Uskonnollisia suhtautumistapoja Mestarin saarnaamisen aikaan
1. Mitä essealaiset uskoivat ja harjoittivat?
PAITSI Johannes Kastajan innokasta toimintaa oli olemassa joukko juutalaisia ryhmiä, jotka muodostivat erilaisia uskonnollisia näkökantoja Palestiinassa, kun Jeesus aloitti evankeliuminpalveluksensa. Yksi näistä ryhmistä oli essealaiset, joita ei mainita Jeesuksen apostolien ja opetuslasten henkeytetyissä kirjoituksissa. He uskoivat, että jumalisuus vaati heitä rankaisemaan ruumista, paastoamaan ja elämään kieltäytyvästi, joten he halveksivat kaikkea, mikä oli mieluista lihalle. He erottautuivat pieniin yhdyskuntiin. Essealaiset eivät muodostaneet suurta uskonnollista ryhmää Jeesuksen saarnaamista vastaan, vaikka heidät onkin äskettäin tehty tunnetuiksi Raamatun kirjojen Kuolleen meren käsikirjoitusten löytämisen johdosta.
2. Mistä kiivailijat olivat kiinnostuneita, ja missä tilaisuudessa heidän vaikutuksensa näyttää selvältä?
2 Sitten oli kiivailijoitten eli kansallismielisten ryhmä. He halusivat jonkun juutalaisen nousevan johtamaan heitä Roomaa vastaan ja murskaamaan Rooman ikeen heidän niskaltaan. Galilea oli kapinallisuuden pesäpaikka, ja Jeesus oli kasvanut siellä. Erästä Jeesuksen opetuslasta sanottiin ”kiivailijaksi”, ja hän on saattanut olla tuon kiivailijoitten puolueen jäsen. Mutta hän ei kuitenkaan lietsonut kansallista eli itsehallinnon henkeä heti sen jälkeen kun Jeesus oli ihmeen avulla ruokkinut viisituhatta miestä. ”Kun nyt ihmiset näkivät sen tunnusteon, jonka Jeesus oli tehnyt, sanoivat he: ’Tämä on totisesti se profeetta, joka oli maailmaan tuleva’. Kun nyt Jeesus huomasi, että he aikoivat tulla ja väkisin ottaa hänet, tehdäkseen hänet kuninkaaksi, väistyi hän taas pois vuorelle, hän yksinänsä.” Nämä kansallismieliset halusivat asettaa hänet kuninkaaksi, siis Rooman hallitusta vastaan. He tahtoivat vetää Jeesuksen ihmevoimineen omiin itsekkäisiin tarkoituksiinsa. Mutta Jeesus kieltäytyi lujasti tulemasta syrjäytetyksi siitä työstä, mitä hänen taivaallinen Isänsä oli lähettänyt hänet tekemään. Hän todisti Pilatuksen edessä: ”Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten maailmaan tullut, että minä todistaisin totuuden puolesta.” – Joh. 6:14, 15; 18:37; Luuk. 6:15; Apt. 1:13.
3. Keitä saddukeukset olivat, ja miten he suhtautuivat Roomaan, Heprealaisiin kirjoituksiin ja perimätietoihin?
3 Kolmannen ryhmän muodostivat saddukeukset, joihin kuului kirjanoppineita ja sanhedrinin jäseniä sekä kaksi ylimmäistä pappiakin. (Joh. 11:47; Apt. 5:17; 22:30; 23:6) He eivät välittäneet Messiaan tulosta, vaan olivat halukkaita säilyttämään vallitsevan asiaintilan. Heillä oli työsopimus Rooman kanssa. Heidän piti hoitaa temppelin asiat, papilliset palvelustehtävät, kymmenysten kokoaminen, lahjoitukset, jotka annettiin temppeliin, uhrieläinten myyminen pakanoiden esipihalla sekä rahanvaihtaminen, mitä siellä harjoitettiin. Saddukeukset eivät hyväksyneet kaikkia Heprealaisia kirjoituksia eikä fariseusten perimätietojakaan, he uskoivat todellisuudessa ainoastaan Mooseksen lakiin.
