Ennaltamäärääminen ja Jehovan ennaltatietämys

”Jumalalle ovat tunnettuja kaikki hänen työnsä maailman alusta asti.” – Apt. 15:18, KJ.

 1. Miten ennaltamäärääminen ja edeltätietämys eroavat toisistaan?

JEHOVALLA on ennaltamääräämisvalta ja ennaltatietämiskyky. Mitä hän ennaltamäärää, se toteutuu, koska hän on edeltämäärännyt niin siitä huolimatta, mitä mikä maailmankaikkeudessa oleva luomus hyvänsä saattaa tehdä ehkäistäkseen tai pysähdyttääkseen sen. Se, minkä hän ennaltatietää, tapahtuu, koska hänellä on erehtymätön kyky nähdä tulevaisuuteen, minkä kyvyn käyttäminen ei häiritse millään tavalla yhdenkään luomuksen vapaata tahtoa. Ennaltamäärääminen koskee yleensä luokkia ja ryhmiä ja tapahtumia määräämättä ennakolta erityisiä yksilöitä, jotka sisältyvät näihin luokkiin tai tapahtumiin. Jumalan ennaltatietämys ei toisaalta rajoitu ryhmiin eikä tapahtumiin, vaan ilmaisee usein erityiset yksilöt, jotka niihin kuuluvat.

 2. Mikä Israelin kansa oli?

² Edellinen numeromme laski lujan perustuksen sille ajatukselle, että kun Kreikkalaiset Kirjoitukset puhuvat ennaltamääräämisestä tai ennakoltasäätämisestä niiden suhteen, jotka tulevat hallitsemaan Kristuksen kanssa taivaassa, niin ne tarkoittavat näitä luokkana eikä yksilöinä. Sama pitää paikkansa silloinkin, kun Jehova ilmaisi päätöksensä, että hänellä oli oleva pyhä kansa. Israelista tuli muinaisaikoina esikuvallinen pyhä kansa, sillä Jehova sanoi sille: ”Te olette minulle pappisvaltakunta ja pyhä kansa.” Ja jälleen: ”Sinä olet [Jehovalle], Jumalallesi, pyhitetty kansa; [Jehova], sinun Jumalasi, on valinnut sinut omaisuuskansakseen ennen kaikkia muita kansoja, mitä maan päällä on.” (2. Moos. 19:6; 5. Moos. 7:6) Se oli valittu kansa, josta puhutaan ’valittunani Israelina’. – Jes. 45:4.

 3. Mihin yksityiset israelilaiset voivat langeta, vaikka kuuluivatkin valittuun kansaan?

³ Mutta pelkästään se, että se oli valittu kansa, ei sisältänyt itsestään jokaista yksityistä israelilaista lopullisesti valittuna. Jehova itse hävitti monia heistä autiomaavaelluksen aikana ja sen jälkeen sekä salli vihollisten harventaa heidän rivejään uskottomuuden takia. Kun Kristus tuli, niin ainoastaan jäännös juutalaisista otti hänet vastaan, ja ei-israelilaisia tuotiin täydentämään ”Jumalan Israelin” edeltämäärätty luku. (Gal. 6:15, 16; Ef. 2:11–22) Ei riittänyt se, että oli juutalainen ulkonaisesti, lihallisessa merkityksessä. ”Jumalan Israelin” jäsenten täytyy olla juutalaisia sisällisesti, hengellisessä merkityksessä. (Room. 2:28, 29; 9:6) Kun liian harvat luonnolliset israelilaiset ottivat Messiaan vastaan, niin ”Jumala ensi kerran katsoi pakanain puoleen ottaakseen heistä kansan omalle nimellensä”. Kun luonnolliset israelilaisoksat kieltäytyivät tuottamasta jumalista hedelmää, niin heidät katkaistiin pois, ja siihen saakka villit pakanaoksat oksastettiin heidän sijaansa. Kun monien luonnollisessa Israelissa olevien velvollisuudentunto oli turtunut, niin Jumala toi pakanoita hengellisen Israelin, ”Jumalan Israelin”, edeltämäärätyn luvun täydentämiseksi: ”Israelia on osaksi kohdannut paatumus – hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut, ja niin kaikki Israel on pelastuva.” – Joh. 15:1–8; Apt. 15:14; Room. 11:17–21, 25, 26.

