Kavala ”paha palvelija” ja hänen alkutyyppinsä
”’AKSELI-SALLY’ päästetään ehdonalaiseen vapauteen heinäkuussa.” Tällainen otsikko oli New York Timesissa 8.4.1961. Kuka tämä Akseli-Sally on? Hän on amerikkalainen naistaiteilija, joka meni Saksaan opiskelemaan musiikkia 1930-luvulla. Kun toinen maailmansota puhkesi, niin hän lauloi iltaisin radiossa seksikkään seireenilaulun Amerikan sotilaille viekoitellen heitä lopettamaan taistelun ja palaamaan kotiin. Miksi? Oliko hän kääntynyt natsien ihanteisiin? Ei lainkaan! Hän lauloi maksusta ja oli korkeimmin palkattu esiintyjä natsien radiossa.
Tämä nykyaikainen kavaluuden esimerkki palauttaa mieleen Amerikan ensimmäisen huomattavan maankavaltajan, erään Benedict Arnoldin. Ollen ylpeä ja pöyhkeä mies, joka oli alituisesti tukkanuottasilla siirtomaitten hallituselinten kanssa ja mielistynyt tuhlailevaan elämään ja aineelliseen voittoon, hän myi palveluksensa maansa viholliselle siihen aikaan, jolloin se taisteli riippumattomuutensa puolesta. Hän vietti loppuelämänsä vieraassa maassa onnettomana maanpakolaisena.
Vaikka me emme välitäkään tässä poliittisista, vaan uskonnollisista kavaltajista, niin nämä poliittiset kavaltajat valottavat kahta kavaltajien peruspiirrettä, nimittäin ylpeyttä ja ahneutta. Ne tukahduttavat viisauden, oikeudenmukaisuuden ja rakkauden itsekkään voiton vuoksi. Koska ihmisen täytyy elää itsensä kanssa, ja koska ihmisen ei ole hyvä olla yksin, niin kavaltaja tekee ehdottomasti elämän kurjaksi itselleen.
Pyhässä Raamatussa esiintyy kolme kavaltajaa erittäin huomattavina: Ahitofel, joka oli aikoinaan kuningas Daavidin toveri; Juudas Iskariot, Jeesuksen Kristuksen toveri aikanaan, ja ”paha palvelija”, joka on ollut kerran meidän aikamme ”uskollisen ja ymmärtäväisen palvelijan” toveri, tänä Kristuksen toisen läsnäolon päivänä. Jälkimmäinen ei ole kuitenkaan pelkkä yksilö, vaan kavalien yksilöiden muodostama luokka.
Sana ’kavaltaja’ on yksi suomen kielen inhottavimmista ilmaisuista, jopa pahempi merkitykseltään kuin ”ulkokullattu”. Kavaltaja on sellainen, joka on petollinen, uskoton, epäluotettava, valapattoinen. Tämä sana esiintyy suomalaisessa käännöksessä kuusi kertaa,a ja yhtä lukuun ottamatta kaikissa näissä kohdissa puhutaan Juudas Iskariotista.
AHITOFEL
Ylpeä ja ahne Ahitofel valaisee hyvin sitä, mikä saa ihmisen tulemaan kavaltajaksi. Kavaltaja on usein epätavallisen lahjakas, mutta häneltä puuttuu rehellisyyttä ja rakkautta. Tällainen petturi oli Ahitofel, kuningas Daavidin neuvonantaja, josta on kirjoitettu: ”Ahitofelin antama neuvo oli siihen aikaan niinkuin Jumalalta saatu vastaus: sen arvoinen oli jokainen Ahitofelin neuvo sekä Daavidille että Absalomille.” Miksi hänestä tuli kavaltaja? Kertomus ei sano sitä, mutta voidaan päätellä selvästi, että Ahitofel liittyi Absalomin kapinahankkeeseen isäänsä kuningas Daavidia vastaan, koska näytti aivan varmalta, että Absalom voittaisi. Mutta Jehova piti huolen siitä, että asiat päättyivätkin toisin. – 2. Sam. 16:23.
Kuningas Daavidin lempipoika Absalom oli erittäin kaunis mies. Hänet oli kerran karkotettu siksi, että hän oli murhannut yhden velipuolensa, koska tämä oli tehnyt väkivaltaa hänen sisarelleen Taamarille. Daavid antoi armollisesti anteeksi hänelle ja otti hänet takaisin hoviin. Häikäilemättömän kiittämättömänä tästä armosta Absalom juonitteli ihmisten sydämen kääntämiseksi pois hänen isästään ja hautoi sitten salaliittoa anastaakseen isänsä valtaistuimen onnistuen houkuttelemaan Ahitofelinkin puolelleen. Kun Daavid kuuli tästä, niin hän rukoili: ”Herra, käännä Ahitofelin neuvo hulluudeksi.” – 2. Sam. 15:12, 31.
