Miten Jumalan henkeyttämä koko Raamattu on hyödyllinen
1. Mikä on Raamatun todellinen tarkoitus, ja onko niin ollen toista siihen verrattavaa kirjaa?
USEIMMAT kirjat kirjoitetaan nykyään myytäviksi, jotta kirjailijat ja kustantajat saisivat rahallista voittoa. Raamattua ei kirjoitettu vain menekkikirjaksi. Se on tosin nykyään menekkikirja, sillä sitä on tähän mennessä käännetty 1 202 kielelle ja myyty miljoonia kappaleita joka vuosi, joten sen levikki on vertaansa vailla. Se kaikki on niin kuin pitääkin. Mutta Raamatun todellinen tarkoitus ei ole aineellisen hyödyn saaminen, vaan hengellisen hyödyn hankkiminen, mikä koituu iankaikkiseksi elämäksi Jumalan loistoisassa uudessa järjestyksessä. Mikään toinen kirja ei voi näin ollen olla verrattavissa Raamattuun, kun otetaan huomioon, mitä etuja se antaa niille, jotka lukevat sitä ja elävät sen mukaan. Se on hyödyllisin kirja maan päällä. Siksi meidän tulisi lukea sitä.
2. a) Esitä pääpiirteissään kaikki Raamatun edut, mitkä on mainittu 2. Timoteuksen kirjeen 3:16, 17:nnessä. b) Miten suurta osaa ”pyhistä kirjoituksista” Paavali tarkoitti sanoilla ”koko Raamattu”, ja miten Paavali valaisee tätä?
2 Pane merkille, miten hyödylliset ”pyhät kirjoitukset” ovat lukijoille, jotka haluavat olla Jumalan ihmisiä, Jumalalle kuuluvaa kansaa täysin antautuneina ja palvellen häntä, niin kuin Jumalan ihmisten tulee palvella häntä. Apostoli Paavali kirjoitti kristitylle valvojalle Timoteukselle Pyhien kirjoitusten hyödyllisyydestä näin: ”Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, asiain oikaisemiseksi, kuritukseksi vanhurskaudessa, jotta Jumalan ihminen olisi täysin pätevä, täydelleen varustautunut jokaiseen hyvään työhön.” (2. Tim. 3:16, 17, Um) Kun Paavali sanoi ”koko Raamattu”, niin hän tarkoitti Raamattua kokonaisuudessaan eikä ainoastaan ns. Uutta testamenttia, minkä jotkut kristikunnan uskonnoitsijat sanovat sisältävän kaiken, mikä on tarpeellista kristityille, eikä yksistään henkeytettyjä Heprealaisiakaan kirjoituksia, minkä juutalaiset sanovat olevan kaikki, mitä tarvitaan siunatun elämän saamiseksi tulevassa maailmassa. Me tarvitsemme koko Raamattua, esikristillistä osaa ja kristillistä osaa, sillä kummatkin osat ovat ”Jumalan henkeyttämät”, emmekä me uskalla jättää huomioon ottamatta mitään, minkä Jumala henkeyttää. Se kaikki on hyödyllistä iankaikkisen onnellisen elämän etsijöille. On aivan niin kuin apostoli Paavali kirjoitti lainattuaan esikristillisistä Heprealaisista kirjoituksista ja sovellettuaan sen Jeesukseen Kristukseen sanoen: ”Sillä ei Kristuskaan elänyt itsellensä mieliksi, vaan niinkuin kirjoitettu on [Psalmissa 69:10]: ’Niiden herjaukset, jotka sinua herjaavat, ovat sattuneet minuun’. Sillä kaikki, mikä ennen [so. ennen Kristuksen aikaa] on kirjoitettu, on kirjoitettu meille opiksi, että meillä kärsivällisyyden ja [ennen Kristusta kirjoitetun] Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo.” (Room. 15:3, 4) Ennen kuin siis kukaan ”Jumalan ihminen” voi olla ”täysin pätevä, täydelleen varustautunut”, hänellä täytyy olla koko Raamattu ja hänen täytyy käyttää sitä.
”OPETUKSEKSI”
3. Mitkä opettajan ominaisuudet Paavalilla oli, ja kuka on Suurin Opettajamme?
3 Huomaa, että apostoli Paavali sanoo koko Jumalan henkeyttämän Raamatun olevan hyödyllinen opetukseksi, so. käytettäväksi toisten opettamisessa, miten he voisivat saada iankaikkisen elämän kalliin palkinnon. Paavali itse oli erinomainen esimerkki tästä, ja hän kirjoitti Timoteukselle: ”Minä olen saarnaajaksi ja apostoliksi asetettu – minä puhun totta, en valhettele – pakanain [kansojen, Um] opettajaksi uskossa ja totuudessa.” (1. Tim. 2:7) Paavali oli suurin Raamatun kirjoitusten henkeytetyistä kristityistä laatijoista. Hän ja seitsemän muuta Kristuksen opetuslasta kirjoittivat Kristilliset kreikkalaiset kirjoitukset, ja he olivat suurimman koskaan maan päällä ihmisenä olleen opettajan, Jeesuksen Kristuksen, seuraajia. Lisäksi on koko Raamatun taivaallinen Henkeyttäjä suurin olemassa oleva Opettaja, ja hänestä on lausuttu seuraavat sanat Jumalan seurakunnalle: ”Kaikki sinun lapsesi tulevat olemaan Jehovan opettamia ihmisiä.” – Jes. 54:13, Um; Joh. 6:45.
