”Vaeltakaa edelleen valon lapsina”

”Te olitte kerran pimeys, mutta nyt te olette valo Herran yhteydessä. Vaeltakaa edelleen valon lapsina.” – Ef. 5:8.

 1. Miten Johanneksen evankeliumi yhdistää läheisesti elämän ja valon sekä asettaa ne pimeyden vastakohdaksi?

JOHANNES, apostoli, oli varmasti sellainen, joka uskoi, että elämä ja valo käyvät käsi kädessä. Huomaa, miten voimakkaasti tätä korostetaan hänen evankeliumissaan ja hänen ensimmäisessä kirjeessään. Hän aloittaa evankeliumikertomuksensa esittelemällä ”Sanan” (ts. Jeesuksen hänen olemassaolossaan ennen ihmiseksi tuloaan) ja kertoo Sanan läheisestä suhteesta Jumalaan. Johannes sanoo sitten, että ”se, mikä on tullut olemassaoloon hänen [Sanan] välityksellään, oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo. Ja valo loistaa pimeydessä, mutta pimeys ei ole saanut sitä valtaansa.” Johannes ei täten hukkaa yhtään aikaa valon ja pimeyden välisen taistelun kertomisessa esittäen tärkeänä sen, ettei pimeys voinut saada valtaansa häntä, joka oli Jumalan ”Pääedustaja” sekä elämän että valon välittämisessä ihmiskunnalle. – Joh. 1:1–5; Apt. 3:15.

 2. a) Keiden saatavaksi tosi valo oli saatettava? b) Ketkä ottivat valon tuojan, Jeesuksen, vastaan, ja ketkä eivät ottaneet?

² Johannes esittää sitten eräitä valaisevia huomautuksia, jotka auttavat niitä, jotka ehkä ovat epävarmoja sen suhteen, mitkä askeleet pitäisi ottaa päästäkseen pois Saatanan vallan alaisesta pimeyden maailmasta. Hän osoittaa, että ratkaiseva tekijä valosta hyötymisessä on meidän oma asenteemme ja suhtautumisemme pikemmin kuin entisyytemme tai aikaisempi kokemuksemme tai luonteenlaatumme. Meillä voisi tosiaan olla mitä suotuisin menneisyys, emmekä me ehkä kuitenkaan ottaisi vastaan valoa, niin kuin Johannes osoitti. Osoittaen ensin, että valo oli kaikkien saatavissa ilman syrjintää, hän sanoi: ”Tosi valo, joka antaa valoa kaikenlaisille ihmisille, oli tulemaisillaan maailmaan.” Sanottuaan, että ihmismaailma yleensä ”ei tuntenut häntä” eli ei tunnistanut Jeesusta siksi, mikä hän oli, Johannes jatkoi: ”Hän [Jeesus] tuli omaan kotiinsa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. Mutta kaikille niille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi vallan tulla Jumalan lapsiksi, koska he uskoivat hänen nimeensä.” – Joh. 1:9–13.

 3. a) Mikä vastuu oli sillä juutalaisten sukupolvella? b) Miten ne tulivat siunatuiksi, jotka ottivat Jeesuksen vastaan, ja millä perusteella?

³ Kuinka mestarillinen yhteenveto tilanteesta! Olihan luonnollisesti sillä juutalaisten sukupolvella menneisyytensä perusteella parhaimmat mahdollisuudet, ja sen entinen kokemus antoi sille parhaat syyt ottaa vastaan Jeesus taivaasta lähetettynä Messiaanaan, Hänenä, johon Laki viittasi. (Room. 10:4) Ihmisenä syntymisensä perusteella Jeesus oli yksi heistä, syntynyt niin sanoaksemme heidän omassa kodissaan, ja kuitenkin suurin osa heistä hylkäsi hänet. Enemmistön huono asenne näkyi edelleen niiden hyvän asenteen vastakohtana, jotka ottivat hänet vastaan ymmärtäen, että hän ”oli täynnä ansaitsematonta hyvyyttä ja totuutta”. Huomaa myös, että niille, jotka olivat vastaanottavaisia, annettiin ”valta tulla Jumalan lapsiksi, koska he uskoivat hänen nimeensä”. Toisin sanoen he uskoivat siihen, mitä hänen nimensä edusti, Häntä, joka varasi ”vapautuksen [langettavasta tuomiosta] lunnaiden perusteella hänen verensä kautta” ja meidän ’hänen vereensä kohdistamamme uskon välityksellä’. – Joh. 1:12, 14; Ef. 1:5–7; Room. 3:25; Apt. 4:12.