Ahitofelin alhaisuus on kerrottu meille eräässä Daavidin psalmissa: ”Sillä ei minua herjaa vihollinen – sen minä kestäisin – eikä minua vastaan ylvästele minun vihamieheni – hänen edestään minä voisin lymytä; vaan sinä, minun vertaiseni, sinä, minun ystäväni ja uskottuni, jonka kanssa me elimme suloisessa sovussa, yhdessä vaelsimme Jumalan huoneeseen juhlakansan kohinassa! Tuo mies käy käsiksi niihin, jotka hänen kanssaan rauhassa elävät, hän rikkoo liittonsa. Hänen suunsa on voita sulavampi, mutta hänellä on sota mielessä; hänen sanansa ovat öljyä lauhkeammat, mutta ovat kuin paljastetut miekat.” – Ps. 55:13–15, 21, 22.
Sen lisäksi että Daavid rukoili Jumalaa tekemään tyhjäksi Ahitofelin neuvon, hän teki, minkä voi siinä tarkoituksessa: lähetti neuvonantajansa Huusain teeskentelemään uskollisuutta Absalomille ja vastapainoksi Ahitofelin viisaalle neuvolle. Jehova vastasi tällä tavalla Daavidin rukoukseen, sillä kun Ahitofel antoi hyvän neuvon, niin Huusai neuvoi toisin, ja Absalom kuunteli Huusaita. Seurauksena oli, että Absalom menetti aloitteen ja lopulta elämänsäkin. Kun turhamainen ja ylpeä Ahitofel näki hyvän neuvonsa hylätyn, niin hän palasi kotiin, ”ja kun hän oli toimittanut talonsa, hirttäytyi hän; niin hän kuoli”. – 2. Sam. 17:14, 23.
JUUDAS ISKARIOT
Ahitofel oli kaikkein häpeällisimmän, kaikkien aikojen huonomaineisimman kavaltajan, Juudas Iskariotin, alkutyyppi, hänen, joka kavalsi Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, kolmenkymmenen hopearahan mitättömästä summasta. Juudas Iskariot oli valittu yhdeksi kahdestatoista apostolista sen jälkeen kun Jeesus oli viettänyt koko yön rukouksessa, ja näin ollen hänen sydämensä ei epäilemättä ollut paha siihen aikaan, sillä muuten ei Jeesus olisi valinnut häntä yhdeksi noista kunnioitetuista kahdestatoista. Mutta tämä kunnioitettu salli vähitellen itsekkyyden hiipiä sydämeensä. Hän näyttää olleen juudealainen, jota vastoin muut niistä kahdestatoista olivat galilealaisia, ja juudealaiset pitivät itseään galilealaisia paljon parempina.
Juudas Iskariot oli määrätty Jeesusta seuraavan ryhmän, eritoten niiden kahdentoista, rahastonhoitajaksi hyvin luultavasti siksi, että hän oli saanut paremman koulutuksen. Mutta kun aika kului, niin hän salli itsekkyyden saada yliotteen. Koska häneen luotettiin täydelleen, niin hän näki, kuinka hän voisi varastaa yleisistä varoista kenenkään tietämättä, eikä hän empinyt antaa perään tälle kiusaukselle. Kun hänen sydämensä tuli pahaksi, niin Jeesus havaitsi sen, ja niin me luemme, että ”Jeesus tiesi alusta asti, ketkä ne olivat, jotka eivät uskoneet, ja kuka se oli, joka oli kavaltava hänet”. ”Enkö minä ole valinnut teitä, te kaksitoista? Ja yksi teistä on perkele.” – Joh. 6:64, 70.
Me näemme tässä Juudaassa kavaltajan kaksi luonteenomaista peruspiirrettä: ylpeyden ja ahneuden. Jeesus Kristus oli jättänyt taivaan kirkkauden palvellakseen Jumalaa ja ihmisiä epäitsekkäästi pelkästään ihmisenä, mutta Juudas Iskariot seurasi häntä omanvoiton takia. Hän eli valheellisesti. Voisiko mikään olla petollisempaa? Juudas ei voinut kuitenkaan onnistua tässä. Ennemmin tai myöhemmin oli totuus käyvä ilmi. Tilaisuus tuli, kun hän moitti Mariaa, Lasaruksen ja Martan sisarta, siksi että tämä voiteli Jeesuksen kalliilla hyvätuoksuisella öljyllä. Juudas oli pannut vastalauseensa: ”Miksi ei tätä voidetta myyty kolmeensataan denariin ja niitä annettu köyhille?” Jeesus nuhteli häntä sanoen: ”Köyhät teillä aina on keskuudessanne, mutta minua teillä ei ole aina.” – Joh. 12:5, 8.
