Lukijain kysymyksiä
● Koska Juud. 7 osoittaa, että Sodoma ja Gomorra ”ovat varoittavana esimerkkinä, kärsiessään iankaikkisen tulen rangaistusta”, niin eikö tämä estä noiden kaupunkien asukkaita saamasta ylösnousemusta? – A. C., USA.
Jos luetaan vain tämä jae ottamatta huomioon, mitä muu osa Raamattua sanoo asiasta, voitaisiin tehdä tällainen johtopäätös. Mutta muut raamatunpaikat esittävät lisäseikkoja, joita ei voida jättää huomioon ottamatta, jos aiomme päästä paikkansa pitävään johtopäätökseen.
Esimerkiksi Matt. 11:23:ssa on kirjoitettu: ”Jos ne voimalliset teot, jotka ovat tapahtuneet [Kapernaumissa], olisivat tapahtuneet Sodomassa, niin se seisoisi vielä tänäkin päivänä.” Tämä ei ilmeisestikään merkitse sitä, että samat henkilöt, jotka elivät Sodomassa sen hävityksen aikana, olisivat säilyneet hengissä yli 1 900 vuotta siihen aikaan asti, jolloin Jeesus lausui nuo sanat, vaan että kaupunki olisi säilynyt asuttuna paikkana.
Seuraava jae viittaa sitten tuomiopäivään sanoen: ”Mutta minä sanon teille: Sodoman maan on tuomiopäivänä oleva helpompi kuin sinun.” (Matt. 11:24) Samoin on Matt. 10:15:ssä kerrottu Jeesuksen sanat: ”Totisesti minä sanon teille: Sodoman ja Gomorran maan on tuomiopäivänä oleva helpompi kuin sen kaupungin”, missä kansa hylkäisi Jeesuksen opetuslasten tuoman sanoman. Jotta ”Sodoman ja Gomorran maan [olisi] helpompi” olla kuin muiden, niin tuon maan entisten asukkaiden täytyisi olla paikkeilla tuomiopäivänä. Kirjaimellista maata ei tuomita. Ilm. 20. luku osoittaa, että kuolleista herätetyt ihmiset tulevat seisomaan ”valtaistuimen edessä”. Eikä heille langeteta tuomiota ryhmänä joidenkin maitten entisinä asukkaina, vaan heidät tuomitaan ”kukin tekojensa mukaan” tuomioaikana. Siinä maassa asuneet yksilöt herätetään siis ilmeisesti kuolleista. – Ilm. 20:12, 13.
Mikä kärsi sitten ”iankaikkisen tulen rangaistuksen”? Vaikka noiden kaupunkien asukkaat tuhoutuivat varmasti, niin ilmeisesti ei ihmisiä tuhottu iankaikkisesti, vaan itse kaupungit. Niitä ei ole rakennettu uudelleen tähän päivään mennessä. J. Penrose Harland kirjoitti merkittävästi: ”On osoitettu, että Sodoma, Gomorra, Adma ja Seboim sijaitsivat epäilemättä alueella, minkä nyt Kuolleen meren eteläosan vedet peittävät.” – The Biblical Archaeologist Reader (1961, s. 59; ks. myös Jes. 13:19, 20.)
Se mitä tapahtui Sodoman ja Gomorran asukkaille silloin kun Jehova antoi sataa tulta ja tulikiveä niiden päälle, on varoituksena kaikille noissa kaupungeissa vallinneen moraalittoman käytöksen välttämiseksi.
● Kun otamme huomioon, mitä sanotaan 1. Aikak. 28:9:ssä, niin miten voidaan sanoa, että Salomo herätetään kuolleista? – B. M., USA.
Saadaksemme selville, mitä Raamattu ilmaisee Salomon ylösnousemusmahdollisuudesta, on hyvä verrata sitä, mitä hänestä sanotaan, siihen, mitä Raamattu sanoo tapahtuneen eräitten toisten sellaisten kuollessa, jotka elivät ennen Kristusta.
