Tyytyväisyyden löytäminen Jehovan järjestössä

”Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat.” – Joh. 6:68.

 1. Miksi Jehovan luomuksilla voi olla täydellinen luottamus häneen?

JEHOVA pystyy ja on aina pystynyt valvomaan täysin kaikkea maailmankaikkeudessa. Hänen kaikkivoipa voimansa pitää tähdet, auringon, kuun ja kiertotähdet radoillaan, ja hän ylläpitää ja säilyttää rakkaudellisesti maan ihmisen kotina. Kaikki, mitä hän tekee, on ehdottomasti täydellistä, ja tämän takia hänen luomuksensa voivat täysin luottaa hänen suvereeniin hallitukseensa ja armolliseen ylivalvontaansa.

 2. a) Miten Jehova käyttää ominaisuuksiaan? b) Miksi jotkut sitten valittavat, ja ketä vastaan he todellisuudessa valittavat?

² Kaikkivoipana ja kaikkinäkevänä Jehova käyttää rajattomia rakkauden, viisauden, oikeuden ja voiman ominaisuuksiaan täysin tasapainoisella tavalla toimiessaan luomustensa kanssa. Hän ei milloinkaan aja oikeuttaan äärimmäisyyteen lieventämättä sitä rakkaudella ja armolla. Hän ei koskaan käytä väärin rajatonta voimaansa, vaan käyttää sitä aina rakkaudellisesti ja viisaasti. Hän ei ole koskaan ristiriitainen eikä epäjohdonmukainen ominaisuuksiaan käyttäessään. Miksi näin ollen jotkut hänen luomuksistaan valittavat toisinaan hänen järjestelyjään ja menettelytapojaan? Monesti se johtuu siitä, ettei ymmärretä tapaa, millä Jehova toteuttaa päätöksiään, tai että jollakulla on erittäin ahdas näkemys Jehovan menettelyistä luomustensa kanssa. Mutta vaikka saattaakin olla totta, että me emme useinkaan täysin ymmärrä syytä, miksi Jehova tekee jotain, niin meidän valittamisemme sen suhteen osoittaisi, että meiltä puuttuu luottamusta ja uskoa Jehova Jumalaan ja hänen kykyynsä toteuttaa asioita omalla tavallaan ja omana aikanaan. Tämä on mitä vakavin erehdys. Kun Jumalan kansa Israel vaelsi noin 3 500 vuotta sitten erämaassa eteläisessä Palestiinassa, se alkoi valittaa valvojilleen, Moosekselle ja Aaronille, ruoan puutetta. Mooses osoitti heille, miten vakava heidän valittava henkensä oli, sanoen: ”Ette ole napisseet meitä vastaan, vaan Herraa vastaan.” – 2. Moos. 16:8.

ILON LÖYTÄMINEN TEHTÄVÄSTÄMME

 3. Mikä saa jotkut valittamaan saarnaamistyötään?

³ Jotkut useita vuosia totuudessa olleet veljet voivat nyt alkaa ilmaista tyytymättömyyden henkeä samalla lailla kuin Mooseksen ajan israelilaiset. He ovat kertoneet monta vuotta ystävilleen ja lähimmäisilleen, että Harmagedonin taistelu on hyvin lähellä. He ovat epäilemättä menneet samoihin koteihin kerran toisensa jälkeen viemään Jumalan valtakunnan sanomaa. Mutta nyt he ajattelevat, että Harmagedonin pitäisi tulla nopeasti, ja he alkavat olla kärsimättömiä, koska Jumala ei heti paikalla hävitä kaikkea pahuutta. He alkavat valitella.

4, 5. a) Esitä Raamatun kertomus siitä, mitä tapahtui, kun Joona saarnasi niiniveläisille. b) Mikä oli Joonan suuri erehdys, ja miten Jehova antoi hänelle opetuksen armosta?