4. Miten Jehovasta tulee Opettajamme?
4 Eikö sen ajatuksen pitäisi sykähdyttää sydäntämme, että me olemme Jehova Jumalan itsensä opettamia? Hänestä tulee Opettajamme, jos otamme hänen henkeyttämänsä Kirjan ja luemme ja tutkimme sekä sovellamme sitä hänen oppilainaan. Hänen Pyhällä kirjallaan täytyy siis olla paremmat opetusominaisuudet kuin uusimmillakaan ihmisten tekemillä kirjoilla, ei luonnollisestikaan maallisten kouluaineitten opettamiseksi, vaan sen opettamiseksi meille, miten elämässä voidaan menestyä loistavasti elämällä sopusoinnussa iankaikkisen elämän Antajan, Jehova Jumalan, ilmaiseman päätöksen mukaisesti.
5. Mitkä seikat osoittavat, ettei ainoastaan yhdentoista uskollisen apostolin pitänyt olla Jumalan sanan opettajia?
5 Ylösnoussut Jeesus Kristus ei antanut seuraavaa käskyä ainoastaan yhdelletoista uskolliselle apostolille, vaan myös kaikille opetuslapsille, jotka olivat koolla eräässä tilaisuudessa Galilean provinssissa: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä, kastaen heidät Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä ja opettaen heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen teille määrännyt. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä asiainjärjestelmän loppumiseen saakka.” (Matt. 28:19, 20, Um) Kaikki nuo yksitoista apostolia olivat kuolleet ensimmäisen vuosisadan päättyessä, joten opetuslasten tekemistä, kastamista ja opettamista koskeva ja asiainjärjestelmän loppumiseen asti voimassa oleva käsky ei voinut olla tarkoitettu yksistään apostoleille, vaan kaikille hänen opetuslapsilleen. Me elämme nykyään maan päällä ”asiainjärjestelmän lopussa”, eivät ne yksitoista apostolia, ja me luotamme siihen, että ylösnoussut Jeesus Kristus on kanssamme joka päivä tämän ”asiainjärjestelmän loppumiseen” asti. Hänen opetuslasten tekemistä, kastamista ja opettamista koskeva käskynsä koskee siis myös meitä. Osoittautuaksemme hänen uskollisiksi seuraajikseen meidän täytyy nyt suorittaa näitä tehtäviä.
6. Miksi totuuden opettamisessa tarvitaan täsmällistä kirjoitettua esitystä, ja tarvitsiko tämä muutosta Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen?
6 Tehdäksemme käskyn mukaan me tarvitsemme kirjaa, jotain kirjoitettua tai painettua, eikä vain kuulopuhetta, ei mitään kirjoittamatonta perimätietoa, minkä tarkkuus riippuu niiden ihmisten täydellisen muistin rehellisyydestä, jotka kuljettavat tietoa suullisesti eteenpäin. Jeesus Kristuskaan, suurin konsanaan maan päällä ollut Opettaja, ei puhunut vain sitä, mitä tuli hänen mieleensä. Hän käytti oppikirjaa, ja se kirja oli hänen aikansa Pyhä Raamattu, heprean ja aramean kielellä kirjoitetut henkeytetyt ”pyhät kirjoitukset”, joita hän voi lukea ja tutkia. Siksi hän sanoikin kaiken aikaa: ”Kirjoitettu on”, ja lainasi henkeytetyistä Heprealaisista kirjoituksista. (Matt. 4:4–10; Luuk. 24:27, 32, 44–47) Hänen noustuaan kuolleista ja kohottuaan takaisin taivaaseen hänen opetuslastensa tekstikirjaa ei muutettu eikä korvattu millään muulla, se säilytettiin, mutta sitä laajennettiin ja lisättiin, sillä siihen pantiin vielä Jumalan henkeytyksestä 27 lisäosaa tämän oppikirjan tekemiseksi täydelliseksi. Se on nyt kokonaisuudessaan miltei tuhat yhdeksänsataa vuotta vanha, mutta se ei ole vanhentunut, eikä se tarvitse mitään nykyaikaisempaa korvikkeekseen.
7. Miksi se on yhä ”oikea” oppikirja meidän aikanamme?
7 Se on ennustuksissaan nytkin edellä meidän ajastamme. Se pysyy aina ”Jumalan henkeyttämänä”, joten se on aina asianmukainen, oikeassa, tänäkin atomi- ja avaruuskautena, aivojen aikakautena, jolloin ihmiset käyttävät joillakin tavoilla aivojaan, jotka Raamatun Jumala antoi heille. Meidän ei tosiaankaan tarvitse vaihtaa oppikirjaamme. Meidän tarvitsee vain noudattaa sen opettamiskäskyä, sillä se on ”Jumalan sana”. Tässä voimme jäljitellä Malliopettajaamme Jeesusta Kristusta ja myös hänen kahtatoista apostoliaan. Luukas, apostoli Paavalin lähetystoveri, sanoo hänestä hänen ollessaan Korintossa: ”Niin hän viipyi siellä vuoden ja kuusi kuukautta opettaen heidän keskuudessaan Jumalan sanaa.” – Apt. 18:1–11.
