Mitä Jumala on luvannut

KUN luet sanomalehtiä, jotka esittävät uusia ongelmia ja kriisejä, jotka maailman on kohdattava joka päivä, tuntuuko sinusta: ’Voi, kunpa vain saisin jonkin verran lepoa!’? Parempien aikojen tulisi varmasti tuoda meille mukanaan vapautus nykyään kohtaamistamme jännitystä, ärtymystä ja pettymystä aiheuttavista tekijöistä.

Juuri sen Jumala on luvannut Sanassaan Raamatussa. Hän tietää ihmisen rakenteen ja tietää, että ihmiset tarvitsevat lepoa – heidän olosuhteensa kirjaimellisesti kuluttavat heidät loppuun. Psalmista sanoi: ”Hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.” (Ps. 103:14) Hän on luvannut ihmiskunnalle vapautuksen vanhurskaan hallituksen välityksellä, joka tulee kaikkien nykyajan epäonnistuneitten järjestelmien sijaan ja tuottaa maan päälle terveen, rauhaisan ihmisyhteiskunnan. Tuo hallitus on Valtakunnan hallitusvalta, jota Kristus Jeesus opetti seuraajiaan rukoilemaan. – Matt. 6:9, 10.

Tuon hallituksen pää sanoi aikansa ihmisille, jotka kaipasivat parempia aikoja: ”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne.” – Matt. 11:28, 29.

Mutta miten voimme tietää, että tuo toivo Valtakunnan hallituksen tuomasta vapautuksesta on varma? Mistä voimme tietää, että se ei ole samanlainen kuin nykyajan maailman johtajien pelkät lupaukset?

Jos joku ihminen lupaa jotakin ja me tiedämme hänen todella täyttäneen vastaavanlaiset lupaukset menneisyydessä, me uskomme, että hän täyttää nykyisetkin lupauksensa. Jumala puolestaan on antanut kirjoituttaa muistiin historian juuri sellaisesta menettelystä. Vuosisatoja sitten hän toimi Israelin kansan kanssa tavalla, joka antaa meille hyvän käsityksen hänen kyvystään tuoda paremmat ajat ja siitä, mitä hän tarkoittaa sanoessaan, että hän antaa ihmisille rauhan ja levon. – Jes. 32:17, 18.

Lisäksi Jumala nimenomaan mainitsee, että hän kirjoitutti tämän kertomuksen antaakseen esimerkkejä, kuvauksia siitä, mitä hän on tekevä maailmanlaajuisesti ja pysyvästi koko maata varten. Tarkastelkaamme joitakin noista kuvauksista. – 1. Kor. 10:11; Room. 15:4.

Kun kansa sai levon

Koska Jumala ymmärsi ihmisen tarvitsevan lepoa paineesta ja huolista, hän antoi muinaiselle Israelin kansalle joka seitsemännen vuoden sapattivuodeksi. Mikään muu kansa ei ole saanut nauttia sellaisesta lepojärjestelystä. Mitä hyötyä sellaisesta järjestelystä oli, ja miten se on verrattavissa siihen, mitä me näemme nykyään?

Kun Israel totteli Jumalaa viettämällä asetettuja sapattivuosia, heidän vihollisensa eivät häirinneet heitä. Maa hyötyi, kun sen sallittiin olla kesannolla ja koota ravinteita tuon vuoden aikana. Ketkään köyhät ihmiset, joilla ei ehkä ollut tuona vuonna ansiomahdollisuuksia, eivät joutuneet kärsimään, koska he saivat käyttää täysin vapaasti hyödykseen viljaa, kasviksia ja hedelmiä, jotka kasvoivat itsestään.

Maanomistajalla, joka normaalisti työskenteli jatkuvasti kuuden vuoden ajan, oli nyt ylimääräistä aikaa perheelleen, koska tuossa maatalousyhteiskunnassa hän näin suuressa määrin vapautui työstään. Hengellisiin asioihin, lasten opettamiseen ja valmentamiseen ja perhe-elämän kehittämiseen voitiin omistaa suurempaa huomiota, mikä vahvisti rakkauden siteitä ja ehkäisi jakaumia ja rikollisuutta, jotka nykyään vitsaavat niin monia perheitä. Lisäksi mikään taloudellisten huolten synnyttämä paine ei vaivannut häntä, sillä kukaan velkoja ei voinut painostaa maksamaan velkaa tuona vuonna. – 3. Moos. 25:2–7; 5. Moos. 15:1–3.

