Järkevyys tekee elämän nautittavammaksi
JEHOVA JUMALA haluaa ihmisten nauttivan elämästä. Se, mitä hän on esittänyt opastukseksemme Sanassaan Raamatussa, on tarkoitettu pysyvän hyvinvointimme edistämiseksi. Siksi tämän Sanan noudattaminen myötävaikuttaa ehdottomasti siihen, että elämä tulee mieluisemmaksi itsellemme ja toisille. Tämä pitää varmasti paikkansa, kun sovellamme Raamatun kehotusta: ”Tulkoon järkevyytenne tunnetuksi kaikille ihmisille.” – Fil. 4:5.
Järkevyys on Raamatun mukaan jumalallinen ominaisuus. Me luemme Jaakobin 3:17:stä, että ”ylhäältä tuleva viisaus on” mm. ”järkevä”. Mitä järkevänä oleminen oikein merkitsee?
Pohjimmaltaan se merkitsee sitä, että on myöntyväinen, tasapuolinen, kohtuullinen, huomaavainen ja kärsivällinen. Järkevät ihmiset ovat hyvin tasapainoisia, eivät äärimmäisyyksiin meneviä. He ymmärtävät seuraavien henkeytettyjen sanojen viisauden: ”Älä ole kovin vanhurskas . . . miksi tuhoaisit itsesi?” (Saarn. 7:17) Ne, jotka ovat ’kovin vanhurskaita’, tulevat henkilökohtaisilta mielipiteiltään hyvin ahtaiksi ja joustamattomiksi sen suhteen, mikä on oikein ja väärin. Seurauksena on, että sellaisetkin asiat, jotka eivät ole itsessään vääriä, saattavat näyttää heistä hyvin pahoilta. Heidän omatuntonsa on alinomaa levoton sen suhteen, mitä toiset tekevät tai jättävät tekemättä. Heidän harkintaansa vaikuttaa ennakkoluulo sen sijaan, että he käyttäisivät järjen kykyjään.
Se, millaisiin äärimmäisyyksiin ”kovin vanhurskaana” oleminen voi johtaa, ilmenee siitä, miten fariseukset suhtautuivat Jeesukseen Kristukseen. Hän oli heidän arviointinsa mukaan syypää vakavaan rikokseen, kun hän vapautti yliluonnollisella tavalla ihmisiä heidän heikkouksistaan ja vaivoistaan sapattina. He kadottivat näkemyksen sapattilain koko tarkoituksesta. Sen ei pitänyt olla kansalle taakkana vaan siunauksena. Sapatti varasi päivän hyvin tarpeelliselle levolle ja virkistykselle. Jeesus Kristushan sanoi: ”Sapatti tuli olemaan ihmisen tähden eikä ihminen sapatin tähden.” (Mark. 2:27) Näin ollen se, että Jeesus Kristus suoritti parannuksia sapattina, oli täysin sopusoinnussa lain armollisen hengen kanssa. Mutta fariseusten järjetön lain kirjaimesta kiinni pitäminen heidän perinteellisen selityksensä mukaan johti armottomaan asenteeseen niitä kohtaan, jotka olivat puutteessa. – Matt. 23:23.
Se järjetön Jumalan lain soveltaminen, josta fariseukset itsepintaisesti pitivät kiinni, pani suuren taakan kansan kannettavaksi. (Matt. 23:4) Niitä, jotka eivät eläneet perinteellisten sääntöjen mukaan, halveksittiin. Esimerkiksi kun Jeesusta pidättämään lähetetyt virkailijat palasivat tyhjin käsin, koska hänen opetuksensa teki heihin syvän vaikutuksen, niin eräät fariseukset sanoivat halveksivasti: ”Ei kai teitäkin ole eksytetty? Eihän yksikään hallitusmiehistä tai fariseuksista ole uskonut häneen? Mutta tämä ihmisjoukko, joka ei tunne Lakia, on kirottua.” – Joh. 7:47–49.
Järkevien ihmisten asenne on jyrkkä vastakohta fariseusten ja muiden huomattavien juutalaisuuden johtajien asenteelle ensimmäisellä vuosisadalla. Järkevillä ihmisillä ei ole liioiteltua mielipidettä itsestään, eivätkä he halveksi toisia. Heitä ei ole ”vaikea miellyttää”. (1. Piet. 2:18) He ovat huolellisia sen suhteen, etteivät saata ketään tuntemaan itseään kykenemättömäksi tai tietämättömäksi heidän läsnä ollessaan.