 4. Miten Jeesus kertoi Jumalan ihmiskuntaa kohtaan osoittamasta huolenpidosta, ja millä ehdolla sen piti olla saatavissa?

⁴ Miten tämä auttaa meitä ottamaan oikeat askeleet paetaksemme pimeydestä valoon ja Jumalan messiaanisen valtakunnan vapauteen? Tähän voidaan vastata parhaiten katsomalla hiukan eteenpäin Johanneksen evankeliumia. Kun lainaamme Jeesuksen Nikodeemukselle puhumia sanoja Johanneksen 3:16–21:stä, niin löydämme lisätietoja. Ensiksi luemme: ”Sillä Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa, jottei kukaan häneen uskova tuhoutuisi, vaan hänellä olisi ikuinen elämä.” Ei ainoastaan valo vaan ”ikuinen elämä” oli ihmismaailman saatavissa sekä Jumalalle että hänen rakkaalle Pojalleen aiheutuvasta suuresta hinnasta. Kuitenkin piti täyttää yksi erittäin tärkeä ehto, nimittäin ’uskominen’, mikä ilmaisee oikean asenteen ja vastakaiun. Uskon puute tai kieltäytyminen uskomasta merkitsi sitä, että joutuu Jumalan epäsuotuisan tuomion alaisuuteen tai pysyy siinä. – Joh. 3:16, 18, 36.

 5. Minkä tärkeän periaatteen Jeesus esitti, ja miten se vaikuttaa?

⁵ Sitten Jeesus esitti erään tärkeän periaatteen: ”Tämä on tuomion peruste, että valo on tullut maailmaan, mutta ihmiset ovat rakastaneet ennemmin pimeyttä kuin valoa, sillä heidän tekonsa olivat pahoja.” Tämä ”tuomion peruste” pitää paikkansa nykyään samoin kuin silloinkin, kun se ensiksi lausuttiin, ja se vaikuttaa samalla tavalla. Se, joka tahallaan ”harjoittaa inhottavuuksia, se vihaa valoa eikä tule valoon, jottei häntä ojennettaisi teoistaan”, kuten Jeesus selitti. Siitä syystähän ”hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan”. He ja erikoisesti heidän johtajansa, jotka toimivat ”sokeina oppaina”, eivät halunneet tulla paljastetuiksi eivätkä häirityiksi pitäessään parempana perinnettä ja ulkokultaisuutta. Samanlainen tilanne vallitsee nykyään varsinkin kristikunnassa. – Joh. 1:11; 3:19–21; Matt. 15:7–9; 23:16–26.

 6. Mitkä askeleet voidaan ja tulee ottaa entisestä elämästäsi huolimatta?

⁶ Siitä huolimatta sinä et ehkä näe selvästi tietäsi. Ehkä sinä sanot, että sinun entinen elämäsi ei siedä päivänvaloa. Mutta miten sinä suhtauduit, kun tulit ensi kerran tuntemaan Jumalan suurta rakkautta ihmiskuntaa kohtaan, ”hänen huomaavaisuuttaan ja kärsivällisyyttään ja pitkämielisyyttään”? Ehkä sinä Saulus Tarsolaisen tavalla osoitit sydämessäsi hyvää asennetta, sen sijaan että olisit ilmaissut ’katumatonta sydäntä’. Jos näin oli, niin sinä myönsit rehellisesti ja nöyrästi epäpuhtaan tilasi, joka oli ehkä äärimmäisen epäpuhdas joissakin suhteissa. Se sai sinut vilpittömästi katumaan entistä elintapaasi. Sen vuoksi sinä halusit toimia sen seikan mukaisesti, että ”Jumalan huomaavaisuus pyrkii johdattamaan sinua katumukseen”. Se on ensi askel – katumus. Paavali mainitsi lisäaskeleita sanoessaan kuningas Agrippalle: ”[Minä] lähdin viemään . . . sanomaa siitä, että heidän tulisi katua ja kääntyä Jumalan puoleen tekemällä katumukseen sopivia tekoja.” Toisin sanoen, tosi katumusta täytyy seurata kääntymys, täyskäännös toimintatavassa, jota seuraa antautuminen tekemään Jumalan tahto, täydellinen kääntymys hänen puoleensa kokosieluisessa antaumuksessa. Tällä tavalla sinä ’uskot’, sinä panet uskosi toimimaan. – Room. 2:4, 5; Apt. 26:20.