Aabraham, Mooses ja Daavid miellyttivät Jehovaa. Heidät luettiin sen tähden sellaisten miesten joukkoon, jotka uskoivat ylösnousemukseen ja saavat sen. (Hepr. 11:17–19, 23–28, 32–35, 39, 40) Tämä merkitsee sitä, että he menivät kuollessaan Šeoliin eli Haadekseen, ihmiskunnan yhteiseen maahautaan, koska kuolleet herätetään sieltä. (Ilm. 20:13) Meillä ei ole mitään syytä epäillä Jehovan päätöstä heihin nähden. On kiinnostavaa havaita, että Raamattu käytti samanlaisia lausuntoja selittäessään, mitä kaikille näille miehille tapahtui heidän kuollessaan. Aabraham meni kuollessaan ”isiensä tykö rauhassa”. (1. Moos. 15:15) Mooses meni kuollessaan ”lepäämään isiensä tykö”. (5. Moos. 31:16) Ja Daavidin sanotaan olevan ’isiensä tykönä ja haudattuna Daavidin kaupunkiin’. – 1. Kun. 2:10; Apt. 13:36.
Nämä kaikki kolme miestä, Aabraham, Mooses ja Daavid, miellyttivät siis Jumalaa, menivät Šeoliin, ja heidän mainitaan olevan haudattuina eli koottuina isiensä luo. Samankaltaisen lausunnon ’haudattiin isiensä tykö’ käyttö ei voi merkitä sitä, että he kaikki olisivat samassa haudassa, koska näitä miehiä ei haudattu samaan paikkaan. Jehovahan hautasi Mooseksen, eikä ”kukaan ole saanut tietää hänen hautaansa tähän päivään asti”. – 5. Moos. 34:5, 6.
Jehova sisällytti myös henkeytettyyn kertomukseen lausunnon, että Salomo kuollessaan ”meni lepoon isiensä tykö”. (1. Kun. 11:43; 2. Aikak. 9:31) Tämän Raamatun rinnakkaisen sanonnan perusteella voimme hyvällä syyllä päätellä, että Salomo on esi-isiensä Aabrahamin, Mooseksen ja Daavidin kanssa Šeolissa eli Haadeksessa, mistä hänet herätetään. Vaikka jotkut saattavat ajatella, että Salomo hänen suuren viisautensa huomioon ottaen oli täysin vastuussa kääntymisestään väärään palvontaan, niin Jehova, täydellisen oikeudenmukaisuuden ja armon Jumala, tuntee kaikki tekijät, ja tämä näyttää olevan hänen ratkaisunsa asiassa.
Daavid oli ennen kuolemaansa kehottanut Salomoa: ”Jos häntä [Jehovaa] etsit, niin sinä löydät hänet, mutta jos luovut hänestä, niin hän hylkää sinut iankaikkisesti.” (1. Aikak. 28:9) Kun otamme huomioon jo toteamamme, niin mitä voimme päättää Daavidin tässä tarkoittaneen? Näyttää siltä, että Daavid viittasi tähän nykyiseen elämään eikä ajatellut sitä, saako Salomo ylösnousemusta vai ei, jos hän luopuu oikeasta palvonnasta. Jos Salomo Israelin kuninkaana hylkäisi Jehovan, Jumala hylkäisi hänet ja heittäisi hänet pois. Niin tapahtuikin. (1. Kun. 11:9–13) Mutta Raamattu ilmaisee siitä huolimatta, että Salomo ilmeisesti saa ylösnousemuksen. – Joh. 5:28, 29; Matt. 6:29; 12:42; Apt. 7:47.
Raamattu ei tietenkään esitä täsmällisesti jokaisen nimeämänsä henkilön ylösnousemismahdollisuuksia. Mutta jos todistamme nyt henkilökohtaisesti oman nuhteettomuutemme Jumalan edessä, niin etumme on olla läsnä, kun ylösnouseminen tapahtuu, tai niiden joukossa, jotka herätetään kuolleista. Sitten tiedämme tarkalleen, keitä yksilöitä Jumala on suosinut ylösnousemuksella.
