Miten 1. vuosisadan tapahtumat ajoitetaan 20. vuosisadalla

 1. Miksi Raamatun ajankohtien lisätarkastelu on tärkeätä?

KAHDESSA edellisessä kirjoituksessa on koeteltu ja todistettu Raamatun muinaisen historian totuudenmukaisuus aina Aadamin luomiseen saakka taaksepäin. Mutta mikä tahansa historiallisten ajankohtien tarkastelu olisi epätäydellistä, jollei se sijoittaisi Jeesuksen ja hänen apostoliensa maallista palvelusta ihmisen historian virralle, sillä tämän maan päällä ei todella ole koskaan vaeltanut ketään, jolla olisi ollut syvällisempi vaikutus ihmisten ja kansojen elämään ja kohtaloon kautta maailman.

 2. Mikä on ensin välttämätöntä, ennen kuin 1. vuosisadan tapahtumat voidaan ajoittaa?

² Kuten on jo osoitettu, ei nykyinen gregoriaaninen kalenterimme eikä juliaaninen kalenteri, jonka se korvasi vähemmän kuin 400 vuotta sitten, ole itsessään riittävä väline Kristillisissä kreikkalaisissa kirjoituksissa kerrottujen tapahtumien ajoittamiseksi. Tämä johtuu siitä, että Raamattu käytti kokonaan erilaista järjestelmää tärkeitten tapahtumien ajoittamisessa. Tästä seuraa, että ennen kuin mitään Raamatun tapahtumia voidaan esittää nykyisten kalentereitten mukaan, täytyy olla yhteinen lähtökohta ajassa, ehdoton kiinteä ajankohta, joka on sekä Raamatun että todistetun maallisen historian vahvistama. Kun tämä on löydetty, niin muut Raamatussa kerrotut historialliset tapahtumat voidaan ajoittaa yleisen kalenterin mukaan.

 3, 4. a) Milloin keisari Tiberiuksesta tuli hallitsija? b) Minä vuonna Johannes Kastaja aloitti siis saarnaamistyönsä?

³ Julius Caesarin kuoltua hänen ottopoikansa Gaius Octavius kukisti taitavasti Rooman senaatin vallan, muutti kätevästi Rooman tasavalta -käsitteen keisarikunta-käsitteeksi ja tarttui lopulta lujasti vallanohjaksiin Rooman ensimmäisenä keisarina. Vuonna 27 eaa., tiellään kohti jumalaksijulistamista, Octavius otti uskonnollisen kunnia-arvonimen Augustus. Hänet muistetaan myös siitä, että hän nimitti uudelleen Sextilis-kuun eli elokuun juliaanisessa kalenterissa itsensä mukaan ja lainasi yhden päivän helmikuusta, jotta elokuussa (lat. Augustus) olisi yhtä monta päivää kuin heinäkuussa (lat. Iulius), joka oli nimitetty hänen edeltäjänsä Julius Caesarin mukaan. Kävi niin, että keisari Augustus kuoli nimikkokuunsa Augustuksen 19. päivänä vuonna 14 ya. juliaanisen kalenterin mukaan (Augustuksen 17. päivänä gregoriaanisen kalenterin mukaan). Samana päivänä Augustuksen poikapuoli ja vävy Tiberius seurasi häntä keisariksi.

⁴ 19. päivä elokuuta vuonna 14 ya. juliaanisen kalenterin mukaan on sen tähden vakiintunut kiistaton ajankohta Rooman historiassa. Kaikki järjellinen epäilys sen suhteen, minä vuonna Johannes Kastaja aloitti saarnaamistyönsä Jordanin erämaassa, poistuu näin ollen, sillä historioitsija Luukas sanoo sen tapahtuneen ”viidentenätoista keisari Tiberiuksen hallitusvuotena”. (Luuk. 3:1) Tuo ”viidestoista vuosi” ei päättynyt ennen kuin 16. päivänä elokuuta vuonna 29 gregoriaanisen kalenterin mukaan. Ilmeisesti tuona vuonna keväällä Johannes Kastaja aloitti työnsä.

