Jumalan henki välttämätön kypsyydelle

”Kuinka paljoa ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä anovat!” ”Anokoon [jatkuvasti] sitä Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta.” – Luuk. 11:13; Jaak. 1:5.

 1. Onko Raamatussa todistuksia, jotka osoittavat, että Jehovan palvonta on tärkein vaatimus?

JEHOVAN palvonta on tärkeä välttämättömyys kaikille, jotka haluavat nauttia Jehovan suosiota ja saavuttaa loputtoman elämän hänen valtakunnassaan. Samalla kun hänelle antautunut kansa tottelee käskyä: ”Sanokaa kansojen keskuudessa: ’Jehova hallitsee’”, se vastaa nyt myöskin vetoomukseen: ”Palvokaa Jehovaa pyhässä asussa.” (Ps. 96:9, 10, As) Palvonta on oleva itse asiassa Valtakunnan sääntö ja koetinkivi, sillä ”on tapahtuva, että jokainen . . . menee vuodesta vuoteen palvomaan Kuningasta, sotajoukkojen Jehovaa, ja viettämään tabernaakkelijuhlaa. Ja on käyvä niin, että ketkä kaikista maan perheistä eivät mene Jerusalemiin palvomaan Kuningasta, sotajoukkojen Jehovaa, heille ei tule sadetta.” (Sak. 14:16, 17, As) Jeesus tähdensi samalla tavalla palvonnan tärkeyttä ensimmäisenä vaatimuksena, mikä ilmeni Israelille annetussa laissa, kun hän torjui Saatanan kiusauksen: ”Mene pois, Saatana! Sillä on kirjoitettu: ’Jehovaa, Jumalaasi, täytyy sinun palvoa ja yksin hänelle sinun täytyy suorittaa pyhää palvelusta.’” – Matt. 4:10, Um.

 2. Oliko Jeesuksella eri käsitys palvonnasta verrattuna juutalaisten käsitykseen, ja missä suhteessa erityisesti?

² Juutalaiset pitivät palvontamuotoaan täysin tyydyttävänä väittäen sen olevan sopusoinnussa Jumalan alkuperäisen ohjeen kanssa. Mutta Jeesus sanoi toisin, kun kaivolla oleva samarialainen nainen herätti tämän kysymyksen sanomalla: ”Meidän esi-isämme palvoivat tällä vuorella, mutta te sanotte, että Jerusalemissa on se paikka, missä ihmisten pitäisi palvoa.” Hän vastasi, että juutalaisilla oli etuoikeus siinä kiistakysymyksessä, minkä hän ilmaisi, sillä ”me palvomme sellaista, minkä tunnemme, koska pelastus lähtee juutalaisista”, mutta ”te palvotte sellaista, mitä ette tunne”. Mutta vaikka juutalaiset saivatkin edun ymmärtää paremmin kuin samarialaiset sen seikan, mitkä Jumalan vaatimukset olivat palvonnan suhteen, niin Jeesus ryhtyi sitten esittämään paljon syvempää ja aivan erilaista näkökantaa palvonnasta. Hän sanoi: ”Se hetki on tulossa, ja se on nyt, jolloin aidot palvojat palvovat Isää hengessä ja totuudessa, sillä Isä odottaa todellisuudessa sen kaltaisten palvovan häntä.” Mikä kaikkien aikaisempien käsitysten vastakohta! Juutalaiset pitivät palvontamuodossaan etupäässä huolta menojen ajan ja paikan ja tavan ulkonaisista seikoista, mutta nyt Jeesus sanoikin, että aito palvonta menee syvemmälle kuin se, mikä on nähtävissä, ja että sen täytyy tapahtua ”hengessä ja totuudessa”, mikä ei merkitse ainoastaan puhdasta, vaan myös kypsää palvontaa. – Joh. 4:20–24, Um.

 3. Mitkä kolme syytä voidaan esittää osoittamaan, miten tärkeää on ymmärtää ”hengessä ja totuudessa” palvomisen merkitys?

³ On totisesti erittäin tärkeä ymmärtää niin selvästi kuin mahdollista sen palvomisen täysi merkitys, mikä tapahtuu luonnolliselle silmälle näkymättömällä tavalla, nimittäin palvomisen ”hengessä ja totuudessa”. Se on tärkeää kahdesta syystä: ensiksi, koska ”näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia” (2. Kor. 4:18), ja toiseksi, koska näkymättömiä ei ymmärretä ja arvosteta niin helposti kuin näkyviä. Ja toisesta näkökulmasta katsoen voisimme lisätä kolmannenkin voimakkaan syyn: sillä jos meiltä puuttuu viisautta ja ymmärrystä, niin me olemme epävakaisia teillämme, niinkuin Jaakob todistaa Jaakobin 1:5–8. Me joudumme myöskin vakavaan vaaraan tulla petetyiksi tässä elävän tosi Jumalan oikeaa, otollista palvontaa koskevassa kysymyksessä, sillä ”kun te ette tunteneet Jumalaa, silloin te olitte niiden orjia, jotka luonnostaan eivät ole jumalia”. (Gal. 4:8, Um) Koska eteemme on siis asetettu se tärkeä osa, mitä Jumalan henki näyttelee sekä palvonta-asiassa että kypsän ymmärryksen saannissa, niin tutkikaamme ensiksi raamatullisesti sitä kysymystä, miksi Jumalan henki on välttämätön kypsyyden saavuttamiseksi ymmärtämisessä.