● Miten meidän on ymmärrettävä Jer. 51:39, 57, missä sanotaan babylonialaisista, että he ”nukkuvat ikuiseen uneen eivätkä enää heräjä”? Eikö tämä merkitse, etteivät he koskaan saa ylösnousemusta? – R. A., USA.
Jer. 51. luvussa on profeetallinen ennakkonäkemys Babylonin kukistumisesta. Jehova tekee siinä tunnetuksi, että hän oli herättävä ympäröivät kansat murskaamaan Babylonin voiman. Tämän ennustuksen keskellä, jakeissa 39 ja 57, sanotaan: ”Kun he ovat himossansa kiihkeimmillään, teen minä heille juomingit ja juovutan heidät, että he riemastuvat ja nukkuvat ikuiseen [määräämättömästi kestävään, Um] uneen eivätkä enää heräjä, sanoo Herra. Ja minä juovutan sen ruhtinaat ja tietäjät, sen käskynhaltijat, päämiehet ja sankarit; ja he nukkuvat ikuiseen [määräämättömästi kestävään, Um] uneen eivätkä enää heräjä, sanoo Kuningas; Herra Sebaot on hänen nimensä.”
Juuri sinä yönä, jona Babylon kukistui meedialaisten ja persialaisten valloittamana, piti kuningas Belsassar ylelliset pidot tuhannelle ylimykselleen, ja siellä juotiin paljon. Mutta ennen kuin yö oli mennyt, vihollissotilaat olivat ottaneet kaupungin haltuunsa. ”Samana yönä tapettiin Belsassar, kaldealaisten kuningas”, ja monet kuninkaan ympärillä olleet ja useat niistä, jotka tavattiin kaduilla, surmattiin. (Dan. 5:1–4, 30) He eivät vaipuneet uneen pelkästään kuin juopunut, joka herää seuraavana päivänä, vaan heidän unensa oli ’määräämättömästi kestävä’, koska he olivat kuolleita.
He eivät kärsineet ainoastaan kirjaimellisen viinin, vaan myös uhmaamansa Jehova Jumalan kuvaannollisen ”vihan viinin maljan” vaikutuksista. Heidän keskuudessaan heiluva sodan miekka pani heidät hoippumaan kuin juopuneet, ja jotkut heistä miekan surmaamina nukkuivat ”määräämättömästi kestävään uneen”, mistä kukaan ihminen ei voinut herättää heitä. – Jer. 25:15, 16, 26.
Merkitseekö tämä, ettei keitään heistä herätetä niiden ’kuolleitten, suurten ja pienten’ joukossa, jotka apostoli Johannes profeetallisesti näki tuomioistuimen edessä? (Ilm. 20:12, 13) Ilmeisestikään ei. Belsassar oli viimeinen sen kuningassuvun jäsen. Hänet surmattiin sinä yönä, jona Babylon kukistui, ja hän meni ”määräämättömästi kestävään uneen”, mistä hän ei ole herännyt tähän mennessä, koska hän ei ollut juopunut viinistä, jonka vaikutukset voidaan nukkua pois, vaan hänet surmattiin, ja niin hän nähtävästi kuuluu niihin, jotka ovat Šeolissa. Jos tämä pitää paikkansa hänestä, niin näyttää järkevältä, että se pitää paikkansa myös toisista babylonilaisista, jotka tuhoutuivat silloin. Sitä, miten kauan heidän ”määräämättömästi kestävä unensa” kestää, ennen kuin Jumalan voima herättää heidät kuolemasta Messiaan valtakunnan alaisuudessa, emme tiedä. He eivät voi itse herättää itseään. – Vrt. Job 14:10–12, 19–22.
● Jos ylösnousseet on tuomittava tekojensa mukaan kuolleista heräämisensä jälkeen, niin miksi Jeesus käytti mennyttä aikamuotoa puhuessaan tästä Joh. 5:28, 29:ssä? – H. M., Papua, Uusi Guinea.
