Riippumattomuus Jumalasta on onnettomuuteen johtava vaatimus

”Minä tiedän, Herra, ettei ihmisen tie ole hänen vallassansa, eikä miehen vallassa, kuinka hän vaeltaa ja askeleensa ohjaa.” – Jer. 10:23.

 1. Milloin ihmisen on sopivaa haluta riippumattomuutta? Valaise.

SYNTYESSÄÄN ihmiset ovat täysin avuttomia ja pysyvät vuosia sen jälkeenkin riippuvaisina toisista. Mutta siitä ei ole heille vahinkoa. Jotta lapsista tulisi tasapainoisia aikuisia, jotka ovat valmiita käsittelemään niiden kannettavaksi tulevat vastuuvelvollisuudet, jotka jättävät vanhempansa ryhtyäkseen elämään itsenäisesti, niin he tarvitsevat ohjausta, huolenpitoa ja kuria. Sananlasku sanoo: ”Vitsa ja nuhde antavat viisautta, mutta kuriton poika on äitinsä häpeä.” (Sananl. 29:15) Toisaalta taas ei täydellinen riippuvaisuus vanhemmista olisi lainkaan toivottavaa eikä luonnollista aikuisten poikien ja tytärten kohdalla, jotka pystyvät hoitamaan asianmukaisesti vastuuvelvollisuutensa avioliittojärjestelyssä. Sellainen riippuvaisuus ei olisi myöskään sopusoinnussa sen kanssa, mitä Jumala sanoi asettaessaan avioliiton: ”Mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi.” (1. Moos. 2:24) Ilmeisesti siis asianomaisen tarpeet ja olosuhteet ratkaisevat, voiko hän syystä haluta olla riippumaton johonkuhun toiseen nähden.

 2. Voiko ihminen syystä vaeltaa riippumattomana Jumalasta?

² Vaikka riippumattomuuden sopivuus aikuisena ja täydellinen riippuvaisuus lapsena ovat helposti ymmärrettävissä, niin monien on vaikea myöntää, että heidän pitäisi alistua Jumalan tahtoon. He haluavat noudattaa omia mittapuitaan. Mutta ovatko heidän olosuhteensa sellaiset, että he voivat syystä vaeltaa riippumattomina Luojastaan? Profeetta Jeremian sanat antavat vastauksen tähän kysymykseen: ”Minä tiedän, Herra, ettei ihmisen tie ole hänen vallassansa, eikä miehen vallassa, kuinka hän vaeltaa ja askeleensa ohjaa.” – Jer. 10:23.

RIIPPUVAISUUS JUMALASTA ON JÄRKEVÄÄ JA SOPIVAA

 3. Kenellä on ehdoton oikeus päättää, miten ihmisen tulee käyttäytyä, ja miksi?

³ Koska Jumala on Luoja, niin hänellä – ei luomuksella, ihmisellä – on ehdoton oikeus määrätä mittapuu, jonka mukaan hänen älyllisten luomustensa tulee ohjata askeleensa. Useita vuosisatoja sitten herätetyt ajatuksia synnyttävät kysymykset painottavat tätä tosiasiaa: ”Korskeileeko kirves hakkaajaansa vastaan, tai suurenteleeko saha heiluttajaansa vastaan? Ikään kuin vitsa heiluttaisi kohottajaansa ja sauva saisi koholle sen, joka ei ole puuta!” (Jes. 10:15) ”Oi ihminen, . . . mikä sinä olet riitelemään Jumalaa vastaan? Ei kaiketi tehty sano tekijälleen: ’Miksi minusta tällaisen teit?’ Vai eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta savensa seoksesta toinen astia jaloa, toinen halpaa käyttöä varten?” (Room. 9:20, 21) On julkeuden huippu, että ’savi-ihmiset’ hellittämättä vaativat riippumattomuutta Jumalasta. Se on yhtä järjetöntä kuin väittää, ettei tehtailijalla ole oikeutta antaa ohjeita tuotteittensa käytöstä.

 4. Millä tavalla Jumala painoi Aadamin mieleen, ettei ihminen voi vahingotta jättää huomioon ottamatta hyvää ja pahaa koskevaa Jumalan mittapuuta?