YMMÄRTÄMISESSÄ

 4. (a) Osoittaako Psalmi 147 täyttyvänsä meidän aikanamme? (b) Miten se tähdentää välttämätöntä sydämentilaa kypsyyden saavuttamiseksi ymmärtämisessä?

⁴ Kaikki henki ja ymmärtäminen on alkuisin Jehovasta, ”josta kaikki on”. Hänen ollessa kyseessä ei hengellä eikä ymmärtämisellä ole määrää. ”Meidän Herramme on suuri, suuri voimassansa, hänen ymmärryksensä on mittaamaton.” Ja samalla kun lainaamme tämän 5. jakeen Psalmista 147, niin meidän kannattaa katsoa lyhyesti tämän profeetallisen Psalmin tekstiyhteyttä, mikä koskee suoranaisesti tätä aihetta. Se alkaa kutsulla ylistämään Jehovaa, mikä on ”hyvä”, koska ylistys on palvonnan ilmaus. 2. ja 3. jae osoittavat sitten sen täyttyvän meidän aikanamme, jolloin Jehova rakentaa valtakuntajärjestönsä (Jerusalemin) ja kokoaa sekä ”pienen lauman” jäännöksen että kaikki ”muut lampaansa” ”yhdeksi laumaksi” ja parantaa nämä armollisesti täysin heidän aikaisemmasta sairaalloisesta hengellisestä tilastaan. Jakeet 10 ja 11 asettavat sitten vastakkain kahdenlaiset ihmiset: maailman ihmisen, johon Jehova ei mielisty, mutta joka turvaa omaan voimaansa ja ymmärrykseensä, mitä kuvataan hevosella ja sen ratsastajalla, sekä ihmisen, joka pelkää Jehovaa ja käsittää täydellisen riippuvaisuutensa hänen laupeudestaan. Sitten tulee innostava kuvaus sen siunauksen ja huolenpidon runsaudesta, mihin on ryhdytty ’Siionin lasten’ hyväksi, jotka löytävät turvan hänen järjestöstään ja joihin hän mielistyy suuresti, koska he suorittavat otollista ylistystä ja palvontaa. Heidät ’ravitaan parhaalla nisulla’, so. hengellisellä ravinnolla ja oivallisimmalla ymmärtämyksellä. Jehova paljastaa ja ”ilmoittaa sanansa” ja sen kätketyn merkityksen todellisuudessa yksistään heille. Totta on, että ”niin hän ei ole tehnyt yhdellekään [muulle kansalle]”. (Ps. 147:20) Tämä Psalmi ilmaisee näin ollen sen sydämentilan, mitä tarvitaan, jotta saataisiin ymmärrystä Jumalan hengen kautta. Se ilmoittaa myöskin sen yhden ja ainoan kanavan, jonka kautta henki ja ymmärtämys annetaan, so. Herran järjestön, ”Siionin”, Kristuksen Jeesuksen alaisuudessa, ”jonka kautta kaikki on”. – 1. Kor. 8:6.

 5. Miten 1. Korinttolaiskirjeen 2:6–10 osoittaa, että Jumalan henki on välttämätön ymmärryksen saamiseksi, ja mitkä kaksi seikkaa sisältyvät ehdottomasti tähän?

⁵ Tulemme nyt pääasialliseen raamatunkohtaamme, joka osoittaa, miksi Jumalan henki on välttämätön ymmärtämiselle. Apostoli Paavali selittää 1. Korinttolaiskirjeen 2:6–10 (Um), että Jumalan viisauden aarteet, jotka on ilmaistu hänen iankaikkisessa päätöksessään, on kiedottu ”pyhään salaisuuteen”, ”kätkettyyn viisauteen”, jota ”ei yksikään tämän asiainjärjestelmän hallitsijoista ole tullut tuntemaan” eli ymmärtämään. Nämä aarteet on tosiaankin kätketty niin varmasti, että ihmisen on aivan mahdotonta omalla viisaudellaan ”käsittää” näitä asioita. Paavali selittää sitten syyn siihen: ”Sillä Jumala on paljastanut ne meille henkensä kautta, sillä henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin.” Niin! Jumalan viisauden ja tiedon rikkaudet ulottuvat syvälle. (Room. 11:33) Kaksi asiaa on välttämätöntä, jos aiomme saada ymmärrystä ja arvostamiskykyä: Jumalan täytyy ensinnäkin antaa ilmoitus, ja toiseksi täytyy meidän olla kosketuksissa ja sopusoinnussa hänen henkensä kanavan kanssa, joka välittää ja avaa Jumalan kansalleen antaman ilmoituksen. Me emme itsestämme voi tunkeutua Jumalan syvällisiin asioihin, vain Jumalan henki voi tehdä sen. Me huomaamme tässä kolme todistusta apostolin lausunnosta.

