rukoustaan tulevinakaan päivinä, kun he pyytävät: ”Anna meille joka päivä meidän jokapäiväinen leipämme.” (Luuk. 11:3) Kuten Jeesus itse vakuutti, niin ne, jotka etsivät vakavasti ensin Jumalan valtakuntaa, huomaavat, että kaikki muu, mikä on tarpeellista elämässä, lisätään heille. – Matt. 6:33.

Näiden valvojien esimerkki Valtakunnan etujen asettamisessa ensi sijalle on mainio. He ovat, niin kuin apostoli Pietari sanoi heidän pitävänkin olla, ”laumalle esikuvina”. (1. Piet. 5:3) Toiset uuden maailman yhteiskunnan yhteydessä olevat noudattavat heidän hyvää esimerkkiään. Kun heidän eteensä tulee olosuhteet, joissa maallinen työ tekee mahdottomaksi heidän saapumisensa Jehovan kansan konventtiin, tai kun maallinen työ alkaa tehdä seurakunnan kokouksissa käymisen mahdottomaksi, niin he muistavat Heprealaiskirjeen 13:7:nnessä olevan neuvon: ”Muistakaa johtajianne, jotka ovat puhuneet teille Jumalan sanaa; katsokaa, kuinka heidän vaelluksensa on päättynyt, ja seuratkaa heidän uskoansa.”

Lukijain kysymyksiä

● Kirjassa Kadotetusta paratiisista ennallistettuun paratiisiin sanotaan sivulla 129, että Johannes oli yksin, kun Jeesus tuli hänen luokseen kastettavaksi. Miksi siinä esitetään tällainen lausunto? – J. B., USA.

Mikään raamatunkohta ei erityisesti sano siten, mutta kaikki raamatullinen todistusaineisto viittaa siihen. Jehova Jumala käski Johannes Kastajaa esittelemään Jeesuksen Jumalan Karitsana. Jotta Johannes olisi kyennyt tuntemaan Messiaan, kun hän tuli, ja siten vakuuttavasti esittelemään hänet juutalaisille, Jehova Jumala kertoi Johannekselle, että se, jonka päälle hän näkisi laskeutuvan Jumalan hengen, olisi luvattu Messias, joka oli kastava pyhällä hengellä. – Joh. 1:29–34.

Koska tämä oli siis Johannekselle annettu merkki, mikä teki hänet päteväksi toteuttamaan tehtävänsä, muiden ei ollut määrä todistaa siitä, koska heitä ei ollut käsketty tekemään siten. Jos siellä olisi ollut suuri ihmisjoukko, joka olisi nähnyt ja kuullut, mitä tapahtui – nähnyt pyhän hengen laskeutuvan kyyhkysen muodossa ja jäävän Jeesuksen päälle ja kuullut Jehovan oman äänen taivaasta julistavan: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt” – se olisi herättänyt niin suurta huomiota, että siitä olisi puhuttu heti, ja kohta koko Galilea ja Juudea olisi tiennyt siitä. Lisäksi, jos niin olisi ollut, varmasti ainakin yksi evankeliumin kirjoittaja olisi kertonut, mikä vaikutus tällä ihmeellä olisi ollut sen todistajana olevaan ihmispaljouteen. Vaikka mikään erityinen raamatunkohta ei mainitsekaan nimenomaan, että Johannes ja Jeesus olivat kaksin Jeesuksen kasteen aikana, niin johdonmukainen päätelmä Raamatun todistusten perusteella on kuitenkin sellainen. – Matt. 3:16, 17.

Tässä yhteydessä on myös kiinnostavaa panna merkille, että kun Jehova antoi uudelleen samanlaisen todistuksen Jeesuksesta, tämä otti vain kolme suosimaansa apostolia mukaansa todistamaan ihmeen. Se tapahtui kirkastusvuorella, jolloin Jehova lausui samat sanat: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt; kuulkaa häntä.” – Matt. 17:1–5.

● Apostoli Paavali lainaa Roomalaiskirjeen 10:18:nnessa Psalmin 19:5 ja soveltaa sen ilmeisesti ihmisiin, mutta Psalmi 19:5 puhuu taivaallisesta luomakunnasta. Miten meidän tulee ymmärtää Paavalin sovellutus? – M. M., USA.

Roomalaiskirjeen 10:18 sanoo: ”Eivätkö he ole kuulleet? Kyllä ovat: ’Heidän äänensä on kulkenut kaikkiin maihin, ja heidän sanansa maan piirin ääriin.’” Asiayhteys ilmaisee, että apostoli Paavali kuvaili tässä Juudan kansaa. Heillä oli Jumalan viisaat sanat, ja heidän ylimmäinen pappinsa tiesi, miten Jehovan nimi lausutaan. He tiesivät, että Jehova oli Jumala, taivaitten ja maan Luoja. Jakeessa 16 Paavali sanoo: ”Mutta eivät kaikki ole olleet kuuliaisia evankeliumille. Sillä Esaias sanoo: ’Herra, kuka uskoo meidän saarnamme?”’ Sitten hän sovelluttaa Psalmin 19:5. Ydinkohta tässä on se, että vaikka luonnolliset juutalaiset olisivatkin kieltäytyneet kuuntelemasta Kristuksen apostolien saarnaa, heillä oli kuitenkin todistus itseään vastaan, nimittäin luomakunnan, taivaankappaleiden todistus. Vaikka ne eivät antaneetkaan mitään suullista tai kirjallista julistusta itsestään, ne kuitenkin todistivat Jumalan luomisvoimasta. Koska he eivät hyväksyneet apostolien saarnaamista, itse luomakunta todisti heitä vastaan. Ja kuten Roomalaiskirjeen 1:20 osoittaa, Jumalan näkymättömät