Paratiisi

”Hänet temmattiin paratiisiin, ja hän kuuli kuvaamattomia sanoja, joita ihmisen ei ole lupa puhua.” – 2. Kor. 12:4, Um.

 1, 2. a) Kun huomiomme kiinnitetään johonkin persialaiseen puutarhaan verrattavaan, niin milloin siitä voidaan laillisesti puhua? b) Miten apostoli Paavali kiinnitti huomion tällaiseen paratiisiin?

KUN Jumalan ennustuksen täyttymys on paljastanut jotain niin suurenmoista ja ihanaa kuin itämaisen persialaisen puutarhan, niin meille käy luvalliseksi ja ajankohtaiseksi puhua siitä. Ihminen voi silloin puhua siitä varmuudella, selvien tosiasioitten lujalla perusteella. Me voimme puhua nyt, tuhat yhdeksänsataa vuotta sen jälkeen, kun apostoli Paavali mainitsi sen Korintossa, Kreikassa, olevalle kristilliselle seurakunnalle, ymmärtävästi hänelle paljastuneesta ihmeellisestä asiasta. Esittäessään Korinton kristityille todistuksen siitä, että hän oli Jeesuksen Kristuksen apostoli, Paavali sanoi:

² ”Minun on kerskattava. Se ei ole hyödyllistä, mutta minä siirryn yliluonnollisiin näkyihin ja Herran ilmestyksiin. Minä tunnen Kristuksen yhteydessä olevan miehen, joka neljätoista vuotta sitten – ruumiissako, en tiedä, vai poissa ruumiista, en tiedä, Jumala tietää – temmattiin pois sellaisena kolmanteen taivaaseen. Niin, minä tunnen sellaisen miehen – ruumiissako vai erossa ruumiista, en tiedä, Jumala tietää – että hänet temmattiin paratiisiin, ja hän kuuli kuvaamattomia sanoja, joita ihmisen ei ole lupa puhua. Tällaisesta miehestä minä kerskaan, . . . Minä en ole järjetön, sillä minä sanon totuuden. . . . juuri ilmestysten ylenpalttisuuden takia.” – 2. Kor. 12:1–7, Um.

 3, 4. Milloin Paavali sai tällaisen paratiisinäyn, ja miten hän kuvaili kääntymyksensä kristillisyyteen kuningas Agrippan edessä?

³ Neljätoista vuotta siitä taaksepäin, kun Paavali kirjoitti nämä sanat, lankeaisi suunnilleen vuoteen 41 (jKr.) tai ainakin viisi vuotta sen jälkeiseen aikaan, jolloin hän kääntyi juutalaisuudesta kristillisyyteen saadessaan ihmenäyn, missä hän näki hiukan ylösnousseen Jeesuksen Kristuksen taivaallista sokaisevaa kirkkautta. Kertoessaan siitä roomalaisen maaherran Festuksen ja kuningas Agrippa II:n ja muiden edessä Kesarean virallisen kuulijakunnan ylväälle ryhmälle Paavali sanoi juhlallisesti:

⁴ ”Kun näissä asioissa matkustin Damaskoon ylipappien valtuudella ja suostumuksella, näin minä, oi kuningas, tiellä keskellä päivää taivaasta valon, auringon paistetta kirkkaamman, leimahtavan minun ja matkatoverieni ympärillä, ja me kaaduimme kaikki maahan, ja minä kuulin äänen sanovan minulle hepreankielellä: ’Saul, Saul, miksi vainoat minua? Työläs on sinun potkia tutkainta vastaan.’ Niin minä sanoin: ’Kuka olet, herra?’ ja Herra sanoi: ’Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. Mutta nouse ja seiso jaloillasi; sillä sitä varten minä olen sinulle ilmestynyt, että asettaisin sinut palvelijakseni ja sen todistajaksi, mitä [sinä olet nähnyt ja mitä minä saatan sinut itseni suhteen näkemään]’ . . . Sentähden, kuningas Agrippa, minä en voinut olla tottelematta taivaallista näkyä, vaan saarnasin ensin sekä Damaskon että Jerusalemin asukkaille, ja sitten koko Juudean maalle ja pakanoille [katumusta] ja kääntymystä Jumalan puoleen, ja että he tekisivät [katumuksen] soveliaita tekoja.” – Apt. 26:12–20.

 5. Millaisessa mielentilassa Paavali kirjoitti näyistään ja ilmestyksistään, ja miten me näin ollen käytämme aikamme tarkastellessamme hänen paratiisinäkyään?