 7. Mikä julkinen todistus annetaan antautumisesta, ja miten Jeesus rohkaisi seuraajikseen tulijoita?

⁷ Oletko ottanut nämä askeleet? Ja oletko antanut julkisen todisteen antaumuksestasi Jumalalle alistumalla vesikasteeseen, niin kuin Jehovan kristityt todistajat sitä noudattavat? Jos olet, niin silloin voidaan arvovaltaisesti sanoa, että sinä olet tosi opetuslapsi, Jeesuksen seuraaja. Pane merkille, mitä hän sanoi sinulle rohkaisuksi: ”Minä olen maailman valo. Joka seuraa minua, ei tule suinkaan vaeltamaan pimeydessä, vaan tulee omistamaan elämän valon.” – Joh. 8:12.

 8. Miten Raamattu tekee eron taivaallisen toivon omaavien ja niiden välillä, joilla on maallinen toivo Jumalan valtakunnan alaisuudessa?

⁸ Vuoden 33 helluntaista lähtien pitää paikkansa, että Jeesuksen välittömät seuraajat ’synnytettiin uudelleen elävään toivoon’ saada taivaallinen perintö, tulla ”osallisiksi jumalallisesta luonnosta”, saada kuolemattomuus. Nämä muodostavat ”pienen lauman”, joka pääsee Kristuksen Jeesuksen kanssa hänen taivaalliselle valtaistuimelleen. (1. Piet. 1:3, 4; 2. Piet. 1:4; Luuk. 12:32; 1. Kor. 15:54; Ilm. 3:21) Mutta Jeesus sanoi eräässä tilaisuudessa: ”Ja minulla on muita lampaita, jotka eivät ole tästä tarhasta; nekin minun täytyy tuoda . . . ja niistä tulee yksi lauma, yksi paimen.” Näille ”muille lampaille” annetaan toivo saada ikuinen elämä paratiisimaassa taivaallisen valtakunnan alaisuudessa, ja heidät tunnistetaan lampaan kaltaisiksi, jotka tekevät hyvää Kristuksen hengellisille veljille ja mainitaan Matteuksen 25:31–46:ssa olevassa vertauksessa, mikä on nyt täyttymässä. Heidät todetaan myös Ilmestyksen 7:9–17:ssä mainituksi ”suureksi joukoksi”, joka kuvaillaan 144 000 käsittävän taivaallisen luokan jälkeen. – Joh. 10:16.

 9. Miten Jehovan todistajat vastaavat nykyään Jeesuksen ’yhtä lammaslaumaa’?

⁹ Jehovan todistajat, joita on nykyään hyvän joukon yli kaksi miljoonaa, ovat elävä todistus Jumalan sanan totuudenmukaisuudesta. Heidän joukossaan on vähemmistö, ydinjoukko, jolla on taivaallinen toivo. Kiinteästi sen ympärille on kokoontunut niiden suuri ja lisääntyvä joukko, joiden elämän toivo Jumalan valtakunnan aikana on maallinen, ja he antavat mielellään kaiken mahdollisen tukensa Kristuksen ”veljille”. (Matt. 25:40) Molemmat ryhmät muodostavat ’yhden lauman yhden paimenen [alaisuudessa]’, ja Jeesus sanoi kaikista lampaistaan: ”Minun lampaani kuuntelevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne [nimeltä], ja ne seuraavat minua. Ja minä annan heille ikuisen elämän.” Heidät on kaikki ennallistettu perhesuhteeseen Jumalan kanssa, niin että heitä kutsutaan ”Jumalan lapsiksi”, ja he iloitsevat ’elämän valossa’. – Joh. 10:3, 27, 28; Room. 8:19–21.

