Raamatun totuus tekee vapaaksi
KUINKA voidaan väittää, että Raamatun totuus tekee vapaaksi, kun jotkut Raamatun kaikkein innokkaimmista tutkijoista, julistajista ja kannattajista viruivat vankiloissa tai tulivat karkoitetuiksi orjina pakanamaihin?
Israelin kansa on esikuvallinen esimerkki tästä. Se sai kansana ensiksi taistella Raamatun puolesta, ja kuitenkin Assyrian ja Babylonian sotajoukot, jotka eivät välittäneet lainkaan mitään Raamatusta, panivat sen orjuuteen. Oliko Raamatun totuus tässäkin tapauksessa vapauttava väline? Ja jos se oli, niin millä tavalla? Apostoli Johannes lopetti Pyhien Kirjoitusten kaanonin päättäessään evankeliuminsa ja kirjeittensä sekä Ilmestyskirjan kirjoittamisen, mikä viimeksimainittu kertoo ohimennen sanoen Jumalan kansan vapauttamisesta synnistä ja kuolemasta Kristuksen hallituksen aikana. Johannes kirjoitti kuitenkin tämän henkeytetyn kirjan ollessaan vanhalla iällään vankina Patmoksen saarella. Daavid, joka mainitaan usein Jumalan sydämen mukaisena miehenä, kirjoitti monet Psalmeista, mitkä ylistävät Jehova Jumalaa Suurena Paimenena ja Pelastajana. Daavid vietti kuitenkin monta vuotta ”piilossa” pakoillen vihollisia. Jeremia, eräs uskollinen profeetta ja Raamatun kirjoittaja, kertoo liejuisessa maakuopassa saamastaan kokemuksesta. Daniel, profeetta ja tunnollinen Raamatun lain tutkija ja noudattaja, heitettiin herkkupalana nälkäisille jalopeuroille. Apostolit Pietari ja Paavali kirjoittivat suuren osan Kreikkalaisista Kirjoituksista. He puhuivat vapaudesta ollessaan itse rautakahleissa ja vankikopin telkien takana. Jeesus julisti vapautta vangeille ja vankiloiden avaamista sidotuille. Hän itse joutui vangiksi, ja hänet paaluunnaulittiin lopuksi. Kun otamme huomioon edellämainitut tosiasiat, niin kuinka voidaan väittää, että Raamattu ja sen totuudet tekevät ihmisen vapaaksi?
Juuri kerrotusta käy täysin ilmeiseksi, että Raamattu ei vapauta ketään kirjaimellisista vankiloista eikä kidutushuoneista, eikä se vapauta köyhyydestä eikä kiusauksestakaan. Jeesus sanoi suoraan, että ”Perkele heittää jatkuvasti eräitä teistä vankeuteen, jotta teidät pantaisiin täysin koetukselle ja jotta teillä olisi ahdistusta kymmenen päivää. Osoittautukaa uskollisiksi kuolemankin vaarassa, niin minä annan teille elämän kruunun”. (Ilm. 2:10, Um) ”Kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi.” (2. Tim. 3:12) On siis aivan selvää, ettei Raamattu vapauta ketään ruumiillisessa mielessä. Miten se siis vapauttaa? Se vapauttaa henkisesti – maailman huolista, pelosta, tuskasta, perimätiedoista, taikauskosta ja toivottomuudesta. Mutta se ei tee tätä ihmeen avulla.
Raamattu itse ei ole mikään ”loitsukirja” eikä ”hyvän onnen” tuoja, mikä torjuisi pelkällä läheisyydellään onnettomuudet tai toisi onnen. Raamattu on yksinkertaisesti sanoen Jumalan Sana. Ja sellaisena se on noudatettavaksi kelpaava varma opas. Siinä ei ole mitään tarunomaista eikä salaperäistä. Vaikka se onkin täydellinen opas ihmisille, niin se ei voi opastaa meitä, jos me emme anna sen periaatteitten vaikuttaa elämässämme. Jollemme usko siihen ja pysy sen periaatteissa, niin tämä Kirja itsessään on samanlainen kuin mikä muukin kirja – hengetön. Jos me sisällytämme sen osana elämäämme, niin siitä tulee vapauttava väline ja suunnaton hyvään päin vaikuttava voima. Sen totuudet valaisevat meidän polkumme näyttäen meille vaara-alueet ja oikeat ratkaisut, mitkä meidän tulee tehdä tiellämme elämään. Tämä totuus tekee ihmisen vapaaksi. Jeesus tähdensi tätä sanoessaan: ”Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi.” (Joh. 8:32) Vapaus pohjautuu siis kahteen tekijään: Jumalan Sanan tuntemukseen ja siinä pysymiseen. Israelin menettely on voimakas kuvaus tästä tosiasiasta.