⁴ Jumala ilmoitti aivan ensimmäiselle ihmiselle, Aadamille, että oikeaa käyttäytymistä koskevan Jumalan mittapuun jättäminen huomioon ottamatta johtaisi kuolemaan. Jehova Jumala sanoi Aadamille: ”Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman.” (1. Moos. 2:16, 17) Koska kielletyssä hedelmässä itsessään ei ollut ilmeisesti mitään vahingollista, niin Jumalan sitä koskeva kielto oli ainoa seikka, joka teki siitä syömisen pahaksi. Näin ollen Aadamin tottelemattomuus oli merkitsevä sitä, että hän asettui vaimonsa puolelle tämän hedelmän syömisessä. Hän liittyi vaimoonsa, joka vaati riippumattomuutta Jumalasta päättääkseen itse, mikä oli hyvää ja mikä pahaa, sen sijaan että olisi pitänyt kiinni Jumalan näkökannasta tässä asiassa.

 5. Miksi oli oikein, että Aadam olisi ollut alistuvainen?

⁵ On huomattava, ettei Jumalan käskyssä ollut mitään kohtuutonta, joten siinä, että Aadam olisi pysynyt alistuvaisena Luojalleen, ei ollut mitään epämieluista. Hän ei kärsinyt sietämätöntä sortoa, mikä olisi saanut näyttämään siltä, että riippumattomuus ja kuolema olisivat paremmat kuin riippuvaisuus ja elämä. Jumalan käsky ei ollut pakottanut Aadamia vaikeaan tilanteeseen. Oli useita muita hedelmäpuita, joista hän saattoi syödä kyllikseen. Kaikki, mitä Aadamilla oli – hänen elämänsä, tuottoisa työ ja kaunis puutarhakoti, jossa hän oli vaimonsa kanssa – ne kaikki olivat lahjoja Jumalalta ja ilmauksia Jumalan rakkaudesta häntä kohtaan. Aadam voi helposti nähdä kaikkialla ympärillään olevista luomistöistä, että Jehova Jumalan viisaus oli suunnattomasti suurempi kuin hänen. Sen perusteella, mitä Aadamin viisas ja rakastava Jumala oli tehnyt, hän voi olla varma, että jos hän pysyy siinä, mitä hänen Luojansa oli päättänyt hyvän ja pahan suhteen, niin se koituisi hänen jatkuvaksi onnekseen ja hyvinvoinnikseen.

YKSIKÄÄN ÄLYLLINEN LUOMUS EI VOI VAHINGOTTA VAATIA RIIPPUMATTOMUUTTA JUMALASTA

6, 7. a) Mikä johti Eevan ajattelemaan, että riippumattomuus Jumalasta oli haluttava asia? b) Miksi Eeva uskoi käärmettä?

⁶ Eevalla oli miehensä Aadamin tavalla täysi syy pysyä alistuvana Jumalalle. Hänhän nautti samoja siunauksia. Mutta Eeva oli ensimmäinen ihminen, joka johdettiin uskomaan, että oli parempi olla tottelematta Jumalaa. Kerran, kun hän ei ollut miehensä seurassa, hän kuuli äänen. Se ei ollut hänen miehensä eikä Jumalan ääni, vaan käärmeen ääni. Eeva ei juossut pois peloissaan, koska Jumala oli varhemmin antanut eläinkunnan, mukaan luettuina käärmeet, hänen ja hänen miehensä valtaan. (1. Moos. 1:28) Niinpä hän kuunteli. Käärme kysyi: ”Onko Jumala todellakin sanonut: ’Älkää syökö kaikista paratiisin puista’?” Eeva vastasi oikein, sillä hän oli täysin tietoinen kielletystä hedelmästä ja siihen liittyvästä kuolemanrangaistuksesta. Mutta käärme väitti Jumalaa vastaan antaen Eevan ymmärtää, että häntä pidettiin tietämättömyydessä ja ettei Jumala panisi lakiaan täytäntöön surmaamalla rikkojan. – 1. Moos. 3:1–5.