 5. Miten Luukas varmistaa meille, milloin Johannes Kastaja aloitti palveluksensa?

⁵ Ehkä odottaen, että vastustajat voisivat hyökätä tämän tärkeän tapahtuman kimppuun, Luukas vahvisti sen niin, ettei siihen jäänyt mitään historiallista epäilyksen varjoakaan. Sanottuaan sen tapahtuneen ”viidentenätoista keisari Tiberiuksen hallitusvuotena” Luukas lisäsi sen olleen samaan aikaan, jolloin kuusi muuta tärkeää hallitusmiestä oli virassa, nimittäin ”kun Pontius Pilatus oli Juudean maaherrana [v. 27–37] ja Herodes Galilean neljännysruhtinaana [vuoteen 40] ja hänen veljensä Filippus Iturean ja Trakonitiinmaan neljännysruhtinaana [vuoteen 34] ja Lysanias Abilenen neljännysruhtinaana, siihen aikaan kun Hannas oli ylimmäisenä pappina, ynnä myös Kaifas [n. v. 18–36].” (Luuk. 3:1, 2) Tämän hallitsijajoukon ollessa vallassa samanaikaisesti Tiberiuksen hallituksen 15. vuotena olisi epäilijöiden mahdotonta todistaa Rooman ja juutalaisten historiasta, ettei Johanneksen palvelus alkanut vuonna 29.

SEITSEMÄNKYMMENTÄ VUOSIVIIKKOA

 6. Mikä muu hyvin tärkeä tapaus sattui v. 29?

⁶ Vuosi 29 ei ole kiinnostava ainoastaan siksi, että se on se vuosi, jona Johannes Kastaja alkoi julistaa: ”Tehkää parannus, sillä taivasten [tai Jumalan] valtakunta on tullut lähelle”, vaan myös – mikä on vielä merkityksellisempää – siksi, että se, jonka Jumala oli voiteleva tuota valtakuntaa varten, seisoi aivan kynnyksellä. (Matt. 3:2) Johannes oli edelläkävijänä noin kuusi kuukautta vanhempi kuin Jeesus. (Luuk. 1:34–38) Tästä johtuu siis, että Jeesuksen kaste ja voitelu tapahtui tuon saman vuoden 29 syksyllä Jeesuksen ollessa siihen aikaan ”noin kolmenkymmenen vuoden vanha”. (Luuk. 3:23) Johannes todisti siinä tilaisuudessa, että Jeesuksesta tuli Voideltu eli Kristus, kun hänet voideltiin Jumalan pyhällä hengellä. – Joh. 1:32–34.

 7. a) Milloin Messias oli ajoitettu tulemaan Danielin ennustuksen mukaan? b) Miten pitkä tämän odotusajan piti olla?

⁷ Tämän Voidellun opetustyö alkoi syksyllä vuonna 29, kuten Dan. 9:25:n kauaskantoinen ennustus vahvistaa sanoen mm.: ”Siitä, kun lähti se sana, että Jerusalem on ennallistettava ja jälleen rakennettava, on Messiaaseen [eli Voideltuun], Johtajaan, asti oleva seitsemän viikkoa, myös kuusikymmentäkaksi viikkoa.” (Um) Jos nämä 7 ynnä 62, ts. 69 viikkoa olisivat vain kirjaimellisesti 7-päiväisiä viikkoja, niin Messiaan ilmestymisen odotus olisi kestänyt ainoastaan 483 kirjaimellista 24-tuntista päivää, pelkästään 16 kuukautta! Mutta nämä viikot olivat profeetallisia. Kun siis noudatamme raamatullista sääntöä ”päivä vuodeksi luettuna”, niin ne edustavat 483 vuotta (69 vuosiviikkoa eikä päiväviikkoa.) – 4. Moos. 14:34; Hes. 4:6; ks. myös Dan. 9:25, suom. käänn.

 8. Mistä tiedämme, ettei määräystä Jerusalemin jälleen rakentamiseksi annettu v. 537 eaa. eikä Artakserkseen 7. hallitusvuonna?

⁸ Milloin sitten ”sana, että Jerusalem on ennallistettava ja jälleen rakennettava”, lähti? Ei vuonna 537 eaa., sillä Kyyroksen tuona vuonna antama määräys ei käskenyt ennallistamaan ja jälleen rakentamaan kaupunkia vaan ainoastaan jälleen ”rakentamaan Herran, . . . temppeliä”, joka oli Jerusalemissa. (Esra 1:2, 3) Eikä se tapahtunut myöskään vuonna 468 eaa., Persian kuninkaan Artakserkses I:n seitsemäntenä vuonna, jolloin Esra meni Jerusalemiin vieden kuninkaan erikoiskirjeen. Tässä kirjeessä ei missään kohdassa valtuuteta eikä käsketä jälleen rakentamaan Jerusalemia. Se koski ainoastaan Jerusalemin temppelipalvelukseen liittyviä asioita. – Esra 7:1–27.

