Varojen käyttö jumalisella tavalla
”KUNNIOITA Herraa antamalla varoistasi”, sanoo Jehovan henkeytetty sana, Pyhä Raamattu. Näihin varoihin viitataan eräässä Jehovan kristittyjen todistajien laulamassa laulussa. Tässä ”Antautuminen”-nimisessä laulussa, joka on kirjasessa Lauluja Jehovan ylistykseksi, sanotaan mm.: ”Hetket, päivät antamaan auta kiitospalvontaan; kullan, kaikkein kalleimman sulle, Herra, luovutan.” – Sananl. 3:9.
Nämä sanat ilmaisevat kristityn suhtautumisen varoihinsa siitä hetkestä lähtien, jolloin hän antautuu Jehova Jumalalle. Hän on tosiaan siitä hetkestä lähtien tilivelvollinen Jehovalle kaiken arvokkaan käyttämisestä jumalisella tavalla.
AJAN KÄYTTÖ JUMALISELLA TAVALLA
Aika on yksi niistä varoista, joista Jumala pitää antautunutta kristittyä tilivelvollisena. Hänen aikansa, niin, koko hänen elämänsä kuuluu Jehova Jumalalle, sillä kristityille on sanottu, että he ovat ”kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne.” Koska kristitty on ostettu Jeesuksen Kristuksen kalliilla verellä, hänellä ei ole vapautta käyttää aikaa jumalattomilla tavoilla. ”Riittäähän, että menneen ajan olette täyttäneet pakanain tahtoa”, kirjoitti Jeesuksen Kristuksen apostoli. – 1. Kor. 6:20; 1. Piet. 4:3.
Ennen itsekkäissä huveissa käytetty aika käytetään nyt iloiten Jumalan kunnioittamiseen erityisesti auttamalla toisia saamaan tietoa Jumalan valtakunnasta ja miten se lopettaa tämän jumalattoman asiainjärjestelmän. ”Päivät ovat pahat”, varoittaa henkeytetty Raamattu, ”pitäkää siis tarkoin silmällä, ettette vaella niin kuin epäviisaat, vaan niin kuin viisaat, ostaen sopivaa aikaa itsellenne.” (Ef. 5:15, 16, Um) Antautunut kristitty ”ostaa” aikaa käyttämällä hyväkseen kaikkia kristillisiä etujaan – tutkimalla henkilökohtaisesti Jumalan sanaa, käymällä kristillisen seurakunnan kokouksissa, levittämällä hyvää uutista jne. – vähempiarvoisten asiain kustannuksella. Hän käyttää aikaansa jumalisella tavalla.
VOIMAN JA TARMON KÄYTTÖ
Niihin arvokkaisiin varoihin, joita antautuneilla kristityillä on, kuuluu myös heidän voimansa. Jotkut ovat tosin iäkkäitä, ja heidän voimansa ovat rajoitetut, mutta he käyttävät Jumalan kunniaksi ne, mitä heillä on. Kun kulutat voimaa Jumalan palveluksessa ja väsyt, niin se ei aiheuta pettymyksen tunnetta, vaan aitoa tyydytystä, sillä ”teidän vaivannäkönne ei ole turha Herrassa”. (1. Kor. 15:58) Me haluamme täten jäljitellä Jumalan Poikaa Jeesusta Kristusta, joka antoi kitsastelematta voimaansa Jumalan palveluksessa. Jeesus tuli eräässä tilaisuudessa samarialaiseen Sykarin kaupunkiin, ja Raamatun kertomus sanoo: ”Kun nyt Jeesus oli matkasta väsynyt, istui hän lähteen reunalle.” Hän oli väsynyt vaelluksesta Jumalan palveluksessa ja lepäsi sen tähden siinä hänen opetuslastensa ollessa ruokaa ostamassa. Mutta kun Jeesukselle avautui tilaisuus kunnioittaa Jumalaa käyttämällä henkensä ja ruumiinsa varoja, niin vaikka hän oli väsynyt, hän tarttui tilaisuuteen saarnatakseen samarialaiselle naiselle, joka tuli Jaakobin kaivolle. Seurauksena oli, että monista tuli uskovia, koska Jeesus käytti voimaansa, vaikka olikin lopen uupunut, kunnioittaakseen Jumalaa ja tehdäkseen Hänen tahtonsa. – Joh. 4:6–42.
Eräässä toisessa tilaisuudessa Jeesus vaipui uneen päivällä, koska oli antanut niin kokosydämisesti voimaansa ja tarmoaan jumalisella tavalla. Jeesus ja hänen opetuslapsensa olivat astuneet veneeseen mennäkseen järven toiselle puolelle. ”Ja heidän purjehtiessaan hän nukkui.” Koska Jeesuksen tarvitsi virvoittaa voimiaan kulutettuaan niitä niin paljon Jumalan palveluksessa, hän vaipui uneen ja nukkui niin syvästi, että hänen opetuslastensa oli herätettävä hänet, kun puhkesi myrsky, eivätkä kova tuuli ja valtavat aallotkaan saaneet häntä heräämään. – Luuk. 8:22–24; Matt. 8:24, 25.