⁷ Täysin petettynä Eeva antoi perään itsekkäälle kunnianhimolle olla Jumalan kaltainen ja ratkaista itse, mikä on hyvää ja mikä pahaa, ja söi kiellettyä hedelmää. Nähtävästi kaksi seikkaa johti Eevan ajattelemaan, että käärme puhui totta: 1) hänen aisteilleen oli ilmeistä, että puun hedelmä oli hyvää ravinnoksi, ja 2) käärmeen äärimmäinen varovaisuus sai näyttämään siltä, ettei tämä luomus voinut olla väärän tiedon lähde. Koska Eeva ei nähtävästi ollut kokenut mitään epäedullisia vaikutuksia rikkomuksestaan, niin hän lähestyi luottavaisena miestään ja sai hänet puheellaan syömään hedelmää. – 1. Moos. 3:1, 6.

 8. Kuka sai näyttämään siltä, että käärme puhui?

⁸ Vastoin Eevan odotuksia riippumattomuus Jumalasta osoittautui tuhoisaksi. Se johti häpeään, kauniin paratiisikodin menetykseen, ruumiilliseen ja tunneperäiseen tuskaan ja lopulta kuolemaan. (1. Moos. 3:7, 16–19) Käärmeen sanat osoittautuivat ilkeämieliseksi valheeksi. Koska tämä oli ensimmäinen muistiin merkitty valhe, niin tämän valheen lausuja, ei kirjaimellinen käärme vaan hän, joka saattoi näyttämään siltä kuin käärme olisi puhunut, oli valheitten isä eli alkuunpanija. Jumalan Poika Kristus Jeesus paljasti, kuka hän oli, kun hän sanoi niille, jotka yrittivät tappaa hänet: ”Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä.” (Joh. 8:44) Raamatun Ilmestyskirjassa tätä näkymätöntä henkiluomusta sanotaan ”suureksi lohikäärmeeksi, siksi vanhaksi käärmeeksi, jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan”. (Ilm. 12:9) Hänen kuvataan vertauskuvallisesti olevan ”suuri, tulipunainen lohikäärme, jolla oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea, ja sen päissä seitsemän kruunua; ja sen pyrstö pyyhkäisi pois kolmannen osan taivaan tähtiä”. – Ilm. 12:3, 4.

 9. Mitä merkityksellistä on siinä, että lohikäärmeen pyrstö pyyhkäisi pois kolmannen osan tähtiä?

⁹ Se, että lohikäärmeen pyrstö pyyhkäisi pois kolmannen osan taivaan tähtiä, ilmaisee Saatanan nähtävästi onnistuneen saamaan huomattavan osan enkeleitä, ”aamutähtiä” (Job 38:7), kapinoimaan Jumalaa vastaan. Raamatun todistukset osoittavat tämän tapahtuneen Nooan päivinä, hänen, joka oli Aadamin etäinen jälkeläinen. Siihen aikaan suurin osa ihmiskunnasta kieltäytyi alistumasta Jumalan tahtoon, ja lukuisat enkelit ”jättivät oman asumuksensa” taivaissa vastoin heitä koskevaa Jumalan tarkoitusta, ja aineellistuivat ihmisruumiisiin voidakseen olla sukupuolisuhteissa maan päällä olevien kauniitten naisten kanssa. (Juud. 6; 1. Moos. 6:1, 2) Vaatimalla täten riippumattomuutta nämä enkelit lähtivät tuhoon johtavalle tielle.

10, 11. Mitä tapahtui tottelemattomille enkeleille, kun he olivat muuttuneet aineettomiksi?

