”Riisikristityt” eivät ole kristittyjä
”RIISIKRISTITYT” ovat hävinneet Kiinan mantereelta. Ainakin toht. Tracey K. Jones j:r sanoi niin Metodistien lähetysneuvoston äskeisessä kokouksessa The Christian Centuryn vuoden 1960 helmikuun 20. päivän numeron mukaan.
Mitä ”riisikristitty” merkitsee? Henkilöä, joka on saatu tunnustamaan jotakin kristikunnan uskontoa antamalla hänelle riisiä tai muuta ruokaa. Koska mahan ravitseminen ei aikaansaa vahvaa vakaumusta, niin ei ole hämmästyttävää, että kommunismin painostus Kiinassa on saanut nuo ”riisikristityt” hylkäämään niin sanotun kristillisyytensä.
Vaikka kommunismi on voinut lopettaa ”riisikristityt” Kiinan mantereelta, niin he menestyvät muualla niin kauan kuin uskontojärjestöt käyttävät samaa menetelmää. Niinpä edellä mainittu uskonnollinen viikkolehti sanoi eräässä aikaisemmassa numerossaan: ”Uudet roomalaiskatoliset kirkot, jotka rakennettiin [Formosalla] paikkoihin, joissa ei ollut katolista väestöä, valmistettiin avustusvarojen varastoimista ja jakelua varten. . . . Papit käyttivät USA:n ylijäämätarvikkeita, mitkä tulivat heille niin halvalla houkuttimina käännynnäisille ja pysyvinä lahjoina mukaantuleville.”
Mitä osuvin oli sen tähden kysymys n:o 5 siinä yhdentoista kysymyksen sarjassa, minkä Kirkkojen maailmanneuvosto lähetti jäsenilleen. Se kysyi: ”Voimmeko me myöntyä hylkäämään sellaisen kirkon toiminnan, millä tarjotaan aineellisia tai yhteiskunnallisia etuja henkilöitten saamiseksi kirkon jäseneksi tai millä aiheutetaan sopimatonta painostusta ihmisille avuttomuuden tai ahdistuksen aikoina?”
”Riisikristittyjä” ei ole yksistään Aasian riisimaissa. Ei lainkaan. Tämä itsekäs virus, Jumalan palvominen ulkonaisista vaikuttimista, on saastuttanut koko kristikunnan. Me havaitsemme tämän tähden eräissä maissa suurta kasvua kirkon jäsenmäärässä, uskonnollisten pyhäpäivien vietossa, uskonnollisten esineitten myynnissä ja uusien kirkkorakennusten pystyttämisessä. Kaikki tämä lisääntynyt toiminta ei edusta vilpitöntä kristillisyyttä, kuten ilmenee siitä tosiasiasta, että näissä samoissa maissa lisääntyy rikollisuus, ilkitöitten teko ja moraalittomuus.
Apostoli Paavali sanoi moisista ”riisikristityistä”, että he ovat ”turmeltuneet mieleltään ja totuuden menettäneet ja . . . pitävät jumalisuutta keinona voiton saamiseen”. Ja ennustaessaan, ”että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja”, Paavali jatkaa kuvaillen, mitä erilaisia vääryyden muotoja nykyään on maailmassa, ja sanoo sitten, että ihmiset ovat ”hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta.” – 1. Tim. 6:5; 2. Tim. 3:1–5.
Oikeastaan ei sellaisia ihmisiä kuin riisikristittyjä voi olla olemassakaan. Saattaa olla riisimetodisteja, riisiluterilaisia ja riisikatolilaisia, mutta ei riisikristittyjä, koska Jeesus Kristus ei antanut mitään sellaista esimerkkiä. Hän painotti hengellistä aineellisen yläpuolella sanoen: ”Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.” Hän sanoi niitä onnellisiksi, jotka ”ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan, koska taivasten valtakunta kuuluu heille. Onnellisia ovat ne, jotka isoavat ja janoavat [ei riisiä ja viiniä, vaan] vanhurskautta, koska heidät ravitaan.” – Matt. 4:4; 5:3, 6, Um.
Jeesus varasi tosin ihmeen avulla joukoille aineellista ruokaa pannen muutamat leivät ja kalat ravitsemaan monet tuhannet ainakin kahdessa tilaisuudessa, mieluummin kuin näki heidän lysähtävän nälissään tien oheen, kun he olivat olleet hänen luonaan päiväkausia ja kun ruoka oli loppunut. Mutta kun jotkut seurasivat häntä vain siksi, että heidät siten ravittiin, niin hän nuhteli heitä sanoen: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: ette te minua sentähden etsi, että olette nähneet tunnustekoja [todistuksia siitä, että hän oli Jumalan profeetta], vaan sentähden, että saitte syödä niitä leipiä ja tulitte ravituiksi. Älkää hankkiko sitä ruokaa, joka katoaa, vaan sitä ruokaa, joka pysyy hamaan iankaikkiseen elämään ja jonka Ihmisen Poika on teille antava; sillä häneen on Isä, Jumala itse, sinettinsä painanut.” – Joh. 6:25–27.
Tosi kristillisyys ei ole itsekkyyden, vaan epäitsekkyyden eli rakkauden asia: ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi” ja ”rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.” Jeesus sanoi myöskin, että ”ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä”. Jeesus osoitti menettelyllään ymmärtäneensä, että ”autuaampi on antaa kuin ottaa”. – Mark. 12:30, 31; Matt. 20:28; Apt. 20:35.
Voidaanko Jeesuksen opetukset ottaa kirjaimellisesti nykyään? Onko mahdollista soveltaa näitä kristillisiä periaatteita, kun joka puolella on niin paljon itsekkyyttä? Kyllä voidaan, ja Jehovan todistajain uuden maailman yhteiskunta antaa tästä riittäviä todisteita. Suuri enemmistö heistä on tullut maailman suosituista uskonnoista, pakanuudesta ja kristikunnasta. Mikä on ollut syynä siihen, että heistä on tullut Jehovan todistajia? Syy ei ole ollut mikään materialistinen. Se on ollut totuuden rakkaus, rakkaus Jumalaan, rakkaus lähimmäistä kohtaan. Monia ovat vetäneet puoleensa myöskin niiden korkeat periaatteet ja into, jotka ovat tuoneet heille tämän sanoman, ja erityisesti Jumalan valtakunnan ja niiden siunausten ihana toivo, mitkä se tuo uudessa vanhurskaassa maailmassa.
Miten käytännöllistä tämä kaikki on ollut? Niin käytännöllistä, että ilman mitään ”riisiä” on säännöllisesti joka kuussa saarnaavien evankeliuminpalvelijoitten lukumäärä kasvanut enemmän kuin 21/2-kertaiseksi kymmenessä vuodessa, 328 572:sta vuonna 1950 851 378:aan vuonna 1960. He ovat kaiken lisäksi syrjäyttäneet kaikki rodulliset, poliittiset, kansalliset ja sivistykselliset ennakkoluulot ja työskentelevät sopusointuisena kokonaisuutena 179 maassa ja merensaaressa. Tosi kristillisyys ei tarvitse totisesti ”riisiä” kristittyjen tuottamiseksi!