Lukijain kysymyksiä

● Mitä Johanneksen 3:16, 17:nnessä mainittua ”maailmaa” Jumala rakasti niin paljon ja mitä ”maailmaa” Jumala ei lähettänyt Jeesusta tuomitsemaan, vaan pelastamaan?

Jeesuksen elämää koskevassa Johanneksen kertomuksessa on suomalainen sana ”maailma” käännetty kreikkalaisesta sanasta kósmos, mikä esiintyy ainakin seitsemänkymmentä kertaa Johanneksen kertomuksen alkutekstissä. Kósmos merkitsee alkujaan ”järjestystä” so. määrättyä järjestystä, järjestelyä, asioitten järjestämistä tietyn suunnitelman mukaan, niiden järjestelemistä tietyn mallin mukaisesti.

Mutta kun me luemme Johanneksen kertomuksesta sanan kósmos, niin me emme saa ajatella jokaisessa tapauksessa ensimmäiseksi taivaitten ja maan muodostamaa maailmaa, missä taivaat käsittävät näkymättömät henkivoimat ja maa noiden näkymättömien henkivoimien valvonnan alaisuudessa olevat alamaiset ihmisluomukset. Meidän ei tule siis heti ajatella sellaisia maailmoita, joita on ollut ja joita tulee vielä olemaan tämän maan yhteydessä – Eedenin maailmaa, missä Aadam ja Eeva olivat viattomuudessa; Eedenin ulkopuolella olevaa maailmaa eli jumalattomien maailmaa vedenpaisumuksen edellä; ”nykyisten taivaitten ja maan” muodostamaa maailmaa; ja ”uusien taivaitten ja uuden maan” tulevaa uutta maailmaa. Jos me ajattelemme aina tällaisia maailmoita, niin me voimme joutua hämmennykseen ja ihmetellä, mitä noista eri maailmoista tarkoitetaan.

Ottakaamme esimerkiksi sanan kósmos eli ”maailma” neljä ensimmäistä käyttöä. Me luemme: ”Tosi valo, joka antaa valoa kaikenlaisille ihmisille, oli tulemaisillaan maailmaan [1]. Hän oli maailmassa [2], ja maailma [3] sai syntynsä hänen kauttaan, mutta maailma [4] ei ottanut häntä huomioon. Hän tuli omaan kotiinsa, mutta hänen oma kansansa ei ottanut häntä luokseen.” (Joh. 1:9–11, Um) Mihin maailmaan Jeesus tuli sitten tosi valona? Tämä tapahtui tosin siihen aikaan, jolloin ”nykyiset taivaat ja maa” olivat olemassa (2. Piet. 3:7), mutta tarkoittaako Johanneksen 1:9–11 tätä ”maailmaa”? Oliko tämä se maailma, joka ”sai syntynsä hänen kauttaan”? Oliko tämä ”hänen oma kotinsa”, mihin hän tuli, mutta jossa häntä ei otettu vastaan?

Meidän täytyy pitää mielessämme, että Jeesus tuli näkymättömistä, korkeammista henkimaailmoista näkyvään, alhaisempaan maalliseen eli lihalliseen olotilaan. Hän sanoi tämän takia juutalaisille: ”Te olette alhaalta, minä olen ylhäältä; te olette tästä maailmasta, minä en ole tästä maailmasta.” (Joh. 8:23) Jeesus ilmaisi tässä erään maailman sanalla ”ylhäältä” ja toisen maailman sanalla ”alhaalta”. Hän sanoi, että alhaalta olevat ihmiset olivat ”tästä maailmasta”. Koska hän itse oli ylhäältä, niin hän ei ollut ”tästä maailmasta”. Mikä tämä maailma oli siis? Se oli, edellä olevan mukaisesti, vakiintunut järjestys eli järjestely, mutta jotta järjestys eli järjestely olisi olemassa, niin täytyy olla asioita tai ihmisiä, jotka voidaan panna tiettyyn järjestykseen eli järjestellä määrätyllä tavalla. On näin ollen selvää, että Johanneksen tässä käyttämä sana ”maailma” merkitsee ihmisiä, jotka ovat tietyssä järjestelmässä eli määrätyssä järjestyksessä ja tietyn asiainjärjestelmän alaisina.

