Kypsyys kristillinen vaatimus
”Hän antoi . . . pitäen silmällä pyhien valmennusta palvelustyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki pääsemme ykseyteen uskossa ja Jumalan Pojan täsmällisessä tuntemuksessa, täysi-ikäiseen miehuuteen, sen kasvun määrään, mikä kuuluu Kristuksen täyteyteen. ” – Ef. 4:11–13, Um.
1. Mitä kypsyys pohjimmaltaan merkitsee?
KYPSYYS merkitsee pohjimmaltaan täydellisyyttä eli kokonaisuutta, täysikasvuisuutta. Paavali viittasi toisinaan niihin, joilla se on, ”vanhimpina” (vanhempina miehinä, Um), so. vanhempina Jumalan sanan ymmärtämisessä, sellaisina, joilla on kypsä arvostelukyky. Tällainen kypsyys ei ole ihmisen luonnostaan perimä ominaisuus, vaan se on saavutettava.
2. Miten ruumiillinen kypsyys saavutetaan?
2 Ruumiillinen kypsyminen käy käsi kädessä ajan kanssa ja edistyy ajan mukana tarviten tavallisesti noin kaksikymmentä vuotta. Koko tämän ajan ruumis kehittyy ja kasvaa, kunnes se saavuttaa täysimittaisuutensa. Silloin on tämänkaltainen kypsyminen ruumiillisesti täyttynyt.
3. a) Minkä arvoinen ruumiillinen kypsyys on kristitylle? b) Miksi hengellinen kypsyys on ruumiillista kypsyyttä arvokkaampi? c) Mikä saattaa jouduttaa hengellistä kehittymistä?
3 Mutta ruumiillinen kypsyys ei ole kuitenkaan ehdottomasti hengellistä kypsyyttä määräävä ominaisuus eikä tärkein elämässä. Sanoihan Paavali nuorelle miehelle Timoteukselle: ”Ruumiillisesta harjoituksesta on hyötyä vain vähään”. Se auttaa jossain määrin, mutta huomaa, mihin hän pani painon jatkaessaan samassa jakeessa: ”Mutta jumalisuudesta on hyötyä kaikkeen, koska sillä on elämän lupaus, sekä nykyisen että tulevaisen.” Hengellinen kypsyys on sen tähden kaikkein tärkein, koska siihen ei sisälly ainoastaan nykyinen elämä, vaan myös tuleva kohtalomme. Se vaatii mielen ravitsemista sopivalla hengellisellä ruoalla oikeitten vaikuttimien kehittämiseksi, jotta asianomainen voisi kehittää toivottavia ominaisuuksia, mitkä määräävät tämän kypsyyden, sellaisia kuin antaumusta, uskollisuutta, suhteellisuudentajua, uskoa, luotettavuutta ja hengellisyyttä eli hengellistä arvostelukykyä. Jotta tähän päämäärään edistyttäisiin, niin Jehovalla on asetettuna ihmeellinen, terveellinen ohjelma näitä päiviä varten. Se auttaa ihmistä valppaasti havaitsemaan eron Jehovan elämää ylläpitävän ohjelman ja Perkeleen kuolemaa tuottavan propagandan välillä. Tätä päämäärää ei ole saavutettavissa itsestään ajan kuluessa, niin kuin ruumiillinen kasvu, mutta siihen pääsyä voidaan jouduttaa ja parantaa käyttämällä aikaa viisaasti ja hyödyllisesti. – 1. Tim. 4:8.