8, 9. Mitä pulmia on edessämme nykyään totuutta opettaessamme?
8 Meidän on opetettava nykyään sellaisten pappismiesten ympäröiminä, jotka kutittelevat kirkkoväkensä korvia asioilla, joita ihmiset haluavat kuulla, miellyttääkseen heitä ja kantaakseen heiltä palkkaa. Juuri niin Paavali kirjoitti Timoteukselle tulevan olemaankin sanoessaan:
9 ”Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin.” (2. Tim. 4:3, 4) ”Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja valheenpuhujain ulkokultaisuuden vaikutuksesta, joiden omatunto on poltinraudalla merkitty ja jotka kieltävät menemästä naimisiin ja nauttimasta ruokia, mitkä Jumala on luonut niiden nautittavaksi kiitoksella, jotka uskovat ja ovat tulleet totuuden tuntemaan. Kun tätä veljille opetat, niin olet hyvä Kristuksen Jeesuksen palvelija, joka ravitset itseäsi uskon ja sen hyvän opin sanoilla, jota olet noudattanut. Mutta epäpyhiä ämmäin taruja karta.” – 1. Tim. 4:1–3, 6, 7.
10, 11. a) Mistä meidän täytyy olla henkilökohtaisesti varmoja opetuksemme suhteen, kun otamme huomioon nykyisen tilanteen? b) Mitä erinomaista apua meille annetaan?
10 Tilanteen ollessa tällainen meidän ei ole tarkistettava ainoastaan, mitä nuo kristikunnan papit opettavat, vertaamalla sitä Pyhän Raamatun kappaleisiimme, vaan myös, mitä me itse opetamme, jotta olisimme aina raamatullisia. Meillä ei totisesti ole mitään halua tulla valheellisiksi, henkisesti ja hengellisesti sairaiksi ja todella antikristillisiksi opettajina. Meidän täytyy sen tähden Jumalan henkeytetystä sanasta opettaa itseämme samoin kuin toisiakin noudattaen siten itse sitä, mitä opetamme toisia noudattamaan. Kun tutkimme Raamattua Jehova Jumalan oppilaina, niin me tarvitsemme valistavaa voimaa. Mikä se on? Se on Jumalan pyhä henki. Raamattu syntyi Jumalan hengen henkeytyksestä, ja jotta me ymmärtäisimme sitä, meidän täytyy saada tämän saman hengen apua. Osoittaen tämän tarpeen Paavali kirjoitti siitä, mitä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat:
11 ”Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin. . . . ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki. Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut; ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti.”
12, 13. a) Miksi kristityt tarvitsevat nykyään Jehovan hengen vuodatusta itselleen, ja mistä he saavat tätä henkeä suuressa määrin? b) Mitä he siis tekevät?
12 Näiden 1. Korinttolaiskirjeen 2:10–13:ssa olevien sanojen mukaisesti apostoli Pietari itsekin sai Jumalan vuodattaman hengen kautta opetusta helluntaipäivänä voidakseen sanoa sen, minkä hän puhui Jooelin 2:28–32:ssa ja Psalmeissa 16:8–11 ja 110:1 olevien ennustusten täyttymisestä, joita raamatunpaikkoja Kristuksen opetuslapset eivät olleet koskaan aikaisemmin ymmärtäneet. (Apt. 2:1–36) Ensimmäisen maailmansodan päätyttyä vuonna 1918 me Jumalan sanan tutkijat olemme tarvinneet Jumalan hengen apua aivan yhtä paljon kuin nuo ensimmäiset kristitytkin tarvitsivat sinä helluntaipäivänä vuonna 33 jKr. Muuten emme olisi voineet huomata niiden Raamatun ennustusten ihmeellistä täyttymystä, mitkä todistavat silmillemme, mielellemme ja sydämellemme, että Jumalan messiaaninen valtakunta perustettiin vuonna 1914 taivaassa kaikkien Jumalan vihollisten murskaamiseksi ja täydellisen vanhurskaan hallituksen antamiseksi ihmiskunnalle. (Matteus, luvut 24, 25; Markus 13; Luukas 21; Ilm. 11:15–12:10) Jumalan Raamattu on ladattu hänen hengellään, ja jokainen, joka rukoillen panee sydämelleen Raamatun, tuntee tämän hengen vaikutuksen. Jeesus sanoi puhutusta sanasta: ”Henki se on, joka eläväksi tekee; . . . Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä.” (Joh. 6:63) Niin on Jumalan kirjoitetun sanankin laita: siinä on Jumalan henki, ja se on siitä syystä opettavaa.
13 Meidän on noudatettava tässä kirjoitetussa Sanassa ilmaistua henkeä eikä annettava antikristusten opettaa itsellemme asioita, mitkä ovat vastoin tätä hengellistä Sanaa. Apostoli Johanneshan kirjoitti käsiteltyään antikristillisiä valehtelijoita: ”Mutta te – teissä pysyy se voitelu [Jumalan hengellä], jonka olette häneltä saaneet, ja te ette ole kenenkään opetuksen tarpeessa; vaan niinkuin hänen voitelunsa opettaa teitä kaikessa, niin se opetus on myös totta eikä ole valhetta; ja niinkuin se on opettanut teitä, niin pysykää hänessä”, jolta saitte hengenvoitelun. Me teemme näin pysymällä sopusoinnussa Jumalan kirjoitetun sanan kanssa. – 1. Joh. 2:27.