VAELLA VALOSSA JA VÄLTÄ KOMPASTUMINEN

10. Minkä neuvon Johannes antaa niille, jotka haluavat osallisuutta Jumalan ja Kristuksen kanssa?

¹⁰ Kun tarkastelemme nyt Johanneksen ensimmäistä kirjettä, niin löydämme hyviä ja suoranaisia ohjeita niille, jotka ovat kääntyneet Jumalan puoleen antaumuksessa ja alkaneet kulkea Jeesuksen askeleissa. Samoin kuin evankeliumissaan Johannes aloittaa kirjoittamalla Jeesuksesta, tällä kertaa ”elämän sanana”, ja hän mainitsee osallisuuden, ei ainoastaan itsensä kanssa vaan myös ”Isän kanssa ja hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kanssa”. Johannes sanoo sitten tavanomaiseen painokkaaseen tapaansa: ”Jumala on valo [eikä] hänen yhteydessään ole lainkaan pimeyttä. Jos sanomme: ’Meillä on osallisuus hänen kanssaan’, ja kuitenkin vaellamme edelleen pimeydessä, me valehtelemme emmekä harjoita totuutta.” – 1. Joh. 1:1–7.

11. a) Missä määrin totuuden tuntemus tuo vastuun? b) Miten Sananlaskujen 4:23–27 auttaa meitä kohtaamaan vastuumme?

¹¹ Niin kuin nämä sanat ilmaisevat, tieto Jehovaa ja hänen tarkoitustaan koskevasta totuudesta tuo vastuun, jota ei voida välttää, sen ohella että se antaa runsasta siunausta ja valistusta. Kysymys ei ole vain siitä, onko meillä selvä tieto totuudesta. Tutkivampi kysymys on pikemminkin, miten me suhtaudumme totuuteen sydämessämme koko menettelytapamme ilmaisemana sekä julkisuudessa että yksityiselämässä. Sydämen asenne, se todellinen persoonallisuus, joka me olemme sisimmässämme, ratkaisee, miten me suhtaudumme jokaiseen tilanteeseen ja mahdollisuuteen, sekä sen menettelyn, jonka me päätämme valita. Jumalan sanahan sanoo: ”Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee. . . . Katsokoot sinun silmäsi suoraan, . . . Tasoita polku jaloillesi, ja kaikki sinun tiesi olkoot vakaat. . . . väistä jalkasi pahasta.” – Sananl. 4:23–27.

12. a) Miten ja miksi jossakussa oleva ”valo” voi tulla ”pimeydeksi”? b) Mikä valaiseva esimerkki tästä nähtiin Jeesuksen aikana?

¹² Jos me kuitenkin pyrimme käyttämään tietoa totuudesta tai asemaamme Jehovan kansan keskuudessa itsekkäisiin tarkoituksiin huonoista tai epäpuhtaista vaikuttimista, niin me suhtautuisimme asioihin epäpuhtaalla tavalla, ja meidän näkemyksemme asioista olisi kieroutunut, vääristynyt. Me emme kykenisi näkemään suoraan hengellisellä tavalla, vaikka emme ehkä tajuaisikaan sitä. On niin kuin Jeesus sanoi: ”Ruumiin lamppu on silmä. Jos siis silmäsi on viaton [sellainen jossa ei ole hajataittoisuuden vikaa, terävä], niin koko ruumiisi on valoisa, mutta jos silmäsi on paha, niin koko ruumiisi on pimeä. Jos todellisuudessa se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan se pimeys!” (Matt. 6:22, 23) Me saattaisimme kompastua juuri siihen, mikä oikein ymmärrettynä koituisi eduksemme, koska se, mitä ’sydämemme silmät’ vastaanottavat, ei osoittautuisikaan valoksi vaan pimeydeksi. Jeesuksen ajan uskonnolliset johtohenkilöt olivat hyvä esimerkki tästä. Jos he olisivat ottaneet hänet vastaan ”pääkulmakivenä” Jumalan järjestelyssä, niin miten runsaasti he olisivatkaan saaneet siunauksia! Mutta sen sijaan he hylkäsivät hänet. He kompastuivat ja kaatuivat häneen. Heidän Jeesuksen hylkäämisensä oli tosiaan niin äärimmäinen, että se johti heidät murhanhimoisesti vihaamaan häntä ja tuotti heille Jumalan äärimmäisen epäsuotuisan tuomion. Jeesus sanoikin: ”Joka kaatuu tähän kiveen, se ruhjoutuu. Jonka päälle se taas kaatuu, sen se murskaa tomuksi.” – Matt. 21:42–44; ks. myös Room. 9:32, 33.

