Opetuksen saaminen Suurelta Opettajalta

 1. Miksi oppimisen pitäisi olla ilo kaikenikäisille?

OLEMMEPA nuoria tai vanhoja, niin oppiminen voi olla – ja sen pitäisi olla – ilo. Miksi? Koska oppiminen avaa mielen ikkunat; se on yksitoikkoisuuden ja tylsyyden vihollinen. Opittavaa on paljon. Maapallo ympärillämme on täynnä kiinnostavia ihmisiä, kiinnostavia paikkoja ja hämmästyttäviä eläimiä ja kasveja. Maapallo – puhumattakaan ylhäällä olevasta tähtitaivaasta – on todella tiedon aarreaitta. Siinä on tutkimisaiheita, jotka voisivat riittää tuhansiksi elinajoiksi ja pitemmäksikin ajaksi. – Sananl. 9:9.

 2. Mikä kyky meidän tulisi koettaa hankkia oppimisen tuloksena ja miksi?

² Mutta me voimme tehdä enemmän kuin vain oppia. Oppimalla voimme saada kyvyn tehdä jotain itsemme ja toisten hyväksi – ja elämä on loppujen lopuksi tekemistä. Arvokasta tekemistäkin, mitä ihmiset voivat oppia, on miltei loputtomasti. Oppiminen voi epäilemättä rikastuttaa meitä suunnattomasti, se voi tehdä elämän tuhatkertaisesti kiinnostavammaksi ja riemullisemmaksi. – Saarn. 3:12.

”VIISAUDEN JA TIEDON AARTEITTEN” LÖYTÄMINEN

 3. Miten tärkeätä oppimisemme on?

³ Mutta meille kaikille on tärkeintä se, että oppiminen voi merkitä elämää kuoleman sijasta. Sananl. 8:35, 36:ssa henkeytetty kirjoittaja personoi viisauden sanomaan: ”Sillä joka minut [viisauden] löytää, löytää elämän ja saa Herran mielisuosion. Mutta joka menee minusta harhaan, saa vahingon sielullensa; kaikki, jotka minua vihaavat, rakastavat kuolemaa.” Haluatko sinä löytää elämän? Jos haluat, niin sinun on löydettävä viisaus. Miten? Mistä? Jumalan Poika osoitti meille keinon sanoen: ”Tämä merkitsee iankaikkista elämää, että he hankkivat tietoa sinusta, ainoasta tosi Jumalasta, ja siitä, jonka sinä lähetit, Jeesuksesta Kristuksesta.” – Joh. 17:3, Um.

 4. a) Keneltä kaikki tosi tieto tulee ja miksi? b) Mitä Kol. 2:3 sanoo Jumalan Pojasta?

⁴ Jehova Jumala, joka loi kaikkeuden ja kaiken siinä olevan, on kaiken oppimisen tosi lähde. Hän tietää kaiken, mikä on tiedettävissä, paljon suuremmassa määrin kuin me mitenkään voisimme oppiakaan tietämään. Mutta Jumala on varannut meille keinon oppia tärkeimmät asiat. (Sananl. 2:6) Hän antaa meille Sanassaan, Raamatussa, opittavaksi sen, mikä merkitsee enimmän onnellisuudellemme nyt ja tulevaisuudessa. Hän on asettanut meille myös Suuren Opettajan, oman Poikansa Kristuksen Jeesuksen. Kol. 2:3 sanoo hänestä merkitsevästi: ”[Hänessä] kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä.” Mitä se merkitsee?

 5, 6. a) Miten laaja Jeesuksen tieto on? b) Millä tavalla Jeesus käytti tätä tietoa ihmiskunnan hyväksi, niin kuin selitetään apostoli Johanneksen kirjoituksissa?

⁵ Koska Jeesus on Jumalan Esikoispoika, niin hän tuntee Isän paremmin kuin kukaan muu. Tämä Poika on kaikista Jumalan pojista ainoa, josta voidaan sanoa, että ”hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on”. (Kol. 1:15, 16) Siitä syystä Jeesuksella on kaikkeuden historiasta tieto, minkä ylittää ainoastaan hänen Isänsä tieto. Hän tuntee Isänsä menettelytavat paremmin kuin kukaan muu. Yksi hänen maan päälle tulonsa tarkoituksista oli auttaa ihmisiä tuntemaan Jumalaa paremmin kuin he olivat koskaan aikaisemmin tunteneet. Apostoli Johannes sanookin: ”Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa [ansaitsematonta hyvyyttä, Um] ja totuutta. Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainokainen Poika [ts. Jeesus Kristus], joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut.” – Joh. 1:14, 18.