 6. Miten se, että Jumalan henkeä vaaditaan ”syvyyksien” ymmärtämiseen, on valaistu a) Matteuksen 16:17:nnessä, b) Efesolaiskirjeen 3:5–9 ja c) 1. Pietarin kirjeen 1:10–12?

⁶ 1) Me muistamme, että maan päällä olleen Jumalan Pojan tosi henkilöllisyyttä koskeva syvä totuus ymmärrettiin vain Jumalan Pietarille antaman erityisen ilmoituksen avulla. Sitä ei ymmärretty millään viisaudella, mikä olisi ollut ”lihalle ja verelle” luonnostaan ominainen. (Matt. 16:17) 2) Paavali selittää Efesolaiskirjeen 3:5–9, miten se pyhä salaisuus, ”joka ikuisista ajoista asti on ollut kätkettynä Jumalassa”, on nyt ’hengen kautta ilmoitettu’. Paavali kuvailee sitten luvun lopussa (jakeet 18–21) hehkuvin ja ylevin lausein sitä loistavaa toivetta, mistä tosi seurakunta oli saava nauttia toteutuneena, kun se saavuttaa kypsyyden vielä maan päällä ollessaan, sellaisen ymmärryksen täyteyden omaamista, että se voi perusteellisesti mielessään ”käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on, ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä”. Paavali lopettaa ilmaisten palvonnan ”hänelle, joka voi tehdä enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa”. Jumalan henki on tosiaan välttämätön tällaisille kypsän ymmärryksen ennen uneksimattomille rikkauksille! 3) Huomaa loppuvahvistukseksi, mitä Pietari sanoo varhaisista profeetoista ja enkeleistäkin, jotka eivät ole kyenneet ymmärtämään Jumalan päätöksen määrättyjä kohtia edes ahkerasti ’etsimällä’ ja huolellisesti ’tutkimallakaan’. Mutta nämä asiat on nyt paljastettu hengen kautta ja ilmoitettu ”niiden [apostolien, jotka kuuluivat Jumalan kanavaan] kautta, jotka taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä ovat teille evankeliumia julistaneet”. – 1. Piet. 1:10–12.

 7. Mikä tarkoitus Paavalin 1. Korinttolaiskirjeen 2:11–16 antamilla huomautuksilla on?

⁷ Kun palaamme 1. Korinttolaiskirjeen 2. lukuun, niin huomaa, että Paavali havaitsi ilmeisesti, ettei hänen 10. jakeessa olevaa lausuntoaan ymmärrettäisi helposti. Siksi hän jatkaakin pitkähkösti jakeissa 11–16 selittäen, miten henki tunkeutuu Jumalan syviin asioihin, sekä sitä osaa, mitä me siinä näyttelemme. Hän varjelee meidät täten kaikilta vääriltä johtopäätöksiltä, että koska vain Jumalan henki voi tutkia menestyksellisesti, niin me emme voi tehdä muuta kuin rukoilla ja odottaa suoranaista ilmausta Jumalalta, mikä valistaa meille hänen päätöksensä ja tahtonsa meidän suhteemme: niinkuin itse asiassa monet uskonnolliset ihmiset tekevät.

 8, 9. (a) Mitä tarkoitetaan ”hengellä” ihmisen ollessa kyseessä? (b) Missä määrässä ja mihin suuntaan ihmisen henki voi toimia?

⁸ Paavali kehoittaa meitä tarkastamaan ihmistä, jotta se auttaisi meitä ymmärtämään, mitä tarkoitetaan Jumalan ”hengellä” ja miten se toimii ja tutkii. Tarkastelkaamme siis ihmistä, joka tehtiin alkujaan Jumalan kaltaiseksi. Ihmisellä on ruumis, mitä hän voi harjaannuttaa ja minkä hän voi panna tekemään töitä. Me sanomme tällaista näkyvää toimintaa fyysillisen tarmon ilmaukseksi. Mutta ihmisellä on myöskin mieli, mitä hän voi harjaannuttaa ja minkä hän voi panna työhön. Hän voi tehdä johtopäätöksiä ja ajatella syvästi, ja hänellä voi olla voimakkaita haluja ja kiintymyksiä, ja hän voi päästä ratkaisuihin ja päättää omaksua jonkin määrätyn menettelytavan, mitä jokin periaate tai viisas harkinta hallitsee. Me sanomme tätä näkymätöntä toimivaa älyllistä voimaa ”hengeksi”. Jos ihminen osoittaa tulleensa hyvin täsmällisiin johtopäätöksiin ja ratkaisuihin, niin me sanomme, että hän on ”lujahenkinen”; tai jos pahat ajatukset ja vaikuttimet hallitsevat hänen yleistä menettelyään, niin me sanomme, että sellaisella henkilöllä on ”huono henki”.

⁹ Ajattelehan, miten hämmästyttävästi voidaan vaikuttaa hyvään tai pahaan suuntaan harjaannuttamalla ihmisen henkeä eli älyllistä voimaa, varsinkin jos se alistetaan jonkin sopivan välineen, kuten jonkinlaisen järjestön, käyttöön. Miten voimakas vaikutus onkaan diktaattorin lujalla, säälimättömällä hengellä totalitaarisen järjestön huipulla, kun hän hallitsee kenties miljoonien ihmisten henkeä ja valvoo heidän elämäänsä! Kuinka osuva onkaan jälleen apostolin 11. jakeessa tekemä kysymys! – ”Kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on?” Kuka voi esimerkiksi seurata lakimiehen todisteluja ja mielen työskentelyä, kun hänen henkensä askartelee lain teknillisten hienouksien parissa? Vain toinen lakimies.