⁴ Sellaisten veljien olisi hyvä muistaa profeetta Joona, joka oli määrätty saarnaamaan niiniveläisille 9. vuosisadalla eaa. Hänen sanomansa oli hätkähdyttävä: ”Vielä neljäkymmentä päivää, ja Niinive hävitetään.” (Joona 3:4) Kohta kun niiniveläiset kuulivat tämän, he katuivat heti jumalattomuuttaan ja kääntyivät Jehovan puoleen. Kuningaskin pukeutui suruvaatteisiin ja kehotti kaikkea kansaa paastoamaan ja huutamaan Jumalalta armoa. Hän sanoi: ”Ehkäpä Jumala jälleen katuu ja kääntyy vihansa hehkusta, niin ettemme huku.” (Joona 3:9) Tämän katumuksen ja nöyryyden joukkoilmaisun takia Jehova ei tuottanut luvattua hävitystä neljänkymmenen päivän päästä. Mitä Joona ajatteli tästä?

⁵ Henkeytetty kertomus sanoo: ”Mutta Joona pahastui tästä kovin, ja hän vihastui.” (Joona 4:1) Joonalla oli kovin tasapainoton ja itsekäs näkemys koko tilanteesta. Aikana, jolloin kymmenientuhansien ihmisten henki oli vaakalaudalla, hän oli enemmän huolissaan omista tunteistaan ja ajatteli menettäneensä maineensa, koska hänen ennustuksensa ei ollut heti toteutunut. Hän halusi kärsimättömästi Niiniven hävityksen tulevan heti 40 päivän kuluttua, ja tämän takia hän unohti armon ominaisuuden. Kun hän onnettomana hautoi valitustaan kuuman auringon alla, niin Jehova pani suuren kasvin nousemaan varjostamaan häntä. Mutta seuraavana päivänä hän pani madon kuivattamaan kasvin, ja Joona alkoi jälleen heti valittaa. Tällä sopivalla hetkellä Jehova teki Joonalle asian ytimen selväksi: ”Sinä armahdat risiinikasvia, josta et ole vaivaa nähnyt ja jota et ole kasvattanut, joka yhden yön lapsena syntyi ja yhden yön lapsena kuoli. Enkö siis minä armahtaisi Niiniveä, sitä suurta kaupunkia, jossa on enemmän kuin sata kaksikymmentä tuhatta ihmistä, jotka eivät vielä tiedä, kumpi käsi on oikea, kumpi vasen, niin myös paljon eläimiä?” – Joona 4:10, 11.

 6. Miten Pietari suhtautui Jumalan armoon, ja miten me voimme välttää kärsimättömän, valittavan suhtautumisen palvelukseemme?

⁶ Jehova on tosiaan armollinen ja ylen laupias, ja kaikki aika, minkä hän suo ennen kuin tuhoaa jumalattomat Harmagedonissa, on ihmeellinen ilmaus hänen rakkaudestaan ja kärsivällisyydestään. ”Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, . . . vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen.” (2. Piet. 3:9) Kuinka ylevä näkemys asioista! Kun ymmärrämme Jehovan mielen tässä asiassa ja jäljittelemme hänen verrattomia ominaisuuksiaan, emme tule koskaan kärsimättömiksi, vaan tyydymme odottamaan häntä ja hänen aikaansa. Me saarnaamme edelleen rakkauden vaikutuksesta käyttäen hyväksemme joka minuutin, minkä Jehova antaa, auttaaksemme heitä katumaan. Näin tekemällä olemme ilon täyttämät palveluksessamme ja vältämme onnettomiksi valittajiksi tulemisen.

 7. Selitä, miten valittava henki voi kehittyä lähetystyöntekijän mielessä.

⁷ Joku veli voidaan lähettää ulkomaiseen lähetystehtävään, ja hän saattaa langeta valittamisen ansaan. Miten? Koska hänellä on se mieli, että kaiken hänen uudessa maassaan pitäisi olla verrattavissa hänen oman maansa olosuhteisiin. Hän saattaa odottaa samaa elintasoa ja samoja mukavuuksia, jotka hänellä ovat olleet Vartiotornin Raamattukoulussa Gileadissa New Yorkin kaupungissa. Jos hän huomaa, ettei näin olekaan, niin hän alkaa tuntea olevansa onneton ja tyytymätön. Tämä tyytymättömyyden henki leviää sitten nopeasti muuhunkin, kuten tottumuksiin, kieleen ja sen kansan tapoihin, jonka maassa hän asuu. Hän rupeaa arvostelemaan julkisesti näitä ja monia muita vähäisempiä asioita, jotka eivät hänestä ole aivan paikallaan. Joillakin niistä ei ole ehkä mitään tekemistä Valtakunnan hyvän uutisen saarnaamisen kanssa, mutta sittenkin hän avoimesti valittaa niitä. Hän valittaa sellaisesta, mistä hän ei tavallisuudessa koskaan valittaisi omassa maassaan, koska hänellä on nyt tyytymätön henki. Sellainen veli ei ole koskaan onnellinen tehtävässään niin kauan kuin hänellä on tällainen mielentila.