⁶ Jeesuksen opetukset avasivat ihmisten mielen oppimaan suurenmoisia totuuksia, joita ei ollut koskaan aiemmin ymmärretty. Nämä opetukset olivat todellisuudessa Jumalan omia opetuksia, sillä Jeesus sanoi: ”Minä puhun, mitä minä olen nähnyt Isäni tykönä; . . . Niitä sanoja, jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni; ja Isä, joka minussa asuu [pysyy yhteydessä minun kanssani, Um], tekee teot, jotka ovat hänen.” (Joh. 8:38; 14:10) Me voimme nyt kiittää Jumalaa siitä, että hän pani eräät miehet kirjoittamaan muistiin hänen Poikansa elämän, työt ja sanat meidän hyödyksemme, niin että mekin voimme nyt saada oppia tältä Jumalan varaamalta Suurelta Opettajalta.

 7. Vertaa Jeesuksen nyt suorittamaa opetusta kuningas Salomon opetukseen.

⁷ Jeesuksen opetustyö ei päättynyt hänen kuolemaansa ihmisenä. Kuolleista herätettynä ja taivaaseen palanneena hän istuu Jumalan oikealla puolella Jehovan voideltuna Kuninkaana. Matt. 12:42 kertoo Jeesuksen sanoneen, että etelän kuningatar matkusti maan ääristä kuulemaan kuningas Salomon viisautta, mutta Jeesus lisäsi: ”Katso, tässä on enempi kuin Salomo.” Kun kuningas Salomo oli uskollinen, niin hän opetti kansaansa viisailla sananlaskuilla, sananparsilla ja tuomioilla. Suurempi Salomo, Kristus Jeesus, opettaa myös kaikkia, jotka kääntyvät hänen puoleensa uskossa ja hyväksyvät hänen kuninkaallisen hallintonsa. – Joh. 14:25, 26.

 8. a) Miksi Jeesuksesta voidaan siis sanoa, että ”[hänessä] kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä”? b) Miksei tämä heikennä hänen Isänsä asemaa?

⁸ Ymmärrämmekö siis, miksi voidaan sanoa, niin kuin Kol. 2:3 sanoo, että ”[hänessä] kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä”? Se johtuu siitä, että Jeesus on avainpersoona Jumalan kaikkien tarkoitusten paljastumisessa ja toteuttamisessa. Siksihän apostoli Paavalikin saattoi puhua Jeesuksesta ”Jumalan voimana ja Jumalan viisautena”. Niin, koska Jumalan viisas tarkoitus on ilmaistu voimakkaasti tämän Pojan kautta ja sen ydin on hänessä, niin Jeesus on todella ”tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi”. (1. Kor. 1:24, 30) Heikentääkö tämä millään tavalla hänen Isänsä asemaa Kaikkiviisaana Jumalana? Ei lainkaan. Sillä toteuttaessaan Jumalan tarkoitusta ja palvellessaan Suurena Opettajana Kristus Jeesus kohdistaa jatkuvasti huomion tosi Jumalaan ja kunnioittaa hänen nimeään. Hän johdattaa meidät Jumalan luo.

 9. Lue Sananl. 8:35, 36 ja selitä sen merkitys Jumalan Pojan suhteen.

⁹ Muista, että viisauden esitetään Sananlaskujen 8. luvussa sanovan: ”Joka minut löytää, löytää elämän.” Koska viisaus on personoitunut Jumalan Pojassa, niin Jeesus saattoi sanoa olennaisesti samoin, nimittäin: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.” (Joh. 14:6) Haluammeko löytää viisauden, joka johtaa elämään? Jos haluamme, niin meidän täytyy saada oppia tältä Suurelta Opettajalta, jonka Jumala on asettanut meille. Muuta keinoa ei ole. Jos emme saa oppia häneltä, niin se merkitsee, kuten sananlasku sanoo edelleen, ’vahingon saamista sielullemme’ ja koituu ’kuoleman rakastamiseksi’. – Sananl. 8:35, 36.

OLETKO TODELLA YKSI HÄNEN OPETUSLAPSISTAAN?

10. Mitä me esimerkiksi olemme oppineet Suurelta Opettajalta, ja miten se on vaikuttanut meidän näkemykseemme tulevaisuudesta?