Millainen esimerkki kristityllä onkaan Jeesuksessa Kristuksessa, ’uskomme alkajassa ja täyttäjässä’! Meidän tulee katsoa kiinteästi häntä jäljitelläksemme häntä viisaasti kuluttaen voimaamme ja koskaan tuhlaamatta sitä sellaiseen, mikä on hyödytöntä. Sen sijaan että kristitty haaskaisi voimaansa terveydelle vahingollisiin tottumuksiin, syventyisi liikaa harrastuksiin ja urheiluun, valvoisi kovin myöhään tai antautuisi kohtuuttomasti seuraelämään, hän ymmärtää tilivelvollisuutensa Jumalalle siitä, millä tavalla hän käyttää voimaansa, joten hän kuluttaa sitä jumalisella tavalla. – Hepr. 12:2.
RAHAVAROJEN KÄYTTÖ
Rikkailla olisi etuoikeus, jos ihminen voisi rikastuttaa Jumalaa rahavaroillaan. Mutta Daavid sanoi rukouksessaan: ”Sinun, Herra on suuruus ja väkevyys ja loisto ja kunnia ja kirkkaus, sillä sinun on kaikki taivaassa ja maan päällä.” (1. Aikak. 29:11) Koska kaikki on Jehovan, niin me emme voi rikastuttaa häntä, mutta me voimme käyttää rahavarojamme kunnioittaaksemme ja kirkastaaksemme häntä. Tämä ei merkitse sitä, että kaikki rahat täytyisi käyttää Jumalan valtakunnan suoranaiseen saarnaamiseen tai joka penni panna Valtakunnansalin lahjalaatikkoon. Ei, rahavaroja täytyy käyttää myös henkilökohtaisten ja perheen tarpeitten huoltamiseen. Tämä on varojen käyttöä jumalisella tavalla, koska ”jos joku ei pidä huolta omaisistaan ja varsinkaan ei perhekuntalaisistaan, niin hän on kieltänyt uskon”. – 1. Tim. 5:8.
Rahavarojen käyttö jumalisella tavalla ei edellytä myöskään askeettista elämää, se ei vaadi kristittyä kieltäytymään kaikesta, mitä ilmankin hän tulisi toimeen. Jos jollakulla on varaa, niin esimerkiksi hyvän maton ostaminen kotiin tai taulun ostaminen seinään ei merkitsisi hänelle rahojen tuhlausta. Tosin voitaisiin tulla toimeen ilmankin näitä, mutta useimmissa tapauksissa se ei olisi hänen varojensa väärin käyttämistä. Mikä ratkaisee, tuhlaako joku rahaansa vai ei? Olosuhteet, kuten tulot, tarpeet ja käyttö, mihin jotain halutaan. Mutta jos kristitty käyttää rahaansa johonkin, mitä hän ei koskaan käytä ja mikä ei rikastuta hänen elämäänsä, niin hän ei käytä varojaan jumalisella tavalla. Koska olosuhteet vaihtelevat, niin jonkun suorittama ostos saattaa olla varojen oikeaa käyttöä, jota vastoin toinen samanlaisen ostoksen tekevä menettelisi kohtuuttomasti.
Eräät varojen käyttötavat ovat kuitenkin vääriä olosuhteista riippumatta. Joku saattaisi esimerkiksi sanoa: ’Minulla on enemmän rahaa kuin tarvitsen, ja minä voin antautua uhkapeliin.’ Mutta uhkapeli sinänsä on väärää. Kristitty ei käytä sen tähden koskaan rahaansa sillä tavalla. Hän on vastuussa Jehova Jumalalle kaikista varoistaan eikä vain jostain niiden osasta. Varojemme tuhlaaminen ei ole koskaan oikein.
Olkoonpa jollakulla vähän tai paljon, niin hänellä on tietysti antautuneena kristittynä etu käyttää varojaan edistääkseen Jumalan valtakunnan hyvän uutisen saarnaamista, mitä suoritetaan Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran johdolla. Hän tekee tätä eri tavoilla. Hän huolehtii esimerkiksi henkilökohtaisesti kuluista, jotka johtuvat Valtakunnan sanoman viemisestä hänen alueensa asukkaille. Tämä saattaa merkitä työvälineitten hankkimista, autokuluja jne. Hänellä on lisäksi etu tehdä mahdollisuutensa mukaan lahjoituksia niiden menojen peittämiseksi, mitkä johtuvat Valtakunnansalin ylläpidosta, salin, jossa seurakunta kokoontuu, koska paikallisseurakunta huolehtii näistä menoista.