EDISTYMINEN KYPSYYTEEN, KRISTILLINEN VAATIMUS
4. Mitä vaaditaan, jos odottaa saavuttavansa ”täysi-ikäisyyden” ymmärryskyvyssä?
4 On kiinnostavaa huomata, minkä täysipainoisen ohjeen Paavali antoi heprealaisille neuvoessaan, etteivät he kertaisi jatkuvasti perusoppeja, ja opastaessaan heitä vahvaan ruokaan, mitä voidaan saada harjaannuttamalla käsityskykyä. Harjaannuttaminen merkitsee työtä, eikä ole epäilystäkään siitä, että Paavalin tarkoitus oli mielen kurinpidollinen valmentaminen sen täyttämiseksi oikeilla ajatuksilla, niin että se kykenisi erottamaan oikean ja väärän. Hän kehottaa sitten: ”pyrkikäämme kypsyyteen”. On ehdottoman tärkeätä, että mielen ja pyrkimyksen täytyy olla aina suuntautunut eteenpäin kohti sitä päämäärää, ”täysikasvuisuutta ymmärryskyvyssä”. – Hepr. 6:1; 1. Kor. 14:20, Um.
5. a) Mikä on ”lapsen” ruokaa ruumiillisesti ja hengellisesti? b) Miksi maitoruoka on hylättävä vahvan ravinnon hyväksi?
5 Epäkypsyys on tosin normaali lähtökohta niin luonnollisessa elämässä, missä ihminen käy läpi lapsuuden, nuoruuskauden ja lopulta kypsyy, kuin hengellisessäkin suhteessa. Maito on lapsen ensimmäistä ruokaa, ja sitten hän alkaa nauttia tukevampaa ruokaa ruumiinsa rakennukseksi ajan vieriessä eteenpäin. Samanlainen on tilanne silloinkin, kun hengellinen kasvu ja arvostelukyky on kysymyksessä. Alussa jokainen nauttii luonnollisesti Sanan maitoa ja on tietysti lapsi. Mutta hän ei nauti yksistään maitoa kovin kauan harkiten ainoastaan perusoppeja, vaan hän nauttii pian sellaista vahvaa ruokaa, mikä kuuluu kypsille ihmisille, ponnisteltuaan siihen vaiheeseen, että hän voi sulattaa sellaista ravintoa ja säilöä sitä hengellisen tietonsa varastoon. Nuoremmalla ihmisellä on hengellisesti samoin kuin ruumiillisestikin korkeampi tavoite ja halu ”tulla täysikasvuiseksi”. Kun hän on nuoruus- eli kypsymiskaudessaan, niin on onnellista, jos hän voi katsella sitä siten kuin Jeesus sanoi: ”Onnellisia ovat ne, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan.” Tämä on luonnollisesti terve hengellinen tulevan edistymisen odote. – Matt. 5:3, Um.
6. a) Mikä ehkäisi hengellistä kypsyyttä Korinton seurakunnassa? Miksi? b) Miksi kristittyjen täytyy olla äärimmäisen valppaita menettelytavoissaan välttääkseen taantumista epäkypsyyteen?
6 Päinvastainenkin on totta, ja se voisi hyvin ilmaista antaumuksen puutteellisuuden, jolloin muut seikat elämässä pidättelevät hidastaen hengellisen kasvun edistymistä. Palauta mieleen, miten Paavali perusti seurakunnan Korinttoon toisella lähetysmatkallaan, jolloin hän viipyi siellä puolitoista vuotta. Myöhemmin hän sai tiedon Kloen perheeltä, että heidän keskuudessaan oli erimielisyyksiä. Sitten hän mainitsi neuvoissaan: ”Älköön siis kukaan kerskatko ihmisistä”, jotta kaikki katsoisivat kunnioittaen Jumalaan eikä ihmisiin. Siellä vallitsi kohtuuttoman katkeruuden ja puolueellisuuden henki. Myöhemmin hän kiinnittää huomion siellä ilmenevään haureuteen ja antaa heille neuvoja oikaisutoimenpiteisiin ryhtymisestä. Kun he menettivät näkemyksensä hengellisestä ihmisestä ja kun lihallinen ihminen voitti heidät, niin he kadottivat kypsän asemansa Jehovan edessä ja tulivat jälleen lapsiksi. Tästä Paavali selitti: ”Veljet, minun ei käynyt puhuminen teille niinkuin hengellisille, vaan niinkuin