¹⁰ Kun Jehova Jumala aiheutti vedenpaisumuksen, joka hävitti kaikki muut ihmiset paitsi Nooan ja hänen perhekuntansa seitsemän muuta jäsentä, niin näiden enkeleitten oli pakko muuttua aineettomiksi ja palata henkimaailmaan. Mutta he eivät saaneet takaisin sitä asemaa, jonka he olivat jättäneet. Jumala alensi heidät hyvin alhaiseen asemaan, jota sanotaan ”Tartarokseksi”. Raamattu kertoo tästä: ”Ei Jumala säästänyt enkeleitä, jotka syntiä tekivät, vaan syöksi heidät syvyyteen [Tartarokseen, Um], pimeyden kuiluihin, ja hylkäsi heidät tuomiota varten säilytettäviksi. Eikä hän säästänyt muinaista maailmaa, vaikka varjelikin Nooan, vanhurskauden saarnaajan, ynnä seitsemän muuta, vaan antoi vedenpaisumuksen tulla jumalattomain maailman päälle.” (2. Piet. 2:4, 5) ”Hän ne enkelit, jotka eivät säilyttäneet valta-asemaansa, vaan jättivät oman asumuksensa, pani pimeyteen iankaikkisissa kahleissa säilytettäviksi suuren päivän tuomioon.” (Juud. 6) Sen sijaan että nämä enkelit olisivat saavuttaneet tottelemattomuudellaan vapauden, he joutuivat eräänlaiseen pidätystilaan. Siksihän apostoli Pietari puhuu heistä ”vankeudessa olevina henkinä, jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta”. (1. Piet. 3:19, 20) Ottaen huomioon tällaisen vankeustilan on ilmeistä, etteivät he kykene enää aineellistumaan ja elämään aviomiesten tavoin naisten kanssa.

¹¹ 1. Mooseksen kirjan kertomus ei ilmaise, tiesikö Nooa ja hänen perheensä näille tottelemattomille enkeleille määrätyn rangaistuksen yksityiskohdista. Mutta kapinallisen ihmiskunnan hävitys todisti runsain mitoin sen tosiasian, että kukaan älyllinen luomus ei voi vaatia riippumattomuutta Jumalasta kokematta onnettomuutta.

RIIPPUMATTOMUUS JUMALASTA JOHTAA RAPPIOTILAAN

12. Miten kapina alkoi uudelleen vedenpaisumuksen jälkeen?

¹² Ei näytä juuri uskottavalta, että kukaan olisi sen jälkeen tavoitellut riippumattomuutta Jumalasta. Mutta juuri niin on käynyt. Saatana löysi halukkaan välikappaleen Nimrodin, Nooan pojanpojan pojan, persoonassa. 1. Mooseksen kirjan kertomus sanoo Nimrodista: ”Hän oli ensimmäinen valtias maan päällä. Hän oli mahtava metsämies Herran edessä [Jehovaa vastaan, Um]. . . . Ja hänen valtakuntansa alkuna olivat Baabel, Erek, Akkad ja Kalne Sinearin maassa.” (1. Moos. 10:8–10) Koska Baabel kuului Nimrodin alkuperäiseen valta-alueeseen, niin kaupungin ja sen tornin rakentamisen on täytynyt alkaa hänen määräyksestään. Tähän suunnitelmaan ryhdyttiin Jumalaa uhmaten, koska Jumalan tarkoitus oli, että ihmiskunta hajaantuisi ympäri maan. Jehova Jumala teki tyhjäksi rakentajien suunnitelmat sekoittamalla heidän kielensä. Kun he eivät enää kyenneet ymmärtämään toisiaan, niin he vähitellen jättivät kaupungin rakentamisen ja hajaantuivat. – 1. Moos. 11:1–9.

13. Mitä todisteita on siitä, että ne, jotka liittyivät Nimrodin kapinaan Jumalaa vastaan, eivät olleet tietämättömiä Hänen toimistaan?

¹³ Koska Nooa eli 350 vuoden ajan vedenpaisumuksen jälkeen (1. Moos. 9:28), niin järkevä johtopäätös on, että hän oli vielä elossa silloin, kun hänen pojanpojan poikansa Nimrodin yritykset raukesivat tyhjään Baabelissa. Kansan hajaantumisen on sen tähden täytynyt tapahtua siihen aikaan, jolloin totuus varhaisemmista tapahtumista, sellaisista kuin vedenpaisumus, oli tunnettu. Tämän seikan ilmaisee se, että muinaisten kansojen jumalaistarut toistavat Raamatun kertomusta mutta vääristyneessä, monijumalaisessa muodossa. Tarut kertovat jumalien ja maan naisten välisistä rakkausasioista viitaten siten nähtävästi siihen, mitä tottelemattomat enkelit tekivät ennen vedenpaisumusta. Tuskin on kansaa maan päällä, jolla ei olisi legendaa maailmanlaajuisesta tulvasta. Myös jälkiä torninrakentamistapahtumasta tavataan näissä taruissa.