 8. Ketkä tulivat muinoin tyytymättömiksi elinehtoihinsa, ja oliko heillä todellista syytä valittaa?

⁸ Tämä muistuttaa mieleemme niiden pakolaisten sekakansan, jotka lähtivät Egyptistä matkaamaan israelilaisten kanssa erämaahan 1 500 vuotta ennen kuin Jeesus vaelsi maan päällä. He olivat taivaltaneet yli vuoden ajan Jehovan ohjauksessa, kun he alkoivat valittaa. He eivät olleet kulkeneet nälkäisinä, eivätkä heidän kenkänsä ja vaatteensa olleet kuluneet matkalla. Heillä oli riittävästi, mitä he joka päivä tarvitsivat. Kuitenkaan he eivät olleet tyytyväisiä siihen. He alkoivat verrata paimentolaiselämäänsä aikaisempaan elämäänsä Egyptissä, ja sen tähden israelilaisetkin liittyivät heidän kanssaan valittamaan: ”Me muistelemme kaloja, joita söimme Egyptissä ilmaiseksi, kurkkuja, melooneja, ruoholaukkaa, sipulia ja kynsilaukkaa. Mutta nyt me näännymme, sillä eihän täällä ole mitään; emme saa nähdäkään muuta kuin tuota mannaa.” (4. Moos. 11:5, 6) Millaista kiittämättömyyttä, vaikka Jehova varasi yliluonnollisella tavalla leipää taivaasta!

 9. Miten apostoli Paavali on erinomainen esimerkki nykyisille lähetystyöntekijöille ja erikoistienraivaajille, ja mitä he välttävät jäljittelemällä häntä?

⁹ Sen sijaan että jäljittelisimme tätä kiittämätöntä sekakansaa ja näitä israelilaisia meidän tulee yrittää olla apostoli Paavalin kaltaisia, joka oli monissa vaihtelevissa olosuhteissa ja useissa erilaisissa maissa. Viitaten moninaisiin kokemuksiinsa lähetystyöntekijänä hän sanoi filippiläiskristityille: ”Minä olen oppinut oloihini tyytymään. Osaan elää niukkuudessa, osaan myös elää runsaudessa; kaikkeen ja kaikenlaisiin oloihin minä olen tottunut; sekä olemaan ravittuna että näkemään nälkää, elämään sekä runsaudessa että puutteessa. Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa.” (Fil. 4:11–13) Menipä Paavali minne tahansa, hän oli oppinut mukautumaan sikäläisiin olosuhteisiin ja olemaan onnellinen ja tyytyväinen, minkä tehtävän Jehova hänelle antoikin. Lähetystyöntekijät ja erikoistienraivaajat voivat nykyään oppia paljon hänen erinomaisesta esimerkistään ja siten välttää pettymykset ja sydänsurut, jotka aiheutuvat heidän tehtäviensä onnettomasta valittamisesta.

TEOKRAATTISEN AUKTORITEETIN KUNNIOITUS

10. Miksi joillakuilla on vaikeuksia teokraattisen auktoriteetin kunnioittamisessa, ja mihin se voi johtaa?

¹⁰ Koska Jehova käyttää epätäydellisiä ihmisiä edustajinaan maanpäällisessä järjestössään, niin joillekuille on vaikeata teokraattisen auktoriteetin tunnustaminen ja kunnioittaminen. He eivät näe sitä, että Jehova määrää asemiinsa sellaiset henkilöt, ja he alkavat nähdä vain heikon, epätäydellisen ihmisen. Sen sijaan että he kunnioittaisivat asemaa, joka jollakulla veljellä on, he nopeasti valittavat, kun hän tekee jonkin vähäisen erehdyksen perimiensä puutteitten takia. Tämä on vakava erehdys ja voi johtaa moniin ikävyyksiin ja tyytymättömyyteen Jehovan kansan seurakunnassa.