⁵ Tuo näky ei ollut mikään valveilla nähty uni eikä pelkkä kuvitelma eikä harha-aistimus. Se oli niin todellinen, että Paavali otti sen mitä vakavimmin eikä ollut tottelematta sen hänelle tuomaa sanomaa. Hän kuoli marttyyrikuoleman siksi, että osoittautui uskolliseksi tälle näylle elämänsä loppuun saakka. Samoin Paavali kirjoitti täysin vakavasti niistä yliluonnollisista näyistä ja ilmestyksistä, mitkä Herra Jeesus Kristus taivaasta antoi hänelle. Voimme näin ollen olla varmoja yhdestä seikasta: Me emme tuhlaa aikaa pelkkään harha-aistimukseen tarkastellessamme sitä yliluonnollista näkyä, mihin henkilökohtaisesti Paavalille tunnettu mies temmattiin näkemään paratiisi ja kuulemaan kuvaamattomia sanoja, joita ei ihmisen ollut silloin lupa puhua. Me käytämme päinvastoin aikaa saadaksemme ymmärrystä.

 6, 7. Kuka tämä pois temmattu mies oli, josta Paavali kirjoittaa, mutta miten eräs toinenkin mies sai Jeesukselta paljastuksen paratiisista?

⁶ Tällaisella yliluonnollisella näyllä suosittu mies oli epäilemättä apostoli Paavali itse, sillä kukaan muu ei ole kertonut tästä kokemuksesta, mikä tapahtui noin vuonna 41 jKr. Paavali ei ollut kumminkaan ainoa mies, jolle Jeesus Kristus ilmaisi paratiisin. Paljon ennen kuin Paavalista tuli kristitty, eli muuan mies, jolle Jeesus puhui paratiisista. Tämä tapahtui vuonna 33 (jKr.) juutalaisten pääsiäispäivänä Golgatalla, Jerusalemin muurien ulkopuolella.

⁷ Jeesus riippui silloin kidutuspaalussa, naulattuna siihen käsistään ja jaloistaan. Roomalainen maaherra Pontius Pilatus oli pannut hänen päänsä yläpuolelle sen laillisen syytöksen, minkä vuoksi Jeesus surmattiin. Juudan kansa ”seisoi katselemassa sivulta. Mutta hallitusmiehet ivasivat sanoen: ’Muita hän pelasti, pelastakoon itsensä, jos tämä mies on Jumalan Kristus, se Valittu.’ Sotilaatkin pitivät häntä pilkkanaan tullen lähelle ja tarjoten hänelle viiniä sekä sanoen: ’Jos sinä olet juutalaisten kuningas, niin pelasta itsesi.’” Mutta eräällä siellä olevalla miehellä oli kuitenkin rohkeutta korottaa äänensä puolustamaan Jeesusta. Hän oivalsi, että jos tämä mies Jeesus oli halukas kuolemaan tällaisen kauhistavan, häpeällisen, tuskallisen kuoleman nurisematta ja valittamatta, niin hänen vakuutuksissaan ja väitteissään täytyy olla totuutta. Hänkin riippui kidutuspaalussa, vaikkakaan ei todennäköisesti naulattuna siihen niin kuin Jeesus, joka kärsi pahemmin, vaikka hän ”ei tehnyt mitään sopimatonta”. Lopetettuaan Jeesuksen puolustuksen ja ilmaistakseen uskonsa Jeesukseen hänen julkisen surmaamisensa päivänäkin tämä pahantekijä ”sanoi sitten: ’Jeesus, muista minua, kun pääset valtakuntaasi.’” Mitä Jeesus vastasi? ”Hän sanoi hänelle: ’Totisesti minä sanon sinulle tänään: Sinä olet oleva minun kanssani paratiisissa.”’ – Luuk. 23:35–43, Um.

 8. Mitä tapahtui Jeesuksen ruumiille hänen kuoltuaan, mutta mitä tapahtui myötätuntoisen pahantekijän ruumiille?

⁸ Jeesus sanoi tämän pahantekijälle noin kello kaksitoista keskipäivällä. He riippuivat vielä kolme tuntia kidutuspaaluissaan. Pahantekijä kuuli sitten Jeesuksen huutavan taivaassa olevalle Jumalalle: ”Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni.” Kaikki oli nyt ohitse Jeesuksen kohdalta. ”Se on täytetty”, hän sanoi ja taivuttaen päänsä lakkasi hengittämästä. (Luuk. 23:44–46; Joh. 19:28–30) Jeesuksen puolustaja, vieressä kärsivä pahantekijä, kitui vielä. Mutta koska juutalaisten sapattipäivän piti alkaa auringon laskiessa, niin sotilaat jouduttivat hänen kuolemaansa murskaamalla hänen säärensä samoin kuin toisenkin paaluun kiinnitetyn pahantekijän sääret. Hän kuoli näin ollen samana päivänä kuin Jeesus, hänen valitsemansa Kuningas. Mitä tapahtui pahantekijän kuolleelle ruumiille, sitä ei kerrota, mutta Jeesuksen ruumis otettiin paalusta ja pantiin hautaan, mikä kuului eräälle Arimatiasta kotoisin olevalle rikkaalle Joosef-nimiselle juutalaiselle, josta oli tullut Jeesuksen opetuslapsi. – Joh. 19:31–42; Matt. 27:57–61.