4. Miten Jeesus vastasi saddukeuksille ylösnousemuksesta ja miksi?
4 Sen tähden saddukeukset tulivat Jeesuksen luo esittämään ylösnousemukseen kohdistuvan vastalauseen, koska Mooseksen laki ei heidän mielestään antanut mitään perustetta tälle opille. Jeesus kävi heitä vastaan heidän omalla maaperällään lainaten Mooseksen kirjoituksista: ”Mitä siihen tulee, että kuolleet nousevat ylös, ettekö ole lukeneet Mooseksen kirjasta, kertomuksessa orjantappurapensaasta, kuinka Jumala puhui hänelle sanoen: ’Minä olen Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala’? Ei hän ole kuolleitten Jumala, vaan elävien. Suuresti te eksytte.” (Mark. 12:18–27) Tämä merkitsi sitä, että nuo miehet, jotka olivat kuolleet, tulevat elämään jälleen ylösnousemuksen avulla. Samoin kuin joistakuista, jotka elivät vieraantuneina Jumalasta, puhuttiin kuolleina Jumalan kannalta katsoen, niin näitäkin hyväksyttyjä kuolleita pidettiin elävinä hänen näkökulmastaan katsottuna. – Ef. 2:1; 1. Tim. 5:6; Luuk. 20:38.
5. Mikä tieto saddukeuksista ilmaisee heidät niiksi, jotka huusivat: ”Ei meillä ole kuningasta, vaan keisari”?
5 Sen työsopimuksen takia, mikä saddukeuksilla oli Rooman kanssa, he eivät halunneet kenenkään kiihottavan levottomuutta, mikä saattaisi tuoda Rooman legioonat asettamaan rajoituksia. He halusivat päästä Jeesuksesta. Pilatus itse tiesi sen ja sanoi Jeesukselle: ”Oma kansasi ja ylipapit [saddukeukset] ovat antaneet sinut minun käsiini.” Johdonmukaisesti ajatellen juuri he olivat niitä, jotka halusivat tehdä hänen asiastaan kuuliaisuuskysymyksen keisaria kohtaan: ”Jos päästät hänet, et ole keisarin ystävä; jokainen, joka tekee itsensä kuninkaaksi, asettuu keisaria vastaan.” Ja kun Pilatus kysyi, pitäisikö hänen paaluunnaulita heidän kuninkaansa, niin ylipapit eli saddukeukset huusivat: ”Ei meillä ole kuningasta, vaan keisari.” – Joh. 18:35; 19:12–16.
KIRJANOPPINEET JA FARISEUKSET
6. Keitä kirjanoppineet olivat?
6 Jotkut kirjanoppineet olivat saddukeuksia, mutta useimmat heistä olivat fariseuksia, ja Jeesus puhui epäilemättä siitä syystä kirjanoppineista ja fariseuksista niin usein yhdessä Matteuksen 23. luvussa. Pappiskirjanoppineet lukivat, jäljensivät, opettivat ja selittivät lakia. He osoittivat, miten sitä piti sovelluttaa jokapäiväiseen elämään. – Matt. 23:2, 13, 15, 23, 25, 27, 29.
7. Mitä fariseukset uskoivat?
7 Fariseukset, jotka olivat uskonnollisia perimätiedon kannattajia, ajattelivat pelastuksen tulevan ainoastaan perimätietojen eli niin sanotun suullisen lain pitämisen avulla. He odottivat Messiaan tuloa omalla tavallaan. He hyväksyivät kaikki Heprealaiset kirjoitukset, mutta he lisäsivät niihin suulliset perimätiedot. He halusivat pysyä erossa roomalaisista, koska he pitivät kaikkea heidän kanssaan tekemisissä olemista saastuttavana. Heidän mielestään oli myöskin kaikki kanssakäyminen yhteisen kansan kanssa saastuttavaa, koska se ei pitänyt suullisia perimätietoja.
8. Miksi fariseukset olivat niitä, jotka valittivat, etteivät Jeesuksen opetuslapset pesseet käsiään ennen kuin he söivät?