Palaamme nyt Johanneksen 1:9–11: Jeesus, tosi valo, joka antaa valoa kaikenlaisille ihmisille, oli kerran tulemaisillaan maailmaan, so. tulossa järjestettyjen ihmisten keskuuteen eli tietyn asetetun järjestyksen alaisten ihmisten joukkoon. Jeesus tuli ylhäältä, enkelien joukosta, ja hän tuli maan päällä olevien ihmisluomusten keskuuteen, jotka elivät heillä vallitsevan asiainjärjestyksen alaisuudessa. Niin kauan kuin hän oli lihassa, ja erityisesti julkisen palveluksensa aikana, jolloin hän etsi yhteyttä kaikkiin ihmisiin, Israelin kadonneisiin lampaisiin, hän oli tässä ihmismaailmassa. Hän oli Jumalan Sana, jonka välityksellä kaikki olevainen luotiin. Jeesus Kristus oli siitä syystä vastuussa tämän ihmismaailman olemassaolosta, joskaan ei tarkkaan sanoen siitä järjestelystä eli vakiintuneesta järjestyksestä, minkä mukaan ihmiset elivät ja toimivat.

Ottiko tämä ihmismaailma hänet huomioon? Johanneksen 1:10 sanoo, ettei se ottanut, toisin sanoen, ihmisten enemmistö ei ottanut. He pitivät kiinni mieluummin siitä järjestyksestä, mihin he mukautuivat; he eivät halunneet muutosta. Näin ollen ei hänen kansansa, luomukset, jotka saivat kiittää olemassaolostaan hänen alkuperäistä työtään, ottanut häntä luokseen, eivät edes juutalaiset. Mutta eikö sitten kukaan omaksunut valoa tai ottanut häntä huomioon tai luokseen? Johanneksen 1:12 sanoo joidenkuiden tehneen sen. Se kuuluu: ”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä.”

Koska suurin osa tätä ihmismaailmaa kohteli Jeesusta tällä tavalla, niin maailman voidaan sanoa vihanneen häntä. Kun Jeesuksen omat velipuolet sanoivat hänelle: ”Ilmoita itsesi maailmalle”, niin Jeesus sanoi heille: ”Teitä ei maailma voi vihata, mutta minua se vihaa, sillä minä todistan siitä [maailmasta], että sen teot ovat pahat.” (Joh. 7:4–7) Tästä syystä Jeesus ei ilmaissut itseään ihmismaailmalle, vaan meni salaa Jerusalemin juhlille ehkäistäkseen maailman yritykset tappaa hänet vihasta. Suurimmaksi osaksi ihmismaailma ei rakastanut häntä, eikä se rakastanut niitäkään, jotka tulivat tästä ihmismaailmasta ja joista tuli Jeesuksen seuraajia. Hän sanoi siksi apostoleilleen: ”Sen käskyn minä teille annan, että rakastatte toisianne. Jos maailma teitä vihaa, niin tietäkää, että se on vihannut minua ennen kuin teitä. Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sentähden maailma teitä vihaa.” – Joh. 15:17–19.

Jotta maailma voisi vihata, niin sen täytyy olla ihmisten muodostama, sellaisten luomusten, joilla on kyky vihata. Jeesus ei rukoillut näitten vihaajien, vihaa täynnä olevan ihmismaailman, edestä. Hän rukoili taivaallista Isäänsä: ”Minä rukoilen heidän edestänsä [niiden ihmisten edestä, jotka sinä annoit minulle maailmasta]; en minä maailman edestä rukoile, vaan niiden edestä, jotka sinä olet minulle antanut, . . . Ja minä en enää ole maailmassa, mutta he ovat maailmassa, ja minä tulen sinun tykösi.” ”He eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole. Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus. Niinkuin sinä olet lähettänyt minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät maailmaan.” ”Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän [apostolisen] sanansa kautta uskovat minuun, että he kaikki olisivat yhtä, . . . Vanhurskas Isä, maailma ei ole sinua tuntenut, mutta minä tunnen sinut, ja nämä ovat tulleet tuntemaan, että sinä olet minut lähettänyt.” – Joh. 17:9–11, 16–18, 20, 21, 25.