Nuo jakeet kuuluvat: ”Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa [muistohaudoissa, Um] ovat, kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen.”
Jeesus esitti asian siten ilmeisesti siksi, että se tällä tavalla käsittää kaikkien ”muistohaudoissa” olevien olosuhteet.
Ne, jotka saavat taivaallisen elämän Kristuksen kanssa, tuomitaan heidän tässä elämässä tekemiensä tekojen perusteella. (2. Kor. 5:10) Kun heidät herätetään henkielämään, heille suodaan kuolemattomuus. (1. Kor. 15:53; Room. 6:5) Heitä ei panna silloin tuomiolle, vaan heille itselleen annetaan valta toimia tuomareina Kristuksen kanssa. (Ilm. 20:4) He saavat ”elämän ylösnousemuksen”, ja ”hyvä” heidän tapauksessaan on se, mitä he tekivät ennen kuolemaansa.
Mutta entä ne ”muistohaudoissa” olevat, jotka heräävät ihmisinä maan päälle? Ratkaistaanko heti heidän noustuaan, saavatko he ”elämän ylösnousemuksen” vai ”[langettavan] tuomion ylösnousemuksen”? (Vrt. Joh. 5:24 ja jaetta 29 keskenään.) Mitä hyödyttäisi herättää kuolemasta miljoonia ihmisiä, joiden aikaisempi elämä on ollut täynnä pahoja tekoja, ainoastaan siksi, että heidän sanottaisiin olevan pahoja ja heidät sitten surmattaisiin? Raamattu ilmaisee, että kun Haades luovuttaa siinä olevat kuolleet, niin heidät ’tuomitaan kukin tekojensa mukaan’, joita he tekevät ylösnousemuksensa jälkeen. (Ilm. 20:13) Ylösnousemus tarjoaa heille tilaisuuden elää.
Apostoli Paavali kirjoitti Hepr. 9:27, 28:ssa, että ”ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen” Aadamilta perityn synnin takia, ”mutta senjälkeen tulee tuomio”, mikä käy mahdolliseksi Jeesuksen Kristuksen lunastusuhrin perusteella ja tarjoaa ihmisille tilaisuuden ”pelastukseen”. Ne, jotka ennen tekivät hyvää, huomaavat epäilemättä helpommaksi sen menettelyn jatkamisen, ja jos he tekevät edelleen hyvää läpi loppukoetuksen, mikä seuraa Kristuksen tuhatvuotishallitusta, niin heidän ylösnousemuksensa osoittautuu ”elämän ylösnousemukseksi”. Niille, jotka aikaisemmin tekivät pahaa, suodaan tilaisuus muuttaa tapansa ja saada pelastus, mutta niiden kohdalla, jotka eivät tee sitä, käy ilmeiseksi viimeistään loppukoetuksen aikana, että heidän ylösnousemuksensa oli ”tuomion ylösnousemus”.
Entä jos Jeesus olisi ilmaissut lausuntonsa eri tavalla sanoen hyvin elävästi, että teot, joiden perusteella ihmiset tuomitaan, ovat kaikki niitä, jotka he suorittavat ylösnousemuksensa jälkeen? Jos hän olisi sanonut niin, hän olisi jättänyt pois ne, jotka saavuttavat taivaallisen elämän hänen kanssaan. Kun hän sen sijaan käytti ellipsiä eli sananheittoa, niin hän sisällytti siihen ”kaikki, jotka muistohaudoissa ovat”. Viitattuaan ensin ylösnousemukseen yleisenä tapahtumana hän ilmeisesti tunkeutuu läpi kaikkien välillä olevien yksityiskohtien, ottaa tulevan näkökulman asiaan nähden, jolloin henkilön menneisyyttä tuhatvuotiskauden aikana täytyy juridisesti tarkastella, ja esittää tilanteen sellaisena kuin se on siihen aikaan, jolloin ne, jotka herätetään, pääsevät lopulliseen palkintoonsa, nimittäin ”ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen”.