10. Miten Jehovan henki on ihmisen hengen vastakohta, ja minkä kysymyksen tämä herättää?

¹⁰ Ihmisen ja hänen henkensä tarjoaman kuvauksen ja sen kaikkien moninaisten mahdollisuuksien tarkasteleminen auttaa siis meitä ymmärtämään, miten äärettömästi suurempi Jehovan hengen täytyy olla rajattomassa toimintojensa vaihtelussa ja voimakkaassa vaikutuksessaan. Koska me nyt näemme siis luodun ja Luojan suunnattoman suuren eron, niin miten heidän välisensä kuilun yli voidaan rakentaa silta niin, että me rupeamme ymmärtämään Luojan mieleen varastoituja syviä asioita?

”SILLAN” RAKENTAMINEN

11, 12. (a) Mitä kuvausta käytetään osoittamaan, kuinka kuilun yli voidaan rakentaa silta? (b) Miten tämän nähdään olevan sopiva sovellutuksessaan?

¹¹ Koska näkymättömiä asioita ei voida tajuta yhtä helposti kuin näkyviä, niin me käännymme jälleen ihmisen muodostamaan kuvaukseen, jotta saisimme mieleemme kuvan, minkä saatamme säilyttää. Säveltäjä luo mielessään mestariteoksen, sinfonian, eri osineen, syvällisine sointuineen ja sävelaiheineen, mitkä rakentuvat loistavaksi huipentumaksi. Mutta miten hänen on ilmaistava tämän sinfonian sanoma niille, jotka haluavat kuulla sen? Miten on silta rakennettava kuilun ylitse? Hän kirjoittaa sen ensiksi paperille, esittää sen nuottimerkinnöin. Sitten hän huolehtii orkesterin johtajan määräämisestä, jolla myös täytyy olla musiikin henki ja jonka täytyy olla hyvin harjaantunut, niin että hän, tutkittuaan perusteellisesti tätä kirjoitettua partituuria, voi täysin tunkeutua säveltäjän ajatuksiin ja tajuta hänen henkensä ja tulla siten kykeneväksi tulkitsemaan tuon sinfonian joka jakson. Mutta kuilun yli johtava silta ei ole vieläkään valmis! Orkesterinjohtajan eli kapellimestarin johdon alaisuudessa on orkesteri, se soittajien valikoitu ja erittäin hyvin harjoitettu ja järjestetty joukko, jossa kullakin on soittimensa (orkesteri ei hyödytä mitään ilman soittimia) ja kukin tuntee perusteellisesti tuon sävelletyn teoksen tutkittuaan ja harjoiteltuaan sitä ahkerasti. Lopuksi tulee konsertti-ilta. Me näemme loistavasti valaistun salin täpö täynnä ja kuulijain vartoavan siellä äänettöminä, jännittyneinä ja täynnä odotusta. Ja kun soitto alkaa vuolaana virtailla ja kohoaa lopulta voitonriemuisen sävelmän henkeäsalpaavaan, läpitunkevaan huipennukseen, niin koko kuulijakunnan henki kohoaa täysin säveltäjän henkeä vastaavasti. Kuilun yli on rakennettu silta!

¹² Tämän kuvauksen sovellutuksessa on Luoja luonut mielessään loistavan päätöksen, minkä hän on kerrotuttanut meidän hyväksemme kirjoitetussa Sanassaan. Hän on määrännyt Johtajan, joka on tarkan tutkimisen ja kuuliaisena kestämässään koetuksessa saamansa harjaannuksen kautta täysin pätevä olemaan ”tulkitsija, yksi tuhannen joukossa”, rakkaan Poikansa, jota on siunattu erityisesti ”viisauden ja ymmärryksen hengellä”. (Job 33:23, As; Jes. 11:2) Tämän Tulkitsijan ja Johtajan alaisuuteen on muodostettu uskollisten seuraajien järjestetty joukko, joita on siunattu Jehovan hengellä, koska he ovat antautuneet täysin hänelle, ja jotka oppivat omaksumaan ”Kristuksen mielen” tutkimalla ja harjaantumalla. (1. Kor. 2:16) Nämä ovat ensi sijassa ”pientä laumaa”, mutta näinä päivinä on heihin liittynyt tuhansia Herran ”muita lampaita” kuin valtavat kuorot, jotka liittyvät orkesteriin jotakin suurta teosta täysin vastaavan tulkinnan aikaansaamiseksi. Kaikilla on soittimet, jos haluamme ajatella täten kaikkea erilaista kirjallisuutta. Joka tapauksessa on jokaisella kaikkein ihmeellisin soitin, ihmisääni, mikä voi olla erittäin vaikuttava, jos sinä ”harrastat jatkuvasti julkista lukemista” tehdäksesi Kirjoitetun Sanan ”eläväksi”. (1. Tim. 4:13, Um) Niinkuin soitossa, niin tässäkin voi pitää paremmin kuulijat vallassaan, jos panee soittimensa ”puhumaan” eikä luota yksistään ulkonaisen taitonsa loistavuuteen. Samoin siis kuin orkesteri, joka oppii tietämään, miten kirjoitettu sävellys voidaan muuttaa sitä täysin vastaaviksi säveltaiteellisiksi ääniksi ja soinnuiksi, niin mekin opimme tietämään, miten on ”yhdistettävä hengelliset asiat hengellisiin sanoihin”, kun olemme ”hengen opettamia”. (1. Kor. 2:13, Um) Tällä tavalla tulee silta rakennetuksi kuilun yli näiden kolmen välttämättömän seikan avulla: hengen, Sanan ja järjestön.