Näiden tilaisuuksien ohella voivat ne, joilla on mahdollisuuksia, lähettää lahjoituksia suoraan Jehovan todistajain uskonnolliselle yhdyskunnalle. Miten näitä varoja käytetään sitten? Jumalisella tavalla. Seura käyttää varoja esimerkiksi kirjapainojen ylläpitoon Kanadassa, Englannissa, Ranskassa, Tanskassa, Länsi-Saksassa, Kreikassa, Intiassa, Japanissa, Filippiineillä, Australiassa, Etelä-Afrikassa, Yhdysvalloissa, Suomessa ja muissa maissa Raamattujen ja raamatuntutkistelujen apuvälineitten varaamiseksi. Päätoimiston ja haaratoimistojen henkilökunnan jäsenet, jotka ovat kaikki evankeliuminpalvelijoita, saavat vain 45 markan määrärahan kuussa. Seuran presidentistä ja kaikista johtokunnan jäsenistä lähtien aina viimeksi perheeseen tulleeseen asti kaikki sen jäsenet saavat saman määrärahan. He omistavat elämänsä Jumalan valtakunnan etujen edistämiseen, ja heidän määrärahansa auttaa heitä vain huolehtimaan henkilökohtaisista tarpeistaan ja maksamaan kulut, jotka johtuvat siitä, että he henkilökohtaisesti palvelevat alueellaan olevia ihmisiä.
Seura pitää myös toiminnassa Vartiotornin Raamattukoulua Gileadia Brooklynissa (N.Y.), ja siihen tuodaan opiskelijoita ilmaiseksi kaikista osista maailmaa, heidät majoitetaan ja ruokitaan ja heille annetaan määräraha sekä ilmainen koulutus kymmenen kuukauden aikana. Sitten heidät lähetetään ulkomaille maan kaikkiin osiin työskentelemään kiinteästi kristittyjen tovereittensa kanssa tärkeän Valtakunnan sanoman saarnaamisessa.
On myös niitä Jumalan valtakunnan saarnaajia, jotka tunnetaan lähetystyöntekijöinä ja erikoistienraivaajina, joille annetaan suoranainen Seuran avustus, niin että he voivat käyttää kaiken aikansa todelliseen saarnaamistyöhön. Seura kulutti viime vuonna 9 672 372 mk heidän auttamisekseen saarnaamaan hyvää uutista koko asutussa maassa. Seura käytti lisäksi 1 740 449 mk 2 036 kierros- ja piiripalvelijan auttamiseksi suorittamaan kokoajanpalvelustaan vieraillen ja hengellisesti vahvistaen seurakuntia sekä järjestäen kristillisiä konventteja. Nämä Valtakunnan kokoajanjulistajat sekä toiset kokoajantyöntekijät, kuten säännölliset ja lomatienraivaajat, saavat kaikki levittämänsä raamatullisen kirjallisuuden tuotantokustannuksia halvemmalla, jotta he voisivat helpommin suoriutua kuluistaan. Näillä tavoilla Seura panee tehokkaaseen käyttöön varat, mitkä se saa, jotta Jehovan kristityt todistajat voisivat suorittaa Matt. 24:14:ssä ennustettua tärkeää saarnaamistyötä. Siten Seura käyttää kaikki varansa jumalisella tavalla.
Auttaakseen Seuraa johtamaan ja laajentamaan Valtakunnan saarnaamista Jehovan todistajat kautta maailman lähettävät mahdollisuutensa mukaan lahjoituksia suoraan Jehovan todistajain uskonnolliselle yhdyskunnalle maailmanlaajuisen saarnaamistyön tukemiseksi. Jehovan todistajilla yksilöinä samoin kuin muillakin ihmisillä, jotka haluavat auttaa tämän Jumalan sanalla suoritetun valistustyön edistymistä, on sama etu. Nämä lahjoitukset lähetetään Suomessa osoitteella Jehovan Todistajat uskonnollinen yhdyskunta, Puutarhatie 58, Tikkurila. Muissa maissa asuvat lähettävät lahjoituksensa lähimpään haaratoimistoon.
Seura arvostaa sitä, että henkilöt, jotka antavat lahjoituksia, lähettävät ilmoituksen Seuran haaratoimistoon tähän aikaan vuodesta ja mainitsevat, että he toivovat voivansa tulevan vuoden kuluessa lahjoittaa tietyn summan suoraan Seuralle hyvän uutisen edistämiseksi. Seura ei pidä tätä sitoumuksena, vaan arviona siitä, mitä kukin haluaa antaa rahavaroistaan, jos Jehova antaa hänen sen mukaisesti menestyä. Tämä auttaa suuresti Seuraa työnsä suunnittelussa.
Antautunut kristitty kunnioittaa Jehovaa arvokkaalla omaisuudellaan, olkootpa hänen olosuhteensa mitkä hyvänsä. Ja meillä kaikilla on jonkin verran aikaa, voimia ja rahavaroja, joilla voimme kunnioittaa Jumalaa. Kun siis Jehovan todistajat laulavat laulua ”Antautuminen” Valtakunnansaleissaan, niin he todella tarkoittavat sitä, mitä siinä sanotaan. He käyttävät kaikkia varojansa jumalisella tavalla.