11. a) Minkä valituksen yli 250 israelilaista teki Moosesta ja Aaronia vastaan erämaassa, ja minkä kysymyksen he herättivät? b) Miten Jehova ilmaisi suuttumuksensa tämän virkaan määrättyjä edustajiaan kohtaan osoitetun epäkunnioittavan käytöksen johdosta?

¹¹ Useita satoja vuosia sitten teki yli 250 miehen ryhmä tällaisen erehdyksen suhteessaan Jehovan edustajiin Moosekseen ja Aaroniin. Noista miehistä tuntui, että he olivat yhtä hyvin päteviä valvomaan Israelin kansaa kuin nämä kaksikin, ja niin ”he kokoontuivat Moosesta ja Aaronia vastaan ja sanoivat heille: ’Jo riittää! Koko seurakunta, he kaikki, ovat pyhät, ja Herra on heidän keskellänsä. Miksi te siis korotatte itsenne Herran seurakunnan yli?’” Täten he syyttivät väärin Moosesta ja Aaronia, että he hallitsivat herroina seurakuntaa. Daatan ja Abiram, kaksi tästä ryhmästä, sanoivat Moosekselle myöhemmin, että hän yritti ’pyrkiä heidän valtiaakseen’. Oliko se totta? Olivatko Mooses ja Aaron asettuneet valvonta-asemiinsa omissa itsekkäissä tarkoitusperissään, vai oliko Jehova asettanut heidät niihin? Seuraavana päivänä annettiin koko kansan tietää vastaus itseltään Jehovalta. Halkaisemalla maan auki ja tulella Jehova pyyhkäisi kapinalliset perheineen pois vahvistaen siten Mooseksen lausunnon: ”Tästä te tietäkää, että Herra on minut lähettänyt tekemään kaikki nämä teot ja etteivät ne ole tapahtuneet minun omasta tahdostani.” Älkäämme koskaan tehkö tällaista kohtalokasta erehdystä valittamalla Jehovan määräämiä edustajia vastaan! – 4. Moos. 16:3, 13, 28.

12. Mikä vaara on siinä, jos katselee virkaan määrättyjä palvelijoita lihalliselta kannalta, ja miten Jehova osoitti tämän 1. Sam. 16:7:ssä Samuelille lausumissaan sanoissa?

¹² Noiden kauan sitten eläneitten kunnioittamattomien kapinoitsijoiden tavalla yksikään veli ei ole todella tyytyväinen Jehovan järjestöön niin kauan kuin hän katselee virkaan määrättyjä palvelijoita lihalliselta eli inhimilliseltä kannalta. Tällaiset havaitsevat alinomaa palvelijan heikot kohdat ja valittavat julkisesti sitä tapaa, jolla hän hoitaa asioita, ajatellen mahdollisesti, että he voisivat tehdä sen itse tehokkaammin. On kuitenkin hyvä muistaa Jehovan profeetalleen Samuelille antama käsky, kun hänelle annettiin vastuu seuraavan kuninkaan voitelemisesta Israelissa. Samuel katsahti Eliabiin, erääseen Iisain poikaan, ja oli varma, että hänen täytyi olla Jehovan valitsema, koska hänen persoonallinen olemuksensa teki niin voimakkaan vaikutuksen. Jehova varoitti kuitenkin Samuelia: ”Älä katso hänen näköänsä äläkä kookasta vartaloansa, sillä minä olen hänet hyljännyt. Sillä ei ole, niinkuin ihminen näkee: ihminen näkee ulkomuodon, mutta Herra näkee sydämen.” (1. Sam. 16:7) Ymmärtäen tämän kaikki antautuneet kristityt kunnioittavat Jehovan määräämää yksilöä, vaikkei hän ulkonäöltään ja maallisesta näkökulmasta katsoen näyttäisikään olevan pätevin.

