, niin hän näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion.” – Joh. 16:7, 8.
ROHKEUTEEN JOHTAVA APU
8. Mikä rohkeuteen johtava apu varattiin helluntaina, minkä ennustuksen täyttymykseksi ja millaisin seurauksin?
8 Tämä auttaja tuli myöhemmin helluntaina, jolloin Jeesuksen Kristuksen uskolliset seuraajat saivat pyhän hengen vuodatuksen, ja tämä Jumalan henki pani heidät puhumaan monilla kielillä ”Jumalan suuria tekoja”. (Apt. 2:11) Pietari sanoi sen olleen myös Jooelin ennustuksen täyttymys. ”’Ja viimeisinä päivinä’, sanoo Jumala, ’minä vuodatan henkeäni kaikenlajisen lihan päälle’”, poikien, tytärten, nuorten ja vanhojen miesten sekä palvelijoittenkin päälle. Pietari lausui painottaen: ”Tämän Jeesuksen Jumala herätti, minkä todistajia me kaikki olemme. Sen tähden, koska hänet korotettiin Jumalan oikealle puolelle ja hän sai Isältä luvatun pyhän hengen, niin hän on vuodattanut tämän, minkä te näette ja kuulette.” (Apt. 2:17, 32, 33, Um) Tuona helluntaijuhlan päivänä ”heitä lisääntyi noin kolmetuhatta sielua” kristilliseen seurakuntaan. Ihmiset näkivät ja kuulivat tämän auttajan voiman silloin helluntaina, ja ihmiset ovat nähneet sen vaikutuksen Jehovan todistajiin tähän päivään asti.
9. Miten Pietarin Jeesuksen kiinniottamisyönä saama kokemus osoitti hänen tarvinneen Jumalan apua?
9 Pietarilla ja toisilla opetuslapsilla ei ollut tätä auttajaa eli pyhän hengen lahjaa silloin kun Jeesus otettiin kiinni ja sidottiin ja vietiin ylimmäisen papin eteen. Siksi me näemmekin Pietarin tarkkailemassa ulkopuolella ja ihmettelemässä, mitä oikein tapahtuisi Jeesukselle. ”Niin palvelijatar, joka vartioi porttia, sanoi Pietarille: ’Etkö sinäkin ole tuon miehen opetuslapsia?’ Hän sanoi: ’En ole’.” (Joh. 18:17) Luukas esittää meille sielua järkyttävän kuvauksen siitä, miten Pietari julkisesti kielsi olevansa galilealainen kuten Jeesus. Pietari sanoi eräälle toiselle tiedustelijalle: ”En ymmärrä, mies, mitä sanot.” Silloin ”samassa, hänen vielä puhuessaan, lauloi kukko. Ja Herra kääntyi ja katsoi Pietariin; ja Pietari muisti Herran sanat, kuinka hän oli hänelle sanonut: ’Ennenkuin kukko tänään laulaa, sinä kolmesti minut kiellät’. Ja hän meni ulos ja itki katkerasti.” (Luuk. 22:60–62) Pietari tarvitsi jumalallista apua, uskoa, pyhää henkeä ja yhteyttä kristittyihin veljiinsä. Jeesus toisaalta osoitti ihmeteltävää uskoa taivaalliseen Isäänsä. Hänellä ei ollut lihallista apua. Kaikki, mitä hän saattoi tehdä ja halusi tehdä, oli, että hän pani toivonsa Jehovaan! Hän oli siis rohkea.
10. Millä tavalla Jeesus oli valmistanut opetuslapsiaan niihin koettelemuksiin, mitkä olivat tulossa, ja miksi hänen piti kuolla?