14. Mihin rappeuttaviin menettelyihin vedenpaisumusta edeltänyt kapina johti?

¹⁴ Kaikki tämä panee ajattelemaan, että hajaantuneet kansat tiesivät tosi Jumalasta ja hänen toimistaan. Mutta koska ne olivat kapinoineet häntä vastaan, niin ne olivat oman valintansa mukaan ilman hänen ohjaustaan ja johdatustaan. Vaikuttiko se heidän edukseen? Historian tosiasiat vastaavat kieltävästi. Hajaantuneet ihmiset ja heidän jälkeläisensä alkoivat tehdä epäjumalia puusta, kivestä ja muista aineista. He heittäytyivät maahan näiden kuvien edessä ja huusivat apua elottomilta jumalilta. Näiden jumalien palvonnan yhteydessä he alkoivat omaksua sellaisia inhottavia tapoja kuin palvontamenoihin kuuluvan prostituution, lasten uhraamisen, juopottelun ja itsensä viileksimisen aina siinä määrin, että vuotivat verta. (Vrt. seuraavia kohtia: 1. Kun. 14:24; 18:28; Jer. 19:3–5; Hoos. 4:13, 14; Aam. 2:8.) Rappiotilan, johon Jehova Jumalasta vieraantuneet ihmiset vajosivat, kuvaa hyvin apostoli Paavali kirjeessään roomalaisille (1:21–31):

”He, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi.

”Sentähden Jumala on heidät, heidän sydämensä himoissa, hyljännyt saastaisuuteen, häpäisemään itse omat ruumiinsa, nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, amen. Sentähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin, sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen; samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti.

”Ja niinkuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia. He ovat täynnänsä kaikkea vääryyttä, pahuutta, ahneutta, häijyyttä, täynnä kateutta, murhaa, riitaa, petosta, pahanilkisyyttä; ovat korvaankuiskuttelijoita, panettelijoita, Jumalaa vihaavaisia, väkivaltaisia, ylpeitä, kerskailijoita, pahankeksijöitä, vanhemmilleen tottelemattomia, vailla ymmärrystä, luotettavuutta, rakkautta ja laupeutta.”

15. Onko yhä olemassa apostoli Paavalin kuvailemia rappeuttavia menettelyjä?

¹⁵ Meille ei tarvitse nyt muistuttaa siitä, että juuri apostoli Paavalin mainitsemat asiat ovat yhä yleisiä ja ovat luoneet pelon ja epäluottamuksen ilmapiirin. Hyvää ja pahaa koskevan Jumalan mittapuun jättäminen huomioon ottamatta uhkaa joka päivä toisten elämää, onnellisuutta ja hyvinvointia. Rikollisten ja kieroutuneitten ihmisten suorittamat varkaudet, raiskaukset ja pahoinpitelyt ovat yleisiä tapahtumia. Sukupuolinen moraalittomuus on johtanut inhottavien sukupuolitautien leviämiseen, rikkonut perheitä, riistänyt lapsilta tarpeellisen vanhempien ohjauksen ja edistänyt elämän tukahduttamista aborteilla. Ruumiillinen, tunneperäinen ja henkinen vaurioituminen on ilmeistä niiden keskuudessa, jotka ovat jättäneet Luojan huomioon ottamatta. Jumalan muuttumattoman lain paikkansapitävyys on selvästi nähtävissä: ”Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.” – Gal. 6:7.

HYÖTY JUMALAN TOTTELEMISESTA

16, 17. Mitä hyötyä saadaan Jumalan lain tottelemisesta?