Nyt kysymme tässä yhteydessä: Keitä taivaallinen Isä, Jehova Jumala, rakasti? Koko ihmismaailmaako, johon hänen apostolinsa ja myöhemmät uskovat lakkasivat kuulumasta? Antakaamme Jeesuksen vastata näihin kysymyksiin omassa rukouksessaan: ”Minä heissä [ei maailmassa], ja sinä minussa – että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niinkuin sinä olet minua rakastanut. . . . koska olet rakastanut minua jo ennen maailman perustamista.” (Joh. 17:23, 24) Jumala rakasti niitä, jotka rakastivat häntä, jota Hän rakasti: hänen Poikaansa Jeesusta Kristusta. Ihmismaailma ei rakastanut Isän rakasta Poikaa. Ne, jotka lakkasivat olemasta yhtä ihmismaailman kanssa ja joista tuli yhtä Jeesuksen Kristuksen kanssa, rakastivat häntä. Jeesuksen Kristuksen yhteydessä olevat olivat niitä, joita taivaallinen Isä rakasti. Tämä sulkee ihmismaailman pois Isän rakkaudesta. Jokaisen tähän ihmismaailmaan kuuluvan, joka halusi tulla Isän rakkauteen, täytyi lakata vihaamasta Jeesusta niin kuin maailma teki. Heidän piti erottautua tästä rakkaudettomasta maailmasta ja rakastaa Jumalan Poikaa ja tulla Pojan yhteyteen. Näistä tuli niitä, joita Isä Jumala rakastaa samoin kuin hän rakastaa Poikaansakin.

Tarkastelkaamme nyt tämän ymmärryksemme perusteella Johanneksen 3:16, 17:ttä, mistä kysymys alussa tehtiin. Kyseiset jakeet kuuluvat: ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.” Tässä olevat Jeesuksen sanat eivät tarkoita sitä suurta, laajakäsitteistä järjestelyä eli vahvistettua järjestystä, minkä kuvaannolliset taivaat ja maa, ”nykyiset taivaat ja maa”, muodostavat. Jeesus puhuu tässä ihmisistä kirjaimellisessa maassa ja tietyn järjestyksen eli järjestelyn mukaan elävistä ihmisistä, jotka ovat näkymättömän ”tämän maailman ruhtinaan [hallitsijan]”, Saatana Perkeleen, alaisuudessa. (2. Piet. 3:7; Joh. 12:31) Jumala ei suinkaan rakastanut Saatana Perkeleen ja hänen paholaistensa muodostamia kuvaannollisia taivaita. Se maailma, mitä Jeesus sanoi Jumalan rakastaneen, on siis rajoitettu eikä sisällä kuvaannollisia ”nykyisiä taivaita”.

Kun Isä Jehova Jumala lähetti Poikansa tähän maan päällä olevaan ihmismaailmaan, niin hän suoritti ehdottomasti rakkaudentyön tätä maailmaa kohtaan. Toimenpiteisiin ryhtyminen tämän maailman ihmisten pelastamiseksi, sen sijaan että tämä ihmismaailma olisi tuhottu suoraa päätä kaikkine jäsenineen, oli rakkaudenteko tätä maailmaa kohtaan. Keitään tämän ihmismaailman yksityisiä henkilöitä ei valikoitu, vaikka Jeesus lähetettiinkin suoraan Israelin huoneen kadonneiden lammasten luo. Näin ollen voi kuka tahansa ja jokainen tämän maailman ihmisistä käyttää hyväkseen sitä, mitä Jumala teki Poikansa välityksellä. Koska se oli Jumalan rakkaudellinen teko kenen tahansa ja jokaisen tässä ihmismaailmassa olevan hyväksi, niin se, että Jumala antoi Poikansa, oli rakkauden ilmaus sitä ihmismaailmaa kohtaan, joka elää ”tämän maailman hallitsijan”, Saatana Perkeleen, alaisuudessa.