VARAS PARATIISISSA?

 9. Mikä kysymys nousee nyt eteemme sen suhteen, mikä tämä paratiisi oli, ja mikä on vastaus?

⁹ Nyt on edessämme kysymys: Tarkoittiko Jeesus samaa paratiisia, mihin apostoli Paavali viittasi paljon myöhemmin? Puhuiko Jeesus paalussa olevalle pahantekijälle samasta paratiisista, minkä hän mainitsi antaessaan apostoli Johannekselle ilmestyksen noin vuonna 96 (jKr.)? Jeesus sanoi Ilmestyskirjan 2:7:nnessä: ”Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sen, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan paratiisissa.” Vastauksen täytyy olla Raamatun mukaan kielteinen.

10. Miksi Jeesus ei puhunut paalussa olevalle pahantekijälle taivaallisesta paratiisista?

¹⁰ Jeesus ei puhunut paalussa olevalle pahantekijälle taivaallisesta paratiisista. Pahantekijä ei voinut käsittää hengellisiä asioita enempää kuin juutalainen fariseus Nikodeemuskaan, juutalaisten hallitusmies, jolle Jeesus sanoi: ”Joka ei synny uudesti, . . . se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa. . . . jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki. Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, . . . me puhumme, mitä tiedämme, ja todistamme, mitä olemme nähneet, ettekä te ota vastaan meidän todistustamme. Jos ette usko, kun minä puhun teille maallisista, kuinka te uskoisitte, jos minä puhun teille taivaallisista?” (Joh. 3:3–12) Jeesus puhui pahantekijälle hänen ymmärryksensä mukaisesta paratiisista. Pahantekijä ei siis ymmärtänyt Jeesuksen kanssa paratiisissa olemisen merkitsevän sitä, että hän menisi taivaaseen kuollessaan, eikä, että hänet vietäisiin taivaaseen, kun hän nousisi kuolleista.

11. Miten Jeesuksen omien apostolienkin antama esimerkki osoittaa, ettei paalussa oleva pahantekijä ajatellut taivaallista valtakuntaa eikä paratiisia?

¹¹ Vaikka Jeesus oli vuosikausia saarnannut taivasten valtakuntaa aina siihen hetkeen asti, jolloin hän kohosi taivaaseen omien apostoliensa silmien edessä, niin heillä ei ollut aavistustakaan taivaallisesta valtakunnasta. Eiväthän he muuten olisi tehneet hänelle tätä jäähyväiskysymystä: ”Herra, tälläkö ajalla sinä jälleen rakennat Israelille valtakunnan?” (Apt. 1:6–11) Miten sitten tuo paalussa oleva myötätuntoinen mies, pahantekijä, joka ei ollut Jeesuksen läheinen apostoli, olisi voinut ajatella Jeesuksen tulevan taivaalliseen valtakuntaan tai paratiisin olevan taivaassa?

12. Miksi eräät kristikunnan uskonnolliset johtajat hyväksyvät sellaisen paratiisin, mitä Jeesuksen ajan rabbiinien koulut opettivat?

¹² Se paratiisi, mistä Jeesus puhui pahantekijälle, ei ollut se paratiisi, mitä sen ajan rabbiinien koulut opettivat. Noiden koulujen mukaan paratiisi, nimittäin Eedenin puutarha, oli yhä olemassa. Missä se oli heidän opetuksensa mukaisesti? Lainaamme eräältä auktoriteetilta: Paratiisi ”oli kuolleitten maailman, sheolin, alue maan sydämessä. Gehenna oli toisella puolella liekkeineen ja kidutuksineen. Paratiisi toisella puolella, siunattujen välitila. . . . Patriarkat olivat siellä, Aabraham, Iisak ja Jaakob, valmiina ottamaan vastaan uskolliset jälkeläisensä helmaansa . . . Siunattujen sielujen juhlassa oli ylin kunniapaikka Aabrahamin helma (Luuk. 16:23), millä kuolemattomuuden uusi perijä nojaili suosittuna ja kunnioitettuna vieraana.”a Nykyään hyväksyy joukko kristikunnan uskonnollisia johtajia tämän rabbiinien opin.b He tietävät, että Jeesus ei mennyt taivaaseen sinä päivänä, jona hän puhui paalussa riippuvalle pahantekijälle. He tietävät, että Jeesus sanoi kuolleista nousemisensa aamuna Maria Magdalenalle: ”En minä ole vielä mennyt ylös Isäni tykö; mutta mene minun veljieni tykö ja sano heille, että minä menen ylös, minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö, ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö.” (Joh. 20:17, 18) Jeesus ei ollut siis mennyt mihinkään taivaalliseen paratiisiin.