8 Koska fariseukset rakastivat perimätietoja, niin meitä ei hämmästytä se, että he olivat juuri niitä, jotka valittivat Jeesukselle hänen opetuslapsistaan: ”He eivät pese käsiään ruvetessaan aterialle.” Valitusta ei esitetty terveydellisistä syistä, vaan perimätietojen puolustamiseksi, joiden Jeesus sanoi tekevän ”Jumalan sanan tyhjäksi”. (Matt. 15:1–6; Mark. 7:1–8) Käsienpesuperinne kehittyi ajan mittaan. Se oli ensin aterioitten edellä suoritettu muotomeno. Sitten peseminen suoritettiin aterioitten edellä ja jälkeen, ja myöhemmin tarkemmat palvojat pesivät ruokalajienkin välillä. Eräitä ruokia nautittaessa piti kädet upottaa kokonaan veteen ja toisien ollessa kysymyksessä käsille piti valella erikoisvettä, mikä juoksi ranteitten yli. Tätä vettä pidettiin nyt likaisena, joten jos sitä vuoti vähänkin takaisin käsille, ne piti pestä uudelleen likaisen veden poistamiseksi. Talmud esittää rangaistuksen laiminlyönnistä: ”Se, joka arvostaa kevytmielisesti käsien pesua, häviää pois maan päältä.” He pesivät ahkerasti käsiään, mutta he eivät koskaan huomanneet puhdistaa sydäntään!
9. Miksi fariseukset valittivat, että Jeesuksen opetuslapset poimivat jyviä sapattina, ja mitkä olivat eräitä heidän sapattisäännöksiään?
9 Ketkä valittivat jyvien poimimista ja syömistä sapattina? Matteuksen 12:2 vastaa: ”Mutta kun fariseukset sen näkivät, sanoivat he hänelle: ’Katso, sinun opetuslapsesi tekevät, mitä ei ole lupa tehdä sapattina’.” Heidän sapattiperinteensä panivat heidät vastustamaan. Sapatti oli arka kohta, ja talmudissa on kaksi laajaa osaa sapattisääntöjä. Sapattina ei esimerkiksi voinut pureskella sormenkynsiään. Nainen ei voinut katsoa peiliin, koska hän olisi saattanut nähdä harmaan hiuksen ja nyhtäistä sen pois, ja se olisi ollut työtä. Ei voinut pitää tekohampaita, koska ne saattoivat pudota, ja niiden nostaminen olisi ollut taakan kantamista sapattina. Laastaria voitiin pitää haavan päällä, jos se vain esti sitä tulemasta pahemmaksi; jos se paransi haavaa, niin se oli laitonta työtä. Murtunutta luuta ei voitu hoitaa sapattina, jollei henkilön elämä ollut suorastaan kysymyksessä. Ei voinut syödä kanan sapattina munimaa munaa. Poikkeuksen teki, jos kanaa ei pidetty munimista varten, vaan lihotettavana syötäväksi, jolloin muna voitiin syödä, koska se oli katsottava vain kanan osaksi, mikä oli tipahtanut pois!
”MAAN KANSA”
10. Mitä oli ”am ha-arets”, ja miten uskonnolliset juutalaiset suhtautuivat siihen?
10 Heprealainen sanonta am ha-arets merkitsee ”maan kansaa”. (Jer. 1:18) Tätä kansaa kohdeltiin kuin fariseuksen jalkojen alla olevaa likaa, eikä saddukeuksilla ollut luonnollisestikaan mitään tekemistä heidän kanssaan, koska he halveksivat jokaista. Tämä am ha-arets oli köyhää työväkeä, joka ei tuntenut Lakia eikä perimätietoja eikä pitänyt niitä. Siihen kuuluvat eivät lausuneet muodollisia rukouksia, heidän vaatteissaan ei ollut uskonnollisten menojen mukaisia ripsuja, eivätkä he pitäneet raamatunlausekoteloita hartaudenharjoituksissa eivätkä valmentaneet poikiaan perimätietojen tuntemuksessa niin kuin tunnontarkat juutalaiset. Rabbiinit vihasivat heitä ja heittivät heidät lainsuojattomina pois yhteiskunnasta. Eräs rabbiini kielsi heiltä kaiken ylösnousemustoivon, ja rabbiini Hillel sanoi: ”Yksikään am ha-arets ei ole todella uskonnollinen.” Hyvä juutalainen ei sallinut tyttärensä mennä naimisiin sellaisen kanssa. Heidän katsantokantansa oli: ”Älköön kukaan ihminen olko syntisten seurassa tuodakseen heitä edes lähellekään tooraa.” Kun uskonnoitsijat vastustivat sitä, että Jeesus oli syntisten seurassa, niin he sisällyttivät heihin epäilemättä tämän luokan.