 9. Mitkä sellaiset tapahtumat sattuivat Artakserkseen 20. hallitusvuotena, jotka osoittavat sen ajaksi, jolloin Jerusalemin jälleen rakentamisen määräävä sana lähti?

⁹ Mutta Artakserkses I:n 20. vuonna ilmoitettiin Nehemialle, missä ”suuressa kurjuudessa” Jerusalemin kaupunki oli, kuinka ”Jerusalemin muuri on revitty maahan, ja sen portit ovat tulella poltetut”. Kun siis tilaisuus tarjoutui, niin Nehemia saattoi nämä seikat kuninkaan huomioon ja pyysi: ”Jos kuningas hyväksi näkee . . . niin lähetä minut Juudaan, siihen kaupunkiin, jossa minun isieni haudat ovat, rakentamaan sitä uudestaan.” Nehemia jatkoi vielä: ”Jos kuningas hyväksi näkee, niin annettakoon minun mukaani kirjeet . . . kirje Aasafille, kuninkaan puiston vartijalle, että hän antaa minulle hirsiä temppelilinnan porttien kattamista varten sekä kaupungin muuria ja sitä taloa varten, johon menen asumaan.” – Neh. 1:2, 3; 2:5–8.

10. Mihin aikaan vuodesta käsky jälleen rakentaa Jerusalemin kaupunki annettiin? Mutta milloin se alkoi toteutua?

¹⁰ Tämä anomus kuninkaalle tehtiin vuoden keväällä niisan-kuussa, mutta ennen kuin kirjeet oli laadittu ja Nehemia oli tehnyt tuon pitkän matkan, ehkä lähes 1 500 km, Suusanin palatsista Persiasta, joka sijaitsi yli 650 km itään Babylonista, Jerusalemiin ja ennen kuin hän antoi kuninkaan kirjeet Eufrat-virran ”tuonpuoleisen” maan käskynhaltijoille, oli jo tammus-kuun (10. kuukauden) loppu, kun Nehemia saapui rikkinäiseen kaupunkiin. Hän sanoikin: ”Vihdoin tulin Jerusalemiin.” (Neh. 2:9–11, Um) Artakserkseen 20. hallitusvuoden jälkipuoliskolla alkoi siis käsky ’ennallistaa ja jälleen rakentaa’ toteutua, nimittäin aab-kuun 3:ntena tai 4:ntenä vuonna 455 eaa., ja ennustuksen 69 viikkoa alettiin laskea. – Neh. 2:11–6:15.

11. Minä vuonna Artakserkses nousi valtaistuimelle? Milloin oli siis hänen hallituksensa 20. vuosi?

¹¹ Pätevin todistein voidaan vahvistaa, että Artakserkses I alkoi hallita vuonna 474 eaa. Kreikkalainen historioitsija Thukydides, joka eli Artakserkseen aikaan, sanoo, että kenraali Themistokles pakeni Kreikasta Aasiaan, kun Artakserkses oli ”äskettäin noussut valtaistuimelle”, eikä hänen isänsä Kserkseen hallitessa. Kreikkalainen historioitsija Plutarkhos ensimmäiseltä vuosisadalta ya. ja roomalainen historioitsija Nepos ensimmäiseltä vuosisadalta eaa. tukevat Thukydidestä tässä kohdassa. Saavuttuaan Efesoon (Vähään-Aasiaan) kenraali Themistokles pyysi Artakserkseeltä lupaa opiskella persian kieltä vuoden ennen kuninkaan eteen ilmestymistään. Lupa myönnettiin, Themistokles meni kuninkaan eteen, ja ensimmäisellä vuosisadalla ya. eläneen kreikkalaisen historioitsijan Diodorus Siculuksen mukaan hän kuoli vuonna 471 eaa. Tämän kanssa yhtäpitävästi hän saapui Aasiaan, kuten Hieronymus osoittaa, vuonna 473, jolloin Artakserkses olisi noussut valtaistuimelle vuonna 474. Se merkitsee sitä, että tämän kuninkaan hallituksen 20. vuosi oli 455 eaa. tai ulottui siihen. Tähän ja toisiin historiallisiin todisteisiin perustautuen huomattu saksalainen oppinut Ernst Wm. Hengstenberg (1802–1869) sanoo kirjansa Vanhan testamentin kristologia (Christologie des Alten Testaments) 2. osassa: ”Artakserkseen 20. vuosi on vuosi 455 ennen Kristusta. . . .” Tästä ovat arkkipiispa Ussher ja muut yhtä mieltä.