Lisäksi joka 50. vuosi oli ”riemuvuosi”. Se oli vielä täydellisemmän levon vuosi, ”vapautusvuosi”. Riemuvuosi tarjosi samat edut kuin joka seitsemäs vuosi pidettävä sapatti ja vielä enemmänkin. Kansat voisivat oppia nykyään paljon riemuvuosilaeista.

Riemuvuoden alussa kaikki velat kumottiin. Jokainen, joka oli myynyt omistamansa perintömaan, palasi sille. Se palautettiin hänelle korvauksetta. Jos hän oli myynyt itsensä toiselle palkkatyöläiseksi maksaakseen velkansa, hänet vapautettiin pysyvästi tästä orjuudesta ”vapautusvuoden” ensimmäisenä päivänä. – 3. Moos. 25:8–22.

Minkä levon ja minkä turvallisuuden tämä järjestely toikaan kansalle! Se piti maan talouden täydellisesti tasapainossa. Se esti äärimmäisen rikkaan ja äärimmäisen köyhän luokan syntymisen, kuten on käynyt joissakin maissa nykyään. Inflaatio vältettiin. Maan arvo samoin kuin palkat pysyivät vakaina. – 3. Moos. 27:16–19; 25:50.

Mikä vastakohta nykyiselle maailman tilanteelle! Kustannusten nousu nostaa kuluttajahintoja, minkä tähden myös palkkoja on nostettava. Se saattaa näyttää hyvältä jonkin aikaa, mutta joskus koittaa tilinteon päivä. Velat kasvavat suuresti inflaation ohella. Entä tulos? Ensin yksilöt ja sitten valtiot tekevät vararikon. Maan voimavarat riistetään ja kulutetaan loppuun. Tämän lisäksi vaihetyön yksitoikkoisuus tekee jopa hyvää palkkaa nauttivat onnettomiksi.

Mutta Jumalan järjestely otti huomioon ihmisarvon. Ihminen ei joutunut jonkin epämiellyttävän sarjatyön pysyväksi orjaksi. Jokainen oli vapaa käyttämään mieltään edistääkseen kyvyillään ja lahjoillaan koko kansan hyvinvointia. Perheet pysyivät yhdessä. Kaikki saivat koulutusta, monet erikoisammatteihin. Lukutaito oli yleinen, ja hengellisten asioitten opetus piti kansan moraalisen tason korkeana. Jumalan lain totteleminen toi hänen siunauksensa ja aikaansai tämän onnellisen tilan.

Lepo kaikelle maalle

Joku saattaa kysyä: ’Mitä yhteyttä tällä on siihen, että me toivomme parempia aikoja nykyään?’ Jeesus Kristus, Kuningas, jonka Jumala asetti maata varten, sanoi, että yhteys olisi olemassa. Jeesus ei tarkoittanut, että saadakseen vapautuksen ihmisten täytyisi palata muinaisen Israelin elämäntapaan eli palata välttämättä ”hevosten ja rattaiden” yhteiskuntaan, missä ei olisi lainkaan nykyaikaisia keksintöjä tai kehitystuloksia. Sen sijaan nuo muinaiset sapatit kuvasivat jotakin suurempaa, pysyvämpää.

Jeesus osoitti ihmisille, että sapattilait eivät olleet pelkästään muotomenoja, jotka oli pantu ihmisen taakaksi. Hän sanoi: ”Sapatti on asetettu ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten.” Sitten hän esitti erittäin tärkeän lausunnon. Hän sanoi: ”Niin Ihmisen Poika siis on sapatinkin herra.” – Mark. 2:27, 28.

Parempi terveys olisi varmasti välttämätöntä, jotta voisi täysin nauttia paremmista ajoista. Niinpä huomaa, että Jeesus osoitti olevansa ’sapatin Herra’ suorittamalla monia hämmästyttävimmistä parannusteoistaan juutalaisten sapattipäivänä. Juutalaisten johtajat, jotka eivät ymmärtäneet sapatin todellista tarkoitusta, vastustivat katkerasti tuona levon päivänä suoritettuja armollisia tekoja. Tästä huolimatta Jeesus suoritti parantamisia sapattina antaakseen esikuvan siitä, mitä tapahtuisi suuremman levon eli sapatin tuhatvuotisena ”päivänä” hänen Valtakuntansa hallitessa maata.