¹⁰ Oletko saanut oppia tältä Suurelta Opettajalta? Meillä on kaikilla ollut tilaisuus saada oppia häneltä. Ne, jotka ovat käyttäneet hyväkseen tätä tilaisuutta, ovat oppineet tietämään, mikä on Jumalan tahto ja mitkä ovat hänen menettelytapansa, mitkä ovat hänen mittapuunsa, miten heidän on käyttäydyttävä häntä ja toisia kohtaan sekä miten tulee viettää puhdasta ja moraalista elämää. Sen johdosta, mitä he ovat oppineet Jeesukselta, heillä on kirkas toivo tulevaisuudesta, todella säteilevä toivo elämästä vanhurskaassa uudessa järjestyksessä.

11. Keille Jeesus on opettanut meitä kertomaan tästä toivosta?

¹¹ Mutta Jeesus on opettanut myös, että meidän tulee kertoa tästä toivosta toisillekin, muille perheemme jäsenille, ystävillemme ja yleensä ihmisille missä tahansa. Tosiaan, Jeesus itse ohjaa koko ihmiskunnan historian suurinta kasvatusohjelmaa sen lisäksi, että hän pitää ensi sijassa huolta seurakunnastaan, joka on kuin morsian hänelle, ja hän saarnauttaa valtakuntansa hyvää uutista koko asutussa maassa sekä valvoo työtä opetuslasten tekemiseksi, mikä työ on jo vaikuttanut miljoonien elämään. – Apt. 1:8; Matt. 28:19, 20.

12. Mitä Jeesuksen tosi opetuslapsena oleminen merkitsee?

¹² Jos olemme saaneet oppia tältä Suurelta Opettajalta, niin hän pitää meitä velvollisina osoittautumaan hänen tosi opetuslapsikseen. Oletko sinä tosi opetuslapsi? Miten sinä osoitat olevasi? Hänen tosi opetuslapsenaan oleminen merkitsee samanlaisen elämän viettämistä kuin hän, elämän, joka on täysin sopusoinnussa Jumalan henkeytetyn sanan kanssa ja heijastaa Jumalan pyhän hengen hedelmiä ja tuottaa kunniaa taivaalliselle Isällemme. Se merkitsee veljiemme rakastamista samanlaisella rakkaudella kuin Kristus rakasti ja kaiken voitavamme tekemistä auttaaksemme heitä saamaan elämän. Se merkitsee myös hyvän uutisen saarnaajana toimimista niiden ihmismaailmaan kuuluvien hyväksi jotka eivät ole vielä veljiämme, ja osallistumista opetuslasten tekemiseen kaikista, jotka ovat halukkaita opetettaviksi. Miten tiedämme oikean tavan tehdä kaikkea tätä? Me tiedämme sen siitä esimerkistä, jonka Jeesus henkilökohtaisesti antoi ollessaan maan päällä Suurena opettajana. – Joh. 15:8, 12.

HÄNEN NAIMATTOMUUTTA KOSKEVAN NEUVONSA NOUDATTAMINEN

13. a) Mitä päämäärää silmällä pitäen Jeesus suosi naimattomuutta? b) Mihin naimattomuuden etuun Paavali kohdisti huomion?

¹³ Ihmisenä Jeesus omistautui määrätietoisesti ja kokosydämisesti työhön, jonka hänen Isänsä antoi hänen tehtäväkseen, Jumalan nimen kunniaan saattamiseen ja lunnaitten varaamiseen ihmiskunnan hyväksi. Hän ei avioitunut. Hän sanoi, että jotkut ”taivasten valtakunnan tähden ovat tehneet itsensä avioon kelpaamattomiksi [eunukeiksi, Um]”. Hän jopa suosi tätä naimattomuuden tietä sanoen (Um): ”Se, joka voi tehdä sille tilaa, tehköön sille tilaa.” (Matt. 19:10–12) Hänen apostolinsa Paavali suositteli samoin naimattomuutta siksi, että henkilö voisi ilman hajottavia tekijöitä kohdistaa huomionsa ”siihen, mikä on Herran”. Paavali osoitti, että naimattomuus voi olla kristitylle avioliittoa edullisempi suomansa suuremman vapauden vuoksi. – 1. Kor. 7:32–35.