14. Miksi Jeesus on niin erinomainen seurattava esimerkki?
14 Malliopettajamme Jeesus Kristus sanoi: ”Minä [en] itsestäni tee mitään, vaan puhun tätä sen mukaan, kuin minun Isäni on minulle opettanut.” (Joh. 8:28) Häntäkin opetettiin Jumalan täydellisenä ihmisenä silloisella kirjoitetulla Jumalan sanalla. Koska hän oli kyllin nöyrä ottaakseen vastaan Jehovan opetuksen, ei meillä hänen seuraajanaan ole syytä olla liian ylpeitä ottaaksemme vastaan Jehovan opetusta hänen kirjansa välityksellä ja hänen henkensä avulla. Mikään ei vedä vertoja hänen henkeytetyille ”pyhille kirjoituksilleen” ’hyödyllisyydessä opetukselle’. Ota oppia sen välityksellä ja opeta sitten vuorostasi toisia sen välityksellä.
”NUHTEEKSI”
15. Miten ”koko Raamattu” on hyödyllinen jonkun nuhtelemiseksi?
15 Apostoli Paavali kirjoitti, että koko henkeytetty Raamattu on hyödyllinen myös ”nuhteeksi”. Koska ihmiset ovat epätäydellisiä, niin kuin mekin kristityt olemme, niin kristityille on annettava toisinaan nuhdetta. Ylösnoussut Jeesus Kristus nuhteli kerran voimakkaasti koko kristillistä seurakuntaa sanoen sille, miten materialistiseksi se oli tullut ja miten kurja, surkuteltava, köyhä, sokea ja alaston se oli hengellisesti. Ja lopettaessaan tälle Vähässä-Aasiassa olevalle Laodikean seurakunnalle antamansa neuvonnan hän sanoi: ”Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus.” – Ilm. 3:14–19.
16, 17. a) Miksi Pietarin nuhteleminen oli välttämätöntä? b) Miten Paavali suoritti tämän Pietarin nuhtelun?
16 Erästä apostoliakin piti kerran nuhdella, nimittäin apostoli Pietaria eli Keefasta. Kun hän vuonna 36 avasi oven ympärileikkaamattomille pakanoille (ei-juutalaisille) kristilliseen seurakuntaan, hän oikeutetusti suostui kestitykseen eräässä pakanakodissa, ja se tapahtui ensi kerran. Vuosia myöhemmin hän kieltäytyi seurustelemasta pakanakristittyjen kanssa Antiokiassa, Syyriassa, peläten mahdollista arvostelua, ja vaikutti sen, että toisetkin juutalaiskristityt omaksuivat saman ulkokultaisen menettelyn. Jumala käytti toista apostolia, nimittäin Paavalia, Pietarin nuhtelemisessa.
17 Paavali sanoo: ”Kun minä näin, etteivät he vaeltaneet suoraan evankeliumin totuuden mukaan, sanoin minä Keefaalle kaikkien kuullen: ’Jos sinä, joka olet juutalainen, noudatat pakanain tapoja etkä juutalaisten, miksi sinä pakotat pakanoita noudattamaan juutalaisten tapoja?’” Paavali nuhteli Keefasta, so. Pietaria, kaikkien toisten edessä. Miksi? Paavali sanoo selitykseksi: ”. . . vastustin minä häntä vasten kasvoja, koska hän oli herättänyt suurta paheksumista.” (Gal. 2:11–14; Apt. 10:24–48) On ymmärrettävä, että Pietari (Keefas) tunnusti väärintekonsa ja oikaisi käytöksensä kristittynä ollen sittemmin enemmän huolissaan Jumalan apostolipalvelijan kautta antamasta arvostelusta kuin sellaisten ihmisten arvostelusta, joilla on väärä katsantokanta.
18. Selitä nuhtelun ja moitteen välinen ero.
18 Tässä voimme nähdä eron Raamatussa nuhteen ja ankaran moitteen välillä, joista kummastakin käytetään kreikassa eri sanoja. Moitteen antamisella ei tarvitse olla todellista perustetta. Se voidaan siis antaa epäoikeutetusti, mistä syystä se ei saa nuhdeltua henkilöä vakuuttuneeksi mistään synnistä tai väärinteosta, koska sellaista ei ole tapahtunut. Sellainen moite ei aikaansaa moititun henkilön katuvaa muutosta käyttäytymisessä. Tämän pitäisi saada lopulta moittija ymmärtämään, että hän oli väärässä.
19. a) Miten Pietari sitten moitti pikemminkin Jeesusta kuin nuhteli? b) Miksi oli kuitenkin sopivaa, että Jeesus moitti paholaista ja myrskytuulta ja merta?