10 Jeesus oli kuitenkin puhunut suoraan opetuslapsilleen juuri näistä tapahtumista ja varoittanut siitä, mitä tulevaisuus toisi sovittelemattomille kristityille. Hän sanoi: ”Tämän minä olen teille puhunut, ettette loukkaantuisi. He erottavat teidät synagoogasta; ja tulee aika, jolloin jokainen, joka tappaa teitä, luulee tekevänsä uhripalveluksen Jumalalle. Ja sen he tekevät teille, koska he eivät tunne Isää eivätkä minua. Mutta tämän minä olen puhunut teille, että, kun se aika tulee, te muistaisitte minun sen teille sanoneen. Tätä minä en ole sanonut teille alusta, koska minä olin teidän kanssanne. Mutta nyt minä menen hänen tykönsä, joka on minut lähettänyt, eikä kukaan teistä kysy minulta: ’Mihin sinä menet?’” (Joh. 16:1–5) Kun Jeesus, täydellinen ihminen, Jumalan Poika, Messias, ihmeitten tekijä, oli niin lähellä opetuslapsia, niin heidän oli vaikea käsittää, että hänen täytyisi kuolla kidutuspaalussa ja tulla herätetyksi kuolleista perustaakseen iankaikkisen valtakuntansa, mitä hän oli opettanut heidät rukoilemaan. Mutta hän kertoi heille kaiken tämän tietäen heidän saavan ymmärrystä, kun he saavat pyhän hengen. Heidän pyhän hengen saamisensa riippui kuitenkin hänen kuolemastaan ja kuolleista herättämisestään, jotta hän voisi mennä Isänsä luo ja valmistaa sijan 144 000 uskolliselle seuraajalleen.
11. Mikä teki Paavalille mahdolliseksi ponnistella eteenpäin rohkeasti kohti korkean kutsun palkintoa?
11 Tämä valmistettu taivaallinen sija mielessään apostoli Paavali sanoi: ”Minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.” (Fil. 3:14) Saavuttaakseen tämän taivaallisen palkinnon Paavali jatkoi rohkeaa tavoittelua. Sallisiko hän puristuksen murskata itseään? Murtuisiko hän ahdistuksen iskiessä? Hän vastaa näihin kysymyksiin sanoen: ”Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka? Niinkuin kirjoitettu on: ’Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää; meitä pidetään teuraslampaina’. Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut.” (Room. 8:35–37) Paavali saattoi näin ollen ponnistella rohkeasti eteenpäin.
12. a) Miten Jeesuksen maailmasta saama voitto on voiman lähde hänen seuraajilleen? b) Miten kristitty suhtautuu sen tähden toisiin ihmisiin?
12 Paavalin usko oli niin luja, että se pysyi vahvana kaikenlaisissa vaikeuksissa. Onko sinun uskosi yhtä vahva? Paavali ymmärsi nyt omien kokemustensa perusteella, mitä Jeesus sanoi tuona pääsiäisyönä apostoleille: ”Katso, tulee hetki ja on jo tullut, jona teidät hajotetaan kukin tahollensa ja te jätätte minut yksin; en minä kuitenkaan yksin ole, sillä Isä on minun kanssani. Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.” (Joh. 16:32, 33) Kun Jeesus sanoi: ”Minä olen voittanut maailman”, niin hän tarkoitti sitä, että jos hänen seuraajansa ovat rohkeita, niin hekin voivat voittaa maailman. Jeesuksella oli ihmispelosta vapaa yhdistynyt sydän. (Ps. 86:11, Um) Samoin täytyy hänen seuraajillaankin olla rohkea sydän, luja Jehovaan kohdistuvassa uskossa ja toivossa. Kenelläkään tällaisen rohkeuden omaavalla Kristuksen askeleita seuraavalla, joka tekee Jumalan tahdon, ei ole mitään pelkoa ketään uskonnollista, poliittista eikä liikemaailman ihmistä kohtaan, koska hän kirkastaa yksistään Jehovan nimeä. Hän voi kunnioittaa ihmisiä, mutta ei palvoa eikä pelätä heitä. ”Ihmispelko panee paulan, mutta Herraan luottavainen on turvattu.” – Sananl. 29:25.