13. Mikä edistää suuresti virkaan määrätyn palvelijan kokemaa iloa, mutta mikä voi hävittää tämän ilon?

¹³ Tällainen seurakunnan julistajien ja tienraivaajien osoittama kunnioitus ja kokosydäminen alistuminen ja yhteistoiminta auttaa määrätyn palvelijan työn tulemaan iloiseksi ja antoisaksi. Siitä syystä Paavali sanoikin heprealaiskristityille: ”Olkaa kuuliaiset johtajillenne ja tottelevaiset, sillä he valvovat teidän sielujanne niinkuin ne, joiden on tehtävä tili, että he voisivat tehdä sitä ilolla eikä huokaillen; sillä se ei ole teille hyödyllistä.” (Hepr. 13:17) Kaikki tällaisia valvojan asemissa olevia veljiä vastaan tehdyt valitukset riistäisivät seurakunnalta paljon iloa. Se ’ei olisi hyödyllistä’ seurakunnalle ja ilmaisisi tyytymättömyyden henkeä Jehovan järjestelyjä kohtaan.

14. Mitä ei tule koskaan tehdä, vaikka valvoja löisikin laimin velvollisuutensa? Esitä Raamatusta esimerkki vastauksesi tueksi.

¹⁴ Mutta entä jos seurakunnan valvoja tulisi leväperäiseksi kokousten järjestämisessä eikä ottaisi johtoa palveluksessa? Kenties kierrospalvelijan vierailuun seurakunnassa on vielä kaksi tai kolme kuukautta. Eikö siinä tapauksessa olisi sopivaa, että joku veli julkisesti valittaisi tästä jopa mennen niin pitkälle, että pyytäisi kaikkia julistajia allekirjoittamaan Seuralle lähetettävän anomuksen veljen poistamiseksi valvojanasemastaan? Ei, se olisi aivan sopimatonta! Muista, että Daavid ei yrittänyt anastaa jumalattoman Saulin valtaistuinta Israelissa, vaikka tiesikin olevansa seuraava kuningas. Hän ei katsonut olevansa oikeutettu ryhtymään toimenpiteisiin Saulin surmaamiseksi, vaikka Saul oli jumalaton mies, joka oli menettänyt Jumalan suosion. Hän kunnioitti sitä, että Saul oli ”Herran voideltu”, ja oli halukas alistumaan tähän järjestelyyn, kunnes Jehova näki sopivaksi poistaa hänet asemastaan. – 1. Sam. 24:7.

15. a) Osoita, miten se, joka valittaa virkaan määrättyä palvelijaa vastaan, osoittaa todellisuudessa, että häneltä puuttuu uskoa Jehovaan. b) Mitä kypsä veli tekisi, jos valvoja laiminlöisi työnsä?

¹⁵ Daavid osoitti aina suurta uskoa Jehovaan. Hän tiesi Jehovan valvovan täydellisesti asioita ja tyytyi odottamaan Hänen toiminta-aikaansa. Jokainen veli, joka demokraattisesti järjestää anomuksen tai avoimesti valittaa virkaan määrättyä palvelijaa vastaan, ilmaisee surkuteltavaa luottamuksen ja uskon puutetta Jehovan kykyyn valvoa omaa järjestöään. Sellainen veli sanoo itse asiassa, että koska Jumala ei hoida asiaa kyllin nopeasti, niin hänen täytyy ryhtyä toimintaan. Kuinka lyhytnäköinen ja epäkypsä katsantotapa! Jehova ei hoida aina asioita sillä tavalla kuin me ajattelemme niitä pitävän hoitaa, mutta me voimme olla varmoja siitä, että ne suoritetaan asianmukaisesti ja oikeaan aikaan. On siis vain odotettava Jehovaa, oltava ahkerasti palveluksessa, autettava rakkaudellisesti veljiämme ja herätettävä kunnioitusta teokraattista asiainjärjestelyä kohtaan. Kaikki muu hätäinen toiminta horjuttaisi kunnioitusta teokraattista auktoriteettia kohtaan ja aiheuttaisi paljon hengellistä vahinkoa seurakunnalle.