19 Näin oli apostoli Pietarin ja Herran Jeesuksen Kristuksen välikohtauksessa. Jeesus oli juuri sanonut apostoleilleen ensi kerran, mikä tuskallinen itseuhrauksen tie hänen on valittava tehdäkseen Jumalan tahdon. ”Silloin Pietari otti hänet erilleen ja rupesi nuhtelemaan [moittimaan, Ts; KJ] häntä sanoen: ’Jumala varjelkoon, Herra, älköön se sinulle tapahtuko’. Mutta hän kääntyi ja sanoi Pietarille: ’Mene pois, minun edestäni, saatana; sinä olet minulle pahennukseksi, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten’.” (Matt. 16:21–23) Pietari moitti Mestariaan Jeesusta panemalla voimakkaan vastalauseen sille, mitä Jeesus sanoi. Jeesus ei ansainnut sellaista moitetta, ja sen sijaan että hän olisi katunut ja muuttanut suuntaansa, hän näin ollen oikaisi ajattelemattomasti, hätiköiden puhunutta Pietaria. Jeesus oli luonnollisesti oikeassa moittiessaan paholaista ja pakottaessaan sen lähtemään riivatusta pojasta. (Matt. 17:18, Um) Myrskyssä merellä Jeesus moitti tuulia ja merta. Hän ei voinut nuhdella tällaisia elottomia asioita. – Matt. 8:23–27, Um.
20, 21. a) Minkä neuvon Jeesus antoi Luukkaan 17:3:nnessa Tarkistetun standardikäännöksen ja Englantilaisen hyväksytyn käännöksen mukaan? b) Miksi Jeesus puhuu sitten Matteuksen 18:15–17:ssa veljen nuhtelemisesta?
20 Kristittyjen veljien välille syntyvistä hankauksista Jeesus sanoi: ”Pitäkää itsestänne vaari! Jos sinun veljesi tekee syntiä, niin nuhtele [moiti, Ts; KJ] häntä, ja jos hän katuu, anna hänelle anteeksi.” (Luuk. 17:3) Mutta synnintekijä ei kenties kaikissa tapauksissa kadukaan saavuttaakseen anteeksiannon.
21 Miksi Jeesus puhui sitten eräässä samankaltaisessa tapauksessa nuhtelusta? Hän sanoi: ”Jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahdenkesken; jos hän sinua kuulee, niin olet voittanut veljesi. Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, ’että jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla’. Mutta jos hän ei kuule heitä, niin ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon hän sinulle, niinkuin olisi pakana ja publikaani.” (Matt. 18:15–17) Koska syytetty ansaitsee tässä tapauksessa seurakunnasta erottamisen, niin tarvittiin hänen nuhtelemistaan enemmän kuin pelkkää moitetta. Hänen todistettiin olevan väärässä, ja hän tietää sen itsekin sisimmässään. Tätä tarkoitettiin sillä, kun se, jota vastaan oli syntiä tehty, esitti ensin virheen selvästi kahden kesken hänen kanssaan, vaikkei syntinen tunnustaisikaan koskaan syntiään. Todistuksen esittäminen jatkui, ensin useiden todistajien edessä ja sitten seurakunnan edessä.
22, 23. a) Mitä veljen nuhteluun sisältyy? b) Miten Paavali valaisi nuhteen merkitystä?
22 Nuhtelussa nuhtelija ei ainoastaan tee syytöstä, vaan esittää myös todistuksen sen tueksi. Jos syytetty sanoo jotain puolustuksekseen, niin nuhtelija ei ainoastaan vastaa hänelle, vaan myös kumoaa hänet, todistaa hänen olevan väärässä. Nuhdeltu ei ehkä sittenkään tunnusta, myönnä rehellisesti syyllisyyttään, mutta tuntee sisimmässään olevansa syypää. Hän on sisäisesti vakuuttunut synnistään eli väärinteostaan. Tämän pitäisi saada hänet muuttamaan menettelynsä, koska hän on tietoinen synnistään. Jollei hän sitä tee, hänet voidaan erottaa todistusten perusteella. Apostoli Paavali valaisee nuhteen mahdollista vaikutusta 1. Korinttolaiskirjeen 14:24, 25:nnessä (Um), missä hän kirjoittaa seurakunnalle:
23 ”Mutta jos te kaikki [kokouksessa] ennustatte ja joku epäuskoinen eli tavallinen ihminen tulee sisään, niin he kaikki nuhtelevat häntä, kaikki tutkivat häntä tarkkaan, hänen sydämensä salaisuudet tulevat ilmi, niin että hän lankeaa kasvoilleen ja palvoo Jumalaa julistaen: ’Jumala on totisesti teidän keskuudessanne.’”
24, 25. Mikä vastuu on valon kantajalla nuhteluun nähden?
24 Jos me julistamme Jumalan totuudensanaa, niin se antaa oman nuhteensa. Siksihän Jeesus Kristus sanoi: ”Jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi.” (Joh. 3:20) Niiden, jotka kantavat Jumalan ”pyhien kirjoitusten” valoa, tulee nuhdella uskonnollisen ja moraalisen pimeyden asioita. Paavali sanoo valon kantajille:
25 ”Älköönkä teillä olko mitään osallisuutta pimeyden hedelmättömiin tekoihin, vaan päinvastoin nuhdelkaakin niistä. Sillä häpeällistä on jo sanoakin, mitä he salassa tekevät; mutta tämä kaikki tulee ilmi, kun valkeus sen paljastaa, sillä kaikki, mikä tulee ilmi, on valkeutta [asia, mikä ei ole enää salainen eikä pimeyden peitossa, vaan mikä on valaistu]. Sentähden sanotaan: ’Heräjä sinä, joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee!’” – Ef. 5:11–14.
