Miten Jumala ja Kristus ovat ”yhtä”?

”MINÄ ja Isä olemme yhtä.” (Joh. 10:30) Nämä Jeesuksen Kristuksen lausumat sanat raivostuttivat hänen maanmiehiään. He pitivät hänen sanojaan jumalanpilkkana ja olivat valmiit kivittämään hänet. (Joh. 10:31–33) Miksi oli näin? Oliko Jeesus Kristus väittänyt olevansa itse Jumala, Isänsä vertainen?

Tekstiyhteys, jossa Jeesuksen sanat esiintyvät Raamatun kertomuksessa, osoittaa mitä hän tarkoitti. Ryhmä juutalaisia oli ympäröinyt hänet ja vaati häntä suoraan sanomaan, oliko hän todella Kristus. Vastatessaan heille Jeesus sanoi: ”Minä olen sanonut sen teille, ja te ette usko. Ne teot, joita minä teen Isäni nimessä, ne todistavat minusta. Mutta te ette usko, sillä te ette ole minun lampaitani. Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Ja minä annan heille iankaikkisen elämän; ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä. Minä ja Isä olemme yhtä.” – Joh. 10:25–30, Kirkkoraamattu.

YHTÄ OLEMINEN EI TASAVERTAISUUTTA

Jeesus Kristus ei selvästikään väittänyt olevansa Isänsä vertainen. Hänhän itse sanoi, ettei hän toiminut omassa nimessään vaan ’Isänsä nimessä’. Hän tunnusti Isänsä ylimmän aseman ja vallan, hän tunnusti, että hänen Isänsä oli antanut hänelle ”lampaat”. Hän sanoi painokkaasti, että ’Isä on suurempi kaikkia’. Samalla Isä ja Poika ovat ”yhtä” ”lampaiden” pelastamista koskevassa tarkoituksessa. Toisin sanoen, kumpikin huolehtii samalla lailla ”lampaista” eikä salli kenenkään siepata heitä heidän kädestään.

Sen, että Jeesus ei tarkoittanut jumaluuden tasavertaisuutta, vaan tarkoituksen ja toiminnan ykseyttä, vahvistaa hänen rukouksensa, joka on kerrottu Johanneksen 17. luvussa. Jeesus sanoi: ”Olen tehnyt sinun nimesi ilmeiseksi niille ihmisille, jotka annoit minulle maailmasta. He olivat sinun, ja sinä annoit heidät minulle, ja he ovat noudattaneet sinun sanaasi. He ovat nyt tulleet tietämään, että kaikki, minkä annoit minulle, on sinulta . . . en pyydä maailman puolesta, vaan niiden puolesta, jotka olet antanut minulle, koska he ovat sinun, ja kaikki, mikä on minun, on sinun, ja mikä on sinun, on minun, . . . En myöskään ole enää maailmassa, mutta he ovat maailmassa, ja minä olen tulossa sinun luoksesi. Pyhä Isä, valvo heitä oman nimesi takia, jonka olet antanut minulle, jotta he olisivat yhtä niin kuin mekin.” – Joh. 17:6–11.

Pane merkille, että ajatukset, jotka Jeesus esitti tässä rukouksessa, ovat samanlaiset kuin hänen Johanneksen 10. luvussa kerrotut sanansa. Luvussa 17 Jeesus tunnusti jälleen, että Isä oli antanut hänelle hänen opetuslapsensa, hänen ’lampaansa’. Siis molemmissa näissä luvuissa puhutaan samanlaisesta yhtä olemisesta. Me voimme nähdä Jeesuksen rukouksesta, että Jeesus ja hänen Isänsä ovat ”yhtä” samassa merkityksessä kuin hänen tosi seuraajansakin voivat olla ”yhtä”. (Joh. 17:11) Jeesuksen Kristuksen uskollisista opetuslapsista ei ilmeisestikään voinut milloinkaan tulla osaa kolmiyhteisestä Jumalasta. Mutta he voivat olla yhtä tarkoituksessa ja toiminnassa. Sen, ettei Jeesus koskaan väittänyt olevansa tasavertainen Isänsä kanssa, todistaa myös se seikka, että hän puhutteli rukouksessaan Isäänsä sanoilla ”ainoa tosi Jumala” ja sanoi itseään Isänsä ”edustajaksi”. – Joh. 17:3, 8.

Mutta joku voi väittää vastaan sanoen: ’Kun Jeesus sanoi: ”Minä ja Isä olemme yhtä”, niin juutalaiset käsittivät sen merkitsevän, että hän oli Jumala, eikä Jeesus kiistänyt sitä.’ Mutta onko todella näin? Tutkikaamme tätä kertomusta.