11. Mitä Jeesus ajatteli ”am ha-arets” -joukosta?
11 Jeesus osoitti huomaavaisuutta syntisten am ha-arets -luokkaan kuuluvia kohtaan. ”En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä”, Jeesus sanoi, kun omavanhurskaat fariseukset panivat sitä vastaan, että hän seurusteli noiden alhaisten kanssa. Jeesus tunsi viettymystä heitä kohtaan: ”Nähdessään kansanjoukot hänen tuli heitä sääli, kun he olivat nääntyneet ja hyljätyt niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta.” Nuo kauan huomioonottamatta jätetyt ihmiset olivat vastaanottavaisia Jeesuksen saarnalle, he eivät olleet välinpitämättömiä Jehovan lain suhteen. Nämä työtä tekevät ihmiset eivät vain voineet pitää vanhinten mahdottomia perimätietoja. – Matt. 9:13, 36.
12. Miten tämä tieto selvittää Luukkaan 15:1–10:ssä kerrotun tilanteen?
12 Kun meillä on tämä tieto tilanteesta, niin me voimme paremmin ymmärtää Luukkaan 15:1–10:ssä olevaa kertomusta: ”Ja syntiset tulivat hänen tykönsä kuulemaan häntä. Mutta fariseukset ja kirjanoppineet nurisivat ja sanoivat: ’Tämä ottaa vastaan syntisiä ja syö heidän kanssaan’.” Vastaukseksi tähän Jeesus kertoi miehestä, jolla oli sata lammasta, ja kun yksi lammas menee harhaan, niin hän jättää yhdeksänkymmentä yhdeksän löytääkseen sen yhden, joka on kadonnut, ja iloitsee suuresti sen takaisin saamisesta. Jeesus sanoi sitten terävästi: ”Minä sanon teille: samoin on ilo taivaassa suurempi yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen, kuin yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse.” Hän otti fariseusten oman katsantokannan, että he olivat vanhurskaita ja turvassa Jumalan laumassa. Hän halusi siis etsiä kadotettuja, syntisiä, ja hän sanoi, että yhden syntisen voittamisesta olisi suurempi riemu kuin niistä yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä omavanhurskaasta miehestä, jotka luulivat, etteivät he tarvitse pelastusta. Tehdäkseen tämän ajatuksen kaksinverroin voimakkaaksi hän lisäsi kuvauksen naisesta, jolla oli kymmenen rahaa ja joka kadotti yhden ja etsi sitä ahkerasti, kunnes löysi sen, ja joka riemuitsi suuresti tästä yhdestä, mikä teki hänen rahakokoelmansa täydelliseksi. Tämä kadonnut raha, kadonnut lammas, joka käsitti am ha-arets -luokan, johon kuuluvat ovat kadonneita ja tietävät sen ja etsivät pelastusta, se kiinnosti Jeesusta ja tuotti ilon Jehovalle, kun se löydettiin. Jumala ei välittänyt omavanhurskaista kirjanoppineista ja fariseuksista, jotka eivät katuneet synnintunnossa.
13. Mitkä nurinkuriset käsitykset fariseuksilla oli perimätiedoistaan ja Jumalan Sanasta?
13 Miksi Jehova ja Jeesus olisivat iloinneet perinnäissääntöjen kannattajista? Kirjanoppineitten ja fariseusten perimätiedot tekivät tyhjäksi Jumalan sanan, mutta he ajattelivat kuitenkin niin suuria näistä perimätiedoista, että tulivat naurettaviksi. He sanoivat, että kirjoitettu laki oli kuin vettä, mutta perimätiedot kuin viiniä. He sanoivat Jumalan käyttäneen koko päivän kirjoitetun sanan tutkimiseen ja koko yön suullisten perimätietojen tutkimiseen. Voitko kuvitella moista?