Juudas Iskariot olisi voinut ottaa tämän nuhteen vastaan, jos hänen vastalauseensa olisi ollut vilpitön, mutta se ei ollut. Johannes kertoo, miksi hän paheksui: ”Tätä hän ei sanonut sentähden, että olisi pitänyt huolta köyhistä, vaan sentähden, että hän oli varas ja että hän rahakukkaron hoitajana otti itselleen, mitä siihen oli pantu.” Juudas Iskariot meni sen tähden häijyssä vihassaan ”ylipappien luo ja sanoi: ’Mitä tahdotte antaa minulle, niin minä saatan hänet teidän käsiinne?’ Ja he maksoivat hänelle kolmekymmentä hopearahaa. Ja siitä hetkestä hän etsi sopivaa tilaisuutta kavaltaakseen hänet.” – Joh. 12:6; Matt. 26:14–16.
Juudaan petollisuuden määrä ilmenee edelleen, kun huomaamme, että hänellä oli sisua kysyä: ”Rabbi, en kai minä ole se?” Jeesuksen sanoessa, että yksi niistä kahdestatoista kavaltaisi hänet. Ja mikä sydämen alhaisuus herättikään hänessä ajatuksen kavaltaa Mestarinsa suudelmalla, jolla hän teeskenteli kuvaannollisesti olevansa antautunut Jeesukselle ja myös ilmaisi hänet erehtymättömästi, jos yö tai sen varjot olisivat panneet epäilemään, kuka oli Jeesus Kristus! – Matt. 26:25, 48, 49.
Tämä pääkavaltaja tunsi myöhemmin katumusta, mutta turhaan: hän oli mennyt siihen kohtaan asti, mistä ei ollut enää paluuta. Hänen kavala tekonsa ei johtunut hetkellisestä hairahduksesta niin kuin Pietarin Mestarin kieltäminen. Ei, Juudaksella oli kysymyksessä ylpeys, ahneus, ilkeys, ulkokultaisuus, harkittu suunnitelma ja sen toteuttaminen. Jeesus sanoi häntä sattuvasti ”kadotuksen lapseksi” ja lausui, että ”parempi olisi sille ihmiselle, että hän ei olisi syntynyt”. Parempi, sillä hän ei ainoastaan jää itse elämää vaille, vaan hän myös saattoi itsensä huonoon huutoon ja häpeään. – Joh. 17:12; Matt. 26:24.
”PAHA PALVELIJA”
Samoin kuin kuningas Daavid oli esikuva Jeesuksesta Kristuksesta, Ahitofelkin osoittautui olevansa kuva Juudas Iskariotista. Hän ja Juudas Iskariot esikuvasivat taas vuorostaan ”pahaa palvelijaa”, josta Jeesus ennusti: ”Mutta jos paha palvelija sanoo sydämessään: ’Minun herrani viipyy’, ja rupeaa lyömään kanssapalvelijoitaan ja syö ja juo juopuneiden kanssa, niin sen palvelijan herra tulee päivänä, jona hän ei odota, ja hetkenä, jota hän ei arvaa, ja hakkaa hänet kappaleiksi ja määrää hänelle saman osan kuin ulkokullatuille. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.” – Matt. 24:48–51.
Me voimme odottaa näkevämme nyt tämän ”pahan palvelijan”. Kuinka niin? Koska nämä pahaa palvelijaa koskevat Jeesuksen sanat kuuluvat Jeesuksen suureen ennustukseen, mikä täyttyy vuoden 1914 jälkeen. Tuosta vuodesta lähtien olemme nähneet ennenkuulumattomia sotia, nälänhätiä, ruttotauteja, maanjäristyksiä sekä Valtakunnan hyvän uutisen saarnaamista, niin kuin on ennustettu Matt. 24:7–14:ssä.
Mutta kuten olemme jo huomauttaneet, meidän ei tule odottaa tämän pahan palvelijan olevan yksi henkilö, vaan pikemminkin ihmisryhmä. Niinpä ei Jehovakaan puhu Jes. 43:10:ssä silloisesta ja meidän aikamme todistajakansastaan ainoastaan monikossa ”todistajina”, vaan myös yksikössä ”minun palvelijanani”. Tämä on sopusoinnussa sen tosiasian kanssa, että se ”uskollinen ja ymmärtäväinen palvelija”, jonka Jeesus mainitsi samanaikaisesti, on myös ihmisryhmä. Kuten tämän lehden sivuilla on mainittu kerran toisensa jälkeen, niin ”uskollisen ja ymmärtäväisen palvelijan” muodostavat vielä maan päällä olevat Kristuksen ruumiin jäljellä olevat jäsenet eli jäännös, ja se on uuden maailman yhteiskunnassa olevien Jehovan todistajien yhteydessä. – Matt. 24:45–47.