lihallisille, niinkuin pienille lapsille Kristuksessa. Maitoa minä juotin teille, en antanut ruokaa, sillä sitä ette silloin sietäneet, ettekä vielä nytkään siedä; olettehan vielä lihallisia. Sillä kun keskuudessanne on kateutta ja riitaa, ettekö silloin ole lihallisia ja vaella ihmisten tavoin? . . . Älköön siis kukaan kerskatko ihmisistä.” ”Niin pitäköön jokainen meitä Kristuksen käskyläisinä ja Jumalan salaisuuksien huoneenhaltijoina. Sitä tässä huoneenhaltijoilta ennen muuta vaaditaan, että heidät havaitaan uskollisiksi.” Miten valppaita kristittyjen täytyykään olla, jottei heitä yllättäisi ihmisiin katsomisen petollinen tapa, so. toisen vertaaminen toiseen ja ihmisten eikä täydellisen esimerkkimme, Kristuksen Jeesuksen, seuraaminen! Älä anna koskaan materialismin, lihan halujen äläkä muidenkaan tämän vanhan maailman viekoitusten voittaa itseäsi! Nämä pahat asiat voivat tunkeutua syövän tavoin hengelliseen ihmiseen, jos niiden sallitaan se tehdä, ja typistää hengellisesti täysikasvuisenkin kristityn hengelliseen lapsuuteen. Voidaan hyvin tehdä kysymys: Mitkä ovat todisteita hengellisestä kypsyydestä tai sitä kohti etenemisestä? – 1. Kor. 1:11; 3:21; 5:1; 3:1–3, 21; 4:1, 2.
ONKO SINULLA KYPSYYDEN TODISTEITA?
7. Mitä kypsyyden ominaisuutta Jeesus ilmaisi, minkä vuoksi hänen Isänsä voiteli hänet?
7 Kristus Jeesus oli itse kypsyys ja omasi kypsän Jumalan Pojan kaikki ominaisuudet. Hän ei ainoastaan puhunut aina totuutta, vaan osoitti myös uskollisuutta ja totuutta toimissaan ja teoissaan. (Ilm. 3:7; Apt. 4:27) Hän ilmaisi aina vallitsevan vanhurskaudenominaisuutensa, kuten on kerrottu Heprealaiskirjeen 1:9:nnessä: ”Sinä rakastit vanhurskautta ja vihasit laittomuutta; sentähden on Jumala, sinun Jumalasi, voidellut sinua iloöljyllä.”
8. Käsittele Jeesuksen luonteenominaisuuksia, jotka ilmaisevat hänet ”täysi-ikäiseksi” mieheksi.
8 Hänellä oli totisesti totuuden ominaisuudet, kuten edelleen on sanottu: ”Hän oli täynnä armoa ja totuutta.” (Joh. 1:14) Hän oli epäitsekäs joka suhteessa, koska hän ei etsinyt milloinkaan omaa kunniaansa, vaan hänen kunniaansa, joka hänet lähetti, ja hän oli epäilemättä uskollinen, eikä hänellä ollut yhtään epävanhurskasta ajatusta. (Joh. 7:18) Hän oli vailla petosta ja virhettä siitä huolimatta, mitä hänelle tapahtui tai mikä syytös häntä vastaan tehtiin. Hän oli myös vaaraton. (Jes. 53:9; 1. Piet. 2:22; Hepr. 7:26) Hän oli täysin kuuliainen kaikkivaltiaalle Jumalalle joka suhteessa, koska hän sanoi tekevänsä mielellään Isänsä tahdon. Hän oli täydellinen esimerkki rakkaudesta, koska hän oli halukas antamaan elämänsä ystäviensä puolesta, niin kuin Johanneksen 15:13, 14:nnessä sanotaan: ”Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä. Te olette minun ystäväni, jos teette, mitä minä käsken teidän tehdä.” Hän suoritti vertaansa vailla olevan ansaitsemattoman hyvyyden teon, mikä ylittää kaikkien muiden konsanaan eläneitten luomusten työt. Paavali mainitsi, että vaikka hän (Jeesus) oli rikas, niin hän tuli köyhäksi meidän tähtemme, jotta me tulisimme rikkaiksi hänen köyhyytensä avulla. (2. Kor. 8:9) Näiden ominaisuuksien lisäksi hän osoitti kärsivällisyyttä, pitkämielisyyttä, myötätuntoa, hyväntahtoisuutta ja itsensäkieltämistä. – Hepr. 2:17; Jes. 53:7; 1. Tim. 1:16; Luuk. 19:41; Matt. 4:23, 24.