13. Mikä on tärkeätä pitää mielessämme siitä vaikutuksesta, mikä meillä on toisiin?

¹³ On myös tärkeätä harkita, miten me saatamme vaikuttaa toisiin. Paavalihan kirjoitti korinttolaisille: ”Kaikki on luvallista, mutta kaikki ei rakenna. Älköön kukaan etsikö omaa etuaan, vaan jatkuvasti toisen etua.” Hän selitti sitten, että erityisesti kun on kysymys omastatunnosta, ei ”sinun, vaan tuon toisen”, niin meidän täytyy olla huolellisia sen suhteen, ettei meistä ”tule kompastuksen aiheita”. Hän neuvoi myös roomalaisia: ”Päättäkää . . . olla panematta veljen eteen kompastumisen tai lankeamisen aihetta.” Niin, jos ”veljesi on murheellinen” käytöksesi takia, ”niin et enää vaella rakkauden mukaan”. – 1. Kor. 10:23–33; Room. 14:13–15.

14. a) Mitkä kaksi Jeesuksen lausuntoa korostavat kompastumiseen liittyvää tärkeää merkitystä ja vaarallisuutta? b) Miten Johannes ilmaisi ajatuksensa tästä?

¹⁴ Jeesuskin puhui hyvin lujasti tästä. Hän kehotti painavasti, että jos meissä itsessämme on jotain, minkä sallimme kompastuttaa itsemme, niin meidän tulee päästä siitä. Muista opetuslapsista hän sanoi: ”Joka kompastuttaa yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sille on hyödyllisempää, että hänen kaulaansa ripustetaan myllynkivi . . . ja hänet upotetaan laajaan avomereen.” Ja taas: ”Ei Isästäni, joka on taivaissa, ole toivottavaa, että yksikään näistä pienistä menehtyy.” (Matt. 18:6–10, 14) Jos ’sydämesi silmät’ ovat tosiaan valistuneet näkemään, miten kallisarvoinen jokainen ”näistä pienistä” on Jehovan silmissä, niin sinä ymmärrät sen voimakkaan tavan, jolla Johannes ilmaisi ajatuksensa sanoessaan: ”Joka rakastaa veljeään, pysyy valossa, eikä hänen tapauksessaan ole mitään kompastumisen aihetta. Mutta joka vihaa veljeään [vaikka vain yhtäkin], on pimeydessä ja vaeltaa pimeydessä eikä tiedä mihin on menossa, koska pimeys on sokaissut hänen silmänsä.” Johanneksen jakamaton rakkaus ja uskollisuus pani hänet kirjoittamaan näin. Nämä ovat niitä sydämen hyviä ominaisuuksia, jotka hallitsevat asennettamme ja menettelytapaamme muodostaen osan siitä ”uudesta persoonallisuudesta, joka luotiin Jumalan tahdon mukaan tosi vanhurskaudessa ja uskollisuudessa”. – 1. Joh. 2:10, 11; Ef. 1:18; 4:24.