13. Miksi Jeesus ei ollut mennyt mihinkään taivaalliseen paratiisiin, kuten Pietari todisti helluntaipäivänä?

¹³ Miksi ei? Koska Jeesus oli ollut kuolemansa ja hautaamisensa jälkeen sheolissa osia kolmesta päivästä. Hänen sielunsa oli ollut sheolissa Psalmin 16:10 (Um) täyttymykseksi: ”Sinä et jätä minun sieluani sheoliin. Sinä et salli laupeutesi miehen nähdä kuilua.” Jumalan pyhä henki antoi tämän selityksen apostoli Pietarin välityksellä helluntaipäivänä. Pietari sanoi juuri vuodatetun pyhän hengen vaikutuksesta: ”Daavid sanoo [Jeesuksesta]: ’Minulla oli Jehova jatkuvasti silmieni edessä, . . . sinä et hylkää minun sieluani haadekseen etkä salli laupeutesi miehen nähdä turmeltumista. . . .’ Sen tähden, koska [Daavid] oli profeetta ja tiesi Jumalan vannoneen hänelle valalla, että hän asettaa yhden hänen jälkeläisistään valtaistuimelleen, niin hän näki etukäteen ja puhui Kristuksen ylösnousemuksesta, että häntä ei hylätty haadekseen eikä hänen lihansa nähnyt turmeltumista. Tämän Jeesuksen Jumala herätti.” – Apt. 2:25–32, Um.

14. Miksi Jeesus ja pahantekijä eivät olleet paratiisissa sheolissa, ja miksi pahantekijä ei päässyt Jeesuksen kanssa ”ensimmäiseen ylösnousemukseen”?

¹⁴ Pahantekijä oli kuolinpäivänä Jeesuksen kanssa sheolissa eli haadeksessa. Hän ei ollut mennyt taivaaseen enempää kuin Jeesuskaan oli mennyt taivaaseen. Eivätkä Jeesus ja pahantekijät olleet paratiisissakaan sheolissa eli haadeksessa. Paratiisi ei ole siellä, eikä Jumala jälkeenpäinkään muuttanut paratiisia sheolista taivaaseen, välittömään läheisyyteensä, sillä sheol eli haades ei ole se, mikä muinaiset rabbiinit opettivat sen olevan. Pyhän Raamatun mukaan sheol eli haades on ihmiskunnan yhteinen hauta. Kun Jeesus herätettiin kuolleista, jotta hänen sieluaan ei jätettäisi sheoliin eli haadekseen, niin hän koki ”ensimmäisen ylösnousemuksen”. Niinpä me luemme: ”Hän, joka on alku, esikoinen kuolleista nousseitten joukossa, että hän olisi kaikessa ensimmäinen.” (Kol. 1:18) Varas ei päässyt ”ensimmäiseen ylösnousemukseen” Jeesuksen kanssa, koska se on hengellinen ylösnousemus, ylösnousemus elämään henkipersoonana näkymättömissä taivaissa. Jeesus sanoi Nikodeemukselle, että täytyy ”syntyä uudesti”, ”syntyä vedestä ja hengestä”, saadakseen tämän hengellisen ylösnousemuksen. Jeesuksen uskollisia opetuslapsiakaan ei siitetty Jumalan pyhällä hengellä, ennen kuin vasta helluntaipäivänä, viisikymmentä yksi päivää Jeesuksen kuoleman jälkeen.

15. Miksi se, mitä Paavali sanoo Roomalaiskirjeen 6:3–5, ei sovellu pahantekijään, ja mitä näin ollen tapahtui pahantekijälle, kun Jeesus nousi kuolleista?

¹⁵ Vaikka pahantekijä kuolikin Jeesuksen rinnalla, niin häneen ei sovellu se, mitä Paavali sanoo Roomalaiskirjeen 6:3–5: ”Ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut? Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. Sillä jos me olemme hänen [Kristuksen] kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa.” Sen sijaan että pahantekijä olisi kuollut samanlaisen kuoleman kuin Kristus, hän kuoli rikollisen kuoleman. Hän sanoi toiselle pahantekijälle: ”Me saamme, mitä meidän tekomme ansaitsevat; mutta tämä ei ole mitään pahaa tehnyt.” (Luuk. 23:40, 41) Kun Jeesus nousi kuolleista, niin hän jätti siis pahantekijän sheoliin eikä paratiisiin.

16. Pyysikö pahantekijä Jeesukselta etua olla valtakunnassa, ja käyttikö apostoli Pietari toista ”taivasten valtakunnan avainta” pahantekijän hyväksi? Miten me sen tiedämme?