 4. Mikä osoittaa hengelliseen Israeliin kuuluvan pakanoita, ja mihin ”suuri joukko” soveltuu esi- ja vastakuvassa?

⁴ Että Jumalan esikuvallinen pyhä kansa, luonnollinen Israel, esikuvasi hengellistä Israelia ja että pakanoiden piti muodostaa osa jälkimmäisestä, sen osoittaa Pietari soveltaessaan 2. Mooseksen kirjan 19:6:nnen ja 5. Mooseksen kirjan 7:6:nnen sekä juutalaisten että pakanain muodostaman Kristuksen ruumiin jäseniin: ”Te olette ’valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja’, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa; te, jotka ennen ’ette olleet kansa’, mutta nyt olette ’Jumalan kansa’.” (1. Piet. 2:9, 10) Kristuksen kanssa hallitsevien koko luku on määrätty 144 000:ksi. (Ilm. 14:1–4) Ilmestyskirjan 7:4–8 on tämä sama luku jaettu Israelin kahdentoista sukukunnan kesken, ja koska tässä on koko luku ja se sisältää pakanoitakin, niin tässä tarkoitetun Israelin täytyy olla hengellinen Israel. Sitten nähty ”suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä”, ei voi olla taivaallista luokkaa, koska se paisuttaisi lukumäärän paljon yli ennaltamäärättyä 144 000:ta. (Ilm. 7:9) Se tekee todellisuudessa rinnakkaisuuden täydelliseksi. Samoin kuin silloin, kun esikuvallinen luonnollinen Israel lähti Egyptistä ja sitä seurasi ei-israelilaisten ”sekakansa”, niin liittyy hengelliseen Israeliinkin vastakuvassa, kun se erottautuu tästä Saatanan vanhasta maailmasta, suuri joukko, pakanajoukko hengelliseen Israeliin verrattuna. Se saa pelastuksen Kristuksen lunastusveren kautta. – Ilm. 7:10, 14.

 5. Mitä tämä kaikki ilmaisee ennaltamääräämisestä?

⁵ Mitä tämä kaikki ilmaisee ennaltamääräämisestä? Se osoittaa, että vaikka luonnollinen Israel olikin kansana valittu, niin monet siitä kansasta lankesivat pois ja vain jäännös pysyi uskollisena. Koska se oli esikuva hengellisestä Israelista, niin se osoittaa, että hengellinen Israel on valittu luokkana eli pyhänä kansana, mutta ei sen lukumäärän muodostavina yksilöinä, sillä monet yksilöt lankeavat pois ja vain jäännös kerran kutsuttujen, pyhitettyjen, vanhurskautettujen, lunastettujen ja valittujen lukumäärästä säilyy uskollisena. Edelläoleva osoittaa lisäksi, että Kristuksen verellä ei ole lunastettu ainoastaan valittu hengellinen Israel, joka hallitsee Kristuksen kanssa taivaassa, vaan että myöskin suuri joukko, jolla ei ole tarkkaa edeltämäärättyä lukua, tulee lunnaitten pelastavan hyödyn alaiseksi. Presbyteeriläiset, ennaltamääräämisen pääpuoltajat, kieltävät tämän sanoen: ”Eikä Kristus ole lunastanut keitään muita . . . kuin ainoastaan valitut.”a Väittäessään, että ainoastaan Kristuksen kanssa hallitsevat valitut pelastuvat, ennaltamääräämisen kannattajat saattavat itsensä toiseen pulmaan: Koska valitut tulevat osaksi Aabrahamin siemenestä Kristuksen Jeesuksen kanssa, niin keitä ovat ne maan perheet ja kansat, joita tämä siemen siunaa? (1. Moos. 12:3; 22:18; Gal. 3:16, 29) Ne ovat todellisuudessa maallinen luokka, jonka jäsenet otetaan kaikista kansoista ja jonka nykyisestä osasta tulee Ilmestyskirjan 7:9:nnessä mainittu ”suuri joukko”.