15. Minkä varoituksen ja vetoomuksen Paavali antoi sen suhteen, miten meidän tulee vaeltaa?

¹⁵ Pane edelleen merkille Paavalin vakava vetoomus: ”Ettette enää vaella niin kuin kansojenkin ihmiset vaeltavat . . . samalla kun he heissä olevan tietämättömyyden vuoksi ja sydämensä tunnottomuuden vuoksi ovat mieleltään pimeydessä ja vieraantuneet Jumalalle kuuluvasta elämästä.” Myöhemmin hän korostaa myönteistä puolta sanoen: ”Tulkaa . . . Jumalan jäljittelijöiksi niin kuin rakkaat lapset ja vaeltakaa edelleen rakkaudessa, . . . Vaeltakaa edelleen valon lapsina, sillä valon hedelmä koostuu kaikenlaisesta hyvyydestä ja vanhurskaudesta ja totuudesta.” Miten hyvää ja miellyttävää hedelmää! Hän päättelee: ”Pitäkää siis tarkoin silmällä, ettette vaella niin kuin epäviisaat, vaan niin kuin viisaat.” – Ef. 4:17, 18; 5:1, 2, 8–15.

VALON VASTAAN OTTAMINEN JA HEIJASTAMINEN

16. a) Onko antaessamme valomme loistaa kysymys ainoastaan käytöksestä? b) Kun Jeesus kohtasi Pilatuksen, niin mikä tärkeä kysymys oli käsiteltävänä?

¹⁶ Tähän asti käsittelemämme raamatunkohdat ovat käsitelleet pääasiassa henkilökohtaista käytöstämme valon lapsina sekä vastuutamme toisiin nähden. On kuitenkin vielä eräs näkökohta, joka on huomattava Jumalan sanassa. Jeesus sanoi: ”Minä olen maailman valo”, ja Paavali sanoi, että Kristus Jeesus ”oli julistava valoa”. (Joh. 8:12; Apt. 26:23) Miten nämä raamatunkohdat täyttyivät? Vain Jeesuksen viettämän hyvän elämän ja hänen esimerkillisen käytöksensäkö avulla? Monet kristityiksi tunnustautuvat pääsevät vain näin pitkälle valonsa loistamisessa. Mutta siitä syystäkö Jeesus lopulta pidätettiin ja vietiin Pilatuksen eteen – ystävällisten ja hyvien tekojensako vuoksi? Eipä tietenkään. Kysymyksessä oli hallitusvalta ja valtakunnan valta, joka keskittyi Jeesukseen, keskeiseen henkilöön, kuten Pilatuksen kysymys osoittaa: ”Oletko sinä juutalaisten kuningas?” Jeesus myönsi vastauksessaan auliisti, että hänellä oli valtakunta, joten hän siis oli kuningas, mutta Pilatuksella ei ollut mitään syytä tulla levottomaksi. Jeesushan sanoi: ”Minun valtakuntani ei ole osa tästä maailmasta. . . . minun valtakuntani ei ole täältä.” – Joh. 18:33–36.

17. a) Mikä oli kaiken sen pääteema, mitä Jeesus opetti ja julisti? b) Millä tavalla Jeesus antoi tämän valon loistaa aina loppuun asti? c) Mitkä raamatunkohdat ohjasivat ja kannustivat Jeesusta tässä suhteessa?

¹⁷ Tämä valtakunta oli tosiaan ollut teemana ja perustana, keskustotuutena kaikessa Jeesuksen saarnaamisessa ja opettamisessa. Matteus sanoo, että kun Johannes Kastaja oli pidätetty, niin ”Jeesus alkoi saarnata ja sanoa: ’Katukaa, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.’” On kiinnostavaa, että Matteus osoittaa juuri silloin ja siinä paikassa täyttyneen tämän ennustuksen: ”Kansa, joka istui pimeydessä, näki suuren valon, ja valo nousi niille, jotka istuivat kuoleman varjon maassa.” (Matt. 4:12–17; Jes. 8:23; 9:1) Jeesus ymmärsi syvästi vastuunsa todistaa tästä tuiki tärkeästä totuudesta, kun hän sanoi Pilatukselle: ”Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten olen tullut maailmaan, että todistaisin totuudesta.” (Joh. 18:37) Jeesus oli perusteellisesti omaksunut Isänsä sanan, ja hän ymmärsi, että Jehovan tarkoitus keskittyi siihen valtakuntaan, jonka luvattu kuningas hän oli. Hän tiesi Jumalan ainosyntyisenä Poikana, että sellaiset ennustukset kuin Psalmin 2:4–8 ja Jesajan 9:5, 6, jotka puhuvat ”pojasta”, tarkoittivat häntä ja tulivat täyttymään hänessä. Hän tiesi myös, että hän oli se, johon viitattiin niissä Jesajan ennustuksissa, joissa Jehova käyttää hänestä nimitystä ”minun palvelijani” sanoen, että hän antaa hänet ”pakanoille valkeudeksi, avaamaan sokeat silmät, päästämään sidotut vankeudesta, pimeydessä istuvat vankihuoneesta”. Ja jälleen: ”Minä [Jehova] panen sinut pakanain valkeudeksi, että minulta tulisi pelastus maan ääriin asti.” (Jes. 42:1, 6, 7; 49:6) Jeesus tiesi tosiaan, että joitakin näistä raamatunkohdista oli jo lainattu tarkoittamaan häntä, esimerkiksi kun enkeli Gabriel ilmoitti hänen sikiämisensä hänen äidilleen Marialle ja kun Simeon lainasi niistä Jeesuksen vanhempien tuodessa hänet temppeliin pienokaisena. – Luuk. 1:31–33; 2:25–32.

