mukautuu Jumalan lakiin, hänen mittapuihinsa sen suhteen, mikä on oikein ja oikeudenmukaista. Sellainen mies on rehti, puolueeton eikä syyllisty suosikkijärjestelmään. (Luuk. 1:6; Joh. 7:24; Jaak. 2:1, 4, 9) ”Hyvyys” eroaa vanhurskaudesta siinä, että se menee pitemmälle kuin vain oikeus vaatii. (Matt. 20:4, 13–15; Room. 5:7) Se, joka rakastaa hyvyyttä, tekee toisille enemmän kuin vain sen, mitä häneltä vaaditaan tai odotetaan, ja tekee auliisti hyödyllisiä ja ystävällisiä tekoja, on lämmin ja huomaavainen. Hän myös näkee toisten hyvyyden, arvostaa sitä ja kiittää siitä. – Tiit. 1:8; Luuk. 6:35; Apt. 9:36, 39; 1. Tim. 5:10.

Uskollinen. Hän on mies, joka säilyttää rikkumattoman antaumuksen ja nuhteettomuuden Jumalan lakia ja kristillisen seurakunnan etuja kohtaan seurauksista välittämättä. – Luuk. 1:74, 75; Apt. 4:19, 20; 5:29; 1. Tess. 2:10, Um.

Varmasti sellaisella miehellä on ”oivallinen todistus ulkopuolisilta”. Samoin kuin profeetta Danielista, joka oli luotettava mies, josta vastustajat eivät voineet löytää mitään laiminlyöntiä eikä rikkomusta, ulkopuolisten on sanottava: ’Emme voi löytää mitään rikkomusta syyttääksemme häntä, ellemme löydä sitä häntä vastaan hänen Jumalansa lain yhteydestä.’ – 1. Tim. 3:7, Um; Dan. 6:4, 5.

On luonnollista, että nämä, jotka ovat päteviä ottamaan vastuun seurakunnassa, täyttävät joitakin näistä pätevyysvaatimuksista paremmin kuin toiset. Ajattelehan apostolien keskuudessa vallinnutta moninaisuutta – Tuomaan ja Pietarin välistä vastakkaisuutta – ja silti varhainen hallitseva elin alkoi näistä miehistä. Mutta tällaisten miesten tulee täyttää kaikki vaatimukset nimenomaisessa vastuussaan järkevässä määrin ja järkevän johdonmukaisesti. Yksi virhe arvostelukyvyssä esimerkiksi ei merkitse sitä, että mies ei olisi ”tervemielinen”, eikä yksi vihan ilmaus tee hänestä välttämättä ”sotaisaa”.

Vaatimukset eivät todellisuudessa ole suinkaan mahdottomat kenenkään vilpittömän kristityn miehen täyttää, sillä kuten Raamatun tutkiminen ilmaisee, suurin osa näistä pätevyysvaatimuksista on esitetty sellaisina, jotka KAIKKIEN kristittyjen, sekä miesten että naisten, tulee pyrkiä täyttämään. Näissä vastuuasemissa olevien miesten tulee sen tähden pohjimmaltaan edustaa sitä, mitä seurakunnan kokonaisuudessaan tulee aivan oikein edustaa ja mitä jokaisen tosi kristityn tulee edustaa. Miten sinä täytät mitan?

Lukijain kysymyksiä

● Osoittaako se luottamuksen puutetta, jos antautunut kristitty tekee liikeasiasta kirjallisen sopimuksen toisen kristityn kanssa? – USA.

Ei, sillä liikeasioitten paneminen kirjalliseen muotoon voi olla huomaavaista ja suoja kaikille asianosaisille. Se voi estää monet myöhemmät väärinymmärrykset.

Kirjallinen sopimus voi estää epähuomiossa syntyvät erehdykset, jotka johtuvat suullisten sopimusten selvyyden puutteesta. Muiden ihmisten tavalla antautuneen kristityn täytyy huolehtia monista yksityiskohdista päivästä päivään. Lisäksi tulee pulmia, jotka vaativat hänen huomiotaan. Hän ei ilmeisestikään voi muistaa kaikkea. Jos hänen olisi turvattava kokonaan muistiinsa, niin hän parhaista aikeistaan huolimatta todennäköisesti unohtaisi joitakin velvollisuuksia, tai hän olisi epävarma sen suhteen, onko hän täyttänyt ne. Suullinen sopimus ei juuri anna mahdollisuutta asiain tarkistamiseen. Ja jos suullinen sopimus on epäselvä, niin sen tekijät voivat vilpittömästi olla eri mieltä sen suhteen, mitä vaaditaan.

Kirjallinen sopimus voi olla myös apuna seuraavan Raamatun neuvon noudattamisessa: ”Älkää olko kenellekään mitään velkaa, muuta kuin että toisianne rakastatte.” (Room. 13:8) Jos joku epähuomiossa unohtaisi jonkin velvollisuuden, niin hän ei olisi ilmeisestikään tietoinen sen täyttämisen tarpeesta. Ja hänen epähuomiossa tapahtunut laiminlyöntinsä saattaisi johtaa ikäviin tunteisiin, varsinkin jos toinen osapuoli alkaisi ajatella,