¹⁶ Eritelkäämme nyt, mitä pahantekijä sanoi Jeesukselle: ”Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.” Pyysikö hän täten saavansa olla Jeesuksen valtakunnassa? Ei suinkaan! Miten hän olisi maalliselta, inhimilliseltäkään kannalta katsoen voinut pyytää saavansa olla valtakunnassa, kun hän ei kuulunut Daavidin kuninkaalliseen sukuun niin kuin Jeesus? Eikä pahantekijä voinut ohittaa apostoli Pietariakaan mennäkseen Valtakuntaan. Tämä pahantekijä ei varmastikaan tiennyt, että Jeesus oli yksityisesti sanonut Pietarille: ”Minä annan sinulle taivasten valtakunnan avaimet, ja mitä tahansa sinä sitonetkin maan päällä, se on jo sidottu taivaissa.” (Matt. 16:19, Um) Apostoli Pietari alkoi vasta helluntaipäivänä, saatuaan vuodatetun hengen, käyttää toista noista ”taivasten valtakunnan avaimista”. Pahantekijä ei ollut tuona helluntaipäivänä siellä kuulemassa Pietarin saarnaavan. Hän ei voinut käyttää hyväkseen Pietarin ensimmäisen avaimen käyttöä päästäkseen taivaalliseen valtakuntaan olemaan kirkastetun Jeesuksen Kristuksen kanssa.

17. Keiden kanssa Jeesus teki valtakuntaa koskevan liiton, ja miksi tämä ei koskenut pahantekijää?

¹⁷ Jeesus asetti Herran illallisen vuosittain vietettäväksi sen päivän edellisenä iltana, jona hänet naulattiin kidutuspaaluun rinnan pahantekijän kanssa. Hän sanoi silloin yhdelletoista uskolliselle apostolilleen: ”Te olette pysyneet minun kanssani minun kiusauksissani; ja minä säädän teille, niinkuin minun Isäni on minulle säätänyt, kuninkaallisen vallan, niin että te saatte syödä ja juoda minun pöydässäni minun valtakunnassani ja istua valtaistuimilla ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa.” Tämän valtakuntaa koskevan liiton lisäksi oli myöskin uusi liitto. Jeesus mainitsi tämän liiton näille apostoleille palvellessaan heitä viinimaljalla sanoen: ”Tämä malja merkitsee uutta liittoa sen vereni nojalla, joka on vuodatettava teidän edestänne.” (Luuk. 22:19–30) Pahantekijä ei ollut yhdentoista uskollisen apostolin tavalla pysynyt Jeesuksen kanssa hänen koettelemuksissaan. Jeesus ei sanonut sen tähden pahantekijälle ottavansa häntä valtakuntaa koskevaan liittoon vain siksi, että pahantekijä ryhtyi puolustamaan Jeesusta ja pyysi Jeesusta kuninkaaksi tultuaan muistamaan häntä.

18. Kun ylösnoussut Jeesus meni edeltäjuoksijana Jumalan taivaalliseen pyhäkköön, niin miksi pahantekijä ei mennyt sinne Jeesuksen kanssa edeltäjuoksijatoverina?

¹⁸ Heprealaiskirjeen 6:19, 20 sanoo, että Jeesus meni Jumalan Ylimmäisenä Pappina edeltäjuoksijana Jumalan taivaalliseen pyhäkköön, ”esiripun sisäpuolelle”, uhrattuaan lihansa ja tultuaan herätetyksi henkipersoonana. Pahantekijä ei voinut olla Jeesuksen edeltäjuoksijatoveri, koska muinaisessa Israelissakin ylimmäinen pappi meni Jumalan kaikkeinpyhimpään yksin. (Hepr. 9:6–8) Pahantekijä ei saanut Jeesuksen ylösnousemuspäivänä ylösnousemusruumista, vaan hänen on odotettava, kunnes tulee muistohaudoissa olevien ylösnousemusaika, jolloin hänelle annetaan ruumis. Kun Jeesus oli herätetty kuolleista, niin apostoli kirjoitti kristillisille veljilleen: ”Meillä, . . . on siis rohkeutta lähteä pyhään paikkaan pääsyn tielle Jeesuksen veren perusteella, minkä pääsyn hän avasi meille uutena ja elävänä tienä esiripun, se on, lihansa, avulla, ja . . . meillä on Jumalan huoneen suuri ylimmäinen pappi.” – Hepr. 10:19–21, Um.

19. Miksi pahantekijä ei ollut kristillisen seurakunnan perustus, ja miksi hänestä ei tullut Johannes Kastajaa suurempaa?

¹⁹ Pahantekijä ei ollut mikään kristillisen seurakunnan perustus, hän ei ollut edes sen jäsen. ”Karitsan kaksitoista apostolia” tehtiin sen kristillisen seurakunnan toisarvoisiksi perustuksiksi, mikä oli rakennettu pääperustukselle, Kalliolle Jeesukselle Kristukselle. (Ilm. 21:14) Pahantekijä ei saanut helluntaipäivänä vuodatettua pyhää henkeä enempää kuin Johannes Kastajakaan sai. Hänestä ei tullut Johannesta suurempi, sillä Jeesus sanoi niistä, jotka pääsevät taivaan valtakuntaan: ”Naisista syntyneitten joukosta ei ole noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja, mutta henkilö, joka on vähäisempi taivasten valtakunnassa, on suurempi kuin hän. Johannes Kastajan päivistä tähän saakka on taivasten valtakunta päämäärä, mitä kohti ihmiset ponnistelevat, ja ne, jotka ponnistelevat eteenpäin, tarttuvat siihen.” (Matt. 11:11, 12, Um) Pahantekijästä ei tehty poikkeusta kaikkiin niihin vaatimuksiin ja kaikkiin varauksiin nähden, mitkä asetettiin 144 000:lle tämän maailman kristilliselle voittajalle. – Ilm. 7:4–8; 14:1–5.