26. Mitä viisas henkilö tekee saatuaan nuhdetta?
26 Se, joka nukkuu yön pimeydessä ja on sen tähden kuollut rikoksissaan ja synneissään, ottaa vastaan hänelle annetun nuhteen ja herää ja nousee hengellisesti kuolleesta tilastaan sekä ryhtyy seuraamaan Jeesusta Kristusta. Kristus valaisee häntä suosiollaan ja totuudellaan, ja hänestä tulee valon kantaja, joka heijastaa Kristukselta saamaansa valoa, häneltä, josta kaikki ”pyhät kirjoitukset” todistavat.
27. Miten Paavali osoitti nuhteitten antamisen tarpeellisuuden kirjoittaessaan Timoteukselle ja Tiitukselle?
27 Joissakin olosuhteissa seurakunnan valvojan on nuhdeltava julkisesti jotakuta seurakunnan jäsentä tai joitakuita heistä. Niinpä Paavali sanoi ensimmäisessä Timoteukselle kirjoittamassaan kirjeessä hänelle: ”Syntiä tekeviä [harjoittavia, Um] nuhtele kaikkien kuullen, että muutkin pelkäisivät.” Viimeisessä kirjeessään Paavali kirjoitti Timoteukselle: ”Saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita [tai moiti, Um] kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella.” (1. Tim. 5:20; 2. Tim. 4:2) Hän valtuutti myös erään toisen valvojan, Tiituksen, suorittamaan samaa julkista nuhtelua seurakunnan edessä. Paavali kirjoitti hänelle: ”Lujasti luotettavassa sanassa pysyvä opettamistaitoonsa katsoen, jotta hän olisi kykenevä sekä kehottamaan opilla, mikä on hyödyllinen, että nuhtelemaan niitä [tai kumoamaan ne], jotka panevat vastaan. . . . Juuri tästä syystä jatka heidän ankaraa nuhteluaan, jotta he olisivat terveitä uskossa. Puhu jatkuvasti näistä asioista ja kehota ja nuhtele täysin käskyvalloin. Älköön kukaan koskaan halveksiko sinua.” – Tiit. 1:9, 13; 2:15; Um.
28. Mikä on siis nuhteen todellinen arvo, ja mistä kaikkein tärkeimmästä lähteestä sen on tultava?
28 Nuhtelemisen tarkoitus on siis syntisen voittaminen takaisin, vastaanpanijan kumoaminen ja vaientaminen, materialistin auttaminen tulemaan ”terveeksi uskossa”. Mikä olisi meidän hyödyllisempää käyttää tällaisten tehokkaitten nuhteitten antamisessa yksityisesti tai seurakunnan edessä kuin ”pyhät kirjoitukset”?
29. Miksi nuhdetta annettaessa osoitetaan rakkautta?
29 Nuhdellun henkilön ei pidä koskaan unohtaa, että nuhteen takana oleva todellinen vaikutin on rakkaus. Miksi? Koska nuhtelija yrittää oikaista väärin menettelevän henkilön hairahduksen, saada hänet vakuuttuneeksi erehdyksestään ja auttaa häntä tunnustamaan sen sekä korjaamaan menettelynsä. Jeesus sanoi, että hän nuhteli kaikkia, joita hän piti rakkaina. (Ilm. 3:19) Väärässä olevan henkilön tulee käsittää, että hän voi hyötyä nuhteesta ja että hänen tulee saada ymmärrystä siitä. Sananlaskut 19:25 sanoo: ”Lyö pilkkaajaa, niin yksinkertainen saa mieltä, ja jos ymmärtäväistä nuhdellaan, niin hän käsittää tiedon.”
30. Mitkä ovat Sananlaskujen 3:11, 12:nteen sisältyvät nuhdetta koskevat viisaat sanat, ja miten tulee suhtautua nuhteeseen?
30 Tällä tavalla ei nuhdeltu halvenna eikä väheksy nuhdetta, koska se annetaan ihmisvälikappaleen eli -puhetorven kautta. Heprealaiskirjeen 12:4–6:ssa kielletään niitä, jotka haluavat olla Jumalan lapsia, unohtamasta Sananlaskujen 3:11, 12:tta (Um), missä sanotaan: ”Jehovan kuritusta, oi poikani, älä hylkää äläkä inhoa hänen nuhdettaan, koska sitä, jota Jehova rakastaa, hän nuhtelee, niin kuin isä poikaa, johon hän on mielistynyt.” Vaikka nuhde tuleekin inhimillisen kanavan kautta, niin jos se otetaan henkeytetyistä ”pyhistä kirjoituksista” ja jos sen antaa kristitty ”Jumalan ihminen”, me voimme siis olla varmoja siitä, että se on Jehova Jumalalta tuleva nuhde, ja meidän tulee ottaa se sellaisena vastaan. Mutta pidä sitä Jumalan rakkauden ilmaisuna!