HISTORIALLISIA ESIMERKKEJÄ
13. Millainen rohkeuden esimerkki meillä on Mooseksessa?
13 Jumalan antautuneen kansan elämässä on lukuisia tosi rohkeuden esimerkkejä. Mooses oli yksi näistä esimerkeistä. Samoin kuin Jeesus kehotti opetuslapsiaan olemaan rohkeita, niin Mooseskin kehotti kauan aikaisemmin Joosuaa ja koko kansaa olemaan rohkea. Mooseksella oli rohkeutta seisoessaan faaraon edessä kertomassa niistä kymmenestä vitsauksesta, joiden piti kohdata Egyptiä. Sen jälkeen vaadittiin Moosekselta rohkeutta myös Israelin lasten johdattamisessa pois Egyptistä ja läpi Punaisen meren sekä edelleen Siinain autiomaahan. Vaadittiin myös rohkeutta mennä yksin Siinain vuorelle ottamaan vastaan Jehova Jumalalta kymmeniä käskyjä ja olla halukas johtamaan Israelin lapsia näiden lakien alaisuudessa.
14. Ilmenikö Luvatun maan vakoilussa tosi rohkeutta?
14 Niiltä kahdeltatoista vakoilijalta, jotka Mooses valitsi menemään Luvattuun maahan katsomaan etukäteen, millainen maa se oli, vaadittiin niin ikään rohkeutta. Nämä miehet menivät Negebin pohjoispuolelle ja edelleen vuoristoalueelle saadakseen tietää, minkä laatuista väkeä maassa asui. Olivatko nuo ihmiset vahvoja vai heikkoja? Oliko heitä vähän vai paljon? Oliko maa hyvä vai huono? Heidän oli vakoiltava heidän kaupunkejaan, asuntojaan, leirejään ja linnoituksiaan. Oliko maa lihavaa vai laihaa, ja oliko siellä puita? Mooses sanoi ennen vakoilijoitten lähtöä: ”Olkaa rohkealla mielellä ja ottakaa mukaanne sen maan hedelmiä.” He tekivät niin. ”Ja he palasivat maata vakoilemasta neljänkymmenen päivän kuluttua.” (4. Moos. 13:18–26) Millainen oli heidän raporttinsa? Maa vuoti maitoa ja hunajaa. Todisteeksi he toivat jonkin verran hedelmiä. Kaikki tämä oli hyvä raportti, mutta kymmenen vakoilijaa pelkäsi siellä asuvaa kansaa. He kertoivat erittäin lujasti linnoitetuista kaupungeista. Peloissaan he sanoivat, ettei pidä mennä siihen maahan. Mutta Kaaleb, Joosuan kaltainen rohkea vakoilija, sanoi: ”Menkäämme sittenkin sinne ja ottakaamme se haltuumme, sillä varmasti me sen voitamme.” (4. Moos. 13:31) Mutta israelilaiset pelkäsivät enemmistön raportin tähden. He eivät luottaneet Jehova Jumalaan. He nurisivat Moosesta ja hänen veljeään Aaronia vastaan, ja monet sanoivat jopa näinkin: ”Jospa olisimme kuolleet Egyptin maahan tai tähän erämaahan! Jospa olisimme kuolleet!” – 4. Moos. 14:2.
15. Mikä pidätti israelilaiset menemästä Luvattuun maahan, mutta miten Joosua ja Kaaleb yrittivät rohkaista kansaa?
15 Ihmispelko, Luvatun maan omistavien hallitusten pelko pidätti Israelin lapset menemästä eteenpäin, vaikka he olivat edellisenä vuonna kulkeneet läpi Punaisen meren saaden vapautuksen Egyptistä Jehova Jumalan johdatuksessa. Kaiken tämän olisi pitänyt olla tuoreena heidän mielessään. Kun Mooses ja Aaron näkivät kansan asenteen, niin he lankesivat kasvoilleen koko Israelin seurakunnan eteen. Joosua ja Kaaleb, kaksi uskollista miestä, jotka olivat vakoilleet maata, repäisivät vaatteensa ”ja puhuivat kaikelle israelilaisten seurakunnalle näin: ’Maa, jota kävimme vakoilemassa, on ylen ihana maa. Jos Herra on meille suosiollinen, niin hän vie meidät siihen maahan ja antaa sen meille, maan, joka vuotaa maitoa ja mettä. Älkää vain kapinoiko Herraa vastaan älkääkä peljätkö sen maan kansaa, sillä heitä ei ole meille kuin suupalaksi. Heidän varjelijansa on väistynyt heistä, mutta meidän kanssamme on Herra. Älkää te heitä peljätkö.’” – 4. Moos. 14:5–9.