Kirkkoraamattu sanoo: ”Jeesus vastasi heille: ’Minä olen näyttänyt teille monta hyvää tekoa, jotka ovat Isästä; mikä niistä on se, jonka tähden te tahdotte minut kivittää?’ Juutalaiset vastasivat hänelle: ’Hyvän teon tähden me emme sinua kivitä, vaan jumalanpilkan tähden, ja koska sinä, joka olet ihminen, teet itsesi Jumalaksi’. Jeesus vastasi heille: ’Eikö teidän laissanne ole kirjoitettuna: ”Minä sanoin: te olette jumalia”? Jos hän sanoo jumaliksi niitä, joille Jumalan sana tuli – ja Raamattu ei voi raueta tyhjiin – niin kuinka te sanotte sille, jonka Isä on pyhittänyt ja lähettänyt maailmaan: ”Sinä pilkkaat Jumalaa”, sentähden että minä sanoin: ”Minä olen Jumalan Poika”? Jos minä en tee Isäni tekoja, älkää uskoko minua. Mutta jos minä niitä teen, niin, vaikka ette uskoisikaan minua, uskokaa minun tekojani, että tulisitte tuntemaan ja ymmärtäisitte Isän olevan minussa ja minun olevan Isässä.’” – Joh. 10:32–38.

Miksi siis uskottomat juutalaiset tulivat siihen johtopäätökseen, että Jeesus tekeytyi ”Jumalaksi”? Ilmeisestikin siksi, että Jeesus sanoi itsellään olevan voimia, joiden juutalaiset uskoivat kuuluvan yksinomaan Isälle. Jeesus sanoi esimerkiksi antavansa ”iankaikkisen elämän” ”lampaille”. Sitä ei yksikään ihminen voinut tehdä. Mutta epäuskoiset juutalaiset jättivät huomioon ottamatta sen, että Jeesus tunnusti saavansa kaiken Isältään, ja hänen suorittamansa suurenmoiset teot todistivat hänen olevan Isänsä edustaja. He olivat väärässä päätellessään, että hän tekeytyi pilkkaavasti Jumalaksi.

Se, että epäuskoiset juutalaiset päättelivät väärin, ilmenee myös toisista tapauksista. Kun Jeesusta kuulusteltiin sanhedrinin edessä, niin häntä syytettiin väärin jumalanpilkasta, joskaan ei siksi, että hän olisi väittänyt olevansa ’Poika-Jumala’, vaan koska hän väitti olevansa ’Messias, elävän Jumalan Poika’. (Matt. 26:63–68; Luuk. 22:66–71) Eräät juutalaiset saivat myös kerran aikaisemmin sen käsityksen, että Jeesus teki itsestään Jumalan vertaisen, ja he halusivat tappaa hänet jumalanpilkkaajana. Johanneksen 5:18 kertoo tästä: ”Juutalaiset rupesivat . . . vielä enemmän tavoittelemaan häntä tappaakseen, koska hän ei ainoastaan rikkonut sapattia, vaan myös sanoi Jumalaa omaksi Isäkseen tehden itsensä Jumalan vertaiseksi.” Huomaa, ettei Jeesus sanonut olevansa itse Jumala, vaan että hän kutsui ’Jumalaa Isäkseen’. Mutta Jeesuksen epäuskoiset maanmiehet eivät hyväksyneet sitä, että hän väitti olevansa tällaisessa suhteessa Isäänsä, tässä erikoisessa Pojan asemassa. Ja samoin kuin he olivat väärässä leimatessaan Jeesuksen sapatin rikkojaksi, he olivat väärässä myös siinä, että he väittivät Jeesuksen tekeytyvän Jumalan vertaiseksi, koska hän ”sanoi Jumalaa omaksi Isäkseen”.

EI ISÄNSÄ TAVALLA IANKAIKKINEN

Se, että Jeesus oli yhtä Isänsä kanssa, eli se ykseys, joka Jeesuksella oli Isänsä kanssa, on luonnollisesti paljon suurempi ja suurenmoisempi kuin mikään ihmisisän ja -pojan välillä vallitseva suhde. Isä ja Poika olivat ”yhtä” jo ennen aineellisen kaikkeuden luomista.