16. Mistä voimme olla varmoja, ja mitä meidän niin ollen tulee ahkerasti tehdä?

¹⁶ Me voimme luottaa täysin siihen, että Jehova tietää, mitä missäkin hänen kansansa seurakunnassa tapahtuu. ”Eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.” (Hepr. 4:13) Hän ei nuku, eikä mikään pääse häneltä huomaamatta. Kenenkään valittavan veljen ei tarvitse ilmoittaa hänelle, jos on jotain korjattavaa. Raamattu sanoo: ”Herran silmät ovat joka paikassa; ne vartioitsevat hyviä ja pahoja.” (Sananl. 15:3) Tämä lohduttava ajatus mielessämme voimme tyytyä suorittamaan meille määrätyt tehtävät onnellisina siinä tietoisuudessa, että kaikkivaltias Suvereeni itse valvoo täysin näkyvää järjestöään.

17. a) Miten virkaan määrätylle palvelijalle voi kehittyä valittava henki? b) Minkä näkemyksen sellainen veli on menettänyt, ja mitä hänen on sen tähden tehtävä?

¹⁷ Toisinaan on joku virkaan määrätty palvelijakin valitushenkinen, kun hän ajattelee, että hänellä on liiaksi työtä. Hän voi tuntea olevansa ylikuormitettu hoitaessaan Jumalan laumaa, tai hän voi tulla kärsimättömäksi veljiin nähden ja valittaa, etteivät he ole yhteistoiminnassa hänen kanssaan tai eivät käsitä asioita niin nopeasti kuin hän toivoisi. Tämä veli on kadottanut tilapäisesti näkyvistään sen seikan, että hän toimii Jehovan järjestön kanssa ja valvoo Jehovan ”lampaita”. Hänestä tuntuu kuin koko näistä ”lampaista” huolehtimisen taakka olisi laskettu hänen harteilleen. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Jehova ottaa itselleen vastuun huolehtia ”lampaistaan”, ja hänen Poikansa Jeesus Kristus antoi henkensä heidän edestään. Kenenkään valvojan ei pidä yksin yrittää ottaa huolehtimisvastuuta Jehovan ”lampaista”. Hänen on luotettava vahvasti Jehovaan ja osoitettava täydellistä uskoa häneen. Daavid, jolla oli 33 vuoden kokemus kokonaisen kansan valvojana, kehotti: ”Heitä murheesi Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen, ei hän salli vanhurskaan ikinä horjua.” – Ps. 55:23.

18, 19. a) Miten Mooses ilmaisi valittavan asenteensa eräässä tilaisuudessa, mutta voisimmeko sanoa hänen olleen valittaja? b) Miksi valvojilla on nyt täysi syy olla optimistisia?

¹⁸ Mooses, eräs virkaan määrätty valvoja, antoi kerran itsensä joutua valittavaan mielentilaan johtaessaan kapinallisia israelilaisia erämaassa. Esittipä hän valituksensa Jumalallekin rukouksessa sanoen: ”Miksi olet tehnyt niin pahoin palvelijallesi, ja miksi en ole saanut armoa sinun silmiesi edessä, koska olet pannut kaiken tämän kansan minun taakakseni? Olenko minä kaiken tämän kansan äiti tai isä, koska käsket minua kantamaan sitä sylissäni, niinkuin hoitaja kantaa imeväistä lasta, . . .? En minä jaksa yksinäni kantaa koko tätä kansaa, sillä se on minulle liian raskas. Ja jos näin aiot kohdella minua, niin surmaa minut mieluummin.” – 4. Moos. 11:11, 12, 14, 15.