TEKOPYHIEN TUOMITSEMINEN
14. Miten kirjanoppineet ja fariseukset sitoivat raskaita taakkoja ihmisten harteille, ja millä tavalla he estivät ihmisiä menemästä Valtakuntaan?
14 Onko ihme, että Jeesus lausui Matteuksen 23. luvussa kerrotut purevat sanat? ”He sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ja panevat ne ihmisten hartioille, mutta itse he eivät tahdo niitä sormellaankaan liikuttaa.” Nämä taakat olivat suulliset perimätiedot, joiden pitäminen oli vaivalloista eivätkä he halunneet nostaa pois edes pientäkään säädöstä tehdäkseen sen helpommaksi. He olivat asettuneet kansan opettajiksi, mutta sen sijaan että he olisivat ohjanneet kansan huomion Jumalan valtakuntaan, he lannistivat sitä vaivalloisilla perimätiedoilla. Kun Jeesus teki sitten sen, mitä he eivät tehneet, niin he raivostuivat ja koettivat kääntää kansan häntä vastaan. Oikein Jeesus sanoi: ”Te . . . suljette taivasten valtakunnan ihmisiltä! Sillä itse te ette mene sisälle, ettekä salli meneväisten sisälle mennä.” – Matt. 23:4, 13.
15. Mikä osoittaa, että fariseukset ja kirjanoppineet olivat kiinnostuneita ainoastaan asioitten ulkonäöstä?
15 ”Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te annatte kymmenykset mintuista ja tilleistä ja kuminoista, mutta jätätte sikseen sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeuden ja laupeuden ja uskollisuuden. Näitä tulisi noudattaa, eikä noitakaan sikseen jättää. Te sokeat taluttajat, jotka siivilöitte hyttysen, mutta nielette kamelin!” He olivat siinä määrin uponneet pikkuasioihin, etteivät he päässeet koskaan tosi palvonnan painavampiin seikkoihin. Vaikka he pitivätkin huolta ulkonaisesta esiintymisestään, niin he laiminlöivät teot. ”Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolen, mutta sisältä ne ovat täynnä ryöstöä ja hillittömyyttä! Sinä sokea fariseus, puhdista ensin maljan sisus, että sen ulkopuolikin tulisi puhtaaksi!” He olivat kiinnostuneita ulkonäöstä, muta Jumala katsoi sydämeen. Vaikka olikin paljon ulkonaista hurskautta, niin oikeutta ja armoa ja uskollisuutta puuttui surkeasti. – Matt. 23:23–26.
16. Mitkä kuvaukset asettavat vastakkain ne, jotka näyttävät hyviltä ulkonaisesti, ja ne, jotka ovat tosiaan hyviä sisäisesti?
16 Jalokivi saattaa näyttää himmeältä, mutta se on hyvä sisältä. Kun sitä hangataan ja hiotaan, niin se alkaa loistaa. Vaikka karkea, kiillottamaton ulkopuoli näyttää tavalliselta, niin sen arvo kätkeytyy pinnan alle. Vaikka toisaalta valkeaksi peseminen saattaa parantaa vanhan puurakennuksen ulkonäköä, niin ei tarvita paljonkaan raaputusta, kun alla olevat vanhat laudat alkavat näkyä. Näin on ihmistenkin laita. Jehova ei ole kiinnostunut niistä, jotka näyttävät ulkonaisesti hurskailta. Kun väärä raaputetaan pois, kun he eivät saa asioita menemään omalla tavallaan tai kun heidän on muututtava, niin silloin nähdään, mitä heidän sisällään on. Nähdään, miten ärtyisiä he voivat olla, ja todellinen sisäinen ihminen käy ilmi. Kun Jehova kokoaa kaikista kansoista niiden kalleudet, niin häntä kiinnostavat henkilöt, jotka ovat kuin jalokiviä. Mitä enemmän oikean sydämen omaavia kristittyjä hiotaan ympäriinsä, vainotaan, pilkataan ja sorretaan, sitä enemmän loistaa heidän nuhteettomuutensa, sitä säteilevämmin he heijastavat Jehovan kirkkautta ja sitä häikäisevämmin he todistavat vääräksi Saatanan valheen, että ihmiset eivät säilytä uskoaan koetuksessa. – Hagg. 2:7.