9. a) Mitä menettelyä Salomo suositteli, mikä olisi hyödyllinen kristityn noudattaa? b) Mitä kysymyksiä voisimme tehdä itsellemme tässä suhteessa? c) Minkä varoituksen Paavali antoi, jottei eteenpäinmeno tulisi laiminlyödyksi?
9 Raamatun kirjoittaja Salomo tekee selväksi kypsyyteen johtavan tien, kun hän osoittaa eräitä kypsyyteen edistymisen ensisijaisia edellytyksiä. ”Kuulkaa, lapset, isän kuritusta ja kuunnelkaa oppiaksenne ymmärrystä. . . . Noudata minun käskyjäni, niin sinä saat elää. Hanki viisautta, hanki ymmärrystä, älä sitä unhota, älä väisty pois minun suuni sanoista. Älä sitä hylkää, niin se varjelee sinua; rakasta sitä, niin se sinua suojaa. Viisauden alku on: [Viisaus on pääasia. Um] hanki viisautta, ja kaikella muulla hankkimallasi hanki ymmärrystä. . . . se sinut korottaa. . . . se panee päähäsi ihanan seppeleen.” (Sananl. 4:1–9) Me havaitsemme näissä sanoissa heti paikalla eteenpäin suuntautuvan ja kohti kypsyyttä edistyvän asenteen sekä sen, mikä on välttämätöntä sen saamiseksi. Henkilökohtaiselta pohjalta asiaa katsoen saattaisimme kysyä itseltämme: Lisäämmekö me ahkerasti tietoamme Jehovan sanasta tehden siten edistyvästi? Hankimmeko me täsmällistä tietoa ponnistellen täysikasvuisen ihmisen tavoitteeseen? Otammeko varteen Paavalin varoituksen, kun hän käskee kavahtamaan seurauksena olevia heikkouksia, jos laiminlyömme eteenpäinjuoksun? ”Ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa.” – Ef. 4:13, 14.
10. Miksi ”uusi persoonallisuus” on kovin arvokas kristityille, ja miten me voimme kasvaa miehuuteen?
10 Tämä jatkuvasti omimamme uusi tieto panee mielemme toimintaan ja auttaa meitä pukeutumaan ”uuteen persoonallisuuteen”, joka on todella Jumalan tahdon luoma hänen Sanansa välityksellä. (Kol. 3:10, Um) Voimme nähdä apostoli Paavalin lausunnosta, että hengellinen voima on välttämätön. Minkään ei tule sen tähden antaa estää meitä edistyvästä vaelluksesta ja pitämästä mielessämme aina kypsyystavoitetta. Me huomaamme, miten sopivat Paavalin sanat ovat, kun hän lausuu: ”Vaan, puhuen totuutta, tulkaamme rakkauden avulla täysikasvuisiksi kaikessa.” Paavali kehottaa tässä lausunnossa efesolaisia kiihottamaan kasvua ja pitämään suunnan aina eteenpäin. – Ef. 4:15, Um.
ITSEMME TUTKIMINEN
11. Mitä kysymyksiä voimme harkita hengellisyytemme suhteen?
11 Monet hengellisyyttä koskevat kysymykset heräävät mielessämme. Pyrimmekö me kohti kypsyystavoitetta, mikä johtaa iankaikkiseen elämään? Elähdyttääkö meitä alituisesti sydämestä lähtevä halu parantaa palvelustamme? Hallitsevatko Valtakunnan harrastukset ajatuksiamme ja toimiamme? Onko kenttäpalveluksemme tuottoisaa, ja autammeko me toisia olemaan Jehova Jumalan tuottoisia palvelijoita? Voimmeko sanoa niin kuin apostoli Paavali sanoi niistä henkilöistä, joita hän auttoi näkemään totuuden: ”Te itse olette meidän kirjeemme, joka on sydämeemme kirjoitettu ja jonka kaikki ihmiset tuntevat ja lukevat. . . . kirje, . . . kirjoitettu, ei musteella, vaan . . . Hengellä, . . . sydämen lihatauluihin”? – 2. Kor. 3:2, 3.