Jeesuksen sanoista käy ilmi, että paha palvelija on kavaltaja. Miten hän osoittaa sen? Lyömällä palvelijatovereitaan ja liittymällä niihin, jotka ovat huonossa maineessa Jumalan silmissä ja ’juovat juopuneiden kanssa’ hengellisesti puhuen. Lyökö hän tovereitaan kirjaimellisella kepillä? Ei, koska maan lait eivät sallisi sitä. Hän yrittää sen sijaan aiheuttaa palvelijatovereilleen tuskaa ankaralla ja katkeralla puheella, herjauksella, väärällä propagandalla, vakuutteluilla, joita ei todisteta ja joita ei todellisuudessa voidakaan todistaa. Hän tekee näin sekä puhutun että kirjoitetun sanan välityksellä. Hän on kuin Diotrefes, josta apostoli Johannes kirjoitti: Hän ”haluaa olla ensimmäinen heidän joukossaan, ei ota meitä [meiltä mitään kunnioittaen, Um] vastaan. . . . pahoilla sanoilla meistä juoruaa.” – 3. Joh. 9, 10.
”Pahan palvelijan” luokkaan kuuluvat tuntevat, että heillä on valituksen aihetta. Heitä on saatettu nuhdella, niin kuin Juudastakin nuhdeltiin, tai heidät on voitu vapauttaa joistakin palveluseduista, tai he eivät ole ehkä kyenneet mukautumaan siihen edistykseen, mikä on tapahtunut totuuden ymmärtämisessä tai Jumalan työn eteenpäinviemistavoissa. Mutta jos he tutkisivat rehellisesti sydäntään, niin heidän olisi pakko myöntää, että heidän sydämensä ei ole ollut pitkään aikaan oikeassa tilassa ja että itsekkyys ajaa heitä nyt eteenpäin ylpeyden tai itsekkään voiton haluamisen muodossa.
Jeesus osoittaa, että hengellinen sokeus ja omanvoitonpyyntö käyvät käsi kädessä: ”Silmä on ruumiin lamppu. Jos siis silmäsi on terve, niin koko sinun ruumiisi on valaistu. Mutta jos silmäsi on viallinen, niin koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys! Ei kukaan voi palvella kahta herraa; . . . Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa.” – Matt. 6:22–24.
Pitäisikö tämän ”pahan palvelijan” luokan menettelyn häiritä meitä? Ei lainkaan! Eikö ole ennustettu, että hän ilmestyisi meidän aikanamme? Ja muista, että Jeesus sanoi myöskin: ”Viettelysten täytyy kyllä tulla; mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta viettelys tulee!” – Matt. 18:7.
Kun me siis kuulemme joidenkuiden sellaisten esittämiä lausuntoja, jotka olivat kerran yhteydessämme, mutta jotka nyt vastustavat, niin meidän tulee kysyä itseltämme: Millainen mielentila heillä on? Onko se sopusoinnussa sen kanssa, mitä 1. Kor. 13:4–8 esittää? Vai uhkuuko se ilkeyden, epäilyksen ja riidan henkeä? Onko se iloinen, rakentava, rauhaisa sanoma vai aivan päinvastainen? Liittyykö siihen kaupallisuutta? Onko kysymyksessä kanssakäyminen Jumalan kansan vihollisten kanssa, niin kuin Ahitofelin ja Juudas Iskariotin tapauksessa?
”Uskollisen ja ymmärtäväisen palvelijan” historia on julkaistu kaikkien luettavaksi esim. kirjassa Jehovan todistajat Jumalan päätöksissä. Pane merkille iloinen, rakkaudellinen ja ystävällinen sävy, johdonmukaisuus ja sekä raamatunpaikkojen että tunnustettujen tosiseikkojen varaamat todisteet. Huomaa ”uskollisen ja ymmärtäväisen palvelijan” ohjaaman työn hedelmät: Jehovan nimen kirkastaminen, kristittyjen evankeliuminpalvelijoiden lukumääräinen kasvu, puhdas uuden maailman yhteiskunta. Jos kaikki nämä todistukset ovat vakuuttavat, ja niiden pitäisi tosiaan olla, niin noudata Room. 16:17, 18:aa, äläkä ole missään tekemisissä niiden kanssa, jotka hyökkäävät ja yrittävät tuhota tämän jalon työn, sillä he paljastavat hedelmillään kuuluvansa ”pahan palvelijan” luokkaan!
[Alaviitteet]
[Kuvat s. 409]
Ahitofel
Juudas Iskariot