ENNALTATIETÄMYS YKSILÖIHIN NÄHDEN

 6. Tukevatko Simsonin, Jeremian ja Johannes Kastajan tapaukset ennaltamääräämistä?

⁶ Yrittäessään todistaa kantansa, että yksilöt ovat yleensä ennaltamäärättyjä, tämän opin kannattajat mainitsevat sellaisten yksilöiden tapaukset kuin Simsonin, Jeremian, Kyyroksen, Eesaun ja Jaakobin, Johannes Kastajan, Juudaan ja myös Jeesuksen. On totta, että Jehova ennaltatiesi ennen heidän syntymäänsä, että Simson alkaisi vapauttaa Israelia, että Jeremia olisi kansojen profeetta ja että Johannes Kastaja suorittaisi Elian työn kaltaista työtä valmistaessaan kansaa Messiaan tulolle. (Tuom. 13:3–5; Jer. 1:5; Luuk. 1:13–17) Mutta nämä tapaukset eivät sovellu ennaltamääräämisoppiin. Tuo oppihan väittää, että yksilöitten lopullinen kohtalo on määrätty järkähtämättömästi ennen Aadamin ja Eevan aikaa, mutta mitään sellaista ei ilmene näissä tapauksissa. Mikään ei osoita, että Jumalan ennaltatietämys olisi ilmennyt erityisesti näiden yksilöiden suhteen paljon ennen heidän sikiämisaikaansa. Sitäpaitsi: tuo ennaltatietämys näytti koskevan pikemminkin heidän toimintaansa kuin heidän lopullista kohtaloaan, jotavastoin ennaltamäärääminen koskee lopullista kohtaloa ja lisäksi ”ilman mitään uskon tai hyvien töitten tai kummassakaan niissä pysymisen tai minkään muunkaan luomuksessa olevan ennaltanäkemistä”.b Näissä tapauksissa osoitettu Jumalan ennaltatietämys on jotakin aivan erilaista kuin ennaltamäärääminen.

 7. Miksi Eesaun ja Jaakobin tapaus ei tue ennaltamääräämistä, ja miksi Jehova menetteli siinä niinkuin hän teki?

⁷ Kaksosia Eesauta ja Jaakobia koskevaa julistusta ei tehty ennen Aadamin ja Eevan luomista, vaan lasten vielä ollessa äitinsä kohdussa, eikä se koskenut lopullista kohtaloa, vaan kuului: ”vanhempi palvelee nuorempaa”. Se merkitsi sitä, että nuorempi vastoin tavallista menettelytapaa oli saava esikoisoikeuden, mikä vakinaisesti meni esikoispojalle ja teki hänestä isänsä kuoltua isänsä huonekunnan pään ja hänen toisista veljistään hänen alaisiaan. Ja kaikki tämä tapahtui, ”ennenkuin kaksoset olivat syntyneetkään ja ennenkuin olivat tehneet mitään, hyvää tai pahaa, niin – että Jumalan valinnan mukainen aivoitus pysyisi, ei tekojen tähden, vaan kutsujan tähden”. Toisen näistä kaksoispojista piti saada esikoisoikeus, mikä toi tässä tapauksessa mukanaan aabrahamilaisen lupauksen. Tehdessään valinnan ennen syntymää, ennenkuin kumpikaan oli tehnyt hyvää tai pahaa, Jehova osoitti, ettei niiden valinta, jotka saavat osansa aabrahamilaisesta lupauksesta, ollut riippuvainen töistä. Tämä oli lakiliiton vastakohta, se kun pani juutalaiset painottamaan töitä. Se tähdensi ansaitsematonta hyvyyttä eli armoa ja henkeä. Se jätti valinnan kokonaan sille, joka kutsuu ehdokkaat näihin siunauksiin, nimittäin Jehova Jumalalle. Hänen vapaata ja täysin tavoista tai tavallisten ihmisten odotusten mukaisista menetelmistä, sellaisista kuin esikoisoikeuden antaminen esikoispojille, riippumatonta valintaansa tässä asiassa painottaa edelleen se, että hän valitsi nuoremman pojan vanhemman asemesta. Jehova selvitti täten päätöstään liittonsa suhteen, ei päähänpiston mukaan, vaan toimien siten, kuin hän teki Eesaun ja Jaakobin tapauksessa. – 1. Moos. 25:23–26; 27:29, 37; 28:13, 14; Room. 9:11.

 8. Miksi tämä ei merkinnyt Eesaun iankaikkista tuomitsemista, mutta miten hän kuitenkin toimi myöhemmin Jehovan ennaltatietämyksen mukaisesti?