14. a) Mitä tulee harkita ratkaistaessa, noudattaako joku naimattomana todella Jeesuksen ja Paavalin neuvoa? b) Miten eräät naimattomat henkilöt ovat käyttäneet naimattomuutensa hyödyllisimmin?

¹⁴ Ehkä olet naimaton. Merkitseekö se sitä, että noudatat Jeesuksen ja Paavalin neuvoa? Ei välttämättä. Kysymys on: Mitä sinä teet naimattomana? Miten käytät vapauttasi? Käytätkö sitä niin kuin Paavali sanoi, ”alinomaiseen Herran palvelemiseen”, niin että olet huolissasi enemmän hengellisistä asioista kuin aineellisista? (1. Kor. 7:35, Um) Pysytteletkö hengellisesti vahvana tutkimalla vakavasti Raamattua ja keskustelemalla siitä toisten kanssa? Edistätkö sinä toisten hengellistä hyvinvointia, autatko heitä tuottamaan Jumalan hengen hedelmiä ja annatko itse hyvän esimerkin tässä? Millä tavalla palvelet seurakuntaa, jonka Pää on Jeesus Kristus? Miten palvelet seurakunnan ulkopuolella olevia, ihmismaailmassa olevia? Jotkut naimattomat henkilöt suorittavat nykyään oivallista palvelusta paikallisissa seurakunnissa; toiset palvelevat Vartiotorni-seuran Beetel-kodeissa ympäri maailman. Toiset ovat kokoajansaarnaamistyössä tienraivaajina, jotkut palvelevat lähetystyöntekijöinä kaukaisilla kentillä. Elämällä kokosydämisesti hengellisten asioitten hyväksi he todistavat ’tekevänsä tilaa naimattomuudelle’ siinä mielessä kuin Jeesus esitti sen. He ovat saaneet runsaita siunauksia. Heillä ei ole mitään kaduttavaa.

MITÄ JEESUS OPETTI AVIOLIITOSTA JA VANHEMPIEN ASEMASTA

15. Miten avioparit voivat osoittautua Suuren Opettajan hartaiksi opetuslapsiksi?

¹⁵ Monet muut Jehovan todistajista ovat avioliitossa. Aiheuttaako se sen, etteivät he ole enää Suuren Opettajan tosi opetuslapsia siinä määrin kuin ennen? Ei, sillä useat Jeesuksen apostolit olivat myös naimisissa. (1. Kor. 9:5) Kysymys on jälleen siitä, mitä he tekevät avioituneina. Jotkut avioparit suorittavat oivallista palvelusta paikallisissa seurakunnissa, Beetel-kodeissa tai evankelioimistoiminnassa, mukaan luettuna palvelus ulkomaisilla kentillä. He osoittavat olevansa tosi opetuslapsia sillä, millaista elämää he viettävät palvellessaan Jumalaa ja hänen Poikaansa, veljiään kohtaan osoittamallaan rakkaudella ja niitä ihmismaailman lampaankaltaisia ihmisiä kohtaan tuntemallaan sääliväisyydellä, joiden edessä he pitävät lujan otteen elämän Sanaan. – Fil. 2:12–16, Um.

16. Miten Jeesus katsoi isänä tai äitinä olemisen vaikuttavan opetuslapseuteen?

¹⁶ Toisilla näistä naineista henkilöistä ei ole lapsia, toisilla on. Eivätkö ne, joilla on lapsia, ole yhtä suuressa määrin Suuren Opettajan tosi opetuslapsia kuin naimattomat tai naineet, joilla ei ole lapsia? Ovat. Kuten olemme nähneet, niin Jeesus osoitti henkilökohtaisesti ja apostolinsa Paavalin kautta, että naimattomuudella on kristityille tiettyjä etuja avioliittoon verrattuna. Toisaalta Jeesus kokonaan jätti naimisissa olevien päätettäväksi kysymyksen lasten hankkimisesta kannustamatta heitä kumpaankaan suuntaan.

17. a) Mikä on siis Matt. 24:19:ssä kerrotun Jeesuksen lausunnon merkitys? b) Minkä suhteen sellaisten vaimojen tulee kuitenkin olla varuillaan?