17. Mikä osoittaa kirjanoppineitten ja fariseusten ulkokultaisuuden Jehovan profeettojen suhteen?
17 ”Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te rakennatte profeettain hautoja ja kaunistatte vanhurskasten hautakammioita, ja sanotte: ’Jos me olisimme eläneet isäimme päivinä, emme olisi olleet osallisia heidän kanssaan profeettain vereen’!” Mutta juuri nämä ulkokullatut tappoivat kaikkein suurimman profeetan, Jeesuksen Kristuksen! He rakensivat mielellään hautoja profeetoille ja koristelivat niitä kiinnittääkseen huomion omiin laupeudentekoihinsa, mutta voi eläviä profeettoja jotka rohkenivat paljastaa heidän ulkokultaisuutensa! – Matt. 23:29, 30.
USKONNOLLISIA SUHTAUTUMISTAPOJA NYKYÄÄN
18. Mikä osoittaa näitä samoja uskonnollisia ihmistyyppejä olevan nytkin?
18 Nyt on olemassa samanlaisia ihmisiä kuin ensimmäiselläkin vuosisadalla. Jotkut eristäytyvät uskonnollisiin rakennuksiin, paastoavat ja pahoinpitelevät ruumistaan luullen sellaisen asketismin olevan jumalisuutta, kuten essealaisetkin tekivät. Toiset ovat äärimmäisen isänmaallisia ja pitävät ihmishallitsijoita ja kansoja Jumalan välineinä sekä haluavat ottaa asiat omiin käsiinsä ja aikaansaada rauhan omalla tavallaan, niin kuin kiivailijat halusivat. Saddukeukset ottivat ainoastaan osan Heprealaisista kirjoituksista syrjäyttäen muun, ja uskonnolliset modernistit tekevät nykyään samoin. He haluavat saddukeusten tavoin olla ihmisten muodostamien hallitusten suosiossa. Mutta jos sinä tahdot vaeltaa Jumalan kanssa, niin sinä et voi olla osa vanhasta maailmasta niin kuin modernistit. Ja nykyään on myöskin fariseusten tavalla perimätietojen kannattajia. Jotkut nojautuvat muinaisesta pakanuudesta otettuihin uskonnollisiin perimätietoihin, ja toiset ovat muodostaneet omat perimätietonsa sen lisäksi, mitä on lainattu pakanuudesta. Nykyiset uskonnolliset fundamentalistit kuuluvat tähän luokkaan. Heidän perimätietonsa kolminaisuudesta, sielun kuolemattomuudesta, syntisten kidutuksesta, epäjumalien käytöstä ja monista muista asioista tekevät tyhjäksi Raamatun yksinkertaiset totuudet samoin kuin kirjanoppineitten ja fariseusten perimätiedotkin tekivät.
19. a) Mikä luokka vastaa ”am ha-arets” -joukkoa, ja miten uskonnolliset johtajat suhtautuvat siihen? b) Mitä nämä aikaisemmin laiminlyödyt kokevat, kun he pääsevät uuden maailman yhteiskunnan yhteyteen?