¹⁹ Mooses oli tavallisesti onnellinen, tyytyväinen Jehovan palvelija eikä suinkaan tavanomainen valittaja. Mutta tässä tilaisuudessa kävi israelilaisten nurkuminen liialliseksi hänelle, ja niin häneen tarttui valitushenki. Kenelläkään nykyisellä valvojalla ei ole kuitenkaan niin suurta seurakuntaa huolehdittavanaan, ja harvan tarvitsee käsitellä sellaisia vaikeita pulmia kuin Mooseksen. Nykyisillä valvojilla on myös tukenaan järjestön rakkaudellinen ohjaus sekä Jehovan ja hänen valtaistuimelle nousseen Kuninkaansa apu. Näin ollen ei ole syytä tuntea olevansa ylikuormitettu eikä valittaa. Kun he pitävät näkyvissään ihmeellisen etunsa ja katselevat sitä iloiten, niin he voivat jäljitellä ’uskomme alkajaa ja täyttäjää Jeesusta’. Näin tehden ja toimien veljien kanssa rakkaudellisesti ja odottamatta heiltä liikaa valvoja ei puhkea valituksiin vaan on mieluummin hyväuskoinen ja onnellinen ja levittää siten iloista ilmapiiriä koko seurakuntaan. – Hepr. 12:2.

TYYTYVÄINEN PALJASTUNEESEEN TOTUUTEEN

20. Miten jotkut valittavat seuran raamatunselityksiä, ja miksi tämä on vaarallista sekä heille itselleen että toisille?

²⁰ Me kuulemme toisinaan veljien puhuvan valittavasti Vartiotornissa julkaistuista Raamatun selityksistä ja totuuksista. Kun he eivät ymmärrä täysin, miksi jokin kohta on sellainen kuin se on tai miksi johonkin kohtaan on annettu selvempi selitys, niin he alkavat lausua epäilyksiään toisille. Tämä aiheuttaa luonnollisesti hämmennystä veljien keskuudessa, varsinkin uudempien, eikä se suinkaan auta valittajaakaan millään tavalla. Hän ilmaisee tyytymättömyyden henkeä Jehovan tiedotuskanavaa kohtaan, ja se tapahtuu useissa tapauksissa pikaisesti ja ennenaikaisesti ilman kaikkien asiaan liittyvien tosiasioitten tuntemusta.

21. a) Miksi eräät Jeesuksen opetuslapset lakkasivat seuraamasta häntä? b) Minkä kiitettävän asenteen kaksitoista apostolia päinvastoin omaksuivat ja millaisin seurauksin?

²¹ Tämä sama henki oli joidenkuiden Jeesuksen varhaisimpienkin seuraajien keskuudessa. Kuunneltuaan Jeesuksen opettavan joitakin voimakkaita uusia totuuksia eräät sanoivat: ”Tämä on kova puhe, kuka voi sitä kuulla?” Henkeytetty kertomus esittää seurauksen tästä sanoen: ”Tämän tähden monet hänen opetuslapsistaan vetäytyivät pois eivätkä enää vaeltaneet hänen kanssansa.” Jeesus kysyi tämän johdosta kahdeltatoista apostoliltaan: ”Tahdotteko tekin mennä pois?” Pietari vastasi kohta: ”Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat.” (Joh. 6:60, 66–68) Ne, jotka loukkaantuivat, tulivat nopeasti tyytymättömiksi. He eivät varanneet aikaa tutkiakseen eivätkä yrittäneet tutkia selitettyjä totuuksia nähdäkseen, olivatko ne sopusoinnussa Jumalan sanan kanssa. Mutta apostolit tyytyivät olemaan Jeesuksen kanssa ja antoivat hänen opettaa heitä vähitellen. Tämä ei merkinnyt sitä, että he olisivat täysin ymmärtäneet kaiken, mitä hän sanoi heille siihen aikaan, koska oli useita asioita, joita he eivät voineet käsittää. Mutta heillä oli tosi usko. He tiesivät, ettei Jehova antaisi heille kiveä, jos he pyytäisivät leipää, ja siksi he tyytyivät kuuntelemaan ja oppimaan tehden kysymyksiä, kun eivät ymmärtäneet täysin jotain kohtaa. (Matt. 7:9–11) He saivat tämän tähden runsaan siunauksen, ja heille suotiin täydellinen näkemys Jehovan tahdosta silloin, kun he saivat pyhän hengen helluntaina vuonna 33.

22. Selitä, mitä tulee tehdä, kun meidän on vaikea käsittää jotain totuuden kohtaa, ja osoita, miksi se on ainoa järkevä menettelytapa.