¹⁷ Mutta sinä voit kysyä, eikö Jeesus ennustaessaan suuren ahdistuksen sanonut: ”Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä!” (Matt. 24:19) Sanoi, koska tuo ennustus koski ensimmäisessä sovellutuksessaan Jerusalemin kaupunkia ja Juudean maakuntaa kohtaavaa ahdistusta. Niiden, jotka halusivat pelastua edessä olleesta autioituksesta, tarvitsi paeta siltä alueelta ulkopuolella olevaan vuoristoon. Viivyttely oli epäviisasta, vaarallista. Miten olisi käynyt, jos jotkut kristityt vaimot olisivat lykänneet lähtöä ja sitten havainneet olevansa raskaana tai heillä olisi ollut imeväisikäisiä lapsia siihen aikaan, jolloin tilaisuus paeta olisi ollut miltei lopussa? He olisivat olleet vaikeissa olosuhteissa. Mutta nykyisessä täyttymyksessä pakeneminen ei merkitse kirjaimellista pakenemista kirjaimellisesta kaupungista tai maakunnasta kirjaimellisille vuorille. Se merkitsee hengellistä pakoa, täydellistä vetäytymistä pois vastakuvallisesta Jerusalemista, kristikunnasta, sekä koko vertauskuvallisesta Suuresta Babylonista, josta kristikunta on osa, sillä ne kaikki on tuomittu kärsimään autioitus tulevassa ahdistuksessa. Tässä Jeesuksen ennustuksen laajemmassa täyttymyksessä on sanoma silti sama: ei tule lykätä lähtöä vastakuvallisesta Jerusalemista, kristikunnasta. Mutta tämä ei vaadi nyt varsinaista siirtymistä maantieteellisesti. Raskaana olevia vaimoja tai niitä, joilla on pieniä lapsia, ei kehoteta kirjaimellisesti matkustamaan, joten he eivät tässä merkityksessä ole erityisemmin epäedullisessa asemassa, kun on kysymys välttämättömästä hengellisestä lähdöstä kristikunnasta ja koko muusta Suuresta Babylonista. Mutta jos he sallivat perheasioiden vallata itsensä siinä määrin, että he eivät kehitä hyvää suhdetta Jehovaan, niin asia on toinen. Sellaisille vaimoille ja kaikille muillekin on tärkeätä: älkää viivytelkö hengellistä pakoanne vaaravyöhykkeeltä, sillä jos odotatte, niin jotkin aavistamattomat tulevat olosuhteet saattavat tehdä sen tekemisen paljon vaikeammaksi.

18. a) Miten isyyteen ja äitiyteen suhtaudutaan kautta Raamatun? b) Miksei tämä merkitse sitä, että perheelliset voisivat nauttia kaikista samanlaisista palvelusmuodoista kuin toiset? c) Miten meidän kaikkien tulee suorittaa palveluksemme Jumalalle ja hänen Pojalleen, ovatpa olosuhteemme millaiset tahansa?

¹⁸ Jumalan sana sanoo, että ”lapset ovat Herran [Jehovan, Um] lahja, ja kohdun hedelmä on anti”. (Ps. 127:3–5) Tämä pitää yhä paikkansa. Isyyttä ja äitiyttä kunnioitetaan kautta Raamatun; Jumalan lähettämä Suuri Opettaja ei sanonut mitään sellaista, mikä olisi vähentänyt tätä kunniaa. Toisaalta on ilmeistä, että kun tulee kysymys tietystä työstä, esimerkiksi sellaisesta, mitä apostoli Paavali suoritti ja mikä vaati laajalti matkustamista ja paljon ajan käyttämistä opetuslapsille ja muille saarnaamiseen ja heidän opettamiseensa, niin olisi todellisuudessa mahdotonta suorittaa sellaista työtä, jos olisi suuri perhe huollettavana. Siis se, missä määrin avioituneet kristityt voivat hallita tilanteen, vaikuttaa siihen, mihin Jumalan palveluksen piirteeseen he pyrkivät asettumaan käytettäviksi eli minkä he tuntevat olosuhteitten sallivan. Mutta tavoittelemmepa mitä tahansa tai ovatpa olosuhteemme millaiset tahansa tai tulkootpa millaisiksi tahansa, niin meidän tulee olla kokosydämisiä palvellessamme Jumalaa ja hänen Poikaansa. Se takaa, että olemme Suuren Opettajan uskollisia tosi opetuslapsia. – Luuk. 10:27.