Jeesus tiesi, että hänen uhraamisensa ihmiskunnan puolesta lakkauttaisi kirjaimelliset viikko- ja vuosisapatit – tulevien hyvien asioitten profeetalliset ’varjot’. (Ef. 2:15; Kol. 2:13, 14) Niinpä hänen suorittamansa parantamiset ja kuolleistaherättämiset olivat ainoastaan väliaikaisia ja tarkoitetut meidän rohkaisuksemme nykyään odottaessamme täydellistä, pysyvää täyttymystä Valtakunnan-sapatin aikana. Apostoli Paavali sanoi tästä kristityille: ”Älköön siis kukaan teitä tuomitko . . . minkään juhlan . . . tai sapatin johdosta, jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen [todellisuus kuuluu Kristukselle, Um].” – Kol. 2:16, 17.

Pysyvä terveys ja elämä

Onko meidän ymmärrettävä tästä, että sellaiset tappavat taudit kuin sydäntaudit ja syöpä poistetaan niinä parempina aikoina, jotka Jumalan valtakunnan hallitus tuo? On, sillä kun tuo Valtakunta hallitsee silloin, kenenkään ei tarvitse pelätä sairastuvan tauteihin, jotka nykyisin uhmaavat lääkäreitten ponnistuksia.

Meidän ei tulisi myöskään ajatella, etteivät ihmiset voisi olla täydellisen terveitä ikuisesti. Jeesus paransi mitä vaikeimpia sairauksia, ja hän teki sen maksutta. Hän paransi sokeita ja mykkiä. (Matt. 9:27–34) Hän paransi raajarikkoisia ja halvaantuneita. (Luuk. 5:18–26; 13:11–17) Hän paransi täysijärkisiksi ne, joita demonit olivat mitä ankarimmin riivanneet. (Matt. 8:28–34; Luuk. 8:26–39) Hän paransi tuon ajan pelätyimmän sairauden – lepran. (Mark. 1:40–45) Käyttäessään tätä voimaansa Valtakuntansa hallitessa maata hän voi tehdä kaikki tottelevaiset ihmiset täydellisiksi mieleltään ja ruumiiltaan.

Mutta entä ne, jotka ovat jo kuolleet? Jeesus ei unohtanut heitä, vaan antoi ystävällisesti esimakua ylösnousemuksesta herättämällä ihmisiä kuolleista, erään joka oli jo haudattukin. – Matt. 9:18–26; Luuk. 7:11–17; Joh. 11:38–44.

Runsaasti elintarvikkeita

Ei ole myöskään syytä pelätä ravinnonpuutetta, kun Kristus hallitsee Jumalan suuren Valtakunnan-sapatin Herrana. Kuningas tietää, mitä hänen alamaisensa tarvitsevat. (Joh. 2:25; vrt. Matt. 6:7, 8.) Jeesus ilmaisi kykynsä ja myötätuntonsa, kun hän Galileanmeren lähettyvillä ’sääli’ ihmisjoukkoa, johon kuului 5000 (ja toisessa tilaisuudessa 4000) miestä ynnä vaimoja ja lapsia, ja ruokki sen kokonaisuudessaan. Kummassakin tapauksessa hän teki sen moninkertaistamalla ihmeen avulla vain muutamat leivät ja kalat. – Matt. 14:14–21; Mark. 8:19, 20.

Vuosisatoja sitä ennen Jumala itse antoi välähdyksen ylenpalttisista ravintovaroista, jotka hän antaa Valtakunnan sapatinlevon aikana. Miten? Antamalla sapatti- tai riemuvuotta edeltäneenä vuonna runsaan sadon, joka riitti kahdeksi tai jopa kolmeksi vuodeksi! – 3. Moos. 25:20–22.

Rauha ja turvallisuus

Tietenkään mikään aineellinen, edes hyvä terveys, ei itsessään tuo onnea. Tarvitaan myös rauhaa, ei pelkästään poliittista rauhaa kansojen välille, vaan rauhaa koko maan väestön keskuuteen rodusta tai ympäristötekijöistä riippumatta.