¹⁶ Toisaalta uskollisesta Jumalan laissa pysymisestä seuraa pysyvää hyötyä. Tämä johtuu siitä, että Kaikkivaltias, joka on rakkauden Jumala (1. Joh. 4:8) ja rajattoman viisas (Room. 16:27), on säätänyt ainoastaan sellaisia lakeja, jotka ovat ihmisen parhaaksi. Nämä lait on laadittu suojelemaan ihmistä vahingolta ja huolehtimaan siitä, että hän saa hyvää. Kaikki ihmissuhteita hallitsevat Jumalan lait perustuvat lähimmäisenrakkauteen. Apostoli Paavali kirjoittikin: ”Älkää olko kenellekkään mitään velkaa, muuta kuin että toisianne rakastatte; sillä joka toistansa rakastaa, se on lain täyttänyt. Sillä nämä: ’Älä tee huorin, älä tapa, älä varasta, älä himoitse’, ja mikä muu käsky tahansa, ne sisältyvät kaikki tähän sanaan: ’Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi’. Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa.” – Room. 13:8–10.

¹⁷ Kukaan järkevä ihminen ei varmastikaan voi kieltää sitä, että hän hyötyisi, jos ihmiset kaikkialla osoittaisivat aitoa lähimmäisenrakkautta. Niin, ihmisillä voi olla onnellisuus, rauha ja turvallisuus ainoastaan, jos he alistuvat Jumalan lakiin. Eräs lain huolellinen tutkija, englantilainen juristi William Blackstone, johtui päättelemään: ”[Jumala] on niin läheisesti yhdistänyt, niin erottamattomasti punonut ikuisen oikeuden lait jokaisen yksilön onnellisuuteen, ettei jälkimmäistä voida saavuttaa muuten kuin noudattamalla edellisiä; ja jos edellisiä totellaan tarkasti, niin se väistämättä aikaansaa jälkimmäisen.” Koska tiedämme, että Jumalan laki on hyödyksemme, niin sen pitäisi saada meidät ilmaisemaan arvostusta sitä kohtaan niin kuin psalminkirjoittaja ilmaisi: ”Seitsemästi päivässä minä ylistän sinua sinun vanhurskautesi oikeuksien tähden. Suuri rauha on niillä, jotka rakastavat sinun lakiasi, eikä heille kompastusta tule.” – Ps. 119:164, 165.

JUMALALLE ALAMAISENA PYSYMINEN

18. Miksi Raamatun perusteellinen tuntemus on välttämätön, jotta ihminen voisi miellyttää Jumalaa?

¹⁸ Jos joku haluaa nauttia niitä siunauksia, jotka tulevat hyvää ja pahaa koskevan Jumalan mittapuun uskollisesta noudattamisesta, niin hänen täytyy luonnollisesti tuntea perusteellisesti hänen mittapuunsa, joka on ilmoitettu Raamatussa. Ilmeisestikään henkilö, joka ei ole koskaan tutkinut Jumalan mittapuuta tai joka on vain hyväksynyt jonkun muun sitä koskevan sanan, ei voi olla varma siitä, että hän käyttäytyy oikein Jumalan näkökannalta katsoen. Sananlasku sanoo: ”Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie.” – Sananl. 14:12.

19. a) Miksi tieto yksin ei riitä, jotta ihminen pysyisi Jehovan hyväksyttynä palvelijana? b) Mitä muuta kuin tietoa tarvitaan?

¹⁹ Mutta tieto ei riitä, jotta ihminen voisi pysyä alistuvana Luojalleen. Esimerkiksi Aadam tiesi, että kielletyn hedelmän syöminen merkitsisi kuolemaa hänelle; häntä ’ei petetty’. (1. Tim. 2:14) Kuitenkin Aadam rikkoi Jumalan lakia vastaan tahallisesti. Miksi? Koska hän antoi suuremman arvon suhteelleen syntiseen vaimoonsa kuin suhteelleen Luojaansa. Tämä valaisee sitä, että joku voi olla ja pysyä Jumalan hyväksyttynä palvelijana ainoastaan, jos hänellä on murtumaton rakkaus Luojaansa kohtaan, rakkaus, joka ylittää kaikki muut kiintymykset. Tämä merkitsee sitä, että hän olisi halukas uhraamaan kaiken, oman elämänsäkin, pysyäkseen tottelevaisena Jumalalle, kun ulkopuoliset paineet tekisivät sen hyvin vaikeaksi. Onko sinulla tällainen rakkaus? Sinun pysyvä hyvinvointisi riippuu siitä, että sinulla on se ja että sinä säilytät sen. Kristus Jeesushan sanoi: ”Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään.” – Joh. 12:25.