12. Selitä, miten tämä Artakserkseen hallitusta koskeva tieto auttaa määräämään Jeesuksen kastevuoden.

¹² Kun Artakserkseen Jerusalemin jälleen rakentamista koskevan kuuluisan määräyksen antaminen ja soveltaminen on siis luotettavasti ankkuroitu vuoteen 455 eaa., niin Messiaan tuloon kestänyt 483-vuotinen odotus päättyi vuoden 29 ya. loppupuolella.a Kaikki nämä tosiseikat huomioon ottaen ei siis varmasti puutu todistusta siitä, milloin Jeesuksen kaste ja voiteleminen tapahtuivat.

13, 14. a) Koska Jeesus kastettiin v. 29, niin milloin hän syntyi? b) Mutta milloin eräät selittäjät sanovat Jeesuksen syntyneen ja millä perusteella? c) Miten vuosi, jona Herodes valloitti Jerusalemin, auttaa ratkaisemaan Jeesuksen syntymävuoden?

¹³ Jeesuksen kastevuoden vahvistaminen 29:ksi, jolloin hän oli 30-vuotias, määrää myös hänen syntymänsä vuodeksi 2 eaa. syksyllä. Jeesus oli siis yhden vuoden ikäinen syksyllä vuonna 1 eaa. Koska nollavuotta ei ole, niin hän oli syksyllä seuraavana vuonna, vuonna 1 ya., 2-vuotias ja vuoden 29 syksyllä 30-vuotias. Jotkut historioitsijat asettavat Jeesuksen syntymän vuodeksi 4 eaa. tai jopa vuodeksi 6 eaa. ja perustavat johtopäätöksensä Josephuksen todistukseen, että vähää ennen Herodeksen kuolemaa oli kuunpimennys. (Antiquities of the Jews, XVII kirja, VI luku, kpl. 4) On laskettu, että sellainen pimennys oli 13.3. vuonna 4 eaa., ja niin he sanovat Vapahtajan syntyneen ennen sitä ajankohtaa, jotta Herodeksen määräys tappaa kaksivuotiaat ja nuoremmat lapset olisi voitu toteuttaa.

¹⁴ Mutta tämä ei ole riittävä todistusperuste Jeesuksen syntymän ajoittamiselle vuodeksi 4 eaa., koska kuunpimennykset ovat melko yleisiä; onpa useina vuosina kaksikin pimennyskautta. Merkityksellisempi on Josephuksen lausunto, että Herodes kuoli 37 vuotta sen jälkeen, kun roomalaiset olivat asettaneet hänet kuninkaaksi. (Antiquities, XVII kirja, luku VIII, kpl. 1) Herodes ei todellisuudessa valloittanut Jerusalemia eikä alkanut hallita kuninkaana ennen kuin kesällä vuonna 38 eaa. Jos siis Josephus laski Herodeksen hallituksen kaupungin valloituksesta ja kun hän todella alkoi hallita kuninkaana eikä siitä, kun Rooman senaatti antoi suostumuksensa kolme vuotta aikaisemmin, niin saamme vuoden 1 eaa. Herodeksen kuolinvuodeksi. Näin jää helposti aikaa Jeesuksen syntymälle vuoden 2 eaa. syksyllä, kaldealaisten tähdistä ennustajien vierailulle ja Beetlehemin viattomien lasten surmaamiselle. – Matt. 2:1–18.

15. Jos Messias temmattiin pois keskellä ”seitsemättäkymmenettä viikkoa”, niin mikä vuosi se on ollut yleisessä ajanlaskussamme?