⁸ Jehovan ratkaisu, antaa esikoisoikeus Jaakobille eli sallia vanhemman, Eesaun, olla nuoremman väliaikainen orja, ei ennaltamäärännyt Eesauta iankaikkiseen tuomionalaisuuteen, niinkuin ennaltamääräämisopin kannattajien täytyy väittää. Alamaisuusasemassa oleminen ei estänyt Eesauta saamasta Jumalan hyväksyntää. Eivätkö eräät kanaanilaiset liittyneet Israeliin ja saaneet Jehovan siunausta, vaikka olivatkin henkeytyksestä lausutun kirouksen alaisia, että heidän piti palvella Seemin jälkeläisiä? (1. Moos. 9:25–27; Joos. 9:27) Ja mitä esikoisoikeuteen tulee, niin sen saaminen ei ole pelastumiselle asetettu vaatimus. Jos siten olisi, niin ainoastaan esikoispojat pelastuisivat ja kaikki muut olisivat itsestään tuomittuja. Ja miten on Jehovan lausunnon laita: ”Jaakobia minä rakastin, mutta Eesauta minä vihasin”? (Mal. 1:2, 3; Room. 9:13) Kertomus ei sano nimenomaan, että tämä tuomio langetettiin lasten ollessa Rebekan kohdussa ja että ei odotettu heidän myöhempää käyttäytymistään, mille se voi perustua. Mutta, ottamatta huomioon tätä mahdollisuutta, Jehovan ennaltatietämys voi ilmaista hänelle, miten kumpikin kaksosista tulisi menettelemään, ja tarjota kaiken tarvittavan perusteen toisen rakastamiselle ja toisen vihaamiselle. Ei voida epäillä hänen kykyään lukea syntymättömien lasten synnynnäisiä taipumuksia. Eesaulla oli varmasti sellainen taipumus, ja se pysyi hänen vanhemmiltaan saamastaan hyvästä uskonnollisesta kasvatuksesta huolimatta. Eesau oli Jaakobin uskollisuuden vastaisesti vastuuntunnoton metsästäjä, etsi kirottuja pakananaisia vaimoikseen, osoitti aabrahamilaisen lupauksen halveksintaa myymällä esikoisoikeutensa Jaakobille ja yritti kuitenkin myöhemmin viekoitella Jaakobilta pois esikoisoikeuden, mikä kuului tälle sekä oston perusteella että Jumalan lahjana. Eesau teki kaiken tämän omasta vapaasta tahdostaan ja hankki itselleen Jehovan vihan. – 1. Moos. 25:27–34; 26:34, 35; 27:34–36, 46; 1. Sam. 16:7; Job 31:15; Saarn. 11:5.

 9. Miksi Juudaan, Pietarin ja Kyyroksen tapaukset eivät voi todistaa ennaltamääräämistä todeksi?

⁹ Jehova Jumala ennusti, että yksi Jeesuksen apostoleista oli pettävä Jeesuksen, mutta nimenomaan henkilöä ei ole nimitetty. (Ps. 41:10; 109:8) Ei ole mitään todistuksia väitteelle, että Jeesus olisi tietänyt valitessaan Juudas Iskariotin, että tämä oli oleva petturi. Mutta Jeesuksen Jehovalta saama voima auttoi kuitenkin häntä huomaamaan ihmismielen ja -sydämen ajatukset ja aikomukset, ja niin pian kuin Juudas alkoi ajautua siihen suuntaan, oli Jeesus tietoinen siitä. Todistaakseen olevansa Messias hän puhui tästä tulevasta pettämisestä etukäteen: ”Jo nyt minä sanon sen teille, ennenkuin se tapahtuu, että te, kun se tapahtuu, uskoisitte, että minä se olen.” (Joh. 2:24, 25; 6:64, 70, 71; 13:11, 18–30; Ilm. 2:23) Ne ennalta esitetyt lausunnot, mitkä ilmaisevat Juudaan henkilökohtaisesti petturiksi, tulivat sen jälkeen kun tämä oli kasvanut, kun hän oli apostoli. Samaa voidaan sanoa Pietariakin henkilökohtaisesti koskevista lausunnoista, miten hän kieltäisi Kristuksen, toipuisi sen jälkeen ja millä tavalla hän kuolisi. (Mark. 14:30; Luuk. 22:31, 32, 34; Joh. 21:17–19) Mitään tästä ei voida sanoa ennaltamääräämiseksi, yksilöiden kohtalojen varmistamiseksi ennen alkuperäisen maailman perustamista. Mitä Kyyrokseen tulee, niin hänet nimitettiin Jehovan profeetallisen ennaltatietämysvoiman perusteella Babylonian kukistajaksi ja israelilaisvankien vapauttajaksi noin kaksisataa vuotta ennen sen tapahtumista. Mutta se ei sisällä presbyteeriläistä eikä kalvinilaista ennaltamääräämistä. Se ei määrännyt Kyyroksen lopullista kohtaloa. Hänestä ei tullut Jehovan tosi palvojaa, vaan hän palveli useita vääriä jumalia eikä tullut koskaan Jehovan valittuun luokkaan. – Jes. 45:1–4.