Tämä ei merkinnyt kuitenkaan sitä, että jokainen tähän järjestettyyn ihmismaailmaan kuuluva vastaisi tähän rakkauteen ja tulisi Jumalan rakkauteen ja osoittautuisi Jumalan rakkauden arvoiseksi. Siksi Jeesus lisäsikin nämä ehtosanat: ”Ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä”, nimeämättä keitään yksilöitä ja erittelemättä keitään tiettyjä henkilöitä. Ainoastaan jokainen, ”joka häneen uskoo”, saa ”iankaikkisen elämän”. Ne, jotka eivät ”häneen usko”, ”hukkuvat”. Ne, joilla ei ole välttämätöntä uskoa, osoittavat kuuluvansa enemmistöön, mistä syystä ihmismaailma yleensä – nimiä mainitsematta – tuhoutuu.

Sen sijaan että Jehovan rakkaus olisi siis yleistä tätä maailmaa kohtaan, siitä tulee erikoinen rakkaus niitä kohtaan, jotka uskovat hänen Poikaansa ja jotka rakastavat hänen Poikaansa ja tulevat hänen yhteyteensä. Nämä ovat niitä, joilla ”on iankaikkinen elämä” tulevaisessa vanhurskaassa uudessa järjestyksessä ja jotka muodostavat osan sen uusista taivaista ja uudesta maasta. He ovat tosiaan uuden järjestyksen ihmisiä, sillä he lakkaavat kuulumasta tähän vanhaan ihmismaailmaan tullessaan Jumalan antaman Pojan yhteyteen ja seuraan.

Jumala tiesi, että tässä ihmismaailmassa on rakastettavia ihmisiä tai ihmisiä, joista tulee rakastettavia. Hän tiesi näkevin silmin, että on yksilöitä, jotka kuuluvat syntymänsä perusteella tähän ihmismaailmaan, mutta jotka eivät ole sydämessään sopusoinnussa ”maailman synnin” kanssa ja jotka haluavat vapautua siitä tuomiosta, mikä johtuu ”maailman synnistä”. (Joh. 1:29) Siksi Jumala ei lähettänyt Poikaansa tähän ihmismaailmaan lausumaan yleistä tuomiota koko ihmismaailmalle, tämän ihmismaailman jokaisen jäsenen erottamatonta kuolemantuomiota, tarjoamatta heille ensin tilaisuutta osoittaa, miten yksilöt suhtautuvat maailman tuomittavaan syntiin ja syntisyyteen. Siksi Jumala lähetti Poikansa ihmismaailmaan, ”että maailma hänen kauttansa pelastuisi”.

Tämä ei merkitse sitä, että kaikki maailman ihmiset pelastuisivat Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, avulla. Se sanoo, että tilaisuus pelastumiseen on avoin kenelle tahansa ja kaikille ilman puolueellisuutta kehenkään katsoen. Mutta ihmismaailma tulee siitä huolimatta tuomituksi. Tätä merkitsevät Jeesuksen sanat, jotka hän lausui myöhemmin eräälle juutalaisjoukolle: ”Nyt käy tuomio tämän maailman ylitse; nyt tämän maailman ruhtinas [hallitsija] pitää heitettämän ulos. Ja kun minut ylennetään maasta, niin minä vedän kaikki [kaikenlaisia ihmisiä, Um] tyköni. Minä olen tullut valkeudeksi maailmaan, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen. Jos joku kuulee minun sanani eikä niitä noudata, niin häntä en minä tuomitse; sillä en minä ole tullut maailmaa tuomitsemaan, vaan pelastamaan maailman. Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä.” – Joh. 12:31, 32, 46–48.