Miten rauhaisaa onkaan oleva, kun voit astua ulos talostasi täysin turvallisena ja jättää ovet lukitsematta! Miten nautittavaa onkaan saada naapureita, jotka ovat aidosti kiinnostuneita rauhastasi ja hyvinvoinnistasi! Miten hyvä onkaan tietää, että sota, rikollisuus tai sairaus ei ota pois sinua tai lapsiasi!

Jumala ennusti ja esikuvasi kauan sitten myös nämä aidon rauhan ja turvallisuuden olosuhteet. Hän teki sen ennustuksessa, joka koski ”uusia taivaita ja uutta maata” (so., Jeesuksen Kristuksen taivaallista hallitusta ja uutta maallista asiainjärjestelyä Valtakunnan tuhatvuotisen hallituskauden aikana).

Jumalan profeetta Jesaja esitti tämän ennustuksen israelilaisille, ennen kuin he menivät pakkosiirtolaisuuteen Babyloniin vuonna 607 eaa. sen tähden, että he eivät olleet totelleet Jumalan lakeja. Jumala lohdutti heitä osoittamalla, että hän ennallistaisi heidät omaan maahansa. Hän sanoi:

”Ei siellä ole enää lasta, joka eläisi vain muutaman päivän, ei vanhusta, joka ei täyttäisi päiviensä määrää; sillä nuorin kuolee satavuotiaana, ja vasta satavuotiaana synnintekijä joutuu kiroukseen.” – Jes. 65:17, 20.

Seitsenkymmenvuotisen pakkosiirtolaisuutensa aikana israelilaiset olivat kääntyneet epäjumalisilta teiltään palvelemaan jälleen Jumalaa totuudessa. (Jer. 29:10) Palattuaan heidän ei tarvinnut jatkuvasti pelätä vihollisiaan, vaan he saattoivat tuntea turvallisuutta. Poissa oli se tunne, jonka he olivat kokeneet 70 vuotta aikaisemmin, kun Nebukadnessar oli tullut ja surmannut sekä nuoret että vanhat. (Valit. 2:21) Ennallistetuissa olosuhteissa lapsi saattoi kasvaa täysi-ikäiseksi ja ihminen eläisi normaalin elinaikansa eikä kuolisi miekkaan, nälkään tai ruttoon.

Jesajan ennustus jatkaa:

”He rakentavat taloja ja asuvat niissä, he istuttavat viinitarhoja ja syövät niiden hedelmät; he eivät rakenna muitten asua, eivät istuta muitten syödä; . . . He eivät tee työtä turhaan eivätkä lapsia synnytä äkkikuoleman omiksi, sillä he ovat Herran siunattujen siemen, ja heidän vesansa ovat heidän tykönänsä. Ennenkuin he huutavat, minä vastaan, heidän vielä puhuessaan minä kuulen.” – Jes. 65:21–24.

Sen jälkeen kun Babylonin pakkosiirtolaisuudesta palanneet israelilaiset Jehovan profeettojen kehotuksesta panivat hengelliset edut ensi sijalle, he menestyivät rakentaessaan ja istuttaessaan eikä maahanhyökkääjä tai taloudellinen ahdinkotila vienyt heidän omaisuuttaan. He eivät synnyttäneet lapsia sodan, rikollisuuden ja varhaisen kuoleman uhreiksi. Jehova siunasi heitä siten monta vuotta. Mutta myöhemmin he tulivat jälleen tottelemattomiksi ja rappeutuivat kansana. Miksi Jumala salli sen?

Jumalan messiaanisen valtakunnan ei ollut vielä aika hallita; ei ollut aika perustaa ”uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu” ja joista apostoli Pietari kirjoitti. Kysymyksessä oli ainoastaan pienois- eli esikuvallinen täyttymys. – 2. Piet. 3:13.

Jumalan menneet teot takaavat paratiisiolosuhteet maan päälle

Mutta millaista todellisuus on oleva Jumalan messiaanisen hallituksen alaisuudessa? Jumala teki kaiken tuon hyvän kansalleen muinoin, kun se kuunteli häntä. Hän tekee hyvää paljon suuremmassa, pysyvämmässä mitassa niille, jotka kuuntelevat hänen nykyisiä lupauksiaan ja uskovat niihin, sillä hänen tarkoituksensa on tehdä paratiisimaa, todella uudet olosuhteet, jotka kestävät ikuisesti.