Jeesus sanoi olemassaolostaan ennen ihmiseksi tuloaan epäuskoisille juutalaisille: ”Ennen Aaprahamin syntymistä MINÄ OLEN.” (Joh. 8:58, Saarisalo) Ilmaisiko Jeesus siten olevansa Jehova? Eikö Jumala sanonut Moosekselle: ”’Minä olen se, joka minä olen’. Ja hän sanoi vielä: ’Sano israelilaisille näin: ”Minä olen” lähetti minut teidän luoksenne’.”? (2. Moos. 3:14) Monet käännökset käyttävät sanontaa ”Minä olen” sekä Johanneksen 8:58:ssa että 2. Mooseksen kirjan 3:14:ssä. Mutta ilmaisevatko molemmat kohdat saman ajatuksen?

Eivät. Me tiedämme, etteivät ne ilmaise, koska 2. Mooseksen kirjan 3:14:ssä kreikkalainen Septuaginta-käännös (käännös, josta apostolit usein lainasivat ensimmäisellä vuosisadalla) sanoo: egó eimí ho Oon ’minä olen Olemassaoleva’. Tämä on aivan eri asia kuin sanojen egó eimí (minä olen) käyttö Johanneksen 8:58:ssa. Johanneksen 8:58:ssa oleva teonsana eimí on ilmeisesti historiallisessa preesensissä, koska Jeesus puhui itsestään verrattuna Aabrahamin menneisyyteen. Lukuisat kääntäjät osoittavat tämän käännöksissään. Esimerkiksi Uusi testamentti nykysuomeksi sanoo: ”Minä olin olemassa jo ennen kuin Aabraham syntyi.”

Jeesuksen viittauksen olemassaoloonsa ennen ihmiseksi tuloaan ei olisi pitänyt tulla yllätyksenä juutalaisille. Miikan ennustushan sanoi vuosisatoja ennen Messiasta: ”Sinä, oi Betlehem Efrata, joka olet liian vähäinen päästäksesi Juudan tuhansien joukkoon, sinusta on tuleva minulle se, josta on tuleva hallitsija Israeliin, jonka alkuperäa on varhaisista ajoista, määräämättömän ajan päivistä.” (Miika 5:1, UM) Näin ollen Jeesus ei ole vailla alkua, vaikka hän olikin olemassa kauan ennen Aabrahamia. Toisin kuin Isästä, joka on ”iankaikkisesta iankaikkiseen”, Pojasta sanotaan, että hänellä on ”alkuperä”. – Ps. 90:2.

Jo se, että Jeesusta sanotaan ”Jumalan Pojaksi”, ilmaisee, että Isä tuotti hänet, joten hän siis on hänen esikoisensa ja ainosyntyinen Poikansa. Jeesus itse sanoi: ”Minä elän Isän takia.” (Joh. 6:57) Pojan tultua olemassaoloon häntä käytettiin kaiken luomisessa. (Joh. 1:1–3; Kol. 1:15–17; Hepr. 1:2) Hän oli Esikoispoikana erityisen läheinen Isälle. Hänestä puhutaan Raamatussa ’Isän povella olevana’. – Joh. 1:18.

Jeesus heijasti Isänsä kuvaa – persoonallisuutta ja menettelytapoja – niin täydellisesti, että hän saattoi sanoa Filippukselle: ”Joka on nähnyt minut, on nähnyt myös Isän.” (Joh. 14:9) Siksi Jumala voidaan tulla tuntemaan ainoastaan Pojan välityksellä. Jeesus sanoi sen: ”Isäni on luovuttanut minulle kaiken, eikä kukaan muu tiedä, kuka Poika on, kuin Isä, eikä kukaan muu tiedä, kuka Isä on, kuin Poika ja se, jolle Poika haluaa ilmaista hänet.” – Luuk. 10:22.

Kuinka suurenmoinen ykseys vallitseekaan Jehova Jumalan ja hänen Esikoispoikansa välillä! He ovat aina ”yhtä” tarkoitusperissään ja toiminnassaan. Mutta niin kuin Raamattu selvästi osoittaa, he eivät ole tasavertaisia. Poika tunnustaa aina Isänsä ylimmän aseman ja alistuu Isänsä alaisuuteen pitäen häntä Jumalanaan ja tehden iloiten Isänsä tahdon. ”Hän, joka on lähettänyt minut”, sanoi Jeesus, ”on minun kanssani; hän ei ole jättänyt minua yksikseni, koska minä aina teen sitä, mikä on hänelle mieluista.” (Joh. 8:29; 1. Kor. 11:3) Näin ollen Jeesus ei totisesti ole ’Poika-Jumala’ eikä kolmiyhteisen Jumalan ”toinen persoona”, vaan ”Jumalan Poika”. – Joh. 20:31.

[Alaviitteet]