13. Miten on mielten yhtyminen tehty mahdolliseksi Luojan ja luodun välillä?

¹³ Me voimme käsittää nyt varmasti paremmin, että kun sanotaan yksin Jumalan hengen voivan tutkia ”Jumalan syvyydet”, niin se ei tarkoita sitä, että meidät jätetään toimettomiksi. Kaukana siitä! Todellisuudessa täytyy juuri meidän suorittaa tutkinta, mutta meidän täytyy olla varuillamme, ettemme koskaan yritä tehdä sitä oman inhimillisen viisautemme hengen avulla. Mutta kun otamme välttämättömät valmistavat askeleet, joita tarkastelemme myöhemmin, niin opimme tietämään, miten voimme saada ”ylhäältä tulevaa viisautta” (Jaak. 3:17) pysytellen koko ajan kiinteästi sillalla – hengen, Sanan ja järjestön yhteydessä. Tällä tavalla voivat mielet yhtyä, meidän mielemme voi yhtyä Luojan mieleen; ja hän on armollisesti tullut alas meidän tasollemme, niin sanoaksemme, niin että meidän henkemme voi alistua hänen henkensä johtoon ja olla yhteistoiminnassa sen kanssa. Raamattu kuvailee sen juuri näin, kun se kertoo, miten Jumala täyttää määrätyn tarpeen sanoen: ”Henki itse [Jumalan henki] todistaa meidän henkemme kanssa.” (Room. 8:16) Ja kun me olemme tietoisia siitä, kuinka kyvytön meidän oman mielemme eli henkemme toiminta on yrittäessämme ilmaista ajatuksemme oikein rukouksessa, niin Jumalan ”Henki auttaa meidän heikkouttamme”. – Room. 8:26.

14. Mikä raamatullinen opastus ja kehoitus annetaan ”syvyyksien” tutkimisen suhteen?

¹⁴ Me sanomme näin ollen jälleen, että meidän täytyy suorittaa tutkinta, mutta vain siksi, että ”me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut”. Paavali sanoo sentähden: ”Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkistelee kaiken”, ”Jumalan syvyydetkin”. (1. Kor. 2:10, 12, 15) Tämä on sopusoinnussa niiden monien kehoitusten kanssa, joita Jumalan Sana antaa kaikkialla etsimisestä ja hakemisesta ja tutkimisesta ja kaivamisesta. Ja kun muistamme Jumalan sanat: ”Kuinka paljoa ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä anovat!” niin anokaamme sitä jatkuvasti ”Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta”. – Luuk. 11:13; Jaak. 1:5.

15. Mikä varoitus meidän täytyy ottaa varteen koettaessamme hankkia ymmärrystä Raamattua tutkimalla?

¹⁵ Varoituksen sana tuosta sillasta. Älä yritä silloittaa tätä kuilua rakentamalla omaa yksityistä siltaasi! Niinkuin ensin, kun ennustus annetaan, ”mikään Raamatun ennustus ei ole lähtöisin kenenkään yksityisen esityksestä”, samoin meidän on alistuttava Jumalan hengen ja hänen järjestönsä, Siionin, johdatukseen myös saadaksemme oikean ymmärtämyksen ennustuksesta ja sen täyttymyksestä, sillä vain ’Siionin lapset’ ovat ”Jehovan opettamia”. (2. Piet. 1:20, Um; Jes. 54:13; 30:20, 21) Raamatun omistaminen ja sen tutkiminen tai johonkin uskonnolliseen, vapaaseen Raamatun tutkisteluun uskovaan joukkoon kuuluminen ei riitä. Siitä huolimatta, miten kovasti ja vakavasti ja rukoilevasti me tutkimme, me emme voi saada oikeaa ymmärrystä erossa järjestöstä ja hengestä. Älä pane koko painoasi minkään omatekoisen rakennelman varaan. Älä edes nojaa sellaiseen, vaan ”turvaa Jehovaan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Tunnusta hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi ohjaa. Älä ole viisas omissa silmissäsi. Pelkää Jehovaa ja karta pahaa.” (Sananl. 3:5–7, As) Henkilökohtainen Raamatun tutkistelu on varmasti oikein, mutta varo riippumatonta Raamatun tutkistelua!