Jeesus puhui vierellään olevalle kuolevalle pahantekijälle tästä paratiisista, johon pahantekijä herätettäisiin. Vaikka tämä mies teloitettiin oikeudenmukaisesti jostakin rikoksesta, hän ilmaisi uskoa Jeesuksen tulevaan valtakuntaan, ja tämä sai Jeesuksen Kristuksen lupaamaan, että hän saisi tilaisuuden elää siellä. – Luuk. 23:39–43.

Pane merkille myös joitakin muita Jumalan lupauksia, joista monet hän jo täytti esikuvallisella tavalla eli pienoiskoossa kuudennella vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua antaakseen meille uskoa, toivoa ja lohdutusta:

”Erämaa ja hietikko iloitsee, aromaa riemuitsee ja kukoistaa kuin lilja. Se kauniisti kukoistaa ja iloitsee ilolla ja riemulla. . . . sillä vedet puhkeavat erämaahan ja aromaahan purot.” – Jes. 35:1, 2, 6.

Nämä lupaukset osoittautuivat tosiksi pienessä mitassa israelilaisten palattua Babylonista. Heidän maansa oli ollut täysin autiona, vailla ihmisiä ja kotieläimiä, ja vain villieläimet olivat asuneet siellä 70 vuoden ajan. Suurin osa maasta oli kuin autiota erämaata. Mutta Jumala, jota miellytti se, että he ennallistivat tosi palvonnan, sai vedet puhkeamaan, ja lyhyessä ajassa maa alkoi olla kukoistava ja tuottoisa.

Jehova lupaa pysyviä siunauksia niille, jotka tottelevat häntä Valtakunnan hallitusvallan alaisuudessa, samanlaisia siunauksia, joita hän soi kotimaahansa palanneille israelilaisille:

”Ja sinä päivänä minä teen heidän hyväksensä liiton metsän eläinten ja taivaan lintujen kanssa ja maan matelevaisten kanssa; ja jousen ja miekan ja sodan minä särjen maasta ja annan heidän asua turvassa.” – Hoos. 2:18.

Jos israelilaiset olisivat pysyneet uskollisina, heidän rauhansa olisi kestänyt. Mutta he kapinoivat Jumalaa vastaan. Kristuksen taivaallisen hallinnon alaisuudessa sellaista kapinaa ei tule esiintymään. Miksi ei? Koska ihmiskunnan puolesta antamansa sovitusuhrin perusteella Kristus vähitellen saattaa tottelevaiset ihmiset täydellisyyteen ja poistaa itsekkyyden ja ahneuden maan päältä. Tämä on se suuri ero hänen Valtakuntansa hallitusvallan tuoman rauhan perustan ja sen rauhan välillä, jonka maailmalliset johtajat yrittävät perustaa.

Soveltamalla Raamatun periaatteita me voimme nykyään osittain voittaa huonot taipumukset ja pitää ne yleensä valvonnassa. Mutta kun Kristuksen uhrin arvoa sovelletaan täysin määrin, kuuliaiset paranevat täysin hengellisesti, henkisesti ja ruumiillisesti ja voivat täysin hallita kaikki kykynsä ja voittaa kaikki epätäydellisyytensä. – Vrt. Room. 7:18–25.

Katso, miten Jumala antaa meille vakuutuksen pysyvästä rauhasta, terveydestä ja turvallisuudesta Raamatun viimeisessä kirjassa:

”’Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki [nykyiseen vanhaan järjestelmään kuuluva] entinen on mennyt.’ Ja valtaistuimella istuva sanoi: ’Katso, uudeksi minä teen kaikki’. Ja hän sanoi: ’Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet’.” – Ilm. 21:3–5.