10. Mitä on sanottava Jeesuksen tapauksesta poikkeuksellisuudestaan huolimatta?

¹⁰ Mitä Jeesukseen tulee, niin hänen maallista vaellustaan ja lopullista kohtaloaan Jumalan vaimon Siemenenä ja uuden maailman Kuninkaana ei ennaltamäärätty ennen alkuperäisen maailman perustamista. Vasta ensimmäisen ihmisparin lankeemuksen jälkeen alettiin antaa ennustuksia Kristuksesta Jeesuksesta. (1. Moos. 3:15) Heprealaiset kirjoitukset ilmaisevat hänet Jehovan Valituksi. (Jes. 42:1) Hän oli edeltätunnettu ennen uuden maailman perustamista, mikä tapahtui hänen kuolemansa aikaan, ja se, ”joka teille luovutettiin, Jumalan ennaltamäärätyn päätöksen ja edeltätietämyksen mukaan”. (Apt. 2:23; 1. Piet. 1:20; Ilm. 13:8) Ennaltamääräämättä nimenomaan yksilöitä, jotka toimivat häntä vastaan hänen maan päällä ollessaan, ennustukset edeltäilmoittivat monta sattunutta tapausta: ”Sillä totisesti, tässä kaupungissa kokoontuivat sinun pyhää [palvelijaasi] Jeesusta vastaan, jonka sinä olet voidellut, sekä Herodes että Pontius Pilatus pakanain ja Israelin sukukuntain kanssa, tekemään kaiken, minkä sinun kätesi ja päätöksesi oli edeltämäärännyt tapahtuvaksi.” (Apt. 4:27, 28) Mutta sanottakoonpa Jeesuksen tapausta ennaltamääräämiseksi tai edeltätietämykseksi, niin se oli aivan poikkeuksellinen eikä todista kaikkien ihmisten henkilökohtaista ennaltamääräämistä ennen Aadamin ja Eevan aikaa.

11. Miksi Jumala käytti ennaltatietämystään edellämainituissa tapauksissa?

¹¹ Kaikki edellämainitut tapaukset, joissa on käytetty Jumalan ennaltatietämystä yksilöitten vaellukseen nähden, ovat tosiaan hyvin poikkeuksellisia. Nämä henkilöt kuuluivat erikoisilla tavoilla Jehovan päätöksiin ollen esikuvia tai malleja tai ennustusten täyttymyksiä tai heitä käytettiin jollakin muulla tavalla apuna Jehovan kansan valistamisessa tai osoittamaan Jehovan voimaa. Jehova voi ohjailla ja ohjailee tapahtumat heidän elämässään siten, että kaikki vaikuttaa hänen ennaltatietämyksensä täyttymiseksi. Mutta näitä muutamia poikkeuksellisia tapahtumia, jotka sisältyivät Jehovan ennaltatietämykseen, ei voida käyttää menestyksellisesti todistamaan hänen käyttäneen samassa määrin ennaltatietämystä jokaisen ihmisluomuksen suhteen.

12. Miksi Apostolien tekojen 15:18 ja Roomalaiskirjeen 8:28 eivät auta ennaltamääräämisen kannattajia?

¹² Yrittäessään todistaa tämän täydellisen ennaltatietämyksen käytön jotkut lainaavat Apostolien tekojen 15:18 (KJ): ”Jumalalle ovat tunnetut kaikki hänen työnsä maailman alusta lähtien.” Uuden maailman käännös kääntää 17. ja 18. jakeen seuraavasti: ”Jehova, joka on tehnyt tämän, minkä hän on tuntenut muinaisuudesta lähtien.” Reunamuistutus sanoo: ”joka on tehnyt tätä muinaisuudesta tunnettua”. [Suomalainen käännös kuuluu: ”Herra, joka tämän tekee, mikä on ollut tunnettua hamasta ikiajoista.”] Siitä huolimatta, mitä käännöstä käytetään, on selvää, että Jehova osoittaa tässä ennaltatietäneensä työnsä. Siinä ei sanota hänen ennaltatietävän jokaisen ihmisen töitä. Eikä Roomalaiskirjeen 8:28:ttakaan voida oikeutetusti käyttää todistamaan Jumalan ennaltatietäneen kaikkia ihmisten tapahtumia tai tekoja: ”Me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat.” Täsmällisempi käännös osoittaa, että Jumalan työt eivätkä sellaisten ihmisten teot, jotka saattavat vainota hänen palvelijoitaan, ovat näille hyväksi: ”Me tiedämme, että Jumala panee kaikki työnsä myötävaikuttamaan niiden hyväksi, jotka rakastavat Jumalaa.” (Um) Jeesus osoitti, että kun ihmiset joutuvat väkivallan tai tapaturman uhreiksi, niin sitä ei voida lukea oikeutetusti sallimuksen tai ennaltamääräämisen syyksi, vaan että se on paremminkin sen tosiasian mukaista, että ”aika ja [sattuma] kohtaa kaikkia”. – Saarn. 9:11; Luuk. 13:1–5.