16. Mihin vaaraan Paavali viittaa 2. Korinttolaiskirjeen 11:13–15?

¹⁶ Eikä meidän tule tietenkään panna luottamustamme kehenkään toiseenkaan, joka on kyllin tyhmänrohkea ja itsekäs väittääkseen olevansa yksityisesti määrätty ”sillan rakentaja”, mitä latinalainen sana pontifex merkitsee. Vaikka joku olisikin ollut Herran järjestössä menneenä aikana ja omannut selvän ymmärryksen ja saanut edun auttaa toisia, mutta on sitten eronnut järjestön yhteydestä, niin hänen on mahdotonta säilyttää tosi ymmärrystä ja erikoisesti mahdotonta saada lisää valistusta. On kuitenkin todennäköistä, että tällainen ihminen pettyy itse tässä suhteessa ja yrittää pettää toisiakin Saatanan vaikutuksesta, joka ’tekeytyy valkeuden enkeliksi’. – 2. Kor. 11:13–15.

17. Missä suhteissa nähdään kypsyyttä koskevan aiheen olevan tärkeä?

¹⁷ Edistykäämme siis tätä varoitusta noudattaen kypsyyteen ymmärtämisessä, mikä johtaa kypsään palvontaan, kun olemme ”hengen ja totuuden” täyttämiä, ja mikä ilmenee taas vuorostaan kypsässä, pyhässä palveluksessa. Niin, juuri kypsyys on pääaihe, mikä kulkee punaisena lankana koko tutkielmamme läpi. Käyttääksemme hyvin tunnettua sanontaa: ”Laatu on parempi kuin paljous.” Ymmärtämisen rikkaus riippuu arvostuksen vilpittömyydestä ja syvyydestä eikä päässämme olevan totuuden määrästä. Paavali ei tuonut julki kaikkia totuuksia, mitkä hän oli oppinut, taivaaseen asti ulottuvana suurena määränä, vaan hän huudahti: ”Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä!” (Room. 11:33) Orkesterin laatu ei ole riippuvainen sen soittimien lukumäärästä, vaan äänen täyteläisyydestä ja mehukkuudesta.

18. Miksi kypsyys on niin tärkeä, kuten 1. Korinttolaiskirjeen 3:1–4 osoitetaan?

¹⁸ Tämä ymmärryksen kypsyyttä koskeva kysymys seuraa heti Paavalin selitystä siitä, miten hengellinen ihminen voi tutkia ja koetella kaikki, sillä hän jatkaa 1. Korinttolaisille 3:1–4, että Korintossa olevat eivät olleet vielä ”hengellisiä”, vaan ”lihallisia” mieleltään, kypsyyttä vailla olevia lapsia Kristuksessa, kykeneviä nauttimaan yhä vain maitoruokaa ja sentähden heikossa tilassa, eivät kyllin vahvoja vastustamaan kateuden, riidan ja lahkolaisuuden lihallisia vaikutteita. Luonnolliset lapset saattavat olla mitä rakastettavimpia pieniä olioita, ja ovatkin varmasti sellaisia vanhempiensa silmissä, mutta asia ei ole sama hengellisellä alalla.

19. Miten ymmärtämisen kypsyys määritellään, ja onko se tarkoitettu ainoastaan harvoille?

¹⁹ Paitsi että kypsä ymmärtäminen on välttämätön, jotta opittaisiin tietämään, miten lihalliset mielijohteet voidaan voittaa, Paavali osoittaa Heprealaiskirjeen 5:11–6:3 toisen syyn, minkä vuoksi tämä kypsyys on niin tärkeä. Sanottuaan, että yksistään maitoruoalle pantu lapsi kuvaa ”kokematonta vanhurskauden sanassa”, sellaista, joka tyytyy ymmärtämään pelkästään ’alkeisopit’, Paavali tähdentää, että ”vahva ruoka on täysi-ikäisiä [kypsiä] varten, niitä varten, joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta”. Miten hieno määritelmä siitä, mitä kypsä ymmärrys merkitsee! ”Ponnistelkaamme” sentähden ehdottomasti ”eteenpäin kypsyyteen” (Um)! Kun olemme ensin ”maistaneet, että Herra on hyvä”, niin emme saa seisoa paikallamme, vaan meidän täytyy ”kasvaa pelastukseen”. (1. Piet. 2:2, 3) Paino on jatkuvan, yhtämittaisen edistymisen tarpeellisuudella. Se ei merkitse mitään peloittavan monimutkaista, mitään, mikä olisi mahdollista ainoastaan harvoille valituille, jotka ovat olleet vuosikausia totuudessa ja saaneet hyvän koulutuksen. Luonnosta otettu kuvaus ei sovellu tässä kohden, sillä vaikka lapsuudesta täysi-ikäisyyden kypsyyteen kasvaminen vie tietyn ajan, niin se ei määrää hengellistä kasvua. Pääasiallinen ratkaiseva tekijä on sydämen antaumuksen ja arvostuksen syvyys. Se ratkaisee meidän ymmärryksemme laadun.