20. Miksi pahantekijää ei siitetty Jumalan hengellä eikä voideltu sillä hänen ollessaan kidutuspaalussa?

²⁰ Pahantekijää ei siitetty paalussa Jumalan hengestä eikä voideltu sillä. Jeesus ei vuodattanut Jumalan pyhää henkeä uskollisille opetuslapsilleen pääsiäispäivänä eikä kidutuspaalussa ollessaan. Jeesus vuodatti pyhän hengen helluntaijuhlan päivänä ja ollessaan Jumalan oikealla puolella taivaassa. (Joh. 7:39) Vasta silloin tehtiin elävistä opetuslapsista Jumalan henkipoikia ja heidät otettiin uuteen liittoon sekä voideltiin hengellä ja otettiin valtakuntaliittoon Jeesuksen Kristuksen perijätovereina.

21. Miksi siis se paratiisi, mikä mainittiin pahantekijälle, ei ollut sama kuin taivasten valtakunta, ja miksi hän ei istuutunut Jeesuksen kanssa hänen taivaalliselle valtaistuimelleen?

²¹ Näin Jeesuksen pahantekijälle mainitsema paratiisi ei ole sama kuin taivasten valtakunta. Jeesus ei luvannut pahantekijän saavan olla hänen kanssaan Valtakunnassa. Pahantekijä ei pyytänyt saada olla Jeesuksen kanssa Valtakunnassa eikä kuulua siihen. Koska pahantekijä ei ollut Daavidin kuninkaallisen perheen jäsen, niin hän pyysi vain saada olla Valtakunnan alamaisuudessa ja Kuningasta tunnustamaan hänet eli muistamaan häntä ja huolehtimaan siitä, että hän saa ylösnousemuksen kuolleista Valtakunnan valta-alueelle. Paratiisi on Valtakunnan alaisuudessa. Näin ollen voidaan paratiisi perustaa vasta sen jälkeen, kun Valtakunta on jo perustettu. Jeesuksen valtakuntaa ei perustettu silloin maan päällä hänen kuolemansa pääsiäispäivänä. Kaikki Raamatun ennustukset ja niihin liittyvät tosiasiat osoittavat, että Valtakunta perustettiin taivaissa vuonna 1914 (jKr.). Kun Jeesus kohosi taivaaseen neljäntenäkymmenentenä päivänä ylösnousemuksensa jälkeen, niin hän istuutui Jumalan oikealle puolelle odottamaan vuoteen 1914 ja silloin tapahtuneeseen Valtakunnan alkamiseen asti. Ystävällinen pahantekijä ei istuutunut Jeesuksen kanssa Hänen valtaistuimelleen, minkä edun Jeesus sanoi suotavan niille seurakuntaansa kuuluville, jotka voittavat tämän maailman henkisesti. – Ilm. 3:21; Hepr. 10:12–14.

22. Miksi Jeesusta ei herätetty paratiisista, ja mihin pahantekijä ja muistohaudoissa oleva ihmiskunta herätetään?

²² Kaikki tämä tekee mahdottomaksi pahantekijän olemisen Jeesuksen kanssa paratiisissa sinä päivänä, jona he kuolivat kidutuspaaluissa. Jeesusta ei herätetty kolmantena päivänä paratiisista jättämään pahantekijän sinne kuolleitten kanssa. Se olisi merkinnyt sitä, että Jeesus olisi ollut hänen kanssaan paratiisissa vain osia kolmesta päivästä ja että hän olisi jättänyt hänet sitten sinne. Jeesus ei laskeutunut takaisin paratiisiin olemaan pahantekijän kanssa. Hän kohosi taivaaseen olemaan taivaallisen Isänsä kanssa. Pahantekijä ei saanut kolmantena päivänä Jeesuksen kanssa ylösnousemusta paratiisista. Yksikään kuollut ihminen ei saa ylösnousemusta todellisesta paratiisista. Muistohaudoissa olevalla pahantekijällä ja ihmiskunnalla on ylösnousemus paratiisiin tänne maan päälle. Pahantekijä ei ollut ensimmäinen paratiisiin pääsevä, eikä paratiisissa ollut ketään ennen pahantekijää. Paratiisi ei ole kuolleitten, vaan elävien paikka.

EEDENIN PUUTARHA

23, 24. a) Kuka oli ensimmäinen ihminen paratiisissa ja miksi? b) Miksi nimi paratiisi sopi hyvin Eedenin puutarhaan?