”ASIAIN OIKAISEMISEKSI”
31. a) Mainitse ”pyhien kirjoitusten” muu hyöty. b) Miten Jesaja osoitti asiain oikaisemisen välttämättömyyden?
31 Henkeytetyt ”pyhät kirjoitukset” ovat hyödylliset myös ”asiain oikaisemiseksi”. (2. Tim. 3:16, Um) Kun olimme kierossa maailmassa, vaikka olimmekin kristikunnassa, niin meidän oli totisesti oikaistava suhteemme Jumalaan. Tämän hän juuri tahtoi meidän tekevän. Hän puhuu Jesajan 1:18, 19:nnessä itsepäiselle kansalleen ja sanoo: ”Niin tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme [oikaiskaamme asiat välillämme, Um], sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi. Jos suostutte ja olette kuuliaiset, niin te saatte syödä maan hyvyyttä.”
32. Miten Jumala oikaisi usein asiat muinaisaikoina, ja miten hän tekee sen meidän aikanamme?
32 Jehova Jumala lähetti muinaisaikoina profeettansa auttamaan syntistä kansaa oikaisemaan asiat ja saamaan oikean käsityksen asioista sekä tietämään, miten on oikein meneteltävä Jumalaa kohtaan. Nyt meillä on hänen Pyhä Raamattunsa, hänen henkeytetyt ”pyhät kirjoituksensa”, auttamassa meitä elämämme asiain oikaisemisessa, jotta tulisimme ’viisaiksi, niin että pelastumme’ ”uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa”. Koska Pyhä Raamattu voi auttaa meitä tällä tavalla, se on totisesti hyödyllinen kirja, ja me tarvitsemme sitä ennen kaikkia muita kirjoja. Se on meille kallisarvoisin kirja. Koska se on auttanut meitä poistamaan vääryyden elämästämme, niin me tiedämme voivamme käyttää sitä toistenkin auttamisessa oikaisemaan asiat mielessään ja moraalisessa ja uskonnollisessa elämässään. Me voimme auttaa masentuneitakin ojentautumaan.
33–35. a) Miten meidän täytyy käsitellä Jumalan sanaa oikaistaksemme asiat veljien ja ulkopuolisten keskuudessa? b) Miten Paavali korosti tätä Timoteukselle?
33 Meitä käsketään tekemään juuri niin Heprealaiskirjeen 12:12, 13:nnessa, missä sanotaan: ”’Ojentakaa hervonneet kätenne ja rauenneet polvenne’; ja: ’tehkää polut suoriksi jaloillenne’, ettei ontuvan jalka nyrjähtäisi, vaan ennemmin parantuisi.” Niin, hengelliset veljemme tarvitsevat toisinaan oikaisua, kuten kauan sitten Syyrian Antiokiassa, missä apostoli Paavali näki, että Pietari (Keefas) ja toiset juutalaiskristityt eivät ”vaeltaneet suoraan evankeliumin totuuden mukaan”. (Gal. 2:14) Olemmepa me kristittyjen veljiemme tai ulkopuolella maailmassa, ulkokultaisessa kristikunnassakin, olevien kyselevien ihmisten parissa, niin meidän on käytettävä Jumalan henkeytettyä kirjoitettua sanaa oikaistaksemme asiat häntä miellyttävällä tavalla, mikä on ainoa oikea tapa. Meidän ei ole ainoastaan käytettävä Raamattua, vaan myös käytettävä sitä oikealla tavalla, sopusointuisella, johdonmukaisella tavalla. Valvoja Timoteuksen odotettiin auttavan veljiään ja Jumalan etsijöitä oikaisemaan asiat, ja tästä syystä apostoli Paavali kirjoitti hänelle:
34 ”Muistuta tästä, ja teroita heille Jumalan edessä, etteivät kiistelisi sanoista, mikä ei ole miksikään hyödyksi, vaan niiden turmioksi, jotka kuulevat. Pyri osoittautumaan Jumalalle semmoiseksi, joka koetukset kestää, työntekijäksi, joka ei työtään häpeä, joka oikein jakelee totuuden sanaa.” – 2. Tim. 2:14, 15.
35 Se merkitsee sitä, ettei anna oikaisemista tarvitsevan asian tulla sekavaksi sanojen tähden, joiden tarkoitus on kätkeä totuus ja hävittää uskovien tai oppivien usko, vaan että antaa Jumalan ”totuuden sanan” ratkaista asiat. Se merkitsee suoran opin opettamista. Jos teemme näin, meidän ei tarvitse hävetä seurauksia.
”KURITUKSEKSI VANHURSKAUDESSA”
36. a) Miten uskonnolliset pappismiehet usein puolustavat epäraamatullisia asioita, mutta mitä Jumalan sana käskee tällaisissa olosuhteissa? b) Selitä Paavalin Efesolaiskirjeen 6:4:nnessä isille lausumat sanat.