Israelin kansalla oli Jumalan totuuden Sana. Israelilaiset tunsivat sen periaatteet. Heidän kuninkaittensa ja pappiensa velvollisuus oli pitää se. Niin kauan kuin he olivat sopusoinnussa Raamatun periaatteitten kanssa, he olivat kansana vapaita, mutta kun he hylkäsivät nämä periaatteet ja menettelivät omien mielipiteittensä mukaan, niin he menettivät vapautensa ja joutuivat vihollistensa orjiksi. Israelin kansassa oli kuitenkin yksilöitä, sellaisia kuin Jeremia, Daniel, kolme heprealaista nuorukaista ja muita, jotka pysyivät yksilöinä vapaina, vaikka Israel joutuikin orjuuteen. He säilyttivät vapautensa, kun eivät sovitelleet Raamatun periaatteista. Heidän vapautensa oli henkinen. Heillä oli mielenrauha ja sydämenilo, merkki Jumalan hyväksynnästä nuhteettomuuden takia. Apostoli Paavali todistaa tämän tosiasian sanoen: ”Ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.” (Fil. 4:7) Raamatun kirjoittajat, kannattajat ja julistajat voivat sanoa tämän ”kaikkea ymmärrystä ylemmän” rauhan viihdyttävän, vakuuttavan, kalliin lahjan takia, että he olivat vapaita, vaikka riutuivatkin jossakin likaisessa vankilassa tai karkoitettuina jollakin saarella totuuden julistamisensa tähden. Juuri tämä sama rauha auttoi heitä seisomaan pelottomina hallitsijain ja kuningasten sekä kuolemankin edessä horjumatta. Tämä rauha tulee Jumalan Sanan, Raamatun, totuuden tuntemuksesta.
VAPAUS NYKYÄÄN
Tämä sama rauha on niidenkin sydämessä, jotka tuntevat Jumalan Sanan tänä aikana, jolloin ihmisten sydän menehtyy pelosta ja kaiken loppu näyttää olevan käsillä. Tämä totuus rauhan yhteydessä, mikä ”on kaikkea ymmärrystä ylempi”, tulee yhä samasta lähteestä, Raamatusta. Se tekee jatkuvasti vapaaksi.
Tänä aikana tarvitaan kipeästi Raamatun totuutta, koska totuutta ei hyväksytä enää sellaisena. Tieteellinen selitys, poliittinen filosofia ja väärät uskonnolliset perimätiedot ovat tunnustettuja arvovaltaisia lähteitä tiedon alalla. Raamatun totuus on syrjäytetty mielikuvituksen tuotteena. Mutta ihmisten keinot eivät ole tuoneet valistusta, vaan pimeys on sen sijaan laskeutunut koko maan ylle. Profeetta Jobin sanojen mukaisesti ”päivällä he joutuvat pimeään ja hapuilevat keskipäivällä niinkuin yöllä”. (Job 5:14) Ja niinkuin Jesaja sanoi: ”Pimeys peittää maan ja synkeys kansat.” (Jes. 60:2) Ihmiskunnan haparoiminen tässä henkisessä pimeydessä on aiheuttanut suuren levottomuuden ja pelon. Heidän ainoa pelastustiensä on Jumalan määräämä tie, Raamattu. Heidän täytyy tunnustaa sen olevan Jumalan Sana, tutkia sitä varmistuakseen hänen opastuksestaan sekä pysyä hänen opastuksessaan, kunnes vapaus saavutetaan lopulta. Ei ole mitään oikoteitä. Ei ole muuta poispääsytietä tästä ihmiskunnan umpikujasta.