Kaikki tämän maailman ihmiset eivät pelastu; ei koko tämä ihmismaailma pelastu siltä tuomiolta, mikä johtaa tuhotuomioon, vaikka Jeesus ei ensimmäisessä tulemuksessaan tullutkaan tuomitsemaan ihmismaailmaa kokonaisuudessaan. Miksi koko ihmismaailma ei siis pelastu ja säästy tuomiolta? Koska, niin kuin Jeesus lisäsi, ”joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen. Mutta tämä on tuomio [tuomion peruste], että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset [eivät enkelit] rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta, sillä heidän tekonsa olivat pahat.” (Joh. 3:18, 19) Ainoat tästä maailmasta, joita ei tuomita tuhoon ja jotka pelastuvat, ovat ne, jotka uskovat Jumalan Poikaan ja tulevat pois maailman pimeydestä valoon, jotta heidän ”tekonsa tulisivat julki, sillä ne ovat Jumalassa tehdyt”. (Joh. 3:21) Näitä lukuunottamatta ihmismaailma yleensä tuomitaan arvottomana pelastumaan.

Tarkastelun lopuksi sanomme nyt, että se ”maailma”, mitä Jumala rakasti niin paljon ja mitä hän lähetti Jeesuksen pelastamaan eikä tuomitsemaan, on se maan päällä oleva ihmismaailma, jota ne jäsenet edustavat, jotka murtautuvat pois maailmallisten, järjestäytyneitten ihmisten joukosta ja jotka uskovat Jumalan lahjaan, hänen ainoasyntyiseen Poikaansa, ja tulevat sitten yhteyteen hänen kanssaan osoittaen olevansa arvolliset saamaan Jumalan rakkauden hänen ainoasyntyisen Poikansa kautta. Nämä uskolliset uskovat ja seuraajat varjellaan elämään iankaikkisesti Jumalan lupaamassa ”uusien taivaitten ja uuden maan” uudessa järjestyksessä. – 2. Piet. 3:13.

● Pitääkö paikkansa, että Jehovan todistajain opit perustuvat Raamatun Uuden maailman käännökseen?

Se seikka, että Uuden maailman käännös tukee Jehovan todistajain oppeja, ei todista, että Jehovan todistajain opit perustuvat tähän raamatunkäännökseen. ”Vartiotornia” on julkaistu vuodesta 1879 lähtien, ja se on esittänyt oppeja, mitkä Jehovan todistajat uskovat ja mitä he opettavat. Uuden maailman käännöstä, minkä Vartiotorni-Seura on saanut lahjana Uuden maailman raamatunkäännöskomitealta, alettiin julkaista vuonna 1950, ja siitä on tullut julkisuuteen osia tämän tästä sen jälkeen. Jehovan todistajain oppien muodostus ei odottanut siis vuonna 1950 ilmestymään alkanutta Uuden maailman käännöstä.

Jehovan todistajain opit perustuivat vuoteen 1950 asti pääasiassa kuningas Jaakon raamatunkäännökseen, mutta Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran julkaisut ovat ajan mittaan lainailleet yksistään englannin kielellä useammasta kuin seitsemästäkymmenestä eri raamatunkäännöksestä, mitkä kristikunnassa on valmistettu. Tässä ei ole otettu huomioon sitä seikkaa, että meidän kirjallisuuttamme julkaistaan useammalla kuin 125 kielellä ja että näillä kielillä ei Pyhän Raamatun Uuden maailman käännöstä ole lainkaan olemassa. Jehovan todistajat todistavat kaikissa osissa maailmaa Raamattuun perustuvat vakaumuksensa ihmisille sillä Raamatulla, mikä ovenavaajalla sattuu olemaan tai minkä hän tunnustaa aidoksi. Uuden maailman käännös siis vain vahvistaa oikeiksi Jehovan todistajain opetukset eikä ole suinkaan heidän oppiensa perustus.

● Ketkä ovat Vartiotorni-Seuran julkaisujen kirjoittajia, ja millainen heidän opillinen sivistyksensä on? – M. D., U. S. A.