19 Nykyään on myöskin niitä, jotka ovat kuin tuo am ha-arets eli ”maan kansa”. He ovat vilpittömiä ihmisiä, joita kristikunnan uskontojärjestöt eivät ole opettaneet oikealla tavalla, mutta he isoavat ja janoavat vanhurskautta. Jehovan todistajat menevät pääasiassa näiden luokse rakkaudesta, ja he tapaavat paljon kuulevia korvia. Samoin kuin fariseukset pilkkasivat niitä, jotka kuuntelivat Jeesusta, ja sanoivat: ”Oletteko tekin eksytetyt? Onko kukaan hallitusmiehistä uskonut häneen tai kukaan fariseuksista? Mutta tuo kansa, joka ei lakia tunne, on kirottu”, niin nykyisetkin uskonnolliset johtajat pilkkaavat kuullessaan Jehovan todistajia. He sanovat, että ainoastaan alhaiset, valistumattomat ihmiset kuuntelevat. He ovat väärässä samoin kuin fariseuksetkin olivat, sillä jotkut hallitusmiehistä ja fariseuksista kuuntelivat Jeesusta ja seurasivat häntä. (Joh. 3:1, 2; Apt. 4:36, 37; 6:7) Suurin osa kuuntelevista kuuluu tähän halveksittuun luokkaan, mutta kun he alkavat seurata Jeesusta hänen askeleissaan ja olla uuden maailman yhteiskunnan yhteydessä, niin he eivät ole enää laiminlyötyjä. Heitä autetaan rakkaudellisesti saamaan täsmällinen tieto Jumalan Sanasta, ja jos tarvitaan, niin heitä opetetaan lukemaankin, niin että he voivat tutkia Raamattua. He huomaavat, että Jehovan todistajat saarnaavat eri tavalla niin kuin Jeesuskin. He luottavat Raamatun arvovaltaan toisin kuin nykyiset fariseukset ja saddukeukset perimätietoineen ja modernismeineen. – Joh. 7:47–49.
20. a) Mitä menettelyä meidän tulee viisaasti noudattaa nyt, mutta mitä meidän on vältettävä? b) Miten me voimme osallistua hengelliseen parannustyöhön?
20 Jos me olemme Jeesuksen tosi seuraajia, niin meidän täytyy vaeltaa hänen askeleissaan, karttaa ulkokultaisuutta ja Jumalaa häpäisevää perimätietoa sekä suunnata hengellisestä tarpeestaan tietoisten ihmisten huomio uskollisesti Jumalan valtakuntaan. Älköön meistä tulko milloinkaan niiden Jeesuksen ajan väärien uskonnoitsijoitten kaltaisia, joita kiinnosti asioitten tekeminen ainoastaan omalla tavallaan ja jotka eivät suorittaneet Jehova Jumalalle otollista palvontaa. Me emme voi tietenkään toistaa Jeesuksen ihmetöitä, parantamista ja kuolleitten herättämistä, mutta me voimme osallistua hengelliseen parannustyöhön. Me voimme panna Raamatun totuuden vastaanottavan henkilön mieleen ja painaa sen hänen sydämeensä, ja muuttunut mieli ohjaa hänen askeleensa Jumalan palvelukseen, jalat, mitkä olivat kerran rammat mitä Jumalan kanssa vaeltamiseen tulee. Ennen hänen totuutensa suhteen sokeat silmät näkevät, aikaisemmin hänen sanomalleen kuurot korvat kuulevat, ruumiit, mitkä olivat aiemmin spitaaliset hengellisestä sairaudesta, tulevat puhtaiksi, ja ne, jotka ovat olleet kuolleet rikoksissaan ja synneissään, voidaan herättää hengelliseen elämään ja toimintaan, ja he saavat uskon, mikä ei ole enää kuollut, vaan minkä toiminta ja työt Jehovan palveluksessa todistavat eläväksi.
21. Miten meidän tulee pyrkiä noudattamaan tarkasti Jeesuksen antamaa esimerkkiä?
21 Jeesus jätti ”teille esikuvan, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä” kiinteästi. (1. Piet. 2:21) Samoin kuin rakentaja tutkii huolellisesti sinikopioista kaikkia yksityiskohtia, niin meidänkin täytyy tutkia Jeesuksen evankeliuminpalvelusta noudattaaksemme sitä tarkasti. Meidän tulee pyrkiä ymmärtämään niitä ihmisiä, joille me todistamme, näkemään heidän tarpeensa, tekemään sanoma voimakkaaksi ja selväksi sopivin kuvauksin ja osoittamaan syvää rakkautta lampaita kohtaan, niin kuin Jeesuskin osoitti. Meidän tulee olla pelottomia puhuessamme totuutta kaikille ihmisille, ja meidän tulee auttaa kärsivällisesti nöyriä. Jos me kiinnitämme alituista huomiota sekä itseemme että opetukseemme, niin se koituu pelastukseksi itsellemme ja niille, jotka meitä kuulevat. – 1. Tim. 4:16.