²³ Ensimmäinen paratiisissa ollut ihminen oli Aadam, Jumalan poika. Aadam oli silloin elossa. Silloin ei ollut lainkaan sheolia eikä haadesta, sillä yksikään ihminen ei ollut silloin kuollut eikä tullut haudatuksi maahautaan. The Encyclopedia Americana (21. osa) aloittaa paratiisia koskevan kirjoituksen sanoilla: ”Eedenin puutarha. Tämä sana on alkujaan persiaa ja merkitsee puistoa. Se on tullut nykyisiin kieliin Eedenin puutarhan . . . ja sen tähden kaiken onnen tyyssijan nimenä.”

²⁴ Tätä nimeä on sopivasti käytetty Eedenin puutarhasta, mihin Aadam luotiin ja pantiin. Raamatun heprealainen ”puutarhaa” vastaava sana merkitsee suljettua eli aidattua paikkaa, ja se, mikä oli suljettu, oli ihastuttava ja kaunis. Tämä on sopusoinnussa persialaisen ajatuksen kanssa pardesista eli paratiisista: ”laaja, vapaa puisto, mikä on suljettu vahingoilta, mutta minkä luonnollista kauneutta ei ole turmeltu, missä on komeita puita, joista monet kantavat hedelmiä, ja mitä kirkkaat virrat kastelevat, joiden töyräillä vaelteli suuret antilooppi- tai lammaslaumat – tällainen oli se näkymä, mikä yhdisti kreikkalaisen matkailijan mielen sanaan parádeisos ja mille hänen omassa kielessään ei ollut mitään täsmällistä vastinetta . . .” Eräät kreikkalaiset kirjailijat käyttivät tätä sanaa merkitsemään ”laajaa maa-alaa, mikä on suljettu vahvalla aitauksella tai muurilla ja missä on runsaasti puita, pensaita, kasveja ja puutarhaviljelystä ja missä pidettiin valikoituja eläimiä eri tavoin rajoitettuina tai vapaina sen mukaan, kuinka villejä tai rauhaisia ne olivat, joten se vastaa hyvin läheisesti englantilaista sanaa park [suom. puisto], mihin liitetään puutarhat, eläintarha ja linnusto”.c

25, 26. a) Miten nimeä paratiisi ruvettiin sovelluttamaan Eedenin puutarhaan? b) Miksi roomalaiskatolinen Douay-raamatunkäännös ei käytä sanontaa ”Eedenin puutarha”?

²⁵ Näin ollen, kun heprealaiset alkoivat kolmannella vuosisadalla ennen kristillistä ajanlaskua kääntää henkeytettyjä pyhiä Heprealaisia Kirjoituksiaan kreikaksi, niin he käyttivät kreikkalaista sanaa parádeisos eli paratiisi kääntäessään heprealaisen sanan gan. Latinaksi Raamattua kääntävät miehet käyttivät latinalaista sanaa paradísus. Siksi luemmekin Pyhän Raamatun roomalaiskatolisesta Douay-käännöksestä (1. Moos. 2:7–15):

²⁶ ”Ja Herra Jumala muodosti ihmisen maan mudasta ja puhalsi hänen kasvoihinsa elämän hengityksen, ja ihmisestä tuli elävä sielu. Ja Herra Jumala oli istuttanut alusta lähtien mielihyvän paratiisin, mihin hän asetti ihmisen, jonka hän oli muodostanut. Ja Herra Jumala tuotti maasta kaikenlaisia puita, jotka olivat kauniita katsella ja joista oli mieluista syödä; myöskin elämän puun keskelle paratiisia ja hyvän ja pahan tiedon puun. Ja virta lähti tuosta mielihyvän paikasta kastelemaan paratiisia, ja se jakautuu siitä neljään haaraan. . . . Ja Herra Jumala otti ihmisen ja pani hänet mielihyvän paratiisiin viljelemään sitä ja varjelemaan sitä.”

27. Miten monta kertaa heprealainen Raamattu käyttää vastaavaa sanaa pardés, ja miten Salomon Laulun paimenrakastaja kuvailee tämän sanan merkitystä?

²⁷ Heprealainen Raamattu itse käyttää kolme kertaa myöhemmissä kirjoituksissaan sanaa pardés. (Neh. 2:8; Saarn. 2:5; Kork. v. 4:13) Pardésin, eli paratiisin ihana viehätys on esitetty Salomon Laulun 4:13:nnessa paimenrakastajan rakkaalle tyttöystävälleen lausumissa sanoissa: ”Aidattu puutarha on minun sisareni, minun morsiameni, aidattu puutarha, sinetöity lähde. Sinun ihosi on granaattiomenapuutarha, missä on valikoiduimpia hedelmiä, hennakasveja narduskasvien ohella; nardusta ja safrania, sokeriruokoa ja kanelia ynnä kaikenlaisia suitsukepuita, mirhamia ja aaloeita kaikkein hienoimpien hajusteiden ohella; ja puutarhojen lähde, raikkaan veden lähde, Libanonilta heruvat virrat.” – Kork. v. 4:12–15, Um; Dy; Yg; Ro; Da.