16. Mitä israelilaisilta puuttui, mikä pani heidät vaeltamaan jatkuvasti autiomaassa?
16 Jos noilla israelilaisilla olisi ollut Daavidin henki, hänen, joka eli vuosisatoja myöhemmin, niin he olisivat huudahtaneet innoissaan: ”Olkaa rohkeat, ja olkoon teidän sydämenne luja, te kaikki, jotka odotatte Jehovaa.” (Ps. 31:24, Um) He olisivat lähteneet eteenpäin. Mutta heiltä puuttui rohkeutta, ja he pysähtyivät vaeltamaan autiomaahan. Heillä ei ollut uskoa eikä sen vuoksi rohkeutta. He olivat nyt kuin maanpakolaisia neljäkymmentä vuotta, kunnes koko uskoton sukupolvi oli kuollut. Mikä häpeä, koska he olisivat rohkeudella voineet olla voittajia!
17. Miten Mooses osoitti 120 vuoden ikäisenä uskoa antaessaan neuvoja israelilaisille?
17 Kun kapinalliset olivat kuolleet kaikki neljänkymmenen vuoden aikana, tuli kansalle aika mennä Jordanin virran ylitse Luvattuun maahan. Mooseskin oli 120-vuotiaana kuolemaisillaan. Mutta hän ei ollut heikko uskossa, sillä hän sanoi vakaumuksellisesti kansalle: ”Herra, sinun Jumalasi, kulkee sinun edelläsi. Hän tuhoaa nämä kansat sinun tieltäsi, ja sinä lasket ne valtasi alle. Joosua kulkee sinun edelläsi, niinkuin Herra on puhunut.” Nyt tulee erittäin voimakas kehotus Moosekselta koko uuden Israelin sukupolven kuultavaksi: ”Olkaa lujat ja rohkeat, älkää peljätkö älkääkä säikähtykö [näitä vihollisia], sillä Herra, sinun Jumalasi, käy itse sinun kanssasi; hän ei jätä eikä hylkää sinua.” – 5. Moos. 31:3, 6.
18. Minkä neuvon Mooses antoi puhuessaan Joosualle, ja miten kansa suhtautui Joosuan rohkeaan johtoon?
18 Mooses puhui Joosualle israelilaisten johtajana henkilökohtaisesti ja sanoi: ”Ole luja ja rohkea, sillä sinä viet tämän kansan siihen maahan, jonka Herra heidän isillensä vannotulla valalla on luvannut antaa heille, ja sinä jaat sen heille perinnöksi.” (5. Moos. 31:7) Osoittivatko israelilaiset rohkeutta seuratakseen uutta rohkeata johtajaansa? Historia todistaa heidän osoittaneen. He marssivat Joosuan mukana Jordanin yli, ja Jehova antoi heille voiton heidän vihollisistaan.
ROHKEUS MENNÄ UUTEEN MAAILMAAN
19. Mitä israelilaisten siirtyminen uuteen maahansa vaati heiltä?
19 Tämä oli Israelin lapsille kuin uuteen maailmaan menoa. Se oli uusi maa, ei autiomaa, vaan erittäin miellyttävä maa, kuin Eedenin puutarha. Heidän piti tosin tehdä työtä sen puolesta, taistella sen puolesta, mutta ei omassa voimassaan. Se vaati uskoa Jumalaan, sillä hänen palvelijansa Mooses sanoi: ”Hän tuhoaa nämä kansat sinun tieltäsi.”
20. a) Mitkä uuden maailman odotteita koskevat kysymykset heräävät sopivasti näinä viimeisinä päivinä? b) Millä tavalla monet todistavat uskonsa syvyyden Jumalan uuteen maailmaan?
