3–8:ssa olevat Jeesuksen sanat. New English Bible antaa Jeesuksen sanoa kerrottuaan sodista, nälänhädistä ja maanjäristyksistä: ”Kaikilla näillä alkavat uuden aikakauden synnytystuskat.” Mutta näin ei ole. Nämä seikat ovat päinvastoin merkki vanhan järjestyksen kuolontuskista. Synnytyskivut, jotka johtavat uuteen asiainjärjestelmään, on kuvattu Ilmestyksen 12. luvussa, joka kertoo Jumalan messiaanisen valtakunnan syntymisestä, mitä seuraa sota taivaassa Miikaelin ja suuren lohikäärmeen, Saatanan, välillä.

ONKO KÄÄNNÖS AVUKSI?

Toisinaan tunnollisesta kääntäjästä saattaa tuntua, että hänellä on oikeus lisätä sana tai pari merkityksen selventämiseksi. Näin tehtäessä on kuitenkin aina olemassa lukijan harhaan johtamisen vaara. Niinpä esimerkiksi pyrkiessään auttamaan lukijaa Uusi testamentti nykysuomeksi on korvannut sanan ”hän”, jota muut käännökset käyttävät, sanalla ”Jeesus” 1. Johanneksen 3:2:ssa. Tässä se kuitenkin erehtyy, koska ”hän” viittaa Jehova Jumalaan eikä Jeesukseen Kristukseen, kuten edellisestä jakeesta ilmenee. Samoin 1. Timoteukselle 6:15:ssä se on lisännyt ”Jumala”-sanan tekstiin ja johtaa siten lukijan harhaan, koska apostoli puhuu siitä, miten Kristus on ”onnellinen ja ainoa Valtias . . . kuninkaina hallitsevien Kuningas ja herroina hallitsevien Herra”. – Vertaa jakeeseen 14.

Kun tällaisia käännöksiä tehdään sopusoinnussa tekstiyhteyden kanssa ja vapaina uskonnollisista ennakkoluuloista, ne voivat olla suureksi avuksi. Niinpä Matteuksen 26:26:ssa (UM) sanotaan: ”Tämä tarkoittaa minun ruumistani”, sillä tätä Jeesus ilmeisesti tarkoitti, koska hänellä yhä oli oma ruumiinsa, eikä leipä näin ollen olisi kirjaimellisesti voinut olla hänen ruumiinsa. Samoin, kun sanaa koimáomai, joka viittaa uneen, käytetään kuolemasta, Uuden maailman käännös kääntää sen tavallisesti ”hän nukahti [kuolemaan]”, kuten Apostolien tekojen 7:60:ssä. Hakasulut osoittavat, ettei sanaa ”kuolemaan” esiinny alkutekstissä.

Tämä sama käännös on muuten suureksi avuksi myös kääntäessään sanan kyrios, joka tarkoittaa ’herraa’ tai ’isäntää’. Aina kun tekstiyhteys osoittaa, että se viittaa Jehova Jumalaan, se kääntää sanan kyrios ”Jehovaksi”. Liian radikaalistako? Ei, sillä kussakin kohdassa kahta lukuun ottamatta monet heprealaiset käännökset ovat myös kääntäneet kyrios-sanan samalla tavalla. (Matt. 1:20, 22) Erityisen sopiva on nimi Jehova Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa silloin, kun ne lainaavat sellaisista Heprealaisten kirjoitusten kohdista, joissa on käytetty sanaa ”Jehova”. – Matt. 3:3; 4:7, 10.

Voitaisiin hyvin sanoa, ettei yksikään käännös ole parempi joka suhteessa. Jotkin vapaat käännökset ovat tulleet suosituiksi sujuvan kielenkäyttönsä ja sattuvien sanakäänteittensä vuoksi. Mutta kuten edellä olevista esimerkeistä ilmenee, ne voivat erehtyä ottaessaan liian monia vapauksia, ymmärtäessään joitakin kohtia väärin tai antaessaan uskonnollisten ennakkoluulojen vaikuttaa itseensä. Toisaalta taas sananmukaisemmat käännökset eivät aina välitä ajatusta ehkä niin hyvin kuin toiset.

Raamatun oikea kääntäminen on todellakin vaativaa ja pulmallista. Onkin itse asiassa siunaus, että on laadittu niin monia erilaisia käännöksiä. Kuitenkin voidaan edellä olevien esimerkkien perusteella hyvin sanoa, että tarkkana käännöksenä Uuden maailman käännös sisältää paljon sellaista, mikä suosittelee sitä.

Lukijain kysymyksiä

● Mitä todisteita on siitä, että ne, joita Johanneksen 10:16 sanoo ”muiksi lampaiksi”, ovat ihmisiä, jotka tulevat elämään maan päällä Jumalan uudessa järjestyksessä? – Italia.

Se, keitä ”muut lampaat” ovat, voidaan saada selville tarkastelemalla tekstiyhteyttä muiden raamatunkohtien valossa.

Jeesus Kristus sanoi: ”Minä olen se hyvä paimen, ja minä tunnen lampaani, ja minun lampaani tuntevat minut, niin kuin Isä tuntee minut ja minä tunnen Isän, ja minä annan sieluni lampaitten puolesta. Ja minulla on muita lampaita, jotka eivät ole tästä tarhasta; nekin minun täytyy tuoda, ja ne kuuntelevat minun ääntäni, ja niistä tulee yksi lauma, yksi paimen.” – Joh. 10:14–16.

Näistä sanoista käy ilmi, että Jeesus pitää ’lampainaan’ vain niitä, jotka tuntevat hänen äänensä, ts. jotka tunnustavat hänellä olevan heihin valtaa heidän paimenenaan. Tämä osoittaa selvästi, että se lammastarha, jonka Jeesus asetti ”muiden lampaitten” vastakohdaksi, ei ole voinut olla Israelin kansa, sillä vain pieni jäännös siitä kansasta tunnusti Jeesuksen Kristuksen paimenekseen. Keitä sitten olivat sen tarhan ”lampaat”, joka muodostaisi ”yhden lauman” ”muiden lampaitten” kanssa? Olisivatko he juutalaisia opetuslapsia, kun taas