36 Lopuksi ”koko Raamattu”, joka sisältää henkeytetyt ”pyhät kirjoitukset”, on hyödyllinen ”kuritukseksi vanhurskaudessa”. (2. Tim. 3:16, Um) Kun jokin uskontojärjestön menettelytapa tai vaatimus osoitetaan ”pyhien kirjoitusten” vastaiseksi, niin uskonnollinen pappi yrittää toisinaan puolustella epäraamatullista asiaa sanomalla: ”Se on kirkon oppi.” Mutta jos tuo asia ei ole ”koko Raamatun” mukainen, niin se ei ole kuritusta vanhurskaudessa eikä aikaansaa pelastusta kuria saavalle. Kurin perustarkoitus on kasvatus, opetus. (Apt. 7:22) Tätä kasvatusta voidaan antaa jonkin järjestön lakien ja säädösten puitteissa. Paavalin isille esittämissä sanoissa tämä järjestö on kristitty koti, kuten hän sanoo: ”Te isät, älkää kiihoittako lapsianne vihaan, vaan kasvattakaa heitä Herran kurissa ja nuhteessa.” (Ef. 6:4) Tässä on kuri kasvatusta, mitä seuraa lasten valmentamisteot eli -toimet, jotta heidät saataisiin ymmärtämään, miten tulee käyttäytyä kristityssä kodissa alamaisena kristitylle isälle. Lasten auttamiseksi toimimaan tämän kurin mukaan heille voidaan antaa joitakin nuhteita eli neuvoja ja rohkaisun sanoja Jumalan arvovaltaisesta sanasta heitä valmennettaessa. Kuri merkitsee täten sitä, että he eivät voi kulkea epäkypsien lapsellisten päähänpistojensa, kuvitelmiensa ja ajattelemattomien halujensa mukaan, vaan että heidän täytyy oppia noudattamaan perheen kristillisiä sääntöjä ja ohjeita.
37, 38. Miten tällainen kuri ulottuu laajemmalle kuin vain isiin ja lapsiin?
37 Sitten on myös kuri, minkä täytyy vallita laajemmassa yhteisössä, Jehova Jumalan järjestössä, jota nyt edustaa maan päällä hänen kristittyjen todistajiensa seurakunta. Tämä edustaa suuren taivaallisen isän huonekuntaa, ”Jumalan huonetta”. Sen säännöt, säädökset ja toimintatavat ovat vanhurskaat, ja jokainen tämän huonekunnan jäsen, joka ajattelee ja toimii sopusoinnussa niiden kanssa, oppii vanhurskautta.
38 Meille täytyy antaa opetusta sen suhteen, miten meidän on käyttäydyttävä Jumalan järjestössä, ja siksi Paavali antoi Timoteuksellekin opetusta kirjoittaen: ”Kirjoitan sinulle tämän, että . . . tietäisit, miten tulee olla Jumalan huoneessa, joka on elävän Jumalan seurakunta, totuuden pylväs ja perustus.” (1. Tim. 3:14, 15) Paavalin Timoteukselle antamat opetukset sisältyivät nyt henkeytettyihin ”pyhiin kirjoituksiin”, ja niin ”koko Raamattu”, jonka Jumala henkeytti, on hyödyllinen ”kuritukseksi vanhurskaudessa”.
39. Vielä kerran, mistä vaikuttimista kuria annetaan, ja mitä se merkitsee kristityille?
39 Kristillisen kurin takana, niin Jumalaa pelkäävässä kodissa kuin Jehovan todistajain seurakunnassakin, oleva vaikutin on rakkaus. Sen tähden se vahvistetaan ja sitä noudatetaan sopivalla tavalla. Henkeytetyt ”pyhät kirjoitukset” sanovat meille selvästi, miten tätä kasvatusta teoilla tulee hoitaa teokraattisten lakien ja säädösten rajoissa. Koska sen vaikuttimena on rakkaus ja koska se on tarkoitettu kasvatukseksi pitäen pelastusta mielessä, niin siihen tulee alistua, vaikka se ei sallikaan meidän puhua, toimia eikä elää samalla kevytmielisellä tavalla kuin maailma, ei seurakunnan sisä- eikä ulkopuolella.
40. Mitä esteitä meidän voi olla kohdattava tässä maailmassa, mutta mitä iloakin saadaan?
40 Tällä kurinpidollisella tavalla eläminen voi saattaa meidät arvostelun, vastustuksen ja vainon kohteeksi maailman taholta, mutta se kaikki kuuluu nyt kuritukseemme tässä maailmassa. Se voi tehdä Jumalan antamasta työstämme, ”iankaikkisen hyvän uutisen” saarnaamisesta, ankaran kokemuksen meille ”julkisesti ja talosta taloon”, mutta se on hyvää kuritusta meille, ja näköpiirissä on hyvät seuraukset. Heprealaiskirjeen 12:11 sanoo: ”Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän.” Rakastakaamme siis taivaallista Isäämme Jumalaa sen tähden.
41. Jos kiinnitämme huomion ”koko Raamattuun”, niin mitä meistä tulee?
41 Meidän täytyy elää nyt elämäämme, viedä yhdessä eteenpäin maailmanlaajuista työtämme Jehovan kurittamina kristittyinä todistajina. Meidän täytyy toimia ja palvella Jumalan ihmisinä, hänen antautuneena kansanaan. Viisautemme iankaikkiseksi pelastukseksi on siinä, että uskollisesti tutkimme ja käytämme hänen ”iankaikkisen hyvän uutisen” kirjaansa. Se annettiin meille rakkaudellisesti, ”että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut”. – 2. Tim. 3:17; Ilm. 14:6.