²² Me voimme oppia paljon näiden uskollisten miesten esimerkistä. Jotkut kohdat ovat tosin ensin vaikeita käsittää, mutta eikö olisi viisaampaa katsoa asiaa eteenpäin, sen sijaan että valittaisimme tai väittelisimme niitä vastaan ja siten panisimme vähäpätöisen tietomme Jehovan kaikkivaltiasta viisautta ja hänen henkensä ohjaaman järjestön kokemusta vastaan? Kun olet tutkinut sitä itse ensin huolellisesti, niin puhu siitä kypsille veljille, ei valittavalla tavalla, vaan saadaksesi tietää heidän ajatuksensa asiasta. Jos sinun tämän jälkeen on yhä vaikea ymmärtää asiaa, niin voisi olla parasta jättää se joksikin aikaa ja odottaa lisäselitystä, niin kuin apostolit tekivät. Esitä asia rukouksessa Jehovalle pyytäen viisautta ymmärtääksesi tuon totuuden kohdan. Sinulle annetaan täysi kyky ymmärtää aikanaan, kun Jehova paljastaa sen järjestönsä kautta, edellyttäen, että sinä pysyt uskossa kiinteästi tämän järjestön yhteydessä.

23. Miten voimme välttyä tulemasta 1. Tim. 6:3–5:ssä kuvailtujen luopioitten kaltaisiksi?

²³ Me emme varmastikaan halua tulla niiden kaltaisiksi, jotka Paavali mainitsee 1. Tim. 6:3–5:ssä: ”Jos joku muuta oppia opettaa eikä pitäydy meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen terveisiin sanoihin eikä siihen oppiin, joka on jumalisuuden mukainen, niin hän on paisunut eikä ymmärrä mitään, vaan on riitakysymyksien ja sanakiistojen kipeä, joista syntyy kateutta, riitaa, herjauksia, pahoja epäluuloja, alituisia kinastuksia [tyhjänpäiväisyyksistä, Um] niiden ihmisten kesken, jotka ovat turmeltuneet mieleltään ja totuuden menettäneet.” Monista on tullut luopioita, koska he ovat antaneet valittavan hengen katkeroittaa itsensä Jehovan järjestöä vastaan. Välttyäksemme tulemasta heidän kaltaisikseen meidän täytyy karttaa valittamista pienistäkin asioista, ”tyhjänpäiväisyyksistä”, ja sen sijaan olla tyytyväisiä Jehovalta tulevaan paljastettuun totuuteen.

24. Minkä puutteen ne paljastavat, jotka valittavat Jehovan järjestöä vastaan, ja miten tämä voidaan ehkäistä?

²⁴ Kuten tarkastelemamme esimerkit osoittavat, valituksen järjestöä vastaan aiheuttaa yleensä se, ettei ymmärrä Jehovan menettelytapaa asioissa ja että puuttuu täydellinen usko häneen ja hänen järjestelyihinsä. Voittaaksemme valittamistaipumuksen meidän on sen tähden vahvistettava uskoamme Jehovaan ja hänen järjestöönsä ja saatava syvempi näkemys ja kypsä ymmärrys tutkimalla henkilökohtaisesti, rukoilemalla ja olemalla kiinteästi hänen kansansa yhteydessä.

25. Miten voimme varmistua monien ilojen saamisesta sekä nyt että ”tulevissa asiainjärjestelmissä”?

²⁵ Tyytykäämme siis kaikki toimimaan määrätyissä paikoissamme järjestössä tunnustaen Jehovan kansansa ainoaksi Perustajaksi ja Järjestäjäksi ja käsittäen, että Jeesus Kristus on hänen määräämänsä Kuningas, joka on nyt valtaistuimella taivaissa. Kun suoritamme työmme valittamatta, niin meillä on nyt paljon iloja veljiemme kanssa seurakunnassa, ja ”tulevissa asiainjärjestelmissä” me saamme nauttia enemmän siunauksia kuin mielemme nyt voi käsittää, kun Jehova paljastaa loistavia päätöksiään tulevina vuosisatoina. Älä menetä tätä ihastuttavaa tulevaisuutta tulemalla onnettomaksi, lyhytnäköiseksi valittajaksi, vaan nauti tosi tyydytystä ja mielenrauhaa Jehovan koetellun, uskollisen kansan mukana. – Ef. 2:7, Um.