18. a) Mitä tärkeitä totuuksia Jeesuksen mallirukous valottaa? b) Miten tapahtumat kehittyivät, kun Jeesus valonkantajana näytti olevan tyystin pois pyyhkäisty?

¹⁸ Jeesus heijasti uskollisesti kaikkea, mitä hän oli ottanut vastaan. Tämä näkyy hänen mallirukouksensa ensi osasta, jossa hän liittää Valtakunnan Jumalan nimen pyhittämiseen: ”Meidän Isämme taivaissa, olkoon sinun nimesi pyhitetty. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtoni myös maan päällä niin kuin taivaassa.” (Matt. 6:9, 10) Vaikka tämä Valtakunnan sanoma loisti valonsäteenä koko Jeesuksen palvelusajan, niin uskonnollisen vastustuksen myrskypilvet näyttivät täysin pimittäneen sen, kun Jeesus julkisesti riippui kuolleena kauheassa kidutuspaalussa. Mitä sitten tapahtui? Pietari puhui viidentenäkymmenentenäyhdentenä päivänä sen jälkeen, helluntaina, julkisesti suurelle joukolle Jerusalemissa ja selitti, että pyhän hengen vuodatus oli todistus siitä, että Jumala oli todella herättänyt Poikansa kuolleista ja korottanut hänet oikealle puolelleen Raamatun kirjoitusten täyttymykseksi. – Apt. 2:22–36.

19. Millaisen todisteen varhaiskristillinen seurakunta antoi tosi valon heijastamisesta?

¹⁹ Tuo valonsäde loisti siitä lähtien voimakkaampana ja leveämpänä erityisesti kun Valtakunnan sanoma vietiin kansoille Korneliuksesta alkaen. (Apt., 10. luku) Kaikki, jotka ottivat tämän sanoman vastaan ja omaksuivat sen mieleensä ja sydämeensä, reagoivat heijastamalla tätä valoa muistaen Jeesuksen antaman tehtävän: ”Te olette maailman valo. . . . Loistakoon teidän valonne ihmisten edessä.” (Matt. 5:14–16) Koko Apostolien tekojen kirjan kertomus vahvistaa tämän ja päättyy tapaukseen, jossa Paavali todisti ”perusteellisesti Jumalan valtakunnasta” ja viittasi Jesajan ennustusten lisätäyttymykseen. (Apt. 28:23–28) Pietari painotti myös kristillisellä seurakunnalla olevaa ensisijaista velvoitusta, kun hän kirjoitti: ”Te olette ’. . . erikoisomaisuudeksi otettu kansa julistaaksenne laajalti sen oivallisuuksia’, joka kutsui teidät pimeydestä ihmeelliseen valoonsa.” – 1. Piet. 2:9.

20. a) Onko olemassa mitään mahdollisuutta, että Saatana tai hänen palvelijansa voisivat jättää Jehovan varjoon? b) Mitä Jehovan kansan nykyinen historia ilmaisee, kuten hän ennusti Jesajan kautta?