20. Miten tehden edistytään kohti tätä kypsyyttä?

²⁰ Näinä aikoina ei ole puutetta Herran pöydässä tarjotusta vahvasta ravinnosta, mikä on otettu hänen Sanastaan ja sopivasti valmistettu teokraattisen järjestön sulatettavaksi hengen avulla. Jos sinä olet vilpitön ja nöyrä ja oppivainen, niin tarvitsetko sinä kauan alkeisoppien käsittämiseen? Miksi et kävisi nopeasti käsiksi vahvaan ravintoon? Tärkeä seikka on, että sinä et koskaan pysähdy edistymästä, et tulemalla araksi eikä itserakkaaksi. Miksi et noudattaisi Paavalin kehoitusta, kun hän sanoi kerrottuaan omasta päätöksestään jatkaa ”pyrkimistään kohti päämäärää”: ”Olkaamme siis, niin monet kuin meistä ovat kypsiä, tässä mielentilassa; . . . Joka tapauksessa, missä määrin lienemmekin edistyneet, jatkakaamme kulkemista järjestyksen mukaisesti tässä samassa tottumuksessa.” Sinua on opetettu käytännöllisellä tavalla ensimmäisestä Jumalan järjestöön saamastasi kosketuksesta lähtien eri tutkistelukokouksissa ja palveluskursseilla, miten voit edistyä ymmärtämisessä. Jatka siis vain samalla järjestyksen mukaisella tavalla noudattaen ”samaa tottumusta”. Ja ”pitäkää silmällä niitä, jotka vaeltavat tavalla, mikä on sopusoinnussa sen esimerkin kanssa, mikä teillä on meissä [apostoleissa]”. Tällä tavalla me voimme olla aina varmoja Jehovan suosiosta seurustellessamme ja pysyessämme samassa tahdissa ”aitojen palvojien” kanssa, jotka ”palvovat Isää hengessä ja totuudessa”. – Fil. 3:14–17 ja Joh. 4:23, Um.

KETKÄ OVAT HENGELLISMIELISIÄ?

21. Mikä kysymys herää tässä asiassa Herran ”muiden lampaitten” suhteen?

²¹ Jotkut, ehkäpä monetkin, lukijamme ovat odottaneet kysyäkseen: Eikö ole totta, että edelläolevat raamatunpaikat on esitetty ainoastaan niille, jotka kuuluvat ”pieneen laumaan” ja joiden edessä on taivaallinen toivo? Ja eikö ainoastaan näiden, jotka ovat syntyneet Jumalan hengestä, voida sanoa olevan ”hengellisiä ihmisiä”, jotka pystyvät Jumalan hengen avulla ymmärtämään ”Jumalan syvyydet”? Lyhyesti sanoen: Onko Raamatun mukaista sanoa, että Herran ”muut lampaat” ovat hengellismielisiä?

22. Missä poikkeuksellisissa olosuhteissa Jeesus käsitteli palvontakysymystä?

²² Vastauksen löytämiseksi tehkäämme me kysymys, mikä johtaa mielemme oikeaan suuntaan. Kenelle Jeesus lausui nuo elämän armolliset sanat ja antoi tuon läpitunkevan ja uuden käsityksen ”hengessä ja totuudessa” palvomisesta? Läheisille seuraajilleenko, joille piti kohta vuodatettaman henki helluntaina? Ei; ei edes israelilaisille, vaan ulkopuoliselle, samarialaiselle naiselle. Hämmästyttävää! Niin, opetuslapset olivat hämmästyneitä. He olivat epäilemättä sitäkin hämmästyneempiä, kun he saivat tietää, että Jeesuksen tehtyä ainoastaan kaksipäiväisen vierailun monet muutkin samarialaiset uskoivat ja tunnustivat: ”Me . . . tiedämme, että tämä totisesti on maailman [pelastaja]”. – Joh. 4:27, 42.

23. Antavatko ”muut lampaat” syytä hämmästykselle tänä aikana, ja millaisin raamatullisin perustein?

²³ Johannes, jolla oli ilo kertoa tämä tapahtuma, oli jälleen hämmästynyt monta vuotta myöhemmin, kun hän, kuultuaan hengellisen Israelin muodostavien sinetöityjen orjien nimenomaisen luvun 144 000, näki sitten näyssä ”suuren joukon, jota ei kukaan voinut lukea” ja joka antoi kunnian pelastuksesta Jumalalle ja Karitsalle, ja hänen täytyi tunnustaa tietämättömyytensä siitä, keitä he olivat. Me emme sano noiden samarialaisten olevan samaa joukkoa kuin Ilmestyskirjan 7. luvun ”suuri joukko”, Herran ”muut lampaat”. Otaksumme päinvastoin, että jos nuo samarialaiset pysyivät Jeesukseen omaamassaan uskossa, niin he liittyivät niihin pakanauskoviin, jotka aikanaan lisättiin seurakuntaan, ”pieneen laumaan”. Mutta hämmästyksen aihe on sama ja osoittaa, että meidänkin täytyy olla valmistautuneet samanlaisiin yllätyksiin, varsinkin niiden vuoksi, jotka tulevat odottamatta mukaan Herran suosioon tänä myöhäisenä ajankohtana. Ketkä lukijoistamme, jotka olivat läsnä New Yorkin kaupungissa, eivät muistaisi sitä tavatonta ihastuneen yllätyksen läpitunkevaa huutoa, mikä kohosi tuosta suunnattomasta, melkein näkymättömästä kuulijakunnasta, joka täytti Yankee Stadiumin tuona lämpimänä kesäiltana elokuussa 1950, kun puhuja ilmoitti, että jotkut tulevista uuden maan ”ruhtinaista” olivat läsnä? – Ps. 45:17.