Vartiotorni-Seuran toimittama kirjallisuus julkaistaan Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran nimessä. Siitä huolimatta, kuka jotkut artikkelit kirjoittaa, hallitsevan elimen jäsenet lukevat ne huolellisesti ennen niiden julkaisemista, joten niiden katsotaan oikeutetusti tulevan Seuralta. Me emme suorita julkaisutoimintaamme keidenkään ihmisten kunnioittamiseksi eikä maineikkaitten nimien antamiseksi heille maailman edessä, niin että turvaisimme ihmisten nimiin saadaksemme ketään tutkimaan Jumalan Sanaa Vartiotorni-Seuran julkaisujen avulla. Me kartamme kaikenlaista luomusten palvontaa ja kaikkea, mikä yllyttäisi luomusten palvontaan. Tämän pyrkimyksen mukaisesti ei Seura ilmoita eri kirjojen, kirjasten, lehtien eikä artikkeleitten kirjoittajia julkaistessaan ne. Kirjoittajat haluavat jäädä tuntemattomiksi, ei kylläkään oppineisuustaustansa takia, vaan jotta kirjallisuuden tutkijat keskittyisivät totuuksiin ja tosiasioihin, joita esitetään, eivätkä antaisi kirjoittajan henkilöllisyyden vaikuttaa itseensä. He pitävät parempana, että Seura eikä sen julkaisujen henkilökohtainen avustaja suosittelee Vartiotornin julkaisuja kaikille lukijoille ja että lukijain huomio kohdistuu järjestöön, mitä Jehova Jumala käyttää välikappaleenaan, eikä kehenkään yksilöön. – Matt. 24:45–47.

Me annamme siis kirjallisuuden puhua puolestaan. Sen perinpohjaisuus, niiden raamatunpaikkojen johdonmukainen esitys, joita se tarjoaa, ja sen uskollinen pysyminen Raamatussa ovat seikkoja, joiden tulee tehdä vaikutuksensa lukijaan ja saada hänet vakuuttumaan siitä, että tämä on Raamatun totuutta. Maailmallista oppineisuutta ei vaadita. Sitä ei vaadittu Kristillisten kreikkalaisten kirjoitusten tuottamisessa Matteuksesta Ilmestyskirjaan. Näiden kahdenkymmenen seitsemän Raamatun kirjan kirjoittajat olivat vähäpätöisiä miehiä maailman mittapuitten mukaan. Pietari ja Johannes olivat tavallisia kalastajia, Matteus oli veronkokooja, Markus Jerusalemin asukas, jolla ei ollut mitään oppineen mainetta, Jaakob oli Jeesuksen velipuoli, ja Jeesus taas oli puuseppä Nasaretin kaupungista. Ainoastaan apostoli Paavali voi väittää saaneensa jotain koulutusta. Ja kuitenkin hän sanoo Filippiläisten kolmannessa luvussa, että hän pitää kaikkia niitä maailmallisia etuuksia, joita hänellä oli, pelkkänä roskana verrattuina siihen Jeesuksen Kristuksen tuntemukseen, minkä hän sai tultuaan Pelastajan seuraajaksi.

Raamattu osoittaa, että pyhän hengen omistaminen oli tärkeä tekijä Raamatun kirjojen kirjoittamisessa ja että se pani uskon miehet kertomaan Jumalan Sanaa. (2. Piet. 1:21; Apt. 28:25) Tämän hengen omaaminen on välttämätön myöskin Kirjoitusten ymmärtämiseksi. ”Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut; ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti. Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.” (1. Kor. 2:12–14) Näin ollen ei maailma viisauksineen ole tullut tuntemaan Jumalaa eikä ymmärtämään hänen päätöksiään, koska sillä ei ole ylhäältä tulevaa viisautta.

Nämä seikat mielessämme kehotamme kaikkia, jotka etsivät Raamatun totuutta, näkemään välttämättömimmäksi sen, että niillä, jotka ovat vastuussa Seuramme julkaisuihin tulevasta aineistosta, on pyhä henki. Pyhän hengen todettavuuden Vartiotorni-Seuran julkaisemien kirjoitusten laadussa ja sisällössä tulee olla se seikka, mikä tyydyttää ja vakuuttaa, kun näitä asioita verrataan Jumalan henkeytettyyn Sanaan, Pyhään Raamattuun.