¹⁵ Seitsemääkymmentä vuosiviikkoa koskevan Danielin ennustuksen loppuosa vahvistaa nämä ajankohdat. Dan. 9:26, 27 (Um) sanoo, että ”Messias temmataan pois eikä hänelle itselleen jää mitään”, ja niin tapahtuikin noiden 69 vuosiviikon jälkeen ja 70. viikon puolivälissä. Koska tämä viimeinen viikko, 70:s, on johdonmukaisesti yhtä pitkä kuin jokainen noista muista 69 viikostakin, niin sekin oli seitsemän vuotta pitkä. Messias temmattiin sen tähden pois 3¹/2 vuotta vuoden 29 syksyn jälkeen, seitsemän vuotta pitkän 70. viikon puolivälissä eli keväällä vuonna 33. ”Viikon puolivälissä hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin” virallisesti, sillä silloin lakiliitto uhreineen kumottiin laillisesti ”naulaamalla se kidutuspaaluun”. (Dan. 9:27; Kol. 2:14; Um) Näin Jeesuksen palvelusaikaan mahtui neljä vuotuista pääsiäisen viettoa, jotka Raamatussa mainitaan.b

16. Mitkä tähtitieteelliset tosiasiat todistavat myös Jeesuksen kuolleen perjantai-iltapäivällä 1.4.33?

¹⁶ Eräät tähtitieteellisetkin tosiasiat vahvistavat sen, että Jeesus surmattiin vuonna 33. Tämä tapaus sattui niisan-kuun 14:nnen 24-tuntisena päivänä, joka alkoi kello 18 torstaina ja päättyi kello 18 perjantaina. Tämä merkitsee sitä, että Jeesus kuoli perjantai-iltapäivällä noin kello 15, ”yhdeksännellä hetkellä”. (Mark. 15:34–37) Pääsiäisen jälkeinen päivä, niisankuun 15:s, oli aina sapattipäivä, sattuipa se mille viikon päivälle hyvänsä. (3. Moos. 23:6, 7) Jos se sattui tavalliseksi viikkosapatiksi, niin niisan-kuun 15:s tunnettiin silloin ’suurena sapatinpäivänä’ niin kuin Jeesuksen kuolinaikaan. (Joh. 19:31) Tähtitieteelliset taulukotc osoittavat nyt, että torstai-iltana 31.3.33 gregoriaanisen kalenterin mukaan oli juuri tällainen pääsiäisen täysikuu. Ainoa toinen Jeesuksen palveluksen aikainen täysikuu torstai-iltana niisan-kuussa oli vuonna 30, mutta se ei voi olla hänen kuolemansa todennäköinen vuosi, koska Messiaalle olisi jäänyt silloin ainoastaan kuusi kuukautta palvelusaikaa. Ei ole siis mitään järkevää syytä epäillä, että Jeesus kuoli perjantai-iltapäivällä 1.4.33.

TAPAHTUMIEN AJOITUS VUOSIEN 36 JA 49 VÄLILLÄ

17. Mitä tapahtui 70. viikon toisella puoliskolla, ja milloin tämä viikko päättyi?

¹⁷ 70. viikon toinen puoli Messiaan surmaamisen jälkeen kidutuspaalussa, 3¹/2-vuotiskausi, ulottui vuoden 36 syksyyn, jona aikana Jehovan erikoiskutsu taivaalliseen Valtakunta-luokkaan ulotettiin jatkuvasti yksinomaan juutalaisille ja juutalaiskäännynnäisille, kuten ennustus sanoi: ”Hänen täytyy pitää [Aabrahamin kanssa solmittu] liitto voimassa monille yksi viikko.” (Dan. 9:27, Um) Tästä syystä ei pelastuksen hyvä uutinen mennyt pakanoille ennen kuin syksyllä vuonna 36, kun apostoli Pietari sai edun kastaa Korneliuksen ja hänen huonekuntansa jäsenet. – Apt. 10:1–11:18.

18. Minkä piti alkaa syksyllä v. 36?

¹⁸ Kun nyt tultiin vuoden 36 syysaikaan, Kristusta koskevan saarnaamistyön piti suuresti laajeta pakanakansoihin. Näemme jälleen tässä, että Jehovalla, suurella Ajoittajalla, joka sopivasti huolehtii täsmälleen aikanaan työnsä jokaisesta uudesta piirteestä, oli jo mies valmiina ”pakanain apostoliksi”, nimittäin Saulus Tarsolainen, josta tuli apostoli Paavali. – Room. 11:13; Gal. 2:8, 9.