²⁰ Millainen on tilanne nykyään vuosisatoja ns. pimeän keskiajan jälkeen? Saatanan asiamiehet ovat myönnettävästi olleet hyvin menestyksellisiä valon pimittämisessä ’muuttaen itseään vanhurskauden palvelijoiksi’, mutta se ei ole ollut mikään pulma Jehovalle. Hän on aina tilanteen Herra. Tosiaan, hänelle ”pimeys olisi niinkuin valkeus”. (2. Kor. 11:14, 15; Ps. 139:11, 12) Yö saattaisi näyttää meistä loputtomalta, mutta mikään ei voi viivyttää sarastusta. Nouseva aurinko tavoittaa ensin korkeimmat kukkulat ja vuoret ja jokaisen kaupungin tai temppelin, joka niille on rakennettu. Näin juuri on tapahtunut. Perustotuuksien ja niihin liittyvien toimintojen ennallistaminen 1870-luvulta lähtien oli kuin varhainen aamuvalo. Sitten, lyhyen, myrskyisen vuosien 1914–1918 koetusajan jälkeen puhkesi vuonna 1919 Jumalan ennallistetun suosion auringonvalo loistamaan hänen uskollisilleen. Siitä pitäen on heidän polkunsa todella ’kirkastunut kirkastumistaan’. (Sananl. 4:18) He kokevat sitä, minkä Jehova ennusti puhuessaan Siionille, järjestölleen, sanoen: ”Nouse, ole kirkas, sillä sinun valkeutesi tulee, ja Herran kunnia koittaa sinun ylitsesi. Sillä katso, pimeys peittää maan ja synkeys kansat, mutta sinun ylitsesi koittaa Herra, ja sinun ylläsi näkyy hänen kunniansa. Kansat vaeltavat sinun valkeuttasi kohti, kuninkaat sinun koitteesi kirkkautta kohti.” – Jes. 59:20; 60:1–3; 62:1–3; ks. myös Jes. 2:2, 3.

21. Ketkä muodostavat Jehovan ”palvelijan” nykyään, ja miten he heijastavat hänen kirkkauttaan?

²¹ Jehovan ”palvelijan” havaitaan nyt käsittävän ne, jotka palvelevat Kristuksen Jeesuksen kanssa, joka on heidän päänsä, ja he puolestaan muodostavat ”todistajien”, hengellisen Israelin, palvelijajoukon. Jehova sanoo näille: ”Te olette minun todistajani . . . minun palvelijani, jonka minä olen valinnut, jotta te tuntisitte minut ja uskoisitte minuun.” (Jes. 43:10–12) Nämä osallistuvat yhdessä monien lampaankaltaisten tovereittensa kanssa maailmanlaajuiseen valtakunnan julistamiseen. He ottavat kiitollisina vastaan sitä alati kasvavaa ymmärtämisen valoa, joka loistaa Jumalan sanan sivuilta. Näin ollen hengelliset israelilaiset Mooseksen tavalla heijastavat ”kuin peilit Jehovan kirkkautta”. He tekevät näin henkilökohtaisella käytöksellään sekä julistamalla ’tätä valtakunnan hyvää uutista . . . koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansoille’. – 2. Kor. 3:4–6, 16–18; Matt. 24:14.

22. Mitä Jehovan antautuneet palvelijat rukoilevat, ja miten he elävät sen mukaisesti?

²² Hengellisen Israelin jäännös ja sen toverit ponnistelevat iloiten eteenpäin Jumalan antamassa työssään, Valtakunnan saarnaamisessa ja opetuslasten tekemisessä. Edellä olevan mukaisesti on heidän Jehovalle esittämänsä rukous, jossa he kehottavat toisia toimeliaasti osallistumaan työhön, ilmaistu kauniisti Psalmissa 43:3, 4: ”Lähetä valkeutesi ja totuutesi. Ne minua johdattakoot, viekööt minut sinun pyhälle vuorellesi, sinun asuntoihisi, että minä saisin tulla Jumalan alttarin eteen, Jumalan eteen, joka on minun iloni ja riemuni, ja kiittäisin kanteleilla sinua, Jumala, minun Jumalani.”