28. Mikä lisäsi kaikkein enimmän Eedenin puutarhan nautintoja, ja miten se, mitä tapahtui synnin tultua sinne, osoittaa puutarhan olleen suljettu?

²⁸ Mutta oli jotain, mikä kaunisti Eedenin paratiisia vielä enemmän ensimmäiselle miehelle Aadamille ja hänen vaimolleen Eevalle, ja se lisäsi mitä suurimmassa määrin sen iloja ja nautintoja. Tämä oli Jehova Jumalan, heidän Luojansa ja rakastavan taivaallisen Isänsä, läsnäolo. Hän kulki ihmeellisellä tavalla tuossa puutarhassa ja antoi ihmiselle lakinsa ja ohjeensa. Hänen läsnäolonsa pyhitti sen paratiisin, tuon Eedenin puutarhan, ja teki siitä pyhän elinpaikan. (1. Moos. 2:19–25; 3:8, 9) Kun Aadam ja Eeva murtautuivat pois pyhyydestä tekemällä syntiä Luojaansa, Isäänsä ja Jumalaansa vastaan, niin heidät ajettiin asiain oikeassa järjestyksessä pois maallisesta paratiisista kuolemaan syntisinä ulkopuolella kirotussa maassa. Että Eedenin puutarha eli paratiisi oli paikka, mikä oli suljettu tai aidattu ainakin näkymättömin enkelivartioin, ilmenee 1. Mooseksen kirjan 3:23, 24:nnessä (Dy) olevista sanoista: ”Ja Herra Jumala lähetti hänet pois mielihyvän paratiisista viljelemään maata, mistä hänet oli otettu. Ja hän heitti Aadamin pois ja asetti mielihyvän paratiisin eteen kerubit ja leimuavan miekan, mikä kääntyili joka suuntaan, varjelemaan elämän puun tietä.”

29. Mitä voidaan sanoa Aadamin pääsemisestä takaisin paratiisiin kuollessaan tai Aabelin sinne pääsystä, kun hänet murhattiin?

²⁹ Aadam eli Eedenin ulkopuolella 930 vuoden ikään. Aadam ei päässyt takaisin paratiisiin kuollessaan, vaikka se olikin yhä olemassa, ei kiertotähtemme maan keskustassa, niin kuin uskonnolliset papit opettavat, vaan maan pinnalla. Aadam pääsi takaisin multaan, mistä hänet oli otettukin. Psalmi 16:10 ei ennustanut hänestä, ensimmäisestä Aadamista, että hänen sieluansa ei jätetä sheoliin eli haadekseen, vaan se ennusti tämän ”viimeisestä Aadamista”, Jeesuksesta Kristuksesta. Elävä sielu Aadam oli tehnyt syntiä ja kuollut rangaistuksena siitä, että hän kapinoi paratiisin Luojaa ja Jumalaa vastaan. (Hes. 18:4; 1. Moos. 2:7) Kun Aadamin jumalinen poika Aabel tuli kateellisen veljensä Kainin murhaamaksi, niin Aabel ei päässyt paratiisiin, vaan hänen verensä huusi Jumalan puoleen maasta Eedenin paratiisin ulkopuolella. – 1. Moos. 4:1–11.

30. Mitä voidaan sanoa paratiisista ja Eenokista, joka siirrettiin pois, jotta hän ei olisi nähnyt kuolemaa?

³⁰ Aadam näki Eenokin – joka oli seitsemättä polvea Aadamista – syntymän. Eenok ”vaelsi Jumalan yhteydessä” noudattamalla pyhää elämäntapaa. Jumala siirsi aikanaan Eenokin pois. Mutta kun hänet siirrettiin pois, jotta hän ei olisi nähnyt kuolemaa, niin hän ei päässyt paratiisiin, mikä oli vielä olemassa. Heprealaiskirjeen 11:5 (Um) sanoo, että ”häntä ei ollut missään”. Hänet otettiin rauhallisesti kuolemaan Jumalan ihmeen avulla, mikä säästi Eenokin kaikilta kuolemisen vaikeuksilta. Koska hän oli miellyttänyt Jumalaa, niin hänet kätkettiin Jumalan muistiin. Eenok pääsee Jumalan määräaikana vanhurskasten ylösnousemukseen. (Apt. 24:15; Joh. 5:28, 29) Alkuperäistä Eedenin puutarhaa ei ole nyt enää, sillä se hävitettiin Nooan päivän tulvassa. Kun Eenok herätetään kuolleista, niin hän nousee tänne maan päälle ennallistettuun paratiisiin.

[Alaviitteet]