Lupauksen antaja on totuuden Jumala

Niin, nämä sanat ovat vakaat ja todet. Ne eivät ole ainoastaan sellaisten miesten poliittisia lupauksia, jotka pyrkivät pääsemään valtaan ja saamaan huomattavan aseman. Jumala näki paljon vaivaa valmistaessaan nämä lupaukset kauan etukäteen ja kirjoituttaessaan ne muistiin vuosisatoja sitten meidän opetukseksemme. (2. Tim. 3:16, 17) Edellä näimme, että hän on jo toteuttanut lupauksiaan pienoiskoossa ja väliaikaisesti. Monet muut tekemänsä lupaukset hän on jo täyttänyt, ja niiden tulisi vahvistaa suuresti luottamustamme hänen sanaansa. Pane merkille muutamia:

Kun Jumala vuosisatoja sitten lupasi puhdistaa maan vedenpaisumuksen avulla, vedenpaisumus tuli. (1. Moos. 6:17; 7:11–24) Kun hän yli 400 vuotta etukäteen lupasi tuoda Israelin pois Egyptistä, se tapahtui ajallaan. (1. Moos. 15:13, 14; 50:25; 2. Moos. 12:37–42) Kun hän lähes 200 vuotta etukäteen lupasi panna miehen nimeltä Kyyros (Koores) Persialainen kukistamaan Babylonin, niin että Israel voisi päästä vapaaksi, se toteutui. – Jes. 45:1, 2; 2. Aikak. 36:22, 23; Esra 1:1–4.

Lisäksi sadat Messiasta koskevat ennustukset täyttyivät täsmällisesti Jeesuksessa Kristuksessa, luvatussa Vapahtajassa ja Kuninkaassa: hänen syntymänsä paikka ja tapa, ajankohta, jolloin hän astui esiin Messiaana, hänen kavaltamisensa, hänen kuolemansa, hänen ylösnousemuksensa ja muut seikat, joita on liian paljon tässä lueteltaviksi. – Miika 5:1; Jes. 7:14; Dan. 9:25, 26; Ps. 41:10; Jes. 53:12; Ps. 16:10.

Meidän on siis tehtävä se järkevä johtopäätös, että se, minkä Jumala on luvannut, tapahtuu juuri niin kuin hän on sanonut. Me emme voi jättää ottamatta huomioon niiden uskollisten miesten todistusta, joilla ei ollut mitään itsekästä etua saavutettavana, kun he elämänsä loppupuolella ylistivät Jumalaa lupaustensa Täyttäjäksi eivätkä ottaneet kunniaa itselleen. On, kuten Joosua, joka oli johtanut israelilaisia Luvatun maan valloittamisessa, sanoi heille: ”Koko sydämenne ja koko sielunne tietäköön, ettei ainoakaan kaikista niistä teitä koskevista lupauksista, jotka Herra, teidän Jumalanne, on antanut, ole jäänyt täyttämättä.” – Joos. 23:14.

Ei ole muuta Raamatun kaltaista lähdettä, joka lupaa sen, mitä ihmiset todella haluavat ja tarvitsevat. Mistä muualta löydämme lupauksen aidosta rauhasta, rikollisuudesta vapautumisesta, terveydestä, turvallisuudesta ja runsaudesta samoin kuin iankaikkisesta elämästä? Eivätkö ne ole sellaista, mitä sinä todella kaipaat? Eivätkö nämä ainutlaatuiset lupaukset ole huolellisen tarkastelusi arvoisia?

[Kuva s. 10]

Sapattivuosi, jonka Jumala antoi muinaiselle Israelin kansalle, edisti hengellistä hyvinvointia ja kasvatusta

[Kuva s. 11]

Jeesus paransi hetkessä naisen, joka oli ollut koukistuneena 18 vuotta, mikä valaisee suurenmoista parantamista, jonka hän toteuttaa hallitessaan Valtakunnassa

[Kuva s. 12]

Jeesus palautti elämään Nainin lesken kuolleen pojan ja antoi vakuuden ylösnousemuksesta Valtakunnan hallitusvallan alaisuudessa

[Kuva s. 13]

Jehova antoi ylitsepursuavan runsaita satoja, kun hänen kansansa oli tottelevainen, mikä antaa välähdyksen runsaista ravintovaroista Kristuksen hallitessa Valtakunnassa

[Kuva s. 14]

Jeesus lupasi vieressään kuolevalle pahantekijälle, että tämä herätettäisiin kuolleista ja saisi tilaisuuden elää paratiisimaassa

[Kuva s. 14]

Lähes 200 vuotta etukäteen Jumala ennusti, että hän panisi Kyyros-nimisen miehen kukistamaan Babylonin ja vapauttamaan israelilaiset