LASTESI TEKEMINEN KRISTITYIKSI OPETUSLAPSIKSI

19. Mitä muuta isyys ja äitiys merkitsee kuin etua? Selitä.

¹⁹ On totta, että isänä tai äitinä oleminen on Jumalan antama etu. Mutta se tuo myös mukanaan raskaan vastuun, ja sekin on Jumalan antama. Lapsen syntyessä alkaa, niin kuin muuan isä sanoi, ”kaksikymmenvuotissuunnitelma”, lapsen huoltaminen aikuiseksi asti. Se ei ole helppo tehtävä. Olisi vaikea laskea kaikkea sitä aikaa, rahaa ja työtä, mikä menee lapsen hoitamiseen, sen puhtaana pitämiseen, suojan, vaatteitten ja ruoan varaamiseen sille, sen varjelemiseen vahingolta, hoitamiseen sairauden aikana ja sen kouluttamiseen. Se on suuri sijoitus, joka vaatii paljon rakkautta ja uhrautuvaisuutta. Ja nykyiset olosuhteet maan päällä – laittomuuden ja nuorisorikollisuuden kasvu ja epävarmat taloudelliset olot – lisäävät sitä vakavaa huolestuneisuutta, jolla avioituneet saattavat suhtautua lastenkasvatuksen tulevaisuudennäkymiin.

20. Miksi vanhemman vastuiden täyttämisessä ei riitä vain se, että lapsi saa fyysisen huolenpidon ja koulutuksen?

²⁰ Monet vanhemmat maailmassa tyytyvät nykyään huolehtimaan lapsensa elimistöstä ja sen henkisten kykyjen kehityksestä koulutuksen avulla. Mutta siinäkö on koko vastuumme? Ei suinkaan. Jos olemme Suuren Opettajan opetuslapsia, niin tiedämme, että terveellä elimistöllä ja hyvin koulutetulla mielellä on lapselle perin vähän merkitystä, jos hänen mielensä turmeltuu eikä sydän ole vilpitön ja vanhurskas. Vanhemmat, jotka haluavat vilpittömästi antaa lapselleen oivallisen alun elämässä, eivät lyhytnäköisesti jätä tätä huomioon ottamatta.

21. a) Mitä lasten vanhempien täytyy tehdä, jotta lapsista tulisi Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia? b) Miten usein on välttämätöntä keskustella lapsen kanssa kristillisestä suhtautumisesta maailmallisiin tapoihin?

²¹ Te vanhemmat, huolehditteko te vastuustanne? Teettekö te lapsistanne opetuslapsia? Johdatatteko te heitä Suuren Opettajan luo, jotta hän opettaisi heille sitä viisautta, joka johtaa ikuiseen elämään? (Luuk. 18:15, 16) Älkää ajatelko, että teidän lapsistanne tulee luonnostaan opetuslapsia vain siksi, että te vanhemmat olette opetuslapsia. He eivät tule olemaan Jeesuksen Kristuksen seuraajia, jollette te opeta heitä Hänen seuraajikseen. Ennen pitkää lapsenne joutuvat kosketuksiin toisten kanssa. He joutuvat kosketuksiin toisten lasten kanssa naapuristossa ja koulussa. Oppivatko he Suuresta Opettajasta niiltä lapsilta? Me tiedämme, etteivät he opi. He joutuvat kuuntelemaan ihmisiä, jotka käyttävät saastaista kieltä, jotka valehtelevat; he joutuvat näkemään ihmisiä, joilla on huono moraali, ihmisiä, joiden menettelyt edustavat langenneen lihan töitä eivätkä Jumalan hengen hedelmiä. Oletteko valmistaneet lapsianne tämän varalta, oletteko auttaneet heitä saamaan sen hengellisen voiman, jota he tarvitsevat torjuakseen moisten seikkojen saastutuksen? Sinä voit sanoa: ’Kyllä, olen puhunut lapseni kanssa näistä vaaroista.’ Mutta miten usein olet puhunut niistä? Kerranko? Kahdestiko? Muutamia kertojako? Muista, että lapsesi ei kohtaa jotakin kaikesta tästä vain kerran, kahdesti tai muutamia kertoja, vaan yhä uudelleen, päivästä toiseen. Jotta lapsesi kykenisi pitämään puoliaan tätä päivittäistä painetta vastaan antamatta perään, niin hänen täytyy uudistua hengelliseltä katsomukseltaan ja voimaltaan tuota painetta vastaavalla säännöllisyydellä. Rakastavat vanhemmat antavat tämän avun.