19. Oliko Paavali v. 36 valmis saamaansa tehtävään?

¹⁹ Paavali ei ollut vasta kääntynyt alokas vuonna 36. Koska hän oli juutalainen, niin hänen kääntymyksensä ei tarvinnut odottaa vuoteen 36 asti. Totuuden valo näyttää lyöneen hänet ensimmäisenä vuotena Jeesuksen poistuttua näyttämöltä keväällä vuonna 33. Seuraavat kaksi tai kaksi ja puoli vuotta Paavali työskenteli Damaskossa, kunnes hänen piti pelastautua korissa kaupungin muurissa olevasta aukosta. Hän meni sitten Arabiaan joksikin aikaa ja palasi lopulta Damaskoon vähän ennen ylös Jerusalemiin menoaan. Paavali kertoo, että hän kävi ensi kerran Pietaria ja Jaakobia tapaamassa Jerusalemissa kolme vuotta kääntymyksensä jälkeen, siis vuonna 36. Hän sanoo: ”Sitten menin Syyrian ja Kilikian paikkakuntiin.” – Apt. 9:23–25; Gal. 1:15–21.

20. Milloin hallitseva elin Jerusalemissa ratkaisi ympärileikkauskysymyksen?

²⁰ Paavali kirjoittaa edelleen samassa Galatalaiskirjeessä: ”Sitten, neljäntoista vuoden kuluttua, minä taas menin ylös Jerusalemiin.” (Gal. 2:1) Tämä 14. vuosi vuoden 36 jälkeen oli 49 senaikaisen tavan mukaan, jolloin käytettiin järjestyslukuja. Tuolla Jerusalemin-käynnillä saatettiin ympärileikkauskysymys hallitsevan elimen tietoon ja ratkaistiin. – Apt. 15:2–29; Gal. 2:3–9.

21, 22. Mitkä Raamatussa mainitut tapahtumat sattuivat vuosien 41 ja 49 välillä?

²¹ Raamatussa on kerrottu joitain muitakin kiinnostavia tapahtumia, jotka sattuivat vuosien 36 ja 49 välille. Esimerkiksi kun Claudius oli keisarina ja juuri ennen Herodes Agrippa I:n kuolemaa profeetta Agabus ennusti Jehovan hengen vaikutuksesta ja avulla tulevan nälänhädän; Herodes surmautti apostoli Jaakobin; ja Pietari vapautui ihmeen avulla samasta kohtalosta Jehovan enkelin toimesta. – Apt. 11:27–12:11.

²² Maalliset historiat ovat yhtäpitäviä siinä, että nämä tapahtumat sattuivat vuonna 44, koska Claudius julistettiin keisariksi vuonna 41 ja madot söivät Herodes Agrippa I:n pääsiäisen jälkeen vuonna 44. (Apt. 12:21–23) Ennustettu nälänhätä ei kuitenkaan tullut ennen kuin vuonna 46, jolloin Tiberius Alexander oli Rooman prokuraattorina Juudeassa. Näin jäi riittävästi aikaa, kaksi kokonaista vuotta, Antiokian kristityille varustautua hätätilan varalta ja ryhtyä kertomuksessa mainittuihin avustustoimiin. Näiden tapahtumien jälkeen Raamattu kertoo edelleen Apt. 13. ja 14. luvussa Paavalin ensimmäisestä lähetysmatkasta. Paavali kävi Barnabaan kanssa Kyproksen saarella ja useissa Vähän-Aasian kaupungeissa ennen Syyrian Antiokiaan palaamistaan. Tämä ensimmäinen matka näyttää kestäneen suurimman osan vuosista 47 ja 48 jättäen Paavalille kuitenkin riittävästi aikaa palata kotiinsa Antiokiaan ennen edellä mainitun matkan tekoa Jerusalemiin vuoden 49 keväällä.

TOISTEN TAPAUSTEN AJOITTAMINEN PAAVALIN EVANKELIUMINPALVELUKSESSA

23, 24. Milloin Paavali lähti mielenkiintoiselle toiselle lähetysmatkalleen, ja miten kauan kesti, ennen kuin hän pääsi Korinttoon Kreikkaan?

²³ Katsohan nyt, miten hyödyllinen Raamatun erinomainen kertomus on määrättäessä kalenterimme mukaan Paavalin toisen lähetysmatkan aikaa vuosien 49 ja 52 välillä. Hän palasi Antiokiaan vuoden 49 keväällä tuoden Jerusalemin hallitsevan elimen laatiman erikoiskirjeen, mistä meille on säilynyt jäljennös. (Apt. 15:23–29) Kertomus sanoo, että ”muutamien päivien kuluttua”, luultavasti saman vuoden 49 kesällä, Barnabas palasi työhön Kyprokseen, mutta Paavali ja Silas lähtivät palvelemaan seurakuntia Syyriassa ja läheisessä Kilikiassa. – Apt. 15:36–41.