Järkevä ihminen ottaa huomioon ihmisten rajoitukset ja olosuhteet kannustaessaan heitä käyttämään hyväkseen kykyjään. Hän ei ole vaativa eikä odota toisilta paljon yli sen, mitä he pystyvät tekemään. Hän ei näin ollen tule pettyneeksi eikä ärtyneeksi heidän suhteensa. Totisesti ihminen, joka osoittaa järkevyyden erinomaista ominaisuutta, tekee elämän nautittavammaksi itselleen ja lähimmäisilleen.
Kun vertaamme järkeviä ihmisiä järjettömiin, niin on ilmeistä, että järkevänä oleminen on suuresti riippuvainen siitä, millä tavalla ihminen suhtautuu itseensä ja toisiin. Jos me siis haluamme, että meitä pidetään järkevinä ihmisinä, niin meidän on varmistauduttava siitä, että arviointimme itsestämme ja lähimmäisistämme on sopusoinnussa Jumalan sanan kanssa. Henkeytetty apostoli Paavali varoitti: ”Jos joku luulee olevansa jotakin, vaikka ei ole mitään, niin hän pettää omaa mieltään.” (Gal. 6:3) ”Sanon jokaiselle teidän joukossanne olevalle, ettei tule ajatella itsestään enempää kuin on tarpeellista ajatella, vaan ajatella tervemielisesti.” – Room. 12:3.
Kristillisessä seurakunnassa ei ole ketään, joka olisi korvaamaton. Yksilöt voivat olla erinomaisena rohkaisun lähteenä toisille uskoville. Mutta eivät luonnolliset kyvyt enempää kuin voimakkaat persoonallisuudetkaan ole kristillisen seurakunnan suorittaman työn takana oleva vaikuttava voima. Työ ei ole kenenkään ihmisen eikä minkään ihmisryhmän työtä. Se on Jumalan työtä. Apostoli Paavali tunnusti itsestään ja niistä, jotka toimivat hänen kanssaan: ”Me olemme Jumalan työtovereita.” (1. Kor. 3:9; Apt. 5:38, 39) Jehova Jumala saattaa henkensä välityksellä kansansa suorittamaan työtä, jonka hän haluaa tehtävän ylistyksekseen. Tämä henki vaikuttaa koko veljesseuraan kautta maailman eikä vain muutamiin. Koska Jumalan henki vaikuttaa kaikkiin, niin me emme voi tulla toimeen ilman niitä, jotka ovat meille sukua uskossa – 1. Kor. 12:14–26.
Kun uskolliset kristityt pitävät toisiaan Jumalan ja Kristuksen työtovereina ja orjina, niin he välttävät saamasta mahtipontista käsitystä itsestään ja aikaansaannoksistaan. He noudattavat Raamatun kehotusta ja ’katsovat vaatimattomin mielin, että toiset ovat heitä parempia’. – Fil. 2:3.
Henkilö, joka suhtautuu tähän neuvoon vakavasti, tunnustaa, että toiset ovat häntä parempia eräissä kyvyissä ja ominaisuuksissa. Joillakuilla kristityillä voi olla parempi ymmärrys ja havaintokyky kuin toisilla, kun on kysymys hengellisistä asioista ja toisten auttamisesta. Toiset taas saattavat olla huomattavan innokkaita ja tarmokkaita. Vielä jotkut voivat olla silmiinpistävän kiinnostuneita ihmisistä ja myötätuntoisia heitä kohtaan.
Kun ihminen ymmärtää, että hän voi oppia toisilta ja että asioita voidaan katsella useammalla kuin yhdellä tavalla niin hän on paljon vähemmän taipuvainen pitämään omaa tapaansa oikeana. Hän on joustava eikä itsepäinen. Hän ei hylkää helposti kokeneitten ihmisten ehdotuksia ja suosituksia. Eikä hän pidä toisten antamaa neuvoa arvolleen alentavana. Hän ymmärtää, että ratkaisujen tekeminen pätevien henkilöitten yhteistiedon perusteella on tosi viisauden merkki. Siksi hän toimii sopusoinnussa seuraavan Raamatun sananlaskun kanssa: ”Hankkeet . . . toteutuvat, missä on runsaasti neuvonantajia.” – Sananl. 15:22.
Meidän pitäisi totisesti olla järkeviä ihmisiä. Jehova Jumala haluaa nähdä järkevyyttä palvelijoissaan, koska hän tietää, että se auttaa heitä saamaan miellyttävät keskinäiset suhteet. Tehköön pyrkimyksemme olla järkeviä kaikessa jatkuvasti elämän nautittavammaksi itsellemme ja lähimmäisillemme.