20 Kuinka monella ihmisellä on näinä viimeisinä päivinä, tämän asiainjärjestelmän lopussa, rohkeutta mennä eteenpäin uuteen vanhurskaaseen maailmaan? Niin, kuinka moni edes haluaa sitä? Kuinka monilla on rohkeutta saarnata sitä julkisesti ja talosta taloon? Uskotko sinä, että Suurempi Mooses, Kristus Jeesus, kuoli sinun puolestasi, jotta sinä voisit elää tuossa luvatussa maassa maan päällä, todellisuudessa uudessa Eedenin puutarhassa? Miten paljon sinä uskot uuteen vanhurskaaseen maailmaan? Vain kylliksi rukoillaksesi hiljaa tai jossain uskonnollisessa rakennuksessa: ”Tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa”? (Matt. 6:10) Sadattuhannet miehet ja naiset kaikista kansoista eivät usko ainoastaan rukoillakseen tätä valtakuntaa, vaan myös julistavat sitä todellisuudessa äänekkäästi, julkisesti, samoin kuin Jeesus ja hänen uskolliset seuraajansa tekivät tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten. Teetkö sinä niin?
21, 22. Miten me voimme nyt hyötyä siitä neuvosta, minkä Jehova antoi Joosualle?
21 Lue, mitä Paavali kirjoitti meille tätä päivää varten: ”Tämä, . . . on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut.” (1. Kor. 10:11) Tuntuuko sinusta niin kuin Joosuasta, kun Jehova sanoi hänelle: ”Ole vain luja ja aivan rohkea ja noudata tarkoin kaikessa sitä lakia, jonka minun palvelijani Mooses on sinulle antanut; älä poikkea siitä oikealle äläkä vasemmalle, että menestyisit [toimisit viisaasti, Um], missä ikinä kuljetkin. Älköön tämä lain kirja sinun suustasi poistuko, vaan tutkiskele sitä päivät ja yöt, että tarkoin noudattaisit kaikkea, mitä siihen on kirjoitettu, sillä silloin sinä onnistut teilläsi ja silloin sinä menestyt [toimit viisaasti, Um].” (Joos. 1:7, 8) Usko ja rohkeus saivat sen aikaan silloin! Usko ja rohkeus saavat sen aikaan nytkin, jos ketkään uskovat eivät poikkea täydellisestä ”lain kirjasta”, Pyhästä Raamatusta. Lue sitä! Tutki sitä! Elä sen mukaan! Tee tästä Jehova Jumalan ja hänen Poikansa tuntemuksen hankkimisesta elämäsi, koska se on juuri sitä. – Joh. 17:3.
22 Kukaan ei voi poiketa Jehova Jumalan opetuksesta, ei oikealle eikä vasemmalle, ja toimia viisaasti. Viisaus tulee Jehova Jumalalta. Hän on kaiken tiedon lähde, ja se tieto, mitä ihmiset tarvitsevat nyt, on Jehovan kirjoitetussa sanassa. Monet sanovat kyllä, että Raamattu on vanhanaikainen, muinainen historiakirja. Onko se? Onhan sinun pelastuksesi kirjoitettu siihen! Elämä tai kuolema – kumman valitset? Useimmilta ihmisiltä vaaditaan nykyään rohkeutta kurkistaa Raamattuun, saati sitten tutkia sitä tai keskustella siitä jonkun kanssa. Jos Jehovan oli sanottava Joosualle: ”Älköön tämä lain kirja sinun suustasi poistuko, vaan tutkiskele sitä päivät ja yöt”, jotta hän olisi ”toiminut viisaasti”, niin kuinka paljon enemmän me tarvitsemmekaan sitä nyt toimiaksemme viisaasti! Olkoon meillä rohkeutta tehdä siten tässä maailmassa! Henkilöllä, joka uskoo ja elää Kristuksen opetusten mukaan, on tarvittavaa rohkeutta toimia ahdistuksenkin uhatessa. Saatana, ”tämän asiainjärjestelmän jumala”, ei ole hänen ystävänsä enempää kuin hän oli Jeesuksenkaan ystävä. Saatana oli Jeesuksen vastustaja. Hän on myös kaikkien kristittyjen vastustaja, mutta he voivat rohkeudessa voittaa tämän maailman!