²⁴ On sen tähden täytynyt olla kevät vuonna 50, jolloin Paavali ja Silas Vähän-Aasian läpi kuljettuaan menivät Euroopan puolelle ensi kerran. (Apt. 16:1–12) Seuraavat kuusi kuukautta olivat hyvin kiireistä aikaa, kun nämä tienraivaajat avasivat uuden reitin ja perustivat uusia seurakuntia Filippiin, Tessalonikaan, Bereaan ja Ateenaan ennen Korinttoon tuloaan vuonna 50 syksyllä. Millainen palvelusvuosi se olikaan ollut! Ajattelehan, että ehkä vain viidessätoista kuukaudessa nämä ensimmäisen vuosisadan lähetystyöntekijät olivat taivaltaneet noin 2 000 km, luultavasti suuren osan siitä jalan, ja perustaneet ja lujittaneet useita uusia seurakuntia, jotka koostuivat sekä juutalaisista että pakanoista.

25. Mikä historiallinen todistus osoittaa, ettei Paavali päässyt Korinttoon ennen kuin vuoden 50 jälkipuoliskolla?

²⁵ Maallinen historia vahvistaa, että Paavali saapui myöhään vuonna 50 Korinttoon. Paulus Orosius, eräs 5. vuosisadan alkupuolen historioitsija, sanoo, että keisari Claudius eli Klaudius käski 25. tammikuuta vuonna 50 kaikkien juutalaisten lähteä Roomasta. Akylaalle ja Priskillalle jäi siis aikaa pakata tavaransa, järjestää matka, purjehtia Korinttoon, saapua sinne ja asettua asumaan paikkaan, josta oli tuleva heidän uusi kotinsa seuraavaksi puoleksitoista vuodeksi, sekä perustaa teltantekoliike. Kaikki tämä täytti helposti ne kuukaudet, jotka kuluivat Paavalin saapumiseen Korinttoon saman vuoden syksyllä. Kuten luemme, Paavali ”tapasi erään Akylas nimisen juutalaisen, joka oli . . . äsken tullut Italiasta, ja hänen vaimonsa Priskillan. Klaudius oli näet käskenyt kaikkien juutalaisten poistua Roomasta.” – Apt. 18:2.

26. Mikä arkeologien löytö vahvistaa Paavalin viipyneen Korintossa syksystä v. 50 kevääseen v. 52?

²⁶ Toinen kohta, jossa Raamatun historiallinen täsmällisyys vahvistuu, on samassa Apostolien tekojen 18. luvussa 12. jakeessa. ”Mutta Gallionin ollessa Akaian käskynhaltijana juutalaiset yksimielisesti nousivat Paavalia vastaan ja veivät hänet tuomioistuimen eteen.” Arkeologit ovat löytäneet piirtokirjoituskatkelman, jossa on keisari Claudiuksen julistus, mikä todistaa, että Gallio eli Gallion oli Akaian käskynhaltija vuoden 51 kesästä vuoden 52 kesään. Kun Gallio kieltäytyi käsittelemästä tätä juttua oikeusistuimessa, niin Paavali viipyi Korintossa ”vielä jonkun aikaa” ennen kuin lähti Syyrian Antiokiaan. (Apt. 18:18) Paavali näyttää näin ollen saapuneen Korinttoon vuoden 50 syksyllä, joutuneen Gallion eteen vuoden verran myöhemmin ja lähteneen sieltä keväällä vuonna 52 viivyttyään siellä, kuten Raamattu sanoo, kaikkiaan puolitoista vuotta. (Apt. 18:11) Näin hänelle jäi aikaa päästä Antiokiaan keskikesällä vuonna 52.

27. Tyytyikö Paavali vetäytymään hiljaisuuteen nyt, kun hän oli jälleen kotona Antiokiassa?

²⁷ Voisi järkevästi päätellä, että oltuaan niin monta kiireistä vuotta kokoajan lähetyspalveluksessa ja kestettyään kaikki ensimmäisen vuosisadan matkustuksen vaarat ja vaikeudet Paavali olisi asettunut hiljaisuuteen tänne Antiokiaan nauttimaan pitkää ja hyvin ansaittua lepoa. (2. Kor. 11:26, 27) Mutta ei! Paavali ei ajatellutkaan syrjään vetäytymistä. Kaikissa hänen kirjoituksissaan ja koko hänen toiminnassaan on alituinen ja pakottava tarve ponnistella eteenpäin työssä yhä suuremmalla nopeudella ja tehokkuudella.