Mutta miten Raamattu vapauttaa ihmisen, joka on joutunut sekä henkisesti että ruumiillisesti tämän maailman orjaksi? Tarjoamalla sellaiselle toivon totuudensanomallaan. ”Sillä kaikki, mikä ennen on kirjoitettu, on kirjoitettu meille opiksi, että meillä kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo.” (Room. 15:4) Tämä toivo koskee tulossa olevaa vanhurskasta uutta maailmaa, missä vanhurskaus on asuva. Se koskee Jumalan valtakunnan hallitusta, mikä on poistava sairauden, sodat ja kuoleman. Jumalan Sanan tutkija saa suuren helpotuksen lukiessaan sellaisista lupauksista kuin: ”Ja hän [Jumala] on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt” (Ilm. 21:4), ja: ”Hän tuomitsee pakanakansojen kesken, säätää oikeutta monille kansoille. Niin he takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan.” Ja kun hän lukee lupauksia siitä, että ihmiset eivät tee työtä hukkaan eivätkä synnytä lapsia ahdistukseen; että tämä maa tehdään Jumalan jalkojen ihanaksi astinlaudaksi; että ihmiset elävät maan päällä iankaikkisesti, kuolematta koskaan, täydellisessä terveydessä täydellisen hallituksen alaisuudessa, niin tällaiset Raamatun totuudet antavat voimaa vanhurskasten sydämelle luoden toivoa ja näkemystä, vapauttaen heidät tämän nykyisen vanhan maailman pimeydestä ja sen synkästä tulevaisuudentoiveesta uuteen näkemykseen tulevasta uudesta maailmasta sitä seuraavine siunauksineen. (Jes. 2:4; 33:24; 2. Piet. 3:13) Tällä totuudella on terveellinen vaikutus. Raamatun totuus vapauttaa myöskin toisella tavalla.
VAPAUTUMINEN VALHEISTA
On epäilemättä miljoonia vilpittömiä ihmisiä, jotka kuuluvat uskonnollisiin järjestöihin ja uskovat, että heidän kuolleet sukulaisensa tai ystävänsä ovat kiirastulessa tai helvetin vaivassa tietoisina ja kärsivinä ja että heitä voidaan auttaa maan päällä elävien ihmisten rukouksilla. Tällainen opetus on aiheuttanut ihmisille paljon surua. Miten Raamattu voi tehdä tällaiset vilpittömät ihmiset vapaiksi? Paljastamalla heille kuolleitten tilan. Jumala, joka tuntee kuolleitten tilan ja missä ne ovat, esittää Raamatussa yksinkertaisin sanoin tarkalleen niiden tilan. Kun kuolleitten tilaa koskeva totuus opitaan tuntemaan, niin tämä totuus tekee vapaaksi.
Raamattu sanoo esimerkiksi: ”Sillä elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään.” Ajattelehan hetkinen. Jotta kuolleet voisivat kärsiä, niin niiden pitäisi tietää se. Niiden pitäisi olla tietoisia, tajuta asemansa. Mutta Raamattu sanoo, että ”kuolleet eivät tiedä mitään”. Niiden on mahdotonta kärsiä, koska ne eivät tunne tilaansa. Ne eivät ole tietoisia siitä. Ne ovat kuolleita. Raamattu jatkaa sanoen, että ”ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta tuonelassa, jonne olet menevä”. (Saarn. 9:5, 10) Jos siellä ei ole työtä, tietoa eikä viisautta, niin miten siellä voi olla kärsimystä? Mahdotonta! Kuolleet ovat siellä, missä Jeesus sanoi niiden olevan: haudoissaan odottamassa ylösnousemusta. (Joh. 5:28; Ps. 146:4; 115:17) Kuolleet eivät kärsi missään kiirastulessa, koska sellaista paikkaa ei ole olemassakaan. Eivätkä ne ole elossa tulisessa helvetissäkään tietoisina ja tuskallista kidutusta tuntien. Raamattu sanoo aivan selvästi, että kuolleet ovat kuolleita, tiedottomia ja odottamassa haudoissaan ylösnousemuspäivää. Kun nämä totuudet opitaan Jumalan Sanasta, niin se avaa pimeyden vankilan ja vapauttaa ihmisen taikauskosta, pakanallisista taruopeista, perimätiedoista ja valheista. Raamattu tekee vapaaksi.
Nyt on kaikille välttämätöntä kääntyä Raamatun puoleen tutkimaan sen totuutta ja sanoa: ”Näin Raamattu opettaa maailman ahdistuksesta, kuoleman syystä, tämänjälkeisestä ihmisen kohtalosta ja meidän ainoasta toivostamme”, eikä: ”Näin minun kirkkoni opettaa tai minun opettajani uskoo tai näin minä ajattelen olevan oikein.” Ihmisten järkeilyt ovat johtaneet tämän maailman sen nykyiseen peloittavaan, vaaralliseen tilaan.