24. Mitä silmälläpitäen nämä ”muut lampaat” tarvitsevat kypsää hengellistä ymmärrystä?

²⁴ Näitä ”muita lampaita” ei nähdä nykyään temppelin esipihan ulkopuolella, vaan sisäpuolella, sillä juuri siellähän Johannes näki ”suuren joukon” seisomassa ”Jumalan valtaistuimen edessä” suorittamassa ”[pyhää palvelusta] päivät ja yöt hänen temppelissään”. (Ilm. 7:9–15) He eivät ole niitä ”eläviä kiviä”, jotka muodostavat tämän ”hengellisen huoneen”. (1. Piet. 2:5) Mutta kun otamme huomioon heidän läheisen suhteensa Jumalaan ja Karitsaan ja heidän saamansa hyväksymyksen sekä heidän puhtaan palvontansa, koska he ovat ”pesseet vaatteensa” ja suorittavat pyhää palvelusta tässä hengellisessä huoneessa, niin kuka tahtoisi kieltää, että he eivät kuulu aitoihin palvojiin, jotka palvovat ”hengessä ja totuudessa” ja ovat hengellismielisiä, ”noudattavat sitä, mikä hengen on”? Sillä he eivät totisesti ”noudata sitä, mikä lihan on”. Ja niillä, joilla on etu palvella ”ruhtinaina” vastuunalaisissa asemissa, täytyy varmasti olla kypsä ymmärrys, mikä voidaan saavuttaa ainoastaan pyhän hengen avulla.

25. Miten Heprealaiskirjeen 11. luku heittää valoa tähän asiaan siinä suhteessa, mikä niiden asenne ja toivo oli, jotka olivat uskollisia ennen Kristuksen aikaa?

²⁵ Ratkaiseva tekijä näyttää olevan se, mihin he ovat kiinnittäneet mielensä ja sydämensä ja keskittäneet toiveensa. Varastoivatko he itselleen aarteita maan päälle ollen osallisia tämän maailman hengestä, vai ovatko he samassa onnellisessa asemassa kuin nekin, joita kuvaillaan Heprealaiskirjeen 11. luvussa? Esitys on tässäkin hämmästyttävä, kun muistat tämän luvun kertovan ennen Kristuksen aikaa eläneistä ja kuolleista lujan uskon ja antaumuksen omanneista miehistä ja naisista. Siinä sanotaan: ”He tavoittelevat parempaa paikkaa, se on, taivaalle kuuluvaa”, ja siitä syystä Jumala ”on tehnyt kaupungin valmiiksi heille”, ja tämä varaus ja lupaus vaikutti sen, että heistä tuli ”muukalaisia ja tilapäisasukkaita maassa”, missä he oleskelivat. Se pani heidät toisin sanoen kääntymään pois maailmasta ja ”maailman hengestä” ja kääntämään sen sijaan kasvonsa kohti sitä teokraattista valtakuntaa ja hallitusta, mikä on olemukseltaan hengellinen, ”uusi Jerusalem”, joka laskeutuu ”taivaasta”. Heillä ei ollut ajatustakaan eikä toivoa taivaaseen menosta, vaan he odottivat pääsevänsä siihen uuden maailman yhteiskuntaan, joka kuuluu taivaalle, ja olivat mieleltään täysin sopusoinnussa sen kanssa, vaikka elivätkin niin kauan ennen sen aikaa. Huomaa myös se hämmästyttävä lausunto, mikä esitetään Mooseksesta: että hänelläkin oli sama mieli eli mielentila kuin Kristuksella, kun hän ”halusi tulla pahoinkohdelluksi yhdessä Jumalan kansan kanssa pikemmin kuin saada tilapäistä nautintoa synnistä” ”Egyptin aarteitten” ohella. – Hepr. 11:13–16, 25, 26, Um; Ilm. 21:2.

26. Tuleeko meidän tehdä se johtopäätös, että kaikkien Jumalan kansaan kuuluvien on oltava hengellismielisiä ja millaisin 23. Psalmin ilmaisemin odottein?

²⁶ Raamatun todistusten paino näyttää sentähden suosivan ylivoittoisesti sitä johtopäätöstä, että kaikkien Herran lampaitten täytyy olla samanmielisiä, hengellismielisiä, ja me kehoitamme ja rohkaisemme kaikkia, jotka tunnustavat olevansa saatettuja ”yhteen laumaan” ”yhden paimenen” alaisuuteen (joskaan kaikki eivät ole samasta lammastarhasta), liittymään yhdessä käymään rehevillä ”vihreillä laitumilla”. Virkistäytykää elävistä ”levon vesistä”, opastettuina ”vanhurskauden poluille” kypsään ymmärrykseen ”hänen nimensä takia” käsittäen, että me voimme suorittaa otollista ja aitoa palvontaa ainoastaan, jos olemme hänen henkensä ja totuutensa täyttämiä. – Joh. 10:16; Ps. 23:2, 3, As, reunam.