13. Miksi emme voi sanoa Jehovan ennaltatietäneen suojelevan kerubin ja Aadamin ja Eevan lankeemusta?

¹³ Voidaanko sanoa, että Jehova ennaltatiesi Aadamia ja Eevaa Eedenissä suojelevan kerubin tulevan kapinalliseksi? Tai että Jehova ennaltatiesi Aadamin ja Eevan sortuvan tuon Kapinoitsijan kiusauksiin? Tätä ei voida väittää Raamatun eikä järjen perusteella. Raamattu osoittaa, että Jehovan ennaltatietämystä käytetään hänen töihinsä nähden, mutta tuon kerubin kapina ja Aadamin ja Eevan rikkomus eivät olleet Jehovan töitä. Hän ei sekoittanut ennaltatietämyskykyään näiden luomusten asioihin. Hän ei ole epäluuloinen Jumala, joka epäilisi aina luomuksiaan koettaen löytää säröä heidän mielestään ja sydämestään ja tähyillen ikävyyksiä. Hän odottaa ja antaa heidän tuoda ilmi vikansa. Joku voi kulkea suoraan, kunnes hänen eteensä tulee jokin erikoinen kiusaus, ja silloin ilmaantuvat viat hänen nuhteettomuudessaan. Näin kävi nähtävästi tuolle kerubille. Kun hänet oli määrätty asemaansa ja kun Aadam ja Eeva oli luotu, niin tuo tilanne koitui kiusaukseksi tälle kerubille, ei Jehovalta tulleeksi kiusaukseksi, vaan kiusaukseksi, minkä tuon kerubin sopimattomat ajatukset ja halut muodostivat hänelle. (Jaak. 1:13–15; 1. Joh. 2:15–17) Hän näki ihmisparin, tiesi heidän lisääntymisvoimansa ja Jumalan heille siitä lausuman toimeksiannon ja kuvitteli mielessään maan ihmisluomusten täyttämänä. Hän halusi heidän palvontaansa ja ryhtyi vieroittamaan tätä ensimmäistä paria Jehovan palvonnasta. Mutta Jehova oli edeltämäärännyt tässä asiassa ainoastaan, että tottelevaisuus merkitsee elämää ja tottelemattomuus kuolemaa, ja hän ilmoitti sen Aadamille ja tämän kautta Eevalle. – 1. Moos. 2:16, 17.

14. Miksi Jehovan ei tarvinnut ennaltatietää heidän kapinointiansa pysyäkseen asiain tasalla?

¹⁴ Millä perusteella, voidaan väittää Jehovan edeltätietäneen tämän kolmikon rikkomukset, kun sille ei ole lainkaan mitään raamatullisia todisteita? Ei millään oikealla, perusteella. Hänen ei tarvinnut edeltätietää näiden kolmen kapinaa pystyäkseen olemaan asian tasalla. Eikä hänen tarvitse edeltätietää paholaisten ja ihmisten töitä tänäkään aikana voidakseen toteuttaa päätöksensä, enempää kuin miehen, joka aikoo leikata rikkaruohot joltakin maapalalta tehdäkseen puutarhan, tarvitsee edeltätietää tuota rikkaruohotiheikköä kotinaan pitävien hyönteisten tekoja. Siitä huolimatta, mitä nuo hyönteiset tekevät, ne eivät voi ehkäistä tätä miestä leikkaamasta rikkaruohoja, enempää kuin ihminen voi estää Jumalaa suorittamasta omia töitään. Jumalan ei tarvitse ennaltatuntea ihmisen vastustusponnisteluja enempää kuin ihmisen tarvitsee tuntea hyönteisten yrityksiä. (Jes. 40:22) Kummassakin tapauksessa voidaan toteuttaa päätetty tarkoitus vastustuksesta huolimatta, koska se on niin mitättömän heikko verrattuna päättäjän voimaan. – Jes. 46:11; 55:11.

[Alaviitteet]