12. a) Miksi ”Vartiotorni” on erittäin arvokas kristityille evankeliuminpalvelijoille ja muillekin? b) Mitä ei tule jättää huomioon ottamatta?
12 Entä henkilökohtainen tutkistelumme? Omistammeko me riittävän määrän aikaa tutkiaksemme kaikki Vartiotornin kirjoitukset? Sivuutammeko me tai jätämmekö koskaan lukematta joitakin tämän Jehova Jumalan nykyään käyttämän päätiedotusvälineen kirjoituksia? Ymmärrämmekö me, että tämän kanavan kautta annetut ohjeet ovat niin tärkeitä, että meidän elämämme riippuu niiden noudattamisesta?
13. Miten voimme päättää, kypsymmekö vai emme?
13 Toinen keino, millä voimme todeta, lisäämmekö me kypsyyttämme, on, voimmeko me löytää ja saada selville vastaukset pulmiin. Osaammeko punnita periaatteitten perusteella ja tulla oikeisiin johtopäätöksiin? Kun meille tehdään kysymyksiä, niin osaammeko antaa niihin raamatulliset vastaukset? Voimmeko selvittää ja selvitämmekö omat pulmamme ja palvelusvelvollisuuksiemme yhteydessä esiintyvät pulmat? Jos näin on, niin kuulumme niihin, jotka ymmärtävät oikein 1. Korinttolaiskirjeen 14:20: ”Älkää olko lapsia ymmärrykseltänne, vaan pahuudessa olkaa lapsia; mutta ymmärrykseltä olkaa täysi-ikäisiä.”
14. Mitä ominaisuuksia meidän tulee ilmaista suhteessamme kristittyihin tovereihimme?
14 Olemmeko me kärsivällisiä ja hitaita vihaan? Olemmeko valittamatta kristityistä tovereistamme? Olemmeko ystävällisiä joillekuille, mutta emme toisille? Ovatko keskustelumme toisista tai toisten kanssa, so. perheemme tai seurakunnan jäsenten ja vastakiinnostuneitten kanssa, rakentavia? Onko mielialamme hyvä, iloinen? Emmekö masennu helposti? Kun puhumme ihmisille palveluksessamme, niin loukkaannummeko helposti ja annammeko hitaasti anteeksi? Noudatammeko apostoli Paavalin kehotusta, kun hän sanoo: ”Kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa”? – Kol. 3:13.
15. a) Miksi kristityn on välttämättä valvottava huolellisesti vaellustaan? b) Minkä saavuttamiseksi kristityn evankeliuminpalvelijan tulee toimia?
15 Sorrummeko me helposti kiusauksissa vai pystymmekö torjumaan ne? Ymmärrämmekö me, että on viisasta valvoa jalkaimme polkua, niin ettemme joutuisi ansaan? Meidän täytyy muistaa, että Saatana on tietoinen lihan heikkouksista ja on ainainen vihollinen, joka kulkee edestakaisin nähdäkseen, kenen voisi niellä. Viisas menettely on yhtäpitävä Sananlaskujen 4:14, 15:nnen kanssa: ”Älä lähde jumalattomien polulle, älä astu pahojen tielle. Anna sen olla, älä mene sille, poikkea pois ja mene ohitse.” On selvästi nähtävissä, että kypsän kristityn tie on suora, ja poikkeaminen siltä voi johtaa valitettaviin seurauksiin. Vältä kiusauksia kehittämällä hyvä, luja, kypsän mielen arvostelukyky. Kun näin tutkimme itseämme (ei toisia) jatkuvasti, niin voimme huomata, miten ihmeellistä on, kun kristityllä on kypsyys, täysikasvuisen ihmisen mitta.