28. Kerro Paavalin kolmannesta lähetysmatkasta, sekä käydyistä paikoista että vietetystä ajasta.

²⁸ Emme hämmästy sen tähden havaitessamme, että vietettyään ainoastaan lyhyen ajan Antiokiassa tämä tarmokas lähetystyöntekijä lähti jälleen matkalle. ”Kun hän oli viettänyt siellä [Antiokiassa] jonkun aikaa”, oli luultavasti syksy vuonna 52, jolloin hän lähti kolmannelle matkalleen. Matkustaen tällä kertaa maitse paikasta paikkaan ”järjestään kautta Galatian maakunnan ja Frygian, vahvistaen kaikkia opetuslapsia,” hän saapui Efesoon, missä hän luultavasti viipyi seuraavat kaksi ja puoli vuotta. (Apt. 18:23; 19:1–10) Sitten, kuten hän sanoo, hän lähti sieltä helluntaijuhlan jälkeen (nyt vuonna 55), meni Makedonian läpi ja alas Korinttoon viettäen talven siellä ennen kuin palasi samaa tietä Filippin kautta pääsiäisaikaan seuraavana keväänä. Näin Paavalilla oli kylliksi aikaa päästä Jerusalemiin helluntain tienoilla vuonna 56. – 1. Kor. 16:5–8; Apt. 20:1–3, 6, 15, 16; 21:8, 15–17.

29. Mitkä ajankohdat esitetään Paavalin kokemuksille hänen vangitsemisestaan Jerusalemissa hänen kuolemaansa Roomassa?

²⁹ Paavali oli tuskin saapunut Jerusalemiin, kun hänen uskonnolliset vastustajansa hyökkäsivät hänen kimppuunsa, ja roomalaiset sotilaat jouduttivat hänet turvallisuuden vuoksi salaa Kesareaan. Hän jäi sinne vankilaan kahdeksi vuodeksi, kunnes lahjuksia tavoittelevan Feeliksin sijaan pantiin käskynhaltijaksi Festus. (Apt. 21:27–33; 23:23–35; 24:27) Käsitellessään vuotta, jona Festus tuli käskynhaltijaksi, Britannica-tietosanakirja (The Encyclopædia Britannica) kertoo kahdesta kriitikkojen koulukunnasta, jotka kiistelevät vuosista 55 ja 60–61, sanoen: ”Varauksettomasti voidaan sanoa, että totuus on näiden kahden ääriarvon välillä, sillä kummankin olettamuksen puolesta esitetyt todisteet näyttävät pikemminkin todistavan vastapuolen vääräksi kuin toisen ääriarvon oikeaksi.”d Hyväksymme sen tähden vuoden 58 kaikkien edellä esitettyjen tosiseikkojen mukaisesti siksi ajankohdaksi, jolloin Paavalin vetoomus, että hänen asiansa tutkittaisiin keisarin edessä, hyväksyttiin ja hänet lähetettiin laivalla Roomaan. Pelastuttuaan historian kuuluisimmassa haaksirikossa ja talvehdittuaan Maltan saarella Paavali saapui seuraavana keväänä vuonna 59 Roomaan, missä hän oli seuraavat kaksi vuotta vankina ja saarnasi ja opetti aina vuoteen 61 asti. (Apt. 27:1; 28:1, 11, 16, 30, 31) Paavalin teloitukseen johtanut toinen vankeus Roomassa oli luultavasti vuosina 64–65. – 2. Tim. 1:16; 4:6, 7.

30. Mitä hyötyä tästä ensimmäisen vuosisadan tapausten tutkimisesta on osoittautunut olevan?

³⁰ Tämä ensimmäisen vuosisadan tapahtumien kertaus on ollut kiinnostava ja uskoa vahvistava. Raamatun kirjoittajat eivät tienneet mitään nykyisistä kalentereista, ja kuitenkin heidän huolellisuutensa ja täsmällisyytensä ja tapahtumien ajoituksessa käyttämänsä menettelytavat ovat osoittautuneet mitä hyödyllisimmiksi muinaisten tapahtumien sijoittamisessa ajanvirralle. Raamatun ajanlaskun sopusointu joka yksityiskohdassaan ja sen totuudenmukaisuus lisää luottamustamme Pyhään Raamattuun ja uskoamme, että Raamattu on todella Jehovan totuuden sana.

[Alaviitteet]