22. Miten lapsia voidaan vahvistaa kohtaamaan koulussa esiin tulevat koetukset?

²² Lapsesi saavat todennäköisesti koulussa kuulla kehitysoppiteorian; heitä luultavasti painostetaan osoittamaan kansallismielisyyden henkeä; heitä saatetaan houkutella yhtymään väärän uskonnon menoihin ja muihin pakanallista alkuperää oleviin juhliin. Ovatko lapsesi valmiit kohtaamaan nämä koetukset ja pysymään uskollisina Suuren Opettajan opetuksille ja hänen Isälleen Jehova Jumalalle? Oletko sinä varustanut heidät siihen? Vai odotatko sinä siihen päivään asti, jolloin lapsesi tulee kotiin itkien, koska jokin tällainen tilanne tuli esiin koulussa, eikä hän ollutkaan valmistautunut siihen, vaan tunsi itsensä hämmentyneeksi, pelästyi ja kenties teki jotain, minkä hän epäilee olleen väärin? Sinun pitäisi käsittää, miten se voi järkyttää pientä lasta. Ole armelias lapsiasi kohtaan. Sinä olet kokenut elämää kylliksi itse tietääksesi, millaisia pulmia miltei varmasti syntyy lapsesi elämässä. Auta rakkaudellisesti lastasi tietämään, mitä hänen taivaallinen Isänsä tahtoo hänen tekevän. Rakenna lapsessasi halua miellyttää Jehova Jumalaa ennen kaikkia muita, jotta hän ymmärtäisi, että todella merkityksellistä on se, mikä on Jumalan mielipide meistä. – Sananl. 29:25; Ps. 119:11.

23. a) Millä tavalla kristityt vanhemmat ovat paremmassa asemassa kuin ne, joita pelkkä maailmallinen viisaus johtaa? b) Mitä lapset tarvitsevat ja milloin kohdatakseen elämän menestyksellisesti?

²³ Te kristityt vanhemmat olette Suuren Opettajan opetuslapsina huomattavasti paremmassa asemassa kuin ne, joita pelkkä maailmallinen viisaus ohjaa. Heiltä puuttuu Jumalan sanan antama viisaus, lohtu ja rohkaisu. Te kristityt vanhemmat tiedätte voivanne luottaa Jumalan tukeen suorittaessanne tehtäväänne lastenne huoltajina, suojelijoina, kasvattajina ja valmentajina. Te tiedätte, ettei teidän velvollisuutenne rajoitu vain ruoan, vaatteiden ja suojan varaamiseen lapsillenne ja heidän lähettämiseensä kouluun. Te tiedätte, että lapsenne tarvitsevat moraalista ohjausta, periaatteita, joiden mukaan elää, jotta he voisivat kohdata elämän menestyksellisesti. Ja heidän on alettava oppia näitä jo varhaisvuosinaan, jotta heillä olisi tarvitsemansa ohjaus ja suojelus.

24. Miten Sananlaskut painottaa sitä, miten tärkeät on antaa lapselle oikeaa valmennusta?

²⁴ Jumalan sana sanoo: ”Totuta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei vanhanakaan siitä poikkea.” (Sananl. 22:6) Toisaalta se sanoo, että ”kuriton poika on äitinsä häpeä” ja että ”tyhmä poika on isällensä suruksi ja synnyttäjällensä mielihaikeaksi”. (Sananl. 29:15; 17:25) Tyhmyys on tietysti viisauden vastakohta. Ja jolleivät vanhemmat ponnistele johtaakseen lapsiaan Suuren Opettajan luo, hänen, ”jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä”, niin eikö heillä ole raskas vastuu, jos heidän lapsensa vaeltavat tämän maailman lailla järjettömästi, tyhmästi? Seuraukset voivat olla ja ovat sydäntä särkeviä, kun lapsi ei saa apua tai kun hän ei saa sitä kyllin varhain elämässään.

[Kuva s. 228]

Merkitseekö tilapäinen käynti toisten luona ”hyvän uutisen” jakamiseksi heille sitä, että sinä noudatat naimattomuutta koskevaa Jeesuksen neuvoa? Mikä on todella suuri asia elämässäsi? Antaudutko sinä todella kokosydämisesti Jumalan työhön?

[Kuva s. 230]

Vanhemmat eivät saa koskaan unohtaa, että heidän lapsensa ruumiillisen kehityksen huoltaminen ja hänen lähettämisensä kouluun ei riitä. Mitä te teette ohjataksenne hänen mielensä ja sydämensä vanhurskauden oikeille teille?